Unelmieni matkakaveri on…

1,1K

Unelmieni matkakaveri on yhdistelmä seuraavista ominaisuuksista.

Unelmieni matkakaveri on | Unelmien matkakaveri on yhdistelmä monia ominaisuuksia. Tietenkin tajuan, että ei näitä kaikkia piirteitä voi vaatia yhteen ihmiseen, mutta ainahan sitä saa haaveilla.

Yleensä mieheni on ollut minulle sitä parasta reissuseuraa. Viimeiset vuodet olen kuitenkin pääasiassa soolomatkaillut. Joillakin matkoilla olen ollut osa suurempaa ryhmää.

Idean tähän postaukseen sain Reissukuume-blogista, missä pohdiskeltiin seuraavaa: Millaisia piirteitä te arvostatte reissukaverissa?

Unelmieni matkakaveri on yhdistelmä seuraavista ominaisuuksista:

Estimated reading time: 14 minuuttia

1. Unelmieni matkakaveri on… Aikatauluissa pysyvä.

Unelmieni matkakaveri on tietoinen kellon kulusta ja pysyy sovituissa aikatauluissa.

Olen matkustajana aika suunnitelmallinen, ja minulle on tärkeää, että aikatauluista pidetään kiinni. Mikään ei saa minua enemmän raivoihinsa kuin ihminen, joka ei pääse sängystä ylös, vaikka lähtöaika aamulle on sovittu yhdessä edellisenä iltana. Voihan sitä illasta ottaa viiniä, mutta ajokunnossa pitää olla aamusta.

Ryhmämatkalaisissa on aina niitä, jotka saapuvat myöhään aamiaiselle ja tilailevat vielä munakasta, kun muut jo lähtevät bussille. Silloin kyllä pistää vihaksi, koska he tuhlaavat muiden aikaa omalla ajattelemattomuudellaan. Onneksi ryhmän paine yleensä saa aikaan muutoksen käytöksessä.

Joskus taannoin osallistuin isolle pressimatkalle Kuubaa. Suomalaiset, britit, kanadalaiset  ja tanskalaiset istuivat bussissa hyvissä ajoin. Kaikki muut 130 hengen porukasta, myös oppaat ja kuljettajat haahuilivat jossain aivan muualla, kuin valmiina matkaan. Huoh…

Eräs matkakumppanini olisi halunnut pysähtyä jokaisen taukopaikan ravintolaan nauttimaan vähän olutta ja syömään. Yritin ensin kertoa ystävällisesti, että Espanjassa tämä vie tuhottomasti aikaa ja ajomatkaa lentokentälle oli vielä todella reippaasti. Lopulta minun oli väännettävä rautalangasta, että en aio myöhästyä lentokoneesta hänen takiaan ja sietää sitten murjotusta monta sataa kilometriä. Onneksi tämä ihminen lopulta nukahti ja kuorsasi loppu matkan.

2. Unelmieni matkakaveri on… Omaa hyvät istumalihakset ja sietää viivytyksiä.

Unelmieni matkakaveri viihtyy autossa ja lentokoneessa, sekä sietää epämukavuutta.

Joskus lentokoneissa tai tien päällä kuluu tuhottomasti aikaa. Paljon matkustaneet ymmärtävät ongelmitta, että ajoittain pitkät siirtymät ovat välttämättömiä. Jos taas Oulu-Hki väli autolla tuottaa jo vaikeuksia, voi olla hieman hankala ymmärtää, että kanssani saattaa joutua ajamaan pienillä tauoilla Tallinnasta Varsovaan tai Liettuasta Ouluun.

Tässä palataan myös aikatauluihin. Kun matkaa suunnitellaan, monella on hyvin epärealistinen käsitys paikkojen välimatkoista. Siirtymät näyttävät kartalla pieniltä, mutta todellisuus iskee päin kasvoja kun katsoo esim. miten kauan kestää lento Yhdysvalloissa rannikolta rannikolle. Puola, Romania ja Bulgaria eivät ole kartalla suuren suuria, mutta lähdes ajamaan niiden läpi, niin maantiet kyllä riittää tahkottavaksi. Vuoristoteillä kuluu tunti jos toinenkin ja matka ei etene kuin 50 km. Afrikassa bussilla taas jo teiden kunto voi tehdä ajamisesta matelua.

Arvostan sitä, että matkakumppanini kestää pitkät matkat ja viivytykset ilman turhaa napinaa. Aikuisen ihmisen tulee sietää nälkää, janoa tai vessahätää paremmin kuin pienen lapsen. Lentomatka kestää sen minkä kestää ja se ei nopeudu tuskailemalla etukäteen tai valittamalla koneessa. Via Baltica ei lyhene kiroilemalla (mutta kylläkin paranee kovaa vauhtia), Wienin ohitustien ruuhkat eivät poistu manaamalla, eikä Nelostie muutu autobaanaksi syyttelemällä hallitusta. Matkustaminen voi joskus useinkin olla vain tylsää odottamista.

3. Unelmieni matkakaveri on… On rauhallinen ongelmanratkaisija.

Unelmieni matkakaveri pysyy rauhallisena ongelmatilanteissa ja osaa toimia.

Perutut lennot, varastettu auto, vakava sairastuminen alikehittyneessä terveydenhuollon maassa, kadonnut matkalaukku, huijaava taksikuski tai jotain muuta. Tällaisissa tilanteissa olisi hyvä että kumppani pystyisi etsimään vaihtoehtoisia tapoja/korjaavia vaihtoehtoja ilman stressiä. Jos ihminen alkaa tärisemään ja kiukuttelemaan heti kun joku asia sakkaa, minun aikani menee hänen rauhoitteluun, eikä itse ongelman selvittelyyn. Ymmärrän toki, että on ikävää joutua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Toisaalta, kun asia on saatu takaisin oikeille jengoille tajuaa, että selviää kyllä paljon pahemmastakin.

Joskus vuosikymmeniä sitten silloinen mieheni oli ekspertti keksimään, miksi jokainen pienikin vaistoin käyminen oli aina jonkun syy ja syyllinen oli saatava vastuuseen. Ihan kamalasti se ei auttanut, kun lakon takia jumituimme Wienin kentälle, tai tulvan takia risteilyaluksen reittiä oli muutettava. Se että käyttää tunteja asiakaspalveluun räyhäämiseen, ei tilannetta muuksi muuta, mutta pilaa loman varmasti.

Tepon kanssa ongelmat hoituivat oikeastaan ennen kuin niistä tuli ongelmia. Hän ei paljoa hetkahtanut muutoksista tai peruutuksista, vaan tuumaili hetken ja alkoi sitten toimia. Pikavuoron bussireissulla taas ongelmia oli ratkomassa joukko ihmisiä, joiden matkustuskokemuksella mikään ei tule enää yllätyksenä.

4. Suvaitsee erilaisia kulttuureita ja paikallisia tapoja tiettyyn pisteeseen saakka.

Unelmieni matkakaverilla on tilannetajua sopeutua erilaisiin kulttuurisiin tilanteisiin ja sääntöihin.

Erilaisten kulttuurien ”hiljainen koodisto” eli tavat, joita ei aina sanota ääneen, mutta joita paikalliset kuitenkin noudattavat, ovat merkittävä osa matkustamista. Reissukaverin kanssa joka osaa lukea ja kunnioittaa näitä koodistoja, matkustaminen sujuu paremmin.

Vastaan tulee myös tilanteita, jossa on vain parempi ns. sulkea silmänsä tietyistä kulttuurieroista. Vaikka 100 intialaista ja kiinalaista haluaa nousta linnoitukseen norsun selässä, ei minun tarvitse niin tehdä. Kuten ei tarvitse suosia mitään muutakaan eläinturismin muotoa. (Kamelimarkkinat eivät ole eläinturismin muoto, mikäli joku nyt haluaa sen keskustelun vielä aloittaa.)

Slummimatkailu eettisyydestä on jauhettu vuosien saatossa loputtomiin. Onko se nyt oikein mennä pällistelemään toisten kurjuutta? Kaikissa slummikohteissa, joissa olen vieraillut oppaan palkkiosta joku ropo siirtyi myös käytyyn kohteeseen. Mutta entäpä sitten valokuvaus. Tässä kannattaa esittää itselleen kysymys onko kaiken kärsimyksen ikuistaminen tarpeen, vaikka se olisikin mahdollista?

Omia arvoja voi ja tuleekin pitää esillä myös matkustaessa. Monia asioita on minulle turha perustella paikallisella kulttuurilla. Esimerkiksi lapsiavioliitot, naisten silpominen, julkiset rangaistukset, orjuus tai eläinrääkkäys ovat asioita, joita en voi ymmärtää tai hyväksyä riippumatta siitä, kuinka syvälle yrittäisin uppoutua kulttuuriin. Voin silti yrittää kunnioittaa paikallista kulttuuria muilla tavoilla.

Vaikka matkustaisin, näkisin ja kokisin kaiken mahdollisen en koskaan tule saavuttamaan tilaa, jossa ymmärtäisin ja suvaitsisin kaikkea.

5. Ei vaadi kaikkea tehtävän yhdessä ja antaa minun matkustaa myös yksin.

Unelmieni matkakaveri ei vaadi seuraani 24/7.

Yhdessä ja erikseen kokeminen tuo tasapainoa ja tekee matkasta monipuolisemman. Ihannetilanteessa jokainen saa kokea jotain omaa ja jakaa sen myöhemmin toisen kanssa. Esimerkiksi Teppo ei niinkään innostunut kauppojen kiertelystä tai kukkapuistoista, vaan halusi mieluummin lähteä konserttiin tai pyöräilemään. Meille syntyi myös luonnostaan oma aamurytmi. Teppo heräsi todella varhain ja hipsi aamukävelylle ja sitten aamiaiselle. Itse liityin seuraan, kun hän oli jo ehtinyt syödä yhden kierroksen ja pystyi kertomaan, mitä kannattaa kokeilla.

Ryhmämatkoilla on helppoa, kun voi itse valita omat mielenkiinnon kohteensa ehdolla olevista vaihtoehdoista.

Minulle olisi kauhistus, jos matkakaveri ei olisi jollakin tasolla omatoiminen ja itseohjautuva. En halua toimia matkanjohtajana, jota toinen vain seuraa.

Unelmieni matkakaveri antaa minun myös matkustaa yksin, ilman että siitä kehkeytyy draamaa tai mustasukkaisuutta.

6. Osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa.

Unelmieni matkakaveri omaa hyvät käytöstavat.

Hyvät käytöstavat on piirre, jota en voi liikaa korostaa. Kysymyksessä ei ole mikään nöyristely muiden edessä tai periksi antaminen, vaan kohtelias, mutta määrätietoinen käyttäytyminen. Suomalainen on usein arka huomauttamaan huonosta palvelusta tai laadusta.

Käytöstavat ovat myös käyttäytymistä ravintoloissa, respassa, lentokentillä tai ihan missä nyt liikutaankaan Vaikka autovuokraamon Jorgos onkin huijaamassa sinua, asiat hoituvat paremmin päättäväisen kohteliaasti, kuin kettuilemalla. Ystävällisellä asenteella sinut reititetään uudelleen todennäköisemmin kuin räyhäämällä. Ravintolassa kyllästynyt tarjoilija saattaa huomioida sinut paremmin, jos kiität häntä hymyilleen ja vastaanoton kiireinen virkailija antaa sinulla late check-outin todennäköisemmin, jos et ole valittanut oleskelusi aikana kaikesta mahdollisesta.

Vaikka minkälainen turhautuminen tai nälkäkiukku iskisi, aikuisen ihmisen tulee osata hillitä itsensä. Mikäli kiukku kohdistuu minuun, asioista tulee pystyä puhumaan asiallisesti, eikä ruveta mykkäkouluun tai provosoida.

Naisena odotan, että minut huomioidaan kuten kotimaassakin. Ovia voi avata, odottaa ravintolassa että kaikki saavat ruuan, auttaa tuolia alle tai huolehtia vahvempana matkatavaroista.

7. Osaa puhua rahasta.

Unelmieni matkakaveri osaa puhua luontevasti rahasta.

Rahaan liittyvät asiat voivat olla arka aihe, mutta selkeä ja avoin keskustelu ennen matkaa ja sen aikana auttaa välttämään monia mahdollisia väärinkäsityksiä. Jo ennen reissuun lähtöä kannattaa käydä keskustelu siitä, millaisia budjetteja molemmilla on ja miten kulut jaetaan. On aivan eri asia matkustaa miehensä kanssa, kuin vaikka sisarensa.

Olen kantapään kautta oppinut, että jo matkalla kannattaa pitää kirjaa kuluista, kuten taksimatkoista, majoituksesta tai ravintolalaskuista, jotka on sovittu jaettavaksi. Nykyisin on onneksi monia sovelluksia, joiden avulla kulujen jakaminen on helppoa.

Ihmisillä on myös erilaiset taloudelliset tilanteet. Kun matkustin Tepon kanssa me periaatteessa jaoimme kulut. Käytännössä hän kuitenkin huomattavasti minua suurituloisempana kuittaili laskuja minua enemmän. Oli myös tilanteita, joissa kauhistuin hotellihuoneen hintaa ja hän ilmoitti, että sinne mennään silti – hän maksaa. Eräällä matkalla silloinen kumppani taas ilmoitteli suurieleisesti, että hän kustantaa tämän ja tämän – ja Suomessa oli sitten rahaa vailla näistä takaisin.

Exäni kuljetti minua erään yhdistyksen kalliilla matkoilla mukanaan ja jauhoi kuinka paljon se vie häneltä rahaa. Kun kerroin, että ei minua haittaa olla lähtemättä, niin sekään ei sopinut, sillä pitihän se vaimo olla mukana edustamassa.

8. Fiilistelee ja suunnittelee kanssani.

Unelmieni matkakaveri fiilistelee ja suunnittelee matkaa kanssani.

Reissukaverin kyky ja halu fiilistellä kanssani etukäteen on tärkeää. Matkan suunnittelu auttaa myös varmistamaan, että kaikki tärkeät kohteet tulevat huomioiduiksi. Välillä on myös etsittävä tietoa niinkin tylsistä asioista, kuin pysäköintimahdollisuuksista tai moottoritiemaksuista. Jos esimerkiksi Peten kanssa olisimme vaivautuneet googlaamaan Gdanskin Toisen maailmansodan museon pysäköinnin etukäteen, yhdet sakot olisi jäänyt saamatta.

Matkan fiilistely etukäteen antaa hyvän tilaisuuden kartoittaa molempien toiveita ja tehdä kompromisseja. Nyt kesällä Auschwitz-Birkenau oli miehelle ehdottomasti matkan tärkein kohde, kun minulle se taas oli jo moneen kertaan käyty. Itse taas tahdoin Alppiteille kurvailemaan ja syömään vasikan Schnitzeliä.

Kun yhdessä käy reittiä läpi, huomaa helpommin myös tiettyjen osuuksien ongelmat. Tietenkin autolla liikkuessa voi suunnitelmaa vaihtaa lennosta ja usein päivän kohde tulee valituksi vasta ajon päällä. Mutta jonkinlainen toivomuksien tynnyri ja karkea reittisuunnitelma on hyvä olla.

En usko, että sellaista hullua reissaamista kuin Tepon kanssa oli, tulee enää koettua. Mutta silloin oli todella tehokasta kun kaksi ihmistä haki parhaimpia reitityksiä samaan aikaan ja pystyimme vertailemaan hintoja, matka-aikoja ym. lennosta.

9. Arvostaa hiljaisuutta.

Unelmieni matkakaveri osaa olla hiljaa ja arvostaa hiljaisuutta.

Teppo oli hyvin herkkä melulla ja istuikin lentomatkat vastamelukuulokkeet päässä. Itseäni ei haitannut tuntienkaan hiljaisuus, sillä jokaista hetkeä ei ole tarpeen täyttää puheella. Reissukaveri, joka osaa olla hiljaa, antaa tilaa ajatuksille.

Matkalla voi tulla hetkiä, jolloin hiljaisuus on tarpeen stressaavan tilanteen tai väsyneen olotilan vuoksi. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin bussissa hölöttävä moottoriturpa tilanteessa, jossa itse yrittää lepäillä.

Hiljaisuuden arvostaminen on myös sitä, että hotelia varatessa pyritän huomioimaan liikenteen melun minimointi ja muut hälyäänet.

10. Omaa jonkin sortin huumoritajun (huonokin käy).

Unelmieni matkakaveri osaa nauraa ja myös itselleen.

Huumoriton ilmapiiri tai kaikkeen ryppyotsaisesti suhtautuminen käy nopeasti raskaaksi. Etenkin kyvyttömyys nauraa itselleen tekee pienestä mokasta nopeasti kiusallisen. Ihminen, joka ottaa itsensä liian vakavasti, kyllä floppaa matkan tunnelman nopeasti.

Huonot vitsit ja ylipäätänsä vähän pöljät jutut luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Itseasiassa kömpelö huumori toimii usein sisäpiirin juttuna. Monissa maissa tarjoilijoiden kielitaito on tyyliin ”Yes”. Kysyt mitä vaan, niin vastaus on aina tuo sama. Näitä kala-kana -palvelutapahtumia on tullut naurettua vedet silmissä. Samoin esimerkiksi jostain ulkomaisesta tervehdyksestä on saattanut tulla koko ryhmää yhdistävä absurdi hokema.

Ylipäätänsä tilannekomiikka on matkoilla usein vahvasti läsnä ja kantaa vielä kotimaassakin. Kesällä väsyneenä kirjoitin matkustuskorttiin Peten sukunimen väärin. Täysin tahattomalla virheelle on hirnuttu siitä saakka tyyliin: ”Mitäs Korpela”.

---

Millaisia piirteitä sinun unelmien matkakaverilla olisi. Mitä arvostatte reissukaverissa?