Egyptin turistiministeriön mediamatka
Liikenne on levotonta, sääntöjä tai liikennevaloja ei noudateta. Valtaisat määrät autoja pyrkivät Niiliä ylittäville silloille ja liittymiin, jotka pyörivät väylien solmukohdissa monessa kerroksessa. Autojen seassa aasit kärryineen kulkevat rauhassa eteenpäin ja leipiä kaupustelevat myyjät koputtelevat autojen ikkunoihin.
Kairon 20 miljoonasta asukkaasta monet asuvat ghetoissa, joissa rakentamiseen ei hankita lupia ja joiden punatiiliset talot nousevat kerros kerrokselta ylöspäin aina uuden asukkaan tullessa. Yhteiskunta ei voi punatiilitalojen rakentamiseen puuttua. Sillä ei ole vaihtoehtoa tarjota. Hallitsematon rakentaminen jatkuu, vesi ja viemäröinti puuttuvat. Sähköä sentään tulee asuntoihin.
Miljoonia ihmistä asuu myös kadulla, erityisesti lapsia. He kärsivät anemiasta, kolerasta, tuberkuloosista sekä sukupuolitaudeista ja hakevat unohdusta liiman haistelusta. Katulapset ovat usein ”näkymättömiä” syntymätodistuksen puuttuessa ja jäävät vaille valtion tarjoamaa koulutusta ja terveydenhuoltoa. Näen kyltin ”It is not my fault that I became a street child.”
Mutta ei kaupunki ole vain köyhyyttä ja kurjuutta. Bussista näkee myös paljon aivan normaalia elämään. Vieressäni kamelit seisovat kuorma-autonlavalla. Tuolla myydään meloneita, tuolla ölyä, kadunvieressä siirretään jääkaappia uuteen osoitteeseen. Ja aina on aikaa shishalle.
Lava-autossa meitä seuraavat vartijat, jotka bussin pysähtyessä turvaavat autoillaan bussin sivun. Miehet vartioivat myös kadulla, kun jalkaudumme. Sisällä autossa on mies, jolla on pyssy kainalokuopassa ja vyötäisillä, pukuntakin alla piilossa.
Muut eivät heti huomaa aseita. Kun mainitsen asiasta, alkavat kamerat laulaa ja kauhistelu alkaa. Näinkö turvattomaan paikkaan meidät tuotiin?
Turvallisuuden tunne on jännittävä asia. Toiset asiat lisäävät sitä, toiset vähentävät. Egyptin turistiministeriö tekee kaikkensa, jotta turistit tuntisivat olonsa turvalliseksi. Se takaa turvallisuutta kulttuurisidonnaisella tavalla, tuomalla miehet aseineen lähelle. Skandinaaveille näkyvä ase on kuitenkin pelottava asia.
Egyptissä armeijalla on perinteisesti vahva rooli. Järeän sotakaluston ja sotilaiden näkyminen kaduilla rauhoittaa egyptiläistä, mutta eurooppalaiselle näky herättää kysymyksiä. Niin myös meidän tapauksessa. Mikä on tuo rakennus jota tankit vartioivat? Miksi Tahrir Squarella on edelleen paljon sotilaita?
Alla kuva Hosni Mubarakin kansallisdemokraattisen puolueen päämajasta, joka poltettiin vuoden 2011 vallankumouksen yhteydessä. Taloa ei ole tarkoitus saneerata. Se on pysyvä muistutus siitä, miten käy jos yrittää haalia liikaa valtaa itselleen.
Kuuntelen myös erilaisia ajatuksia suojelumme tarpeesta. Monien mielestä olemme VIP-henkilöitä, tärkeitä medianedustajia ja siksi erityishuomion tarpeessa. Yritän kertoa, että edellisellä vierailullani 2008, oli myös normaalilla turistiryhmällä aseellinen saattaja, että tässä ei ole mitään epänormaalia.
Uutisvirta Kairosta luo kuvaa kaupungista jossa poliittinen ja ihmisoikeuksien tilanne on hämmentävä. Se luo yksipuolista kuvaa, jossa räjähtelee pommeja, jossa työläiset lakkoilevat ja opiskelijat mellakoivat. Suomalaisella ei ole mitään mahdollisuutta astua sisään poliittisiin kiemuroihin, kokea maan taloudellisia vaikeuksia tai käsittää kansan mielipiteiden jakaantumista. On vain median välittämä tieto, joka pelottaa monia.
Kairo on valtava ja saastunut kaupunki, joka ei mahdu kokeneiden reissareiden suosikkilistalle. Tänne tullaan välilaskulla tai kun halutaan bongata Unescon maailmanperintökohteita ja nähdä Gisan pyramidit. Tämä on kaupunki joissa käynyt voi kokea suorittaneensa jotakin.
Kairo sopii parhaiten kulttuuri- ja historianälkäiselle matkailijalle, jolla on takanaan vankka matkustuskokemus ja jonkinlainen käsitys paikallisesta kulttuurista. Etenkin jos kyse on omatoimimatkasta, vaatii kaupunki pitkää pinnaa. Sanomattakin on selvää, että paikka ei sovellu lapsiperheille.
Kairosta voi helposti myös tulla paikka jonne haluat palata uudestaan – Jos vain annat sille mahdollisuuden.
Haluan esitellä vielä yhden paikan, mitä meille ei nyt näytetty, mutta jossa kävin vuonna 2008. Paikka on Mokattamin kaatopaikka, zabbaleenien valtakunta, eräs maailman suurimmassa kierrätyskeskuksista.
Täällä lajitellaan ne tuhannet jätekuormat mitä Kairosta kerätään päivittäin. Mitään yhteiskunnan hallinnoimaa jätehuoltoa ei Kairossa, eikä muuallakaan Egyptissä ole. Jätteitä keräävät Kairon halveksituin ihmisryhmä zabbaleenit. Jätevuorien päällä naiset ja lapset avaavat jätesäkit ja ottavat kaiken kierrätykseen kelpaavan talteen. Siat ja vuohet etsivät oman osansa jätteestä.
Kairon arviolta 150 000 zabbaliinista puolet myös asuu Mokattamin kaatopaikalla.
10 comments
Tosi mielenkiintoista lukea tuoreita uutisia Egyptistä ja Kairosta. Kuulostaa kyllä hurjalta, että asemiehin turvataan turistien selusta. Olen ollut vielä sen verran nuori, ettei nuo 1997 tapahtumat ole entuudestaan tuttuja. Vierailimme Egyptissä perheen kanssa useaan kertaan juurikin -96 Israelista käsin. Muutaman muun pohjoismaalaisen perheen kanssa vietettiin Kairossa yhteensä 3 päivää, jokaisena iltana suunnattiin hotellin vastapäiseen McDonaldsiin syömään, lähinnä kai käytännön- sekä hygieniasyistä kun oli useita pieniä lapsia matkalla mukana. Kolmantena iltana ovivahti kyseli, etteikö koko kaupungista tosiaan löydy muuta ruokapaikkaa 🙂
Jos asiaa ajattelee yhtään tarkemmin, niin eiväthän mitkään saattueet tai pyssymieht pysty turisteja suojaamaan aukottomasti. Pahin skenaario olisikin isku suoraan johonkin hotelliin.
Tuo on eräänlaista näytelmää. Jos jotain sattuisi, ei maata voitaisi syyttää ainakaan siitä, että eivät olisi yrittäneet suojella. Olen ollut monessa paikassa missä olisin mielelläni ottanut sen pyssykaverin vierelleni. Kairossa, tai missään muualla Egyptissä tuollaiselle ei ollut mitään tarvetta. Täysin turhaa.
McDonalds on pelastus monessa paikassa jos on lapsia mukana. Ipanathan voi tunnetusti syödä viikon ranskalaisia ilman mitään ongelmaa 😀
Näyttää siltä, että ei ole montaa asiaa muuttunut sitten 2004, kun tuolla itse kävin. Silloinkin turisteja suojattiin asein, ”turistipoliisit” liikkuivat Luxorin kaduilla rynkkyjen kanssa (Kairossa ei turisteja niin paljoa ollut, että näitä olisi näkynyt, ja liikuimme siellä paikallisbusseilla), ja Kairon ja Luxorin välissä kulkevasta 10 päivittäisestä junasta vain kahteen saivat turistit ostaa lippuja, koska niitä kahta junaa suojasi armeija.
Käsittääkseni tämä turistien tarkka suojelu sai alkunsa Hatshepsutin temppelin verilöylystä, jonka jälkeen turistit kaikkosivat Egyptistä pariksi vuodeksi ja Egyptin talous romahti. Tätä ei haluta missään nimessä toistaa.
Ei tuo touhu mihinkään ole muuttunut.
Itse menin Kairosta myös junalla Luxoriin. Itse en muista armeijaa junien suojana, mutta lippu piti ostaa ns. turistijunaan, joten varmaan siinä joku turvalisuus juttukin oli. Oli muuten miellyttävä yö junassa. Siis ihan oikeasti. Ei mitään valittamista.
Tuo Hapshepsutin temppeli on muuten kohta vuorossa postauksissa, mutta kaivoin siitä esiin vähän dataa…
Vuonna 1997 marraskuussa aamupäivällä hyökkäys, kuusi terrosistiapyssymiehiä surmasivat 62 ihmistä. Terroristit naamioituivat turvallisuusjoukkojen jäseniksi ja laskeutuivat rinteiltä Hapshepsutin temppeliin vähän ennen klo yhdeksää aamulla. Kaksi aseistautunutta vartijaa tapettiin ja seuraavien 45 minuutin aikana he systemaattisesti tappoivat temppeliin loukkoon jääneet turistit, mukaanlukien 5-vuotiaan brittiläisen lapsen ja neljä japanilaista häämatkalla olevaa paria. Erityisen julmaksi iskun tekee se, että terroristit silpoivat suurimmanosan uhreistaan kuoliaaksi viidakkoveitsillä.
Hyökkääjät saivat tämän jälkeen kaapattu bussin, mutta törmäsi tarkastuspisteellä Egyptin turistipoliisin ja armeijan joukkoihin. Yksi terroristien haavoittui ammuskelussa ja loput pakenivat vuorille, jossa heidän ruumiinsa löydettiin luolasta, ilmeisesti itsemurhan yhdessä tehneinä.
Mä voin valittaa siitä junasta, että tärisin siellä kylmyydestä. Ilmastointi oli sen verran kovalla, eikä mulla ollut sattunut mukaan kunnollista pitkähihaista, huivista puhumattakaan. Mutta penkit oli todella mukavia nukkua muuten, siinä voin kompata! 🙂
Joo. Ilmastointi oli nytkin monessa paikassa niin kovalla, että hampaat vaan kalisi kylmästä.
Kyllähän tuo nyt vaan näyttäisi täydelliseltä matkakohteelta, kun kameleitakin kerran löytyy! Kairon-matka oli suunnitteilla elokuun loppuun, mutta se sitten jostain syystä jäi odottamaan tulevaisuutta. Kai ajateltiin, että tottahan maassa kesällä järjestettävä presidentinvaali äityy viikkokausia kestäviksi mielenosoituksiksi. Onneksi niitä ei tällä kertaa tullut. 😀
Mutta mielenkiintoista, mielenkiintoista! Jään odottelemaan lisää juttuja.
Sun kokemuksella ei ole ongelmaa tuossa kaupungissa. Ja todellakin…Kameleita löytyy 😉
Nyt tuolla on kyllä reissarin hyvä olla. Halpaa ja hyvää majoitusta ja ei turistien tungosta. Ei voi kun suositella.
Lisää juttuja tulee. Voi kun voisi vaan kaikki päivät kirjoittaa niitä!
Nämä Egypti postaukset on todella mielenkiintoisia ja odotan innolla myös jatkoa. On mielenkiintoista nähdä maan tämän hetkistä oikeaa tilannetta jotenkin kun sitä televisiossa sun muissa näkee aina vain kapean puolen todellisesta tilanteesta.
Eikös Egypti palannut takaisin lomavalikoimaan matkanjärjestäjilläkin tulevaksi talveksi? Toivon ainakin, että näin olisi. 🙂 Eilen juuri luin, että matkat Israeliin ja Jordaniaan on peruttu harmi taas Jordanian turismillekin. Erityisesti odotan siis myös niitä Marsa Alamin postauksiasi 🙂
Kiva kun tykkäät! Ja jatkoa on tulossa.
Itseäni ärsyttää ihan älyttömästi yksipuolinen ja osittain sensaationhakuinen uutisointi. Ihmisillä ei kaikilla ole välttämättä kykyä hakea tietoa muualta. ja sitten on se osa kansakuntaa jotka niputtaa kaikki arabimaat yhteen ja on sitä mieltä, että siellä vaan soditaan ja ISISkin ja Ebola siellä on.
Finnmatkat aloittaa matkat Punaisen meren rannalle nyt syksyllä. Kävin monessa heidän valikoimissaan olevissa hotelleissa nimenomaan Marsa Alamissa. Sieltä on tulossa todella paljon postauksia, kunhan vain ehdin sinne asti.
Vai Jordania peruttu. Sääli.