Stelvio Pass, Italia – TOP10 maailman vaarallisimmat tiet

Stelvio Pass

Stelvio Pass, vuoristosola Pohjois-Italiassa, joka nousee aina 2757 m korkeuteen. Se on korkein autolla ajettava reitti Itä-Alpeilla, ja toiseksi korkein Alpeilla. Vain Ranskan Col de l’Iseran on sitä 17 metriä korkeampi. Top Gear julisti reitin vuonna 2008 maailman parhaimmaksi autolla ajettavaksi mutkatieksi ja sola on mukana TOP10 maailman vaarallisimmat tiet listauksessa.

Todellisia haasteita etsivät extreme-autoilijat suuntaavat kohti reittiä, jossa huiputetaan Alppien korkeimmat ajettavissa olevat kohdat Passo di Gavia (2621m), Passo del Stelvio (2757m), ja Passo del Rombo (2474m).

Saksankielisessä maailmassa paikka tunnetaan nimellä Stilfser Joch. Myös nimityksen Passo dello Stelvio näkee käytettävän usein.

Järki päässä mutkatiellä

Tie ei ole vaarallinen, jos sitä ajelee järki päässä. Tie muuttuu vaaralliseksi, kun sillä halutaan tehdä ennätyksiä. Monet ottavat hotellin läheltä solaa ja lähtevät matkaan vielä pimeässä, kun muuta liikennettä ei ole. Alla olevalta videolta saa kuvan siitä, miten tiukkoja mutkat ovat. Ei niissä taivutella MacLareniakaan kovin nopeasti, saati sitten yli viiden metrin pituista Limousine S- Mersua, jonka vuokraamon oikusta saimme allemme.

Tie keskellä ”ei mitään”

Stelvio Pass ei sijaitse mitenkään ”matkan varrella”, vaan sen huiputtaakseen pitää etsiytyä Etelä-Tirolin ja Sordrion maakuntien rajalle. Tie yhdistää Valtellinan ja Meran kaupungit. Navigaattorin kanssa kohtasimme jälleen tutut ongelmat. Tie on niin hidas ajaa, että navi ei hyväksy/ymmärrä sitä reitiksi lainkaan. Tien löytääkseen navin ohjeita EI siis tule kuunnella.

Koko tien rakentaminen 1820-luvulla oli aikansa typeryyttä ja suuruudenhulluutta. Toki se  on toiminut valtioiden rajana, mutta siellä on myös sodittu verisesti. Nykyisin tie sijaitsee kokonaisuudessaan Italian puolella, mutta Sveitsin puolelle ei ole lyhyimmillään kuin 200 metriä.

Lähesty luoteesta

Mistä suunnasta Stelvio Passia sitten pitäisi lähestyä? Monet vuoristotiet ovat yhtä hyvin ajettavissa kumpaankin suuntaan, mutta Stelvio Passin kohdalla suositus olisi ajaa se lähestyen luoteissivulta. Tie ennen solaa on siellä kauniimpi ja nousu tapahtuu ajaen kivisessä rännissä, joka tekee 48 mutkasta mielenkiintoisempia.

Me ajoimme reitin toisin päin, koska olimme jo matkalla takaisin Saksaan. Alun nousu ei ollut mitenkään kaunista, vaan pikemminkin hetkeksi mielen valtasi pettymys: Tällainenko tämä nyt vain on? Toisaalta yli viiden metrin pituisen Mersun taivuttamista mutkiin oli helpompi harjoitella ilman sivuilla kohoavia muureja. Reitillä on myös tunneleita, joista onneksi selvisin itse peruuttamatta asenteella: ”Mulla on Mersu, Sinä peruutat”.

Ajo sujui hyvin, mitä nyt Teppo muutamaan otteeseen hönkäisi äänekkäästi syvään ja muistutti auton, tien, kanttikivien ja kulman geometriasta. En alkuunkaan käsitä mistä mies puhui? Kertaakaan ei osunut mihinkään! Lapsien takapenkiltä esittämiä epäilyksiä äidin ajotaidosta ei huomioida. Mersu luovutettiin ilman naarmuja takaisin vuokraamolle, joten suut suppuun.

Tuulta ja hoippuvia pyöräilijöitä

Ylöspäin etenevien polkupyörien väistely oli oma lukunsa. Noususta väsyneet pyöräilijät eivät polje siististi tien sivussa, vaan hoippuvat välillä ylöspäin koko tien leveydeltä. Ohittaminen ei ole helppoa, koska näkyvyyttä eteenpäin ja seuraavaan mutkaan ei yksinkertaisesti ole olemassa riittävästi.

Huiputuksen jälkeen, pieni matka alaspäin luoteissivua, aukeavat ehkäpä ne parhaimmat näkymät. 2700 metrin korkeudessa tuuli ja kylmyys eivät kuitenkaan tee kesähepenissä ulkona valokuvaamisesta mitenkään nautinnollista. Tuuli etenkin sai silmät valumaan vettä laseista huolimatta ja paiskoi suun täyteen pölyä ja hiekkaa. Pojat  poistuivat autosta vain paetakseen sinne heti takaisin. Itse kiipesin pienen muurin päälle ottamaan kuvia vain huomatakseni, että kyseessä oli ehkäpä maailman typerin idea. Hame oli kaulassa saman tien ja pudotus alaspäin aivan liian suuri.

Vahva suositus: Mene ja aja!

Ajat Stelvio Passin miten päin vaan läpi, on näköalapaikkoja riittävästi ja maisemat laaksoihin henkeäsalpaavia. Ehdoton, järkkymätön ja vankkumaton suositus: Mene ja aja!