Grossglockner High Alpine Road, eli saksalaisittain Großglockner Hochalpenstraße.
Grossglockner High Alpine Road, eli saksalaisittain Großglockner Hochalpenstraße | Neulansilmämutkia joissa omat perävalot tulevat vastaan, katettuja ajoluiskia käytännössä pystysuoralla vuorenseinämällä, vanhoja siltoja ja kymmeniä kilometrejä jatkuva nousu. Postikorttimaisemia, paanukattoja, lehmiä ja lampaita, lumihuippuisia vuoria ja aurinkoa. Tällainen on Grossglockner High Alpine Road, eli Großglockner Hochalpenstraße. Aivan mahtavaa!
Estimated reading time: 15 minuuttia
Grossglockner High Alpine Road
Grossglockner High Alpine Road, Großglockner Hochalpenstraße eli ”korkea alppitie” tai helpoiten GrossGlockner strasse, on yksi Itävallan tunnetuimmista maamerkeistä ja tietä pidetään Itävallan kauneimpana retki- ja panoraamatienä.
Vuonna 1935 valmistunut alppitie toi Itävallan korkeimman vuoren Grossglocknerin (3798 m) ja Itä-Alppien pisimmän jäätikön Pasterzenin matkustajien koettavaksi. Ajettava osuus tiestä on korkeimmillaan 2504 metrin korkeudella Hochtorin solassa. Reitillä on 36 naulansilmämutkaa ja kaksi sivutietä upeille näköalapaikoille.
Suurin osa tästä 48 kilometriä pitkästä alppitiestä sijaitsee Hohe Tauernin kansallispuiston sydämessä, joka on suojeltu vuodesta 1992, ja on yksi Keski-Euroopan suurimmista luonnonsuojelualueista.
Grossglockner High Alpine Road on maisemareittien prototyyppi.
Vuodesta 1924 eteenpäin suunniteltu ja vuosina 1930-1935 rakennettu Grossglockner High Alpine Road on Euroopan maisemareittien prototyyppi. Normaalistihan solatiet noudattelevat vanhojen kauppateiden reittejä, mutta GrossGlockner Strasse on suunniteltu ja toteutettu täysin neitseelliseen maisemaan puhtaasti matkailukohteeksi.
Suunnittelusta vastasi rakennusinsinööri Franz Wallack (1887-1966). Hän suunnitteli tulevaisuuden tien, joka keskittyi lisääntyvään moottoroituun liikenteeseen. Tuolloin Itävallassa , Saksassa ja Italiassa oli vain 154 000 yksityisautoa, 92 000 moottoripyörää ja 2000 kilometriä pitkän matkan asfaltoituja teitä. Suunnittelija joutuikin kokemaan melkoista pilkkaa visioistaan. Elettiin ensimmäisen maailmasodan ja New Yorkin pörssiromahduksen jälkeisessä lamassa.
Tiestä tuli valmistuttuaan kuitenkin menestys. Suunnittelijat olivat arvioineet vuosittaiseksi kävijämääräksi noin 120 000 vierailijaa, mutta tien vetovoima turisteille olikin aivan jotain muuta. Vuonna 1938 375 000 kävijää ajoi läpi Grossglockner High Alpine Roadin 98 000 ajoneuvossa. Vuonna 1962 solan ylitti 360 000 ajoneuvoa ja 1,3 miljoonaa kävijää. Nykyisin tiellä vierailee 800 000 – 1 000 000 turistia eri puolilta maailmaa.
Grossglockner High Alpine Road on suunniteltu tarjoamaan vaikuttava ajokokemus.
Grossglockner High Alpine Road suunniteltiin aikoinaan tarjoamaan vaikuttava ajokokemus. 48 kilometriä ja 36 neulansilmämutkaa tarjoavatkin mahdollisimman hienot näkymät koskemattomaan alppimaisemaan. Tie rakennettiin siten, että monet kasvillisuusvyöhykkeet olisivat mahdollisimman hyvin vierailijoiden ulottuvilla.
Tien pituuden venyttäminen ja rakentaminen korkealle tasangolle oli tietoinen valinta. Wallack halusi tarjota mahdollisimman paljon näkymiä ympäröiville vuortenhuipulle ja alas laaksoihin. Jokainen neulansilmämutka avaakin uuden kuvakulman maisemaan. Näistä vaikuttavin lienee Fuscher Törl (2428 m), joka tarjoaa pysäköintipaikkoja ja muistomerkin rakentamisen aikana henkensä menettäneiden työntekijöiden muistoksi.
Poiketen muista solateistä, Grossglockner High Alpine Road ei huipennu yhteen ainoaan korkeimpaan kohtaan, vaan kaksi sivutietä täydentävät näkymiä: 360°:n pyöreä näkymä Edelweisspitzen näköalapaikalla (2571m) ja Kaiser Franzissa Josefs Höhen vierailukeskuksen (2369m) näkymä jäätikölle, saavat kamerat laulamaan.
Wallack loi myös tien ympärille kokonaisen matkailukonseptin, johon kuului ravintoloita, majataloja, hotelleja, näköalapaikkoja, infopöytiä, luontopolkuja ja näyttelyitä.
Grossglockner High Alpine Roadin historiaa.
30. elokuuta 1930 klo 9.30 ensimmäiset räjähteet pauhasivat Ferleitenissä. Grossglockner High Alpine Road vihittiin käyttöön elokuussa 1935, vain 26 rakennuskuukauden jälkeen. Rakentamiseen osallistui 4000 miestä. Rakennustyöt tapahtuivat vain lumettomina kuukausina: maata ja kiviä siirrettiin 870 000 kuutiometriä, muurauksia tehtiin 115 750 kuutiometriä ja siltoja rakennettiin 67 kappaletta.
Tekninen suunnittelu on poikkeuksellista. Kaikki rakenteet suunniteltiin mahdollisimman vähän ympäristöön vaikuttaviksi ja ne pyrittiin piilottamaan käyttämällä maa- ja vesirakennustöissä luonnonkiviä. Edelleen tätä periaatetta noudatetaan ja tien reunustamiseen ja varmistamiseen käytetään ainoastaan luonnonkiveä.
Vuosina 1936 ja 1937 350 miestä lapioi 250 000 kuutiometriä lunta keskimäärin 70 päivässä pitääkseen ainakin yhden kaistan vapaana. Vuodesta 1953 lähtien viisi Wallack-lumilinkoa ja kaksitoista GROHAG-työntekijää ovat raivanneet 600 000 – 800 000 kuutiometriä lunta tieltä ja pysäköintialueilta noin huhtikuun 14. päivän nurkilla, jolloin tie pyritään samaan auki.
Tie näytteli myös osaansa tuon ajan autojen teknisessä kehityksessä. 12% tasaisen nousu ja sopivan jyrkät mutkat tekivät tiestä sopivan testipaikan monille autonvalmistajille.
Kaiser-Franz-Josefs-Höhen vierailukeskus (2369m).
Kaiser-Franz-Josefs-Höhe jäätikön alkuun (2369 m) on rakennettu suuri ja muutama vuosi sitten kokonaan uudistettu parkkitalon, ravintolan, näyttelyn ja näköalatasanteen kokonaisuus. Näköalapaikka on nimetty Itävallan keisari Franz Joseph I:n mukaan hänen vieraillunsa 1835 muistoksi. Paikasta on hienot näköalat Pasterzen jäätikölle, Grossglocknerin vuoristoon, Glocknerwandille ja Johannisbergin luoteisosaan. Jäätiköllä on korkeutta yli 900 metriä. Vanhimmat jäät ovat yli 1000 vuotta vanhoja. Ylös pääsee köysiradalla tai kävelemällä, jos intoa riittää.
Gamsgrubenweg taas on upea vaellusreitti, jonka alussa olevissa tunneleissa pääsee kävelemään vuoren sisäpuolelle.
Autolla Alpeille – ajaminen.
Tämän reitin vaikeutta liioitellaan jostain syystä reippaasti. Tie on hyväpintainen ja joka kohdasta vähintään 6 metriä leveä. Mutkat ovat toki melko jyrkkiä. Reitti on silti hyvä ajaa ja tiellä on paljon ohituspaikkoja. Muutamiin paikkoihin on tehty jopa kaksi kaistaa ylämäkeen. Pysäytyspaikkoja tien varressa on useammin kuin kerran kilometrissä.
Alppiteillä alaspäin ajettaessa kannattaa muistaa aina nyrkkisääntö, että mäkeä lasketaan sillä vaihteella millä mentäisiin ylös. Mikäli moottorijarrutuksen lisäksi tarvitaan alas tullessa jarruja, niiden käytössä pätee rekkamiesten sääntö: Jarrupolkimen päällä ei kannata roikkua ja kuumentaa tarpeettomasti jarruja. Tarvittaessa tehdään voimakas jarrutus, tapetaan vauhti ja tämän jälkeen annetaan taas jarrujen jäähtyä ennen seuraavaa jarrutusta. Näin jarrujen teho säilyy.
Jos menet Alpeille aikaisin keväällä, saattavat korkeimmat alppitiet olla vielä kiinni. Osa teistä voi olla lumen vallassa vielä pitkälle kesäkuuhun asti. Teitä myös suljetaan nopeasti huonon sään uhatessa. Täältä voit tarkistaa, onko solatie auki https://www.bormio.eu/en/alpine-passes
Ylhäällä on kylmää ja hellepäivänäkin villatakkia tarvitaan. Kun laaksossa on +28 C, voi vuoristossa lämpötila olla juuri ja juuri yli kymmenen astetta.
Lisää kirjoittamiani ”Autolla Alpeille” -juttuja voit lukea alta:
STELVIO PASS, ITALIA – TOP10 MAAILMAN VAARALLISIMMAT TIET
AUTOLLA ALPEILLE, SAN BERNARDINO PASS, SVEITSI
AUTOLLA ALPEILLE – FURKA PASS, TOP 10 MAISEMAREITTI
AUTOLLA ALPEILLE – VIA MALA, ELI HUONO POLKU, SVEITSI
GAVIA PASS, ITALIA 2621 METRIÄ – AUTOLLA ALPEILLE
AUTOLLA ALPEILLE, SAN BERNARDINO PASS, SVEITSI
COL DU GALIBIER, RANSKA 2642 METRIÄ – AUTOLLA ALPEILLE
COL DE L’ISERAN, RANSKA 2764 METRIÄ – AUTOLLA ALPEILLE
Aukioloajat ja hinnat
Päivälippu Grossglockner High Alpine Roadille maksaa 43,00 € / auto tai 33,00 € / moottoripyörä kesällä 2024.
Grossglockner High Alpine Road on auki toukokuusta marraskuun alkuun:
- 31. toukokuuta asti: 06.00-20.00 (viimeinen sisäänkäynti 19.15)
- 1. kesäkuuta – 31. elokuuta: klo 5.30-21.00 (viimeinen sisäänkäynti klo 20.15)
- 1. syyskuuta: 06:00 – 19:30 (viimeinen sisäänkäynti 18:45)
Grossglockner High Alpine Road – Miltä suunnalta kannattaa ajaa?
Lähestyminen GrossGlocknerin maisematielle kannattaa tehdä Zell am Seen kautta, kuten vuonna 2011 tein. Tämä kaupunki on käymisen arvoinen myös kesällä, mutta yöpymisen kannalta kallis. Majapaikka kannattaakin ottaa jostain muualta tai yhdistää Grossglockner High Alpine Roadin läpiajo päiväreittiin.
Vuonna 2024 lähdimme liikkeelle vastakkaiselta puolelta Großkirchheimistä, eikä maisema huono ollut näinkään päin. Aloitimme matkan eteläiselle tietullipisteeltä läheltä Heiligenblutia.
Voisit olla kiinnostunut myös näistä:
16 comments
[…] Grossglockner High Alpine Road alkaa Bruckin kylästä ja päättyy Heiligenblutiin. Reitin voi ajaa myös toisin päin aloittaen vastakkaiselta puolelta Großkirchheimistä. […]
En ole ikinä ajatellut, että teitäkin rakennettaisiin näin, maisemien katselu johtoajatuksena. Kiinnostava juttu!
Melko huikea reitti! Olisi kyllä mielenkiintoista käydä ajamassa tuo. Uudessa-Seelannissa noita mutkia myös riitti, niin että mies alkoi jo kyllästymään. 🙂 Toki ihan tuollaista mutkatietä ei ollut kuin Itävallassa.
Eipä ole ollut toivelistan kärjessä, kun ajaminen on enemmänkin pakollinen juttu eikä korkeuskaan ole tavannut houkutella. 2,5 km ei kuitenkaan sentään taida olla vielä sellainen korkeus, ainakin jos sen melko nopeasti ohittaa, että siitä saisi päänsärkyä ym.?
Todella hyviä vinkkejä Grossglockner -tielle aikoville.
Joskus jos ja kun vaikka niille pääsisi kruisailemaan.
Upeita maisemia tuo tie todellakin tarjoaa, ja epäilemättä huikean ajokokemuksen myös! Me itse asiassa mentiin ihan läheltä oli kesäkuussa, ja Grossglockner olisi ollut ”suorin” reitti matkalla Zell am Seesta Sloveniaan, mutta sään ollessa aivan surkean harmaa, pilvinen ja sateinen, ei ollut mitään järkeä lähteä. Ylitettiin sitten vuoret huomattavasti idempää ja matalammasta solasta, kivaa reittiä ja mutkateitä oli toki sielläkin, mutta vuoristomaisemat pysyttelivät melkoisen tiukasti pilvien peitossa.
Tämä on hieno. Mutta tuo häiritsee, että nykypäivänä usein liioitellaan vaativuutta tai vaaroja. Tottakai tarkkana pitää olla, mutta kohta itse ei usko varoitteluja missään – ja on myös oikeasti vaarallisia kohtia.
Tuo tie oli kyllä upea ajaa vuonna 2005, varsinkin kun ajoin sen omalla autolla jossa riitti tehoa ja vääntöä eli ”teinien/tuunaajien” suosimalla Seat Leon parilitraisella turboahdetulla koneella ja vaikka auto oli etuvetoinen niin kyllä sillä moni pysyi takana. Jännä muuten nähdä uusista kuvista kuinka paljon tuo Kaiser-Franz-Josefs-Höhe jäätikkö on kutistunut 19 vuoden aikana. Kävelin aikoinaan tuolta parkkipaikalta jotain 5-6km ison jäätikön viereen ja matkan aikana tuo alla oleva jäätikkö oli pitkästi sinne parkkipaikalle asti ulottuva.
Kiitos Jani.
Omalla autolla ajaminen oli tuolla kivaa!
Jäätikkö on tosiaan kutistunut melkoisesti.
Jännää on myös nähdä, miten paikka kehittyy. Tulee uusia palveluita ym. koko ajan. Toki pääsymaksukin on noussut melkoisesti…
Tämä oli kattava esittely Grossglockner-tiestä. Upeat maisemat. Muistatko tarkemmin tuosta Gamsgrubenweg-patikasta? Minkä pituinen se on?
Kiitos Marika.
Muistini mukaan kyseessä on noin 6 km pituinen osuus.
[…] Autolla Alpeille – GrossGlocknerstrasse, Itävallan upea mutkatie […]
[…] rattia jo ihan tosissaan. Reitin profiili on täysin erilainen kuin esim. Furka Passin tai GrossGlocknerstrassen. Tällä tiellä autoa on oikeasti mahdollisuus ”ajaa”, jos vain kantti kestää ja taidot […]
Me ajettiin tää reitti kans noiden sivupisteiden kanssa Italian suunnasta. Pari vuotta sitten hinta oli 38€, joten saapa nähdä kuinka korkealle se vielä kohoaa. En tiedä miks, mutta mulla tää reitti ei menny suosikkien joukkoon. Olihan ne maisemat hienoja, etenkin siltä puolelta missä lähdettiin laskeutumaan alas kun oli vehreää, mutta noin muuten mitkään lumihuippuiset vuoret ei oo jostain syystä koskaan kiehtoneet. Reitin jälkeen käytiin patikoimassa Hohe Tauernin kansallispuistossa ja katsastettiin Krimmlerin vesiputoukset, ja se oli ihan hienoa seutua.
[…] solatiestä. Tajuttusin, että olin jo ”huiputtanut” puolet kyseisistä paikoista, kuten Itävallan GrossGlocknerstrassen (Hochtor) 2571 metrissä. Tämän jälkeen ajatus loppujen solateiden kurvailusta ei jättänyt minua rauhaan. Kesällä […]
Kiitos tästä jutusta! Isäni halusi nähdä Zell am Seen ja olimme siellä. Vuorille emme enää voineet mennä isän sydämen vuoksi. Siitä huolimatta oli hieno reissu, että ehdimme tehdä ennen kuin hänelle tuli lähtö. Isällä oli myönteinen mielikuva itävaltalaista alppijääkäreistä poikasena jäänyt, heitä oli paljon Rovaniemellä sodan aikana. Itävaltalaisia jäi myös Lapin multiin paljon, armeijan sisäkuri oli kova, eivätkä he kovin innoissaan sodassa olleet.