Lublin, kokemuksia Itä-Puolasta heinäkuussa 2018
Puolan kohdalla oli pitkään aukko omassa matkailukartassani ja Itä-Puolan kaupungit etenkin säilyivät tuntemattomina vuodesta toiseen. Siinä missä Białystok sijaitsee Via Baltican ajoreitillä matkalla Varsovaan, oli Lublin jo selvästi sivussa.
Lublin mainostaa itseään hyvin säilyneellä ja romanttisella Vanhallakaupungilla. Tämän mainoksen ongelma on vain se, että näitä ”hyvin säilyneitä romanttisia Vanhojakaupunkeja” ovat Saksan ja Puolan vanhat kaupungit tulvillaan. Veikkaan, että suurin osa turisteista tuleekin yöpymään Lubliniin lähellä sijaitsevan Majdanekin keskitysleirin takia, ja kohtuullisen pieni Lublinin vanhakaupunki menee siinä keskitysleirivierailun oheistuotteena.
Toisin kuin muut keskitysleirit, jotka rakennettiin kauas maaseudulle, Majdanekin keskitysleiri sijoitettiin vain muutaman kilometrin päähän Lublinista. Sen ensimmäisiä vankeja olivatkin neuvostoliittolaisten sotavankien lisäksi Lublinin ja sen ympäristön juutalaiset.
Białystok-Lublin väli ei ole mikään unelma ajaa
Itä-Puola ei ole mikään autoilijan unelma. Białystok-Lublin väli oli ehkäpä yksi Puola 2018 reissullani hankalimmista pätkistä ja ja ymmärrän hyvin, miksi tätä väliä suositellaan välttämään. Vaikka matka ei ollut kuin 244km, se vei 4h 30 min. Päivä oli täynnä huojuvia rekkoja, taukoamatonta sadetta, tietöitä ja liikaa taajamia.
Puolan itärajan ja Valko-Venäjän läheisyys alkoi näkymään taloissa, mitä idemmäs ajoin. Baltian maisemat jäivät taakse ja kylät olivat osin kuin Venäjällä. Talot matalia ja julkisivuissa oli käytetty paljon koristeelista puuta, hirttä tai paanua.
Muutama ydinvoimala ennen kaupunkia sai muistamaan uutisen vuodelta 2010. Silloin Lublinissa katosi kuusi konttia radioaktiivista kobolttia konkurssiin menneen valurautatehtaan tiloista. Toivottavasti pitävät nykyisin paremmin huolta radioaktiivisista aineistaan.
Kaupunkiin sisäänajo oli sotkuinen järjestelyiltään ja epäsiisti maisemiltaan. Miten niin monta seksikauppaa ja tyttöbaaria voidaankaan saada mahtumaan päätien varteen? Ajaminen muurien ympäröivään vanhaan kaupunkiin taas aiheutti epäuskoa reitin suhteen. Koska vanhakaupunki on autoton, piti hotellilta saada erillinen lupa ajaa alueelle. Tätä lupaa oli tarkistamassa ihan poliisi, mutta hyvin kännykästä näytetty lupalappu kelpasi.
Hotellin vartioitu ja maksullinen parkkipaikka oli erittäin ahdas. Ensimmäinen ehdotettu parkkipaikka autolle oli niin kalteva, että Audi olisi jäänyt pohjastaan kiinni siihen. En yhtään ihmettele, miksi korkeat katumaasturit näyttivät olevan suosiossa. Toinen osoitettu parkkeerauspaikka oli juuri ja juuri ajettava. Hiki tuli silti veivatessa autoa koloon.
Lublin kaupunkina on lähempänä itää, kuin länttä
Lublin ei ole mikään pieni kaupunki, vaan asukkaita on noin 360 000. Lublinin alueen BKT asukasta kohden oli alhaisin Euroopan unionissa, kunnes Bulgaria ja Romania liittyivät EU:hun vuonna 2007, ja tämä köyhyys näkyy selvästi edelleen katukuvassa.
Keskustassa olisi ollut komeaksi kehuttu rautatieasema, hieno Grand-hotelli sekä rakennuksena merkittävä pääposti. Kun auton oli kuitenkin jo saanut parkkiin, ei sitä enää jaksanut liikuttaa siitä. Kommunismin aikainen arkkitehtuuri ei nyt varsinaisesti houkutellut jalkautumaan pidemmälle tutkimusmatkalle vanhankaupungin ulkopuolelle.
Lublin on tunnelmaltaan selkeästi enemmän kallellaan itään, kuin länteen. Asian ymmärtää, kun katsoo, mihin kohtaan karttaa Lublin sijoittuu. Käynti paikallisessa marketissa oli kuin paluu Neuvostoliittoon. Lihatiskin justiina ei hymyillyt, vaan kinkut siivutettiin tuhisten ja mätkittiin pakettiin liki raivokkaasti. ”Saisiko olla jotain muuta?” -kysymys EI kuulunut palveluvalikoimaan. Kassa komensi pakkamaan ostoksia nopeammin, mutta hänellä itsellä oli kyllä aikaa näpytellä kassakonetta ikuisuuden. Kaupassa mukana ollut poikakin huomasi eron ”palvelu”kulttuurissa ja ihmetteli: ”Miks nää on niin kiukkusia?”
Lublinin vanhakaupunki on kiva paikka kierrellä
Vanhakaupunki on kompakti ja vanhankaupungin läpi kulkeva tie nimeltä Grodzka (Linnakatu) kuin luotu pienien ravintoloiden ja kahviloiden sijoituspaikaksi. Linnakatu johdattaa lopuksi ”yllättävästi” Lublinin linnalle. Linnavuorella, kuten paikkaa kutsutaan, on seissyt jonkinlainen puolustuslinnake 1000-luvulta asti. Nykyinen uusgoottilainen Lublinin linna on peräisin vuodelta 1826. Venäjän vallan, sekä Toisen maailmansodan aikana linna toimi vankilana.
Linnakadun Lublinin linnan puoleisessa päässä on Grodzkan portti, joka aikanaan erotti juutalaisen kaupunginosan vanhastakaupungista. Puolan arvostetuin juutalaisyhteisö kouluineen sijaitsi 1500-luvulla Lublinissa. Opiskelijoita tuli kaikkialta Euroopasta Lubliniin opiskelemaan ja kaupunki saikin lempinimen ”juutalainen Oxford”.
Linnakadun toisesta päästä löytyy Krakovan portti, joka on Lublinin symboli. Krakovan portti rakennettiin 1400-luvulla osaksi kaupungin muuria. Sen nimi on peräisin historiallisesta reitistä, joka kulki Krakovasta Lublinin kautta Vilnaan.
Stare Miasto, eli vanhakaupunki on varsin hyvin säilynyt, ja sitä on selvästi laitettu kuntoon viime vuosina. Lublin olikin yksi Puolan ehdokkaista Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2016, (hävisi valinnan Wrocklawille) ja tällä lienee paljon tekemistä keskenjääneiden kunnostustöiden kanssa. Tekemistä siis vielä riittää ja ihannoitua ”rappioromantiikkaa” löytyy kyllä sitä etsiville edelleen ihan riittävästi.
Lublinin vanhakaupunki, kuin luotu elokuvan taustaksi
Meille sattui niin hyvä tuuri, että paikalla oli juuri alkamassa jonkun historiallisen elokuvan kuvaukset. Vanhaakaupunkia lavastettiin vielä vanhemman näköiseksi ja kaikkialla kulki näyttelijöitä ja avustajia ”wanhanajan” vaatteet päällä. Touhua oli hauska seurailla kahvilasta. Tosin lavasteiden ja filmiryhmälle kuuluvien rekkojen ja muiden esteiden ohi pujottelu autolla vanhankaupungin ahtailla kaduilla ei sitten ollutkaan enää niin kivaa.
St. John the Baptist Cathedral ja Lublin miracle
Puolalaiset ovat niin uskonnollista porukkaa, että kirkoissa on jumalanpalveluksia neljä kertaa päivässä. Ne ovat aina täynnä ja jos ei pidä varaansa päätyy, kuten minä, kättelemään ja halailemaan vierustovereitaan messun loputtua.
St. John the Baptist Cathedral näyttää kohtuu vaatimattomalta ulkoapäin, mutta on sisäpuolelta varsin vaikuttava. Kirkkoon liittyy myös mielenkiintoinen tapahtumasarja, joka kulkee nimellä “Lublin miracle”.
Lublin miracle
3. päivänä heinäkuuta vuonna 1949 nunna huomasi Neitsyn Mariaa kuvaavan maalauksen itkevän. Tieto itkevästä neitsyestä levisi kaupunkiin heti ja illasta katedraalin ovia ei voitu sulkea väkijoukkojen takia. Pyhiinvaeltajat ympäri Puolaa alkoivat pyrkiä Lubliniin, mutta viranomaiset estivät julkisen liikenteen kaupunkiin. Tuhannet ihmiset saapuivat kuitenkin jalan. Kommunistinen paikallishallinto sulki kirkon ovet väkisin, mutta pyhiinvaeltajat mursivat kirkon sivuoven auki toistuvasti.
Heinäkuussa viranomaiset aloittivat pyhiinvaeltajia ja kirkkoa kohtaan negatiivisen propagandakamppanjan. Pyhiinvaeltajien sanottiin juopottelevan ja kirkon huijaavan, sillä valtion virkamies oli tutkinut maalauksen ja todennut kyynelten olevan vain kosteutta. Papit komennettiin käskemään ihmiset kotiin. Mutta pyhiinvaeltajat eivät poistuneet kirkon edustalta, vaan jatkoivat leiriintymistään
Lopulta viranomaisten mitta täyttyi ja pidätykset alkoivat. Osa pyhiinvaeltajista oli sellissä kolme viikkoa, osa vain muutaman tunnin. Liikkelle laitettiin Puolan radion kautta uutinen, jonka mukaan ”Lublinin huijauksen” takana oli amerikkalaisten, eli Puolan kansantasavallan vihollisten kanssa veljeillyt opettaja, jonka tarkoituksena oli saada kansa kääntymään keskiaikaiseen fanatismiin ja luopumaan tuottavasta työskentelystä valtion eteen. Kun kommunistinen hallinto oli riittävästi toistanut tätä uutista, tietynlainen hysteria pyhiinvaeltajien keskuudessa laantui ja into tulla katsomaan taulua kuoli.
Majoittuminen Hotel Grodzka 20
Hotel Grodzka 20 sijaitsi Linnakadun varrella lähellä Grodzkan porttia. Palkitsin itseni ajopäivän jälkeen yksityisyydellä ja rauhalla. Otin pojilleni (14-ja 16-vuotta) oman huoneen, jossa tuurini mukaan oli jälleen kerran parempi vessa ja enemmän ikkunoita, kuin minun huoneessani. Huoneet olivat kummatkin moitteettoman puhtaita ja koko hotelli jätti laadukkaan vaikutelman. Jos nyt joskus satut Lublinissa käymään, tätä hotellia kannattaa harkita.
Ruokakauppa ja pieni basaari löytyivät 5 min kävelyn päästä hotellista. Söimme hotellin ravintolassa illallisen ja yllätyin ruuan hyvästä tasosta. Samoin aamiainen oli erinomainen. Hintaa huoneilla aamiaisineen oli 60 euroa/kpl.
19 comments
Muuten kiva artikkeli, mutta since when Lublinissa on englanninkielinen kirkko?
Kiitos Lublinin esittelystä! Oli perusteellinen ja kuvat hyviä. En ole Lubliniin saakka koskaan päässyt ja pitää miettiä kannattaako reissu tehdä. Olen Puola-fani kyllä, mutta tunnen länsiosat paremmin.
Kiitos
Lublin oli ihana! Ihmettelen, miten tuosta kaupungista ei puhuta enemmän. Tosin onhan sinne tosin hieman hankala päästä ilman omaa autoa, joten ehkä johtuu siitä.
[…] Lublin, kokemuksia ei niin suositusta Itä-Puolasta […]
Anna, muuten ihan OK postaus, mutta sisältää yhden asiavirheen. Puolassa ei ole yhtään ydinvoimalaa, sinne ollaan kyllä suunnittelemassa sellaista. Mutta nykyisen hallituksen aivoituksista eivät pysy edes hyvin Puolan sisäpolitiikkaa tuntevat paikalliset kollegani.
Ne joita luulit ydinvoimaloiksi ovat energiantuotantoa varten rakennettuja hiiltä polttavia voimalaitoksia. Ne tornit niissä ovat jäähdytystorneja, eivät reaktoritorneja.
Kiitos Harri
Tuohan on hyvä uutinen, koska ei ole vanhoja ydinvoimaloita rasitteena! Jos nyt sitten toivottavasti päättävät rakentaa nopeasti niitä ydinvoimaloita (nuo hiilivoimalat on siis niin karseita ilmaston kannalta), niin toivottavasti ei mitään kiinalaista tekniikkaa. Tosin, ei tuo venäläinen myöskään oikein vakuuta…
Ne voimalaitokset näyttivät kyllä ihan erilaisilta kuin hiilivoimalat Suomessa (Salmisaari)? Tai turvevoimalat (asun Oulun Toppilan voimalaitoksen vieressä). Lauhdutintornit (tai mitä nyt siten olivatkaan oikealta termiltään) olivat aivan samannäköisiä, kuin ydinvoimaloissa (Ranskassa ja Saksassa on, Suomalaisista en tiedä), joten ilman muuta oletin, että ydinvoimasta kyse. Olin muka näkevinäni vielä sen erillisen rakennuksenkin, missä se reaktori olisi. Googletin nyt Puola ja hiilivoimala ja tosiaan, punavalkoisia torneja ja tuollaisia alhaalta ylöspäin kapenevia torneja tulee kuvaan. Mutta ei siis ydinvoimalaitoksia.
Ihanan symppis kuva tuo, jossa on nuo 3 miestä 🙂
Kiitos Sini
Herrat oikein poseerasivat mulle 🙂
Hauska kun sanoit että ihmiset vierailee siellä Maidanekin takia, me taas päätettiin tsekkaa toi Lublin koska ei oltu sillon vielä Itä-Puolassa käyty ja sitten vasta googlailtiin että mitäs siellä vois tehdä ja siten löydettiin Maidanek.. Ihastuttiin siihen vanhaankaupunkiin ja palattiin uudelleen vielä seuraavina vuosina.
Se vanhakaupunki oli ihana ja miellyttävän väljä turisteista 😀 Me yövyttiin siinä vanhassa luostarissa linnan vieressä, mikä oli muuten tosi kiva mutta sinne parkkikselle pääsi ainoastaan ajamaan nurmikentän yli, jossa risteili siellä täällä kävelyteitä ja siis paljon ihmisiä… lisäksi oli aika muhkuraista tietä ja oli ihme et meijän vanhalla autolla (8cm maavara) pääsi sinne 😀
Eio oltu molemmilla kerroilla siellä kun yksi yö. Tykkään tuosta itäreitistä, mutta se on hidas ajaa, etenkin jos menee Slovakiaan / tulee sieltä. Tiet on pieniä teitä, nopeus noin 70, useimmiten 50 koska pikku kylii perä jälkeen.. plus meijän reitti vei sillon kiertotietä Tatroille ja mustalaisleiriin joten pikku kammo jäänyt siihen reittiin..
Tarkotus on myös ollut mennä tuosta rajan yli Ukrainaan Lviviin, mutta tilanne siellä sinä vuonna esti menon.
Lublin on todellakin kuin luotu elokuvan taustaksi, mutta sitä on mallinnettu myös videopeleissä.
Mä olin ihan äimänä kun mentiin ekaa kertaa sinne ja Jani oli että tämä on jotenkin tuttu kaupunki, et tuolla on tommonen mesta, tuolla tommonen, toi tunneli menee sinne & sinne..
Mä olin et whaat!! Yleensä se oon mä joka osaa suunnistaa kaikkialla 😀
Mut selvis et Jani oli joskus vuosia sit pelannut jotain peliä ja se oli ”tehty” Lublinissa.
Sulla kun näkyy toi kuva missä roikkuu noi kädet ikkunasta (kolmas alhaalta) ollaan oltu siinä terassilla syömässä, Jani tilas bissen ja ne kysy iso vai pieni, sanoi että iso (ajatellen 0,5l) ja ne toi litran tuopin.
Sitten tilattiin olevinaan jotain muuta liharuokaa kun lammasta, mutta saatiin lammasta?, mikä oli kyllä oikeasti hyvää..
Toisessa paikkaa ylämäessä koitettiin tilaa ruokaa ja saatiin listat mutta kukaan ei hakenut tilausta 😀
Mä en erityisesti etsinyt keskitysleirejä, mutta olin päättänyt, että ainakin Auschwitz vieraillaan. Maidanek sitten valkoitui toiseksi kohteeksi, koska pojat erityisesti olivat pyytäneet päästä katsomaan näitä leirejä. Treblinka olisi ollut ihan paluureitin varrella, mutta sinne ne enää jaksanut mennä.
Oho, vai videopelin tausta! No toisaalta, varmasti sopii sellaiseen. Mä olen vain nähnyt näitä ajopelejä (kaahaus), joissa on esim. Nicen rantabulevardi mallinnettu. Niin ja jotain räiskintäpelejä ja joku tankkipeli, jotka osa kentistä sijoittuu esim. Varsovaan.
Joo. Iso tuoppi on iso tuoppi! Me saatiin hyvää palvelua, mutta toisaalta syötiin siis hotellin ravintolassa, joten ei ne varmaan uskaltaneet palvella huonosti. Mutta esim. Bialystokissa lähdettiin pois ekasta ravintolasta, koska kukaan ei tullut tuomaan edes menua ja Kaunasissa odotetiin ja odotettiin ruokaa ja tarjoilija sanoi, että ei ne ole ruvennut edes tekemään sitä vielä, joten maksettiin juomat ja lähdettiin pois ja päädyttiin Hesburgeriin syömään. Joten tuota on liikenteessä 😀
Palasimme juuri kesän roadtripiltä joka kattoi kaikki itäisen Euroopan ja Balkanin maat, ja paluumatkalla pysähdyimme Lublinissa yhdeksi yöksi. Yllätti positiivisesti, asiaan tosin varmasti vaikutti sekin että siellä sattui olemaan Carnaval Sztukmistrzów ja kaupunki oli täynnä väkeä ja esityksiä.
Yhden kauppareissun perusteella en ehkä vielä tuomitsisi Lublinia kiukkuiseksi idäksi, ainakaan me emme kohdanneet tällaista asennetta siellä emmekä itseasiassa juuri muuallakaan paria Ukrainan rajavirkailijaa lukuunottamatta. Minskissä arvottiin kaupassa lapsille iltapalaa, ja kun jotain oli valittu tuli myyjä meille pyytämätt kertomaan että valinta ei ollutkaan jugurttia vaan jonkinlaista piimää 🙂
Suosittelisin kyllä lämpimästi (auto)matkailua idemmässäkin, ainakin meiltä karisi ennakkoluuloja taas mukavasti. Rajatkin olivat suht OK, Valko-Venäjä ja Ukraina veivät pari kolme tuntia mutta muuten aika joutuisaa. Useimmiten puhuttiin myös englantia eikä minkäänlaiseen korruptioonkaan törmätty.
Kiitos Paavali
Karnevaalit varmasti muuttavat kaupunkikuvaa positiiviseen suuntaan. Meillä satoi vettä ja lämpötila oli +13 C
Kävittekö läpi kaikki Itä-Euroopan maat laajan kylmän sodan Itä-Euroopan määritelmän mukaan, eli entinen Itä-Saksa, Venäjän Euroopan puoleiset osat, Baltian maat, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Unkari, Tšekki, Slovakia, Romania, Moldova, Georgia, Bulgaria, Albania ja entisen Jugoslavian maat. Vai pitäydyittekö nykyisessä määritelmässä?
Kyllähän oikeastaan koko Puola on melkoisen ansioitunut huonosta asiakaspalvelustaan. Jopa siellä pysyvästi asuvat kaverini jaksavat siitä aina valittaa. On ”huonoa asiakaspalvelua” Suomen mittakaavan mukaan ja sitten on tätä ”*erseestä olevaa asiakaspalvelua”, jota et koskaan Suomessa edes saa. Tuli tätä Itä-Puolan osaamista kokeiltua muutamassa muussakin kaupungissa, kuin Lublinissa.
Idemmäs autoilu ei ole mitenkään pois suljettua. Nyt siihen oli kaksi rajoittavaa tekijää, eli poikani. En vie vielä 14- ja 16-vuotiaita Valko-Venäjän tai Ukrainan puolelle. Maihin minulla ei ole mitään ennakkoluuloja, vaan pikemminkin poltetta nähdä ne laajemminkin. Olen miettinyt, että voisin mennä esim. Minskiin lentäen viikonlopuksi, koska silloin ei tarvitsisi lyhyellä matkalla maksaa viisumia tai hankkia autoon kalliita lukijoita.
Yksi matkavaihtoehto olisi myös ajaa Pietariin Suomesta. Moni kaverini on kehunut sitä reittiä varsin nätiksi.
Hei!
Reitti oli (ilmeisen Baltian jälkeen) Valko-Venäjä – Ukraina – Moldova (jossa bussilla Transnistriaan) – Romania – Bulgaria – Serbia – Makedonia – Kosovo – Albania – Montenegro – Bosnia – ja siitä Unkari-Puola-Baltia kotiin lähinnä läpiajoa kun olemme näissä ja muissakin alueen maissa jo autoilleet. Mukana olivat 5- ja 7-vuotiaat lapsemme.
Minulla oli ennakkoluuloja rajaviranomaisista ja korruptiosta (erityisesti syyttä ulkomaalaisia autoja pysäyttelevistä poliiseista), sekä tiestön kunnosta. Mikään muu ei osoittautunut todeksi paitsi Ukrainan ja Moldovan surkeat tiet. Niissä ei kannata matalaprofiilirenkailla ajella.
Niin ja Minsk oli kyllä myös yllättävän kiva kohde, isot korttelit ja leveät pääkadut mutta paljon ravintoloita, hyvin avuliaita ihmisiä ja englantia puhuttiin kaikissa ravintoloissa. Hyvä viikonloppukohde.
Paljonko tuossa tuli teille kilometrejä?
Toi korruptio, tai ajatus siitä, että tässä nyt vähän rahan takia syynätään tuli tutuksi jo ihan Bosniassa, missä ajeltiin (mutta tosin vuokra-autolla). Ei mitään ihmeellistä, vähän sellaista hakemalla haetaan jotain puuttuvaa vakuutusta tms. Heti oli kuitenkin itsellä ajatus, että kohta se pyytää rahaa…Olisikohan se niin, että sitä loppujen lopuksi pelkää ja arvuuttelee vähän turhaan Itä-Euroopan maiden viranomaisten moraalia?
Minsk tosiaan kiinnostaisi kovasti ja nimenomaan pitkä viikonloppu siellä!
Hyvään saumaan tuli tämä. Juuri mietittiin, että ens vuonna voisi harkita roadtrippiä Itä-Euroopan puolella, vaikka nuo kohteet ovat juurikin kuvaamallasi tavalla ristiriitaisia. Tavallaan ankeita, mutta kuitenkin kiehtovia juuri siksi, että isompaa turistiryysistä ei vielä näy, toisin kuin Gdanskissa tai Krakovassa. Hyvänä puolena tietty edullisuus.
Kiitos Sanna
Itä-Eurooppa on varsin laaja käsite, joten Road-Trippejä voi rakennella mieltymystensä mukaan. Helsingistä Lubliniin on 1150km, joten kannattaa miettiä mitä haluaa nähdä sitä ennen ja sen jälkeen.
Eipä tuolla, tai missään muissakaan läpiajetuissa tai yövytyissä kaupungeissa massiivista turistiruuhkaa ollut. Jos kovin pieneen paikkaan itsensä tunkee, niin ei siellä myöskään ole palveluja turisteille (hotellikanta huono ja englanti vielä huonompi). Tosin ainahan olet turisti, vaikka se ainut 😀
Kiitos vinkistä; jos matkustat Lubliniin, älä käy kaupassa. Paitsi että muistaakseni Budapestissä kylpylässä rahastaja -ja pyyhkeiden antaja täti oli jotakuinkin samaa luokkaa :). Jollain tavoin kuvien kautta heräsi mielenkiinto kaupunkia kohtaan. Puolasta ei ole kokemusta kuin Gdanskista. Joulutorille vaikka Krakowaan voisi jossain vaiheessa pistäytyä.
Kiitos Sari
Joo, älä käy kaupassa tai lataa ainakin itsellesi lehmänhermot! Oikeastaan koko Baltia (pois lukien Tallinna ja Riian turistialueet), sekä Puola on paikka, jossa voi kohdata äärimmäisen tylyä asiakaspalvelua missä vaan. Jotenkin se vaan aina yllättää ja tulee mieleen – Onko pakko olla noin veemäinen?
Muistan todellakin myös Budapestin kylpylöiden elämäänsä kyllästyneet pyyhkeiden ojentelijat. Uransa huipulla…?