Kateutta & katkeruutta

Kateutta & katkeruutta

syyskuu 7, 2016

Kirjoitin muutama viikko sitten tekstin, joka käsitteli Tepon tilannetta ja kesän matkojamme otsikolla: Mitä meille kuuluu. Sen tarkoitus oli kertoa, että meillä menee kamalan vuoden jälkeen hyvin ja tsempata muita samassa tilanteessa olevia. Olla siis kaikilla tavoilla positiivisten uutisten postaus.

Saimme ihania ja kyynelet silmiin tuovia viestejä sekä blogiin, että yksityisesti. Kaikista pitkä virtuaalinen halaus ja suukko poskelle. Olette ihania.

Tässä yhteydessä on pakko sanoa koko blogia koskien, että suurin osa kommentoijien kirjoituksista ovat erittäin älykkäitä, perusteltuja ja bloggarille kehittävää luettavaa. On aina palkitsevaa saada kuulla, että olen osannut kirjoittaa jostain paikasta mielenkiintoisesti, tai että kuvat ovat olleet kiehtovia. Olen kommenttien kautta saanut myös itse todella paljon uutta tietoa, erittäin hyviä vinkkejä matkoille ja jopa uusia ystäviä. Blogilla on tuhansia ja taas tuhansia ihania lukijoita, jotka arvostavat samoja asioita kuin mekin. Heidän kanssaan vuorovaikutus blogissa ja Facebook-sivuilla, on yksi parhaimmista asioista mitä blogin pitäminen antaa.

Suomessa posiitiivisen kuulumiset eivät saa olla _liian_ positiivisia

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, saimme myös tukun katkeria ja kateellisia kommentteja. Väkisinkin tulee tunne, että jotkut ovat kateellisia siitä, miten hyvin hoidot ovat auttaneet Tepon syöpään. Ja se perkeleen raha! Varallisuuden vetäminen mukaan syöpäkeskusteluun on yksinkertaisen epäsopivaa, lapsellista ja loukkaavaa.

Epäasialliset ja asian vierestä olevat kommentit eivät koskaan tule julkisuuteen. Poistan ne, koska yksi provo voi pilata koko keskustelun. On helppo haukkua bloggaria anonyyminä, purkaa oma paha olo oksentamalla blogin kommenttikenttään mitä vaan. Selitys on aina sama: “Mitäs pidät julkista blogia“,”Sitä saat, mitä tilaat“. Se, että blogi on julkinen, ei kuitenkaan mitenkään ole lupa ilkeään kommentointiin. Kateutta ja katkeruutta henkivät kommentit ovat säälittäviä, etenkin silloin kun ne liittyvät toisen ihmisen terveydentilaan. Eri mieltä saa aina olla, mutta silloin pitäisi pystyä myös perustelemaan kantansa.

Suomessa osa ihmisistä tuntuu edelleen ajattelevan, että pitkäaikaissairaan paikka on sairaalassa tai korkeintaan kotona, ei todellakaan reissussa. Ei se maailma voi pyöriä noin, että kaikenlaiset keuhkosyöpäläiset vaan matkustelee ympäriinsä. Ja millä rahalla? Kyllä kansa tietää, että tässä varmasti nyt joku vääryys on. Aina meitä köyhiä sorretaan, tai ainakin sairaita.

Aika harvalla meistä on varaa matkustella noin ja viettää isommalti la dolce vitaa. Enkä sano tätä kateuttani tai katkeruuttani, lempeästi ja kylmästi totean. Takuulla se, ettei ole rahahuolia ja voi “karata” tekee läheisenkin osan helpommaksi.

Kiva kun teillä on omaisuutta. Osalla ei ole varaa edes lääkkeisiin ja toiset vaan matkustaa. Ei tosiaankaan olla päästy Tallinnaa kauemmaksi vuosiin.

On se vissiin niin, että rikkailla on erioikeudet tässä “hyvinvointiyhteiskunnassakin”. Ei mun xxx mitään täsmälääkkeitä saanut. 

Kyllä mahtaa olla raskasta olla kateellinen ja katkera ihmisille joita ei tunne, tilanteen perusteella, jota ei ole nähnyt, ja elämäntilanteen takia, jota kukaan ei voi valita. 

Ikävää on myös se, että eräässä syöpätukiryhmässä on henkilöitä, jotka ovat käyttäneet avoimuuttani väärin. Tukiryhmien tulisi olla paikkoja, joissa pitää saada olla anonyymi, ilman kateuden ja arvostelun pelkoa.

Keuhkosyöpä postauksia luetaan todella paljon

Blogin keuhkosyöpää käsitteleviä kirjoituksia luetaan erittäin paljon. Etenkin taudin ensivaiheessa, potilaan ja omaisen saadessa tiedon keuhkosyövästä, päässä pyörivät vain tiedot hyvin lyhyestä keskimääräisestä elinajasta ja raskaista hoidoista. Ihmiset hakevat tietoa epätoivoisesti netistä. Eniten blogiin tullaankin hakusanoilla “Keuhkosyöpä+epäily”

Keuhkosyövästä, sen diagnostiikasta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä on edelleen vähän sellaista kokemusperäistä tietoa olemassa, jota maallikko kykenee hyödyntämään. Informaatio, mitä mm. järjestöt ja sairaalat jakavat, on välillä liian yksinkertaistettua ja teksti on selkeästi suunnattu vanhemmille ihmisille, koska keuhkosyöpäpotilaat ovat usein iäkkäitä. Taidamme olla liki ainoita keuhkosyövästä blogia pitäviä.

Vaikka kuolemaan johtavasta taudista onkin kysymys, myös toivoa pitää ylläpitää. Siksi on tärkeää, että myös sairauden hyvistä vaiheista ja toimivista lääkkeistä kerrotaan selkeästi. Toivon, että kirjoitukset lisäävät toivoa, hälventävät pelkoja ja jakavat tietoa. Tepon viesti onkin: Olen vuoden jälkeen edelleen elossa syövästäni ja ennusteista huolimatta, pystyn matkustamaan ja nautin täysillä elämästäni.

  •  
  •  
  •  
  •  
18 comments

18 comments

Tiina Susanna syyskuu 6, 2018 - 4:28 pm

Tulin, kuten jo kirjoititkin, lukemaan hakusanalla keuhkosyöpä ja neulanäyte.

Toivon sydämestäni että kaikki käy parhain päin.
Oli lohduttavaa myös lukea että elämä jatkuu matkojen ja muiden muodossa.

Reply
Maria Magdaleena marraskuu 24, 2017 - 7:10 pm

Mitä nyt kuuluu? Keuhkosyöpää työn ja yksityiselämän takia paljon nähneenä tiedän mitä keuhkosyöpä on ja mitä se tekee.

Reply
Anna | TÄMÄ MATKA marraskuu 26, 2017 - 5:38 pm

Kiitos, ihan hyvää.

Reply
Maarit syyskuu 25, 2016 - 12:06 am

Tuolla syöpätukiryhmässä olen myös jutellut ja todettakoon, että hitto vie en ymmärrä edelleenkään mitä siellä pääsi tapahtumaan ja miten. Syöpä on syöpä ja läheisen syöpä on läheisen syöpä, oli lompakossa sitten mitä hyvänsä tai missäpäin maailmaa mennään. Täytyy todeta, että kateus on kyllä myös yhdenlainen mielen syöpä!

Haluan toivottaa teillä oikein hyvää jatkoa <3

Reply
Johanna syyskuu 9, 2016 - 11:05 pm

Kiitos sinulle tästä blogista. Enempää en nyt loydä sanoja.

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA syyskuu 10, 2016 - 10:26 am

<3

Ei aina tarvitse sanoa mitään.

Reply
Anna / 270 Degrees syyskuu 8, 2016 - 10:07 am

Hei tää on järkyttävää, voisi nuo ihmiset nyt vähän mennä itseensä :O Ei mulla riitä ymmärrys lainkaan siihen, miten tollaiseen postaukseen on voinut tulla tollaisia kommentteja. Luin joskus jostain ajatuksen joka kuului suunnilleen niin, että vihaaminen on kuin haluaisi myrkyttää toisen, mutta joisikin myrkyn itse. Ja näinhän se juuri on, joten kannattaa yrittää jättää tuollaiset ihmiset omaan arvoonsa… Onneksi teillä voidaan nyt hyvin ja hyvä vaan, että on ollut mahdollisuus tehdä muutakin kuin surra asioita kotona.

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA syyskuu 8, 2016 - 3:02 pm

Joskus ei typeryydellä tosiaankaan ole äärtä eikä rajaa : (

Tuossa osut juuri oikeaan. Jos olisimme vain kotona, mies masentuisi aivan varmasti hetkessä ja minävaan kyynelehtisin illat. Omat nurkat käyvät nopeasti ahtaaksi, jos ei pääse liikenteeseen. Kun on aina uusi reissu odotettavissa, pysyy mielikin virkeämpänä!

Reply
Miia Ki syyskuu 7, 2016 - 11:36 pm

Ihan elävää elämäähän se on, että perheen suurituloisimman syöpään sairastuminen suistaa hyvätuloisenkin perheen talouden kuralle. Talo myyntiin, vanha japsiauto Audin tilalle, lasten harrastukset pois – ja kaupan päälle avioero! Ihan helppoahan tuo kauhea “kateus” on tältä pohjalta ymmärtää. Että ei se Tallinnan reissu enää edes lohduta kuin sen aikaa, kun viiniä riittää 🙂

PS Nyt menee paremmin, mutta tuo oli elämääni 7 v sitten.

PPS Exä selvisi syövästään.

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA syyskuu 8, 2016 - 8:13 am

Mikä tahansa vakava sairastuminen koettelee taloutta ja yllättävän usein johtaa avioeroon. Meillä onneksi sairaus on vain lujittanut suhdetta. Luonnollisesti miehen sairastuminen on aiheuttanut ihan samoja asioita kuin teillä, eli parempituloisena hänen sairastuminen vaikuttaa myös meidän talouteen. Erilaisia järjestelyjä on jouduttu tekemään, mutta en osaa surra jotain elintason pudotusta lainkaan. Ainut kiinnostuksen kohde on Tepon terveys.

En silti tajua sitä, miten omaa tilannettani helpottaisi se, että kadehtisin muita. Tai ehkäpä se hetkellisesti voi toimia joillekin kanavana purkaa turhautumistaan. Mutta se, että asiasta purkaudutaan täysin vieraan ihmisen blogiin, pidän yksinkertaisen typeränä.

Hyvä kuulla, että elämäsi on nyt valoisampaa ja että mies selvisi.

Reply
Helena Arvio syyskuu 7, 2016 - 10:36 pm

Suomessa on aivan liikaa kateutta. Poistaisin siitä ainakin 90 %, jos pystyisin. Tiijän tunteen, koska mulla oli hiljattain yks avustaja, joka kadehti hirveesti mun matkoja.

Sano, ettei sen kavereista lähes kukaan oo käyny viikon ulkomaanreissulla viiteen vuoteen, äänensävystä tunnistin jonkunlaisen katkeruudenkin.

Se ei ollut hyppään salaa matkalaukkuun-tyyppistä kateutta.

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA syyskuu 8, 2016 - 7:42 am

Kyllä sen kateuden tunnistaa piilotetuistakin viesteistä. Ne ovat sellaisia vihjauksia ja asenteita, joita usein yritetään peittää juurikin sanoin “En ole kateellinen, mutta….”

Kyllä minäkin olen kateellinen monesta asiasta, mutta sen sijaan, etä piikittelisin muita, mietin mitä voin itse tehdä, jotta mun ei tarttisi enää kadehtia!

Reply
Virpi /Täynnä tie on tarinoita syyskuu 7, 2016 - 8:22 pm

Anna ja Teppo, matkustakaa niin paljon kuin jaksatte ja haluatte, olkaa onnellisia jokaisesta hetkestä ja jakakaa edelleen niitä teidän ihania hetkiä ja retkiä maailmalta tänne blogiin, faceen ja ihan mihin vaan! On todella törkeää, että joku tulee arvostelemaan kenenkään elämäntapaa, rahankäyttöä ym. vaikka kyseessä olisi millainen tilanne hyvänsä. Olen kuitenkin sitä mieltä että positiiviset, onnelliset ja iloiset ihmiset kuten esim. te vedätte puoleenne niitä hyviä energioita ja hyviä asioita. Kateelliset rypekööt siinä tunteessaan, eläkää te täysillä eteenpäin!

Ihanaa syksyn jatkoa ja onnellisia matkoja! <3

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA syyskuu 7, 2016 - 8:29 pm

Kiitos Virpi <3

Näin juuri aoimme tehdä!
Yritän ajatella, että näillä ilkeillä kommentoijilla on ehkäpä niin suuria ongemia elämässään, että se on vääristänyt heidän ajatuksiaan. En usko, että heillä on mitenkään hyvä olo itsellään.

Uskon myös itse, että positiivisuus luo positiivisuutta: )

Reply
Maiju syyskuu 7, 2016 - 7:41 pm

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että kateus syö vain itseään. Olen joskus itsekin miettinyt, että miksi ihmiset ajattelevat, että toisen ilo ja onni olisi heiltä pois. Ihanaa, että teillä voidaan paremmin. Ikinä ei tulisi edes pieneen mieleen miettiä, että millä rahalla kukin matkustaa. Mitä se edes muille kuuluu. Ihanaa on se, että ette ole jääneet edes tässäkään tilanteessa kotiin itkemään asiaa. Halauksia ja ihanaa syksyä molemmille.

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA syyskuu 7, 2016 - 7:55 pm

Kiitos Maiju <3

Kateus on niin voimakas tunne, että se ajaa ihmiset vain syvemmälle omaan suohonsa. Kateellinen ihminen on epävarma itsestään ja ei koskaan pysty tavoittelemaan itselleen oikeasti hyviä asioita, koska kaikki aika menee vain toisten asioiden pyörittelyyn.

Joskus aikanaan päätin, että en ala kadehtimaan ihmisiä, jotka saavat vanheta puolisonsa kanssa. Sillä tuollainenkin ajatus aika usein on tullut mieleen... Että, miksi nuo saavat elää yhdessä loppuikänsä ja me emme.

Reply
Jael syyskuu 7, 2016 - 7:15 pm

Ikävä kyllä Suomessa esiintyy paljon kateutta monessa asiassa, kannustamisen sijaan. Minusta on hienoa että keuhkosyäpäläinen voi paremmin, ja nauttii elämästään kun voi etenkin kun välillä on tuossa tilanteessa aikoja jolloin niin ei voi tehdä. Toivottavasti lääkkeet ym. auttavavat jatkossakin, ja pitkään, se antaa minullekin toivoa ,sillä isälläni oli keuhkosyöpä

Reply
Anna| TÄMÄ MATKA syyskuu 7, 2016 - 7:30 pm

Tämä kateus on jotain sellaista, mitä en edes ensin tajunnut. Siis ajatus siitä, että joku voi olla sairaalle kateellinen.

Lääketiede kehittyy aivan mielettömin harpauksin. Se luo toivoa tässä, mutta myös muiden sairauksien kohdalla!

Reply

Leave a Comment