Napoli, kokemuksia kaupungista, joka on pahamaineinen ja hurmaava samaan aikaan
Napoli, kokemuksia Campania maakunnan pääkaupungista, joka jaksaa ihastuttaa ja vihastuttaa. Kapeat kadut nousevat rinteeseen rakennettujen talojen välissä kovin ahtaan oloisina autolla liikkuvalle turistille, mutta paikallisille skootteristeille kuin kilparatana. Osin talot ovat niin kiinni toisissaan, että väliin mahtuvat vain jalankulkijat. Portaat kiemurtelevat kuin käärmeet talojen väleissä ylös kukkuloille.
Napolin tunnukset, tursuavat roska-astiat ovat osa katukuvaa. Mutta on kaupunki sitten vuoden 2013, jolloin edellisen kerran kiersimme sokkeloisia kujia, siistiytynyt paljon.
Napoli, kokemuksia keväältä 2018
Saavuimme Napoliin tummuvana iltana. Kiersimme pahamaineisen rautatieaseman väistellen perunanmyyjiä, notkuvia tummien miesten laumoja, poliiseja ja muita turisteja. Olimme ajatelleet saavamme auton katuparkkiin, mutta tilanne oli illasta niin kaoottinen, että maksoimme suosiolla hotellille pysäköintipalvelusta. Tosin saattoi olla, että tutkimme pysäköintimahdollisuuksia liian lainkuuliaisesti. Suomessa ei selvästikään olla vielä täysin tajuttu, miten ja mihin auton voi parkkiin laittaa.
Seuraavana aamuna totesimme, että parkkipoika oli käynyt rullailemassa autolla kaupungilla kilometrin jos toisenkin. Poppi lähti raikaamaan heti täysillä kun auton käynnisti ja tupakka haisi. No olihan se varmasti ollut hauska tyypätä uudenkarheaa Bemaria kolhuisien Fiiattien keskellä. Ihan OK palvelua – ei liikaa varastanut parkkikolikoistakaan.
Napoli, kokemuksia liikenteestä
Napolia on tullut lähestyttyä monesta eri suunnasta autolla. Kaupunkiin sisäänajo ei ole mikään kaunis juttu, mutta toisaalta siinä näkee samalla sataman, tehdasalueet, sekä pääsee ”nauttimaan ajosta” moottoritie-silta hässäköissä. Esikaupungissa tiet ovat todella huonossa kunnossa, mutta vauhti ei onneksi päätä huimaa, kun jonossa matelee.
Käytännössä Napolissa on täysin mahdotonta noudattaa liikennesääntöjä. Etuajo-oikeus on röyhkeimmällä. Kaupungin keskustassa ajaminen on mittavien tietöiden takia jatkuvaa ”kielletty ajosuunta – kiertotie” -reittiä.
Napoli, kokemuksia pahamaineisista varjoisista kujista
Illasta kaupungin pienet kujat heräsivät eloon. Mekin uskaltauduimme hulppeasta hotellistamme Napolin pahamaineisille varjoisille kujille. On hyvin vaikea sanoa, mikä on Napolin oikea turvallisuustilanne. Tilastoissa Napoli pitää sijaa Euroopan rikollisimpana kaupunkina heti Ranskan Marseillen takana. Lisää listauksia kaupungeista voi kurkkia tästä linkistä.
Turistina kaduilla kävellessäni en kokenut minkäänlaista vaaran tunnetta. Kukaan ei lähestynyt himoiten puhelintani tai käsilaukkua ja mikään kuja ei näyttänyt toista uhkaavammalta. Joidenkin katseiden oletin johtuvan ihan siitä, että zoomailin kameralla innokkaasti korkeita rapistuvia taloja, graffiteja, porttikonkeja, roskalaatikoita, kolhittuja autoja ja paikallista pukeutumistyyliä.
Takaisin tullessa ajauduimme liian lähelle keskuaseman kulmia, ja sen kohdan olisi voinut kiertää myös toista kautta, tai jättää kokonaan hortoilematta ihan jo siksikin, että alueella ei ollut mitään kaunista katseltavaa.
Napoli, kokemuksia Napolin vanhastakaupungista
Napolin vanhakaupunki oli varsin viehättävä paikka kierrellä. Maaliskuussa ilma oli suomalaiselle jo lämmin, mutta italialaiset kulkivat tiiviisti toppatakeissa ja talvisaappaissa. Löysimme lukemattoman määrän kirkkoja, patsaita ja muuta mielenkiintoista, sekä tuurilla koko Napolin varmasti kuuluisimman kujan. Via San Gregorio Armenonon varrella sijaitsevat kaupat myyvät vain ja ainoastaan jouluseimien hahmoja.
Kierroksemme ei ollut mitenkään laaja ja päättyi nopeasti. Illallisen jälkeen olimme jo valmiita nukkumaan ja löntystelimme takaisin tiukasti vartioituun hotelliimme hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Palazzo Caracciolo Napoli – MGallery by Sofitellin jääkaapin kokoiset vartijat, erilliset ovimiehet ja lähellä partioivat puhumattomat tummat nahkatakkiset herrat päästivät meidät armollisesti pizzalaatikkomme (jämiä ei jätetä) kanssa sisään porteista. Hetkeen ei ole tullut vastaan hotellin edessä yhtä suurta ”tarkastuskomiteaa”.
Napoli, kokemuksia heräävästä kaupungista
Aamulla kohtasimme Napolin todelliset vaarat. Touhukkaat olomekkoihin pukeutuneet kotirouvat olivat heränneet ja parvekkeita pestiin innolla. Aina välillä kujalle losahti iloisesti puoliämpäriä pesuvettä!
Oli jotenkin uskomatonta huomata, että jonkun talon kellarissa todellakin toimi leipomo, johon rahdattiin jauhoja. Toisessa kohtaa tietä taas jalkakäytävän täyttivät altaat, joihin myyntiin heiteltiin eläviä mustekaloja ja muuta turistille ah niin jännää. Pienet lava-autot kulkivat, torvet soivat ja miehet huusivat.
”Nähdä Napoli ja kuolla” -lauseelle on monta selitystä
Nähdä Napoli ja kuolla -lausahdus ei välttämättä tarkoita sitä, että kaupunki olisi kuolemanvaarallinen. 1700-luvun kirjallisuudesta juontavalla toteamuksella yritetään viestiä, että kun on nähnyt Napolin kauneuden, on nähnyt kaiken ja voi kuolla onnellisena
Toinen tulkinta lausahduksesta selvittää, että Napolin seudulla oli joskus aikoinaan näköalojen katselua varten torni, josta näki sekä Napolin, että paikan nimeltä Morire. Koska morire merkitsee ”kuolla”, Vedere Napoli e Morire on ilmeisesti ihmisten mielissä iskostunut lausahdukseksi Vedere Napoli e (ne) morire, eli nähdä Napoli ja kuolla (siihen).
Eräs blogini lukija taas kertoi taannoin seuraavan selityksen ”Nähdä Napoli ja kuolla” – sanonnalle. Keisari Tiberiuksen aikana vuosina 25- 37 jaa. hän asui Caprin saaren päässä Villa Jovis nimisessä palatsissa. Huvila sijaitsi tontilla, josta oli korkea pudotus suoraan mereen. Vainoharhainen keisari Tiberius heitätti vihollisiaan kuolemaan tuolta paikalta ilmeisen monta. Jyrkänteen reunalla seisoessaan teloitettava näki viimeisenä näkymänään Napolin Caprilta käsin, ja sitten se oli menoa…
Äitini isä taas oli kuulemma sanonut jo 60-luvulla (merimiehenä kierteli satamia ahkerasti) ”Nähdä Napoli ja kuolla paskaan”, eli jäteongelma on ollut melkoinen jo silloin.
Napolin likainen todellisuus – Terra dei Fuochi – Tulen maa
Napolin kirjaimellisesti likaisen todellisuuden tajuaa saavuttaessa Campanian maakuntaan. Lailliset ja laittomat kaatopaikat ovat ankeaa arkea joka puolella. Roskavuoret pilaavat maisemaa, eikä osalla alueesta voi enää viljellä mitään myrkkyjen takia. Kaikki juontaa juurensa parinkymmenen vuoden taakse, jolloin camorra tajusi, että jätteet tuottaisivat sille monikertaisesti sen, minkä kokaiinikauppa tuotti.
Kun isot teollisuuslaitokset ympäri Pohjois-Italiaa ja osittain muualtakin Euroopasta halusivat säästää jätteidenhuoltokuluissaan, ne antoivat jätteensä camorran huoleksi. Osa jätteestä oli yhdyskuntajätettä, mutta osa paljon vaarallisempaa, kuten teollisuuskemikaaleja, lietteitä, maaleja, asbestia, lyijyä, lämpövoimaloista ja jätteenpolttolaitoksista peräsin olevaa vaarallista lentotuhkaa, liuotinaineita, sairaalajätettä ja bitumia. Napoliin on kuljetettu jopa ydinjätettä Saksasta. Läheinen meri syvänteineen oli monen jäte-erän lopullinen sijoituspaikka.
Camorran myrkkyjätetoiminta nousi kaikkien tietoisuuteen viimeistään vuonna 2013, kun paljastui, että viranomaiset ja poliitikot olivat tienneet toiminnasta jo vuonna 1997, mutta eivät olleet tehneet mitään. Toiminta kuitenkin jatkuu edelleen. Ympäristöjärjestö Legambienten mukaan camorra tienasi vuonna 2016 13 miljardia euroa jätebisneksellään.
Erityisesti noin tuhannen neliökilometrin kokoinen alue Napolin lähiseudulla on ollut otsikoissa viime aikoina. 1076 neliökilometrin suuruista aluetta Napolin ja Casertan provinsseissa kutsutaan nimellä Terra dei Fuochi – Tulen maa. Nimi tulee palavista roskarovioista, joissa poltetaan mm. autonrenkaita, jäteöljyä ja bitumia. Rovioita polttavat romanit, joille camorra maksaa jätteen hävittämisestä. Laittamalla kuvahakuun ”Terra dei Fuochi” saa nopeasti käsityksen mistä on kyse.
Koska ihmisten tietoisuus jätebisneksestä on lisääntynyt ja kaikki eivät enää hyväksy takapihalleen laitonta kaatopaikkaa, on camorra kehittänyt uusia tapoja päästä jätteestä nopeasti eroon. Yksi tapa on haudata kokonaisia myrkkyrekkoja maan alle. Auto ajetaan valmiiseen kuoppaan ja peitetään maalla. Helppoa, nopeaa ja herättää vähän huomiota.
Napoli, kokemuksia kahdesta hotellista
Vuonna 2013 yövyimme La Medusa Hotel & Boutique Spa nimisessä valtavassa keltaisessa kartanossa, jonka terasseilta aukesivat näköalat Napolinlahdelle ja Vesuvius-vuorelle. Kun valkotukkainen huoliteltu omistajaherra suuteli minua kädelle, tarkastelin asteen verran epäluuloisempana huoneen laskua, ja mietin missä kohtaa meitä huijattiin. Amerikkalainen rouva taas oli kuin sulaa vahaa italialaisen charmin edessä.
La Medusa Hotel & Boutique Spa henki ainakin tuolloin mafiameininkiä, ts. siis sitä, millaiseksi minä sen kuvittelin. Näin mielikuvissani kummisedän saattamassa tytärtään avioon hotellin puutarhassa, samalla kun veljenpoika kantaa sanomalehteen käärittyä kalaa toisen suvun päämiehelle. Näin vannottiin ennen uskollisuutta suvulle.
Keväällä 2018 yövyimme aivan Napolin vanhankaupungin vieressä lähellä keskuasemaa. Palazzo Caracciolo Napoli – MGallery by Sofitel on nimensä mukaisesti vanha palatsi, joka on remontoitu loistohotelliksi. Sijainti oli aivan täydellinen, mutta erittäin kalliiseen hintaan (reilut 200 euroa yö + parkki) huoneeseen toki olisi toivonut mm. ilmastointia. Myös sen Valet parkingin pojan voisi kouluttaa jättämään asiakkaiden autot rauhaan.
Napolin nähtävyydet ja se pizza
Kastel Sant’Elmon keskiaikaisesta linnoituksesta löytyy kirjoitus Ja sitten matkaan -blogista. Samassa blogissa on esitelty myös Gesù Nuovo -kirkko, sekä Kuninkaallinen palatsi.
Lähdetaan taas -blogissa taas keskitytään etsimään Napolin parasta pizzaa.
Napolista on helppo tehdä reissuja mm. Pompeijin rauniokaupunkiin, josta löydät jutun alta:
27 comments
Hieno paikka asua /olla n:8kk duunissa ,myös keskustan bar-bubissa tiskaamassa asuen niin hienostoalueella siivoamassa(Posillipo) ,kuinCasertassa asuessani vietin vain aikaa ja sielläpä sitä keksii
vaikappa mitä 😉 Todella ystävällistä tuo Napoletano`kulttuuri 93-94 Anno Domini .
Aika hurjaa kyllä tuosta jäteongelmasta, tuntuu suorastaan absurdilta, mikä meno on pahimmillaan Italiassa, joka on kuitenkin myös länsimainen valtio. Napoli kiehtoo kyllä kaikessa rosoisuudessaan, eikä vähiten siksi että luen parhaillan Elena Ferranten Napoli-sarjaa.
Kiitos taas pistävästä postauksesta. Kuvista ja tekstistä tuli sellainen fiilis vahvasti, että Napoliin ei nyt niin välttämättä tarvitse mennä. Kuin ehkä kuin yöksi muun reissun ohella, mutta ei varta vasten. Aika törkeä tuo poikien ilta-ajelu teidän autolla, olisin itse pistänyt ihan hirveän elämölön pystyyn. Ainakin tekstissä olit aika viilipytty. Itse en olisi pystynyt.
Napoli on yksi meidän kaikkien aikojen suosikkikohteista, jonne palaamme mielellään kerta toisensa jälkeen. Pizza, tunnelma, taideaarteet, helpot päiväretkikohteet – ihana paikka! Liikenne on tosiaan aika iso miinus, mutta onneksi kaupungissa pärjää hyvin myös julkisilla (esim. metro toimii hyvin!).
Kiitos Liisa
Napoli on kiva paikka piipahtaa. Varmasti tulemme siellä vielä öitä viettämään, sillä into kiertää Italiaa autolla ei ole hiipunut : )
Napoli on tosiaankin yksi niistä paikoista, mistä on kauheasti kuullut huonoa mutta silti se jotenkin kiehtoo itseään. Tämä postaus itse asiassa sai minut innostumaan Napolista vielä enemmän, vaikka se kuulostaa ja näyttää maineensa veroiselta, eli ei ollenkaan ruusuiselta. Tosi mielenkiintoinen juttu ja nuo kuvat kruunaa kaiken, esim. tuo rattilukko, mitä ihmettä. 😀
Olipas mielenkiintoinen juttu (taas kerran), tietoni Napolista ovat olleet todella vähäiset ja tässä oli kivasti monta eri aihetta. Ja aivan ihania nuo katukuvat! Jotenkin sitä ei itse muista välttämättä vangita sitä ihan tavallista näkymää, vaan etsii erikoisia yksityiskohtia tai muuta. Tässä tuntui kuin olisi päässyt itse kävelemään noilla kaduilla 🙂
Napolilla on maineensa, ja mitä ilmeisemmin aiheesta. Ei nyt ihan sytytä. Jäin miettimään noita tein aamukokemuksia. Mä vannon joka reissu, että heräilen aamulla aikaisin katsomaan paikallista elämää, mutta aamulla liha on heikko ja sänky kutsuvampi. Täytyy ryhdistäytyä, sillä paljon paikallista väriä jää näkemättä. Ajoitko sä Anna ite autoa Napolissa? Respect 🙂
Kiitos Annemaria
Juu, ei Napoli mikään kovin ruusuinen ja elegantti paikka ole.
Ei ole helppoa nousta ylös sängystä. Monta kertaa mietin, että josko vaan kääntäisin kylkeä. Sitten muistutan itseäni, että en mä varmaan ole uudestaan heti paikkaan tulossa, joten ylös, ulos ja kuvaamaan!
Ei autolla ajo ole tuolla sen kummempaa kuin muuallakaan Italiassa. Sitten mulle menee sormi suuhun, kun ajo menee ”väärälle”puolelle 😀
Tuo parkkeeraus Italiassa on kyllä taidelaji, sääli niitä jotka on motitettu johonkin nurkkaan kapealle kadulle. Aikas vekkuli tuo parkkipoika, mutta minua kyllä sapettaisi jos joku olisi tupakoinut autossani. Minun Napolinvierailustani on runsaasti aikaa, mutta yhtä ihanalta härdelliltä näyttää liehuvine pyykkeineen, leipomponeen ja jätteineen. No ne jätteet eivät kylläkään ole mukavia missään, tuosta jätteenkäsittelystä tulee mieleen Ojarannan myrkkytynnyrit Suomessa.
Kiitos Terhi
Ei ne jää mottiin. Eli autoissa ei ole vaihdetta tai käsijarrua päällä, joten sitä vaan tönitään pois tai sitten pysäköijät tietää kenen auton motittaa, eli tyyliin naapurit sopivat keskenään, että auton voi siihen jättää.
Parkkipoika oli tosiaan ottanut ilon irti. Ensin raivostutti, nyt naurattaa.
Veikkaan, että ei Napoli tuosta mihinkään muutu. Samat pyykit ja jätteet löytynevät sieltä edelleen kymmenen vuoden kuluttua…
No huh, eipä jäänyt kovin mairitteleva kuva Napolista. Tuosta jätehärdellistä olen ehkä nähnyt joskus dokumentin, tai sitten muistan omiani, aivan järkyttävää touhua joka tapauksessa.
Ja mulla kyllä palaisi käämi ihan totaalisesti jos joku kävisi luvatta ajelemassa meikäläisen vuokra-autolla. On se hyvä että olen yleensä julkisilla matkassa.
Kiitos Anni
Dokumentteja on tullut ja muutamia laajoja kirjoituksiakin on ollut Suomen lehdistössä vuosien saatossa. Enemmänkin voisivat asiaa pitää esillä.
Tuossa vuokra-auto casessa oli tosiaan ensimmäinen reaktio täysi tyrmistys. Sitten kun hetken oli kiroillut, rupesi asia jo naurattamaan – Italia : D
Mielenkiintoinen postaus. Olen kuullut noista jäteongelmista, oli kiva lukea että mistä ne oikein alkoi.
Kiitos Soile
Jäteongelmista on tosiaan ollut juttua lehdissä Suomessakin ajoittain. Mutta enemmänkin niistä voisi kirjoittaa.
No jopas. Täytyy taas sanoa, etten voi kuin kiittää rehellisyydestä. Tuo jäteongelma on tosiaan riivannut Napolia jo pitkään, ja jo Rooman lähistön motareilla ahdisti, kun levähdyspaikat tursuivat roskaa.
Kaikkea ei tarvitse kokea itse. Minun ei taida tarvita mennä Napoliin lainkaan, tai ehkä menen päiväseltään käymään, ja syön sen maailman parhaan Margaritan. Kaveri on italialaisen kanssa naimisissa ja asuu Italiassa, joten tieto maailman parasta pizzaa leipovasta pizzeriasta löytyy. – Tosin en oikein sittenkään tiedä, olisiko hermorakenteellani mahdollista jonottaa pizzaa tuntikausia. Todennäköisesti ei 😀
Kiitos Johanna
Oi kun olisikin joku italialainen kaveri, jolta voisi luotettavasti kysyä mihin kannattaa mennä syömän. Hotellien suosituksia tuolla ei kyllä kannata kuunnella ja kaikenlaiset tripadvisoritkin on vähän niin ja näin…Ja ei… En minäkään mitään pizzaa tunteja jonottaisi. En taitaisi jonottaa yhtään mitään ruokaa kovinkaan kauaa…
Napoli ei ole oikein koskaan kiinnostanut mutta toki jos niillä kulmilla sattuisi pyörimään niin senkin voisi käydä katsomassa. Kaupungin maine jätevuorena ei houkuttele joten oli kiva kuulla, että kaupunkikuva on siistiytynyt. Surullista silti tuo heidän jätekuvio. Yövyin Odessassa Sofitelin hotellissa ja tykkäsin kovasti.
Kiitos Merja
Meilläkin Napoli on valikoitunut yöpymispaikaksi road tripillä, eli erikseen sinne emme ole suunnanneet. Ei se niin kiva paikka ole, että lähtisin vain Napoliin 🙂
Sofitel ei ole kovin usein meidän valinta, koska hinta tuppaa olemaan aika kova. Tuon otimme, koska sen sijainti oli niin ässä.
Suurkiitos linkkauksesta! Noita kuvia katsellessa tuli taas ikävä Napolia. Meidän kesän 2017 Napolin vierailun valokuvista miltei jokaisessa on joko pizza tai kuivumassa roikkuvaa pyykkiä. Tuo jätekuvio on kyllä pöyristyttävä. Olin yllättynyt, ettei jätteitä kuitenkaan näkynyt itse kaupungissa.
Minulle riitti Napolissa autoilusta matka lentokentältä Sorrentoon ja takaisin. Keskustaan en olisi halunnut ajaa. Nuo kaupungin laita-alueet olivat jo riittävän jännittäviä ajamisen kannalta. Pysäköinti myös herätti välillä ihmetystä. On ilmeisesti ihan normaalia parkkeerata auto toisen auton eteen niin, ettei siitä pääse mitenkään enää ajamaan pois. Mitä ihmettä sitten pitäisi tehdä, jos haluaisi lähteä liikkeelle, mutta auto on täysin piiritetty? Onneksi ei sattunut omalle kohdalle.
Kiitos Aaron
En itse tarkasti tiedä, miten se pysäköintihässäkkä puretaan, mutta luulen sen perustuvat siihen, että toinen tuntee ko. auton omistajan ja tietää koska hän on lähdössä. Tai jos on parkkipaikka, niin sitten siellä parkkikentällä on sellainen ”järjestelijä”, joka pitää hommaa kurissa. Niitä autoja näkee välillä työnneltävän, ei käsijarrua/vaihdettahan ei saa laittaa päälle.
Meidänkin auton taakse oli nyt Rodoksella laitettu parkkiin toinen auto, mutta sillä aikaa, kun nostelimme tavaroita auton, niin ehti omistaja jo tulla ja siirtää omansa pois. Eli en usko, että siihen voi jäädä loukkoon.
Ihanan kattava juttu Napolista, monta uutta asiaa minulle. Ja näyttääpä Napoli kuvissasi niin valoisalta kaupungilta kevät auringossa. Toisin kun omissani, kun heinäkuisessa helteessä vierailimme kaupungissa, tuntuu että koko kaupunki hohkasi kuumuudesta ja valon ja varjon kontrastit saivat kujat näyttämään entistä synkemmiltä.
Kiitos Suvi
Luinkin mukavan juttusi Napolista.
Napolin kiertely keskikesällä voi olla hyvinkin rasittavaa. Luultavasti kuviin vaikuttaa myös se, että itse olen ottanut suurimmat osan aikaisin aamusta ja illasta, jolloin valo on armollisempi kuin keskipäivällä. Mutta kyllähän se korkealta kujien väliin iskeytyvä kirkas valo, teki hyvän hyvän kuvan saannista melkoisen hankalaa.
Italian eri seudut ovat kyllä jotenkin niin erilaisia. Surullista tuo jäteasia. Mutta jotain niin italialaista tuossa kadussa, jolla myytiin vain seimiaiheista tavaraa!
Kiitos Mari
Italia on pitkä maa, kuten Suomikin ja sen todella huomaa, että eroja maakunnittain on. Etelä-italia on kaikessa niin paljon Pohjoista-Italiaa jäljessä, että välillä pistää tosiaan vihaksi. Ja jos mennään Napolista vielä alaspäin, niin erot sen kuin kasvavat. Saappaan korossa eletään jo todellakin ”Jumalan selän takana”.
Kiitos linkkauksesta!
Napoli on kyllä varsin kaunis kaupunki – eihän siihen voinut olla ihastumatta! Mutta tuo parkkeerauskulttuuri oli kyllä aikamoinen. Yksikin herrasmies lähti taskuparkistaan peruuttamalla takanaolevan auton puskuriin kiinni ja töytäisi koko autoa taaksepäin, jotta itse pääsi pois parkista. Uskomatonta 😀
Ja en vieläkään voi uskoa, millä pokalla teidän hotellin henkilökunta on käynyt ajamassa pillurallia teidän vuokra-autolla. Huvinsa kullakin.
Ole hyvä. Ilo linkata kivaan postaukseen. Me kun emme itse ehtineet kokeilemaan kuin yhden pizzapaikan.
Oli ne autotkin sen näköisiä, että eipä niiden pintoja paljoa ollut säälitty. Siksikin oli suu hieman mutrussa, kun tajusimme, että autolla oli pyöritty kaupungilla. Onneksi siihen ei mitään vaurioita tullut.