5 asiaa jotka matkailu on opettanut minulle

5 asiaa jotka matkat ja matkailu ovat opettaneet minulle.

5 asiaa jotka matkailu on opettanut minulle | Kesän kääntyessä syksyksi valo vähenee ja tuntuu, että itselle jää enemmän aikaa pohdiskeluun. Eräänä elokuun jo pimeänä iltana jäin pohtimaan mitä kaikkea matkailu ja maailmalla vietetyt hetket ovat vuosien saatossa opettaneet minulle.

Olen 54-vuotias, 87 maata maleksinut, kahden aikuisen pojan äiti, kerran eronnut ja valitettavasti kerran myös leskeytynyt. En usko, että kovin moni asia minua enää yllättää.

Tässä oppejani ja osin rohkeita tunnustuksiakin.

Kuvassa keskellä minulla on päällä Djellaba, joka on on Marokossa ja muissa Afrikan luoteisosan Maghreb-maissa sekä miesten että naisten käyttämä pitkä kaapu. Marokossa naisilla voi olla huivia ja kaapua niin, että vain silmät näkyvät tai sitten viiletetään hiukset vapaasti näkyvissä ja tiukat farkut jalassa. Kaikki on OK.

5 asiaa jotka matkailu on opettanut minulle – Nainen pärjää auton ratissa maailmalla.

Olen jotenkin ihan solmussa tässä nykyisessä jakautumisessa, missä mistäkin tehdään välillä aina uusi ongelma. Mutta siitä olen varma, että minä pärjään maailmalla yksinäisenä naisena auton ratissa.

Nautin ajamisesta ja ahmin kilometrejä. Tahkotut kilometrit ovat tuoneet ajamiseen varmuutta, mitä ei saa muuten kuin ajamalla.

Minulla on ajokilometrejä myös paikoista joissa en niitä haluaisi olevan. Syy on, että Tepolta otettiin aikanaan ajokortti pois, joten ainut vaihtoehto oli minulle ajaa. Tämän jälkeen olen ollut valmis oikeastaan ihan mihin vaan maantielle.

Esim: Avustusten vieminen Venäjän hyökkäyssodassa kärsivään Ukrainaan.

Edelleen näkyy paljon päivityksiä , joissa on hirveä hehkutus ja sankaritarinaa, kuinka jotkut vievät /auton/bussin/avustukset Ukrainan rajalle. Siis rajalla, eivät edes Ukrainaan. Ja ilmeisesti sen pikkubussin turvalliseen ajamiseen Suomi-Puola tarvitaan yleisesti helvetin iso ukko kööri. Ja jokainen postaa jotain pateettisia mustavalkokuvia kommenteilla: – ”Se oli rankka matka. Ei ollut mikään helppo. Melkein kuolin tai jotain…”

Itse kävin ajamassa oman autoni perän täynnä avustustavaraa kesällä 2022 Ukrainan kohteeseen ja jatkoin maan läpi Moldovaan. Ihan vaan ajoin ja menin eteenpäin. Yksin. Naisena.

Olen myös ajanut 10 Euroopan korkeinta autolla ajettavaa solatietä. Tämäkään ei nyt luonnollisesti ole mikään sankariteko, mutta ei ehkäpä myöskään se tavanomaisin. Muotoilisin niin, että jos tunnet tarvetta länkyttää ”nainen auton ratissa -juttuja” niin ehkäpä ei mulle…

5 asiaa jotka matkailu on opettanut minulle – Varmuus kasvaa ja neuvottomuus väistyy.

En tiedä ovatko ne matkat ja matkavuodet, jotka minua ovat koulineet varmemmaksi ihmiseksi. Luultavasti molemmat. Matkustuskokemus karttuu matkustamalla, mutta iän karttumista ei voi estää. Ikä tuo toisaalta varmuutta myös. Yhtä kaikki, koen enää harvoin epävarmuutta tai neuvottomuutta. Tämä ei tarkoita, etteikö kiperiä paikkoja olisi, vaan pikemminkin sitä että minä uskon selviytyväni niistä.

Henkinen resilienssi on kasvanut ja tunnen tapani reagoida, kun matkoilla on joutunut käsittelemään vastoinkäymisiä nopeaan tahtiin. Perutut lennot, varastettu auto, vakava sairastuminen alikehittyneessä terveydenhuollon maassa, kadonnut matkalaukku, luokaton hotellihuone, huijaava taksikuski ja mitä näitä nyt on. On ikävää joutua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja on yksin oman onnensa nojassa. Toisaalta, kun asia on saatu takaisin oikeille jengoille tajuaa, että selviää kyllä paljon pahemmastakin kuin on voinut kuvitellakaan.

Esim. Bangladeshin maahantulo.

Bangladeshin maahantulossa kävi nopeasti selväksi, että minua ei haluttu maahan. Yksinäinen länsimaalainen kristitty nainen, oli hankala pala viranomaisille. Taustaa:

• Muslimit 88% (valtionuskonto), hindut 10%, muut ja uskonnottomat 2%. Bangladeshin kristittyjen arkielämässä kokema painostus on normaalia ja väkivalta ja iskut kristittyjen omistamiin kiinteistöihin ovat lisääntyneet vuoden 2023 aikana.
• Naisten ja tyttöjen yhteiskunnallinen asema on yleisesti ottaen heikko Bangladeshissa. Yhteiskunnassa vallitsevat voimakkaat patriarkaaliset normit sekä sukupuolittuneet käytännöt ja asenteet heikentävät naisten yhteiskunnallista osallistumista ja toimintaa. Bangladeshissa naisiin ja tyttöihin kohdistuu laajamittaista syrjintää ja monenlaisia oikeudenloukkauksia, ja naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen häirintä ovat merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia.

Tajusin kyllä, että tässä olisi jonkinlainen ”avustus” auttanut asian etenemistä, mutta tiedän kokemuksesta että jos pääset lahjomalla yhdestä luukusta läpi, jokainen ketjussa oleva haluaa myös osansa. Minulla oli rajallisesti dollareita, eikä minkäänlaista halukkuutta ylipäätänsä maksaa mitään ylimääräistä.

Tässä tapauksessa peitin vielä huolellisemmin pääni ja juoksentelin viranomaisten melko mielivaltaisten käskyjen mukaan luukulta toiselle, maksoin pikku maksuja siitä, tästä sekä tuosta ja odotin ja odotin. Toistin koko ajan kuinka mielikuvitusmieheni on käskenyt minun saapua maahan ja majoittua hotellissa x (hotellivaraus oli) odottamassa hänen saapumistaan. Kerroin kuinka jatkaisimme yhdessä hänen business tapaamisten jälkeen Sri Lankalle, johon minulla oli esittää myös lentolippu. Ja koko ajan huokailin, miten hän varmasti pahasti suuttuisi minulle, kun ei saa yhteyttä ja joutuu huolestumaan siitä, missä vaimo on.

Lopulta minun sallittiin saapua maahan.

Mutta on myös vastakohtia. Monessa maassa vanhempaa ihmistä (olen heidän silmissään vanha, koska elinikäennuste) kunnioitetaan enemmän kuin nuorta. Etenkin yksin matkustavana ”vanhempana” naisena, olen usein kokenut saavani jotenkin erityistä apua, huomiota ja suojelusta. Nainen myös koetaan usein vähemmän uhkaavana.

5 asiaa jotka matkailu on opettanut minulle – Viisaus ei asu meissä.

Mitä enemmän tätä palloa olen tallannut, sitä vähemmän siedän koko maailmaa halaavaa sinisilmästä ajattelua, jossa Suomen 0,07 prosenttia maailman väestöstä kuvittelee olevansa jotenkin parempia kuin muut. Sillä paremmuutta ja ylemmyyttä on ajatella, että meissä asuu se viisaus ja voima, jolla ratkomme muiden ongelmat.

Jokainen kansakunta ratkokoon itse omat ongelmansa. Jos he eivät siihen pysty juuri nyt, niin asiaa ei auta se, että sinne mennään ulkopuolisina tuputtamaan omia ratkaisuja. Ihmisten eriarvoistuminen ja taloudellisten ja ekologisten hyötyjen ja haittojen epätasainen jakautuminen on ongelma, mutta ei ole suomalaisten syy, että itsevaltiaat johtajat eivät osaa luopua vallasta tai kohtelevat kansaansa muuten huonosti. Ratkaisujen tulee tulla väestöltä itseltään, ei ulkopuolelta, sillä kannettu vesi ei kaivossa pysy. Joku voisi kertoa mitä hyvää suurvallat esim. Yhdysvallat on koskaan saanut aikaan sekaantumalla konflikteihin ympäri maapallon.

Kuvasin Mauritaniassa videon, missä kamelimarkkinoilla lastataan kamelia lava-auton kyytiin. Seurauksena oli tyyliin Animalian kutsuminen hätiin ja Pro kamelikemelit -kansanliike. On totta, että elukka todennäköisesti ei kovasti arvostanut lastaustapaa, mutta kyseessä on edelleen kameli, joka tuskin pelkällä porkkanalla hyppää lavalle kuljetettavaksi. Toisaalta kyseessä on myös maa, jossa pidetään edelleen orjia ja lehmät sekä tyttäret hyväksytään rinnakkaisvaluuttana. Mistäköhän oikein pitäisi olla huolissaan…

4. Tyypittely ja luokittelu helpottaa hahmottamaan uutta ja tekemään valintoja.

Joku, tai varmaan monikin pitää minua ennakkoluuloisena rasistina. Nämä samat Pirjo-Petterit ja Refugees welcome-kylttien heiluttelijat eivät ole päässeet elämässään Mannerheimintietä pidemmälle.

Kaikilla ihmisillä on toisia ihmisiä, ihmisryhmiä ja toimintakulttuuria koskevia ennakkoluuloja, ennakkokäsityksiä ja stereotypioita. On täysin typerää väittää, etteikö näin olisi itsensä kohdalla. Usein tunnistan ja tiedostan kulttuurisia ennakkoluulojani etukäteen ja teen (matkustus)valintoja sen mukaisesti.

Stereotypiat ovat myös avuksi. Teen maan kulttuuriin pohjautuvia yleistyksiä useinkin, sillä ihmiset toimivat samoissa paikoissa usein samoin tavoin. (Kaikki suomalaiset eivät ryyppää ja sauno viikonloppuisin, mutta hyvin monet tekevät niin.) Koska en voi tietää kaikkea ennalta, on tyypittely ja luokittelu helppo tapa hahmottaa uutta ja tehdä valintoja. Esim:

• Kaikki Kaakkois-Aasian, Pakistanin, Etiopian ja Egyptin lentoyhtiöt eivät ole huonoja, mutta kymmenen vaarallisimman lentoyhtiön joukkoon niitä on päässyt yhdeksän. Halvin lentolippu ei siis ole ehkäpä paras valinta.
• Kaikki arabit eivät ole muslimeja, mutta melko suuri osa on. Pukeutumiseen, käytökseen, liikkumisen ym. (naisena) tulee siis kiinnittää huomiota näissä maissa ottaen huomioon islamin koodisto.
• Mitä perhe/sukukeskeisempi kulttuuri, sitä enemmän yksin matkustava aiheuttaa ihmetystä. Yksinmatkustava naisena on siis hyvä varautua jopa tungetteleviin ja suomalaisittain hyvin uteleviin kysymyksiin siitä, missä mies/pojat/perhe ovat.

Epäluulo, pelko, inho ja negatiiviset tunteet ovat aivan sallittuja. Kannattaa kuitenkin miettiä, näyttääkö niitä ulospäin avoimesti.

Vaikka matkustaisin, näkisin ja kokisin kaiken mahdollisen en koskaan tule saavuttamaan tilaa, jossa ymmärtäisin ja suvaitsisin kaikkea.

5. Matkailu ei aina avarra.

On ihan puppua, että kaikki matkailu automaattisesti avartaisi. Kun on kiertänyt 87 maata ja monessa niissä kymmenenkin kertaa, niin on rehellistä myöntää: Matkailu ei aina avarra, vaan paikka voi olla niin mitäänsanomaton, ettei vuosien kuluttua edes muista siellä käyneensä.

Sitä voi haluta ”kerran elämässä” -kokemuksia ja unohtumattomia hetkiä, mutta kaikkialta niitä ei vaan irtoa. Maailmakuvani ei avarru siitä, että tulen huijatuksi Tuk-Tuk -kuskin toimesta tai saan vatsataudin Intiassa. Toisaalta pinna kasvaa. Katso kohta 2.

Muisto Intiasta: ”Muistatteko eilisen -miehen. Oppaan joka oli kerjäämässä koko surkean ja ylihintaisen kierroksen ajan hyvää arvostelua. Joka änkesi ravintolaan ja ei häipynyt, vaikka käskin. Joka odotteli minua vielä hotellin oven edessäkin ja ruinasi niitä viittä tähteä (tämä oli jo jotain todella epäsopivaa). Joka oli siis kaikilla mittareilla osaamaton, tunkeileva ja erittäin ärsyttävä.

Hän on ehkäpä maailmakaikkeuden sitkein jäppinen. Pommittaa minua nyt WhatsAppissa. Juuri olin laittamassa ne kaksi tähteä. Taidan tiputtaa yhteen ja kirjoittaa seikkaperäisen selvityksen, miksi EN suosittele häntä. Alkaa mennä jo pahasti ahdistelun puolelle. Ymmärrän hyvin, että ”kiltit” turistit laittavat 5-tähteä, jotta pääsevät eroon ukosta.”

6. Matka voi olla myös pakomatka

Matka voi olla myös pakomatka jostain. Usein tunnen kuinka levottomuus hiljalleen valtaa minut ja kiinnostus tavallisen arkeen loppuu. Tuttu ja turvallinen alkaa ahdistamaan. Kun maailma on epävarma ja oma elämä solmussa, on matka pelastus. Missään en ole niin onnellinen, kuin nousukiidossa olevassa lentokoneessa hakemassa leimoja passiin.

Anna mä meen tekee leimoja passiin
Tää mun sydän ei tanssi sun tahtiin

Bess, Ram pam pam

Ehkäpä jonakin päivänä kirjoitan siitä mitä matkustaminen on opettanut minulle miehistä ja parisuhteesta.

Muistin, että tällainen blogihaastekin on ollut aikoinaan olemassa ja pienen haeskelun jälkeen löysin Eveliinan postaukseen vuosien takaa. 5 asiaa, jotka matkailu on opettanut minusta itsestäni -blogihaaste.

Osallistu blogihaasteeseen! Toimi alla olevien ohjeiden mukaisesti ja kopioi ne mukaan myös omaan postaukseesi:

• Kirjoita blogiisi postaus, jossa kerrot omalla tyylilläsi viisi asiaa, jotka matkailu on opettanut sinulle itsestäsi.
• Linkitä jutustasi alkuperäiseen, Reissukuume-blogin liikkeelle laittamaan 5 asiaa, jotka matkailu on opettanut minusta itsestäni -blogihaasteeseen.
• Halutessasi voit haastaa mukaan haluamasi määrän muita bloggaajia. Huom! Kaikki bloggaajat voivat osallistua haasteeseen – myös ilman henkilökohtaista haastamista.