Holokaustin kieltäminen ja Birkenaun leiri – Auschwitz II

399

Holokaustin kieltäminen ja Birkenaun leiri – Auschwitz II. Auschwitz-Birkenau on synonyymi natsien tuhoamisleirille

Holokaustin kieltäminen ja Birkenaun leiri – Auschwitz II I Auschwitz-Birkenau on epäilemättä maailman kuuluisin tuhoamisleiri. Siinä, missä muut keskitysleirit ovat voineetkin jäädä kaiuiksi historiantunneilta, on Auschwitz-Birkenau nimenä synonyymi natsien kuolemanleireille.

Holokaustin kiivain vaihe kesti vuoden 1942 helmikuusta kesäkuuhun 1944. Auschwitz-Birkenau jatkoi kuitenkin toimintaansa tammikuuhun 1945 vaikka muut kuolemanleirit oli jo lakkautettu. Voidaan sanoa, että holokausti viimeisteltiin Auschwitz-Birkenaussa. 

Holokaustin kieltäminen ja Birkenaun leiri – Auschwitz II.

Jo huhtikuussa 1933 Saksassa toimeenpantiin boikottikampanja ja sitä seurasivat rotulait, joilla juutalaiset suljettiin tietyistä viroista sekä sairausvakuutuksen ulkopuolelle. Nürnbergin rotulait astuivat voimaan syyskuussa 1935, joilla mm. kiellettiin seka-avioliitot ja evättiin juutalaisilta äänioikeus. Kristalliyö vuoden 1938 marraskuun 9. ja 10. päivän välisenä yönä, oli juutalaisiin kohdistunut väkivallan aalto. Holokaustin puhkeaminen ei siis ollut mikään yksi yhtenäinen tapahtuma, vaan sisäpolitiikan aaltoliikettä vuodesta 1932 aina sodan syttymiseen saakka.

Vuonna 1940 saksalaisten hyökkäys Eurooppaan oli hyvässä vauhdissa. Operaatio Barbarossa aiheutti sen, että Saksan armeija eteni syvälle itään, ja saksalaisten vallan alle jäi valtava määrä juutalaisia. Hitler oli jo keväällä määrännyt, että Saksan käsiin joutuvat juutalaiset piti tappaa. Tämä ei silti vielä ollut selkeä tuhoamiskäsky.

Konkreettiset askeleet kohti ”lopullista ratkaisua”, jokaisen juutalaisen murhaamista, otettiin syksyllä 1940. Tällöin Hitlerin ja Himmlerin tapaamisissa saatiin aikaan päätös kaikkien Euroopan juutalaisten murhaamisesta.

Operaatio Reinhard on koodinimi, jolla tarkoitetaan natsien suunnitelmaa tuhota Puolan juutalaiset. Kun natsit käynnistivät operaatio Reinhardin, he aloittivat välittömästi kolmen tuhoamisleirin rakentamisen Puolaan marraskuussa 1941. Näitä pääleirejä olivat Treblinka, Sobibor ja Belzec.

On tärkeää ymmärtää, kuinka järjestelmällistä natsien toiminta oli. Yleisnimike ”saksalaisten ylläpitämä leiri” pitää allaan useita erilaisia leirejä, joilla kaikilla oli eri tarkoitus, mutta jotka tähtäsivät samaan päämäärään: lopulliseen ratkaisuun. Oli olemassa vanki- ja läpikulkuleirejä, keskitysleirejä, keräyspaikkoja, työleirejä, vankileirejä, ghettoja, sekä tuhoamisleirejä. Monet leirit olivat kahden leirin yhdistelmiä. Auschwitz-Birkenau oli työ- ja tuhoamisleiri.

Holokaustin kieltäminen ja Birkenaun leiri – Auschwitz II

Holokaustin kiistäminen on yleisempää kuin normaaliälyinen tajuaakaan. Idea idiooteilla menee suurin piirtein näin: Aatu oli pohjimmiltaan ihan kelpo mies ja kasvissyöjä. Hän jopa rakennutti keskitysleireille elokuvateattereita ja tenniskenttiä, jotta siellä olisi kaikilla mukavaa. Uuneissa leivottiin vain hapanjuurileipää ja rusinapullaa.

Ajatus on hämmentävän typerä, sillä natsit dokumentoivat holokaustin tarkasti, ja suurin osa siihen liittyneistä asiakirjoista päätyi länsiliittoutuneiden haltuun sodan jälkeen. Keskitysleireiltä selvisi hengissä 300 000 enimmäkseen juutalaista vankia, jotka kaikki kertoivat samankaltaisia kuvauksia. Lisäksi sodan jälkeen löytyi tuhansia päiväkirjoja, joissa kuvattiin natsien tekemät raakuudet yksityiskohtaisesti ja osin nimettiin tekijät.

Keskeisimpiä väitteitä holokaustin kieltämisessä ovat:

• Yksittäisiä juutalaisten surmia ja kaasutuksia toki ehkä oli, mutta järjestelmälliset joukkoteloitukset eivät mitenkään kuuluneet natsien politiikkaan.
• Se syanidi mitään tappanut.
• Ei ollut mitään holokaustia. Toki juutalaisia kuoli leireillä, mutta he menehtyivät pilkkukuumeeseen tai omaa syytään nälkään.
• Ei ollut uuneja missä olisi voinut polttaa kovinkaan monta ruumista ja kaasukammioiden ovetkin avautuivat väärään suuntaan.
• Juutalaiset olivat itse asiassa syyllisiä omaan kansanmurhaansa.
• Eivät ne itse asiassa olleet natsit, jotka operoivat keskitys- ja kuolemanleirejä, vaan ihan jotkut muut.

Holokaustin kieltäminen ja Birkenaun leiri – Auschwitz II. Holokaustin kieltäminen kielletään kohta myös Suomessa.

Holokaustin kieltäminen on kielletty useassa maassa, kuten Belgiassa, Israelissa, Itävallassa, Liechtensteinissa, Luxemburgissa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Romaniassa, Saksassa ja Sveitsissä. Suomessa asiaa valmistellaan.

Holokaustin kiistäminen kuuluu olennaisena osana monien juutalaisvastaisten liikkeiden maailmankuvaan. On myös paljon yksittäisiä ihmisiä, jotka pitävät väitteitä juutalaisten kaasuttamisesta salaliittona mitä milloinkin vastaan. Nykyisin äänessä ovat eniten rokotevastaiset ja Venäjä myönteiset tahot.

Yksi keskeinen holokaustin kieltäjien väite liittyy krematorioiden oviin.

Auschwitz II ei ole nähtävissä riveittäin polttouuneja ja kaasukammioita. Valitettavasti se, että jäljellä ei ole enää alkuperäisiä rakennuksia, ruokkii holokaustin kieltäjien huuhaata ja näennäistiedettä.

Yksi holokaustin kieltämisen klassikkoväite on, että Birkenaun krematorion kellaria ei olisi käytetty kaasukammioina sen sisäänpäin avautuvan oven takia. Oven avaaminen kaasutuksen jälkeen olisi ollut siis mahdotonta lattialla olevien ruumiiden takia. Tila on siksi holokaustin kieltäjien mielestä ruumishuone luonnollisesti kuolleille vangeille.

Väite perustuu siihen, että joissakin vuodelta 1942 olevissa rakennekuvissa ovi todellakin avautuu sisäänpäin. Tätä ”saranaongelmaa” on toitotettu todisteena niin ahkerasti, että Auschwitz I oli pääleirin vierailun kohteena olevan kaasukammion ovenpieliä kuvataan ahkerasti. Ongelma on vain se, että kyseinen kaasukammio on väärä, ja koko leirikin väärä. Auschwitz II, eli Birkenaun puolella ei ole jäljellä mitään kuvattavaa. Ainoastaan raunioita.

Krematorioitten suunnittelija, arkkitehti Walter Dejaco kertoi oikeudessa sodan jälkeen, että alkujaan vuonna 1942 suunnitelmissa kyse oli ruumiskellarista, mutta joka kuitenkin alkuvuonna 1943 muutettiin kaasukammioiksi. Se, miksi käyttötarkoitusta (ja se ovi) muutettiin johtui siitä, että ”lopullinen ratkaisu” oli päässyt kunnolla vauhtiin ja kaasukammioiden kapasiteetti ei riittänyt alkuunkaan, sillä Puolan ghetoissa odotti edelleen 2,3 miljoonaa juutalaista.

Alkuvuodesta 1943 piirustuksista poistettiin normaaliin ruumiskellariin kuuluva ruumisluiska ja sen tilalle piirrettiin ”riisuuntumishuoneeksi kutsuttuun kammioon”, eli kaasukammioon johtavat portaat. Tuskin ruumiit kävelevät?

Birkenaun leiri, eli Auschwitz II synty.

Natsit etsivät jatkuvasti lisää paikkoja uusille tuhoamisleireille. Hylätty kasarmialue Etelä-Puolan Oswiecimissa muunnettiin nopeasti keskitysleiriksi natsien puolalaisille poliittisille vastustajille. Se sai myös uuden nimen: Auschwitz.

Himmler määräsi pian Auschwitzin keskitysleiriä laajennettavaksi alkuperäisestä 10  000:sta vangista 30 000:teen. Hänellä oli idea, jonka mukaan osa vangeista tulisi valmistamaan rakennusmateriaalia Hitlerin suurisuuntaisiin rakennushankkeisiin Berliiniin, ja loput toimisivat orjatyövoimana lähellä sijainneissa yksityisissä tehtaissa, jotka valmistivat sodan kannalta hyödyllisiä tarvikkeita.

Kun saksan armeija hyökkäsi vuonna 1941 Neuvostoliittoon, alettiin sotavankeja tuoda Auschwitziin. Vangeille tarvittiin lisää tila, joten SS johto päätti laajentaa Auschwitzin leiriä Brzezinkan kylään, kolmen kilometrin päähän Oswiecimista. Alueen siviiliväestö häädettiin ja heidän talonsa takavarikoitiin ja purettiin. Auschwitz-Birkenau oli syntynyt.

Auschwitz I oli pääleiri, jossa sijaitsee nykyisin Auschwitz-Birkenau keskitysleirimuseo. Auschwitz II eli Auschwitz-Birkenau oli varsinainen tuhoamisleiri, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Auschwitz I museoalueesta. Auschwitz III eli Monowitz oli pakkotyöleiri, joka sijaitsi Buna-Werken (IG Farbenin) nitriilikumitehtaan vieressä.

Leirin komendantiksi nimitettiin Rudolf Höss, joka oli jo luonut uraa mm. Dachaun keskitysleireillä. Hän tiesi, miten raskaalla työllä saatiin vangit uupuneiksi ja säyseiksi, joten alun perin Dachaun keskitysleirin motto ”Arbeit Macht Frei” kirjoitettiin myös Auschwitzin keskitysleirin portille.

Auschwitz-Birkenau | Ruumiiden käsittelyyn erikoistunut mies Paul Blobel.

Tappamisvauhdin kiihtyessä krematoriot eivät enää pysyneet tahdissa mukana. SS:n johto päätti haudata osan ruumiista, mutta joukkohautojen löyhkä levisi leirien ympäristöön. Heinäkuuta 1942 leirissä tarkastusta tekevä Heinrich Himmler ei pitänyt asiasta. Hän lähetti leiriin ruumiiden käsittelyyn erikoistuneen Paul Blobel nimisen miehen.

Paul Blobel työskenteli niin sanotun Aktion 1005:n johdossa tehtävänään polttaa kaikki miehitettyjen alueiden joukkohautojen ruumiit niin, ettei uhrien lukumäärää pystyttäisi koskaan selvittämään. Työ tehtiin rautatiekiskoista rakennetuissa kehikoissa, joissa polttopuina käytettiin bensiinillä kasteltuja ratapölkkyjä. Blobelin ideasta rakennelmat viettivät loivasti alaspäin. Näin ruumiista irtoava rasva valui sille kaivettua uraa pitkin keräysastiaan. Jos tuli uhkasi hiipua, lisättiin ihmisrasvaa.

Vaikka Blobelin menetelmällä ruumiita saatiinkin hävitettyä tehokkaammin, ihmisruumiiden polttamisessa avorovioilla oli kuitenkin omat ongelmansa. Palavan lihan haju levisi laajalti ja armeija valitti ruumisrovioiden olevan merkkitulia vihollislentokoneille.

Blobel teloitettiin 8. kesäkuuta 1951. Kuvat Wikimedia Commons.

Topf & Söhne ratkaisi uuniongelman. Kaasukammioista krematorioon suoraan hissillä.

Topf & Söhne -niminen uuneja valmistava yritys aloitti tuotekehityksen ottaen huomioon keskitysleirien ominaispiirteet. Koska keskitysleireillä ei tarvinnut välittää esim. hajujen vähentämisestä, voitiin uuneja tuotekehittää vain tehokkuuskulma huomioon ottaen. Silti nimenomaan uunien polttokapasiteetti oli pullonkaula Auschwitzin tappotehtaan linjastossa läpi leirin toiminnan.

Uunitehdas Topf & Söhne:n insinöörit, sekä keskitysleirin arkkitehdit ja rakennesuunnittelijat löivät osaamisensa yhteen ja keväällä 1943 uudet kaasukammiot ja krematoriot voitiin ottaa käyttöön.

Kaasukammiot ja krematoriot sijaitsivat päällekkäin Birkenaun leirin sivustalla. Ruumiit voitiin kuljettaa kaasukammioista krematorioon suoraan hissillä.

Topf & Söhnen johtajia tuomittiin sodan loputtua pakkotyöhön Siperiaan ja osa päätyi itsemurhaan.

Tuholaismyrkky Zyklon B tappoi myös juutalaiset.

Ennen kuin holokausti alkoi toimia toden teolla, tarvittiin ratkaisuja siihen, miten juutalaiset hävitettäisiin mahdollisimman tehokkaasti. Saksan armeijan edetessä itärintamalla, eteni joukkojen vanavedessä SS:n kuolemanpartiot. Näiden partioiden tehtävä oli vangita ja teloittaa Neuvostoliiton juutalaisia ja haudata ruumiit joukkohautoihin. Joukkoteloituksiin liittyi kuitenkin ongelma. Kylmäverinen ampuminen tai oli paitsi tehotonta ja sotkuista, mutta myös sitä tekeville sotilaille järkyttävää.

Juutalaisia oli kaasutettu jo aikaisemmin hiilimonoksidilla, mutta pakokaasujen käyttäminen koettiin tehottomaksi keinoksi. Syksyllä 1941 keksittiin, että tuholaismyrkky Zyklon B:tä voisi käyttää myös ihmisten tappamiseen. 

Keväällä 1942 natsit tekivät kokeiluja väliaikaisilla kaasukammioilla, joita he rakensivat kaksi kappaletta Birkenaun leirin ulkopuolella oleviin maalaistaloihin. Joukkoteloituskokeiluissa kuoli n. 600 neuvostoliittolaistan sotavankia ja 250 leirisairaalan potilasta. Kaasukammiot poistettiin käytöstä keväällä 1943, mutta otettiin uudelleen käyttöön keväällä 1944, jolloin Unkarin juutalaiset tuhottiin. Kun Zyklon B:llä tehtävät joukkoteloitukset saatiin toimimaan kunnolla, alkoi myös holokaustin kiivain vaihe.

Kaasukammiot ja krematoriot.

Neljän suuren kaasukammion ja krematorion rakentaminen aloitettiin Birkenaussa vuonna 1942. Ne otettiin käyttöön 22. maaliskuuta ja 25.-26. kesäkuuta 1943. Krematorioiden II ja III kaasukammiot ja niiden ns. riisuutumishuoneet, sijaitsivat maan alla, krematoriot IV ja V sijaitsevat maanpinnan tasolla. Kussakin niistä voitiin tappaa noin 2000 ihmistä kerrallaan.

Natsihallinnon 28. kesäkuuta 1943 tekemien laskelmien mukaan krematorioissa voitiin polttaa 4 416 ruumista päivässä – 1 440 krematorioissa II ja III sekä 768 krematorioissa IV ja V. Tämä tarkoitti, että krematoriot saattoivat polttaa yli 1,6 miljoonaa ruumista vuodessa.

Kaikkiaan uuneja oli alueella noin 50 kpl.

Purkulaiturit.

Kun juutalaisten kuljetusvaunut saapuivat Birkenauhun, ihmisten lajittelu tapahtui kolmella purkulaiturilla. SS-lääkärit tekivät suurimman osan päätöksistä siitä, kuka oli pätevä työvoimaan ja kuka tapettiin välittömästi.

Pääleirin vieressä sijaitseva ensimmäinen purkulaituri oli käytössä koko leirin toiminta-ajan ja palveli pääasiassa pääleiriä. Täällä purettiin ensimmäinen 728 vangin kuljetus Tarnówista 14. kesäkuuta 1940. Myöhemmin tänne saapui myös puolalaisia, samoin kuin vuodesta 1942 lähtien joitain juutalaisten joukkokuljetuksia. Tällä rampilta vuosina 1941-1942, ennen Buna-alaleirin rakentamista, Buna-Werken (IG Farbenin) nitriilikumitehdasta rakentaneet vangit nousivat junaan, joka kuljetti heidät töihin ja takaisin leiriin.

Toinen purkulaituri, eli Judenrampe otettiin käyttöön vuonna 1942. Se sijaitsi Oświęcimin rahtiaseman alueella, Auschwitzin ja Birkenaun leirien välissä. Tänne saapui suurin osa juutalaisten joukkokuljetuksista vuosien 1942 ja toukokuun 1944 välisenä aikana, samoin kuin helmikuusta 1943 alkaen Birkenaun leirillä vangittujen romanien joukkokuljetukset.

Kolmas laituri rakennettiin vuonna 1943 Birkenaun leirin sisälle, ja se otettiin käyttöön toukokuussa 1944 Unkarin juutalaisten kuljetusten yhteydessä. Tehokuuden maksimoimiseksi rautatiekiskot jatkuivat aivan Birkenaun leirin keskelle, mistä oli enää vain parinsadan metrin matka kaasukammioihin ja krematorio II ja III asti. Tästä eteenpäin juutalaisten joukkovalinnat tapahtuivat leirissä tuhansien vankien silmien edessä.

Birkenaun tuhoamisleiri toimi kuin tehdas.

Kesäkuussa 1942 Himmler ilmoitti Auschwitzin komentajalle, että Birkenaun tuhoamisleiri oli valittu vauhdittamaan juutalaiskysymyksen lopullista ratkaisua. Birkenauhun johtava rautatie alkoi syöttää leirille karjavaunuihin ahdettuja juutalaisia kiihtyvällä tahdilla.

Asemalla vuorokausia pimeissä vaunuissa olleet vangit laitettiin järjestäytymään kahteen jonoon, jossa toisessa olivat naiset ja lapset ja toisessa miehet ja vanhemmat pojat. Seuraavaksi ihmiset ohjattiin leirin lääkäreiden eteen. He arvioivat ihmisiä ulkonäön, iän ja ammatin perusteella ja päättivät, eläisivätkö vai kuolisivatko he heti. 

Ikä oli yksi tärkeimmistä valintakriteereistä. Pääsääntöisesti kaikki sairaat, raskaana olevat, äidit pienien lapsien kanssa, alle 16-vuotiaat ja vanhukset lähetettiin kuolemaan. Noin 20 % kuljetuksista valittiin työvoimaksi. Heidät vietiin leiriin, rekisteröitiin vangeiksi ja heille annettiin tunnistenumero. Luultavasti suurin osa ihmisistä oli täysin lamaantunut pelosta ja nälästä ja johdateltavissa toimimaan ohjeiden mukaan helposti. Ryhmät siirrettiin asemalaiturilta eteenpäin noin puolen kilometrin matka leirille joko autoilla tai kävellen.

Uhrit saatiin kävelemään kaasukammioon kertomalla, että heitä odotti pitkän kuljetuksen jälkeen suihku ja sen jälkeen lämmin ateria. Hämäyksen vuoksi uudet kaasukammiot oli jopa varustettu hanoilla ja suihkuilla ja ihmisille annettiin saippuoita peseytymistä varten. 

Selviytyjät kertovat, että suurin osa vangeista meni kaasukammioihin vastustelematta. Sonderkommandoksi kutsuttu vankiryhmä jonka tehtävä oli avustaa natseja, teki todennäköisesti kaikkensa pitääkseen uhrit rauhallisina mahdollisimman pitkään. Koska suurimmat kaasukammiot olivat kooltaan noin 200 neliötä, oli helpointa että lukumäärällisesti kerralla yli tuhat uhria astelivat tilaan vapaaehtoisesti, ilman pakokauhua tai pakottamista.

Miten kaasutus ja ruumiidenpoltto tapahtui?

Kaasutus kaasukammioissa tapahtui seuraavasti: uhrit riisuuntuivat ja heidät saatiin jotenkin astumaan kammioon. Ovet lukittiin ja Zyklon B -myrkky pudotettiin sisään kidemuotoisena luukkujen kautta. Ilmankosteuden vaikutuksesta kiteistä vapautui ilmaan tappavaa syanidi-kaasua. Uhrit olivat kuolleet noin 10-20 minuutissa. Ilmanvaihtolaitteet kytkettiin päälle ja noin 30 minuutin kuluttua ovet avattiin. Ruumiit, jotka olivat veren, oksennuksen ja ulosteiden peitossa, huuhdeltiin paloletkulla ja talteen otettiin kaikki arvokas, kuten: korut, proteesit ja kultahampaat.

Birkenaussa oli neljä krematoriota, joissa oli yhteensä 46 muhvelia, eli sisäänvientivaunua. Säilyneet raportit kertovat saksalaisen täsmällisesti, että tunnissa pystyttiin tuhkaamaan 1,7 ruumista per muhveli. Tosin joissakin säilyneissä dokumenteissa kerrotaan, että tunnissa pystyttiin polttamaan yhdessä uunipesässä noin 2,4-3 ruumista. Tähän pääsemiseksi on oletettavasti käytetty myös useamman ruumiin yhtäaikaista tuhkausta. Tuhkaus tapahtui joka tapauksessa jatkuvalla syötöllä siten, että vielä edellisen ruumiin jäännösten ollessa palamisprosessissa, uunin syötettiin uusi ruumis. Polttokapasiteetti on ollut todennäköisesti maksimissaan noin 4000 ruumista päivässä. Tosin polttamiseen määrätyt vangit ovat myöhemmin arvioineet, että Birkenaun neljän krematorion päivittäinen kapasiteetti olisi ollut huomattavasti suurempi – noin 8000 ruumista.

Jälkien tuhoamiselle tuli kiire.

Huolestuessaan Auschwitz-Birkenaun paljastumisesta sodan lopussa Himmler määräsi jäljet tuhottaviksi. Krematoriot toimittanut Topf & Söhne purki krematorioista uudelleenkäyttöön sopivat osat talteen ja krematorio II ja III kaasukammioineen räjäytettiin. Krematorio IV paloi osittain Sonderkommandon kapinan aikana 7.10.1944, ja purettiin. Krematorio V toimi loppuun asti, ja se räjäytettiin 26. tammikuuta 1945, vain pari päivää ennen leirin vapauttamista.

Saksalaisten sotaonni kääntyi lopullisesti kesäkuussa 1944, kun  Neuvostoliiton armeija käynnisti operaation, jossa tarkoituksena oli edetä Varsovaan. Heinäkuussa 1944 Saksan armeija vetäytyi jo täyttä vauhtia Itä-Puolasta ja venäläiset vapauttivat mm. Lublinin lähellä sijaitsevan Majdanekin keskitysleirin.

Kuolemanmarssi.

Yhdeksän päivää ennen kuin neuvostoarmeija saavutti Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin, saksalaiset hylkäsivät leirin ja pakottivat noin 58 000 vankia marssimaan Puolasta kohti Saksaa ja siellä odottavia junia. Tällä kuolemanmarssilla läpi Puolan talven noin 15 000 vankia kuoli. Kun puna-armeija 27. tammikuuta 1945 saapui Auschwitzin keskitysleirille, sotilaat löysivät sieltä vain 7 600 kaikkein heikkokuntoisinta vankia

Rudolf Höss hirtettiin 16. huhtikuuta 1947 Auschwitzissa. Leirillä oli myös kaksi muuta komentajaa. Marraskuussa 1943 Hössin tilalle komentajaksi nimettiin Arthur Liebehenschel, joka teloitettiin hirttämällä tammikuussa 1948. Toukokuussa 1944 komentajaksi tullut Richard Baer, joka oli leirin johtaja sen hylkäämiseen asti tammikuussa 1945, menehtyi sydänkohtaukseen tutkintavankeudessa.

Holokaustin kieltäminen ja Birkenaun leiri – Auschwitz II

Birkenaun tuhoamisleirillä vierailijaa odottaa 175 hehtaarin alue, jossa jäljellä ei ole oikeastaan mitään. Vain muutamia savupiippuja, sokkeleita, joitakin muodon vuoksi entisöityjä parakkeja, sekä kaasukammioiden ja krematorioiden jäänteitä. Aikoinaan kentällä oli yli 300 rakennusta, jossa asui satoja vankeja kerrallaan. Alueella oli omat osastonsa naisille, miehille, mustalaisperheille, sekä juutalaisperheille. Monelle näkymä Birkenausta on tuttu elokuvasta Schindlerin lista.

Schindlerin lista -elokuvassa esiintyy Auschwitz II pääportti. Alueelle on edelleen olemassa raideyhteys, jota käytettiin viimeksi nimenomaan tuon elokuvan kuvauksissa. Junaharrastajia voi kiinnostaa tieto, että junana oli BR52 umpitavaravaunujen kanssa. Juna ajetaan elokuvassa dramaattisesti portin läpi täysi veto päällä, vaikka todellisuudessa se lienee rullannut hitaasti raiteelle. Asemalaiturilla seisoo edelleen yksi umpivaunu mallina. 

Birkenaun leiri – Auschwitz II. Vierailu onnistuu myös omatoimisesti.

Auschwitz-Birkenau keskitysleirimuseo on noussut keskeiseksi natsien tekemän joukkomurhan muistopaikaksi. 

Neuvostoliitto luovutti suurimman osan leirin alueesta Puolan hallinnon vastuulle vuoden 1946 alussa. Paikalle perustettiin museo heinäkuussa 1947. Sinne rakennettiin näyttelyitä ja perustettiin arkisto ja kirjasto, ja rakennuksia kuten vanha krematorio uudistettiin. Kuolleita kaivettiin esiin 1950-luvun loppuun asti. Leirikompleksista tehtiin Unescon maailmanperintökohde vuonna 1979.

Turistien määrä on kasvanut tasaisesti siitä asti, kun Puola liittyi EU:hun vuonna 2004. 

Olen vieraillut Auschwitz-Birkenau keskitysleirimuseossa kahteen otteeseen. Vuonna 2018 ja 2024. Kumpanakin kerralla olen ollut liikkeellä autolla. Matkaa Krakovasta museolle on n. 60 km ja Auschwitz löytyi navigaattorin avulla 40 000 asukkaan Oswiecimin kaupungin vierestä. Alueella on suuri maksullinen parkkipaikka, jonka yhteydestä löytyvät myös vessat.

Sisäänpääsy on ilmainen ellei osallistu ohjatulle kierrokselle, mutta molemmissa tapauksissa sisäänpääsy tulee kuitenkin varata jo etukäteen. Kaikilla kävijöillä on oltava henkilökohtainen pääsylippu ja henkilötodistus mukanaan. Vierailijoita otetaan sisään vain rajattu määrä päivässä, joten päivän liput saattavat olla loppuunmyytyjä jo useita viikkoja etukäteen. 

Lippu kannattaa varata hyvissä ajoin netistä, mikäli haluaa englanninkielisen opastuksen. On mahdollista myös päästä seuraavalla vapaalle kierrokselle pienellä jonotuksella, mutta tällöin tarjolla voi olla vain esim. espanjaa tai puolaa. Heinäkuussa 2024 otin ensimmäisen mahdollisen vapaan kierroksen (Espanja) ja liityin sitten alueella englanninkieliseen ryhmään.

Lippuja ostaessa tulee ilmoittaa nimi ja liput sekä henkilöllisyys tarkistetaan vielä ennen alueella pääsyä uudestaan portilla. Tavarat läpivalaistaan. Alueelle ei saa tuoda A4 kokoa suurempia laukkuja. Suuremmat laukut voi jättää varastoon pientä maksua vastaan. Juomapullot, sateenvarjot ja järjestelmäkamerat sallitaan, eväitä ei. Turvatarkastuksen jälkeen jaetaan audioguide -laitteet kuulokkeineen.

Ohjatun kierroksen pituus oli Auschwitz I puolella noin 1,5-2 tuntia. Vierailuun kuului bussikuljetus Auschwitz II, eli Auschwitz-Birkenau tuhoamisleirille ja takaisin. Auschwitz II puolella käynti vie kuljetuksineen toiset 1,5-2 tuntia. 

Huom! Auschwitz II sijaitsee kentällä, jossa ei ole minkäänlaista suojaa aurinkoa vastaan. Kesällä 2024 ensiapuhenkilökunta joutui noutamaan uuvahtaneita turisteja hoitoon useasta ryhmästä. Varaa ehdottomasti riittävästi nestettä ja suojaudu auringolta.

Ennen vierailua katsotaan elokuvamuodossa lyhyt kertaus historiasta. Museoalueelle kuljetaan nykyisin avonaista käytävää pitkin, jossa kaiuttimista luetellaan leirillä olleiden ihmisten nimiä. Natseille he eivät olleet muita kuin numeroita.

---

Ohessa myös kirjoitus Auschwitz-Birkenau keskitysleirimuseosta.

Auschwitz-Birkenau keskitysleirimuseo