Egypti – People Watching

Egypti – People Watching

syyskuu 25, 2014

Egyptin turistiministeriön mediamatka

Seuraan ihmisiä. Se on opittu tapa jo lapsuudesta. Tarkkailu on ajattelun kanssa yksi halvimmista huveista.

Ihmiset suhtautuvat kuvaamiseen uteliaasti. Harva kääntää katsettaan pois. Jos näen, että tilanne on kiusallinen kuvattavalle, en ota kuvaa.

Vaikka voisin kuvaamalla taltioita inhottavia, säälittäviä tai kauhistuttavia asioita, en tee niin. Kuvaamalla on tarkoitus vain taltioida tavallisia tilanteita muidenkin katsottavaksi.

Mies lepää Luxorin temppelin pylväiden varjossa

Mies lepää Luxorin temppelin pylväiden varjossa

Entisöijiä Karnakin temppelissä

Entisöijiä Karnakin temppelissä

Kuvauksen kohde

Erittäin kuvauksellinen kohde

Hevoskuskeja Luxorin temppelin edessä

Hevoskuskeja Luxorin temppelin edessä

Koptikristittyjä odottamassa jumalanpalveluksen alkua

Koptikristittyjä odottamassa jumalanpalveluksen alkua

Koptityttö vilkuttaa

Koptityttö vilkuttaa

Temppelissä poseerattiin mielellään rahaa vastaan

Temppelissä poseerataan rahaa vastaan

Oppaamme ottaa ryhmäkuvia kameroillamme

Oppaamme ottaa ryhmäkuvia kameroillamme

Naisia Gisan Sfinksin luona

Naisia Gisan Sfinksin luona

Poika auttaa isoäitiä kiipeämään portaita

Mies auttaa vanhaa naista kiipeämään portaita

Poika seuraa vierailuamme käsityöläisten luona

Poika seuraa vierailuamme käsityöläisten luona

Vartijamme ja kuljettajat odottavat kun vierailemme kivitehtaalla

Vartijamme ja kuljettajat odottavat kun vierailemme kivitehtaalla

Oppaamme ja vartija neuvottelevat Hatshepsutin temppelillä

Oppaamme ja vartija neuvottelevat Hatshepsutin temppelillä

Mies kyllästyy valokuvaajiin ja kääntää päätään pois Hatshepsutin temppelin sisällä

Mies kyllästyy valokuvaajiin ja kääntää päätään pois Hatshepsutin temppelin sisällä

Niilin risteilyn kapteeni

Niilin risteilyn kapteeni

Niilin risteilyllä mies kiipeää irrottamaan purjetta

Niilin risteilyllä mies kiipeää bambumastoon irroittamaan purjetta

Kohtaaminen vesillä

Kohtaaminen vesillä

Finnamtakojen henkilökunta ottaa meitä vastaan Iberotel Lamaya hotellin edessä

Finnamatkojen henkilökunta ottaa meitä vastaan Iberotel Lamaya hotellin edessä

Beduiini poika sulkee ovea autossamme

Beduiini kuljettajamme sulkee ovea autossamme

Wadi El Gemal Nationa Parkin henkilökuntaa

Wadi El Gemal Nationa Parkin henkilökuntaa

Mahmoud Mohamed Gad , kansallispuiston johtaja arvostelee päättäjiä, jotka sallivat kansallipuistoon rakentamisen

Kansallispuiston johtaja arvostelee päättäjiä, jotka sallivat kansallipuistoon rakentamisen

 

  •  
  •  
  •  
  •  
14 comments

14 comments

Annika - Tarinoita Maailmalta syyskuu 27, 2014 - 1:44 am

Hienoja kuvia, todellakin aitoja matkakuvia parhaimmillaan. Itse olen todella huono ja kai ujokin ottamaan kuvia ihmisistä, ja olen myös törmännyt tuohon tapaan pyytää rahaa kuvasta..Erikoista. Jonain päivänä vielä rohkaistun ja näpsin kuvia ihmisistäkin 🙂

Reply
Anna Koskela syyskuu 27, 2014 - 8:22 am

Kiitos!

Joissain maissa on helpompaa kuvata kuin toisissa. Jotenkin mulla on sellainen tunne, että Aasiassa kuvaaminen on helpointa. Liittyy varmaan siihen, että siellä ihmiset ottaa toisistaan kuvia kokoajan, joten ei se haittaa, jos turistikin ottaa 🙂

Reply
jenna syyskuu 26, 2014 - 8:05 am

Mahtavia kuvia! Ihan mielettömiä. Ihmisten kuvaaminen on niin kiehtovaa, ne ilmeet ja eleet. Ne ei ole feikattuja. Wau!

Reply
Anna Koskela syyskuu 26, 2014 - 12:50 pm

Kiitos!

Juu, ei ole feikattuja.
Egyptissä oli ihan erilaista kuvata, kuin esim. Jakartassa, missä ihmiset paljon enemmän ottivat teeskenneltyjä asentoja ja ilmeitä, heti kun näkivät kameran.

Reply
Jenni / Globe Called Home syyskuu 25, 2014 - 11:51 pm

Kysytkö kuinka usein lupaa kuvan ottamiseen? Egyptissä taannoin tosi moni pyysi kuvaamisesta rahaa, ja minusta se oli konseptina niin hupsua – maksaa nyt jollekulle siitä, että napsaisen omaan kotialbumiin kuvan – että jätin kuvat ottamatta.

Länsimaissa useammin ihmiset suhtautuvat kuvaamiseen neutraalisti, mutta kieltoja tulee välillä. Silti todella moni suostuu kuvattavaksi ilomielin, ja jotenkin lähikasvokuvia ottaessa tuntuisi minusta hassulta kuvata jotakuta ilman lupaa.

Reply
Anna Koskela syyskuu 26, 2014 - 8:19 am

Kysyn. Se tapahtuu yleensä niin, että näytän kameraa ja jos kuvattava ei estele, niin otan kuvan. Useinhan ei ole yhteistä kieltä. Kyllä sen huomaa eleistä, jos kuvaa ei saa ottaa.

Egyptissä tämä rahan pyytäminen kuvaamisesta oli todella vähäistä. Ilmeisesti temppeleiden ja pyramidien alueella tällainen kaikki on pyritty karsimaan pois viranomaisten toimesta.

Jos kuitenkin kohde oli jossain ihan selvästi kuvaamista varten, kuten miehet ja kamelit, hevoskuskit hevosineen, perinneasuiset naiset jne. niin tietenkin maksan muutaman hilun. Tuntuisi todella oudolta vain ottaa kuva, jättää maksamatta ja käyttää sitä kuitenkin hyödyksi blogissa.

Tähän liittyen sain juuri viestin toiselta matkalla mukanolleelta bloggaajalta, että minun pitää heti ottaa hänen kuvansa pois blogistani, koska “ei ole siinä riittävän hyvän näköinen”. Hän ei siis ollut kuvattava, vaan oli vain mukana kuvassa sivussa, niin että jos häntä ei tunne, ei edes kiinnitä asiaan huomiota. Yritin selittää, että kyse ei ole mistään kauneuskilpailusta, mutta tyttö oli varsin järkähtämätön, joten poistin kuvan. Kuva siis olisi saanut olla, jos olisin löytänyt sellaisen, missä hän on “edustava”.

Oman kuvani olen bongannut nyt varsin monesta blogista, usein vielä laajakulmakuvista joissa näyttää kamalalta, mutta ei ole tullut mieleen laittaa viestiä, että poista 😉

Reply
Terhi syyskuu 25, 2014 - 2:41 pm

Upeita ja mielenkiintoisia kuvia! Mun mielestä just ihmiskuvat (ihan tavalliset, ei mitkään skandaalikuvat) on aina parhaita. Itse myös haluaisin kuvata enemmän ihmisiä, mutta en sitten kumminkaan aina kehtaa. Matkablogin aihepiirinäkin paikalliset ihmiset (ja ruoat :D) kiinnostaa ehdottomasti.

Reply
Anna Koskela syyskuu 25, 2014 - 3:28 pm

Kiitos!

Juuri tuo ujous on usein esteenä kuvaamiselle. Myös tapahtumat monasti tulevat niin nopeasti eteen, että niihin ei vaan ehdi kameralla mukaan.

Voi kun oliskin ollut enemmän ruokakuvausmahdollisuuksia. Nyt oli melko persoonatonta tarjottavaa.

Reply
Katja syyskuu 25, 2014 - 2:39 pm

Olipas mahtavia kuvia! Itse haaveilen siitä, että vielä joskus saisi otettua hienoja kuvia ihmisistä ja erilaisista arkipäivään kuuluvista tilanteista. Jotenkin kynnys ottaa kuvia tyypeistä, varsinkin läheltä, on itselle kyllä ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Pitäisi olla kamera superzoomilla niin kukaan ei edes tajuaisi olevansa kuvassa 😀

Reply
Anna Koskela syyskuu 25, 2014 - 3:20 pm

Kiitos!

Itse kuvaan mieluiten 70-200 pitkällä putkella joka mahdollistaa myös kaukaa kuvaamisen.
Silti arkipäiväisten kuvien ottaminen on todella vaikeaa. On paljon helpompi kuvata vain paikallaan pysyviä maisemia ja patsaita.

Reply
Katja syyskuu 25, 2014 - 7:06 pm

Se on totta, maisemat eivät karkaa minnekään! Tilanteet joissa on ihmisiä mukana saattavat tapahtua niin nopeasti, että kaikki on jo ohitse kun saa kaivettua kameran esiin.

Reply
Anna Koskela syyskuu 26, 2014 - 8:10 am

Itselläni on paha tapa kantaa kameraa koko ajan mukana olkapäällä roikkumassa. Se on jopa päällä koko ajan. Lopputuloksena niskajumi.

Reply
Laura/Urbaani viidakkoseikkailijatar syyskuu 25, 2014 - 1:49 pm

Ihmiset ovat kiehtovia, aina ja kaikkialla. Reissuista mua kiehtoo nimenomaan se ihan tavallinen elämä, ei niinkään turisteille tehdyt nähtävyydet. Ihmiset ovat aina kuvauksellisia ja tavallisista tilanteista välittyy se aidoin tunnelma.

Reply
Anna Koskela syyskuu 25, 2014 - 3:18 pm

Liian vähän sitä kuvaa ihmisiä. Osa syistä on kulttuurillisia, eli voi olla vaikea kuvata esim. naisia. Toinen liittyy usein ujouteen. Omaan ja kuvattavan. On hankala kysyä lupaa joissain tilanteissa ja joskus taas kuvattava rupeaa poseeraamaan mikä ei ole hyvä juttu.

Reply

Leave a Comment