Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan. Kokemukset ja kommellukset

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan. Kokemukset ja kommellukset

kesäkuu 17, 2017

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan. Kun Viro, Latvia ja Liettua itsenäistyivät 1991, avautui suomalaisille suorin reitti Keski-Eurooppaan niiden kautta. Via Baltica, jota virallisesti tunnetaan eurooppatie E 67:nä kulkee Viron pääkaupungista Tallinnasta Puolan pääkaupunkiin Varsovaan. Tuo E-67, jonka Tallinna-Varsova osuutta kutsutaan Via Balticaksi, jatkuu vielä Prahaan asti, mikä voi tulla monelle uutena tietona.

Välimatka Tallinnan ja Varsovan välillä ilman poikkeuksia reitistä on noin 970 kilometriä. Me lähdimme liikenteeseen Oulusta, jolloin matkaan pitää lisätä 600 km.

Via Baltica on mahdollista ajaa yhdessä päivässäkin läpi. Tapasimme suomalaisen motoristipariskunnan, joka oli paahtanut Tallinnasta Puolan Wroclawiin asti kolmessä päivässä. Sinällään minusta kuitenkin täysin järjetön reititys, koska tuollaisella tahdilla ei näe muuta kuin asfalttia. Aikaa kannattaa varata minimissään kolme päivää Tallinna-Varsova reitille.

Tie on pitkiä pätkiä kaksikaistainen ja rekkaliikennettä on paljon. Reitin varrelle jää myös paljon mielenkiintoista, kuten Pärnu, Riika, Kaunas, hieman koukaten Vilna sekä lukemattomia pienempiä kyliä ja kaupunkeja. Me jaoimme matkan seuraavasti:

  1. päivä. Ajo Oulu-Hki, auto laivaan ja yöpyminen laivassa 600 km
  2. päivä. Ajo Tallinnasta Latvian Riikaan suorinta tietä 280 km
  3. päivä. Ajo Riiasta Liettuan Kaunasin kautta Puolan Krukiin 557 km
  4. päivä. Ajo Krukista Varsovaan 120 km

Emme varanneet yöpymisiä etukäteen, vaan ajoimme sen matkan mikä tuntui hyvältä, ja katselimme majapaikkaa, kun rupesi väsyttämään. Ainakin nyt kesäkuussa majoitusta löytyi ongelmitta.

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan – 1. päivä Oulu-Tallinna

Varasimme aikaa Oulusta Helsinkiin ajoon reippaasti, mutta 600 km menikin kuudessa tunnissa. Siksi olimme jo hyvissä ajoin kärkkymässä, koska laivaan pääsisi. Onneksi olimme varanneeet liput tienpäältä, sillä Silja Europan autopaikat olivat loppuunmyyty, kun pääsimme satamaan.

Auto + hytti maksoi n. 70€ mikä on todella kilpailukykyinen hinta. Lauttaa lähtee klo 18.30 ja poistuminen on aamusta klo 8.00. Näin välttää Tallinnassa majoittumisen ja pääsee saman tien ajamaan eteenpäin.

Via Baltica - Autolla Baltiaan ja Puolaan

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan – 2. päivä Tallinna – Riika 280km

Tallinna-Riika välillä ei oikeastaan ole mitään poikkeavaa. Tie on hyväkuntoinen, muutamia tietöitä oli matkan varrella hidastamassa menoa. Viro-Latvia väli on ajettavuudeltaan parantunut huomattavasti muutaman vuoden takaiseen. Kaikki ihanat haikaranpesät olivat edelleen olemassa ja moneen pesään oli laitettu kamera seuraamaan, kuinka poikaset kasvavat.

Alussa suomalaisia autoja näkyi tankilla tai pysähdyspaikoilla paljonkin. Muutaman kanssa ajoin samaan tahtiin pitkiä pätkiä. Tiellä on nopeusvalvontaa, sekä tolppien, että liikkuvien tutka-autojen muodossa. Edellä ajava Mersu pääsi valokuvaan ajaessaan taajama-alueella reippaasti ylinopeutta. Ihan turha sakko hänelle. Tolpat on helppo erottaa jo kaukaa, joten niitä kannattaa tähyillä, jos on päättänyt ajaa ylinopeutta.

Suurin sallittu ajonopeus kaupungeissa ja taajamissa on 50 km tunnissa ja kaupunkien ulkopuolella 90 km tunnissa, ellei muuta ilmoiteta. Virossa ja Latviassa saadut sakot peritään Suomessa, samoin kuin menetetty ajo-oikeus on juridisesti pätevä myös kotimaassa.

Riika

Riialla on monta nimeä: Pikku-Pariisi, pohjoisen Pariisi tai Baltian Praha. Pysähdyimme Riikaan yöksi, koska edellisellä vierailulla paikka oli osoittautunut varsin mukavaksi kaupungiksi, jossa on paljon nähtävää. Riikaan sisäänajo vie paljon aikaa, joten kiireisimmät jatkavat eteenpäin, vierailematta kaupungissa.

Riikasta kirjoittamani jutun voit lukea täältä.

Road Trip Baltiassa

Goottilaista arkkitehtuuria edustava Mustapäiden talo sijaitsee Riian Raatihuoneen aukiolla. Alkuperäinen talo oli Mustapäiden veljeskunnan käyttämä kiltarakennus vuodelta 1334.

Road Trip Baltiassa

Kolmen veljeksen talot ovat Riian vanhimmat kivitalot. Mazã Pils -kadun numeroissa 17, 19 ja 21 sijaitsevat talot on ristitty “kolmeksi veljeksi”.

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan – 3. päivä Riiasta Liettuan Kaunasin kautta Puolan Krukiin 557km

Latviassa ja Liettuan alkupätkällä tie on hyvässä kunnossa, mutta muuttuu Kaunasin jälkeen perunapelloksi. Etenkin Liettuan Panevezysin kohdalla oli todella syviä uria tiessä. Riikasta Kaunasiin pätkä on matkan ehdottomasti tylsin osuus. Myös rekkojen määrä moninkertaistuu.

Entisten Baltian maiden väliset raja-asemat ovat nykyään ei-kenenkään maata, joten rajat ovat melko törkyisessä kunnossa. Niiden läheisyydestä löytyvät kuitenkin monen suosimat pysähdyspaikat, kuten Super-Alko ja pari muuta viinakauppaa.

Moni käväisee tässä vaiheesa Vilnassa. Niin mekin teimme viime vuonna, joten se jäi nyt väliin. Vilna on kuitenkin mitä suositeltavin matkakohde. Toisin kuin Viro tai Latvia, Liettua oli aikanaan suurvalta. Ja tämän huomaa. Vilnan vanhakaupunki on yksi suurimmista keskiaikaisista vanhoistakaupungeista Pohjois-Euroopassa. Pääset lukemaan lisää Vilnasta täältä.

Road Trip Baltiassa

Vilnan yli neljäkymmentä roomalaiskatolista kirkkoa ja muutama muidenkin uskontokuntien pyhäkköä tekevät vaikutuksen.

Road Trip Baltiassa

Vasemmalla Pyhän Annen kirkko (1500) ja heti sen vieressä Pyhän Bernadin kirkko (1516).

Älä laita kokematonta kuljettajaa rattiin Via Balticalla

Jos Virossa ja Latviassa ajaminen oli ollut kuin suomalaisella tiellä menoa (joskin hieman agressiivisempaa), niin tilanne muuttuu olennaisesti, kun päästään Liettuaan. Liikenteessä liettualaiset ovat selkeästi itsekkäämpiä kuin latvialaiset.

Älä laita kokematonta kuljettajaa rattiin Via Balticalla. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja jos lähtee mukaan paikallisten kilpa-ajoon, ei voi selvitä voittajana. Ongelmia on kolmenlaisia:

Nopeusrajoitus

Ensimmäinen ongelma jonka autoilija kohtaa, ovat nopeusrajoitukset. Ne ovat 50, 70-90 tai 110-130 ja näitä nopeusrajoituksia ei oikeastaan merkitä mitenkään. Kuljettajan on vain päätettävä, mitä nopeutta hän aikoo ajaa tai sitten antaa mennä letkan mukana. Itse valitsin peesaamisen ja en nopeusmittaria pahemmin tutkaillut. Tietä paljon ajavat tietävät kyllä missä valvontatolpat sijaitsevat, joten heidän perässään oli hyvä ajaa.

Taajama -merkkiä ei Liettuassa tunneta, vaan sen tilalla on valkopohjainen nimitaulu, jossa nimi on mustilla tikkukirjaimilla. Tuolloin siis pitäisi ajaa 50 km/h ja rajoitus päättyy vastaavaan yliviivattuun merkkiin. Päätiellä suurissa risteyksissä nopeus oli 70km/h. Missään ei ilmoiteta, koska rajoitus päättyy. Itse tulkitsin sen olevan risteys.

Ohitustilanteet

Toinen ongelma ovat ohitustilanteet. Tielle mahtuu hyvin neljä autoa rinnakkkain. Ja tämä ei ole mikään legenda, vaan ihan totisinta totta. Ohitus on tässä ajokulttuurissa yhteisöllinen tapahtuma. Joku ohittaa – muut väistävät. Eli ohituksiin lähdetään, vaikka nähdään, että matka ei riitä. Neljä ajoneuvoa, joista pari rekkoja, menee hyvin kaksikaistaiselle tielle. Kannattaa suosiolla opetella ajamaan pientareella, koska sen joutuu joka tapauksessa jossain vaiheessa tekemään.

Ryhmittyminen

Kolmas ongelma, joka todellakin on ongelma, ovat kääntyvät autot. Ryhmittyminen tarkoittaa täällä jotain ihan muuta kuin Suomessa. Käännöksiä tehdään mitä typerimmissä paikoissa ja todella vaarallisesti. Keskellä suoraa saattaa tonöttää kuorma-auto, jossa vilkun virkaa toimittaa pieni tuikku. Sateessa oli kohtuullisen hankala hahmottaa, että isäntä aikoo oikeasti kääntyä pihatielleen.

Siirtyminen Puolaan

Puolan rajalla on paljon tyttöbaareja ja valuutanvaihtopisteitä, ja se ei ole mikään viehättävä paikka. Rajalla on myös valvontaa, mutta lähinnä se näytti koskevan rekkaliikennettä.

Kun Puolan raja on ylitetty paranee tie taas ajokuntoiseksi. Myös maisemassa tapahtuu muutoksia. Aikasempi tasainen ja tylsä risukko muuttuu kumpuileviksi pelloksi. Kuvaan tulevat vahvasti katolisen maan tunnusmerkit: Madonna-patsaat ja koristelut Jeesuksen-ristit tien vieressä. Tällä osuudella ristit oli usein vielä koristeltu kauniisti kukin ja nauhoin. Suuret aidatut ristit eivät siis ole auto-onnettomuuden paikkoja. Niitäkin toki näkee inhottavan paljon tien laidalla.

Jos Liettuassa oli vaikea päästä selvyyteen siitä mikä on oikea ajonopeus, niin Puolassa se vasta salatiedettä onkin. Taajamassa sallittu nopeus on 50-60, moottoriliikennetiellä 90-100 tai 120 km/h. Moottoritiellä 140 km/h. Selvää kuin pässinliha. Eli ei mitään hajua, mitä milloinkin olisi saanut ajaa, koska ei siellä ollut mitään liikennemerkkejä ilmoittamassa. Tulkitsin asian niin, että kun taajama on ohitettu, kaasu pohjaan. Tiellä oli välillä myös mystinen 70km/h merkki, jonka ohi paikalliset kuitenkin ajoivat 140km/h.

Myöhemmin selvisi, että Puolan liikenneopasteissa käytetään rajoituksen tai varoituksen päättymismerkkiä, eli varsinaisen liikennemerkin lisäkilpeä, jossa on sana “Koniec”.

Puolassa on käytössä ns. “musta piste” –liikennemerkki, eli erityisen vaarallisesta tieosuudesta varoittavan merkki. Näitä näkyi useita, mutta emme tienneet sen merkitystä. Merkkiin saattaa olla lisättynä vasemmassa alakulmassa on kyseisellä tieosuudelle kuolleiden määrä  ja oikeassa alanurkassa on loukkaantuneiden määrä kolmena aiempana vuotena.

Auto parkkiin?

Olen saanut useita kysymyksiä mihin uskaltaa jättää auton yöksi Liettua-Latvia-Puola -akselilla. Eipä siihen 100% turvallista neuvoa ole antaa, mutta kerron miten itse olen tehnyt.

Suomen kilvissä oleva 3 litran Audi Quattro ei ole mitenkään kovaa valuuttaa. Paikallisten autokanta on parempaa kuin Suomessa. Eli autoa ei varasteta auton takia! Uusista autoista viedään tilaustöinä esim. ratteja turvatyynyjen takia (koska kalliita).

Ongelma tulee murroista. Niitä voi koittaa välttää poistamalla kaiken arvokkaan näkyvistä takatilaan (kuten Suomessakin) tai sitten tyhjentämällä auton kokonaan ja jättämällä takatilan suojat ym. auki, jotta voro näkee, ettei autossa ole mitään vietävää.

Hotellien ”vartioidut” parkkipaikat eivät välttämättä ole kuin paikka jossain näennäisesti aidatulla alueella/parkkihallissa. Eli ne eivät estä murtoja yhtään sen enempää. Se ei ole kuin yksi hetki ja autosta on ikkuna sisällä, ovet auki ja kamat nyysitty. Tämä voi käydä ihan ostoskeskuksen parkkihallissakin.

Jos hotelli on vanhassakaupungissa, voi parkkipaikka olla todella hankala löytää. Osaan kaupunginosista ei pääse kuin luvan kanssa (poliisit tarkistavat innolla), eli silloin paikka on pakko ostaa hotellilta (kalliilla hinnalla), tai varautua kävelemään pidempi matka kamojen kanssa.

Auto on liki poikkeuksetta seissyt meillä katuparkissa. Välillä paikan löytäminen läheltä majapaikkaa on ollut hankalaa, mutta ainahan lastin voi purkaa asunnon eteen ja siirtää sitten autoa kauemmas.

Maksuja on monenlaisia. Joissain kelpaa vuorokauden lähimaksu kortilla kerralla, joskus taas 4 tuntia on maksimi ja vain raha käy. Nykyisin näyttää olevan suuntaus se, että kuponkiin on syötettävä rekisterinumero. Viikonloput ovat liki poikkeuksetta ilmaisia.

Myös paikoitustapoja on ajoittain outoja. Esim. auto pitää peruuttaa korkean reunakiven yli tai ajaa etupyörät jalkakäytävälle. Jos on kovin matala maavara, tämä ei kyllä onnistu. Muutaman kerran parkkipaikka on ollut niin kalteva, että pohja olisi ottanut kiinni, jos siihen auton olisi ajanut.

Via Baltica - Autolla Baltiaan ja Puolaan

Via Baltica – Autolla Baltiaan ja Puolaan – 4. päivä. Ajo Krukista Varsovaan 120 km

Tiellä S8, eli Bialystokin ja Varsovan välillä, on tietöitä meneillään useassa kohdassa. Tietyömaita on yhteensä yli 500 km ja työt kestävät tammikuuhun 2019 asti. Autoliitto suosittaa käyttämään reittiä Lomzan kautta, eli teitä 61 ja 63. Me ajoimme Suwalkin, Augustowin ja Lomzan kautta tietä 61.

Minun mieleen ei jäänyt mitään erityisiä työmaita tällä tiellä. Rekat ohjattiin Lomzan jälkeen omalle reitille, joten tätä reittiä oli todella kiva ajaa. Itse Varsovaan sisääntulo oli hiiiidaaas. Siis oikeasti viimeistä kymmentä kilometriä madeltiin toista tuntia. Poistuminen onneksi sujui hieman nopeammin. Pääset lukemaan Varsovasta kirjoittamani jutun tästä.

Varsova

Josif Stalinille omistettu Kulttuuri- ja tiedepalatsi on kammottava rakennelma, joka oli valmistuessaan Euroopan toiseksi korkein rakennus. Kulttuuripalatsi on nimensä mukaan omistettu tieteille ja taiteille – sekä “Puolan ja Neuvostoliiton ikuiselle ystävyydelle”.

Varsova

Linnanaukio eli Plac Zamkowy on Varsovan pääaukio, ja se sijaitsee Veikseljoen rannalla, vanhankaupungin vieressä.

Puolassa kelpaa ajaa

Minulla on kokemuksia entisen Itä-Saksan alueen teistä, ja jotenkin ajattelin teiden olevan yhtä surkeassa kunnossa Puolassa. Kuinka väärässä olinkaan!

Voin sanoa suoraan, että Puolassa tuli ajettua sellaisia nopeuksia, että Saksa jää kakkoseksi. Ja mikäs Puolassa oli ajella. EU-rahaa on ilmeisesti löytynyt ihan kivasti, sillä moottoritiet ovat kuin lentokenttiä. Paikalliset ovat muutenkin mukavia. Vilkuttelevat valoja ahkerasti, jos poliisi on rakennellut tutkan tynkää johonkin.

Puolassa on kahdenlaisia nopeita teitä: toiset ovat moottoritiet, joilla peritään tietulli, ja toisen pikatiet, jotka ovat ilmaiset. Krakovan ja Wroclawin välillä tietulleihin meni noin 10 euroa, joten ei tuo mikään hinnankirous ole. Maksullisen tien liikennemerkissä on sana ”Platna”. Älä aja vahingossa Via Toll merkittyihin portteihin, koska niissä autoissa pitää olla elektroninen maksujärjestelmä.

Via Baltica - Autolla Baltiaan ja Puolaan

Ajamisestä ylipäätänsä

Ajamisessa ei sinällään ole mitään ihmeellistä itse Via Balticalla. Järki päässä, maltilla ja omien ajotaitojen mukaan kun menee, niin hyvä tuolla on ajella. Kannattaa kuitenkin muistaa, että olemme kumpikin ajaneet paljon ulkomailla ja kortti on ollut kummallakin kymmeniä vuosia. Via Baltica on myös meille tuttu reitti. Pakko toistaa: Älä laita kokematonta kuljettajaa rattiin Via Balticalla.

Via Baltica - Autolla Baltiaan ja Puolaan

Sattuiko mitään kommelluksia?

Varsovan jälkeen jatkoimme vielä Krakovan ja Wroclawin kautta Berliiniin. Kilometrejä tuli noin 2700km. Dieselin keskikulutus näytti olevan 7,5 litraa sataselle. Vähemmällä olisi varmaan päässyt hiljentämällä vauhtia, mutta olisi ollut melkein vääryys säästellä menoa, kun tiet olivat niin hyvässä kunnossa ja autossa tehoja riittää.

Ei 2700 km ajeta ilman kommelluksia. Krakovassa minä säikyin joka paikasta eteen jyrääviä raitiovanuja ja suojatielle syöksyviä ihmisiä. Teppo jo vienosti ehdotti, josko hän ajaisi. Kävin myös viittomakeskustelun poliisin kanssa, joka halusi minun jatkavan matkaa ja minä luulin hänen haluavan minun pysähtyä. Olin selvästi liian lainkuuliainen turisti. Monikaistaiset liikenneympyrät aiheuttivat päänvaivaa, koska ajonopeudet niissä olivat minusta täysin järjettömiä. Muutamassa ympyrässä piti ottaa extra-kierros.

Saksassa auto ilmoitti, että takarenkaat ovat tyhjät ja suututimme huoltoaseman työntekijän, kun emme osanneet käyttää heidän outoa ilmanpainemittaria. Puolassa autonpesuautomaatti jumittui, kun yritimme pesettää autoa ja huoltamon työntekijä raapi päätään oikein huolella, ennen kuin masiina saatiin toimimaan jälleen. Liettuassa ajoimme huoltoaseman pihaan, jonka betonilaatat oikeasti murenivat auton alla. Oli hitusen sompaamista, että auto saatiin ilman pohjan naarmuja pois sieltä. Rekkoja tuollaiset “pikku kolot” eivät luonnollisesti haittaa.

Suositeltavat varusteet Via Balticalle

Me emme varustaneet autoa mitenkään erityisesti. Öljyt vaihdettiin, ostettiin varapolttimot ja tarkistettiin kahdesti, että lukkopulttiavain on mukana. Audin navigaattorin kartat olivat vuodelta 2012, ja auttamattoman vanhat Puolassa, joten ostimme Puolasta paperikartan avuksi.

Minun piti myös tarkistaa, onko auton kaskossa Puolan kohdalla korotettu omavastuu, mutta se jäi tekemättä. Vakuutusturva olisi kuitenkin ehdottomasti muistettava tarkastettava etukäteen omasta vakuutusyhtiöstä! Muutenkaan meistä ei ehkäpä kannata ottaa mallia… Alla lista siitä, mitä tulisi lain mukaan olla autossa ja sen jälkeen merkintä löytyykö se meiltä.

  • jauhesammutin (ei pakollinen Puolassa). Ei ole
  • huomioliivit. On
  • varoituskolmio. On
  • ensiapulaukku. Ei ole, pitäis varmaan hankkia
  • kaksi käyttökelpoista ja renkaan läpimitalle sopivaa rengasstopparia. Ei ole
  • Green Card eli Vihreä kortti todistaa ulkomailla, että ajoneuvosi liikennevakuutus on voimassa. Ei ole, mutta on nyt tilattu

EDIT: Tarkastin auton vakuutusturvan.

  • Varkausvakuutus ei ole voimassa Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa eikä Moldovassa ilman erillistä sopimusta.
  • Pohjoismaiden ulkopuolella tapahtuneissa esinevahingoissa omavastuuna peritään vakuutuskirjaan merkitty omavastuu kaksinkertaisena. Jos varkausvahinko on tapahtunut Virossa, Latviassa, Liettuassa tai Puolassa, omavastuu on yksityiskäyttöisillä henkilöautoilla ja moottoripyörillä 20 % vahingon määrästä, kuitenkin aina vähintään 600 euroa.
  • Oikeusturvan enimmäiskorvausmäärä jokaisessa vakuutustapahtumassa on 10.000 euroa
  • Ulkomaan vastuuturvan enimmäiskorvausmäärä jokaisessa vakuutustapahtumassa on henkilövahingoissa yhteensä enintään 100.000 euroa ja esinevahingossa yhteensä enintään 50.000 euroa.

Muuta:

  • Tietoa tietyökohteista ja muista liikennettä haittaavista seikoista löytyy verkosta:

VIRO  https://tarktee.mnt.ee 
LATVIA  http://lvceli.lv/en/#buvobjekti-un-satiksmes-ierobezojum
LIETTUA  www.eismoinfo.lt/en
PUOLA www.gddkia.gov.pl

Luulitteko, että tämä oli tässä…

Tämä  Road Trip ei ole vielä ohi. Se jatkuu kahden viikon kuluttua. Auto jäi Saksaan ja odottaa siellä vartioidulla parkkipaikalla. 2,5 viikon paikoitus maksaa 100 euroa ja siihen kuuluu kyyti lentokentälle, sekä nouto sieltä.

Palasimme siis Suomeen lentäen ja lennämme takaisin Berliiniin, kunhan olemme käyneet poikien kanssa Budapestissa. Tämä ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta lauttahinnat Saksasta Suomeen olivat sen verran kovat, että pienemmällä rahalla lentää Ouluun ja takaisin.

Via Baltica - Autolla Baltiaan ja Puolaan

Via Baltica - Autolla Baltiaan ja Puolaan

  •  
  •  
  •  
51 comments

51 comments

Lublin, kokemuksia ei niin suositusta Itä-Puolasta - TÄMÄ MATKA elokuu 4, 2018 - 11:56 am

[…] kaupungit etenkin säilyivät tuntemattomina vuodesta toiseen. Siinä missä Białystok sijaitsee Via Baltican ajoreitille matkalla Varsovaan, oli Lublin jo selvästi […]

Reply
Jarkko Lepistö huhtikuu 10, 2018 - 2:49 pm

Hei! Täällä suunnitellaan perheen kanssa (2 aikuista sekä 2, 4 & 8.v pojat) pohjois-Italiaan ajoa kesällä, ja Via Baltica olisi yksi reittivaihtoehto. Ajattelin että kolmella yöpymisellä voisi jopa matkan taittaa, Tallinna-Kaunas (575km), Kaunas-Varsova (424km) ja Varsova-Wien (684km). Onko kokemusta miten nuo välit ajallisesti taittuvat? Via Michelinin avulla matkasuunnitelmaa vasta hieman tehnyt.

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA huhtikuu 10, 2018 - 6:12 pm

Terve Jarkko.

Oikeasti…? Mä en nyt mitenkään lähde suosittelemaan, että ajetaan Via Baltica kahteen päivään. Kaikella kohteliaisuudella, mutta vielä tuolla kokoonpanolla. Tarkoitan siis sitä, että sulla on auto täynnä lapsia, joilla on jatkuvasti pissahätä, kiukku, nälkä jne. Ja ilmeisesti ei kahta kuskia? Lähden ajamaan taas kesällä ja mukana mun 14- ja 16-vuotiaat pojat, sekä toisella pätkällä mies mukana. Silti en ajaisi tolla tahdilla.

Tallinna-Kaunas 8-9 tuntia. Kaunas-Varsova 6 tuntia. Mutta noihin vaikuttaa tietyöt, ruuhkat ym. ja tietenkin ne pysähdykset. Ja se ajo ei tosiaankaan ole yhtä leppoista kuin Oulu-Hki väli. Varsova- Wien välistä ei ole kokemuksia. Mutta pelkkä Varsovasta ulosajo (ja myös sisäänajo) vie tunnin.

Mulla on kavereita, jotka heittää Via Baltican yhdessä päivässä, mutta ne menee yksin tai kaksin, ja nukkuu autossa jossain rekkaparkissa. Tietty, jos olet ajanut pitkiä pätkiä lapset kyydissä aikaisemminkin ja lapset viihtyy peppu kiinni turvaistuimessa koko päivän, niin mikäs siinä. Ainahan sieltä matkan varrelta jonkun kortteerin saa hätätilanteessa. Eli kyllä nuo pätkät ajaa tolla sun suunnitelmallakin.

Reply
Hannu Kytölä huhtikuu 22, 2018 - 12:25 am

Tuo Varsova-Wien 694 km on erittäin haasteellinen väli yhden päivän ajoksi. Moottoripyörälläkin tekisi tiukkaa. Kannattaa suosiolla yöpyä ennen Wieniä.

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA huhtikuu 22, 2018 - 8:11 am

Kiitos Hannu

Kiva, että ehdit ottamaan kantaa tuohon väliin Varsova-Wien. Saas nähdä millaiseen ratkaisuun Jarkko aikanaan päätyy 🙂

Reply
Jarkko Lepistö toukokuu 6, 2018 - 11:22 pm

Kiitos kommentista! Kaikki tämä tieto erittäin hyödyllistä.

Reply
Jarkko Lepistö toukokuu 6, 2018 - 11:23 pm

Kiitos siis kummallekin kommenteista! Laitan tänne raporttia jos reissuun autolla lähdemme.

Reply
Raija Gasic huhtikuu 10, 2018 - 10:50 am

Hei Anna!

Ajatus ei jätä minua rauhaan, että olisi päästävä taas vuosien jälkeen autolomalle Keski- ja Eteläeurooppaan. Via Baltica kiehtoo ja sieltä olisi lyhin matka Suboticaan sukuloimaan.

Olen aikoinaan paljonkin ajanut yksin, lapset takapenkillä. Silloin tuli ajettua silloisen Jugoslawian rannikko ylhäältä alas ja takaisin monet kerrat. Myös Kreikka on tullut tutuksi. Mutta, kuten kerroin, aikaa on kulunut ja ikää karttunut. Suunnittelen matkaa yksin.

Nyt kysynkin, olenko haukkaamassa liian isoa kakkua. Minäkin suunnittelen lähtöä kesäkuun alussa ja Oulusta lähden.

Reply
Anna huhtikuu 15, 2018 - 10:25 pm

Terve Raija,

Pahoittelut vastauksen viipymisestä, olen ollut itsekin tien päällä ja tämä on hukkunut johonkin bittiavaruuteen. (Laitan sulle mailia vielä).

En kyllä ymmärrä miksi tuo olisi liian iso kakku. Ei se ajaminen miksikään muutu vuosien myötä. Iän mukana tulee lisää kokemusta ja harkintakykyä. Ongelmat voisivat liittyä auton hajoamiseen, mutta sitähän ei voi ennustaa etukäteen. Jos on riittävästi rahaa tilillä hoitaman äkilliset ongelmat auton kanssa, niin ei kai tuossa mikään voi mennä pieleen. Olen monasti mennyt kyselemään jotain ongelmaa naisena, kun Teppo odottanut autossa ja kaikki ihmiset olleet tosi ystävällisiä.

Turvallisuus tietenkin yksi tekijä, mutta en mä näkisi miksi nainen olisi heikommassa asemassa kuin mieskään. Jos on kallis auto, niin sitten vaan enemmän valittava niitä vartioituja parkipaikkoja.

Reply
Johanson huhtikuu 1, 2018 - 7:04 pm

Hei!
Jutusta päätellen alitehoisella matkailuautolla ei järkevää Via Balticalle. Omassa täydessä lastissa (+600-700kg) max. n.110km/h, loivassakin ylämäessä vauhti tippuu kaikilla tietyypeillä n. 90km/h. Eli kokenut tuon vehkeen ihanteelliseksi maanteilla, rajoitus max. 80km/h, saa olla huonompaakin tietä, se ei haittaa, ei ole kiire. Tuollakin aika hyvin pysynyt kotimaan rekkaliikenteessä, kun rekatkin tahtoo ylämäissä menettää vauhtiaan. Moottoritiet matkailuautolla aina vähän tylsiä.
Onko esim. Tallinna-Tarto vähemmän rekkaliikennettä, silti ajettavia? Minkälaisia ovat nuo pääteitä pienemmät koillinen-luode-suuntaiset, tyyliin 92, 6 ,tms. ?

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA huhtikuu 1, 2018 - 7:38 pm

Terve Johanson

Ei ole kokemusta matkailuautoilusta. Rekkaliikenteen joukossa jos pysyy, niin tuskin ongelmaa tulee.

Ihan viimeisiä tietoja ei tuosta Tallinna-Tarto välistä ole kertoa. Viimekesäisen kokemuksen perusteella pääteitä pienemmät eivät houkuttele henkilöautolla. Toivottavasti jollakin on uudempia kokemuksia jakaa. Lähdetään taas kesäkuussa.

Reply
Harri lokakuu 30, 2017 - 9:43 am

HUomasin blogisi vasta nyt, joten kommentti tulee myöhään. Kirjoitit Puolan nopeusrajoituksista, jotka ovat kieltämättä oma viidakkonsa. Itse olen ajellut pitkin Puolaa työni takia viimeisten 12 vuoden aikana muutaman 10 tuhatta kilometriä.

Taajamissa normaali nopeusrajoitus on 50 km/h kello 5.00 – 23.00, muuna aikana rajoitus on 60 km/h. Taajamien nopeusvalvontaan on alettu kiinnittämään enemmän huomiota ja monesti näkeekin tutka-autoja tai kamera-autoja taajamissa katujen tai kylien läpi menevien teiden varsilla.

Puolassahan ongelmana on, että monesti eri valtatiet kulkevat lukuisten pienten kylien ja kaupunkien keskustojen läpi. Ne hidastavat kokonaismatka-aikaa rajusti.

Maantiellä taajamien ulkopuolella yleinne rajoitus on 90 km/h, usein isompien risteysten kohdalla nopeusrajoitus on 70 km/h. Ja kyllä, paikalliset ajavat niilläkin alueilla keskimäärin 120 km/h…. Toki moniin ns hankaliin risteyksiin on alettu laittaan kameroita ja kannattaa varautua siihen, että tolpassa todella on kamera.

Puolassa kameroita on todella paljon, eli ei kuten meillä voi olla tyhjä tolppa. Erikoispiirteenä voi todeta, että kamerat kuvaavat sekä edestä, että takaa! Joten sakko voi tulla kun kiihdyttää liian aikaisin tolpan jälkeen.

Teillä, joissa on yksi tai kaksi kaistaa suuntaansa ja keskikaide tai leveä viheralue vastaan tulevien kaistojen välissä on nopeusrajoitus 100 km/h.

Moottoriteillä , nopeusrajoitus on 140 km/h ja se ilmoitetaan aina liikennemerkeillä. Käytössä ei ole talvinopeusrajoituksia, josta johtuen tulee joskus ns hiuksia nostattavia kokemuksia, kun paikalliset ajavat lumisateessa 140-150 km/h ja turvavälit on nollissa…. Kuivalla kelillä yleinen nopeus moottoriteillä on rajoituksesta huolimatta luokkaa 160-180 km/h.

Talvella on käytettävä talvirenkaita joissa M+Smerkintä, mutta nastat on kielletty.

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA lokakuu 30, 2017 - 11:23 am

Ei tule kommenttisi myöhään. Juttu luetaan edelleen paljon, joten jokainen kommentti infoineen on uudelle lukijalle tärkeää tietoa!

Puolassahan ongelmana on, että monesti eri valtatiet kulkevat lukuisten pienten kylien ja kaupunkien keskustojen läpi. Ne hidastavat kokonaismatka-aikaa rajusti. – Tämä oli kyllä todellinen ongelma. Siis matka-ajallisesti, mutta myös mietin, miltä kyläläisistä tuntuu, kun rekkaralli jatkuu yötä-päivää.

Kiitos vielä kerran hyvästä infosta!

Reply
Karoliina elokuu 21, 2017 - 10:36 pm

Ollaan lähdössä Via Balticaa pitkin Gdanskiin ihan kohta. Tutkin yleensä kaiken mahdollisen ennen matkaa ja törmäsin tähän blogiin. Kiitos sinulle monista neuvoista matkan varrelle. Haluaisin kuitenkin vielä kysyä, oletteko ajaneet yöllä ja miten huoltoasemat ovat auki, ajatellen yöaikaista ajoa. Miksi sitä ei suositella, onko kokemuksia? Tarkoituksen solisti siis ajaa takaisin viikolla yötä vasten.

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA elokuu 21, 2017 - 11:06 pm

Kiva, jos kirjoituksista on ollut sinulle apuja!

Me emme aja yöllä koskaan. Emme missään, emme siis edes Suomessa. Poikkeuksena ovat hyvin pienet siirtymät lentokentältä hotellille ja ne muutamat kuukaudet, kun aurinko ei laske lainkaan täällä pohjoisessa. Asumme siis Oulussa.

Yöaikainen ajo voi tuntua ihan hyvältä idealta, mutta riskit siinä Pohjoismaiden ulkopuolella ovat moninkertaiset. Liikenteessä on taatusti väsyneitä/juopuneita/piristeitä nauttineita rekkakuskeja, kännisiä/piripäisiä taajamasta toiseen siirtyviä henkilöautoja, huonoilla valoilla varustettuja tai kokonaan valottomia ajoneuvoja, eläimiä (ei siis hirviaitoja ym.) jne. Sää voi olla täyttä sadetta tuulilasiin.

Yöllä tapahtuu paljon onnettomuuksia, koska rekat eivät aja rekkaparkkeihin, vaan niiden perät saattavat jäädä esim. huoltoasemanliittymiin pitkäksi. Siihen kun alle sukellatte, niin se on heippa. Lisäksi mahdollisuus joutua ryöstön kohteeksi ilta/yö aikaan on moninkertainen verrattuna valoisaan. Jos jotain tapahtuu ja joudutte pysähtymään, niin onnea vaan…

Via Baltica ei ole mikään Suomen nelostie Jyväskylästä Helsinkiin. Se on osittain perunapeltomainen, täysin valaisematon ja valvovamaton väylä Baltiassa, missä ajokulttuuri on täysin erilainen kuin Suomessa.

Yötä vasten ajamisessa ei siis henkilökohtaisesti arvioiden ole mitään järkeä. Silloin on jo päivä takana ja kuskia rupeaa taatusti väsyttämään. Itse lähtisin ajamaan heti kun aurinko nousee. Silloin liikenne on vähäisintä. Liikeelle lähtö ns. “ennen sian pieremää” on tietenkin vähän hankalaa. Tämä vaatii, että pitää mennä ajoissa nukkumaan 😀

Reply
Maija kesäkuu 27, 2017 - 7:39 pm

Kiitos mielenkiintoisesta blogista, jotain tuttua bongasin :). Tuo neljä-autoa-rinnakkain-kahdella-kaistalla -ilmiö muistui mieleen elävästi. Ensi viikolla lähdössä matkailuautolla isännän kanssa Puolaan, tämän hetkisen suunnitelman mukaan Via Balticaa Varsova-Krakova-Gdansk ja sitten takaisin Liettuan kautta. Aiemmin samalla suunnalla käyty vain Latviassa (Riika, Cesis, Valmiera) asti. Tässäpä kysymysryöppy, kiitollinen olisin kommenteista. Miten nuo Puolan tiemaksut käytännössä? Onko maksupaikat merkitty kuinka hyvin, käykö käteinen? Kannattaako hankkia ViaAuto-laitetta, josta luin jostain? Peritäänkö maksu ajettavan km-määrän mukaan, miten tämä määritellään? Tiemaksut kerätään kait joko yksityisen tai valtion toimesta, onko näissä käytännöissä eroa?

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA kesäkuu 27, 2017 - 7:50 pm

Kiitos itsellesi lukijana 🙂

Tietullit on merkitty niin hyvin, että niistä ei mitenkään ohitse vahingossa pääse. Via Auto-Laite on ihan tarpeeton, jos ei aio kuukausia olla maassa. Käteinen käy. Varaa vaan pienempiä seteleitä riittävästi, tosin monilla kassoilla on ihan ihminen vaihtorahoineen,joten ei ongelmaa.

Maksut maksetaan joko heti portilla, jolloin se on 10 zlotia tai ylöspäin ajoneuvon mukaan tai sitten on toinen maksukuvio, jossa otetaan lipuke automaatista ja maksetaan ajettun matkan mukaan kun poistutaan. Jotkut sanoo, että valtion tiet olisivat kalliimpia, mutta me ei vertailtu hintoja, vaan ajettiin sitä tietä mitä haluttiin. Meillä maksullisia teitä oli ainoastaan välillä Krakova- Wroclaw ja siihen meni yht. n. 25 euroa. Kaikki maksuportit toimi ihan yhtä hyvin.

Reply
Maija kesäkuu 27, 2017 - 8:03 pm

Kiitos, kuulostaa helpolta. Ehkäpä vaan lähdetään ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Ja zlotyja mukaan. Kiitos myös vinkistä välttää tuota S8-tietä, täytyy laitaa korvan taakse. Miten muuten vielä, ottavatko missään euroja vastaan?

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA kesäkuu 27, 2017 - 8:13 pm

Joo, helppoa tuo on.

Me ei kokeiltu ottavatko euroja vastaan, koska tuli nostettua riittävästi paikallista valuuttaa automaatista. Todennäköisesti ottavat, mutta huonoon kurssiin. Lienee sama kuin Unkarissa, eli eurot käy, mutta niiden käyttö tulee kalliiksi. Ei ehkä kuitenkaan kannata vaihtaa heti rajalla valuuttaa, koska ne on rekkakuskeille tarkoitettuja vaihtopisteitä ja siellä on paljon lieveilmiöitä, eli maksullisia tyttöjä ja muuta kauppatavaraa.

Suomessa ei kannata vaihtaa, vaan suosittelen että menette rauhassa Varsovaan päin hetken rajalta ja nostatte siellä huoltoaseman automaatista jos tulee sopiva eteen. Itse nostimme rahaa Krukista samalla kun pesetimme ja tankkasimme auton. Tai jos haluaa ihan varman päälle pelata niin vaihtaa jonkun 20 euroa Suomessa.

Reply
Esa | Reissuesan matkablogi kesäkuu 26, 2017 - 2:05 pm

Huonosti merkittyihin nopeusrajoituksiin on helppo lääke eli lataa kännykkään sellaisen navigointiohjelman, joka näyttää nopeusrajoitukset. Esimerkiksi HERE WeGo on ilmainen ja näyttää nopeusrajoitukset, ladattavissa Apple Storesta ja Play Storesta. Kartat voi myös tallettaa offline-käyttöä varten jos ei ole sopivaa roaming-pakettia käytössä.

Reply
Anna kesäkuu 26, 2017 - 5:35 pm

Meillä oli Nokialaisissa aikanaan kaikki kartat ja appsit, jotka varoitti hyvin tolpista. Nyt kun kummallakin on iPhone, niin Nokialaisia ei ole tullut enää käytettyä.

Tuo sun antama appsi-linkki on hyvä vinkki! Pitääpä kokeilla 🙂

Reply
pertsa joulukuu 25, 2017 - 2:23 pm

Joo paljon Rekalla ja Asunto – Autolla Viia Baltikaa Ajaneena ei mikään paha väli ajella se vain et maasa maantavalla. Ja tosta rahanvaihrosta sen verran et vaihran
aina rahat Rajalla Olen niin monen Puolalaisen kans puhunut sanovat et automaatissa paljon huonompi kurssi.Rajoilla vaihtavat ja monessa hotellin aulas ja huolto,
asemilla missä lukee Kanttor ovat vaihtopisteitä. Niin ja noi tietyömaat tottakai ne hirastaa ja hermoja raastaa mutta kun niitä ei tehä kuin pääsääntöisesti Kesällä.
Taas lähetään ajelee Toukokuus Viro Latvia Liettua Puola Tsekki. Ja samaa reittiä takasi siinähän se 6 viikkoa taas vierähtää . Suosittelen paljon nähtävyyksiä.
Jokaisessa maassa Niin vielä Älköö luottako navikaattoriin kuin kirveen silmään OSTAKAA PAPERIKARTTA niin varmasti pärjää ja varsinkin sellanen missä
Rekan kuva niihin merkitty kaikki parhaiten pienemmätkin tiet. Hyvää ja Luonnikasta reissua Kaikille…..

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA joulukuu 25, 2017 - 2:43 pm

Käväisimme nyt muutama viikko sitten Gdanskissa 12/2017 ja siellä osoittautui parhaimmaksi vaihtaa raha ihan rahanvaihtajalla. Automaatit antoivat nyt selkeästi huonompaa kurssia.

Todennäköisesti ensi kesällä taas Via Baltican kautta Keski-Eurooppaan 🙂

Reply
Paavali elokuu 5, 2018 - 7:29 pm

Kannattaa ottaa Bank Norwegianin kortti ja tehdä nosto aina paikallisessa valuutassa, ei konversiolla. Norwegianin nostokulu on 1.75% ja sisältää myös valuuttakonversion mikä usein päihittää jopa käteisen vaihtamisen. Ja tietty kortilla voi maksaa melkein joka paikassa, kioskit ja joissakin maissa ravintolat poislukien. Korttiostoihin kätevä on saksalaisen N26-pankin kortti jolla kulu on 0%, ei tule siis edes valuuttakonversiota (ts. kurssi-termillä puhuen käytössä virallinen kurssi). Huonona puolena siinä on se että se on debit-kortti, eli pitää siirtää rahaa tilille käyttääkseen.

Reply
Lotta | Watia.fi kesäkuu 24, 2017 - 11:34 pm

Kyllä tätä ollaan harkittu ja uskon, että joskus tulee tehtyä. Tuntuu että tyyliin kavereiden vanhemmat on nuoruudessaan tuota ajellut ja nyt se on tullut taas “muotiin”. Toisaalta niinhän ne roadtripit ja karavaanarimeininki on nostaneet päätään muutenkin. Mielenkiintoista, että jätitte auton Saksaan ja jatkatte siitä sitten vielä myöhemmin matkaa! Hauska idea!

Reply
Anna kesäkuu 26, 2017 - 4:14 pm

Tuo tiehän on tietyllä tavalla legendaarinen. Etenkin silloin, kun ei ollut vielä vapaata liikkuvuutta, rajanylitykset saattoivat olla hyvinkin kuumottavia.

Tuo auton jättäminen Berliiniin tuli ihan yhtäkkiä mieleen, ei tosiaankaan ollut alkuperäinen suunnitelma. Mutta nyt se on siellä odottamassa ja päästään jatkamaan helposti eteenpäin.

Reply
Merja / Merjan matkassa kesäkuu 24, 2017 - 12:04 pm

Mielenkiintoista lukea ajokultturien erilaisuudesta. Melko rasittavaa, jos ajonopeudet merkitään miten sattuu eikä tiedä mitä vauhtia pitäisi mennä. Ajan Suomessa paljon, mutta täytyy myöntää ettei ole hinkua muille maille autoilemaan. Kyytiin voisin lähteä, jos joku muu hoitaisi ajopuolen 🙂

Reply
Anna kesäkuu 26, 2017 - 4:16 pm

Ajokulttuuri tosiaan vaihtelee todella paljon maittain. Itse sopeudun hyvin vähän nopeampaakin ajorytmiin ja tykkään autoilla ulkomailla. Asiaa helpotaa paljon, että on oma auto alla. Vuokra-autoillessa olen paljon varovaisempi.

Reply
Paula - Viinilaakson viemää kesäkuu 23, 2017 - 7:27 pm

Tämä teidän blogi kyllä kannustaa minua autoiluun Euroopassa kun olen jotenkin ollut arkajalka sen suhteen. On se kummaa, että ajelen täällä toisella puolella maailmaa suurkaupungeissa kuten San Franciscossa, Losissa ja Chicagossa mutta Euroopassa muka vähän jännittää. Ehkä se on vain se, etten ole matkaillut siellä tarpeeksi, ja etenkään autolla. Haavena olisi kyllä kiertää jossain välissä Eurooppaa, ehkäpä jo ensi kesänä. Taas hyviä vinkkejä tässä postauksessa, kiitos!

Reply
Anna kesäkuu 26, 2017 - 4:17 pm

Ja minusta taas Jenkit vaikuttaa vaaralliselta autoilumaalta 🙂 Kamalan isoja teitä, ruuhkia, lukemattomia kaistoja jne. ne on pelottavia…

Reply
Anna | Muuttolintu.com kesäkuu 23, 2017 - 1:49 am

Road tripit kiinnostaa aina, ja tästä on varmasti hyötyä monille. Vähän jäi jännittämään tuo ei kokemattomille kuskeille, kun ei autoa kauheasti tule ajettua, muuten kuin niillä road tripeillä sen kerran vuodessa. Toisaalta, jos selvisin Intian riksarallista niin ehkä selviäisin tästäkin tiestä 🙂

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA kesäkuu 23, 2017 - 10:33 am

Siis minusta se on kiinni eniten ihmisen kyvystä olla sortumatta hölmöyksiin. 18-kesäinen, juuri kortin saanut nuori mies, jolla on näyttämisen haluja, on se huonoin kuljettaja tuonne. Jos on ajanut Intiassa, osaa ajaa missä vaan 😀

Reply
Teija / Lähdetään Taas kesäkuu 22, 2017 - 9:30 pm

Tuo voisi olla hyvä reitti Eurooppaan. Olen ollut tuosta tietoinen, mutten sitten kuitenkaan ole koskaan ajatellut asiaa pidemmälle. Omalla autolla matkailu olisi niin helppoa, kun ei tarvitsisi suunnitella pakkaamisia sun muita niin tarkaan. Sen kun tunkisi auton täyteen tavaraa ja lähtisi 😀

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA kesäkuu 23, 2017 - 10:31 am

Nimenomaan. Auton perään voi heittää huoleti kamaa vaikka kuinka paljon. Meilläkään ei tavarat ole missään matkalaukussa, vaan Ikean kassissa. Siitä sitten otetaan aina hotellille vaihtovaatteet. Ja ne vaatteet, mitkä haluaa pitää sileänä, voi riiputtaa henkarissa takapenkillä. Helppoa kuin mikä! Suosittelen 🙂

Reply
Virpi /Täynnä tie on tarinoita kesäkuu 22, 2017 - 8:09 pm

Tosi kattava tietopaketti tälle reitille aikoville ja sitä suunnitteleville. Itse ehkä hiukan huokaillen tätä luin, koska en uskalla ajaa ulkomailla, mutta tunnistan itsessäni hiukan “karavaanarin” vikaa joka paahtaa talla pohjassa Euroopan teillä, muuallakin kuin Suomessa. 🙂 Mutta tiedän ettei hermoni kestäisi ensinnäkään kaupunkiajoja ja tilanteita joita kuvasit, että jostain tuli koko ajan ratikka eteen yms. Eikä niitä järjettömiä tilanteita pääteillä kun kahdella kaistalla mahtuu aivan hyvin ajamaan neljä autoa rinnakkain. Minulla ei olisi yhtään ainoaa hiusta päässä tuollaisen reissun jälkeen ja matkaseurue olisi varmasti jatkanut muilla kyydeillä jo Tallinnassa. 😀

Reply
Johanna / Fin Nomads kesäkuu 22, 2017 - 1:26 pm

Tosi kattava ja mielenkiintoinen opas! Tekisi mieli reissata joskus tämä väli, tosin ehkä moottoripyörällä tai jopa liftaamalla. Yleinen stereotypia taitaa tosiaan olla, että Puolassa on huonokuntoiset tiet, mutta huomattiin kyllä siellä asuessa, että tämä ei pidä paikkaansa. Jos ikinä menette Ukrainan puolelle, niin huomaatte kyllä eron 😀

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA kesäkuu 22, 2017 - 1:41 pm

Kiitos.

Olisin halunnut mennä Ukrainaan, mutta se tulee halvemmaksi lentäen, kuin autolla, koska maksupäätteet, viisumit ym. Lentäen välttää ne.

Reply
Paavali elokuu 5, 2018 - 7:36 pm

Tarkoittanet Valko-Venäjän läpiajoa? Ukrainaanhan viisumia ei tarvitse eikä myöskään autoon mitään maksulaitetta. Valko-Venäjän viisumi tosiaan maksaa, mutta tietullilaitteen pantin saa takaisin ja tietullimaksua reitillä Vilna-Minsk-Kiova tuli Valko-Venäjältä noin 18€ eli ei mitenkään merkittävä lisäkulu.

Reply
Anna elokuu 6, 2018 - 5:24 am

Joo, Valko-Venäjän läpiajo. En ole koskaan selvittänyt kunnolla mitä ne härpäkkeet olisi kustantaneet autoon (vähän netistä googlasin), koska ajatus oli tavallaan heti pois suljettu. Tai siis vuonna 2017 mahdollisuutta rajoitti aikatekijä ja 2018 reissulla oli pojat mukana – joilla yhteishuoltajuus ja sovittu isän kanssa, että ei mennä tuonne suuntaan.

Se viisumikulu on ehkäpä merkittävin asia, joka vähentää haluja mennä autolla Valko-Venäjälle, kun lentäen pääsee vierailemaan viisumivapaasti.

Reply
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta kesäkuu 20, 2017 - 9:56 am

Kiitos, tämä oli paljon informatiivisempi kuin samaan aikaan ilmestynyt Hesarin juttu Via Balticasta. Vaikka vähän nyt kirveleekin, sillä päätin *jälleen kerran* lykätä haaveeni Roomasta Suomeen ajamisesta ensi kesään, kun nyt ois yksin pitänyt matkata. Mutta tässähän oli uusi idea: jos ajaisikin vain sinne asti, minne mieli eniten halajaa eli Pohjois-Italiaan, Etelä-Ranskaan ja -Saksaan ja kävis sitten välillä sen pakollisen Suomi-loman lentäen! Pitää ottaa harkintaan.
Nuo Saksan lauttojen hinnat on karanneet ihan käsistä.

Reply
Jane / Lomaunelmia ja unelmalomia kesäkuu 20, 2017 - 3:32 am

Viime syksynä ajettiin eka kertaa Baltian maiden kautta, kun määränpää oli Unkari. Ja vauhdilla ajettiinkin 😁 Meillä on Treen kyljestä lyhyt matka Hesaan, lähdettiin vielä siipan työpäivän jälkeen iltalautalla yli ja yövyttiin hotellissa Tallinnassa. Todettiin että saadaan paremmat sängyt ihan samaan hintaan kuin hyttiyöpyminen laivalla, vaikka monet näyttää laivalla yöpymistä suosivan kun jatkavat aamulla Via Balticalle. Aamulla siis Tallinnasta eteenpäin ja toinen yöpyminen just Puolan puolella Suwalkissa. Kolmas yö Tsekeissä Ostrawassa. Sitten olikin enää lyhyt matka Wieniin joka oli ensimmäinen varsinainen kohde. (Sieltä jatkui Graz, Balaton ja Budapest josta takas kotiinpäin.) Takaisinpäin kun tultiin yövyttiin Bialystokissa. Siitä ajettiin yöksi johonkin riikalaiseen lähiöön ja sieltä kun aamulla herättiin oltiin samana päivänä puolenyön aikaan kotona. Pitää joskus kierrellä noita Puolaa ja Baltian maita eikä vain kaahata läpi, näen siis pointtisi hyvinkin, nyt oli vaan eri kohteet. Kaikkiaan oltiin reissussa 19 vrk.

Reply
Karoliina / From Karoliina -blogi kesäkuu 19, 2017 - 7:32 am

Vaikka tykkään roadtripeistä, tämä ei ehkä mulle olisi se paras reitti, olen ehkä liian pedantti ja arka tuollaiseen menoon 😀 ja apukuskin paikalla olisin takuuvarmasti loputtoman rasittava 😀 Muutoin haluaisin kyllä tuolla alueella joskus käydä, kuitenkin ovat niin lähellä. Vilna ehkä kiinnostaisi eniten. Toi auton parkkiin jättäminen oli kyllä metka idea, toivottavasti siellä kaikki sujuu hyvin kun takaisin palaatte!

Reply
höpöhöpöä kesäkuu 18, 2017 - 10:08 pm

“samoin kuin menetetty ajo-oikeus on juridisesti pätevä myös kotimaassa.” Lähdettä tälle?

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA kesäkuu 18, 2017 - 11:42 pm

Sakko:EU neuvoston puitepäätös 2005/214/YOS, (tehty 24 päivänä helmikuuta 2005, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin).

Ajokielto http://www.poliisi.fi/liikenneturvallisuus/ajokieltoon_maaraaminen

Ajokorttiasetus

33 § (5.1.1996/2)
Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai ETA-valtiossa annettu ajokortti
Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai ETA-valtiossa myönnetty ajokortti oikeuttaa kelpoisuutensa rajoissa kuljettamaan Suomessa sellaista moottorikäyttöistä ajoneuvoa, jonka luokkaa vastaava tunnus sisältyy ajokorttiin. Sama koskee Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa annettua väliaikaista ajokorttia. Autoa kuljettavan on oltava 18 vuotta täyttänyt. Mopoa ja kevyttä nelipyörää kuljettavan on oltava 15 vuotta täyttänyt. (9.12.1999/1168)

Edellä 1 momentissa mainittua oikeutta ei kuitenkaan ole, jos ajokortin haltija on ajokiellossa jossakin mainitussa momentissa tarkoitetuista valtioista tai jos ajokortti on siihen tehdyn merkinnän mukaan vaihdettu uutta kuljettajantutkintoa suorittamatta sellaisen 34 §:n 3 momentissa tarkoitetussa valtiossa annetun ajokortin perusteella, joka ei oikeuta ajamaan Suomessa.

Reply
Pia kesäkuu 18, 2017 - 4:06 pm

Osuipa sopivaan aikaa tämä postaus! Matkakuume vaan nousi. Lähdössä asuntoautolla Via Balticaa pitkin syyskuussa määränpäänä Kroatia. Matkalla Krakova, Budapest, Mostar, Kotor, Bled…. Yleensä on menty Ruotsin läpi, Baltiassa ajettu vaan Tallinna-Tartto akselilla. Suunnitelmana ajaa just niin kun ei pitäis: Pärnusta Puolaan aamusta iltaan😊 Mutta yksi pitkä ajopäivä sopii joukkoon ja jos ei sovi, niin pysähdytään aiemmin.

Kiva blogi tämä muutenkin!

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA kesäkuu 18, 2017 - 5:22 pm

Kiitos, että pidät <3

Siis, eihän siinä mitään muuta ongelmaa ole, paitsi, että kuski voi olla vähän kuollut tuon jälkeen 🙂
Puolaan kannattaa kyllä käyttää muutama paikka. Etenkin Krakova ja Wroclaw hurmasivat!

Reply
Pia kesäkuu 18, 2017 - 9:08 pm

Krakovassa olisi tarkoitus elpyä pari päivää Via Baltican jäljiltä. Luin postauksesi siitä ja muutenkin kahlailin päivityksiäsi ja vinkkejä Balkanin autoreissulle. Upeita kuvia! Olen pitänyt itsekin hetken aikaa “kotikutoista” blogia reissuilta lähinnä puhelimella. Alunperin tarkoituksena oli, että kotiin jäänyt poika (15v) voisi katsoa, missä äiti ja isä reissaa. Ja PAH! Kaksi kertaa on lukenut blogia. Toisella kerralla lupasin 5€ ja viimeksi tuliaispullon lentoasemalta (ikää kun on jo 19), jos laittaa toiveen blogin kommenttina 🙂 Nyt blogi löytyy osoitteesta http://lomantarpeessa.blogspot.fi/ , jossa linkki pariin vanhempaan blogiin.

Reply
Terhi/ Fammo matkalla kesäkuu 18, 2017 - 1:41 pm

Minä kuljen mieluummin noita teitä bussilla. Vielä kun saisi itse suunnitella reitin mitä kulkee (joskus olen saanutkin). Olette niin reippaita kuljettajia, että arvattavasti nautitte ajamisesta.

Reply
Anna kesäkuu 18, 2017 - 1:44 pm

No reippaita ja reippaita 🙂 Ajaminen on kivaa, kun on nätti sää ja ei jonoja. Sitten on päiviä, kun vettä tulee kaatamalla ja ajaa rekkojen välissä satoja kilsoja. Silloin ei ole hauskaa…

Reply
Miika / Scenic Road Hunters kesäkuu 17, 2017 - 10:51 pm

Via Baltica on vielö kokematta. Jotenkin silti tuntuu, että haluaisin mennö tuon välin vähän pienempiä teitä pitkin.

No nähtäväksi jää.

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA kesäkuu 17, 2017 - 11:11 pm

Yritetiin kyllä tosiaan etsiä maisemateitä, mutta hukkaan meni koukkaukset. Reitti ei tosiaankaan mene rannassa. Pöpelikköä ja risukkoa. Ne “pienemmät tiet” on jotain hevospoluja 😀

Reply

Leave a Comment