5,4K

Fes on nahkavärjäämön hajua ja medinan hälinää

Marokon Fes – Nähtävyydet Ja tuolla sijaitsevat kuuluisat nahkavärjäämömme. Madam, teidän on ehdottomasti nähtävä ne! Riadin omistaja piirtelee tohkeissaan yhä lisää nuolia paperikarttaan. Eksytte varmasti. Chouara Tannery on toisella puolelle kaupunkia, mutta ei hätää. Löydätte kyllä takaisin.

Tilaan ruuan kello viideksi ja lähden seikkailemaan Fesin kujille. Marokon Fes on Unescon maailmanperintökohde, maan entinen pääkaupunki ja kuningaskunnan hengellinen keskus.

Marokon Fes | Medinan nähtävyydet alkavat Siniselta portilta

Fesin Sininen portti on portti, joka on toiselta puolelta sininen ja toiselta puolelta vihreä. Marokon Fes esiintyy monissa kuvissa juuri Sininen portti tunnuksenaan, mutta olen (jos saan sanoa) hieman pettynyt siihen livenä. Kuvitelmissani se oli jotenkin suurempi ja koristeellisempi. Maamerkki onkin nopeasti alitettu ja sukellan kauppakujille.

Katso kauppaani. Mistä tulet? Oletko amerikkalainen? Rasisti, miksi et puhu minulle? Fesin medina on alusta alkaen agressiivisempi kuin Marrakeshin tai Rabatin vastaava. Se on myös likaisempi ja suurempi. Marokon Fes al Bali on 200 000 hengen väestöllään joidenkin laskujen mukaan maailman toiseksi suurin autoton kaupunkialue.

Marokon Fes | Nähtävyydet – Täällä olen vääräuskoinen

Valun hiljalleen Fes al Balin kujia alaspäin. Marokon Fesin nähtävyyksiin kuuluvat Al-Karaouinen yliopisto ja Karaouinen moskeija on helppo löytää, sillä kaikki tiet johtavat niiden luo. On vaikea sanoa, kumpi oli ensin; yliopisto vai moskeija. Joidenkin kirjoitusten mukaan yliopisto perustettiin vuonna 859 ja se olisi näin yksi maailman vanhimmista yliopistoista. Toisissa historiankirjoituksissa ei kuitenkaan puhuta yliopistosta, vaan moskeijasta. Ehkäpä kyseessä olikin varsinaisen yliopiston sijaan eräänlainen oppineisuuden keskus, kuten myös Cordobassa 900-luvulla.

Koska on perjantai, moskeijassa on paljon rukoilijoita ja tunnen olevani väärässä paikassa väärään aikaan. En saa vääräuskoisena edes mennä moskeijaan sisälle ja ainut mahdollisuus on tirkistellä paikkaa avoimien ovien ja porttien kautta. Kampuksella sijaitsisi myös 2016 remontoitu ja paljon mainostettu yliopiston kirjastosali, mutta arabialaiset tekstit eivät nyt jaksa kiinnostaa minua. Päätän käydä kurkistamassa myös toisen ei-muslimeilta kielletyn kohteen.

Marokon Fes | Nähtävyydet, Zaouia Moulay Idriss II mausoleumi

Zaouia Moulay Idriss II mausoleumi on erittäin tärkeä pyhiinvaelluspaikka afrikkalaisille muslimille. Kyseessä on Fezin perustajan, Moulay Idriss II:n Zaouian lopullinen leposija. Rakennuksen tunnistaa vihreästä katosta ja tornista. Avoimista pääovista näen juuri ja juuri sisätilan lasimaalauksia ja mosaiikkeja. Kameran esiin kaivaminen aiheuttaa kieltojen ryöpyn. Asia selvä. Ei kuvia. Ainahan voi katsoa Wikipediasta millaista sisällä olisi ollut (alla).

Marokon Fes | Nähtävyydet eivät aina ole rakennuksia, vaan myös itse ihmiset ja elämäntyyli

Kulmassa vastaan tulee nainen jonka kasvot ovat sinertävät. Mieleen muistuvat puheet historian oppitunnilta Pohjois-Afrikkalaisista mustista ja maureista, joita viikingit kutsuivat ”sinisiksi miehiksi”. Marokon eteläosissa elää edelleen tuaregit-paimentolaiskansaa, jotka tunnistaa hyvin tummasta ihosta ja indigon-sinisistä kaavuista. Aidolla indigolla värjätystä tummansinisistä vaatteista jää väriä ihoon ja se selittänee myös naisen sinertyneet kasvot. Myöhemmin näen kokonaan indigonsinisiä asuja ja kasvohuiveja naisilla.

Olen jo tottunut perinteisiin huppuasuihin, mutta silti ihmisten pukeutumistyyli jaksaa kiinnostaa. Marokon Fes ja oikeastaan koko Marokko onkin ehtymätön aarreaitta valokuvaajalle, mutta ihmisten halua tulla valokuvatuksi pitää muistaa kunnioittaa. Onneksi kujilla on kuvauskohteita, jotka eivät ole niin tarkkoja. Kissoja ja aaseja riittää.

Marokon Fes | Nahkavärjäämöt – Täyttä horroria

Olen ehtinyt kiertää Fesin turistikohteet kohtuullisen nopeasti. Joitakin kohteita olisi medinan ulkopuolella, mutta ne jätän toiselle päivälle. Mietin hetken palaamista takaisin majapaikkaan, mutta se tärkein Fesin nähtävyys ja riadin omistajankin kehuma, eli nahkavärjäämö, on vielä kokematta.

Fesissä on kaksi suurta nahkavärjäämöä (tannery), Chouara Tannery sekä Tannery Sidi Moussa. Nahkavärjäämöt ovat käsitykseni mukaan nykyisin osuuskuntia, joissa on osakkaina yli 80 perhettä. Värjäämöiden perustamisen aikaan 1000-1200-luvulla ne sijaitsivat kaupungin laidalla lähellä jokea. Nykyisin värjäämöt löytyvät keskellä medinaa.

Paperikartan sijaan päätän turvautua Google Mapsiin, joka on toiminut Marokossa vaihtelevasti. Nyt appsi suostuu paikantamaan minut ja kertoo Tannery Sidi Moussan olevan melko lähellä. Kännykkään tuijottaminen on kuin kutsu innokkaille auttajille, mutta marssin määrätietoisesti eteenpäin. Suomalainenhan ei opasta tarvitse edes maailman suurimmassa medinassa.

Muutaman hetken ja useamman harhakäännöksen jälkeen olen kenties löytänyt paikan. En kuitenkaan ymmärrä, mistä värjäämöön kuljetaan. Joidenkin nettikirjoitusten mukaan altaiden luo ei turistia enää edes päästettäisi. Nahkakaupan terassilta näkisin värjäämön varmasti ylempää, mutta kauhutarinat pakkomyynnistä arveluttavat. Kieltäydyn siksi kauppiaiden opastuksesta ja valitsen summamutikassa yhden kadulla päivystävistä miehistä oppaaksi.

Nuorehko mies lähtee viemään minua pienen kujan kautta eteenpäin. Suunnasta ei voi erehtyä, sillä pitkin maata valuu epämääräisen rähmäistä vettä solkenaan. Yritän väistellä suurimpia lätäköitä ja kuunnella samalla selostusta. Oppaani on päättänyt aloittaa taljojen alkulähteiltä ja selostaa kuinka lampaat tapetaan ja nyljetään ja miten mikään osa ei joudu hukkaan. Äkkiä kaikkialla ympärilläni on kymmeniä kasoja, jotka tunnistan käsittelemättömiksi taljoiksi. Tuhansittain lampaan-, vuohen-, kamelin- ja lehmännahkoja karvoineen ja rasvoineen auringon alla. Päätän välittömästi ryhtyä vegaaniksi.

Fesin nahkavärjäämöt toimivat edelleen kuin tuhat vuotta sitten

Nahan matka lampaan päältä kengiksi on pitkä ja sotkuinen. Ennen parkitsemista vuota on karvottava ja kaavittava puhtaaksi lihapuolelle jääneistä kudoksista. Oppaani mukaan Fesin nahkatehtailla käytetään vain luonnollista prosessia, jossa vuodat laitetaan turpoamaan ja mätänemään 2-3 päivän ajaksi. Seoksessa, joka irrottaa osin lihajäänteet, rasvat ja karvat irti vuodasta ja pehmentää sitä, on pulunkakkaa (Suomessa käytettiin kanankakkaa), lehmänvirtsaa, sammutettua kalkkia ja suolaa. Lopullisen puhdistustyön tekee ihminen kaapimalla.

Kun vuota on kohtuu puhdas, sitä voidaan alkaa parkitsemaan. Kasviparkituksessa nahan valmistuminen kestää noin puoli vuotta, mutta myrkyllisessä kromiparkituksessa prosessi lyhenee kuukauden mittaiseksi. Oppaani väittää koko prosessin Fesissä olevan luonnonmukaista, mutta olen tämän asian suhteen hieman epäileväinen.

Suomalainen pajusilppu parkitsisi nahasta kauniin punaruskean ja jos käytettäisiin esim. raparperinjuurta, nahka värjääntyisi keltaiseksi. Fesin nahkavärjäämöissä väriaineina käytetään myös seetriä, minttua, hennaa (oranssi), sahramia (keltainen), unikkoa (punainen), indigoa (sininen) sekä muita kasvisvärejä. Niitä samoja, mitä on käytetty satoja vuosia.

Marokon Fes ja ne kuuluisat ”nahkurin orret”

Oppaani on päättänyt valistaa minua koko rahalla ja tarina eri värjäysaineista ja tavoista jatkuu ja jatkuu. Vieressä mies heiluttelee valtavan kokoista veistä ja kaapii rasvaa ja talia irti. Olen melko kestävävatsainen, mutta nieleskelen sylkeä siihen malliin, että kohta ryöpsähtää mahan sisältö ulos. En halua enää seisoa keskellä puolimätiä vuotia ja hengittäen ilmaa, joka on täynnä kalkkia, karvaa ja ammoniakkia. Tahdon vain muutaman kunnon kuvan värjäysaltaista ja kadota pois paikalta.

Katselen mahdollisia kuvauspaikkoja ja huomaan, että suurin osa parvekkeista on täynnä kuivuvia nahkoja. Tulipa nekin nyt nähtyä, siis ”nahkurin orret”, joista puhutaan myös Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. ”Kersantti (Penttinen) lähti, heitti kiväärin olalleen, ja jonkinlaisen katkeran, toivottoman uhman vallassa hän sanoi: -Ei niitä hanki pitele. No hei sitten. Nahkurin orsilla tavataan.”

Ensimmäinen puheeni kuvauspaikasta tulkitaan toiveeksi ottaa selfie. Siis oikeasti? Kuka hullu haluaisi ottaa selfien märäntyvien nahkojen kanssa? Huitomiseni terassien suuntaan saa lopulta oppaassa aikaan ahaa-elämyksen ja hän haluaa viedä minut värjäyssammioiden keskelle kävelemään, siis niiden reunoille tasapainoilemaan, koska siellä Madam on paras kuvapaikka. Tässä kohtaa kulkee rohkeuteni raja. Näen jo, kuinka horjahdan pulunkakan ja lehmänvirtsan sekaan. Sanoin nössösti: Kiitti, nyt riitti.

Marokon Fes | Medinassa eksyy, mutta mitäpä siitä

Nahkan matka jatkuu vielä kuivaamisen jälkeenkin. Niitä kostutellaan, venytellään, rasvataan ja siloitellaan, ennen kuin niistä voidaan tehdä laukkuja, perinteisiä raheja eli pouffeja, tossuja, takkeja, laukkuja, lompakoita tai vaikkapa koristeltuja kirjankansia. En ole yllättynyt, kun minulle halutaan esitellä niitäkin. Maksan käynnistä sopimani 30 dirhamia, eli 3 euroa vasta turvallisesti hieman kauempana kaupoista.

Oppaani tarjoutuu myös ohjaamaan minut riadiin takaisin (pientä korvausta vastaan tietenkin), sillä eksytte Madam muuten varmasti. Aivan kuin olisin kuullut tuon väitteen jo aikaisemminkin. Torjun tarjouksen ja jätän hänet etsimään seuraavaa opastettavaa. Lähden paluumatkalle haisten pilaantuneelta lampaanlihalta, talilta ja villalta. Koko 1,5 kilometrin matka tuntuu olevan yhtä ylämäkeä ja janoan suihkua ja saippuaa kuin autiomaahan eksynyt vehreää keidasta. Kuin pisteenä tälle pienelle seikkailulle, mikä odottaakaan minua illallisella? Ta-Daa! Lammastagine.

---

Huomasin olevani todellisuudesta vieraantunut (tai ainakin vatsani). Oli ihan hyvä nähdä, miten nahkoja värjätään. Ei se väri niihin laukkuihin tai kenkiin tai autonistuimiin tule siististi sipaisten, vaan aito nahka on eläimestä peräisin ja sen käsittely paljolti sotkuista käsityötä. Jos etsit sitä täydellistä kuvakulmaa värikkäisiin altaisiin, kannattaa luultavasti suunnata Chouara Tannerylle. Sieltä ovat peräisin ne valokuvat, joissa altaissa hehkuvat kaikki vesiväripaletin eri sävyt. Muistaa toki kannattaa, että photoshop on saattanut iskenyt moneen mainoskuvaan. Chouara Tannery on kuitenkin suurempi ja käsittääkseni siellä kuvaamaan pääsee myös siistimmissä olosuhteissa. Kuvat alla Wikimedia Commons.

Fesin värjäämöistä ja kaupungista löytyy lisää luettavaa alta:

• Meriharakka -blogi, 2017: Fes ja Meknes – kaksi kuninkaallista kaupunkia Marokossa
• Muuttolintu -blogi, 2020: Marokon Fes on kuin aikamatka menneisyyteen