Matera sijaitsee Jumalan selän takana, mutta paikka kannattaa laittaa listalle, jos Italian eteläosan Basilicatan alueella vierailee.
Italian kengänkannassa sijaitseva Matera ja erityisesti sen vanhankaupunki Sassi di Matera on harvinaisen valokuvauksellinen ja niin ”instagrammaava”, kuin kohde vain voi olla.
Matera on listattu kolmen maailman vanhimmat kaupungin joukkoon, se on UNESCON maailmanperintökohde ja Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2019. Ei ole vaikea ennustaa, että kaupunki on nouseva turistikohde.
Matera – Sassi di Matera
Sassi di Matera on osa Materan vanhaa kaupunkia. Sassi tarkoittaa luola-asuntoja tai kiviä, eli Sassi di Matera, on siis käännettynä Materan kivet. Viimeiset kymmenentuhatta vuotta ihmiset ovat kaivertaneet huokoiseen tuhkakiveen itselleen asuntoja.
Sassi di Matera on rakennettu Gravinan jokirotkon kummallekin puolelle, sen huokoisiin seinämiin. Sassi di Materan vanhempi puoli käsittää pelkästään luola-asumuksia. Uudemman Materan puolelle rotkoa sijoittuvat luola-asunnot, jotka eivät enää ole aukkoja kalliossa, vaan muistuttavat ihan kunnollisia taloja julkisivultaan.
Matera – Vanha, mutta ei maailman vanhin
Materan sanotaan usein olevan yksi kolmesta maailman vanhimmasta kaupungista 10 000 vuoden iällään. Näihin erilaisiin listauksiin ei ehkäpä aina kannata suhtautua kovin vakavasti. 10 000 vuotta sitten tuskin kukaan oli kirjaamassa, milloin kaupunki perustettiin.
Materaa ei listoilla kovasti näkynyt, ennen kuin se päätti hakea Euroopan kultturipääkaupunki-statusta. Yleensä maailman vanhimmat kaupungit listataan seuraavastit: Jeriko Palestiinassa, Byblo Libanonissa, Damaskos Syyriassa, Aleppo Syyriassa ja Šuš Iranissa.
Kaikki vanhankaupungin asunnot eivät tietenkään ole louhittu kallioon, vaan suurin osa rakennuksista on rakennettu, joko kalliota osittain hyödyntäen, tai sitten ihan ”tavallisesti”. Vaikutelma on hyvin erikoinen. Talot polveilevat monessa kerroksessa ja porrastetut kujat kiemurtelevat niiden välissä.
Värimaailma on päivällä auringossa lämpimän kultainen, mutta tummenee iltaa kohden, ja talot sekä kadut muuttuvat hopeanharmaiksi.
Miksi Materaan liitetään niin voimakkaasti kurjuus?
Italialaisen kansantarinan mukaan Jeesuskaan ei halunnut jatkaa matkaansa Ebolin-kylään (sijaitsee Salernon maakunnassa), vaan kääntyi takaisin. Siksi alueiden Ebolin alapuolella Etelä-Italiassa sanotaan sijaitsevan ”Jumalan selän takana”.
Luola-asumuksissa ei sinällään ole mitään kummaa. Materassakin luola-asumuksissa oli jo 1600-luvulla kehittynyt kanavajärjestelmä, joka hoiti viemäröinnin ja luolien vesihuollon. Luolastojen keskellä oli maatilkkuja, joissa pystyttiin viljelemään hyötykasveja. Kuumassa ilmastossa luolien tasainen +15 C astetta oli kesäisin helpotus.
Ongelmat alkoivat, kun väestö kasvoi ja asuinkäyttöön sopivat luolat loppuivat. Tällöin perheitä muutti eläinsuojina käytettyihin tiloihin, joissa viemäröintiä ja vesihuoltoa ei ollut.
Yli 20 000 ihmistä oli 1900-luvun alussa pakkautunut asumaan Materan luolastoihin. Syntyvyys oli korkea, mutta lapsikuolleisuus 50%. Viemäröinnin puutteellisuuden takia malariaa ja koleraa esiintyi laajasti. Alueella ei ollut töitä, eikä mahdollisuutta viljellä kunnolla ruokaa. Ihmiset asuivat luola-asumuksissa yhdessä kotieläimiensä kanssa. Kyseessä oli siis pahemman luokan slummi.
Matera ja Carlo Levi
Vuonna 1935 Alianon-kylään Materan alueella karkoitettiin sisäiseen maanpakoon mies nimeltä Carlo Levi. (Benito Mussolinin fasistinen hallitus oli silloin vallassa Italiassa.) Carlo Levi oli paitsi juutalainen antifasisti, kirjailija ja kuvataiteilija, myös lääkäri.
Carlo Levi kirjoitti näkemästään kurjuudesta vuonna 1945 teoksen nimeltä Cristo si è fermato a Eboli, Jumalan selän takana. Otteet sivuilta 95-96; 98-101.
Ohi kulkiessani näin, millaisia nuo luolat olivat sisältä, luolat, joihin ei tule valoa eikä ilmaa muualta kuin oviaukosta. On sellaisiakin, joissa ei ole edes ovea: luolaan päästään kattoluukusta pieniä tikkaita myöten. Näissä mustissa, maaseinäisissä onkaloissa näin vuoteita, kehnoja talousesineitä, kuivumaan levitettyjä ryysyjä. Permannolla makaili koiria, lampaita, vuohia ja sikoja.
Tukahduttavassa kuumuudessa työntyi joka suunnalta pölyn ja kärpäsparvien keskeltä esiin apposen alastomia tai kurjien vaateriekaleiden verhoamia pienokaisia. En ole eläissäni nähnyt moista viheliäisyyttä, vaikka jo ammattini vuoksi olen joka päivä tottunut näkemään kymmenittäin köyhiä, sairaita tai huonosti hoidettuja lapsia. Mutta mitään eilisen kaltaista en olisi voinut edes kuvitella.
Asumusten ovilla istuskeli lapsia, joiden silmät olivat puoliksi ummessa ja luomet punaisiksi pöhöttyneet. He eivät hievahtaneetkaan, vaikka kärpäset tunkeutuivat suoraan heidän silmiinsä, eivät edes nostaneet kättään häätääkseen niitä luotaan. Aivan niin, kärpäset kävelivät lapsiraukkojen silmissä, mutta nämä eivät näyttäneet sitä edes tuntevan. Heissä oli trakooma. Tiesin kyllä, että se on etelän vitsaus, mutta on kokonaan eri asia tutustua siihen omakohtaisesti lian ja kurjuuden keskellä.
Vastaani tuli toisia lapsia, joiden pienet kasvot olivat uurteiset kuin vanhuksilla ja jotka nälkä oli kuihduttanut pelkiksi luurangoiksi. Hiukset olivat täitten ja rupien vallassa. Mutta suurimmalla osalla pikkuväkeä oli luonnottoman suureksi turvonnut vatsa ja keltaiset, malarian riuduttamat kasvot.
Huomatessaan, että koetin kurkistella ovista asumuksiin, naiset pyysivät minua käymään sisään: pimeissä, löyhkäävissä luolissa tapasin lapsia, jotka lojuivat maassa repaleisten peittojen alla, hampaat kuumeesta kalisten. Jotkut pienokaiset taas, jotka punataudin jäljiltä olivat pelkkää luuta ja nahkaa, pääsivät vaivoin laahautumaan eteenpäin. Ja näin myös vahamaisiksi muuttuneita pikkukasvoja. Näytti siltä, että nämä raukat sairastivat jotakin vielä pahempaa kuin malaria, mahdollisesti jotakin tropiikin tautia. Ehkäpä kala azar’ia, mustaa kuumetta.
Laihat naiseläjät, jotka kuihtuneilla rinnoillaan imettivät nälkiintyneitä ja likaisia pikkuvauvojaan, tervehtivät minua ystävällisesti, mutta lohduttoman näköisinä: häikäisevän kirkkaasta päivänpaisteesta huolimatta tunsin joutuneeni kuin ruton saastuttamaan kaupunkiin. Jatkoin kulkuani kohti kuilun pohjaa ja kirkkoa, ja aivan kannoillani seurasi vähä vähältä kasvava lapsilauma. He huutelivat minulle jotakin, mutta en parhaalla tahdollanikaan ymmärtänyt heidän käsittämättömiä murresanojaan.
Kuljin ja kuljin alaspäin saattueenani nuo lapset, jotka eivät lakanneet puhuttelemasta minua. Tuumin, että he mahdollisesti pyysivät almua, ja pysähdyin. Vasta nyt korvani erottivat sanat, joita he kirkuivat nyt jo kuorona:”Neiti, antakaa minulle u chini!” (Neiti, antakaa minulle kiniiniä!)
Matera – Etelän ongelma
Kirja nostatti ”Etelän ongelman” päättäjien tietoisuuteen ja 1950-luvulla kansallinen häpeätahra päätettiin siivota pois. Noin 2/3 asukkaista, eli n. 15 000 ihmistä pakotettiin muuttamaan terveydellisistä syistä valtion rakentamiin vuokra-asuntoihin. Luolissa asuminen julistettiin kielletyksi.
Materan luolakaupunki ei kuitenkaan autioitunut täysin. Alueelle asettui asumaan monenlaista yhteiskunnan ulkopuolelle pyrkivää hihhulia ja hiipparia. Nuoriso kerääntyi kaupunkiin bailaamaan viikonloppuisin ja lomien aikana. Edelleen kaupungissa näkee paljon vaihtoehtoasukkeja, jotka tekevät omaa ”kaupunkikulttuuriaan”.
Vuonna 1986 astui voimaan uusi laki. Siinä kaupunki antoi mahdollisuuden lunastaa luola-asunnon itselleen maksutta, kunhan oli valmis hoitamaan viemäröinnin, vesijohdot sekä sähköistyksen kuntoon. Rakennuksien tyyliin ei kuitenkaan saanut koskea, vaan esim. kattojen muodon oli säilyttävä entisellään.
Järkevästi hyötykäytettäviä luola-asuntoja oli vuonna 1986 noin 130 kappaletta. Yksityistäminen ei ollut silloin mikään suuri hitti. Vain 30 kappaletta luolista sai uuden omistajan.
Sassi di Matera valittiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1993 ja tämä yhdessä Materan Euroopan kulttuuripääkaupunki 2019 -tittelin kanssa on vauhdittanut sekä luola-asuntojen, että muiden kiinteistöjen entisöintiä. Osittain kaupunki näyttää yhdeltä suurelta työmaalta.
Matera turistille
Moni kuvaa Sassi di Materaa henkiseksi paikaksi. Sassi di Materassa onkin kuvattu mm. raamattuun pohjautuvat Pier Paolo Pasolinin Matteuksen Evankeliumi (1964), sekä Mel Gibsonin The Passion of the Christ (2004). Matera ei kuitenkaan ole itse mikään ”pyhä” kaupunki, kuten esim. Assisi on ja Mel Gibsonin nimi nyt tuhoaa henkisyyden mistä tahansa paikasta.
Kaupungissa on ns. turistireitti, jota seuraamalla näkee kaikki ”merkittävimmät” paikat. Reittiin on tunnollisesti merkitty kaikki kirkot, museon tyngät ja elokuvien kuvauspaikat. Museoissa emme käyneet, kirkot ovat varsin tavanomaisia, mutta portaiden ramppaaminen ylös ja alas, sekä kattonäkymien ihastelu oli kivaa.
Materan merkittävin nähtävyys ovat luola-asunnot laakson kummallakin puolella ja siellä suurin osa turisteista tungeksiikin. Luoliin pääsee kurkistelemaan verkkojen välistä, mutta sisälle ei pääse kuin muutamaan – tietenkin maksua vastaan.
Luola-asuntojen alueelle ovat myös keskittyneet kaikki turistikrääsän kauppaajat, jotka yrittävät uskotella oliiviöljyn ja paikallisen leivän olevan juuri sitä parhainta. Vieraillessamme ei ollut tungosta, mutta voisin kuvitella, että elokuussa tilanne on aivan toinen.
Matera – Patikoimaan Danten helvettiin?
Jalkansa saa käveltyä Sassi di Materan liukkailla ja epätasaisilla kaduillakin väsyneeksi, mutta jos Materassa viettää useampia päiviä, myyvät matkatoimistot myös patikointiretkiä laaksoon ja sitä ympäröiville kallioille. Nyt maaliskuussa maisema oli vielä melko vihreä. Kesällä kallioilla ei varmasti kasva mikään. Carlo Levi kuvaileekin kirjassaan ympäröivää maisemaa Danten helvetiksi.
Edessäni kohosi karu ja alaston vuori, synkän harmaa – ei pienintäkään viljelyksen merkkiä – ja täysin puuton: vain maata ja kiviä auringon korvennettavana. Sen tyveä halkoi vuoripuro, Gravina, jonka rantakivien välissä virtasi niukalti likaista, rämettyvää vettä. Sekä joen että vuoren ilmeestä uhosi niin karmaiseva kolkkous ja pahansuopaisuus, että sydän kiertyi sykkyrälle… Noita nurinniskoin seisovia kartioita tai suppiloita kutsuttiin Kallioiksi: Caveoson kallioksi ja Barisanon kallioksi. Niiden muoto oli juuri sellainen, millaiseksi kouluaikana kuvittelimme Danten helvetin.
Matera – Hieman hankala tulla
Matera on kauniisti sanoen hieman syrjässä valtaväyliltä, mutta junayhteys Barista, sekä linja-autoyhteys ainakin Barista, Napolista ja Salernosta löytyvät. Helpoin tapa tulla Materaan on ajaa itse vuokra-autolla.
Sassi di Materan keskusta on autoton. Tämä tarkoittaa, että autolla ajo on sallittu siestan aikana, mutta pysäköinti ei koskaan. Vuokra-autolla saapuvalle hotellit tarjoavat 20 euron hintaista pysäköintipalvelua, mutta maksuttoman parkkipaikan löytää kyllä itsekin vanhankaupungin ulkopuolelta, jos vain hermot kestävät sen metsästämisen todella ahtailla kaduilla.
Matera – Hotelli- ja ravintolasuositus
Jos Materaan eksyy yöksi, majapaikka kannattaa tietenkin ottaa Sassi di Materasta. Ei ole mitään järkeä lähteä ns. pelipaikoilta kauemmas, sillä öinen vanhakaupunki on upea näky ja harvoin sitä pääsee ”luolaan” yöymään.
La Dimora Di Metello sijaitsee aivan keskellä Sassi de Materaa. Vanhankaupungin keskipiste, iso katedraali on 300 metrin päässä. Varasimme hotellin lukijamme suosituksesta ja emme pettyneet. Hotelli oli tyylikäs ja se oli osittain louhittu kallion sisälle. Huone oli hiljainen sekä erittäin siisti. Hinta nyt ei-sesonkina oli 100 euroa yö aamiaisineen.
Tasan 20 portaan ja 80 askeleen päässä hotellista löytyy erinomainen Osteria al Casale. Bongasin tämän ravintolan Marimente -blogista, jossa hän taas oli löytänyt paikan italialaisten ystäviensä avulla.
Söimme tryffelipastaa paahdetuilla pinjansiemenillä, sekä pizzaa norcialaisella makkaralla, gorgonzolalla ja tryffelikermalla. Kummatkin annokset olivat täydellisiä. Pullo viiniä, alkupalat, pasta, pizza ja jälkiruoka tasan 40 euroa. Pöytävaraus välttämätön.
15 comments
FACESTA poimitut ohjeet heille, jotka haluavat paikalle ilman vuokra-autoa. Peter kirjoitti:
”Olimme vaimoni kanssa juuri Sassi di Materassa 2 yötä. Me matkustimme junalla Roomasta Bariin ja Barista paikallisella junalla Materaan. Barin lentokentältä on myös yhteyksiä suoraan Materaan muutaman kerran päivässä bussilla ja taksikin olisi ollut aika halpa (75-90 euroa /2 h, Materan taksifirmojen sivuilta katsottuja hintoja). Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä juna ei kulje, mutta muutama bussivuoro on.
Me yövyimme Fra i Sassi Residencessä keskellä Sassia (120 euroa yö, vahva suositus). Materaan ei kovinkaan moni suomalainen matkablogin pitäjä ole eksynyt. Me päädyimme ihan sattumalta ensimmäisenä iltana samaan ravintolaan mihin te matkablogien pitäjät olette näköjään joukolla päätyneet ja söimme samaa raviolia mitä muutkin suomalaiset ovat syöneet (olisiko geeneissä?). Materassa tuntui kuin olisi keskellä elokuvaa. Minulla oli joskus Venetsiassa gondoliajelulla samanlainen fiilis. Paikka olisi varmasti valokuvausta harrastavan paratiisi.”
[…] Matera | Sassi di Matera – Jumalan selän takana […]
Kiva, kun tykkäsitte Dimorasta!
Me tultiin juuri takaisin viikon kierrokselta Portugalin Alentejosta, ihastuttiin!
Sieltä löytyisi nyt myös muutama hotellisuositus.
Terve,
Kiitos hurjasti vinkistä. Varppina kysyn Portugalistakin. Ollaan sinne nyt lippuja katseltu syksyksi, kun Finnair aloittaa suorat lennot, mutta ei vaan olla saatu lyötyä aikaa lukkoon!
Mä kuulin ensimmäistä kertaa tästä kaupungista vasta pari vuotta sitten, kun kummitätini lähti sinne viettämään joulua. Siitä asti on kyllä kiinnostanut minuakin! Mutta miten on mahdollista, että kaikissa noissa kuvissa näyttää ihan autiolta, missä kaikki muut matkailijat ovat? Saati paikalliset sitten?
Kiitos Emma
Mä olen photoshopannut ne pois ; – ) Ei vaan… Siesta-aika ja osa kuvista otettu tosi aikaisin aamulla, jolloin ei liikkunut kuin me ja muutama yhtä aamuvirkku saksalainen. Ja toisaalta paikallisethan asuu modernimman kaupunginosan puolella enimmäkseen. Vaikea sanoa, miten paljon tuossa vanhankaupungin ytimessä on asukkaita.
Huh, olipa taas taustatyöt tehty: varsinainen tietopläjäys ja niin upeita kuvia! Olen käynyt Materassa kymmenisen vuotta sitten – miksi kaikesta ”ihan vähän aikaa sitten” tapahtuneesta onkin yllättäen 10 – 15 vuotta – ja silloin siellä ei ollut vielä yhtään turistimeininkiä. Luola-asumustakin pääsi katsomaan ihan ilmaiseksi tai vapaaehtoista lahjoitusta vastaan. Oli kyllä hurja ajatella, että ihmiset vielä 50-luvulla oli asuneet niin. Mekin tosin olimme liikkeellä sesongin ulkopuolella ihan toukokuun alussa, kun rannalla ei vielä ihan tarennut.
Ihana paikka. Nyt on YLE areenassa Ella Kannisen etelä-Italian kiertoa, yhdessä jaksossa Ella käy myös Materassa. Tuosta voisi jatkaa Bariin ja vaikka Kroatiaan 😊 tuo etelä-Italia kyllä houkuttelisi kovasti. Mutta joo, ehkä kevät tai syksy, syyskuussa on varmasti vielä ihanan lämmintä.
Matera on jäänyt mieleen harvinaisen sykähdyttävänä paikkana, varsinkin maisema yli kivisen kaupungin on ikimuistoinen. Emme viimeksi jääneet yön yli, mutta tuonne voisi joskus palata vaikka pariksi päiväksi. Parkkipaikan metsästäminen oli tosiaan oma ohjelmanumeronsa, mutta kyllä sekin järjestyi, ja kuin ihmeen kaupalla myös ilman kolhuja.
Mielenkiintoisen näköinen luolakompleksi. Onneksi on noin kaukana etelässä, niin ei tarvitse tulevana kesäkuuna vielä mennä 🙂
Kiitos Johanna
Oli kyllä mielenkiintoinen kaupunki ja historia.
Joo… En ehkä kesäkuussa menisi ihan näin etelään, mutta muuten kyllä Italia kelpaisi : )
”Mel Gibsonin nimi nyt tuhoaa henkisyyden mistä tahansa paikasta.” 😀 Miten niin!? 😀 Ei vain, tosi mielenkiintoinen paikka. Melkein olisi pakko pyrkiä käymään jos huudeilla olisi, harmi että noin hankalan matkan takana, minä kun en edelleenkään autonrattiin ulkomailla istu. 🙂
Kiitos Virpi
Luin jostain blogista kuinka bloggaaja oli tullut paikalle junallan Roomasta. Varmaan ihan OK, mutta mihinkä tuolta sitten jatkaisi…. Tämä Italian saappaankannan kaupungit eivät ole mitenkään hyvän liikenneverkon ääressä. No Bariin ainakin pääsisi ja sieltä sitten ”johonkin”, jos intoa riittää. Moni varmaan lentää Bariin ja käy sitten sieltä reissuja ympäristössä.
Tuo ajaminen. Ei se nyt niin kamalan vaikeaa ole. Mutta kieltämättä täällä kyllä välillä katsoo, että mistä arpajaisista tuo on korttinsa saanut. Parkkeeraaminen onkin sitten ihan oma juttunsa. Tuntuu, että sen auton voi hylätä melkein mihin vaan, jos on paikallinen. Jos on turisti, niin siinä on parkkipirkko alta 5 minuutin…
Olipa mielenkiintoinen juttu! Matera kiinnostus heräsi mutta samalla voi todeta, että ilmeisesti matkustaa kylään kannattaisi juuri ei sesonki aikaan, kuten tekin olette tehneet. Eteläinen Italia onkin meillä kolumatta.
Kiitos Sari
Suosittelen vahvasti Materassa, ja muuallakin Italiassa pyörimistä turistisesongin ulkopuolella. Tuolla on niin käsittämättömän kuuma kesäkuukausina ja ihmisten määrä ei tee mistään miellyttävää. Hinnat nousevat pilviin, kaikki paikat rupeavat haisemaan ja taskuvarkaat saapuvat apajille.
Tämä maaliskuun alku oli meille täydellinen ajankohta. Tosin kuulemma viikko sitten oli satanut lunta, joka ei olisi ollut houkutteleva ajatus. Huhtikuulla on jo varmasti täysin kesäistä – mutta ilman ruuhkia.