Tämä on hoitotahtoni ja sellainen olisi jokaisen hyvä tehdä ajoissa

Hoitotahto, jolla ei jää ns. kitumaan. Vuonna 2015 julkaisin hoitotahtoni tietyissä suljetuissa keskusteluryhmissä. Nyt tätä hoitotahtoa kysytään minulta yksityisviestein todella paljon. Koronako on saanut ihmiset aktivoitumaan, vai mieheni sairaudesta kirjoittaminen – en osaa sanoa? Joka tapauksessa on hyvä, että ihmiset pohtivat asioit ennen kuin jotain tapahtuu.

On kuitenkin niin, että harva pyytää vain pelkkää hoitotahdon runkoa. Mukana viestissä voi olla tekstiä hyvinkin vaikeasta elämäntilanteesta tai hoitotahtoon liittyviä lisäkysymyksiä. En ole kuitenkaan mikään hoitotahdon asiantuntija tai hyvä vertaistuen antaja, etenkin kun omakin elämäntilanteeni on – mikä on. Siksi olen päättänyt laittaa tämän hoitotahto -tekstini julkiseksi. Nyt kuka tahansa voi lukea sen, jakaa sitä eteenpäin ja keskustella tai kertoa kokemuksistaan kommenttikentässä.

Hoito on joskus hieman liiankin ”hyvää”

Olen kohta 50-vuotias perusterve nainen, noin teoriassa. Kukaanhan ei tiedä 100% totuutta omasta terveydentilastaan, mutta sen tiedän, että en ole kuolematon. Tällä hoitotahdolla haluan määritellä, miten on toimittava, jos olen kuolemassa tai sairastun esim. dementiaan. Sen runkona ja mallina ovat olleet pitkälti lääkärien omat hoitotahdot.

Alla olevasta hoitotahdostani olen keskustellut monien lääkärien kanssa henkilökohtaisesti. Se on hoitotahto, jolla ei jää ns. kitumaan. Eräs lääkäri kysyi minulta tämän luettuaan, että luulenko minä OYS:issa olevan jotain varastoja, joissa pidetään ihmisiä letkuissa turhaan. Hän siis tarkoitti sitä, että hänestä lääkärit osaavat itse tunnistaa, koska hoidot ovat hyödyttömiä. Uskon häntä kyllä, mutta olen nähnyt myös sen toisen puolen. Päivittäin vuodeosastoilla ja hoitokodeissa nesteytetään, aloitetaan antibioottia, laitetaan nenämahaletkuja ja dreenejä sekä annetaan lääkkeitä jotka itse asiassa voivat pidentää elinikään (verenohennuslääkkeet jne.) ihmisille, jotka eivät enää ymmärrä mitä heille tapahtuu. Näin tehdään, vaikka tiedetään ihmisen kuoleman olevan jo hyvin lähellä. Itse en halua olla osa tällaista liiankin ”hyvää hoitoa”, vaan omilla päätöksilläni viestittää etukäteen, että nopea loppu olisi minulle se mieleisin. Kun on aika lähteä viimeiselle matkalle, mitäpä sitä lähtöä viivyttämään!

Mikä ihmeen DNR-päätös?

DNR-päätös on eri asia kuin hoitotahto, mutta hoitotahto voi sisältää DNR-päätöksen. Elvyttämättä jättämispäätöksen (DNR-päätös, do not resuscitate) kohdalla puhutaan myös elvytyskiellosta. Sen voi asettaa lääkäri, mutta myös potilas itse. DNR-päätös tarkoittaa sitä, että elvytystoimia ei aloiteta, mikäli potilaan hengitys tai sydämen toiminta lakkaa. Elvyttämättä jättämispäätös ei tarkoita tarpeellisen hoidon lopettamista, vaan ainoastaan elvytystilanteita.

DNR-päätös ja hoitotahto menevät arkielämässä ihmisiltä sekaisin ja etenkin lääkärin tekemiin DNR-päätöksiin sisältyy suuria tunteita. Minä en ole lääkäri, joten en ota mitään kantaa siihen, miten he toimivat. Mutta omassa hoitotahdossani on selkeästi kerrottu milloin en halua, että minua yritetään enää elvyttää.

Käy hoitotahto läpi lääkärisi kanssa ja lisää se Kantaan

Muista, että hoitotahto pitää käydä läpi hoitavan lääkärisi kanssa, jotta saat käsityksen siitä, miten se vaikuttaa hoitoosi. Hoitotahto on lisättävä Kantaan ja kaikkiin sinua koskeviin hoito- tai palvelusuunnitelmiin. Siitä olisi erittäin tärkeä mainita myös omaisille.

Älä missään tapauksessa kopioi tätä hoitotahtoa sellaisenaan, vaan mieti mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ja miten sinä haluat itseäsi hoidettavan. Netistä löytyy paljon malleja lisää.

Tämä on minun hoitotahtoni:

Jos en pysty ilmaisemaan tahtoani, tulee seuraavaa hoitotahtoani noudattaa.

Jos tapahtuu äkillisesti jotakin, joka vaurioittaa aivojani, kuten esim. aivovamma, halvaus, onnettomuus, hukkuminen, aivoverenvuoto, epäonnistunut leikkaus jne. elämääni ylläpitäviä hoitoja ei saa jatkaa kauemmin, kuin on diagnoosin selvittelyn ja ennusteen arvioinnin vuoksi perusteltua.

Jos onnettomuuden tai lääketieteellisen toimenpiteen takia halvaannun niin, että raajani eivät tulevaisuudessa tule toimimaan, vaan olen sidottu makaamaan liikuntakyvyttömänä sängyssä loppuelämäni, elämääni ei saa pitkittää tai oireitani hoitaa, kuin on diagnoosin selvittelyn ja ennusteen arvioinnin vuoksi perusteltua.

Jos jostain syystä, onnettomuudesta, leikkauksesta tms. johtuen menetän tajuntani, ja tämä tila pitkittyy, eikä siinä nähdä toiveita paranemisesta, ei elämääni saa yrittää pitkittää missään muodossa.

Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa, jos en pysty nielemään, minulle ei saa laittaa nenämahaletkua, minua ei saa nesteyttää suonensisäisesti, tilaani ei tule hoitaa antibiooteilla. En halua hengityskonehoitoa. Jos hengityskonehoito on tällaisessa tilanteessa kuitenkin aloitettu, ennusteen määrittämiseksi tarvittavat tutkimukset on tehty, enkä pysty ilmaisemaan tahtoani hoidon jatkamisesta, hengityskonehoito tulee lopettaa.

Mikäli sairastun parantumattomaan ja etenevään dementiaan tai sairauteen joka pysyvästi heikentää aivotoimintojani tai jos minulla on vakavia neurologisia oireita, jos en tunnista nykyhetkeä ja lähimuistini on kadonnut, ja sairauden edetessä kieltäydyn syömästä tai juomasta, minulle ei saa asettaa ruokintaletkua, eikä minua saa nesteyttää suonensisäisesti. Minua ei saa dialyysihoitaa tai antaa antibiootteja (ei edes virtsatulehdukseen). Minulle ei saa antaa verensiirtoa tai hoitaa kirurgisilla toimenpiteillä. Minua ei saa elvyttää.

Jos tilani on edellä kuvattujen kaltainen, en halua että minulle tehdään kajoavia, tähystys- tai kuvantamistutkimuksia kuten tietokonetomografia, magneettikuvaus, varjoainekuvaus ym. joiden tavoitteena on diagnosoida syöpä, sepelvaltimotauti, tai muu sairaus tai vamma, jonka hoitamiseksi tarvittaisiin jälleen enemmän toimenpiteitä. Päätettäessä hoidostani on aina ja jokaisessa päätöksessä pidettävä tärkeämpänä elämäni hyvää laatua ja kivuttomuutta, kuin sen ajallista määrää.

Kaikissa tilanteissa kipua, hengenahdistusta tai motorista levottomuutta tulee hoitaa morfiinilla tai vastaavalla lääkkeellä riittävin annoksin huolimatta lääkkeen mahdollisista haittavaikutuksista (hengityksen lamaantuminen) tai lyhentävästä vaikutuksesta elinaikaani. Kaikki turhat lääkkeet jotka mahdollisesti pidentäisivät elinaikaani (kuten verenohennuslääkkeet, verenpainelääkkeet, kortisoni jne.) tulee lopettaa. Minulle ei saa aloittaa masennuslääkitystä, vain ahdistuslääkkeet ovat sallittuja. Korostan, että kipulääkkeitä tulee antaa minulle mielummin liian paljon, kuin liian vähän.

Jos kipua, ahdistusta,tuskaisuutta, itkuisuutta tai levottomuutta ei saada hallintaan, vaan ilmaisen sitä edelleen vähimmässäkään määrin, tulee minut ensin asettaa kevyempään narkoosiin, jolloin olen ns. herätettävissä. Mahdollisten vaikeiden oireiden lisääntyessä tulee minut tarvittaessa sedatoida mielummin riittävän aikaisin, kuin liian myöhään. Minua ei ole tarpeen pitää valveilla tai tietoisena esim. omaisien kanssa keskustelua varten.

Huolimatta läheisteni mielipiteestä haluan kuolla arvokkaasti, en kuolinhetkeä keinotekoisesti siirtämällä. Haluan kuolla sairaalassa, minua ei saa saattohoitaa kotona. Missään edellä kuvatuissa tilanteissa ei tule tukeutua 100 prosentin varmuuteen, vaan sen hetkinen paras lääketieteellinen informaatio riittää päätöksen tekoon.