Stelvio Pass, 2758 metriä. Italia.
Stelvio Pass, vuoristosola Pohjois-Italiassa nousee 2757 m korkeuteen. Kyseessä on korkein autolla ajettava reitti Itä-Alpeilla, ja toiseksi korkein Alpeilla. Vain Ranskan Col de l’Iseran on sitä 17 metriä korkeampi. Top Gear julisti reitin vuonna 2008 maailman parhaimmaksi autolla ajettavaksi mutkatieksi ja sola oli mukana TOP10 maailman vaarallisimmat tiet listauksessa vuonna 2016. Harmittavasti tietä on paranneltu sen jälkeen sen verran, että sijoitus näyttää nyt olevan enää 17.
Päivitetty 31.7.2023 ja 11.7.2024. Kokemukset vuosilta 2016 heinäkuu, 2021 heinäkuu ja 2024 heinäkuu.
Estimated reading time: 13 minuuttia
Stelvio Pass tunnetaan myös nimellä Stilfser Joch.
Saksankielisessä maailmassa Stelvio Pass tunnetaan nimellä Stilfser Joch. Myös nimityksen Passo dello Stelvio näkee käytettävän usein.
Reitti on 24 km pitkä ja keskimääräinen kaltevuus on 7,6 %. Sen seitsemänkymmentäviisi hiusneulamutkaa, ovat haaste autoilijoille. [48 pohjoispuolella sijaitsevaa mutkaa on numeroitu.
Stelvio Pass – Ratinvääntäjän unelma.
Olen ajanut Stelvio Passin vuonna 2016 viisi metriä pitkällä Limousine S-Mersulla. Tuolloin Teppo muutamaan otteeseen hönkäisi äänekkäästi syvään ja muistutti auton, tien, kanttikivien ja kulman geometriasta.
Vuonna 2021 ajoin solatien omalla autollani. Tuolloin tie oli liki tyhjä ja ratinvääntäjän unelma. Reitillä pystyi vetämään suorilla monessa paikassa niin paljon kuin uskalsi ja keinutella mutkissa oikein huolella.
Vuonna 2024 olin myös liikkeellä omalla autollani. Tie oli hyvin tukkoinen, joten eteneminen oli rauhallista.
Järki päässä mutkatiellä
Tie ei ole vaarallinen, jos sitä ajelee järki päässä. Tie muuttuu vaaralliseksi, kun sillä halutaan tehdä ennätyksiä. Monet ottavat hotellin läheltä solaa ja lähtevät matkaan vielä pimeässä, kun muuta liikennettä ei ole. Alla olevalta videolta saa kuvan siitä, miten tiukkoja mutkat ovat. Ei niissä taivutella MacLareniakaan kovin nopeasti.
Tie keskellä ”ei mitään”.
Monelle voi olla yllätys, että kymmenestä korkeimmasta autolla ajettavasta alppitiestä neljä on Italiassa, viisi Ranskassa ja vain yksi Sveitsissä.
Stelvio Pass ei sijaitse mitenkään ”matkan varrella”, vaan sen huiputtaakseen pitää etsiytyä Etelä-Tirolin ja Sordrion maakuntien rajalle. Tie yhdistää Valtellinan ja Meran kaupungit. Reitti on niin hidas ajaa, että navigaattorit eivät välttämättä hyväksy/ymmärrä sitä reitiksi lainkaan. Tien löytääkseen navigaattorin ohjeita ei siis välttämättä kannata kuunnella, vaan katsoa aloitus kartasta itse.
Koko tien rakentaminen 1820-luvulla oli aikansa typeryyttä ja suuruudenhulluutta. Toki se on toiminut valtioiden rajana, mutta siellä on myös sodittu verisesti. Ensimmäisen maailmansodan aikana alueella käytiin rajuja taisteluita, joissa tuli ajoittain osui puolueettoman Sveitsin alueella. Tuolloin sovittiin, että Sveitsin alue jätettäisiin tulituksen ulkopuolelle. Sen sijaan tulta kohdistettiin alas solaan, sillä Sveitsin aluetta oli vain huipun korkeudella.
Nykyisin tie sijaitsee liki kokonaisuudessaan Italian puolella. Sveitsin puolelle ei ole jäänyt kuin 200 metriä tieosuutta.
Lähesty Stelvio Passia luoteesta.
Mistä suunnasta Stelvio Passia sitten pitäisi lähestyä? Monet vuoristotiet ovat yhtä hyvin ajettavissa kumpaankin suuntaan, mutta Stelvio Passin kohdalla suositus olisi ajaa se lähestyen luoteissivulta. Tie ennen solaa on siellä kauniimpi ja nousu tapahtuu ajaen kivisessä rännissä, joka tekee 48 mutkasta mielenkiintoisempia. Mikäli Stelvio Passin ajaa toisinpäin, voi alun nousussa mieleen iskeä pettymys: Tällainenko tämä nyt vain on?
Huipulla tuulee
Huipulla tullee ja on kylmä. Vaikka päivä olisi laaksossa kuinka lämmin, niin vilu tulee 2758 metrin korkeudessa. Huippu on myös hankala paikka laittaa autoa parkkiin ja normaalisti olenkin vain ajanut sen hitaasti ohi. Vuonna 2024 sain auton parkkiin ja pystyimme jaloittelemaan hetkisen. Alue kuhisee kauppoja ja kahviloita. Täältä löytyy myös joidenkin tietojen mukaan maailman korkeimmalla sijaitseva pankkiautomaatti.
Stelvio Pass:in huipun jälkeen pieni matka alaspäin luoteissivua, aukeavat ehkäpä ne parhaimmat näkymät.
Lukuisat kojut myyvät currywurstilla ja hapankaalilla täytettyjä leipiä. Pitihän sellaista maistaa.
Stelvio Pass – Tuulta ja hoippuvia pyöräilijöitä.
Nousun aikana ehtii kiroilla monia holtittomia moottoripyöräilijöitä ja urheiluautoja – silmiinpistävän usein saksalaisilla tai brittiläisillä rekisterikilvillä – jotka ajavat kuin reitillä viliseviä pyöräilijöitä ei olisi olemassakaan.
Noususta väsyneet pyöräilijät eivät polje siististi tien sivussa, vaan hoippuvat välillä ylöspäin koko tien leveydeltä. Ohittaminen ei ole helppoa, koska näkyvyyttä eteenpäin ja seuraavaan mutkaan ei yksinkertaisesti ole olemassa riittävästi. Varovainen tulee olla.
Vahva suositus: Mene ja aja!
Ajat Stelvio Passin miten päin vaan läpi, on näköalapaikkoja riittävästi ja maisemat laaksoihin henkeäsalpaavia. Ehdoton, järkkymätön ja vankkumaton suositus: Mene ja aja!
Kymmenen Euroopan korkeinta ajettavaa solatietä.
Voisit olla kiinnostunut lukemaan alla olevan juttuni. Vuonna 2021 etsin tietoa kymmenestä Euroopan korkeimmasta autolla ajettavasta solatiestä. Tajuttusin, että olin jo ”huiputtanut” puolet kyseisistä paikoista, kuten Itävallan GrossGlocknerstrassen (Hochtor) 2571 metrissä. Tämän jälkeen ajatus loppujen solateiden kurvailusta ei jättänyt minua rauhaan. Kesällä 2022 ajoin loput viisi kappaletta.
23 comments
[…] yksin. Col Agnel on 2 744 metrin korkeudella Alppien kolmanneksi korkein päällystetty solatie Stelvion Passin (2757m) ja Col de l’Iseranin (2764m) […]
[…] kirjoittamiani ”Autolla Alpeille” -juttuja voit lukea alta:STELVIO PASS, ITALIA – TOP10 MAAILMAN VAARALLISIMMAT TIETAUTOLLA ALPEILLE, SAN BERNARDINO PASS, SVEITSIAUTOLLA ALPEILLE – FURKA PASS, TOP 10 […]
[…] Passin jälkeen jatkoimme suoraan Stelvio Passilla (2758m). Saksankielisessä maailmassa paikka tunnetaan nimellä Stilfser Joch. Kyseessä on korkein […]
[…] Sondrion maakunnan ja etelässä Brescian maakunnan. Tie jatkuu suoraan paremmin tunnetulle Stelvio Passille (2758m). Jos haluaa maksimaalisen määrän hupia päiväänsä, ajaa nämä […]
Kyllä matka näyttää aika hurjalta, en itse uskalla kun olen tällainen pelkuri..😂 Ajateltiin lähteä matkalle ehkä jopa tuonne suuntaankin. Aika hauska juttu on se että tein koulu-esitelmän juurikin Stelvio Passista ja olen innostunut koko tiestä!
Kiitos Lyyti
Ei se näyttänyt niin pahalta, kun katseli ratin takaa 😀 Mutta olihan jännä kokemus.
[…] were wrong… This is better than Stelvio. This is the best road in the world!” – Top Gearin juontaja Jeremy […]
[…] Clarksonin tunnelmat Romanian jaksossa – “We were wrong… This is better than Stelvio (jonka olen tietenkin ajanut). This is the best road in the world!” Paikan nimi on […]
[…] reittiä, jossa huiputetaan Alppien korkeimmat ajettavissa olevat kohdat Passo di Gavia (2621m), Passo del Stelvio (2757m) ja Passo del Rombo […]
Olen ajanut Stelvio Passin, ja lukuisia muita Alppien ylityksiä (Timmelsjosh Grossglockner, Furka Pass jne, ) plus Norjassa Trollstiggen — mutta, vielä upeampi on Romanissa oleva Transfăgărășan Highway. Kerrassaan mahtava.varsinkin kun ajaa sen pohjoisesta etelään.. Suosittelen tehokasta autoa, ja malttia osassa tietä.. Usean tunnin vääntäminen.
Jaahas! Uusi tie väännettäväksi. Tykkään!! Tosin tuo Romania on vähän haasteellinen, mutta ehkäpä siitäkin hengissä selviää.
Mä niin haaveilen ajavani tuon tien joskus vielä moottoripyörällä… Tuskin vielä ens vuonna mutta onhan tässä vielä aikaa 😀
No tällaisten maisemareittien takia olisin minäkin valmis istumaan pelkääjän paikalle (en kuitenkaan ratin taakse, kun en ole siellä muutenkaan vuosiin isunut) ja kokemaan aidon vuoristoradan. Täytyy panna Alpitkin taas matkalistaan odottamaan oikeaa hetkeä.
Me ollaan ajettu noita passeja joitakin moneenkin kertaan, lähinnä välillä Italia – Sveitsi. Tuo tosin näytti niin oudolta, että olisko jäänyt kokonaan huiputtamatta?
Mutta totta kuten sanot, vauhti tappaa, ei neulansilmäkurvit. Vaikka on se välillä aika hurjaa kun joku raskas ajoneuvo tulee vastaan, eikä pienemmällä silloin ole muuta mahdollisuutta kuin peruuttaa. Vaikka johtotähdellä ajais 😉
Upeita maisemia. Minä en suuresti rakasta näitä vuoristoteitä vaikka onkin pakko myöntää, että päämäärä tai kokemus sitten aina kultaa muistot, ja jälkeenpäin tykkäsinkin paikasta. Täällä Kaliforniassa tulee aina välillä ajeltua noita pieniä mutkateitä vuorille ja juurikin nuo pyöräilijät aina hirvittää minua eniten.
Haha tulee ihan mieleen Thaimaan Koh Chang noista mutkista ja jyrkistä mäistä skootterilla 😀 Mutta ei voi kuink ihailla noita Alppimaisemia, en kestä! Täytyy päästä tuonnekin joskus.
Stelvio Pass näyttää samaan aikaan sekä mun pahimmalta painajaiselta että unelmalta 😀 Rakastan vuoristomaisemia, mutta kaikenlaiset serpentiinitiet saa aina sykkeen kurkkuun. Toisaalta jännityshän tuo oman lisänsä roadtrippeihin, ja ainakin kuvissa näkyy aidat edes osassa tietä! Ajettiin Kaliforniassa Highway 1 muutama viikko sitten, ja olin kyllä pelkääjän paikalla hätää kärsimässä kun mereen oli suora pudos eikä kaiteista tietoakaan 🙂
Voi pyhä elämä mitä maisemia! T. vuorihullu 😀 Mä niin lähtisin tonne koska tahansa ja riemusta kiljuen. Tosin en kyllä itse auton rattiin suostuisi, mutta lupaisin ihailla maisemia erittäin sujuvasti. Apua, en mä osaa sanoa tästä mitään, sukat vaan pyörii jaloissa noiden kuvien katselemisesta. Pakko päästä Alpeille taas pian!
Nyt alkoi sydän läpättää, kun näitä kuvia katsoin: kaipaan aivan hullun lailla vuorille!! Ostimme juuri uuden auton, joka on kuin luotu näihin maisemiin, mutta joka on sen verran iso, että minua ei sen rattiin serpentiineillä saa. Kokeilimme sitä jo vähän Pyreneillä ja hyvin toimi, eli luvassa on varmasti vuorikruisailua lähiviikkoina 🙂
Ei muuta kuin tuonne kruuisailemaan. Kokeile ihmeesä itsekin ajaa mutkatiellä. Se on oikeasti hauskaa : D
Itse lähdetään nyt Latviaan ja Liettuaan. Saas nähdä miten siellä sujuu. Ajokulttuuri kun on aika röyhkeää.
No huh mitä vuoristonäkymiä! Vähän kyllä voisi olla kieli keskellä suuta noilla serpentiiniteillä. Näkyikö reitillä muuten pitkänmatkanpyöräilijöitä, vai pelkästään päivämatkalaisia? Olisi aika kiinnostava kokemus ja suoritus lähteä tuonne polkemaan, etenkin täysien pakkausten kanssa.
Ei näkynyt pitkänmatkalaisia, vaan olivat näitä kilpapyöräilijöiden näköisiä superlihaskimppuja. Ainakin alaspäin tullessaan olivat kyllä aika eufoorisen näköisiä : D Mietittiin, että sähköpyörällä olisi kivaa…. Mutta entäs kun akku loppuu…
Tuolla on varmaan vähän haastavaa majoituksen kanssa, mutta miksei onnistuisi.
Hyvä vinkki, ilman muuta ohjelmaan jollekin autoreissulle! Just viime viikolla Norjassa oli hksi huippupätkä, jossa noustiin merenpinnan tasolta reiluun kilometriin. Rauhallisesti ajaen 30 kilometriä meni tunnissa muutaman kuvaustauon kanssa. Suurin hidaste oli tiellä maannut lammaslauma, josta pari yritti autoon sisälle ikkunasta. Olisihan ollut oma ilo ajaa tuo pätkä ihan tosissaan rattia vääntäen. 🙂