Marokon Marrakesh – lumoava punainen kaupunki

by Anna

Winston Churchillin kerrotaan sanoneen Marrakeshin olevan ”maailman kaunein paikka auringonlaskun aikaan”.

Marokon Marrakesh, tuo ”punainen kaupunki”, jonka hiekkakiviset seinät ja muurit hehkuvat auringossa oranssinkeltaisina, punertavanruskeina tai hurmaavan vaaleanpunaisina. Sinne minä halusin, sillä Marrakesh oli aina ollut minulle synonyymi Marokolle.

Winston Churchillin kerrotaan sanoneen Marrakeshin olevan ”maailman kaunein paikka auringonlaskun aikaan”. Ja tuskin hän kovin väärässä oli. Marrakeshin puuterisiin sävyihin ei voi kuin rakastua. Rakennusten värillä on kauneutensa lisäksi ihan oma tarkoituksensa. Niiden mattapintaiset murretut sävyt eivät häikäisten heijasta auringon säteitä kulkijan silmille, kuten valkoinen väri tekisi.

Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Untitled

Marokon Marrakesh – Medina on täynnä aaseja, katupölyä ja kauppiaita

Marrakesh perustettiin vuonna 1070 verottamaan kauppakaravaaneja, jotka saapuivat sen porteille Atlasvuoriston yli. Tuolloin kaupungin keskipisteet olivat Ksar el-Hajjar -linnoitus ja sen edessä oleva suuri aukio, jossa järjestettiin markkinoita ja julkisia teloituksia, sekä nykyinen Ben Youssef-moskeija. Kaupungin tärkeimmät souk-kadut kehittyivät näiden kahden kohteen väliin ja pääkatu näkyy vieläkin soukin rakenteessa.

Vielä 1900-luvun alussa Marokon alue tunnettiin nimellä ”Marrakeshin valtakunta”. Tiesitko muuten, että maan eurooppalaiset nimet: Marrocos, Morocco, Maroc ja Marokko ovat peräisin suoraan berberinkielisestä sanasta ”Murakush”, eli Marrakesh. Marokon nimi on tänäkin päivänä edelleen ”Marrakesh” mm. persiaksi ja monella aasian kielellä.

IMG_0899
IMG_0662
IMG_0627
Kaupungin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna.
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina
Marrakesh medina

Marokon Marrakesh – Djemaa el-Fna, tarunkertojien aukio

Marrakeshin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna.

1500-luvun loppupuolella tälle aukiolle aloitettiin rakentamaan moskeijaa. Ruton puhkeaminen vuoksi hanke keskeytyi ja keskeneräinen moskeija raunioitui hiljalleen. Sen murtuneet seinät olivat pitkälle 1800-luvulla saakka näkyvissä. Jamaa al-fna viittaakin nimenä ”pilalle menneeseen moskeijaan”. Nimi voidaan kääntää myös paikaksi missä kootaan kuolleita, ja tämä muistuttaa aukiolla 1000-luvun alussa järjestetyistä julkisista teloituksista. Mutta miksi aukiota kutsutaan tarinankertojien aukioksi?

Tarinankertojia on aina ollut, mutta maagisilla sanoilla ”olipa kerran” tarinansa aloittavat satusepät ja suurisuiset liioittelijat olivat erityisen suosittuja Lähi- idässä ja Pohjois-Afrikassa. Djemaa el-Fna -aukiolla ihmisiä viihdyttivät useat tarinankertoja, jotka kertoivat uskomattomia tarinoita ympärilleen keräytyneelle kuulijakunnalle. Tarinankerronnan perinteeseen kuuluu, että tarinoitsija katkaisee kerronnan juuri ennen loppua. Jutun loppuhuipennus kuullaan vasta kun yleisö on maksanut riittävän palkkion.

Kaupungin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna. Kaupungin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna. Kaupungin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna. Kaupungin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna. Kaupungin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna.

Djemaa el-Fna on täynnä jäänteitä menneisyydestä

Nykyisin ei tarinankertojia torilla enää näy, mutta Djemaa el-Fna -aukio on vuorokaudenajasta riippumatta täynnä kaikenlaista touhua. Mehu- ja hedelmiäkauppiaita, hennausta tarjoavia naisia, kaikenlaista krääsää tyrkyttäviä sähläreitä, rytmiryhmiä ja ruokakioskeja. Kaikki toiminta on suunnattu turisteille, mutta johtuen poliisin melko vahvasta läsnäolosta, torilla voi kävellä rauhassa.

Illasta kannattaa kivuta jollekin kattoterasseita ihmettemään älämölöä ja valokuvaamaan. Vaikka hotellini sijaitsikin aivan aukion kulmassa ja sillä oli oma terassi, halusin silti käydä näköalapaikoista ehkäpä tunnetuimmalla. Le grand balcon du café glacier pyytää pääsymaksuna 1,5 euroa ja sillä saa myös lasillisen minttuteetä.

Torilla on myös jäänteitä jostain sivistyksen toiselta puolelta: kahleissa kulkevia berberiapinoita valokuvausta varten ja käärmeitä, joiden suut on ommeltu kiinni ja joiden ”lumoajat” puhaltelevat epävireisesti pilleihinsä.

Istuin yhden illan yhdessä Lehtipuun Markuksen kanssa ja ihmettelimme, miten tällainen touhu sai pyöriä edelleen. Totesimme syyllisiksi aasialaiset/intialaiset ym. turistit, jotka eivät näe asiassa mitään outoa ja rahoillaan ruokkivat toiminnan jatkumista. Samalla uskoimme, että suomalaista tuskin tarvitsee asian ongelmallisuudesta valistaa, koska hommasta huomaa heti, ettei eläinten hyvinvointi ole prioriteetti ykkönen.

Heti kotiin palattuani luin ärsytyksekseni maaliskuussa julkaistun blogikirjoituksen, jossa yli sadassa maassa käynyt ”maabongari” neuvoo Djemaa el-Fnan -torilla vierailevaa seuraavasti: Jos mielii pitää käärmettä kaulalla tai apinaa olkapäällä ja ikuistaa nämä hetket kameraan, kannattaa hinta yrittää sopia etukäteen, muuten saattaa joutua tappelemaan hinnasta jälkikäteen. Jestas. Ei näin, vaan valistusta siitä, että itsensä kuvauttaminen kaltoinkohdellun apinan tai murjotun kobran kanssa ei tietenkään ole suotavaa tai vastuullista toimintaa.

Kaupungin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna.
Kaupungin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna.
Kaupungin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna.
Kaupungin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna.
Kaupungin hermokeskus, Djemaa el-Fna -aukio sykkii edelleen elämää. Rakkaalla paikalla on monta nimeä ja kirjoitusasua. Voit nähdä paikkaa kutsuttavan myös nimillä: Jemaa el-Fna, Jamaa al-Fna tai Djema el-Fna.

Markuksen mietteitä Marrakeshista alla. Hänellä on myös paljon mukavia kuvia soukista ja ihmisistä, kun minä taas keskityin kuvaamaan enemmän rakennuksia ja tavaroita.

Paluu Marokkoon

Norwegian halpalennolla Afrikkaan, miten kaikki sujui? By Markus Lehtipuu Kirjoitin ensimmäisen Suomalaisen Matkaoppaan Marokosta. Se oli 1990-luvun alkua, ja tavoitteena oli luoda suomenkielinen matkaopassarja, joka kattaisi matkakohteita kaikilta maailman mantereilta.Tähän tavoitteeseen myös olemme päässeet, ja urakka jatkuu. Minulla oli pari viikkoa aukkoa aikatauluissa helmi-maaliskuussa, enkä halunnut jämähtää Suomen talveen, pimeään ja kylmään.


Marrakeshista riittää kerrottavaa. Tulossa vielä juttua kaupungin upeista palatseista ja puutarhoista.

Lisää kirjoituksia samalta maantieteelliseltä alueelta

22 comments

Pikavuoro Gambiaan - Marokko - TÄMÄ MATKA 22 maaliskuun, 2024 - 10:04 am

[…] Le Jardin Secret – Salainen puutarha (ei kovin salainen – mutta suloinen) Jardin Majorelle, eli YSL:n puutarha häikäisee sinisellä Marokon Marrakesh – lumoava punainen kaupunki […]

Reply
Rabat. Marokon tuntematon pääkaupunki yllättää - TÄMÄ MATKA 24 toukokuun, 2020 - 10:23 am

[…] kulku muualle Marokkoon on junalla vaivatonta. Kaupunki toimi minulle tukikohtana, kun kiersin mm. Marrakeshissa, Fesin-kaupungissa ja Tangerissa maaliskuussa […]

Reply
Jardin Majorelle, eli YSL:n puutarha häikäisee sinisellä - TÄMÄ MATKA 8 toukokuun, 2020 - 1:02 pm

[…] töidensä ohella myös Marokkoa mainostavia julisteita ja hänen työnsä koristaa silloisen Marrakeshin matkaoppaan kantta. Häntä tunnettiin myös nimellä “Marrakeshin maalari”. Jacques […]

Reply
K-kauppa kotiinkuljetus kokemuksia - TÄMÄ MATKA 27 huhtikuun, 2020 - 6:45 pm

[…] istuin vielä itse Marokon Rabatissa, mutta naputtelin tilausta K-Supermarket Toppilan järjestelmään. Vaikka mitään virallisia […]

Reply
Marrakeshin pyhimykset, eli matkailun piristysruiske 1600-luvun tyyliin - TÄMÄ MATKA 25 huhtikuun, 2020 - 9:59 am

[…] hajanainen ja epävakaa maa hallita ja sisäpoliittisista syistä Moulay Ismail halusi vahvistaa Marrakeshin kaupungin mainetta uskonnollisena keskuksena ja saada pyhiinvaeltajat suuntaamaan sinne. Tarvittiin siis […]

Reply
Paula - Viinilaakson viemää 12 huhtikuun, 2020 - 9:44 am

Minulle muuten myös tuo Marrakesh on aina ollut melkein yhtä kuin Marokko. Muistan kun lapsuudessani, vai olisinkohan ollut teini, vanhempani lähtivät Marokkoon ja kertoivat sitten millaista Marrakeshissa oli ollut. Siitä asti olen kovasti halunnut siellä käydä mutta jotenkin olen edelleenkin välttynyt sinne pääsemästä. Nuo eläinparat on saa kyllä mielen matalaksi. Bulgariassa myös oli kaikenlaisia kuvattavaksi tarjottavia eläimiä. Jopa karhu jota talutettiin ketjussa kadulla ja ketju oli kiinnitetty karhun nenän lävistävään renkaaseen. Oli aika kauhea näky mielestäni.

Reply
Sanna I Seven Seas 11 huhtikuun, 2020 - 12:57 pm

Värikästä ja sopivan mystistä, kuten mielikuvissa olen aina ajatellutkin! Apua sentään, mä en tiennyt, että käärmeiden suut on ommeltu kiinni. En siis mistään hinnasta haluaisi käärmettä tai apinaa olkapäälleni ja aina surettaa miten eläimiä käytetään väärin turismissa. Voi voi… Toivottavasti joskus maailma on parempi siltäkin osin.
Palatakseni väriloistoon, niin olishan tällaiset maisemat ihana kokea joskus itsekin!

Reply
Virpi/Hätälasku matkablogi 11 huhtikuun, 2020 - 8:59 am

Marokko on pitkään ollut haavelistalla, oikeastaan siitä asti kun kävin naapurimaa Tunisiassa ja siitä on valovuosi aikaa. Tuota eläimillä tehtävää bisnestä ei voi hyväksyä millään tavalla, se saa tosi vihaiseksi ja surulliseksi. Aivan yhtä surullista on jos vielä edelleenkin törmää jossain blogissa kuviin tai kuvailemasi kaltaisiin kirjoituksiin kuvauttaa itsensä eläimen kanssa tms. Eipä ole matkailu paljoa valistanut tai avannut silmiä.

Reply
Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning 10 huhtikuun, 2020 - 8:15 pm

Tuolla on niin kaunista! Ja tykkään kans tosi paljon sun postauksista, koska niissä on paljon infoa aina kustakin alueesta. En tiennyt esim. tuota mistä Marokko-sana tulee. Mielenkiintoista. Pyrin itekin sisällyttämään faktaa myös omiin postauksiin.
Plus noi eläinten esittelijät on kyllä tosi arveluttavia. Turkissa näyttelykappaleen roolissa toimi vaatteisiin puetut kamelit >:(

Reply
Sari / matkalla lähelle tai kauas 10 huhtikuun, 2020 - 2:53 pm

Onpa upeat kuvat. Kivasti olet myös noita faktoja ja historiaa kertonut kaupungin synnystä.
Me nähtiin torilla vain käärmeitä. Sun kameraan osui näemmä apinoita. Tarinoista puheenollen, nythän torilla oli esiintyviä taiteilijoita. Tarinaniskijöitä ei näkynyt.

Reply
Merja / Merjan matkasss 10 huhtikuun, 2020 - 1:15 pm

Ihania värejä! Marokko kutkuttelee mieltä eksotiikkansa ja historian vuoksi. Olen joskus katsellut myös patikointireissuja Toublakille. Eläinten huono kohtelu on surullista ja tänä päivänä jokaisen pitäisi ymmärtää ettei niiden kanssa oteta valokuvia eikä moista toimintaa tueta.

Reply
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta 9 huhtikuun, 2020 - 8:41 am

Tuo eläimillä bisneksen teko on kyllä niin surullista. :/
Marrakesh kuulostaa ja näyttää ihanalta. Värikästä ja eloisaa. Ehdottomasti vielä joku päivä Marokkoon uusiksi.

Reply
Mari / Kodinvaihtaja 6 huhtikuun, 2020 - 8:59 pm

Fiilistelin täällä kotosalla juttuasi, nimenomaan värikylläisyyttä! Elämä tällä hetkellä niin tasaista, että torin syke kiehtoisi! Pidän kiinni toiveesta, että lokakuun matkamme toteutuu…

Reply
Anna 7 huhtikuun, 2020 - 2:21 pm

Kiitos Mari

Värit. Ah Marokon värit <3 Niitä on ikävä.

Kyllä me lokakuussa jo matkustetaan. Pakko uskoa siihen!

Reply
Pirkko / Meriharakka 6 huhtikuun, 2020 - 4:13 pm

… niin ja tarkennuksena, viittaamasi yli sadassa maassa käynyt “maabongari” ei asu Iirislahdessa, väärinkäsitysten välttämiseksi. Toisaalta maitakin on jo se yli 140 ja kohdallani sanaa maabongari ei tarvitse laittaa lainausmerkkeihin 🙂

Reply
Anna 7 huhtikuun, 2020 - 2:18 pm

😀 Mä meinasin laittaa siihen blogin nimen, mutta säälin sitten sen verran. On saanut kyllä kuraa muualtakin niskaansa.

Reply
Pirkko / Meriharakka 6 huhtikuun, 2020 - 11:05 am

Hyvin olit tähän(kin) juttuun onnistunut tuomaan Marokon värikästä tunnelmaa! Nuo eläimet ja niistä hyötyjät olivat kyllä tuolla aukiolla rasittavia ja kuten monessa muussakin asiassa, tarjonta saadaan loppumaan vaan sen myötä, että kysyntä loppuu ja siihen menee vielä aikaa, selvästikin. Tuollaiselle terassille mekin nousimme parinakin iltana katsomaa aukiota, riadimme kun oli vain muutaman korttelin päästä tuosta aukiosta. Tosin matkaan meni joskus enemmänkin, sillä aika monta kulmaa piti osata ottaa oikein ja välillä meni vielä toisellakin yrittämällä väärin!

Reply
Anna 7 huhtikuun, 2020 - 2:20 pm

Kiitos Pirkko

Näinhän se on. Valistusta, valistusta ja valistusta.

Minähän yhden kerran eksyin niin, että oli pakko ottaa poika opastamaan riadiin. Paikat muuttui illasta ihan erinäköisiksi.

Reply
Riina 5 huhtikuun, 2020 - 5:13 pm

Nuo käärmeenlumoajat ja kahlitut apinat ja laihat hevoset olivat kyllä järkytys Marrakeshissa, vaikka ei sinänsä yllättävää. Eniten mua kuitenkin järkytti kaikki ne turistit, jotka maksoivat näistä huveista!

Kävelimme ukkelin kanssa torilla, ja kun käännyin sanomaan jotain takana kävelevälle ukkelille, huomasin, että joku tyyppi oli juuri asettanut käärmeen ukkelin kaulaan ja osoitteli mua innoissaan ja toisteli ”picturepicture!”. Mun naamalla oli taatusti ihan helkkarin ärjy ilme, joten jäi käärmeet kuvailematta. Ukkeli oli kans aika pöyristynyt tästä.

Ei ole kyllä eläinten paikka Marrakesh 🙁

Reply
Anna 7 huhtikuun, 2020 - 2:19 pm

Kiitos Riina

Siis ihan uskomatonta, että eläimiä tuupataan syliin noin vain. YÄK :/

Pitäisi laittaa ne turistit niihin kahleisiin ja ottaa kuvia.

Reply
Reissu-Jani 5 huhtikuun, 2020 - 3:19 pm

Mä jätin Marrakeshin väliin kun aikoinaan kävin Marokossa – vaikka paikka on historiallinen ja upeita puutarhoja, niin kuitenkin katsoin paikan olevan aivan liian turistinen ja sitä jalla-jalla menoa en olisi pitkään jaksanut edes katsella tai kuunnella. Niinpä matkustin Meknesiin ja Rabattiin, joissa myös älämölöä riitti mutta kukaan ei nyt kovasti yrittänyt turistia koijata.

Reply
Anna 5 huhtikuun, 2020 - 4:02 pm

Kiitos Jani

Rabat oli myös tosi kiva, mutta mä asuin 30 minuutin matkan päässä keskustasta, joten aikaa meni älyttömän paljon edestakaisin kulkemiseen. Ruuhkat oli siellä aika jäätäviä. Marrakeshissa kun asuin medinan keskellä, oli paljon helpompi liikkua, joten siksi siitä jäi tosi positiiviset fiilikset. Rabatissa muuten oli koko reissun hienoin puutarha.

Reply

Leave a Comment