Klaipeda on Liettuan ainut satamakaupunki ja Palanga taas Liettuan Riviera

Klaipeda ja Palanga sijoittuvat Liettuassa Itämeren rantaan ja ovat siksi muusta Liettuasta poikkeavia kohteita. Klaipeda on Liettuan ainut satamakaupunki ja Palanga taas Liettuan Riviera.

Minä lähestyin Klaipedaa Bialystokista päin ja 420km matka vei 6 tuntia 15 min ajaa. Apukuljettaja Akseli oli lähtenyt Suomeen ja kaipailin kovasti pojan nopeita vastuksia kysymyksiini: ”aimikäristeystuoko?” ja ”nytsanotäkkiämihinmämeen?”

Minulla ja liettualaisilla oli muutamaan otteeseen hyvinkin erilainen tulkinta siitä, voiko jostain kääntyä vai ei. Liettualaisille se oli sallittua, mutta minulle soivat torvet. Paikalliset rankaisivat suomikilvissä olevaa autoa muutenkin pienestäkin hidastelusta mielenosoituksellisesti ohittaen ja mulkoillen. Että kiitosta vaan.

Klaipeda on ennen nimeltään Memel ja kuului Preussiin

Klaipeda kuului vuosisatoja Preussiin nimellä Memel ja toimi jopa Preussin pääkaupunkina vuonna 1808, kun Napoleon oli vallannut Berliinin. Memel kuului Saksaan ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jonka jälkeen liettualaiset valtasivat sen vuonna 1923 Kansanliitolta. Vuonna 1925 kaupungin asukkaista oli liettualaisia runsas neljännes ja saksalaisia noin puolet. Vuonna 1939 Hitler liitti Memelin taas Saksaan ja vuonna 1945 puna-armeija palautti sen Liettuan yhteyteen.

Klaipedan vanhankaupungin keskus on Teatro aikste eli teatteriaukio. Aukion merkittävin rakennus on ehdottomasti draamateatteri. Ei siksi, että itse rakennus olisi jotenkin erikoinen, vaan siksi, että juuri tämän teatterin parvekkeelta Adolf Hitler vuonna 1939 julisti kaupungin kuuluvaksi osaksi Saksaa.

Klaipeda ei ole nähtävyyksillä pilattu

Klaipedan nähtävyyksistä (tai TripAdvisorin käyttäjistä) kertoo paljon se, että kolmanneksi tärkeimmäksi kohteeksi on rankattu pieni hiiripatsas. Sculpture Golden Mouse on 17 cm korkuinen pikkuruinen patsas, jonka silittäminen tuo hyvää onnea. Hiiren korvaan kuiskutetut toiveet kuulemma myös toteutuvat. En olisi koko patsasta löytänyt, mutta Pokémon Go -peli hoksautti minua sen läheisyydestä. Sen sijainnin jätän kertomatta, sillä tarinaan kuuluu, että sitä pitää etsiä, jotta toiveet toteutuvat.

Ympäri kaupunkia on paljon erilaisia patsaita ja tilataidetta, joita muut turistit kävivät bongailemassa kartan avulla. Aika monta mekin löysimme ihan vain haahuilemalla ympäriinsä.

Sculpture Cat Klaipedis. Jos hankaat kissan häntää ja kerrot toiveesi, niin toiveesi toteutuu.

Sculpture The Pot with Money

Klaipeda huokuu edelleen neuvostohenkeä

Vanhastakaupungista kohti rautatieasemaa kävellessä, tulee vastaa Danes-joki. Biržos-sillalta eli Pörssisillalta näkee sen varrelle kiinnitetyn Meridinas-laivan. Laiva on rakennettu Turussa ja toimii nykyisin paikallisen olutpanimon mainoksena. Turun telakalla 1948 valmistunut alus on päätynyt Klaipedaan sotakorvauksina Neuvostoliitolle.

Turussa vuonna 1948 rakennettu Meridianas oli yksi lähes sadasta puukuunarista, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle sotakorvauksina. Kuunareiden rakentamista varten Turkuun perustettiin puulaivatelakka Oy Laivateollisuus Ab, joka rakensi lopulta 46 vaadituista 91:stä aluksesta. Loput alukset rakennettiin kolmella muulla veistämöllä Raumalla, Porvoossa ja Loviisassa. Lisää sotakorvausaluksista voit lukea täältä.

Ainakin vanhankaupungin osalta Klaipeda on edelleen hyvin neuvostohenkinen, vaikkakin oletettavasti tässäkin kaupungissa kommunismin jälkiä on raivattu pois kovalla kädellä katukuvasta. Tapa tehdä vähän ”sinne päin” istuu ilmeisen lujassa. Jos jossain on jalkakäytävä, siinä on tietenkin puita ja rännejä myös. Ja koska mukulakivet eivät yksistään ole jo riittävän sikin sokin, urille painuneita tai kadonneet, niin niiden väliin on laitettu kaivonkansia koholleen. Vanhoja taloja on kyllä osin kunnostettu, mutta osa keskeisilläkin paikoilla olevista rakennuksista on hyvin surullisessa tilassa.

Klaipedasta pääsee lautalla Kuurin kynnäs nimiselle kapealle maakaistaleelle. Pohjoispuoli kuuluu Liettualle, eteläpuoli Venäjälle. Saari tämä paikka ei kuitenkaan ole, sillä se yhdistyy Venäjän mantereeseen etelässä. Lautta maksaa reilu 11€ ja matka kestää n. 5 minuuttia.

Me emme tuolla vierailleet aikapulan takia, mutta käsitykseni mukaan paikka on erittäin suosittu paikallisten keskuudessa kesänviettopaikkana. Esimerkiksi tässä blogissa on hyvä esittely paikasta. 

The Black Ghost

Aivan majapaikkamme luona oli salaperäinen patsas, jossa viittaan pukeutunut hahmo nousee laiturille pidellen kädessään lyhtyä. Kyseessä on The Black Ghost. Legenda kertoo, että vuonna 1595 linnoitusta vartioiva sotilas nimeltään Hans von Heidi käveli laiturilla, kun hän näki aavemaisen, hupullisen hahmon. Tämä ”musta haamu” kysyi sotilaalta oliko kaupungin viljavarastossa riittävästi viljaa ja riittäisikö puutavara rakentamiseen. Vartija vastasi, että varastot olivat kunnossa, mutta kertoi asiasta kuitenkin esimiehilleen. Kävi ilmi, että varastot olivatkin vaarallisen vähissä. The Black Ghost on siis uhkaavasta ulkomuodostaan huolimatta ystävällinen haamu. 

Klaipeda | Old Mill Conference -hotelli

Tutkiskelimme hotellitarjontaa ja tulimme siihen tulokseen, että järkevintä oli ottaa hotelli satamasta, koska se sijaitsi melko lähellä Klaipedan vanhaakaupunkia. Klaipeda on Liettuan kolmanneksi suurin kaupunki (eli ei ihan pieni), joten helpoin oli parkkeerata itsensä mahdollisimman lähelle nähtävyyksiä.

Yövyimme ihan Dane-joen varrella Old Mill Conference nimisessä hotellissa. Old Mill hotelleja on kaksi vierekkäin, joista toinen sijaitsee varsin näyttävässä vanhassa rakennuksessa, joka on rakennettu puusta ja tiilestä saksalaistyyliin. Pidin tästä osasta satamaa paljon. Vieressä oli huvivenesatama ja alueen rakennukset oli kunnostettu tyylikkäästi.

Huoneessa oli erittäin tehokas ilmastointi, joka tuli tarpeeseen. Hieman hometta kylpyhuoneessa, mutta ihan homepilkutonta kylpyhuonetta ei montaakaan tällä reissulla tullut vastaan. Auton sai parkkiin ilmaiseksi. Yö aamiaisineen 66 euroa.

Helsinki oli esillä paljon huippukokouksen takia

Palanga on Liettuan Riviera

Tämän paikan nimeä en meinannut mitenkään muistaa. Se on siis Palanga, ei kuten jatkuvasti sanoin Padang, joka löytyy Sumatralta.

Palanga sijaitsee on noin 30 km Klaipedasta pohjoiseen ja se tunnetaan Liettuan Rivierana. Paikka on aina elänyt kesäturismilla ja kylpylätoiminnalla. Alueella ajellessa näkee vanhoja puutaloja, joista saa mummoilta huoneen 20 eurolla, valtavasti hotelleja joissa huonehinnat näyttivät liikkuvan 40-70 euron välillä, mutta myös varsin hulppeita yksityisiä venäläistyylisiä datšoja.

Saavuimme Klaipedasta Palangan rannalle ajatuksena ottaa hieman aurinkoa ja nauttia sitten lounas. Olimme rannalla maksimissaan 15 min. Lämpöä +28C, eikä tuulen virettäkään. Kumpikin rupesi katselemaan varjopaikkaa hyvin nopeasti, mutta sellaisia tuolla ei ollut tarjolla.

Hoipuimme ravintolaan, jossa söimme ihan OK evästä. Ensimmäisen kerran koko reissun aikana vatsani kuitenkin sanoi murr ja prurr… Tuskin vatsa voi ruuasta heti mennä sekaisin, joten syytän aamiaista tai kuumuutta. No, oli syy mikä tahansa, niin Palangan rantaelämä ei jaksanut enää houkuttaa. lmastoitu auto sen sijaan oli kuin jumalan lahja.