Lublin, kokemuksia Itä-Puolasta heinäkuussa 2018

Puolan kohdalla oli pitkään aukko omassa matkailukartassani ja Itä-Puolan kaupungit etenkin säilyivät tuntemattomina vuodesta toiseen. Siinä missä Białystok sijaitsee Via Baltican ajoreitillä matkalla Varsovaan, oli Lublin jo selvästi sivussa.

Lublin mainostaa itseään hyvin säilyneellä ja romanttisella Vanhallakaupungilla. Tämän mainoksen ongelma on vain se, että näitä ”hyvin säilyneitä romanttisia Vanhojakaupunkeja” ovat Saksan ja Puolan vanhat kaupungit tulvillaan. Veikkaan, että suurin osa turisteista tuleekin yöpymään Lubliniin lähellä sijaitsevan Majdanekin keskitysleirin takia, ja kohtuullisen pieni Lublinin vanhakaupunki menee siinä keskitysleirivierailun oheistuotteena.

Toisin kuin muut keskitysleirit, jotka rakennettiin kauas maaseudulle, Majdanekin keskitysleiri sijoitettiin vain muutaman kilometrin päähän Lublinista. Sen ensimmäisiä vankeja olivatkin neuvostoliittolaisten sotavankien lisäksi Lublinin ja sen ympäristön juutalaiset.

Białystok-Lublin väli ei ole mikään unelma ajaa

Itä-Puola ei ole mikään autoilijan unelma. Białystok-Lublin väli oli ehkäpä yksi Puola 2018 reissullani hankalimmista pätkistä ja ja ymmärrän hyvin, miksi tätä väliä suositellaan välttämään. Vaikka matka ei ollut kuin 244km, se vei 4h 30 min. Päivä oli täynnä huojuvia rekkoja, taukoamatonta sadetta, tietöitä ja liikaa taajamia.

Puolan itärajan ja Valko-Venäjän läheisyys alkoi näkymään taloissa, mitä idemmäs ajoin. Baltian maisemat jäivät taakse ja kylät olivat osin kuin Venäjällä. Talot matalia ja julkisivuissa oli käytetty paljon koristeelista puuta, hirttä tai paanua.

Muutama ydinvoimala ennen kaupunkia sai muistamaan uutisen vuodelta 2010. Silloin Lublinissa katosi kuusi konttia radioaktiivista kobolttia konkurssiin menneen valurautatehtaan tiloista. Toivottavasti pitävät nykyisin paremmin huolta radioaktiivisista aineistaan.

Kaupunkiin sisäänajo oli sotkuinen järjestelyiltään ja epäsiisti maisemiltaan. Miten niin monta seksikauppaa ja tyttöbaaria voidaankaan saada mahtumaan päätien varteen? Ajaminen muurien ympäröivään vanhaan kaupunkiin taas aiheutti epäuskoa reitin suhteen. Koska vanhakaupunki on autoton, piti hotellilta saada erillinen lupa ajaa alueelle. Tätä lupaa oli tarkistamassa ihan poliisi, mutta hyvin kännykästä näytetty lupalappu kelpasi.

Hotellin vartioitu ja maksullinen parkkipaikka oli erittäin ahdas. Ensimmäinen ehdotettu parkkipaikka autolle oli niin kalteva, että Audi olisi jäänyt pohjastaan kiinni siihen. En yhtään ihmettele, miksi korkeat katumaasturit näyttivät olevan suosiossa. Toinen osoitettu parkkeerauspaikka oli juuri ja juuri ajettava. Hiki tuli silti veivatessa autoa koloon.

Lublin kaupunkina on lähempänä itää, kuin länttä

Lublin ei ole mikään pieni kaupunki, vaan asukkaita on noin 360 000. Lublinin alueen BKT asukasta kohden oli alhaisin Euroopan unionissa, kunnes Bulgaria ja Romania liittyivät EU:hun vuonna 2007, ja tämä köyhyys näkyy selvästi edelleen katukuvassa.

Keskustassa olisi ollut komeaksi kehuttu rautatieasema, hieno Grand-hotelli sekä rakennuksena merkittävä pääposti. Kun auton oli kuitenkin jo saanut parkkiin, ei sitä enää jaksanut liikuttaa siitä. Kommunismin aikainen arkkitehtuuri ei nyt varsinaisesti houkutellut jalkautumaan pidemmälle tutkimusmatkalle vanhankaupungin ulkopuolelle.

Lublin on tunnelmaltaan selkeästi enemmän kallellaan itään, kuin länteen. Asian ymmärtää, kun katsoo, mihin kohtaan karttaa Lublin sijoittuu. Käynti paikallisessa marketissa oli kuin paluu Neuvostoliittoon. Lihatiskin justiina ei hymyillyt, vaan kinkut siivutettiin tuhisten ja mätkittiin pakettiin liki raivokkaasti. ”Saisiko olla jotain muuta?” -kysymys EI kuulunut palveluvalikoimaan. Kassa komensi pakkamaan ostoksia nopeammin, mutta hänellä itsellä oli kyllä aikaa näpytellä kassakonetta ikuisuuden. Kaupassa mukana ollut poikakin huomasi eron ”palvelu”kulttuurissa ja ihmetteli: ”Miks nää on niin kiukkusia?”

Lublinin vanhakaupunki on kiva paikka kierrellä

Vanhakaupunki on kompakti ja vanhankaupungin läpi kulkeva tie nimeltä Grodzka (Linnakatu) kuin luotu pienien ravintoloiden ja kahviloiden sijoituspaikaksi. Linnakatu johdattaa lopuksi ”yllättävästi” Lublinin linnalle. Linnavuorella, kuten paikkaa kutsutaan, on seissyt jonkinlainen puolustuslinnake 1000-luvulta asti. Nykyinen uusgoottilainen Lublinin linna on peräisin vuodelta 1826. Venäjän vallan, sekä Toisen maailmansodan aikana linna toimi vankilana.

Linnakadun Lublinin linnan puoleisessa päässä on Grodzkan portti, joka aikanaan erotti juutalaisen kaupunginosan vanhastakaupungista. Puolan arvostetuin juutalaisyhteisö kouluineen sijaitsi 1500-luvulla Lublinissa. Opiskelijoita tuli kaikkialta Euroopasta Lubliniin opiskelemaan ja kaupunki saikin lempinimen ”juutalainen Oxford”.

Linnakadun toisesta päästä löytyy Krakovan portti, joka on Lublinin symboli. Krakovan portti rakennettiin 1400-luvulla osaksi kaupungin muuria. Sen nimi on peräisin historiallisesta reitistä, joka kulki Krakovasta Lublinin kautta Vilnaan.

Stare Miasto, eli vanhakaupunki on varsin hyvin säilynyt, ja sitä on selvästi laitettu kuntoon viime vuosina. Lublin olikin yksi Puolan ehdokkaista Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2016, (hävisi valinnan Wrocklawille) ja tällä lienee paljon tekemistä keskenjääneiden kunnostustöiden kanssa. Tekemistä siis vielä riittää ja ihannoitua ”rappioromantiikkaa” löytyy kyllä sitä etsiville edelleen ihan riittävästi.

Kalamarkkinaportti rakennettiin luultavasti 1400-luvun puoliväliin, ja se yhdisti kaksi taloa toisiinsa. Vuonna 1862 sen yläpuolinen asuintalo romahti, mutta rakennettiin uudelleen vuonna 1945.

Lublinin vanhakaupunki, kuin luotu elokuvan taustaksi

Meille sattui niin hyvä tuuri, että paikalla oli juuri alkamassa jonkun historiallisen elokuvan kuvaukset. Vanhaakaupunkia lavastettiin vielä vanhemman näköiseksi ja kaikkialla kulki näyttelijöitä ja avustajia ”wanhanajan” vaatteet päällä. Touhua oli hauska seurailla kahvilasta. Tosin lavasteiden ja filmiryhmälle kuuluvien rekkojen ja muiden esteiden ohi pujottelu autolla vanhankaupungin ahtailla kaduilla ei sitten ollutkaan enää niin kivaa.

St. John the Baptist Cathedral ja Lublin miracle

Puolalaiset ovat niin uskonnollista porukkaa, että kirkoissa on jumalanpalveluksia neljä kertaa päivässä. Ne ovat aina täynnä ja jos ei pidä varaansa päätyy,  kuten minä, kättelemään ja halailemaan vierustovereitaan messun loputtua.

St. John the Baptist Cathedral näyttää kohtuu vaatimattomalta ulkoapäin, mutta on sisäpuolelta varsin vaikuttava. Kirkkoon liittyy myös mielenkiintoinen tapahtumasarja, joka kulkee nimellä “Lublin miracle”.

Lublin miracle

3. päivänä heinäkuuta vuonna 1949 nunna huomasi Neitsyn Mariaa kuvaavan maalauksen itkevän. Tieto itkevästä neitsyestä levisi kaupunkiin heti ja illasta katedraalin ovia ei voitu sulkea väkijoukkojen takia. Pyhiinvaeltajat ympäri Puolaa alkoivat pyrkiä Lubliniin, mutta viranomaiset estivät julkisen liikenteen kaupunkiin. Tuhannet ihmiset saapuivat kuitenkin jalan. Kommunistinen paikallishallinto sulki kirkon ovet väkisin, mutta pyhiinvaeltajat mursivat kirkon sivuoven auki toistuvasti.

Heinäkuussa viranomaiset aloittivat pyhiinvaeltajia ja kirkkoa kohtaan negatiivisen propagandakamppanjan. Pyhiinvaeltajien sanottiin juopottelevan ja kirkon huijaavan, sillä valtion virkamies oli tutkinut maalauksen ja todennut kyynelten olevan vain kosteutta. Papit komennettiin käskemään ihmiset kotiin.  Mutta pyhiinvaeltajat eivät poistuneet kirkon edustalta, vaan jatkoivat leiriintymistään

Lopulta viranomaisten mitta täyttyi ja pidätykset alkoivat. Osa pyhiinvaeltajista oli sellissä kolme viikkoa, osa vain muutaman tunnin. Liikkelle laitettiin Puolan radion kautta uutinen, jonka mukaan ”Lublinin huijauksen” takana oli amerikkalaisten, eli Puolan kansantasavallan vihollisten kanssa veljeillyt opettaja, jonka tarkoituksena oli saada kansa kääntymään keskiaikaiseen fanatismiin ja luopumaan tuottavasta työskentelystä valtion eteen. Kun kommunistinen hallinto oli riittävästi toistanut tätä uutista, tietynlainen hysteria pyhiinvaeltajien keskuudessa laantui ja into tulla katsomaan taulua kuoli.

Wikimedia Commons

Majoittuminen Hotel Grodzka 20

Hotel Grodzka 20 sijaitsi Linnakadun varrella lähellä Grodzkan porttia. Palkitsin itseni ajopäivän jälkeen yksityisyydellä ja rauhalla. Otin pojilleni (14-ja 16-vuotta) oman huoneen, jossa tuurini mukaan oli jälleen kerran parempi vessa ja enemmän ikkunoita, kuin minun huoneessani. Huoneet olivat kummatkin moitteettoman puhtaita ja koko hotelli jätti laadukkaan vaikutelman. Jos nyt joskus satut Lublinissa käymään, tätä hotellia kannattaa harkita.

Ruokakauppa ja pieni basaari löytyivät 5 min kävelyn päästä hotellista. Söimme hotellin ravintolassa illallisen ja yllätyin ruuan hyvästä tasosta. Samoin aamiainen oli erinomainen. Hintaa huoneilla aamiaisineen oli 60 euroa/kpl.