Autolla Alpeille – GrossGlocknerstrasse. Neulansilmämutkia joissa omat perävalot tulevat vastaan, katettuja ajoluiskia käytännössä pystysuoralla vuorenseinämällä, vanhoja siltoja ja kymmeniä kilometrejä jatkuva nousu. Postikorttimaisemia, paanukattoja, lehmiä ja lampaita, lumihuippuisia vuoria ja aurinkoa. Aivan mahtavaa!
Alpit eivät kunnioita maiden rajoja vaan levittäytyvät kahdeksan valtion alueelle, Itävalta, Sveitsi, Ranska, Italia, Saksa, Slovenia, Lichtenstein ja Tsekinmaa saavat kaikki nauttia näistä vuorista.
Autolla Alpeille – GrossGlocknerstrasse
Lähestyminen GrossGlocknerin maisematielle kannattaa tehdä Zell am Seen kautta. Tämä kaupunki on käymisen arvoinen myös kesällä, mutta yöpymisen kannalta kallis. Majapaikka kannattaakin ottaa jostain muualta tai yhdistää GrossGlocknerin läpiajo päiväreittiin.
Zell am See on 740 metrin korkeudella merenpinnasta ja maisemat ympärillä ovat vielä ihanan vehreät.
Autolla Alpeille – GrossGlocknerstrasse
Komeat maisemat ja hienot serpentiinit. Siinä tiivistetysti GrossGlocknerstrasse.
Itävallan GrossGlocknerstrassea on rakennettu viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tiemaksuilla (n. 20 eur./auto) ja se on yksi kauneimmista, ehkäpä jopa kaunein solatie Itä-Alpeilla. Maisemareitti on 70 km pituinen ja se kiemurtelee pitkin erilaisia ilmasto- ja kasvistovyöhykkeitä noudattaen muodossaan ikivanhaa kauppatietä.
Nousua on 14%. Korkein autolla saavutettava piste on 2571 metrissä.Kun varsinainen nousu alkaa, ei voi kun huokailla. On se komeaa!
Pikku hiljaa maisema rupeaa käymään myös yhä karummaksi. Audi nousi nöyrästi ja ei nikoitellut edes ulkokurveihin joutuessaan. Kovin pienellä moottorilla ei tälle tielle kannata lähteä. Ja lopulta ei enää ylemmäksi autolla pääse. Ympärillä aukeavassa maisemassa on yli 30 yli 3000 metriin yltävää huippua!
Kaiser-Franz-Josefs-Höhe jäätikön alkuun, (2369 m) on rakennettu iso betonikompleksi (parkkitalo, ravintola, näyttely ja näköalatasanne).Paikasta on hienot näköalat jääputoukselle, jolla on korkeutta yli 900 metriä. Vanhimmat jäät ovat yli 1000 vuotta vanhoja. Ylös pääsee köysiradalla tai kävelemällä, jos intoa riittää.
Autolla Alpeille – GrossGlocknerstrasse ja ajaminen
Tämän reitin vaikeutta liioitellaan jostain syystä reippaasti. Tie on hyväpintainen ja joka kohdasta vähintään 6 metriä leveä. Mutkat ovat toki melko jyrkkiä. Reitti on silti hyvä ajaa ja tiellä on paljon ohituspaikkoja. Muutamiin paikkoihin on tehty jopa kaksi kaistaa ylämäkeen. Pysäytyspaikkoja tien varressa on useammin kuin kerran kilometrissä.
Alppiteillä alaspäin ajettaessa kannattaa muistaa aina nyrkkisääntö, että mäkeä lasketaan sillä vaihteella millä mentäisiin ylös. Mikäli moottorijarrutuksen lisäksi tarvitaan alas tullessa jarruja, niiden käytössä pätee rekkamiesten sääntö: Jarrupolkukimen päällä ei roikuta ja kuumenneta tarpettomasti jarruja, vaan tarvittaessa tehdään voimakas jarrutus (tapetaan vauhti) ja tämän jälkeen annetaan taas jarrujen jäähtyä ennen seuraavaa jarrutusta. Näin jarrujen teho säilyy.
Jos menet Alpeille aikaisin keväällä, saattavat korkeimmat alppitiet olla vielä kiinni. Osa teistä voi olla lumen vallassa vielä pitkälle kesäkuuhun asti. Teitä myös suljetaan nopeasti huonon sään uhatessa. Mutta jos sitä ei voi ylittää, sen voi yleensä alittaa tai kiertäää, joten ei hätää. Sveitsissä Alppien läpi kulkeva Gotthardin maantietunnelin pituus on muuten 16,9 km.
Ylhäällä on kylmää ja hellepäivänäkin villatakkia tarvitaan. Kun laaksossa on + 28 C, voi vuoristossa lämpötila olla juuri ja juuri yli kymmenen astetta.
Jos Alpeille haluaa autoilemaan, kannattaa hetkinen miettiä sitä mistä auton vuokraa. Mutkateille ja postikorttimaisemiin ei ole järkeä lähteä huonolla menopelillä. Saksasta vuokraten saa näppärän avo Audin tai ison Mersun alleen viikoksi 400 eurolla. Italian puolelta vuokraamalla, samasta autosta joutuu pulittamaan n. 2000 eur.
Autolla Alpeille – GrossGlocknerstrasse ja Heiligenblut
GrossGlocknerstrasse alkaa Bruckin kylästä ja päättyy Heiligenblutiin, joka on valittu Itävallan kauneimmaksi kyläksi viisi kertaa. Eikä suotta. Jos vain kukkaro antaa myöden, kannattaa täällä yöpyä.
Heiligenblut sijaitsee Itävallan alppilaaksossa 1300 metrin korkeudessa. Nimi tarkoittaa sananmukaisesti pyhää verta. Legendan mukaan tanskalainen prinssi Briccius oli palaamassa Konstantinopolista vuonna 914. Mukanaan hänellä oli pyhäinjäännös: Jeesuksen verta. Alppeja ylittäessään hän joutui lumivyöryyn ja kuoli.
Bricciuksen ruumis ei kuitenkaan jäänyt lumen alle lopullisesti, sillä kolme vehnäntähkää kasvoi hänen kuolinpaikallaan lumen läpi ja ruumis löydettiin. Vaikka prinssi Briccius olikin umipijäässä, niin hänen mukanaan tuomansa pyhä veri ei kuitenkaan ollut jäätynyt. Näin Heiligenblut sai nimensä, kolme vehnäntähkää päätyi paikkakunnan vaakunaan ja Briccius kylän kirkkoon hautaan.
3 comments
Joo kannaksella koneet oli paikallaan, hyvä dokumentti. Sota on sotaa, ei isän kotiväki kaunaa saksalaisille kantanut, vaikka kotitalo paloikin.
Kiitos tästä jutusta! Isäni halusi nähdä Zell am Seen ja olimme siellä. Vuorille emme enää voineet mennä isän sydämen vuoksi. Siitä huolimatta oli hieno reissu, että ehdimme tehdä ennen kuin hänelle tuli lähtö. Isällä oli myönteinen mielikuva itävaltalaista alppijääkäreistä poikasena jäänyt, heitä oli paljon Rovaniemellä sodan aikana. Itävaltalaisia jäi myös Lapin multiin paljon, armeijan sisäkuri oli kova, eivätkä he kovin innoissaan sodassa olleet.
Kiitos Markku
Zell am See on siis niin upean kaunis paikka. Vaikka suomessakin on järviä, niin Alpit siinä ympärillä ovat jotakin niin ainutlaatuista.
Olivathan ne saksalaiset ja myös itävaltalaiset varmasti just lapsille aika jännittävä kokemus. (Ja monelle naiselle myös). Ei oikein täällä pohjoisessa vaan saksalaisista tykätä, kun menivät ja polttivat Lapin perääntyessään. Tosiasia kuitenkin on se, että ilman saksan ilmavoimia ei Suomi olisi pärjännyt. Siitä tuli hyvä dokumenttikin telkkarista jokin aika sitten.