Kymmenen kysymystä matkustamisesta ja ruoasta. Blogihaaste.

638

Kymmenen kysymystä matkustamisesta ja ruoasta. Blogihaaste.

Kymmenen kysymystä matkustamisesta ja ruoasta | Muistelen, että joskus kymmenen vuotta sitten kiersi matkablogeissa ruokahaaste, missä muisteltiin oudoimpia ruokakokemuksia ja parhaimpia makumuistoja. En valitettavasti enää löydä alkuperäistä kirjoitusta, joten lienee aika luoda uusi. Jos tunnet halukkuutta kirjoittaa oma postauksesi aiheesta, linkkaa se kommenttikenttään muidenkin luettavaksi.

Ranska: Bon appétit! Saksa: Guten Appetit! Espanja: ¡Buen provecho! Italia: Buon appetito! Portugali: Bom apetite! Japani: いただきます (Itadakimasu )Turkki: Afiyet olsun! Kreikka: Καλή όρεξη! (Kalí óreksi!) Kiina (mandariini): 慢慢吃 (Mànmàn chī) Arabia: بالهناء والشفاء (Bil-hanā’ wa ash-shifā’),

Kymmenen kysymystä matkustamisesta ja ruoasta.
1. Mikä on oudoin ruoka, jota olet maistanut matkoillasi?

Ei oudoin, mutta mieleenpainuvin Euroopassa oli Tête de veau. Sen valmistaminen on kokillekin haaste. Vasikanpäätä ei yksinkertaisesti voi tarjoilla liian raakana asiakkaalle. Pään on oltava läpikypsää, mutta pysyttävä vielä kasassa. Keittämisen jälkeen pää jäähdytetään ja leikataan vasta sitten annospaloiksi. Yhdestä päästä saadaan 7-9 annosta.

Aasiassa oudoin ruoka jota olen maistanut, on ollut tönkkösuolattu ja sen jälkeen uppopaistettu kala Filippiineillä. Erilaisia ötököitä on tullut syötyä Thaimaassa ja Kiinassa. Fermentoidut ruuat eivät olleet minulle uutta, mutta ne voivat olla monelle uusia makuja.

Kymmenen kysymystä matkustamisesta ja ruoasta.
2. Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa paikallinen ruoka oli niin tulista, että et pystynyt syömään sitä?

Senegalissa ruoka jossain keskellä ei mitään oli niin salakavalan tulista, että ehdin syödä siitä muutaman lusikallisen, ennen kuin käsittämätön polte alkoi korventaa suuta ja kurkkua. En ollut mitenkään varautunut moiseen.

Aasiassa osaan hieman jo ennakoida ja yrittää valita ruokia, joita voi pyytää ei niin mausteisina. Silti yllätyksiä on tullut. Tulisuus on hyvä, mutta liika chili turruttaa suun niin, ettei sitten lopulta maista enää mitään. Kaikki ruuat eivät tietenkään ole tulisia, ja useat ruuista voi tilata mietoina mai phet tai tulisina phet. On kuitenkin ruokia, joiden tuleekin polttaa huulia ja nostaa hiki otsalle. Yksi näistä on somtam. Se on ehdoton suosikkini. Sen kanssa tarjotaan usein tuoretta kaalia lautasen reunalla. Uskokaa tai älkää, kaalin pureskelu lievittää chilin poltetta.

Kymmenen kysymystä matkustamisesta ja ruoasta.
3. Miten suhtaudut matkailijoiden suosimiin ”turistiravintoloihin”, joissa paikallisuus ja autenttisuus ovat kyseenalaisia, mutta ruoka on silti hyvää?

En itse välttämättä menisi, muta en myöskään tuomitse. Ja totuuden nimissä onhan sellaisissa tullut käytyä useinkin. Sitä ei vaan siinä hetkessä ajattele. Se tapas-ravintola kävelykadulla tuskin on kovin autenttinen, vaikka se tapaksia tarjoileekin.

4. Jos saisit valita yhden ruokaperinteen ulkomailta, joka otettaisiin käyttöön Suomessa, mikä se olisi ja miksi?

Fermentointi. Sitä käytetään aivan liian vähän suomalaisessa keittiössä. Kyseessähän on hapattaminen, eli ikivanha tapa säilöä ruokaa, erityisesti kasviksia. Moni ei ajattele, että kombucha, piimä, hapankaali, kefiiri, hapanjuurileipä, tempe ja kimchi ovat samaa hapanperinnettä. Pikkelöinti on ihan paras tapa saada sipulista, kurkusta tai vaikka tomaatista kaikki maut irti.

Tykkään säilöä ja teen muun muassa kimchia itse usein.

5. Onko sinulla ruokarajoitteita, ja miten ne ovat vaikuttaneet matkakokemuksiisi?

Minulla ei ole varsinaisia ruokarajoitteita, vaikkakin pyrin välttämään laktoosia ja paprikaa sisältäviä tuotteita. On ollut jännä huomata, että ulkomailla maitotuotteet eivät aiheuta minulle samalla tavalla oireita, kuin Suomessa.

6. Mikä on pahin ruokakriisi, jonka olet kohdannut matkoillasi?

Pahin ruokakriisi oli aikanaan Meksikon ja Guatemalan kiertomatkalla. Ryhmämme oli kuvitellut syövänsä Tex-Mexiä, avokadoa, ihania hedelmiä jne. mutta päädyimmekin syömään riisiä, paputahnaa, suolattomia paksuja tortilloja ja raakoja banaaneja päivästä toiseen.

Tietynlainen ruokakriisi, tosin lyhytaikainen, iski kimppuun myös Länsi-Saharassa ja Mauritaniassa. Bussimatkalla kohti pääkaupunkia ei eteen tullut yhtään järjellistä pysähdyspaikkaa, jossa olisi voinut ruokailla. Söin sitten bussissa omia eväitä, kuten nuudeleita, taateleita, pähkinöitä jne.

Saksassa en varsinaisesti ole pettynyt, mutta valmiit lounasmenut ovat usein aika samanlaisia. Currywursti, knödelit, sauerkraut ja apfelstrudeli alkaa pursuamaan korvista jossain vaiheessa reissua.

7. Voisitko maistaa paikallista herkkua, joka on kulttuurillisesti arvokas, mutta sotii omia ruokailutottumuksiasi tai periaatteitasi vastaan?

Olen itse välttynyt syömästä haineväkeittoa. En osallistunut illalliselle, missä sitä tarjoiltiin, mutta Teppo osallistui ja söi. Kiinassa, Hong Kongissa, Singaporessa, Taiwanissa ja Malesiassa haineväkeitto kuuluu hiemankin hienomman ravintolan tai hotellin vakiotarjottaviin. Sen tarjoamisen tarkoitus on vakuuttaa yhteistyökumppani tai vieras siitä, että nyt ollaan tosissaan ja näyttää, että rahaa on. Haineväkeittoa tarjotaan myös, kun rikkaat suvut juhlivat syntymäpäiviä, häitä tai vaikka äitienpäivää. Keitto ei ole halpa. Kulhollinen maksaa helposti yli 70 euroa.

Itse hainevä ei maistu oikeastaan miltään, vaan sen tarkoitus on antaa hyytelömäistä säikeistä tekstuuria keittoon. Maku tulee liemestä.

Voisin maistaa outoa paikallista ruokaa kohteliaisuussyistä, vaikka tietäisin sen olevan esim. marsua tai koiraa. Kannattaa muistaa, että eettisyys ei ole kiinni eläimen söpöydestä, vaan siitä, onko eläin uhanalainen ja minkälaiset sen tuotantoelinolosuhteet ovat.

Olen itse nähnyt Italiassa isoja kaninlihafarmeja, joista ei sen ihmeemmin puhuta. Kaneja kasvatetaan kuten sikoja tai broilereita meillä täällä Suomessa. Kun sitten mietitään broilereiden jalostusta ja niiden elinolosuhteita, voidaan hyvin miettiä myös ajatusta siitä, että koiria kasvatettaisiin samoissa olosuhteissa. Olisiko se oikein?

8. Oletko löytänyt maailman toreilta tai ruokakaupoista tuotteita joiden käyttötarkoituksesta sinulla ei ole mitään käsitystä?

Todellakin olen. Azerbaidžanissa ja Georgiassa tuijottelin erilaisia tölkkejä ja pakkauksia, joissa oletin olevan jotain rahkan ja raejuuston tapaista sekoitusta. Niitä oli valtavasti. Ikinä ei selvinnyt mitä se oli, mutta vastaavia näkyy ympäri Balkania ja Kaukasiaa.

Aasiassa on tuoretoreilla niin mystisen näköisiä asioita myynnissä, että välillä ei tiedä onko kyseessä kasvi vai eläin. Etenkin merilevälajit, kuten kombu ja wakame, näyttävät lonkeroisilta mereneläviltä. Osa merenherkuista taas näyttää niin oudon karmeilta, että ei puhettakaan niiden syömisestä. Salak, eli käärmehedelmä, rambutan ja lootusjuuri olivat minulle pitkään täysin outoja ruoka-aineita. Myös erilaiset valmiit maustekastikkeet ylittävät useinkin älykkyyteni. Olisi helppoa, jos pullon kyljessä olisi sen ruuan tai eläimen kuva, minkä kanssa soossi sopii.

Maustetoreilla myydään monasti erilaisia puun paloja, kaarnaa ja minun silmissä naavalta näyttäviä juttuja, joiden käyttöideasta ei ole mitään hajua. Ihan tavallisesta maustehyllystäkin löytyy Lähi-idässä maustesekoituksia, mitkä eivät soita mitään kelloa päässä.

Ehkäpä eniten menee sormi suuhun Aasian erilaisissa Laksa / liemi -paikoissa. Valittavana on sitä ja tota siihen liemeen, mutta jää kyllä tilaajan omalle vastuulle, mitä sinne kuppiin lopulta päätyy.

9. Mitä syötäviä tuliaisia kannat Suomeen?

Olen kantapään kautta oppinut, että esim. mangot tulee jättää Aasiaan, eikä kantaa suomeen.

Kirjoittelin aikanaan iloisesti Thaimaan ystävät – keskusteluryhmän sivulle: ”Mangojen laatu on tosiaan Thaimaassa älyttömän paljon parempi, kuin Suomessa. Mulla oli mukana kaksi isoa muovista pakastusrasiaa joihin menee kumpaankin neljä mangoa somasti. Tuon aina Aasiasta hedelmiä, yleensä just mangoa. Tosin nyt tuli myös pomeloa ja longania <3″

Tarkka lukija kommentoi välittömästi, että ei niitä hedelmiä saisi tuoda Suomeen. Hupsista vaan. Nolotti. Etelän hetelmät onkin syytä nauttia paikan päällä, ei kantaa kotiin.

Rahtasin aikoinaan Aasiasta myös paljon muuta Suomeen. Toin muun muassa Bangkokista ison kassillisen sitruunaruohoa, okraa, kaffirlimenlehtiä, galangaa, inkivääriä, tamarindia ja erilaisia maustetahnoja.

Ajan myötä Suomessa myytävien tuotteiden kirjo ja laatu on parantunut niin paljon, että en enää jaksa kantaa kovinkaan paljoa syötäviä tuliaisia Suomeen. Mausteita saatan ostaa niiden keveyden takia, tai esim. hanhenmaksaa (hyi minua) sen hinnan takia ulkomailta. Myös kokonainen Iberico-kinkku tulee rahdattua Suomeen Espanjasta tasaisin väliajoin.

10. Jos saisit palata ajassa taaksepäin ja antaa itsellesi yhden ruokavinkin ennen ensimmäistä ulkomaanmatkaasi, mikä se olisi?

Vinkki olisi: ”Ole rohkea – mutta älä tyhmänrohkea. Kokeile monia makuja, mutta muista ensin miettiä paikallisen hygienian asettamat vaatimukset”.

Nuorempana sitä tuli syötyä kaikenlaista ulkomailla – ja kärsittyä monta salmonellaa ja turistiripulia. Nyt vanhempana ja viisaampana moni ruoka jää syömättä. Kokemus on opettanut, mitä vatsa sietää ja mistä kannattaa pysytellä erossa.