Marokon Fes | Nähtävyydet, värjäämöt ja nahkurin orret

by Anna

Fes on nahkavärjäämön hajua ja medinan hälinää

Marokon Fes – Nähtävyydet Ja tuolla sijaitsevat kuuluisat nahkavärjäämömme. Madam, teidän on ehdottomasti nähtävä ne! Riadin omistaja piirtelee tohkeissaan yhä lisää nuolia paperikarttaan. Eksytte varmasti. Chouara Tannery on toisella puolelle kaupunkia, mutta ei hätää. Löydätte kyllä takaisin.

Tilaan ruuan kello viideksi ja lähden seikkailemaan Fesin kujille. Marokon Fes on Unescon maailmanperintökohde, maan entinen pääkaupunki ja kuningaskunnan hengellinen keskus.

Marokon Fes | Medinan nähtävyydet alkavat Siniselta portilta

Fesin Sininen portti on portti, joka on toiselta puolelta sininen ja toiselta puolelta vihreä. Marokon Fes esiintyy monissa kuvissa juuri Sininen portti tunnuksenaan, mutta olen (jos saan sanoa) hieman pettynyt siihen livenä. Kuvitelmissani se oli jotenkin suurempi ja koristeellisempi. Maamerkki onkin nopeasti alitettu ja sukellan kauppakujille.

Katso kauppaani. Mistä tulet? Oletko amerikkalainen? Rasisti, miksi et puhu minulle? Fesin medina on alusta alkaen agressiivisempi kuin Marrakeshin tai Rabatin vastaava. Se on myös likaisempi ja suurempi. Marokon Fes al Bali on 200 000 hengen väestöllään joidenkin laskujen mukaan maailman toiseksi suurin autoton kaupunkialue.

Marokon Fes | Nähtävyydet, Sininen portti
Marokon Fes | Nähtävyydet, Sininen portti
Fez

Marokon Fes | Nähtävyydet – Täällä olen vääräuskoinen

Valun hiljalleen Fes al Balin kujia alaspäin. Marokon Fesin nähtävyyksiin kuuluvat Al-Karaouinen yliopisto ja Karaouinen moskeija on helppo löytää, sillä kaikki tiet johtavat niiden luo. On vaikea sanoa, kumpi oli ensin; yliopisto vai moskeija. Joidenkin kirjoitusten mukaan yliopisto perustettiin vuonna 859 ja se olisi näin yksi maailman vanhimmista yliopistoista. Toisissa historiankirjoituksissa ei kuitenkaan puhuta yliopistosta, vaan moskeijasta. Ehkäpä kyseessä olikin varsinaisen yliopiston sijaan eräänlainen oppineisuuden keskus, kuten myös Cordobassa 900-luvulla.

Koska on perjantai, moskeijassa on paljon rukoilijoita ja tunnen olevani väärässä paikassa väärään aikaan. En saa vääräuskoisena edes mennä moskeijaan sisälle ja ainut mahdollisuus on tirkistellä paikkaa avoimien ovien ja porttien kautta. Kampuksella sijaitsisi myös 2016 remontoitu ja paljon mainostettu yliopiston kirjastosali, mutta arabialaiset tekstit eivät nyt jaksa kiinnostaa minua. Päätän käydä kurkistamassa myös toisen ei-muslimeilta kielletyn kohteen.

Marokon Fes | Nähtävyydet, Zaouia Moulay Idriss II mausoleumi

Zaouia Moulay Idriss II mausoleumi on erittäin tärkeä pyhiinvaelluspaikka afrikkalaisille muslimille. Kyseessä on Fezin perustajan, Moulay Idriss II:n Zaouian lopullinen leposija. Rakennuksen tunnistaa vihreästä katosta ja tornista. Avoimista pääovista näen juuri ja juuri sisätilan lasimaalauksia ja mosaiikkeja. Kameran esiin kaivaminen aiheuttaa kieltojen ryöpyn. Asia selvä. Ei kuvia. Ainahan voi katsoa Wikipediasta millaista sisällä olisi ollut (alla).

Marokon Fes | Nähtävyydet eivät aina ole rakennuksia, vaan myös itse ihmiset ja elämäntyyli

Kulmassa vastaan tulee nainen jonka kasvot ovat sinertävät. Mieleen muistuvat puheet historian oppitunnilta Pohjois-Afrikkalaisista mustista ja maureista, joita viikingit kutsuivat “sinisiksi miehiksi”. Marokon eteläosissa elää edelleen tuaregit-paimentolaiskansaa, jotka tunnistaa hyvin tummasta ihosta ja indigon-sinisistä kaavuista. Aidolla indigolla värjätystä tummansinisistä vaatteista jää väriä ihoon ja se selittänee myös naisen sinertyneet kasvot. Myöhemmin näen kokonaan indigonsinisiä asuja ja kasvohuiveja naisilla.

Olen jo tottunut perinteisiin huppuasuihin, mutta silti ihmisten pukeutumistyyli jaksaa kiinnostaa. Marokon Fes ja oikeastaan koko Marokko onkin ehtymätön aarreaitta valokuvaajalle, mutta ihmisten halua tulla valokuvatuksi pitää muistaa kunnioittaa. Onneksi kujilla on kuvauskohteita, jotka eivät ole niin tarkkoja. Kissoja ja aaseja riittää.

Marokon Fes | Nähtävyydet, medina
Marokon Fes | Nähtävyydet, medina

Marokon Fes | Nahkavärjäämöt – Täyttä horroria

Olen ehtinyt kiertää Fesin turistikohteet kohtuullisen nopeasti. Joitakin kohteita olisi medinan ulkopuolella, mutta ne jätän toiselle päivälle. Mietin hetken palaamista takaisin majapaikkaan, mutta se tärkein Fesin nähtävyys ja riadin omistajankin kehuma, eli nahkavärjäämö, on vielä kokematta.

Fesissä on kaksi suurta nahkavärjäämöä (tannery), Chouara Tannery sekä Tannery Sidi Moussa. Nahkavärjäämöt ovat käsitykseni mukaan nykyisin osuuskuntia, joissa on osakkaina yli 80 perhettä. Värjäämöiden perustamisen aikaan 1000-1200-luvulla ne sijaitsivat kaupungin laidalla lähellä jokea. Nykyisin värjäämöt löytyvät keskellä medinaa.

Paperikartan sijaan päätän turvautua Google Mapsiin, joka on toiminut Marokossa vaihtelevasti. Nyt appsi suostuu paikantamaan minut ja kertoo Tannery Sidi Moussan olevan melko lähellä. Kännykkään tuijottaminen on kuin kutsu innokkaille auttajille, mutta marssin määrätietoisesti eteenpäin. Suomalainenhan ei opasta tarvitse edes maailman suurimmassa medinassa.

Muutaman hetken ja useamman harhakäännöksen jälkeen olen kenties löytänyt paikan. En kuitenkaan ymmärrä, mistä värjäämöön kuljetaan. Joidenkin nettikirjoitusten mukaan altaiden luo ei turistia enää edes päästettäisi. Nahkakaupan terassilta näkisin värjäämön varmasti ylempää, mutta kauhutarinat pakkomyynnistä arveluttavat. Kieltäydyn siksi kauppiaiden opastuksesta ja valitsen summamutikassa yhden kadulla päivystävistä miehistä oppaaksi.

Nuorehko mies lähtee viemään minua pienen kujan kautta eteenpäin. Suunnasta ei voi erehtyä, sillä pitkin maata valuu epämääräisen rähmäistä vettä solkenaan. Yritän väistellä suurimpia lätäköitä ja kuunnella samalla selostusta. Oppaani on päättänyt aloittaa taljojen alkulähteiltä ja selostaa kuinka lampaat tapetaan ja nyljetään ja miten mikään osa ei joudu hukkaan. Äkkiä kaikkialla ympärilläni on kymmeniä kasoja, jotka tunnistan käsittelemättömiksi taljoiksi. Tuhansittain lampaan-, vuohen-, kamelin- ja lehmännahkoja karvoineen ja rasvoineen auringon alla. Päätän välittömästi ryhtyä vegaaniksi.

Fes
Marokon Fes | Nähtävyydet, nahkavärjäämö
Marokon Fes | Nähtävyydet, nahkavärjäämö

Fesin nahkavärjäämöt toimivat edelleen kuin tuhat vuotta sitten

Nahan matka lampaan päältä kengiksi on pitkä ja sotkuinen. Ennen parkitsemista vuota on karvottava ja kaavittava puhtaaksi lihapuolelle jääneistä kudoksista. Oppaani mukaan Fesin nahkatehtailla käytetään vain luonnollista prosessia, jossa vuodat laitetaan turpoamaan ja mätänemään 2-3 päivän ajaksi. Seoksessa, joka irrottaa osin lihajäänteet, rasvat ja karvat irti vuodasta ja pehmentää sitä, on pulunkakkaa (Suomessa käytettiin kanankakkaa), lehmänvirtsaa, sammutettua kalkkia ja suolaa. Lopullisen puhdistustyön tekee ihminen kaapimalla.

Kun vuota on kohtuu puhdas, sitä voidaan alkaa parkitsemaan. Kasviparkituksessa nahan valmistuminen kestää noin puoli vuotta, mutta myrkyllisessä kromiparkituksessa prosessi lyhenee kuukauden mittaiseksi. Oppaani väittää koko prosessin Fesissä olevan luonnonmukaista, mutta olen tämän asian suhteen hieman epäileväinen.

Suomalainen pajusilppu parkitsisi nahasta kauniin punaruskean ja jos käytettäisiin esim. raparperinjuurta, nahka värjääntyisi keltaiseksi. Fesin nahkavärjäämöissä väriaineina käytetään myös seetriä, minttua, hennaa (oranssi), sahramia (keltainen), unikkoa (punainen), indigoa (sininen) sekä muita kasvisvärejä. Niitä samoja, mitä on käytetty satoja vuosia.

Fes, Tannery Sidi Moussa
Marokon Fes | Nähtävyydet, nahkavärjäämö
Marokon Fes | Nähtävyydet, nahkavärjäämö
Marokon Fes | Nähtävyydet, nahkavärjäämö

Marokon Fes ja ne kuuluisat “nahkurin orret”

Oppaani on päättänyt valistaa minua koko rahalla ja tarina eri värjäysaineista ja tavoista jatkuu ja jatkuu. Vieressä mies heiluttelee valtavan kokoista veistä ja kaapii rasvaa ja talia irti. Olen melko kestävävatsainen, mutta nieleskelen sylkeä siihen malliin, että kohta ryöpsähtää mahan sisältö ulos. En halua enää seisoa keskellä puolimätiä vuotia ja hengittäen ilmaa, joka on täynnä kalkkia, karvaa ja ammoniakkia. Tahdon vain muutaman kunnon kuvan värjäysaltaista ja kadota pois paikalta.

Katselen mahdollisia kuvauspaikkoja ja huomaan, että suurin osa parvekkeista on täynnä kuivuvia nahkoja. Tulipa nekin nyt nähtyä, siis “nahkurin orret”, joista puhutaan myös Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. “Kersantti (Penttinen) lähti, heitti kiväärin olalleen, ja jonkinlaisen katkeran, toivottoman uhman vallassa hän sanoi: -Ei niitä hanki pitele. No hei sitten. Nahkurin orsilla tavataan.”

Ensimmäinen puheeni kuvauspaikasta tulkitaan toiveeksi ottaa selfie. Siis oikeasti? Kuka hullu haluaisi ottaa selfien märäntyvien nahkojen kanssa? Huitomiseni terassien suuntaan saa lopulta oppaassa aikaan ahaa-elämyksen ja hän haluaa viedä minut värjäyssammioiden keskelle kävelemään, siis niiden reunoille tasapainoilemaan, koska siellä Madam on paras kuvapaikka. Tässä kohtaa kulkee rohkeuteni raja. Näen jo, kuinka horjahdan pulunkakan ja lehmänvirtsan sekaan. Sanoin nössösti: Kiitti, nyt riitti.

Marokon Fes | Nähtävyydet, nahkavärjäämö
Marokon Fes | Nähtävyydet, nahkavärjäämö
Fes, Tannery Sidi Moussa
Fes, Tannery Sidi Moussa

Marokon Fes | Medinassa eksyy, mutta mitäpä siitä

Nahkan matka jatkuu vielä kuivaamisen jälkeenkin. Niitä kostutellaan, venytellään, rasvataan ja siloitellaan, ennen kuin niistä voidaan tehdä laukkuja, perinteisiä raheja eli pouffeja, tossuja, takkeja, laukkuja, lompakoita tai vaikkapa koristeltuja kirjankansia. En ole yllättynyt, kun minulle halutaan esitellä niitäkin. Maksan käynnistä sopimani 30 dirhamia, eli 3 euroa vasta turvallisesti hieman kauempana kaupoista.

Oppaani tarjoutuu myös ohjaamaan minut riadiin takaisin (pientä korvausta vastaan tietenkin), sillä eksytte Madam muuten varmasti. Aivan kuin olisin kuullut tuon väitteen jo aikaisemminkin. Torjun tarjouksen ja jätän hänet etsimään seuraavaa opastettavaa. Lähden paluumatkalle haisten pilaantuneelta lampaanlihalta, talilta ja villalta. Koko 1,5 kilometrin matka tuntuu olevan yhtä ylämäkeä ja janoan suihkua ja saippuaa kuin autiomaahan eksynyt vehreää keidasta. Kuin pisteenä tälle pienelle seikkailulle, mikä odottaakaan minua illallisella? Ta-Daa! Lammastagine.


Huomasin olevani todellisuudesta vieraantunut (tai ainakin vatsani). Oli ihan hyvä nähdä, miten nahkoja värjätään. Ei se väri niihin laukkuihin tai kenkiin tai autonistuimiin tule siististi sipaisten, vaan aito nahka on eläimestä peräisin ja sen käsittely paljolti sotkuista käsityötä. Jos etsit sitä täydellistä kuvakulmaa värikkäisiin altaisiin, kannattaa luultavasti suunnata Chouara Tannerylle. Sieltä ovat peräisin ne valokuvat, joissa altaissa hehkuvat kaikki vesiväripaletin eri sävyt. Muistaa toki kannattaa, että photoshop on saattanut iskenyt moneen mainoskuvaan. Chouara Tannery on kuitenkin suurempi ja käsittääkseni siellä kuvaamaan pääsee myös siistimmissä olosuhteissa. Kuvat alla Wikimedia Commons.

Fesin värjäämöistä ja kaupungista löytyy lisää luettavaa alta:

17 comments

17 comments

Rabat. Marokon tuntematon pääkaupunki yllättää - TÄMÄ MATKA toukokuu 24, 2020 - 10:39 am

[…] Marokkoon on junalla vaivatonta. Kaupunki toimi minulle tukikohtana, kun kiersin mm. Marrakeshissa, Fesin-kaupungissa ja Tangerissa maaliskuussa […]

Reply
Riad majoitus Marokossa - "Moroccan style" hurmaa - TÄMÄ MATKA maaliskuu 17, 2020 - 9:20 pm

[…] Fezin suuri muurien ympäröimä medina on Marrakeshin vanhankaupungin tavoin Unescon maailmanperintökohde. Medina on erittäin hyvin säilynyt ja siellä asuu noin 200 000 ihmistä. Alue on maailman toiseksi suurin autoton asuinalue. Vietin medinan sokkeleloissa melko unohtumattoman iltapäivän. […]

Reply
Taina maaliskuu 14, 2020 - 4:22 pm

Fesissä en ole käynyt, mutta Marrakechin vanhankaupungin meininki oli myös aikamoista. Kun siellä oli pari päivää yksinäisenä naisena kulkenut, olo oli kuin sodasta tulleella. Minut houkuteltiin myös nahkavärjäämöön, mutta muistan enää lähinnä sen pakkomyynnin ja konfliktin oppaan kanssa, muut aistikokemukset ovat vuosien varrella jo hävenneet! 😀 Sikäli kyllä varmasti ihan hyvä aina saada reality checkejä siitä, miten eri tuotteet todellisuudessa syntyvät ja tehdä sitten sen perusteella päätöksiä omien kulutustottumusten suhteen. Mutta joo, välillä kyllä aiheuttaa lähinnä maailmantuskaa, kun tuntuu, että valmistusprosessi on eettisesti ongelmallinen niin monien tuotteiden kohdalla 🙁

Reply
Pirkko / Meriharakka maaliskuu 13, 2020 - 3:28 pm

Fesissä emme tänne ehtineet, mutta kävimme Marrakeshissa katsomassa touhua, mintunlehdet nenän edessä, kuten asiaan kuuluu.
Ovathan nuo tavallaan pittoreskejä ja perinteisiä, vaikka toisaalta vähän kamaliakin paikkoja!

Reply
Cilla Maria maaliskuu 12, 2020 - 11:49 am

Hyi.. Hienoja kuviahan tuolta tulee ja varmasti ikimuistoinen kokemus käydä ite paikan päällä kattomassa, miten nahkatuotteet saa alkunsa. Mutta en tiiä miten tuon hajun kestäis. Oksetti jo Guatemalassa markkinoilla helteessä muhineet kalat, lihat ja raadot. Kyllähän se on ihan hyvä tietää, miten lihatuotteet ja eläinperäiset jutut valmistetaan, mutta toisaalta oon ihan hyvilläni ettei sitä groteskia todellisuutta tarvii joka päivä katella ja haistella..

Reply
Nimetön maaliskuu 9, 2020 - 9:20 pm

Itse en ole kauhean hajuherkkä, mutta hankala tietää, kuinka nahkavärjäämöihin reagoisi. Raatojen hajusta tuli mieleen, miten jollain Kambodžan torilla sian päöt

Reply
Sini matkakuumeessa maaliskuu 9, 2020 - 9:25 pm

… sian päät, suolet, lihat ja kalat olivat lähekkäin samalla alueella. Se hajujen sinfonia oli melkoinen. 😁 (Tuli 2 kommenttia, kun nakkisormilla painoin jotain ja lähetin liian aikaisin tuon ylemmän)

Reply
Anna maaliskuu 9, 2020 - 10:51 pm

Kiitos Sini

Olin nuorempana tosi “vanhavatsainen”, mutta jotenkin se ominaisuus on vanhentuessa hävinnyt. Muutaman kerran on tullut oksennettua melko odottamatta ja siksi olen tullut varovaiseksi sen suhteen. Aiheutta nimittäin ylimäräistä säpinää ja häslinkiä, kun rupeaa “ryynäämään” yllättäen 😀
Aaah… Aasian ruokatorit! Vietnamissa näin aikaisin aamusta ruokatorilla kanaojen myyntilinjaston. Siis kaula katki, kuumassa vedessä uitto, kyniniminin, paloittelu jne. Se ei tehnyt pahaa, koska oli joen ääressä missä ilma kulki. Mutta aamiaisella maistui jotenkin ihmeellisesti vain hedelmät 😉

Reply
Reissu-Jani maaliskuu 9, 2020 - 8:01 pm

Ehkäpä ihan hyvä käydä katsomassa ja kertomasta mistä ne nahkalaukut ja käsineet tulevat. Vähän sama fiilis oli itselläni Tunisiassa kun paikallisten teurastamojen ohi menin — että mistä se lammaskebab olikaan tullut jota kohta tulisin syömään.

Reply
Anna maaliskuu 9, 2020 - 8:46 pm

Kiitos Reissu-Jani

Kyllähän mä periaatteessa tiesin miten toi tehdään, mutta ehkäpä mielikuva kuitenkin oli enemmän sellainen kohtuu siisti ja moderni tehdastyö… Mä muistan myös ne Tunisian grillipaikat ja teurastamot. Lampaat odotti naruissa ja vieressä kaverilta laskettiin veriä ja paloiteltiin grilliin. Oli vähän sellainen fiilis, että nyt on grillisafka liiankin tuoretta mulle 😀

Reply
Anna | Muuttolintu.com maaliskuu 9, 2020 - 2:43 am

Täyttä horroria 😀 Kieltämättä vegaaniksi ryhtyminen kävi tuolla mielessä, mutta illallisella maistui jo lammastagine 🙂 Me ei uskaltauduttu edes lähemmäs altaille nuuhkimaan, otettiin kuvia vaan ylhäältä. Toki opas olisi ollut täällä ihan hyödyllinen. Medina ei ollut meistä yhtä aggressiivinen kuin Marrakeshissä, mutta ehkä se oli ajankohdasta kiinni, me kun oltiin liikkeellä aina aikaisin aamusta tai illalla.

Reply
Anna maaliskuu 9, 2020 - 11:22 am

Kiitos Anna

Olin tosiaan liikenteessä perjantai iltapäivästä, joka on varmaan se vilkkain aika medinassa. Kun seuraavana aamuna kuljeksin, oli meno tosiaan paljon rauhallisempaa. Oikeastaan kaikkialla oli liki autiota.

Olisin kaivannut opasta ehkäpä eniten näissä ei-muslimeilta kielletyissä kohteissa. Hän olisi voinut kertoa selkeästi onko valokuvaus OK ja kuinka pitkälle on sopivaa mennä kurkistelemaan. Nyt etenin vaan katselleen paikallisten reaktioita. Kun rupesi tulemaan mutinaa, niin u-käännös ja toiseen suuntaan : )

Reply
Päivi/Kelvästä kartalle maaliskuu 8, 2020 - 1:31 pm

Siis taljoihin 😁 Ei taloihin, kuten kännykkäni omatoimisesti korjaili…

Reply
Päivi/Kelvästä kartalle maaliskuu 8, 2020 - 1:29 pm

Huh, saattaisi kyllä jäädä tuo nahkurila meikäläisellä käymättä! Vaikken kovin herkkä hajuille olekaan, jo ajatus helteestä yhdistettynä tuohon hajukoktailiin saa ajatuksenakin aikaan vatsanväänteitä. Mielenkiintoista oli kyllä lukea aiheesta. Eikö siellä ole kärpäsiä, jotka munisivat noihin käsittelyssä oleviin taloihin? Suomessa kun se on ongelma jos helleaikaan nahkurin hommiin ryhtyy.

Reply
Anna maaliskuu 8, 2020 - 1:33 pm

Kiitos Päivi

Tuolla oli kärpäsiä, mutta ei haitaksi asti. Ilmeisesti taljojen välissä on niin paljon kalkkia, että se estää kärpäsien munimisen. Tai sitten jotain muuta… Täytyy sanoa, että tuo oli paikka, jossa ei oikein tullut mieleen kysellä mitään. Pidin visusti suuni kiinni ja käsidesipyyhkeen nenän edessä. Se poisti hajua paljon paremmin, kuin miehen tarjoama pieni mintunoksa.

Reply
Päivi/ Kelvästä kartalle maaliskuu 9, 2020 - 12:23 pm

Kalkkihan tosiaan toimii hyvänä “desinfiointiaineena” taljoissa kärpäsiä ajatellen. Its on tullut kotosalla muokattua vain sellaisia taljoja, joihin haluaa jäävän karvat (eli lampaan- ja kaninnahkoja) ja niissä ei voi kalkkia käyttää – se kun irrottaa karvat tehokkaasti.
Tuo käsidesipyyhe on varmasti ollut tehokkaampi kuin joku pikku yrittioksa!

Reply
Anna maaliskuu 9, 2020 - 8:42 pm

Juu, kalkilla irtoaa tosiaan ne karvatkin, eli eihän sitä voi käyttää, jos haluaa itselleen lampaantaljan_karvoineen_ 😀

Reply

Leave a Comment