Auschwitz-Birkenau – täällä holokausti viimeisteltiin

Auschwitz-Birkenau – täällä holokausti viimeisteltiin

marraskuu 1, 2018

Auschwitz-Birkenau on synonyymi natsien tuhoamisleirille

Auschwitz-Birkenau on epäilemättä maailman kuuluisin tuhoamisleiri. Siinä, missä muut keskitysleirit ovat voineetkin jäädä kaiuiksi historiantunneilta, on Auschwitz-Birkenau nimenä synonyymi natsien kuolemanleireille.

Vuonna 1940 saksalaisten hyökkäys Eurooppaan oli hyvässä vauhdissa. Operaatio Barbarossa aiheutti sen, että Saksan armeija eteni syvälle itään, ja saksalaisten vallan alle jäi valtava määrä juutalaisia. Hitler oli jo keväällä määrännyt, että Saksan käsiin joutuvat juutalaiset piti tappaa. Tämä ei silti vielä ollut selkeä tuhoamiskäsky. Konkreettiset askeleet kohti ”lopullista ratkaisua”, jokaisen juutalaisen murhaamista, otettiin syksyllä 1940. Tällöin Hitlerin ja Himmlerin tapaamisissa saatiin aikaan päätös kaikkien Euroopan juutalaisten murhaamisesta.

Operaatio Reinhard on koodinimi, jolla tarkoitetaan natsien suunnitelmaa tuhota Puolan juutalaiset. Kun natsit käynnistivät operaatio Reinhardin, he aloittivat välittömästi kolmen tuhoamisleirin rakentamisen Puolaan marraskuussa 1941. Näitä pääleirejä olivat Treblinka, Sobibor ja Belzec.

On tärkeää ymmärtää, kuinka järjestelmällistä natsien toiminta oli. Yleisnimike ”saksalaisten ylläpitämä leiri” pitää allaan useita erilaisia leirejä, joilla kaikilla oli eri tarkoitus, mutta jotka tähtäsivät samaan päämäärään: lopulliseen ratkaisuun. Oli olemassa vanki- ja läpikulkuleirejä, keskitysleirejä, keräyspaikkoja, työleirejä, vankileirejä, ghettoja, sekä tuhoamisleirejä. Monet leirit olivat kahden leirin yhdistelmiä. Auschwitz-Birkenau oli työ- ja tuhoamisleiri.

Auschwitz-Birkenau tuhoamisleiri, holokausti

Auschwitz-Birkenau tuhoamisleiri

Auschwitz-Birkenau

Auschwitz-Birkenau | Arbeit Macht Frei

Natsit etsivät jatkuvasti lisää paikkoja uusille tuhoamisleireille. Hylätty kasarmialue Etelä-Puolan Oswiecimissa muunnettiin nopeasti keskitysleiriksi natsien puolalaisille poliittisille vastustajille. Se sai myös uuden nimen: Auschwitz.

Himmler määräsi pian Auschwitzin keskitysleiriä laajennettavaksi alkuperäisestä 10  000:sta vangista 30 000:teen. Hänellä oli idea, jonka mukaan osa vangeista tulisi valmistamaan rakennusmateriaalia Hitlerin suurisuuntaisiin rakennushankkeisiin Berliiniin, ja loput toimisivat orjatyövoimana lähellä sijainneissa yksityisissä tehtaissa, jotka valmistivat sodan kannalta hyödyllisiä tarvikkeita.

Kun saksan armeija hyökkäsi vuonna 1941 Neuvostoliittoon, alettiin sotavankeja tuoda Auschwitziin. Vangeille tarvittiin lisää tila, joten SS johto päätti laajentaa Auschwitzin leiriä Birkenaun kylän lähistöön. Auschwitz-Birkenau oli syntynyt.

Leirin komendantiksi nimitettiin Rudolf Höss, joka oli jo luonut uraa mm. Dachaun keskitysleireillä. Hän tiesi, miten raskaalla työllä saatiin vangit uupuneiksi ja säyseiksi, joten alunperin Dachaun keskitysleirin motto ”Arbeit Macht Frei” kirjoitettiin myös Auschwitzin keskitysleirin portille.

Arbeit Macht Frei -kyltti on varastettu vuosien saatossa moneen kertaan. Ensimmäisen kerran kyltti varastettiin jo heti leirin vapautuksen aikoihin, kun neuvostosotilaat pakkasivat sen junaan mukaansa “matkamuistona”. Leirin entinen vanki onnistui saamaan kyltin takaisin antamalla sotilaille pullollisella vodkaa. Viimeksi kyltti katosi vuonna 2009 ja löydettiin palasiksi pätkittynä. Konservaattoreilta kului puolitoista vuotta sen kunnostamisessa.

Nykyisin Arbeit Macht Frei eli Työ vapauttaa -kyltin tilalla keskitysleirin portin yläpuolella on siitä tehty kopio, eikä alkuperäistä kylttiä aiota enää asentaa portille. 

Auschwitz I oli pääleiri, jossa sijaitsivat nykyisin museot. Auschwitz II eli Auschwitz-Birkenau oli varsinainen tuhoamisleiri, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Auschwitz I museoalueesta. Auschwitz III eli Monowitz oli pakkotyöleiri, joka sijaitsi IG Farbenin nitriilikumitehtaan vieressä.

Auschwitz-Birkenau tuhoamisleiri

Auschwitz-Birkenau

Auschwitz-Birkenau tuhoamisleiri

Auschwitz-Birkenau | Topf & Söhne ratkaisi uuniongelman

Maa oli Birkenaun alueella soista ja nopeasti rakennetuissa hatarissa makuuparakeissa nälkiintyneiden sotavankien kuolleisuus alkoi nousta nopeasti vuonna 1941. Ruumiskasat kasvoivat, sillä Auschwitzin pääleirin krematoriossa oli aluksi vain yksi kaksipesäinen uuni, jossa pystyi polttamaan maksimissaan 80 ruumista päivässä. Leirin silloinen komendantti Höss tajusi, että ”uuniongelmalle” oli pikaisesti tehtävä jotakin.

Topf & Söhne -niminen uuneja valmistava yritys aloitti tuotekehityksen ottaen huomioon keskitysleirien ominaispiirteet. Koska keskitysleireillä ei tarvinnut välittää esim. hajujen vähentämisestä, voitiin uuneja tuotekehittää vain tehokkuuskulma huomioon ottaen. Silti nimenomaan uunien polttokapasiteetti oli pullonkaula Auschwitzin tappotehtaan linjastossa läpi leirin toiminnan.

Auschwitz-Birkenau | Tuholaismyrkky Zyklon B tappoi myös juutalaiset

Ennen kuin holokausti alkoi toimia toden teolla, tarvittiin ratkaisuja siihen, miten juutalaiset hävitettäisiin mahdollisimman tehokkaasti. Saksan armeijan edetessä itärintamalla, eteni joukkojen vanavedessä SS:n kuolemanpartiot. Näiden partioiden tehtävä oli vangita ja teloittaa Neuvostoliiton juutalaisia ja haudata ruumiit joukkohautoihin. Joukkoteloituksiin liittyi kuitenkin ongelma. Kylmäverinen ampuminen tai oli paitsi tehotonta ja sotkuisaa, mutta myös sitä tekeville sotilaille järkyttävää.

Juutalaisia oli kaasutettu jo aikaisemmin hiilimonoksidilla, mutta pakokaasujen käyttäminen koettiin tehottomaksi keinoksi. Syksyllä 1941 keksittiin, että tuholaismyrkky Zyklon B:tä voisi käyttää myös ihmisten tappamiseen. Auschwitzissa tehtiin joukkoteloituskokeiluja, joissa kuoli n. 600 neuvostoliittolaistan sotavankia ja 250 leirisairaalan potilasta. Kun Zyklon B:llä tehtävät kaasutukset saatiin toimimaan, alkoi myös holokaustin kiivain vaihe.

Majdanekin keskitysleiri Lublinissa

Birkenaun tuhoamisleiri toimi kuin tehdas

Kesäkuussa 1942 Himmler ilmoitti Auschwitzin komentajalle, että Birkenaun tuhoamisleiri oli valittu vauhdittamaan juutalaiskysymyksen lopullista ratkaisua. Birkenauhun johtava rautatie alkoi syöttää leirille karjavaunuihin ahdettuja juutalaisia kiihtyvällä tahdilla.

Asemalla vuorokausia pimeissä vaunuissa olleet vangit laitettiin järjestäytymään kahteen jonoon, jossa toisessa olivat naiset ja lapset ja toisessa miehet. Luultavasti suurin osa ihmisistä oli täysin lamaantunut pelosta ja nälästä ja johdateltavissa toimimaan ohjeiden mukaan helposti. Ryhmät siirrettiin asemalaiturilta eteenpäin noin puolen kilometrin matka leirille joko autoilla tai kävellen.

Birkenaun pääportilla SS lääkärit tutkivat tulijat: työkykyiset lähetettiin leiriin ja loput, eli vanhat, sairaat, lapset ja äidit pienien lapsien kanssa suoraan kaasukammioon. Tehokuuden maksimoimiseksi rautatiekiskoja jatkettiin myöhemmin aivan Birkenaun leirin keskelle, mistä oli enää vain parinsadan metrin matka kaasukammioihin ja krematorioon.

Uhrit saatiin kävelemään kaasukammioon kertomalla, että heitä odotti pitkän kuljetuksen jälkeen suihku ja sen jälkeen lämmin ateria. Hämäyksen vuoksi uudet kaasukammiot oli jopa varustettu hanoilla ja suihkuilla ja ihmisille annettiin saippuoita peseytymistä varten. 

Selviytyjät kertovat, että suurin osa vangeista meni kaasukammioihin vastustelematta. Sonderkommandoksi kutsuttu vankiryhmä jonka tehtävä oli avustaa natseja, teki todennäköisesti kaikkensa pitääkseen uhrit rauhallisina mahdollisimman pitkään. Koska suurimmat kaasukammiot olivat kooltaan noin 200 neliötä, oli helpointa, että lukumäärällisesti kerralla yli tuhat uhria astelivat tilaan vapaaehtoisesti, ilman pakokauhua tai pakottamista.

Miten kaasutus ja ruumiidenpoltto tapahtui?

Kaasutus kaasukammioissa tapahtui seuraavasti: uhrit riisuuntuivat ja heidät saatiin jotenkin astumaan kammioon. Ovet lukittiin ja Zyklon B -myrkky pudotetiin sisään kidemuotoisena sisäänlaittoluukkujen kautta. Ilmankosteuden vaikutuksesta kiteistä vapautui ilmaan tappavaa syanidi-kaasua. Uhrit olivat kuolleet noin 10-20 minuutissa. Ilmanvaihtolaitteet kytkettiin päälle ja noin 30 minuutin kuluttua ovet avattiin. Ruumiit, jotka olivat veren, oksennuksen ja ulosteiden peitossa, huuhdeltiin paloletkulla ja talteen otettiin kaikki arvokas, kuten: korut, proteesit ja kultahampaat. Kaikkien kaasukammioiden yhteenlaskettu kapasitetti oli suurimmillaan 4 700 ihmistä päivässä, eli 150 000 ihmistä kuukaudessa.

Birkenaun alkuperäiset suuret kaasukammiot ovat nykyisin raunioina. SS joukot räjäyttivät ne itse venäläisten lähestyessä leiriä 25.1.1945. Auschwitz I puolella leirin yksi pieni kaasukammio on tallella, mutta siihen on tehty paljon muutoksia. Mm. sen katossa olevien Zyklon B -sisäänlaittoluukkujen paikkoja on muutettu turisteille paremmin näkyviksi museon toimesta.

Ruumiiden poltto krematoriossa. Auschwitz-Birkenaussa oli neljä krematoriota, joissa oli yhteensä 46 muhvelia, eli sisäänvientivaunua. Säilyneet raportit kertovat saksalaisen täsmällisesti, että tunnissa pystyttiin tuhkaamaan 1,7 ruumista per muhveli. Tosin joissakin säilyneissä dokumenteissa kerrotaan, että tunnissa pystyttiin polttamaan yhdessä uunipesässä noin 2,4-3 ruumista. Tähän pääsemiseksi on oletettavasti käytetty myös useamman ruumiin yhtäaikaista tuhkausta. Tuhkaus tapahtui joka tapauksessa jatkuvalla syötöllä siten, että vielä edellisen ruumiin jäännösten ollessa palamisprosesissa, uunin syötettiin uusi ruumis. Polttokapasiteetti on ollut todennäköisesti maksimissaan noin 2000-3000 ruumista päivässä.

Huolestuessaan Auschwitz-Birkenaun paljastumisesta sodan lopussa Himmler määräsi jäljet tuhottaviksi. Krematoriot toimittanut Topf & Söhne purki krematorioista uudelleenkäyttöön sopivat osat talteen ja rakennukset räjäytettiin. Yksi krematorio muutettiin bunkkeriksi. 

Topf & Söhnen johtajia tuomittiin sodan loputtua pakkotyöhön Siperiaan ja osa päätyi itsemurhaan.

Natseilla oli oma “erikoismiehensä” ruumiiden käsittelyyn

Tappamisvauhdin kiihtyessä krematoriot eivät enää pysyneet tahdissa mukana. SS:n johto päätti haudata osan ruumiista, mutta joukkohautojen löyhkä levisi leirien ympäristöön. Heinäkuuta 1942 leirissä tarkastusta tekevä Heinrich Himmler ei pitänyt asiasta. Hän lähetti leiriin ruumiiden käsittelyyn erikoistuneen Paul Blobel nimisen miehen.

Paul Blobel työskenteli niin sanotun Aktion 1005:n johdossa tehtävänään polttaa kaikki miehitettyjen alueiden joukkohautojen ruumiit niin, ettei uhrien lukumäärää pystyttäisi koskaan selvittämään. Työ tehtiin rautatiekiskoista rakennetuissa kehikoissa, joissa polttopuina käytettiin bensiinillä kasteltuja ratapölkkyjä. Blobelin ideasta rakennelmat viettivät loivasti alaspäin. Näin ruumiista irtoava rasva valui sille kaivettua uraa pitkin keräysastiaan. Jos tuli uhkasi hiipua, lisättiin ihmisrasvaa.

Blobel teloitettiin Landsbergin vankilassa 8. kesäkuuta 1951.

Auschwitz-Birkenau | Kaasukammioista krematorioon suoraan hissillä

Vaikka Blobelin menetelmällä ruumiita saatiinkin hävitettyä tehokkaammin, ihmisruumiiden polttamisessa avorovioilla oli kuitenkin omat ongelmansa. Palavan lihan haju levisi laajalti ja armeija valitti ruumisrovioiden olevan merkkitulia vihollislentokoneille. Tarvittiin uusia uuneja, mutta myös uusia kaasukammioita. Kaasukammioiden kapasiteetti ei riittänyt alkuunkaan, sillä Puolan ghetoissa odotti edelleen 2,3 miljoonaa juutalaista.

Uunitehdas Topf & Söhne:n insinöörit, sekä keskitysleirin arkkitehdit ja rakennesuunnittelijat löivät osaamisensa yhteen ja keväällä 1943 uudet kaasukammiot ja krematoriot voitiin ottaa käyttöön.

Kaasukammiot ja krematoriot sijaitsivat päällekkäin Birkenaun leirin sivustalla. Ruumiit voitiin kuljettaa kaasukammioista krematorioon suoraan hissillä. Kaikkien kaasukammioiden yhteenlaskettu kapasitetti oli nyt 4 700 ihmistä päivässä, eli 150 000 ihmistä kuukaudessa. Nämä luvut ovat kuitenkin vain arvioita. Kukaan ei tiedä, kuinka monta ihmistä kuoli Auschwitz-Birkenaun kaasukammioissa, sillä natsit hävittivät kirjanpidon vetäytyessään.

Auschwitz-Birkenau tuhoamisleiri

Auschwitz-Birkenau tuhoamisleiri, holokausti

Auschwitz-Birkenau tuhoamisleiri

Auschwitz-Birkenau tuhoamisleiri, holokausti

Auschwitz-Birkenau | Vapautus koitti monelle liian myöhään

Saksalaisten sotaonni kääntyi lopullisesti kesäkuussa 1944, kun  Neuvostoliiton armeija käynnisti operaation, jossa tarkoituksena oli edetä Varsovaan. Heinäkuussa 1944 Saksan armeija vetäytyi jo täyttä vauhtia Itä-Puolasta ja venaläiset vapauttivat mm. Lublinin lähellä sijaitsevan Majdanekin keskitysleirin.

Holokaustin kiivain vaihe kesti vuoden 1942 helmikuusta kesäkuuhun. Auschwitz-Birkenau jatkoi kuitenkin toimintaansa vielä silloinkin, kun muut kuolemanleirit oli lakkautettu. Voidaan sanoa, että holokausti viimeisteltiin Auschwitz-Birkenaussa. 

Huolestuessaan Auschwitz-Birkenaun paljastumisesta Himmler määräsi jäljet tuhottaviksi. Krematorioita ja kaasukammioita alettiin purkaa ja lopullisesti ne räjäytettiin ilmaan vain pari päivää ennen puna-armeijan saapumista. 

Yhdeksän päivää ennen kuin neuvostoarmeija saavutti Auschwitz-Birkenaun keskityseirin, saksalaiset hylkäsivät leirin ja pakottivat noin 58 000 vankia marssimaan Puolasta kohti Saksaa ja siellä odottavia junia. Tällä kuolemanmarssilla läpi Puolan talven noin 15 000 vankia kuoli. Kun puna-armeija 27. tammikuuta 1945 saapui Auschwitzin keskitysleirille, sotilaat löysivät sieltä vain 7 600 kaikkein heikkokuntoisinta vankia

Auschwitz-Birkenau tuhoamisleiri

Rudolf Höss hirtettiin 16. huhtikuuta 1947 Auschwitzissa. Leirillä oli myös kaksi muuta komentajaa. Marraskuussa 1943 Hössin tilalle komentajaksi nimettiin Arthur Liebehenschel, joka teloitettiin hirttämällä tammikuussa 1948. Toukokuussa 1944 komentajaksi tullut Richard Baer, joka oli leirin johtaja sen hylkäämiseen asti tammikuussa 1945, menehtyi sydänkohtaukseen tutkintavankeudessa.

  • 64
  •  
  •  
  •  
    64
    Shares
7 comments

7 comments

sari / matkalla lähelle tai kauas marraskuu 10, 2018 - 9:29 pm

Tämä juttu saa pohtimaan taas yhden kerran noita hirveyksiä! Joita ei saisi koskaan unohtaa, jotta on tiedossa tulevillekin polville tietona, jottei moista enää ikinä tapahtuisi! Auschwitzissä en ole käynyt mutta Sachenhausissa kyllä.

Reply
Anita / My Tiny Travel Journal marraskuu 10, 2018 - 11:42 am

En ole käynyt täällä, mutta olen käynyt Breendonkin leirillä Belgiassa, ollessani opiskelemassa ko. maassa. Breendonk oli vanki- ja työleiri. MInulle oli silloin yllätys, että leirejä on ollut myös niinkin läntisessä Euroopassa. Teloituspaikka jäi kummittelemaan mieleen.

Reply
Elsa/Hakunamalife marraskuu 8, 2018 - 5:21 pm

Todella mielenkiintoinen postaus, näkee, että olet perehtynyt aiheeseen tosi hyvin. Kävin tuolla yli 10 vuotta sitten ja vieläkin muistan sen ahdistuksen, mikä paikasta tuli. Kamala paikka ja kamala osa historiaa, mutta paikka todellakin on käymisen arvoinen.

Reply
Päivi marraskuu 7, 2018 - 8:15 pm

En ole käynyt, enkä aio käydäkään. Karmea paikka, vie varmasti mielen rauhan pitkäksi aikaa.

Reply
Jenni marraskuu 6, 2018 - 10:51 pm

Informatiivinen juttu kaikessa kauheudessaaan. Olen myös käynyt, ja muistan ettei huvittanut loppupäivänä jutella juuri mitään, kun aivot vaan työstivät kaikkea nähtyä ja luettua. Menenpä seuraavaksi lukemaan tuon jatko-osan…

Reply
Aila marraskuu 5, 2018 - 12:19 am

Tämä on kyllä pala Euroopan ja varmaan koko maailman kamalinta historiaa. Olen käynyt. Olen käynyt myös Majdanekissa, Oranienburgissa ja Bergen-Belsenissä – kaikki ovat yhtä kammottavia. Kiitos kattavasta kirjoituksesta. Kunpa moni lukisi ja ajattelisi.

Reply
Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo mietityttää - TÄMÄ MATKA marraskuu 4, 2018 - 5:28 pm

[…] Tarkempaa tietoa leirin synnystä ja sen toiminnasta voit lukea kirjoituksessa Auschwitz-Birkenau – täällä holokausti viimeisteltiin. […]

Reply

Leave a Comment