Haimatulehdus
Joulupäivänä istuin tyytyväisenä Ko Changin paratiisissa ja nautin olostani lämpöisessä aamussa. Silmieni edessä aukeni turkoosi meri ja takana olivat upeat pari viikkoa Thaimaan ja Singaporen lämpöä, sekä erityisesti erinomaista ruokaa ja juomaa.
Olimme ottaneet kaiken ilon irti katukeittiöistä ja upeista noutopöydistä. Aamuisin herkuttelimme aamiaispöytien erilaisista rasvassa tiristetyistä, kookoskermaan upotetuista tai muuten vain siirapilla voidelluista herkuista.
Ruokamyrkytys?
Aamiaiselta palattuani en enää ollutkaan kovin tyytyväinen. Ylävatsaan kehittyi sellainen polte, että se lähenteli jo kunnon synnytyspolttoja. Ainut vain, että supistuksissa sentään on taukoa. Tässä ei ollut kuin jatkuvaa tuskaa.
Kaksi tuntia huohottelin sängyn reunalla ja sitten lensi aamiainen vessanpyttyyn. No niin. Pilaantuutta ruokaa – ei sen kummempaa.
Mutta vatsasärky ei lakannutkaan. Se kietoutui kuin käärme ylävatsan ympärille ja kiristi selkäpuolelta. Vatsapeitteet olivat laudankovat ja koko vatsa turvonnut aivan omituisen muotoiseksi. Kävely onnistui vain kumarassa.
Pohdimme tilannetta Tepon kanssa, mutta koska minua ei oksettanut, eikä vessattanut, päätimme suunnitelman mukaan lähteä paluumatkalle kohti Bangkokia. Buranaa ja Panadolia kipulääkkeeksi ja tien päälle. Olihan näitä ruokamyrkytyksiä ollut aikaisemminkin.
Meillä oli varattuna hotelli Chantaburista ja yhtään sen kauemmin en olisi autossa voinut istua. Jo ennen huoneeseen pääsyä vatsalaukun sisältö tyhjeni kokonaan puskaan. Kipu oli helvetillinen.
Vain huonoja vaihtoehtoja
Googlasin sanoilla ”akuutti vatsakipu” ja ensimmäisenä silmiin tuli tulos: haimasyöpä. Muita mukavia vaihtoehtoja olivat puhjennut mahahaava, suolitukos, umpilisäkkeentulehdus, haimatulehdus ja sappikivet. Vaikka olin vastustanut aikaisemmin lääkäriin hakeutumista suomalaisella jääräpäisyydellä, nyt ei ollut enää vaihtoehtoja.
Läheisessä sairaalassa ei mennyt kuin hetki, kun olin jo kirurgin tutkittavana. Hän määräsi tietokonetomografian, verikokeet sekä ultran. Sitä ennen piti kuitenkin saada kanyyli käteen. Kun hoitaja juoksi pakkauksesta otetun pistovalmiin neulan kanssa käytävään selittämään jotain, meinasin minä lähteä juoksemaan karkuun toiseen suuntaan.
Pistäjillä ei ollut suojakäsineitä ja neula kulki kädestä käteen, kun ensimmäinen hoitaja ei suonta löytänyt. Olin niin sekaisin, että en jaksanut edes protestoida arveluttavaa hygieniaa.
Nopeasti minut oli pumpattu täyteen varjoainetta, skannattu, ultrattu ja saatettu takaisin kirurgin luo. Söpö, nuori mieshoitaja silitteli kättäni ja varmisteli jatkuvasti miten voin.
Kielimuuri ja kulttuuriero
Keskustelu lääkärin kanssa oli äärimmäisen hankalaa, koska jouduimme hänen huonon kielitaitonsa ja meidän vajaan lääketieteen termistön vuoksi jatkuvasti arvailemaan mitä hän sanoi. Myös kulttuuriero on selkeä. Lääkäri ei selvästikään halunnut huolestuttaa, vaan pikemminkin vältteli sanomasta mitään vakavaan tai vaarallisuuteen viittaavaa. Kaikki muut sisäelimet olivat kunnossa, mutta haima oli hänestä vähäisen ärtynyt. Ct-kuva näytti minusta näytöllä siltä, kuin vatsani olisi ollut täynnä matoja. Syöpä se ei ainakaan onneksi ollut.
Hoitona oli juoda 3 litraa vettä päivässä, paastota kunnes kipu lakkaa, syödä sen jälkeen vain kevyesti kasviksia ja riisiä, sekä napsia pahoinvointiin auttavia tabletteja. Kipulääkkeitä hän ei määräisi, koska ne vain ärsyttäisivät vatsaa lisää. Tuli tunne, että hän halusi vain päästä meistä eroon.
Palasimme hieman hölmistyneinä takaisin hotellille. Kipu sai välillä voihkaisemaan, mutta tasaantui ajoittain siedettäväksi. Onneksi löysin Diapamia ja unilääkettä lääkelaukusta. Vatsa rentoutui osittain ja sikiöasennossa, tyynyillä tuettuna, pystyin oksenteluiden välissä jopa nukkumaan muutaman tunnin. En uskaltanut ottaa mitään särkylääkkeitä, sillä pelkäsin niiden vain lisäävän kipua.
Diapamin voimalla Penangiin
Seuraavana päivänä selvisin Diapamin voimalla Bangkokiin ja siellä teimme jälkikäteen ajatellen todella typerän päätöksen, mutta luotimme lääkärin sanoihin, että vaiva menisi ohi. Kiirehdimme lennolle, joka meillä oli varattuna Malesian Penangiin.
En nähnyt Penangista mitään. Makasin ihanan hotellin ihanassa huoneessa kaksi päivää oksennellen ja ripuloiden. Nesteytysjauheella terästetty vesi pysyi onneksi aina hetken sisällä, joten kuivumaan en päässyt. Kivut vain eivät kaikonneet mihinkään. Suorana seisominen ei onnistunut ja koska vatsa oli usein ihan tyhjä, pönttöön päätyi lähinnä vain keltaista sappinestettä.
Haimatulehdus
Tohtori Google antoi nyt paljon enemmän tietoa, kun tiesi mitä etsiä. Huolestuttavinta oli tieto, että haimatulehdus pitäisi aina hoitaa sairaalassa tai ainakin tarkasti lääkärin valvonnassa. Kyseessä oli tauti, joka voisi oikeasti tappaa. Osalla potilaista tulehdus kehittyy nopeasti tehohoitoa vaativaksi monielinvaurioksi, johon joka viides potilas menehtyy. Kipu johtuu siitä, että muut sisäelimet painavat tulehtunutta haimaa.
Thaimaan kokemuksen jälkeen penangilainen sairaala ei ollut luotettavalta kuulostava vaihtoehto. Maksoi mitä maksoi, minä halusin Singaporeen, jossa hoito olisi varmasti länsimaisella tasolla tai ehkäpä parempaa.
Ostimme melkoisen kalliit lentoliput ja suuntasimme lentokentälle. Pelkkä siirtyminen ja tunnin lento olivat aivan kamalaa kidutusta. Viimeistään silloin tajusin, että eihän lääkärin ohjeissa pidemmän päälle ollut järkeä. Ei ihminen voi paastota loputtomiin ja ilman kunnollista kipulääkitystä, sekä seurantaa, olisin kohta niin heikossa kunnossa, että lentäminen Suomeen tammikuun alussa kävisi mahdottomaksi.
Singaporeen hoitoon
Päätös siirtyä Singaporeen oli täsmälleen oikea. Kolme tuntia maahan saapumisen jälkeen, istuin jo Mount Elizabeth Hospitalissa kirurgin luona. Erinomaista englantia puhuva Dr Chew Soo Ping sai nopeasti selville missä vika piilee.
Hoitopolku ja diagnoosi olivat heti selvät. Muuten sisäelimet kunnossa, mutta vatsassa akuutti haimatulehdus. Se paranisi kuukauden sisällä. Lääkäri määräsi kipulääkkeet, vatsansuojalääkkeen, lääkkeet pahoinvointiin, verikokeet ja kahden päivän päähän uuden tapaamisen. Jos arvot eivät olisi parantuneet, niin sitten tippaan sairaalaan.
Lääketokkurassa, mutta kivuitta
Nyt istun melkoisessa lääketokkurassa hotellilla. Pahoinvointia estää Zofran niminen lääke, joka on tarkoitettu syöpälääkkeiden ja sädehoidon aiheuttaman pahoinvoinnin ja oksentelun estoon. Tujuin lääke on Ultracet niminen pilleri, joka sisältää tramadolia ja parasetamolia. Vastaavaa Teppo söi keuhkonpoiston jälkeen. Tuo lääke saa ”leijumaan”. Kaikki neste, minkä olen juonut, on kuitenkin pysynyt sisällä ja ennen kaikkea, olen lähes kivuton!
Kultainen mieheni hoitaa minua ihanasti. Huolimatta ”Anna minun nyt vain kuolla” – kiukutteluista, Teppo on jaksanut houkutella minua juomaan ja valvonut vointiani uskomattoman kärsivällisesti.
* Haima on ruoansulatusrauhanen, joka sijaitsee vatsaontelossa ja painaa alle sata grammaa. Haima tuottaa ruuansulatuksessa tarvittavia, välttämättömiä entsyymejä. Lisäksi haima tuottaa insuliinia.
49 comments
[…] ihmisillä on myös erottaa toisistaan matkasairaus, olemassa olevan sairauden paheneminen ja […]
[…] kylpyammeen ympäriltä. Lasit olivat tummennetut ja koska olin hieman kipeä ja lääketokkurassa (lue täältä miksi), kävelin ovia päin. Lasin käyttö sisustuksissa on nykyisin hotelleissa todella yleistä, mutta […]
Hei,
miten sinulla kävi vakuutusyhtiön kanssa?
Ohnkohan sulla meedion taitoja? Juuri nimittäin katselin Pohjolan vakuutuspäätöksiä (siis 15 min sitten), ja siellä lukee korvauksen tilalla epäys. Eli sehän tarkoittaa, että eivät olisi maksamassa mitään. Mitään muuta tietoa ei ole, eli minun pitää nyt laittaa sinne viestiä ja kysellä lisää. Tarina siis jatkuu…
Niin muuten jatkuu tarina myös Finnairinkin kanssa. Pyörii nyt kuluttajariitalautakunnassa.
Voi harmi. No toivotaan, että kaikki kääntyy parhain päin. Kestävyyttä sulle!
[…] kuten myös Mount Elizabeth Medical Centre. Tätä sairaala allekirjoittanut kokeili ihan huolella, juttua voi kauhistella täältä). Lyhyen kävelymatkan päästä löytyy myös hyvä Newton Hawker Centre ja Orchard Road […]
voihan vitutus! turpiin tekisi mieli vetää tuota teidän alkuperäistä lääkäriä -miten ihmeessä se on hoitanuthommansa noin leväperäisesti! onneksi olettejo voiton puolella – pikaista paranemista sinne!
Poppatohtori taisi luottaa vain luonnonlääkkeisiin…
Tämä on ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kerta kun reissussa sairastun vakavasti.Aikaisemmat ovat olleet lähinnä ruokamyrkytyksiä tai jotain tulehtuneita haavoja. Ei ollut kiva kokemus, ei… :/
Äh, pelottavaa! Mulla oli samanlaista kipua täällä Espanjassa pari päivää sitten, mutta meni onneksi ohi. Ihan tavallisia vatsavaivoja siis vain. Singaporeen lähtisin minäkin, tai uskon kyllä Kuala Lumpurista ja Bangkokistakin löytyvän hyvätasoisia kv-sairaaloita. Tsemppiä toipumiseen!
Kiitos 🙂
Oli kyllä ikävä kokemus. Pitää mennä vielä ensiviikolla lääkäriin joka sitten saa sanoa jatkosta tarkemmin. Kipuja ei onneksi juuri enää ole.
On pelottavaa sairastua noin vakavaan tautiin – saati että siihen sattuu sairastumaan kesken kaukomatkan! Onneksi nyt näyttää jo paremmalta ja toipuminen on ilmeisesti ihan hyvällä mallilla. Tuli ainakin mojova matkatarina, eikä tämä matka (heheh) helposti sekoitu mihinkään muuhun reissuun!
Ei heti kyllä unohdu tämä reissu.
Pelottavinta olisi ollut olla yksin. Nyt oli onneksi Teppo mukana.
Voi ei, matkalla sairastaminen on ikävää, mutta kun kyseessä haimatulehdus niin se on suoraan helvetistä. Ensimmäisen lääkärin neuvot olivat aika pöyristyttävät, ehkei hän tajunnut missä vika. Tsemppiä!
No huh huh! Toivottavasti olette jo päässeet Suomeen ja olet saanut jatkohoitoa. Matkalla sairastaminen ei ole mukavaa vaikka olisi joku pienempikin vaiva, eikä varsinkaan kun on jotain noin vakavaa. Silloin tulee äkkiä kotiin ikävä. Toivottavasti olet tervehtynyt ja saat myös vakuutusasiat setvittyä!
Eilen tultiin kotiin. Jatkohoito sitten joskus ensi viikolla. Nyt kaikki lääkärit ovat ovat näköjään lomalla.
Mihinkään vakuutusjuttuihin en ole jaksanut vielä edes vilkaista. Aikaerorasitus on kyllä hankalaa, kun koko päivä menee ihan sumussa.
Tämä on kyllä kokemus suoraan helvetistä. Tulee mieleen lääkäristä se, kun amerikkalainen radiologi asetteli röntgenkuvia esille ja kysyi minulta, miltä näyttää. Sanoin, että siinä näkyy sydän, keuhkot ja kylkiluut eli kaikki on niin kuin olla pitää. Seuraavat sanat, mitkä hän sanoi, jäi mieleen: ”You’ve got tuberculosis”. Onneksi en sentään kärsinyt kipuja.
Aikamoinen kokemus – ja lisää vielä lienee luvassa vakuutusyhtiöiden kanssa. En tiedä olisinko itsekään tuossa tilassa osannut vakuutuksia ajatella, mutta jotenkin sellainen ajatus minulla on aina ollut, että isommat kulut pitää hyväksyttää etukäteen, mutta jos eivät hätänumerostakaan vastaa kuin 5 tunnin odottelun jälkeen, niin aika vaikeaa sekin. Haimatulehduksestakaan en ollut koskaan ennen tätä kokemustasi kuullut – ja tuo ei käytännössä juuri alkoholia enää koskaan kuullostaa kyllä aika tiukalta!
Ei tosiaankaan ollut ensimmäisenä mielessä soitella vakuutusyhtiöön. Mutta heidän mielestään juuri ilmeisesti niin olisi pitänyt toimia. Täytyy nyt katsoa miten tämä etenee Eurooppalaisen kanssa. Ehkäpä se oli vain yksittäisen ihmisen änkyilyä. Melko pitkä oli vain odotusaika ”hätäpalvelussa”. Ja siellähän he eivät edes pysty päättämään mitään, vaan asia menee vielä virkailijalle. Itse lääkäri, sitten kun hän soitti, oli kyllä todella mukava.
Kauhea juttu, mutta ei varmaan auta kun yrittää ajatella positiivisesti, eli onneksi ei ollut vakavampaa. Toivottavasti tauti alkaa olla takanapäin!
No huh huh, kertomuksesi oli riipaisevaa luettavaa. Kyllä osaa olla vastoinkäymisiä yhden loman aikana. Onneksi saitte nauttia loman alkuosan.
Lufthansalla on usein lakkoja, mutta se järjestää aina korvaavat lennot. Siten Finnairinkin pitäisi toimia.
Matkalla sairastaminen on kyllä kamalinta, mitä tiedän. Kokemuksesta tiedän millaista on joutua ns. puoskareiden hoidettavaksi. Onneksi et ollut yksin ja sinulla oli ”oma sairaanhoitaja” mukana, tiedä miten olisi muuten käynyt. Toivottavasti voit jo paremmin!
Voi kamala, ihan hirveä kokemus! 🙁 Aika sissi olet, että kestit useamman päivän tuollaisissa tuskissa! Onneksi sait lopulta pätevää hoitoa, ja toivottavasti olet jo päässyt Suomeen asti.
P.S. Jos seuraavalla kerralla Penangilla tarvitset sairaalahoitoa, voin kokemuksesta sanoa, että homma toimii siellä paremmin kuin Thaimaassa. Ja englantiakin puhutaan sujuvasti 🙂
Tästä oli kyllä järkyttävä lukea, on varmaan ollut tukalat paikat! Itselläni on ollut vähän samoin oirehtiva munuaistulehdus, joka piti minut viikon sairaalassa Suomessa. Jos se olisi sattunut ulkomailla, niin en tiedä mitä olisi tapahtunut, huh huh… Vaikka sitä on vakuutukset kohdillaan ja osaa pitää oikeuksistaan huolta jne. niin sairastuminen ulkomailla on silti aina ihan eri asia kuin kotimaassa. Ja sitten sun tapauksessa siihen päälle vielä säätö vakuutusyhtiön ja nyt vielä lentoyhtiön kanssa, ei voi muuta kuin toivoa pikaista ratkaisua noihin ja isosti tsemppiä!
Oli todella jotenkin pelottavaa tajuta, kuinka erilaista kaikki on ulkomaisissa sairaaloissa. Se, että ei voinut kommunikoida omalla kielellään oli tosi hankalaa.
Täytyy nyt aloittaa kotimaassa kuittien niputtaminen ja kirjoittaa romaani vakuutusyhtiöön. Nyt on sitten omat laskut vakuutusyhtiölle ja omat Finnairille. Saa nähdä, kumman kanssa menee helpommin maaliin.
Kiitos : )
[…] alkaisi… Olin suunnitellut suuntaavani Suomessa heti lääkäriin tarkistuttamaan näitä kiukuttelevia haima-arvoja ja juttelemaan jatkosta. Tiedä nyt sitten, pitäisikö mennä täällä kolmannen kerran […]
Hei, huomioithan että tässä tilanteessa tarvitset paikallisen lääkärin luvan lisäksi Finnairilta medical clearance-luvan. Se tarkoittaa sitä, että lentämisen haasteet tunteva lääkäri arvioi ennalta matkustuskuntosi. ilman tätä lupaa lentoyhtiö voi kieltäytyä ottamasta sinua kyytiin. Pikaista paranemista, toivottavasti asiat järjestyvät myös Eurooppalaisen kanssa!
No ne on nyt jo peruneet koko Singaporen lennon. Eli todennäköisesti mä kuolen tai tervehdyn ennen kuin saavat mut sinivalkoisin siivin Suomeen.
Voi apua! Onneksi pääsit kunnon hoitoon! Matkalla sairastuminen on kyllä peestä ja varsinkin jos kyseessä on vähääkään vakavampi keissi haluaa nimenomaan päästä johonkin luotettavaan paikkaa hoitoon. Aika monta päivää sä kuitenkin jaksoit kärvistellä. Nyt varmaan kannattaa koittaa ehkäistä sitä malariaa jollain muulla kuin GT:llä. 😉
Näin jälkikäteen katsottuna, ihan liian monta päivää vaan sinnittelin. Mutta kun tarjolla ei oikein ollut kuin huonoja vaihtoehtoja.
Jep. En koska alkoholiin, enkä mihinkään ruokiin jotka tuon voi laukaista. Lupaan pyhästi syödä vain salaattia ja juoda vihreää teetä : )
Apua, kammottava kokemus! Olenkin joskus miettinyt, mistä sen tietää, jos haimatulehdus iskisi ja voisiko sellainen muhia huomaamatta – nytpähän tiedän… Toivottavasti kivut ovat jo hellittäneet ja uusi vuosi voi alkaa positiivisemmissa merkeissä!
Kylllä, todellakin kammottava. Nyt tämä vähän vielä mutkistui, koska olin olettanut pääseväni pian Suomeen lääkärille. Finnair vaan perui meidän lentomme, joten en tiedä miten täältä kotiin tullaan.
Ei mulla ainakaan ollut yhtään mitään tuntemuksia etukäteen. Tuli täysin puskista.
Hui, miten hurjalta kuulosti! Itse sairastuin vain Gampylobakteeriin, kun viimeksi Thaimaassa kävin ja mulla oli mukana kaksi teiniä, kun mies ei ennättänyt mukaan lomalle ja tytöt joutui hoitamaan mut koneeseen. Olin aika heikkona, koska se alkoi juuri kotilennon aamuna. Mutta sitkeästi ja hiilitabletin ansiosta en käynyt 11 tunnin lennolla kertaakaan edes vessassa. Tytöt sanoin, etten välillä varmaan ollut edes tajuissani koneessa istuessani. Mutta joo, sit se iski seuraavana päivänä pahempana, mutta olin jo kotona silloin.
Mutta sulla on tauti ollut hiukan rankempi. Koeta parantua ja yrittää edes nähdä niitä raketteja. Luin facesta sun vakuutusjutut, toivon, että nekin selviää:)Tsemppiä!
Lentäminen kipeänä on kamalinta mitä tiedän.
Mä olen tästä vakuutusjutusta ihan suu auki. Oletin, että asissa ei olisi mitään epäselvää, mutta nyt rupeaa tuntumaan, että vakiovastaus kaikkeen on EI. Aikaisemmin kaikki on hoitunut tosi hyvin. En ymmärrä mikä nyt kinnaa…
Huh huh, kauhealta kuulostaa! Nyt tsemppiä ja toivotaan että vointi kohenee nopeasti! <3
Kiitos : )
Jospa tästä itsensä saisi sihen kuntoon, että näkisi edes muutaman raketin.
Voi sinua Anna ressu,voin kuvitella minkä helvetin olet joutunut käymään lävitse.Onneksi kaiken jälkeen löytyi kunnon hoito Singaporessa,ja nyt sitten toivotaan että pian paranet tuosdta. Mistä tuo oli saanut alkunsa,onko se selvinnyt? Tsemppihalit ja peukut pystyssä täällä että pian toivut.
Joo, ei ollut kiva kokemus : /
Osalla haimatulehdukseen löytyy syy esim. sappikivistä, mutta mulla niitä ei ilmeisesti nyt sitten ollut. Tod. näk syy lienee liikaa kaikkea. Liikaa rasvaa, mausteita, raskasta ruokaa, jatkuvaa mässyttelyä ja liian paljon olutta. Papaijaa söin älyttömästi, mutta se tuskin on syyllinen : )
Koska lääkäritkään eivät oikein tiedä tarkasti mikä tulehduksen sitten lopulta käynnistää ja miksi osa sen saa ja osa voi esim. juoda kuin sieni sairastumatta siihen koskaan, pitää vaan ruokavaliota ruveta tarkailemaan. Tosin en mä kyllä kotona edes tuollaisia ruokia söisi, vaan paljon kevyemmin.
Alkoholia ja rasvaa pitää väältää sekä sokeria, vaaleita jauhoja, liian kuituitoista ruokaa jne. Lista oli pitkä… kahvi, tee, kaali, pavut, herneet, sipulit, purjo, paprika, lanttu, omena, ruisleipä. Pitää vain ruveta kokeilemaan mitä vatsa sietää. Keveys ja pienet annokset ovat kaiken perusta.
Kurjaa, onneksi elämäsi on jo voiton puolella.
Osaatko sanoa, mistä haimatulehduksesi johtui? Syömisistä? vai juomista? Jos saisit palata taaksepäin muutaman viikon niin, mitä tekisit toisin, mitä varoisit?
Sulla on siellä mies mukana ja osaat Englantia. Minä lähden 10.1.17 Kuuban yksin, vaikkakin Aurinkomatkojen idioottivarmalle reissulle, ja en osaa Englantia tai Espanjaa. Täytyy toivoa, että mikään sairaus ei yllätä.
Jos jaksat, niin kävisitkö vilkaisemassa blogiani, vävy siirsi Instagram-kuvani etusivulle.
Tervettä ja mukavaa loppumatkaa!
Tatjaana eli Tarja
Ei sitä oikein tiedä, tai ainakaan lääkrt ei sanoneet. Syy lienee monessa asiasssa. Liikaa rasvaista, raskasta ja chilistä ruokaa,olutta ja onhan mulla verenpainelääkityskin. Haima/elimistö ei tykännyt muutoksesta. Olisi pitänyt herkutella vähemmän ja juoda vettä oluen sijaan enemmän. Mutta loma on kuitenkin loma.
Ongelmallisinta oli se, etä tauti ei mitenkään varoittanut itsestään etukäteen.
Voi apua, mikä tapa viettää lomaa paratiisissa! 🙁 Onneksi kuitenkin asia selvisi ja sait kunnon hoitoa. Pikaista paranemista ja parempaa vointia.
Ei mennyt ihan putken tämä loman loppu.
Ihmeellisintä oli se, että tauti ei mitenkään varoitellut etukäteen, vaan iski päälle täysiä heti.
Herranjestas! Ihan kamala kokemus varmaan. Ja voin vain kuvitella, kuinka hirveää on elää epätietoisuudessa. Toivottavasti saat itsesi kuntoon ja vuosi alkaa hiukan paremmissa merkeissä.
Mä olin niin kipeä, että en oikeastaan osannut olla edes kamalan huolissani mistään muusta, kuin siitä, että kipu yltyy. Teppo parka se on enemmänkin stressiä kerännyt.
Jep. Olisihan se kiva nähdä edes muutama raketti, kun Singaporessa asti on : )
Voi että, kamala kokemus! Oli varmasti hyvä valinta siirtyä Singaporeen. Tsemppiä! <3
Kiitos Lotta!
Näin minäkin uskon. Katsotaan nyt mitä matkavakuutus korvaa, mutta oma terveys menee kyllä rahasta ohi.
Voi Anna, ihan kaunean kuuloinen kertomus. Tsemppiä ja voimia. Toivon sinulle parantumista ja, että tauti talttuu.
Kiitos. Aika kamalat viisi päivää takana. Nyt ensimmäinen päivä, kun tuntuu, että elämä saattaa sittenkin voittaa.
No hyvä että selvisi. Taitaa olla rankka tauti, muistan kun yksi entinen työkaveri vuosikausia sitten makasi sairaalassa useamman viikon, ennen kuin selvisi takaisin jaloilleen.
Jos jotain positiivista pitää etsiä, niin tuosta kuitenkin paranee, ja siitä alkaakin sitten uusi terve, (ja kevyempi) elämä. Tsemppiä toipumiseen!
Mä olen tietty googlettanut kaikki kauhukertomukset, mutta onneksi mulla tuo tulehdus on varmaan lievemmästä päästä. Ainakin mä toivon niin!
Pitää Suomessa sitten käydä lääkärillä vielä ja kysellä tarkemmin ohjeita. Mutta en kyllä koske mihinkään nautintoaineeseen, olkoon alkoholia tai ruokaa, jos sillä on pienikin mahdollisuus laukaista uusi tulehdus!