Via Baltica 2024 Italiaan. Kulut ja kilometrit.
Via Baltica 2024 Italiaan. Kulut ja kilometrit | Mukaan on laskettu polttoaine, lautat, moottoritiemaksut, vinjetit, parkkimaksut ja hotellit. Henkilökohtaisia kuluja kuten ruokailuja, tuliaisia ym. ei ole otettu mukaan, sillä ihmisen pitää syödä myös kotimaassa olleessaan ja tuliaisten suhteen jokainen voi itse aina päättää miten paljon tekee ostoksia.
Estimated reading time: 26 minuuttia
Via Baltica 2024 Italiaan – Pitkästä aikaa herraseuraa mukana.
Kolme vuotta olen tahkonnut Euroopan teitä yksinäni. Nyt mukaan lähti ”apukuljettaja”. Meillä ei ole kovinkaan pitkä seurusteluaika takana ja 14 vrk automatka ilman mitään aiempaa kokemusta yhdessä reissaamisesta oli melkoinen riski, mutta päätimme kokeilla.
Muutamia pieniä yllätyksiä tuli eteen. Kaksi kuljettajaa ei lisännytkään päivämatkaa kuten luulin. Ei – sillä kaksi ihmistä tarkoittaa kahden ihmisen tarpeita. Minun oli myös hyvin hankala tulla pois ratista ja antaa toisen ajaa. Jouduin muistuttamaan itseäni ajovuoroista alati. Ehkäpä se vaikein minulle, oli osata pitää suu kiinni. Pidän kuitenkin liioitteluna väitettä siitä, että mutisisin koko ajan jotain. Myönnän maininneeni jotain kahdesta kädestä ratissa ja vasemmasta kaistasta.
Kokonaisuudessaan yllätyin täysin, miten helposti kaikki sujui. Miten olenkaan kaivannut ihmistä, jonka kanssa voisi suunnitella päiväkohteita, reittiä, vertailla hotelleja ja joka auttaa navigoinnissa, outojen kylttien ymmärtämisessä, parkkipaikan löytämisessä jne. Oli kerrassaan ihanaa lähteä päivän jälkeen syömään ja jutella näkemästään ja kokemastaan lasillisen ääressä rauhassa. Vaikka kohde olikin nyt tuttu ja turvallinen Eurooppa, niin tuo mies myös tietynlaista turvaa matkustamiseen.
Moni viisas on sanonut, että matkustaminen yhdessä on paras tapa testata suhdetta. Ystävän laulun sanoin: ”Mistä tunnet sä ystävän onko oikea sulle hän…. kuka viereesi jää. Kun on sinulla vaikeaa. Ja kun tarvit’set auttajaa. Silloin ystävyys punnitaan.”
Ja hyvinhän siinä kävi. Yhdessä lähdimme Peten kanssa Oulusta. Yhdessä myös Ouluun palattiin. Ja yhdessä olemme edelleen.
Via Baltica 2024 Italiaan. Älä laita kokematonta kuljettajaa rattiin Via Balticalla.
Via Baltica E67, eli Eurooppatie 67 kulkee Viron pääkaupungista Tallinnasta Puolan pääkaupunkiin Varsovaan ollen pituudeltaan 970 km. Tuo E67, jonka Tallinna-Varsova osuutta kutsutaan Via Balticaksi, jatkuu vielä Prahaan asti, mikä saattaa tulla monelle uutena tietona
Legendaarinen Via Baltica on enää pitkälti vain muisto. Puolassa varsinainen E67 kulkisi Augustów – Białystok – Zambrów -reittiä. Ei tuota kautta enää kukaan aja.
Olen ajanut Via Baltican Tallinnasta Varsovaan kokonaisuudessaan 2017, 2018, 2021, 2022, 2023 ja nyt 2024.
Liikenne Via Balticalla on siistiytynyt huomattavasti vuosien varrella, mutta edelleen ohje on asiallinen: Älä laita kokematonta kuljettajaa rattiin Via Balticalla.
Ohitus on Baltiassa usein yhteisöllinen tapahtuma. Joku ohittaa – muut väistävät. Ohituksiin lähdetään, vaikka nähdään, että matka ei riitä. Kannattaa suosiolla opetella ajamaan pientareella, koska sinne päätyy joka tapauksessa jossain vaiheessa. Liettuassa ne kohdat joissa erityisesti toivotaankin pientareen käyttöä hitaammilta ajoneuvoilta, on merkitty katkoviivoin.
Puolan ja Tšekin moottoriteillä ajellaan kovaa. 160-180 km/h nopeudet ovat yleisiä. Ei ole mitään syytä jäädä roikkumaan vasemmalle kaistalle. Jos et pysty ajamaan kovaa, anna muiden kuitenkin ajaa ja pysy pois edestä. Suomalaiset kuljettajat ovat keskimäärin itsekkäitä, sekä huonoja huomioimaan ympäristöään. Kun vaihdat kaistaa vasemmalle, katso tarkkaan sivupeiliin, ennen kuin liikautatkaan ajoneuvoasi sivusuuntaan.
Via Baltica 2024 Italiaan | Ma 24.6 Oulu – Porvoo – Helsinki – Tallinna, Viro (lautalla yötä).
- 667 km
- 87 km/h keskinopeus
- 5,9l keskikulutus
- 7:42 matka-aika
Oulusta kun lähtee, niin tietää ajaneensa jo ennen Katajanokan terminaalia. Olimme niin hyvissä ajoin liikenteeseen, että ehdimme käväistä myös Porvoossa.
Viking Linellä on näppärä yhteys, jota olen käyttänyt liki aina Via Balticaa ajaessani. Illasta klo 21 ajetaan laivaan ja klo 0600 viimeistään pääsee ulos. Olimme niin väsähtäneitä päivästä, että laivan buffan jälkeen uni koitti enemmän kuin nopeasti.
Via Baltica 2024 Italiaan | Ti 25.6 Tallinna, Viro – Łomża, Puola.
- 797 km
- 78km/h keskinopeus
- 6,2l keskikulutus
- 8:20 matka-aika
Aamusta ulosajo tapahtui kello kuuden pintaan. Ilmassa oli tietynlaista odotusta, kun reissu varsinaisesti polkaistiin käyntiin. Tallinnassa on edelleen käynnissä massiiviset tietyöt ja viitoitus/navigaattori ei tahdo pysyä mukana mitenkään. Tein muutamat kunniakierrokset, ennen kuin löysin oikean reitin ulos kaupungista.
Virossa ja Latviassa ei ollut mitään ihmeellistä. Tylsin osuus oli Latvia ja sen kylien läpi ajaminen. Riian kehätien työmaa on valmistunut, mutta Salatsi-joen ikäloppu silta, jossa liikenne on sallittu kerralla vain yhteen suuntaan, aiheuttaa edelleen jumin. Liettuan rajalla on suuri työmaa, mutta liikenne soljui siitä läpi hyvin.
Meillä ei ollut mitään varsinaista suunnitelmaa yöpymispaikasta. Kun ajaminen alkoi kyllästyttää, valitsimme Bookingista M&W Hotel Wronowski, Łomżan kaupungista. 68 euroa aamiaisineen.
Via Baltican 2024 suurin ahdistus on Marijampolen tietyömaa.
Vuonna 2024 Via Baltican suurin ahdistus on Marijampolen tietyömaa. Netin keskustelupalstat tietävät kertoa jopa 3-4 tunnin jumeista. Siksi tuon työmaan ohittamista kannattaa hetken mietiskellä.
25.6. 2024 ohitimme Marijampolen pohjoisesta etelään klo 17. Rekkajonon perä pysähtyi 11 km ennen Patasiskes/ E67/A5. Jouduin pujottelemaan nolosti rekkojen välistä kiertotielle. Google Maps huomasi ruuhkan liian myöhään ja ohjasi sorateille. Se ei minua haitannut, mutta ehkä joku ei halua pöllyttää autoaan. Etelästä pohjoiseen jonoa oli huomattavasti vähemmän, ehkä 2-3 km matka.
5.7.2024 klo 14:30 etelästä pohjoiseen tultaessa valitsimme ajon Marijampolen eteläpuolelta Kalvarijan risteyksestä erkaantuen ja 182, A16, 2611, 2606 kohti Kaunasia. Reitti oli täysin ruuhkaton kumpaankin suuntaan.
Via Baltica 2024 Italiaan | Ke 26.6 Łomża – Krakova, Puola.
- 417 km
Ajo Krakovaan sujui ilman ongelmia ja aikaa jäi vielä viehättävän vanhan keskustan kiertelyynkin. Hotelliksi valikoitui Ventus Rosa Boutique Aparthotel, Krakówan vanhassa kaupungissa. 118 euroa yö sisältäen maksullisen parkkipaikan ja aamiaisen.
Hotellin aamiaisella on kaikkea ja vielä vähän enemmänkin. Harvemmin muuten näkee elävää oliivipuuta keskellä aamiaissalia. Yritin olla hankala ja moittia kun ei ollut kuumaa maitoa kahviini. Tämäkin marmatus oli turha. Kyllä löytyi, kun vain malttoi katsoa kunnolla.
Puolalainen palvelukulttuuri taas on mitä on. Respassa ei oikein jakseta, kuitit ovat sinnepäin ja auton parkkeerauksessa aina jotain säätöä, mutta puitteet olivat tässä(kin) hotellissa erittäin kohdallaan.
To 27.6 Krakova – Auschwitz, Puola – Brno, Tšekki.
- 327 km
Tšekin E-vinjetin sai ostettua helposti netistä. Osoite on https://edalnice.cz/ Illaksi ajoimme Brnon kaupunkiin. Avanti Hotel aamiaisineen 94 euroa. Hotellissa söin aivan täydellisen Wiener Schnitzelin vasikasta. Juttu on nimenomaan tuo vasikanliha. Unohtakaa ne possut. Myös aamiaisella näin jotakin ihan uutta.
Päivästä suurimman osan vei Auschwitz-Birkenaun vierailu.
Auschwitz-Birkenau on epäilemättä maailman kuuluisin tuhoamisleiri.
Auschwitz-Birkenau on epäilemättä maailman kuuluisin tuhoamisleiri. Siinä, missä muut keskitysleirit ovat voineetkin jäädä kaiuiksi historiantunneilta, on Auschwitz-Birkenau nimenä synonyymi natsien kuolemanleireille.
Vuonna 1940 saksalaisten hyökkäys Eurooppaan oli hyvässä vauhdissa. Operaatio Barbarossa aiheutti sen, että Saksan armeija eteni syvälle itään, ja saksalaisten vallan alle jäi valtava määrä juutalaisia. Hitler oli jo keväällä määrännyt, että Saksan käsiin joutuvat juutalaiset piti tappaa.
Operaatio Reinhard on koodinimi, jolla tarkoitetaan natsien suunnitelmaa tuhota Puolan juutalaiset. Kun natsit käynnistivät operaatio Reinhardin, he aloittivat välittömästi kolmen tuhoamisleirin rakentamisen Puolaan marraskuussa 1941. Näitä pääleirejä olivat Treblinka, Sobibor ja Belzec.
On tärkeää ymmärtää, kuinka järjestelmällistä natsien toiminta oli. Yleisnimike ”saksalaisten ylläpitämä leiri” pitää allaan useita erilaisia leirejä, joilla kaikilla oli eri tarkoitus, mutta jotka tähtäsivät samaan päämäärään: lopulliseen ratkaisuun. Oli olemassa vanki- ja läpikulkuleirejä, keskitysleirejä, keräyspaikkoja, työleirejä, vankileirejä, ghettoja, sekä tuhoamisleirejä. Monet leirit olivat kahden leirin yhdistelmiä. Auschwitz-Birkenau oli työ- ja tuhoamisleiri.
Pe 28.6 Brno, Tšekki – Döllach, Itävalta.
- 641 km
Itävallan vinjetin saa nykyisin hankittua netistä. E-vinjetin voi ostaa täältä https://www.asfinag.at/en/ . Polttoaineen hinnoittelu sai aikaan hienoista hämmennystä. Hinta tosin halpeni, heti kun poistui pääväyliltä.
Mutkatiet ja maisemat tekivät tästä ajopäivästä koko ajan paranevan. Illasta varasimme ihastuttavan hotellin keskeltä mitä kauneinta laaksoa. Hotellin koira oli aivan mahtava lisä tunnelmaan. Hotel Schlosswirt 130 euroa sisältäen aamiaisen.
La 29.6 Döllach – Grossklockner / Hohe Tauern (2571m) Itävalta – Garda pohjoinen, Italia.
- 375 km
- 9h matka-aika
Aivan mahtava päivä. Ajoimme ensin Heiligenblutin kylän kautta Grossglocknerin maisemareitille. Heiligenblut on valittu Itävallan kauneimmaksi kyläksi viisi kertaa. Eikä suotta. Jos vain kukkaro antaa myöden, kannattaa täällä yöpyä.
Grossglockner Alpine Road (2571m)
Grossglockner Alpine Road (2571m) on Itävallan korkein ja epäilemättä komein alppitie. Kyseisellä tiellä pääset kokemaan neulansilmämutkia joissa omat perävalot tulevat vastaan, katettuja ajoluiskia käytännössä pystysuoralla vuorenseinämällä, vanhoja siltoja ja kymmeniä kilometrejä jatkuvaa nousua. Postikorttimaisemia, paanukattoja, lehmiä ja lampaita, lumihuippuisia vuoria ja aurinkoa. Kolmekymmentäkuusi neulansilmämutkaa 50km pituisella reitillä, jossa reitin keskijyrkkyys on 9 %.
Passo di Stalle (2052m)
Grossglockner Alpine Roadin jälkeen vuorossa oli Passo di Stalle (2052m). Harvoin olen jonottanut Italiaan pääsyä 26 minuuttia.
Passo di Stalle on 22,5 kilometriä pitkä vuoristosola, jossa keskimääräinen kaltevuus on 4,7 %. Huippu sijaitsee 2052 metriä merenpinnan yläpuolella. Sola muodostaa Itävallan ja Italian välisen rajan. Tie on avoinna vain toukokuusta lokakuuhun klo 5.30-22.15 ja kielletty perävaunuilla ja asuntovaunuilla. Italian puolella se on hyvin kapea, paikoin vain yksisuuntainen, ja liikennevalot säätelevät liikennettä.
Yöksi ajoimme Italian Gardajärvelle. Tämä oli hienoinen pettymys. Muutoin niin kaunis järvimaisema oli kietoutunut sankkaan sumuun. Pete ei ymmärrettävästi tajunnut lainkaan, miksi paikkaa niin hehkutin. Ja koska Italia, oli hotellin parkkipaikka yhtä kuin kaaos. Lopulta saimme auton ahdettua jyrkkään ylämäkeen jonkun pitserian parkkipaikalle. Hotel Residence La Rotonda 130 euroa yö aamiaisineen.
Su 30.6 Garda – Gavia Pass (2621m) – Stelvio Pass (2757m) Italia – Imst, Itävalta.
- 358 km
- 49 km/h keskinopeus
- 7,1l keskikulutus
- 7:20 matka-aika.
Oli aika lähteä takaisin kotiinpäin. Kiersimme vielä hetken Gardajärven rantoja, mutta sää ei valitettavasti parantunut.
Gavia Pass (2621m)
Ensimmäinen solatie oli Gavia Pass (2621 m). Reitti oli laelle saakka täysin pilvessä ja tunsin hienoista ärsytystä. Vuonna 2023 sää oli suosinut minua. Onneksi huipulla pilvet kaikkosivat ja maisema avautui edes osin.
Gavia Pass on kaikista koskaan ajamistani solateistä brutaalein. Tie on paikoin erittäin huonokuntoinen, vain yhden auton ajettava ja osin ilman kaiteita kunnon pudotuksella. Paljon kuvannee se, että joissain paikoissa en uskaltanut edes jalkaisin aivan reunalle kuvaamaan.
Gavia Pass on ehdottomasti ajettava lähtien etelästä. Nousun aloittaa puiden varjostama tieosuus, jossa kahden auton on mahdotonta kulkea samaan aikaan. Osuus on useita kilometrejä pitkä ja näyttää lähinnä yksityistieltä.
Stelvio Pass (2758m).
Gavia Passin jälkeen jatkoimme suoraan Stelvio Passilla (2758m). Saksankielisessä maailmassa paikka tunnetaan nimellä Stilfser Joch. Kyseessä on korkein autolla ajettava reitti Itä-Alpeilla, ja toiseksi korkein Alpeilla. Top Gear julisti reitin vuonna 2008 maailman parhaimmaksi autolla ajettavaksi mutkatieksi ja sola oli mukana TOP10 maailman vaarallisimmat tiet listauksessa vuonna 2016. Harmittavasti tietä on paranneltu sen jälkeen sen verran, että sijoitus näyttää nyt olevan enää 17.
Olen ajanut Stelvio Passin vuonna 2016 ja 2021. Vuonna 2021 ajoin solatien omalla autollani. Tuolloin tie oli liki tyhjä ja ratinvääntäjän unelma. Pystyin vetämään suorilla monessa paikassa niin paljon kuin uskalsin ja keinutella mutkissa oikein huolella.
Nyt lunta oli paljon ja tie ajoittain kovinkin ruuhkainen, joten mihinkään kaahailuun ei ollut mahdollisuutta.
Yöksi otimme hotellin moottoritien varrelta. Hotel Gasthof Neuner 144 euroa aamiaisineen. Olin niin väsynyt, että kirjoitin matkustajakorttiin Peten sukunimenkin väärin. Kuulin siitä sitten koko loppu loman…
Ma 1.7 Imst, Itävalta – Praha, Tšekki.
- 500 km
- 6h matka-aika
Kuuteen tuntiin Itävallasta Prahaan. Ensin tuntui että ei tule mitään. Vettä satoi raivona, Pete ajoi Saksan baanalla ja minä olin varma, että kuolemme. Münchenin jälkeen alkoi kulkemaan. Kun sade vähän hellitti, menin itse rattiin ja elämä alkoi jälleen hymyilemään.
Rallattelin Tšekeissä menemään suurimman osan sellaista siistiä, helppoa ja mukavaa 140-160km/h matkavauhtia. Kyllä se maisema vaihtuu noin. Moottoritiellä on 130km/h nopeusrajoitus, mutta ei niitä valvota.
Prahan hotelli aiheutti hieman miettimistä. Lopulta otimme Hotel Bologna nimisen paikan, jossa hintaa yölle oli 97 euroa aamiaisineen. Sijainti lähellä Kaarlen siltaa oli mitä mainioin. Pete tosin joutui viemään auton useamman kilometrin päähän parkkiin, kun hotellin lupaamaan yksityistä parkkipaikkaa ei yllätys yllätys, löytynytkään.
Ti 2.7 Praha, Tšekki – Łódź, Puola.
Tsekeissä oli pitkät pätkät moottoritietä suljettuna ja alkuun kiemurtelimme jossain keskellä kyliä loputtomilla kiertoteillä. Varsinainen ajaminen alkoi vasta Puolan puolella, kun pääsimme Wroclavin korkeudelle. Siitä saikin sitten polkea menemään ilman ongelmia Łódźiin.
Łódźin hotelli Hotel Ambasador Chojny maksoi 79 euroa aamiaisineen. Leikkeleitä oli tuolla aamupalalla enemmän kuin missään muualla aikaisemmin.
Ke 3.7 Łódź – Gdansk, Puola.
- 324 km
Havahduimme siihen, että meillä oli päivä ”ylimääräistä” aikaa. Hieman kartan selailua ja päätimme lähteä Gdanskiin. Tiesin, että kaupungissa on erinomainen Toisen maailmansodan museo ja muutenkin Gdansk on mukava paikka.
Lähestyessämme kaupunkia aloin epäilemään, että Helsingin vihreät ja sinnetännemäki olivat soluttautunut Gdanskiin. Kaupunkiin sisääntulo 16 km vaati 45 min ja ajo hotellille tapahtui ryömintävauhtia. Tilanne vaati kanan maksaa ja pierogeja illalliseksi. Kun olimme jo syöneet, alkoi terassille tulvia savun haju. Samassa rakennuksessa oli tulipalo ja paksua savua pursusi ulos avonaisesta ikkunasta. Maksoin laskun äkkiä ja poistuimme hotellille paloautojen tieltä.
Apart Neptun 109 euroa aamiaisella. Auton kanssa oli enemmän kuin hankalaa, mutta lopulta saimme sen katuparkkiin melko lähelle hotellia.
Toisen maailmansodan museo Gdańskissa
Toisen maailmansodan museo Gdańskissa avattiin vuonna 2017. Paikka ei voisi olla osuvampi, sillä juuri Gdańskista, silloisesta Danzigista, alkoi toinen maailmansota.
Näyttely on jaettu kolmeen osaa. Ensimmäisessä kuvataan lähtötilannetta ennen sotaa, aatteiden leviämistä ja propagandaa. Toisessa osassa kuvataan itse sotaa, siviiliväestön kohtaloa, nälänhätää, sotavankeja, pakkotyötä ja holokaustia. Kolmas osa keskittyy sodan seurauksiin.
Myös Suomi on saanut oman kulmauksensa. Talvisodan etenemistä esiteltiin animaatioin, valokuvin ja Suomi-konepistoolikin oli päässyt esille. Suomi tuotiin esille monessa yhteydessä maana, joka nousi puolustamaan itseään ja jota ei toisen maailmansodan aikana miehitetty.
To 4.7 Gdansk, Puola – Kaunas, Liettua.
- 520 km
- 84 km/h keskinopeus
- 6,7l keskikulutus
- 6:10 matka-aika
Tämä oli varsin selkeä siirtymäajo. Valitsimme ajon Marijampolen eteläpuolelta Kalvarijan risteyksestä erkaantuen ja 182, A16, 2611, 2606 kohti Kaunasia. Reitti oli täysin ruuhkaton kumpaankin suuntaan.
BEST WESTERN Santakos Hotel 82 euroa aamiaisella.
PS: Viimeksi 2022 olin Kaunasissa. Tuolloin hotelli syttyi tuleen klo 03 aamuyöstä ja jouduin evakoitumaan ulos.
Pohdin pimeässä yössä tilannetta ja totesin, että menisi tunteja ennen kuin huoneeseen pääsisi taas, joten jatkoin matkaa. Ensin ajoin 567 km Kaunasista Tallinnaan, johon meni 7 tuntia. Tallinnan lautta oli Helsingissä klo 18 ja siitä sitten Helsingistä Ouluun 618 km. Kotona Oulussa olin ajassa 1:03, 1185 km, n. 22 tuntia kokonaisaika. Ei kiitos enää uusiksi.
Pe 5.7 Kaunas – Ristikukkula, Liettua – Riika, Latvia.
- 248 km
Ajoimme ensin Ristikukkulalle ja kuten aina, paikka oli todella vaikuttava.
Liettuan Ristien mäki on yksi oudoimmista nähtävyyksistä Liettuassa. Kyseessä ei ole, niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, selkeästi uskonnollinen paikka. Satoihintuhansiin risteihin ei kaikkiin liity menetystä tai surua, vaan ristejä on pystytetty myös kiitokseksi, onnentoivotukseksi, pyhiinvaelluksen muistoksi, pyynnöksi tai merkiksi, että paikassa on käyty. Ristikukkula ei siis ole paikkana mitenkään surumielinen tai kovin harras, vaan pikemminkin se henkii rakkautta ja voimaa.
Illaksi suuntasimme Riikaan. Olisin halunnut viedä Peten katsomaan Riian upeita kauppahalleja, mutta herra ei innostunut kapakalasta ja säilykkeistä. Joten ei sitten käyty. Ihan hyvä niin, sillä muuten olisin ahtanut auton perään kaikkea mahdollista valkosipulista leipään.
Illallisella käytiin ihan hyvässä ravintolassa, mutta joku pöpö sieltä hyppäsi vatsaani. Yö oli kamala. Laitetaan myös muistiin, että kaksi itsekästä x:nä nukkujaa, 140cm sänky ja yksi peitto EI ole hyvä kombo. Radisson Hotel Old Town Riga 123 euroa aamiaisineen. En suosittele.
La 6.7 Riika, Latvia – Pärnu – Tallinna, Viro.
- 322 km
- 66 km/h keskinopeus
- 5,8l keskikulutus
- 4:50 matka-aika
Tylsä ajopäivä. Ei muuta. Edes Pärnussa käynti ei piristänyt. Tämä on Via Baltican huono puoli. Ajoittain ajaminen on enemmän kuin puuduttavaa.
Hotelli Tallink Express Hotel 102 euroa ilman aamiaista.
Su 7.7 Tallinna – Helsinki – Oulu
- 622 km
- 89 km/h keskinopeus
- 6,4l keskikulutus
- 7h matka-aika
Vielä edellistäkin tylsempi ajopäivä. Aamusta laivaan, aamiainen ja ajan kuluttelua. Ajoin Ouluun yhden nopean pysähdyksen taktiikalla.
Via Baltica 2024 Italiaan. Kulut ja kilometrit.
Lauttamatkat 327 euroa.
Pysäköintimaksut 57,40.
Vinjetit ja moottoritiemaksut 50,70 euroa.
Pääsyliput yhteensä 108 euroa.
Hotelleja oli tasoltaan laidasta laitaan. Valinnassa päällimmäisenä vaatimuksena oli aamiainen, ilmastointi ja mahdollisuus saada auto johonkin lähelle järkevästi.
Hotellit yhteensä 1285 euroa.
Polttoaine 841 euroa.
Via Baltica 2024 Italiaan. Kulut ja kilometrit.
Yhteensä: 2669 euroa.
Kilometrejä 6967.
27 comments
Olen ihan pienestä asti ajellut Euroopan läpi – ensin alkuperäisperheen kanssa ja sitten oman perheen kanssa. Via Balticaa ruvettiin ajamaan 90-luvun loppupuolelta lähtien. Se oli vielä sitä aikaa, kun kaikki varoitteli, että se on hirmu vaarallista. Ei ollut, hyvin pärjättiin ihan pienten lasten kanssa. Olipa hauska elää niitä hetkiä vähän uudestaan tätä lukiessa.
Kiitos Valentina.
Onhan tuo muuttunut hurjasti ja ei ole enää mitenkään vaarallinen. Tiekin paranee koko ajan. Kunhan muutama iäisyys työmaa saadaan kuntoon, niin nopeutuu huomattavasti.
Automatkailu Euroopassa kiinnostaa ja tästä saikin hyvää osviittaa siitä, mitä on odotettavissa. Tuo ajokulttuuri ohituksineen tuntuu hieman stressaavalta, mutta ehkäpä kaikkeen tottuu. Briteistä ajeltiin sen verran vauhdilla takaisin Suomeen joitain vuosai sitten, että ehkä itseä kiinnostaa tällä hetkellä hieman hitaampi matkantekotahti.
Kiitos Anmarien
Ohitukset ja vauhti ovat kyllä välillä suomalaisittain ihan järjettömiä. Kestää aikansa, että niihin tottuu.
Aikamoinen lenkki parissa viikossa. Tuntuisi raskaalta jos itse joutuisi ajamaan. Pari kertaa olen ajanut Via Balticaa, mutta paljon useammin on ajettu Ruotsin ja Tanskan kautta.
Kulunne ovat mielestäni sangen kohtuulliset.
Kiitos Terhi.
Olihan tuo aika paljon kilometrejä kahteen viikkoon. Yritettiin nähdä mahdollisimman paljon rajatussa ajassa.
Melkoinen ajomatka teillä kieltämättä on ollut. Kiva tietää, että suhteenne kesti sen. Nyt voi kai suunnitella tuleviakin.
Hienot mutkatiet tuolla!
Kiitos Sari.
Joo, olihan tuo aikamoinen koitos, kun ei ollut mitään aiempaa kokemusta reissaamisesta.
Jännitti, että tullaanko yhdessä kotiin.
Via Baltica on kokematta. Tuollaisia kunnon roadtrippejäkään en ole ikinä tehnyt kunnolla, ainoastaan vuokra-autolla päivän reissuja — ja silloinkin leppoisasti apukuskin paikalla karttanaisena. Itseäni ei kyllä huvittaisikaan ajaa, joten ei ehkä mua pidemmälle matkalle otettaisikaan:) Hienoja paikkoja kyllä näitte. tuon Ristikukkulan merkitsen karttaani.
Kiitos Hannele.
Mä olen itse aivan hurahtanut pitkiin automatkoihin. Eihän se aina herkkua ole, mutta mielummin omassa autossa, kuin esim. junassa tai bussissa.
Tämä on välillä ollut pohdinnassa vuosikymmeniä. Vielä kukaan ei ole innostunut lähtemään mukaan. Miehen kanssa ei onnistuisi millään, en saisi ajaa metriäkään. Mutta täältäpä sitä tietoa löytyy, jos joskus vielä toteutuisi ajomatka.
Kiitos Raija
Toivottavasti joku innostuisi lähtemään kanssasi.
Matkustustyylejä on niin monenlaisia 🙂 Me vältämme auto-osuuksia, jos se vaan on kohtuullisesti mahdollista. Kesä-Suomessa ei yleensä ole ja silloin käytetään yleensä 400 kilometriä maksimi päivämatkana – kun sen jakaa kahdelle kuskille, niin sen juuri ja juuri jaksaa … Majapaikankin vaihto joka yö on rasittavaa, jos kohteessa on mitään nähtävää/koettavaa, niin 2-3 yötä on sopiva, jää kokonaisia päiviä, jolloin ei tarvitse kasata tai purkaa kamoja.
Viimeksi Euroopassa, vuokra-autolla, ajaessamme alkoi jo stressata myös nuo erilaiset luvat ja vanhojen kaupunkien keskustojen rajoitukset. Onneksi tuli vähän edes selviteltyä asiaa ennen Strasbourgin keskustaa, niin osasimme valita parkkitalon riittävän kaukaa.
Kiitos Pirkko
Kyllä, kukin voi valita itselleen juuri sen parhaimman tavan matkustaa.
Itse pidän ajamisesta ja nopeasta etenemisestä, mutta kaikille tällainen ei todellakaan sovi.
Nuo keskustojen liikennerajoitukset, erilaiset ympäristötarrat ja parkkipaikkojen vähyys kieltämättä alkavat jo ahdistamaan. Tuntuu, että niitä tulee koko ajan lisää ja hankala saada tarkkaa tietoa, mitä missäkin kaupungissa pitää ottaa huomioon.
[…] Via Baltica 2024 Italiaan. Kulut ja kilometrit. Gavia Pass, Italia 2621 metriä – Autolla Alpeille Stelvio Pass, Italia – TOP10 maailman vaarallisimmat tiet AutoiluAutolla AlpeilleAutolla Alpeille – GrossGlocknerstrasseGrossglockner High Alpine RoadGroßglockner HochalpenstraßeGrossGlockner strasseItävalta 6 comments previous post […]
Olen kerran ajanut Suomesta asti pohjois-Italiaan yhdeksän maan kautta. Kuukaudessa ajoa tuli yhteensä 11000km. En mä ”enää” jaksaisi ajaa Ruotsin tai Tanskan läpi että pääsee Saksaan oikein kunnolla pudottamaan vaikka nykyisin baanatkin on aika ruuhkaisia. Via Baltica ei ole ”innostanut” vieläkään – olen mä siellä vuokra-autolla ajanut. Aika holtitonta se meno on välillä Puolasta nyt puhumattakaan. Olen sittemmin ajan, oman auton ja hermojen säästämiseksi lentänyt pari tuntia Helsingistä suoraan kohteeseen ja vuokrannut auton matkan ajaksi ja todennut sen olevan minulle sopivampi vaihtoehto. Sen minkä rahassa menettää niin ajassa voittaa. Mutta never-say-never eli josko sitä joskus vielä omalla autolla Via Balticaa lähtisi kokeilemaan.
Kiitos Jani.
Kyllähän tuo kieltämättä on melko tylsää ajettavaa. Ja ajokulttuuri mitä on. Onneksi tie paranee koko ajan. Kunhan muutama iäisyys työmaa saadaan kuntoon, niin nopeutuu huomattavasti.
Tuttuja ja ei niin tuttuja paikkoja. Hienot maisemat kyllä teidän reitillä, valitettavan usvaista tosin Gardalla. Olen Via Baltican mennyt ainoastaan bussin kyydissä. Joskus ollut kyllä puhetta matkakumppani veljen kanssa, että lähdettäisiin kiertämään autolla Eurooppaa, mutta tähän mennessä ollaan tehty sitä vain pienissä paloissa vuokra-autolla.
Mua harmittaa edelleen, että Garda oli pilvessä. Mutta joo…voihan sinne mennä joskus vielä uudestaan.
Pohjois-Italiassa oli huonot sää koko kevään. Veli oli toukokuussa Gardalla 10 päivää ja silloinkin satoi. Ei nyt tietenkään koko aikaa, mutta ei ollut niin hyvä sää, mitä aiempina vuosina kun ollaan siellä oltu huhti-toukokuussa.
Olen ollut Pohjois-Italian järville aikaisemminkin ja aina on ollut tosi hyvät ilmat. Siksi tämä oli aikamoinen pettymys nyt.
Oli tarkoitus syksyllä ajaa viipyillen kotiin Sloveniasta 1,5 viikkoa. No lupasin miehelleni, että ajetaankin matka viidessä päivässä.. No Ristikukkula ja kyläily tutuilla Bialystokissa ainakin ohjelmassa.
Kiitos Mari.
Mulle tulee myös aina kiire kotimatkalla. Tavallaan siinä on jo nähnyt ”kaiken”, niin ei tee mieli enää viipyillä missään.
Via Balticaa on tullut suhattua 😀 Mulle lyhyet ohitukset ja reipas vauhti sopivat. Monesti mietin, että siellä homma sujuu paremmin kuin koti-Suomessa!
Ja ihana kuulla, että reissuseuraa on löytynyt ja että teidän ensimmäinen(?) yhteinen matka meni hyvin! Kaikkea hyvää jatkoon 🙂
Kiitos Eveliina.
Via Baltica on hyvä reitti ajaa tylsyydestään huolimatta.
Ihan sama, eli reipas matkanteko on mieleen.
Eipä ole Via Balticaa tullut koskaan ajettua, vaikka muuten on Euroopassa varsin paljon tullut ajettua. Jonain kesänä tuo voisi olla mukavaa ajaa ihan ajan kanssa ja käyttää reittiin useampi viikko.
Kiitos Mikko.
Via Baltica sinällään on tylsä, mutta jos tosiaan käyttäisi sen lähialueiden tutkimiseen vaikka viikonkin, niin paljon ehtisi nähdä.