Egyptin turistiministeriön mediamatka
Seuraan ihmisiä. Se on opittu tapa jo lapsuudesta. Tarkkailu on ajattelun kanssa yksi halvimmista huveista.
Ihmiset suhtautuvat kuvaamiseen uteliaasti. Harva kääntää katsettaan pois. Jos näen, että tilanne on kiusallinen kuvattavalle, en ota kuvaa.
Vaikka voisin kuvaamalla taltioita inhottavia, säälittäviä tai kauhistuttavia asioita, en tee niin. Kuvaamalla on tarkoitus vain taltioida tavallisia tilanteita muidenkin katsottavaksi.
Mies lepää Luxorin temppelin pylväiden varjossa
Entisöijiä Karnakin temppelissä
Erittäin kuvauksellinen kohde
Hevoskuskeja Luxorin temppelin edessä
Koptikristittyjä odottamassa jumalanpalveluksen alkua
Koptityttö vilkuttaa
Temppelissä poseerataan rahaa vastaan
Oppaamme ottaa ryhmäkuvia kameroillamme
Naisia Gisan Sfinksin luona
Mies auttaa vanhaa naista kiipeämään portaita
Poika seuraa vierailuamme käsityöläisten luona
Vartijamme ja kuljettajat odottavat kun vierailemme kivitehtaalla
Oppaamme ja vartija neuvottelevat Hatshepsutin temppelillä
Mies kyllästyy valokuvaajiin ja kääntää päätään pois Hatshepsutin temppelin sisällä
Niilin risteilyn kapteeni
Niilin risteilyllä mies kiipeää bambumastoon irroittamaan purjetta
Kohtaaminen vesillä
Finnamatkojen henkilökunta ottaa meitä vastaan Iberotel Lamaya hotellin edessä
Beduiini kuljettajamme sulkee ovea autossamme
Wadi El Gemal Nationa Parkin henkilökuntaa
Kansallispuiston johtaja arvostelee päättäjiä, jotka sallivat kansallipuistoon rakentamisen
14 comments
Hienoja kuvia, todellakin aitoja matkakuvia parhaimmillaan. Itse olen todella huono ja kai ujokin ottamaan kuvia ihmisistä, ja olen myös törmännyt tuohon tapaan pyytää rahaa kuvasta..Erikoista. Jonain päivänä vielä rohkaistun ja näpsin kuvia ihmisistäkin 🙂
Kiitos!
Joissain maissa on helpompaa kuvata kuin toisissa. Jotenkin mulla on sellainen tunne, että Aasiassa kuvaaminen on helpointa. Liittyy varmaan siihen, että siellä ihmiset ottaa toisistaan kuvia kokoajan, joten ei se haittaa, jos turistikin ottaa 🙂
Mahtavia kuvia! Ihan mielettömiä. Ihmisten kuvaaminen on niin kiehtovaa, ne ilmeet ja eleet. Ne ei ole feikattuja. Wau!
Kiitos!
Juu, ei ole feikattuja.
Egyptissä oli ihan erilaista kuvata, kuin esim. Jakartassa, missä ihmiset paljon enemmän ottivat teeskenneltyjä asentoja ja ilmeitä, heti kun näkivät kameran.
Kysytkö kuinka usein lupaa kuvan ottamiseen? Egyptissä taannoin tosi moni pyysi kuvaamisesta rahaa, ja minusta se oli konseptina niin hupsua – maksaa nyt jollekulle siitä, että napsaisen omaan kotialbumiin kuvan – että jätin kuvat ottamatta.
Länsimaissa useammin ihmiset suhtautuvat kuvaamiseen neutraalisti, mutta kieltoja tulee välillä. Silti todella moni suostuu kuvattavaksi ilomielin, ja jotenkin lähikasvokuvia ottaessa tuntuisi minusta hassulta kuvata jotakuta ilman lupaa.
Kysyn. Se tapahtuu yleensä niin, että näytän kameraa ja jos kuvattava ei estele, niin otan kuvan. Useinhan ei ole yhteistä kieltä. Kyllä sen huomaa eleistä, jos kuvaa ei saa ottaa.
Egyptissä tämä rahan pyytäminen kuvaamisesta oli todella vähäistä. Ilmeisesti temppeleiden ja pyramidien alueella tällainen kaikki on pyritty karsimaan pois viranomaisten toimesta.
Jos kuitenkin kohde oli jossain ihan selvästi kuvaamista varten, kuten miehet ja kamelit, hevoskuskit hevosineen, perinneasuiset naiset jne. niin tietenkin maksan muutaman hilun. Tuntuisi todella oudolta vain ottaa kuva, jättää maksamatta ja käyttää sitä kuitenkin hyödyksi blogissa.
Tähän liittyen sain juuri viestin toiselta matkalla mukanolleelta bloggaajalta, että minun pitää heti ottaa hänen kuvansa pois blogistani, koska ”ei ole siinä riittävän hyvän näköinen”. Hän ei siis ollut kuvattava, vaan oli vain mukana kuvassa sivussa, niin että jos häntä ei tunne, ei edes kiinnitä asiaan huomiota. Yritin selittää, että kyse ei ole mistään kauneuskilpailusta, mutta tyttö oli varsin järkähtämätön, joten poistin kuvan. Kuva siis olisi saanut olla, jos olisin löytänyt sellaisen, missä hän on ”edustava”.
Oman kuvani olen bongannut nyt varsin monesta blogista, usein vielä laajakulmakuvista joissa näyttää kamalalta, mutta ei ole tullut mieleen laittaa viestiä, että poista 😉
Upeita ja mielenkiintoisia kuvia! Mun mielestä just ihmiskuvat (ihan tavalliset, ei mitkään skandaalikuvat) on aina parhaita. Itse myös haluaisin kuvata enemmän ihmisiä, mutta en sitten kumminkaan aina kehtaa. Matkablogin aihepiirinäkin paikalliset ihmiset (ja ruoat :D) kiinnostaa ehdottomasti.
Kiitos!
Juuri tuo ujous on usein esteenä kuvaamiselle. Myös tapahtumat monasti tulevat niin nopeasti eteen, että niihin ei vaan ehdi kameralla mukaan.
Voi kun oliskin ollut enemmän ruokakuvausmahdollisuuksia. Nyt oli melko persoonatonta tarjottavaa.
Olipas mahtavia kuvia! Itse haaveilen siitä, että vielä joskus saisi otettua hienoja kuvia ihmisistä ja erilaisista arkipäivään kuuluvista tilanteista. Jotenkin kynnys ottaa kuvia tyypeistä, varsinkin läheltä, on itselle kyllä ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Pitäisi olla kamera superzoomilla niin kukaan ei edes tajuaisi olevansa kuvassa 😀
Kiitos!
Itse kuvaan mieluiten 70-200 pitkällä putkella joka mahdollistaa myös kaukaa kuvaamisen.
Silti arkipäiväisten kuvien ottaminen on todella vaikeaa. On paljon helpompi kuvata vain paikallaan pysyviä maisemia ja patsaita.
Se on totta, maisemat eivät karkaa minnekään! Tilanteet joissa on ihmisiä mukana saattavat tapahtua niin nopeasti, että kaikki on jo ohitse kun saa kaivettua kameran esiin.
Itselläni on paha tapa kantaa kameraa koko ajan mukana olkapäällä roikkumassa. Se on jopa päällä koko ajan. Lopputuloksena niskajumi.
Ihmiset ovat kiehtovia, aina ja kaikkialla. Reissuista mua kiehtoo nimenomaan se ihan tavallinen elämä, ei niinkään turisteille tehdyt nähtävyydet. Ihmiset ovat aina kuvauksellisia ja tavallisista tilanteista välittyy se aidoin tunnelma.
Liian vähän sitä kuvaa ihmisiä. Osa syistä on kulttuurillisia, eli voi olla vaikea kuvata esim. naisia. Toinen liittyy usein ujouteen. Omaan ja kuvattavan. On hankala kysyä lupaa joissain tilanteissa ja joskus taas kuvattava rupeaa poseeraamaan mikä ei ole hyvä juttu.