Egyptin turistiministeriön mediamatka
Mitä ihmiset tekevät ensimmäisenä, kun pääsevät hotellihuoneeseen?
Tutkimuksen mukaan suurin osa käy ensimmäisenä vessassa. Maisemia katselee myös moni ja onnekkaimmat harrastavat seksiä. Minä en tee mitään näistä, vaan valokuvaan huoneen.
Mutta ennen kuin pääsin kuvaamaan Marriot hotel at Zamalekin 35 m² huoneen, piti matkustaa 18 tuntia. Oulu-Helsinki-Copenhagen-Cairo yhteys ei ole se kaikista jouhevin. Kun valokuva oli otettu, minulla oli omaa aikaa ruhtinaalliset puolituntia ennen illallista. Kuuliainen minäni käy kylmässä suihkussa, vaihtaa puhtaan mekon ja laittaa huulipunaa. Pieni sarvipää olallani houkuttelee vain valitsemaan kummassa pehmeässä vuoteessa nukkuisin.
Olo oli hieman epätodellinen kun kävelin shishaa polttelevien miesten välistä puutarhaan illalliselle. Keittiön lähellä naiset leipoivat näytösluonteisesti perinteistä leipää ja apupoikia, tarjoilijoita ja heidän esimiehiään oli enemmän kuin itse ruokailijoita. Kylmiä pyyhkeitä, juomia ja alkupaloja kannettiin eteen heti.
Tuntui oikein mukavalta olla kaiken sen avuliaisuuden ja huolehtimisen keskellä. Voisin helposti tottua tällaiseen palvelukulttuuriin. Silti alkupalojen jälkeen poistuin huoneeseeni. En jaksanut enää eri kielien kakofoniaa ja osittain väkinäistä tutustumista muihin ryhmäläisiin. Kaikilla oli oma agendansa olla tällä matkalla. Minulla se on polte päästä jälleen katsomaan kaikki mielettömät kulttuuriaarteet, nauttia isäntien vieraanvaraisuudesta ja toivottavasti innostaa jokunen lukijanikin matkustamaan Egyptiin.
Hotelli oli alkujaan Palace Al Gezirah ja sen vanhimmat osat rakennettiin 1869. Ismail pašša joka oli tuolloin Egyptin ja Sudanin varakuningas halusi rakennuttaa paikan jolla tehdä vaikutuksen mm. Napoleon III vaimoon keisarinna Eugenieen. Suuri määrä eurooppalaisia kuninkaallisia oli nimittäin saapumassa Suezin kanavan avajaisiin. Rakennus maksoi ”kolme neljännestä miljoonasta”, eli 750 000 egyptin puntaa, joka oli valtava rahasumma tuolloin.
Ismail pašša oli todellinen tuhlaaja ja tässä palatsissa vietettiin mm. hänen poikansa häitä, jotka kestivät neljäkymmentä (40) päivää! Hänen aikana Egyptin valtionvelka kasvoi seitsemästä miljoonasta punnasta sataan miljoonaan puntaan. Velkojat olivat pääasiassa euroooppalaisia ja vuonna 1875 Egyptin tulot ja menot asetettiin Britannian ja Ranskan valvontaan.
Vuonna 1961, presidentti Nasserin aikana palatsi kansallistettiin ja siitä tuli Cairo Hotel. Vuonna 1970 Marriott International osti rakennuksen. Rakennuksen alkuperäinen palatsi kunnostettiin ja sen rinnalle rakennettiin kaksi modernia tornia. Nykyisin kyseessä on viiden tähden hotelli, jossa on 1087 huonetta.
Seuraavana päivänä pyramidien koluamisen jälkeen jälkeen, oli mahdollista kiertää hotellia henkilökunnan kanssa. Näitä orientationeita olisi matkalla vielä edessä hieman liikaakin, mutta onneksi emme vielä tienneet siitä.
Alkuperäisen palatsin hengen saattoi vielä havaita julkisivussa, puutarhan puolella olevissa pylväissä, katoksissa ja patsaissa, sekä etenkin juhla-ja oleskelutiloissa joiden kalusteet olivat hyvin säilyneet. Tosiasia on kuitenkin, että näihin tiloihin ei tavallisella turistilla ole asiaa. Onneksi myös auloissa ja alakerran ravintoloissa on paljon katseltavaa.
Mukana olevat toimittajat ja bloggaajat kuvasivat huoneita ja hotellin valokuvaaja kuvasi meitä. En oikeastaan halua edes ajatella, mihin käyttöön ne sadat kuvat päätyvät. Ymmärrän, että ryhmällämme varmasti oli media-arvoa, mutta silti ajatus siitä, että omaa kasvokuvaa käytetään markkinointiin, on hieman hämmentävä.
Rukouskutsut kaikuivat juuri kun olimme ylimmän kerroksen sviitissä kuvaamassa maisemia ja aiheuttivat hämmennystä. Osa jopa äänitti tätä aivan normaalia kaupunginääntä. Tällöin viimeistään tajusin, kuinka erilaisia taustoja oli mukana olevilla ihmisillä. Viikon aikana kaikki kuitenkin tottuivat hiljalleen tuohon kutsuun, joka polveilee eri kaupungiosien minaareeteista muodostaen mukavan ja mielenkiintoisen kaanonin.
Tämän hotellin valokuvaajan läsnäoloon oli toinenkin syy, kuin vain ryhmämme. Illalla oli hotellissa Press conferenssi ja Egyptin turistiministeri Hisham Zaazou piti meille pitkän esityksen Egyptin turismin tilasta. Viesti oli selvä. ”Älkää lähettäkö meille kehitysapurahoja, lähettäkää meille turisteja”. Hyvänä puhujana ministeri piirsi eteemme kuvan, jossa mm. turismin parissa työskentelevät hevoskuskit joutuvat miettimään ruokkiako hevosensa vai lapsensa.
Egyptin turismin tilanne on katastrofi. Asiaa ei ole mitään syytä kaunistella. Maa kaipaa epätoivoisesti turistien tuomaa rahavirtaa ja tekee kaikkensa saadakseen lomalennot jälleen laskeutumaan kentilleen.
Kannattaako Egyptiin matkustaa nyt? Kyllä ja ei. Asiaan ei ole oikeaa vastausta. Tämän matkan kohteiden kohdalla kirjotan oman mielipiteeni siitä, soveltuuko paikka suomalaiselle turistille.
Eräs asia mikä selvisi jo ensimmäisenä päivänä oli egyptiläisten rakkaus ryhmäkuvia kohtaan. Tässä muutama:
Cairo Marriott Hotel & Omar Khayyam Casino. Arvostelu tutulla asteikolla.
Siisteys ja viihtyvyys
8, hyvä. Vaikka huoneessa on kokolattiamatto, se on pidetty siistinä. Kylpyhuoneessa hieman pientä kulumaa, mutta kaikki erittäin puhdasta. Hotelli on suuri ja ei kovin persoonallinen.
Sijainti
8, hyvä. Egyptiläinen museo ja Khan El Khalilin basaarialue ovat lähellä. Tosin myös paikallisten suosimat ravintolalaivat ovat lähellä ja niistä kantautuu juhlinnan ääniä huoneeseen.
Palvelut
9, aamiainen hyvä ja sen voi nauttia ihanassa puutarhassa. Wi-Fi toimii ajoittain, mikä on hyvä asia, koska joissain hotelleissa se ei toimi lainkaan. Huoneessa kylpytakit ja kaikki normaalit mukavuudet. Erilaisia pikkuherkkuja kannetaan huoneeseen päivittäin ja käytössä on Executive Loungen-palvelut, jos niitä kaipaa.
Henkilökunta
9, hotellin henkilökunta osaa asiansa. He ovat erittäin ystävällisiä, mutta eivät tylsän nöyristeleviä. Kiinnitin erityisesti huomiota siivoojien haluun auttaa. Hotelli on suuri ja oikeiden kulkureittien löytäminen vaikeaa. Lattianpesijästä alkaen jokainen neuvoi ja huolehti, että kuljin oikeaan suuntaan.
Vastinetta rahoille
9, oiken hyvä. Executive – Kahden hengen huone, josta näkymä Niilille. Sisältää aamiaisen. Hinta 120-225 eur. välillä riippuen tarjouksesta.
Miten sitten päädyin kuvailemaan hotellia Kairossa? Olin osa Nordic Press Delegatiota, jossa mukana oli 36 median edustajaa. Järjestäjänä tällä matkalla toimi Egyptin turistimisteriö ja kyseessä on mediamatka, ei blogiyhteistyö.
Kertoilen tässä kohteiden ohessa jatkossa myös joitain juttuja seurueestamme. Koska en ole ryhmämatkoilla käynyt vuosiin, sain paljon iloa myös tarkastelemalla kanssamatkustajia.
11 comments
Kiva postaus ja mukavan oloinen hotellikin! Nuo rukouskutsut oli minusta tosi eksoottisen kuuloisia myös, mutta olin ollut tuolla alueella jo melkein 3kk ennen Kairoon menoa, joten ei sentään tarvinnut äänittää niitä 😀
Juu, ei hassumpi hotelli.
Kyllä mä muistan, kun olin tosi nuori ja kuulin ensimmäisen rukaouskutsun. Olin ihan, että mitä ihmettä nyt tapahtuu.
Nyt vain nauratti, kun periaatteessa kaikkien mukana olevien olisi pitänyt olla paljon matkustaneita ja kokeneita ja sitten ollaan ihan innoissaan, kun ukot huutaa minareeteista.
Jakartassa oli sellainen tilanne, että oltiin todella keskellä paikallista asutusta ja siellä kutusuttiin pitkään ja hartaasti ihmisiä rukoilemaan yöllä. Ääni kaikui kerrostalojen keskellä ja pitää olla umpikuuro, jos siihen ei herää. Tehokasta.
Hyvä kirjoitus, itse ainakin suosittelen Egyptissä käyntiä.
Meillä vierailu oli aika lyhyt mutta tehokas, olin bookannut oppaaksi entisen australialaisen liikkeenjohdon konsultin, joka oli sydänkohtauksen jälkeen vaihtanut alaa ja mannerta. Kävimme mm. kaksoispyramideilla, jonne turistibussit eivät pääse huonon tien takia, ratsastimme pyramidia vahtivien poliisien poliisikameleilla ja menimme hiukan syrjemmässä olevaan pyramidiin sisään yksinämme, ei edes muita turisteja paikalla. Upea reissu.
Kiitos Petri.
Oho, mikä alanvaihdos on ollut oppaallasi. Ja upeita kohteita sinulla!
Todellakin, hyvä paikallisopas säästää aikaa ja rahaa sekä takaa usein unohtumattomia kokemuksia. On niin paljon helpompaa kulkea pienessä ryhmässä, kun madella isona joukkona, jossa joku aina jää jälkeen tai karkaa joukosta. Ja oma opas takaa myös paljon enemmän infoa, kuin isolle joukolle luennoiva. Voi kysellä enemmän ja kaikki on varmasti yksilöllistä.
Tosi mielenkiintoinen postaus! Tässä taas syy miksi blogiasi innolla aina luen: kirjotat mielenkiintoisesti, havainnoivasti ja hotelliarviot eivät ole puuduttavaa luettavaa. Mun pitäisi olla nyt harjoittelemassa ulkoa kiinankielen merkkejä, mutta taas on netti pullollaan mielenkiintoisia postauksia niin minkäs teet. 🙂
Mua on Kairo kiinnostanut pitkään matkakohteena, en osaa sanoa miksi. Olisi kiva saada siitä lisätietoa. Kuten myös mediaporukkanne jäsenistä, kulisseihin on aina kiva tutustua!
Kiitos Lena!
Kirjoittelen Kairosta sellaisen yleisen jutun myös tässä kohta. Ja mitä tuohon porukkaan tulee, niin varmasti kirjoitan heistäkin lisää. Sen verran oli mielenkiintoista porukkaa 🙂
Kiva juttu! Miten muuten tuo juhlimisen äänet kuuluivat hotellihuoneeseen-juttu, mikä suhde Kairossa oli alkoholinkäyttöön / juhlimiseen? Millaisesta juhlinnasta oli kyse? Ihan uteliaisuudesta, en mitään bilematkaa ole sinne suunnittelemassa 😀
Alkoholia ei saa kuin hotellista ja joistain hankalasti löydettävistä kaupoista, joten mitään julkista juopottelua tuolla ei näy. En nähnyt yhdenkään paikallisen isännän juovan edes lasia viiniä koko viikon aikana, joten uskonnon vaikutus on todella vahva.
Itselläni oli oma pullo konjamiinia mukana vatsavaivoihin ja se toimi hyvin. Ei tullut vatsatautia. Toisaalta, jos on All Inclusive-paikassa, niin siellähän voi juoda yötäpäivää, jos niin haluaa…
Paikalliset polttelevat mielellään kuitenkin shishaa ja siinä saattaa palaa jotain väkevämpääkin.
Mutta musiikki soi ja kovaa 😉
Kiitos tästä mielenkiintoisesta postauksesta! Tälläinen kulisseihin kurkistaminen on erittäin mukavaa. Melkoisia ryhmäkuvia 😀 Saako kysyä miten blogiyhteistyö ja mediamatka eroavat toisistaan? Olitko matkalla siis työsi puolesta?
Ole hyvä!
Ensin ajattelin että en kirjoittele mistään muusta kuin tiukasti vain kohteista. Tällä matkalla vaan sattui ja tapahtui niin paljon, että pakko on ainakin osa kommelluksista jakaa.
Blogiyhteistyössä on aina merkittävä jokainen ilmainen pääsylippu ja kynsilakkapullo kirjoitukseen, jotta lukija ei joudu vahingossakaan piilomainonnan uhriksi. Blogiyhteistyö on sisältömarkkinointia, jolla koitetaan boostata yleisimmin jotain tuotetta.
Mediamatka on matka medialle, joihin siis aivan järjevästi myös blogit luetaan. Näitä järjestävät yleisimmen juuri turistitoimistot. Sillä ei ole tekemistä esim. vakityön kanssa, koska free-toimittajatkin näitä paljon tekevät. Keski-Suomalaisen, Kalevan tai Oma Aika-lehden toimittaja ei kuitenkaan omaan juttuunsa lisää halaistua sanaakaan siitä, että oli Egyptissä turistiministeriön press vieraana.
Koska siis osallistun mediamatkalla, ei minunkaan tarvitsisi tätä asiaa kovinkaan blogissani enempää availla. Olen osa mediaa ja piste. Pieni maininta johonkin ja se riittäisi aivan varmasti. Mutta koska pidän tavasta, että toimitaan avoimesti, en asiaa kiertele, vaan kerron suoraan silloin kun se olennaisesti asiaan liittyy.
Tämä asia on juuri se, mistä on paljon ollut keskustelua. Miksi toimittajilla ja bloggareilla on eri suositukset ja säännöt? Itse en ymmärrä ja koitan toimia aina niin, että lukija tajuaa milloin käytän omaa rahaa ja milloin joku muu maksaa.
Kiitos, kun avasit asiaa! Uskon, että nämä ovat monelle ihan vieraita juttuja. Avoimuus on todella hyvä juttu 🙂