Ostolakko jatkuu. Viinalakko alkoi – Lokakuu-Tammikuu

by Anna

Ostolakko jatkuu ja lisää haastetta tuo viinalakko

Ostolakko. Siis tila, missä ei osteta mitään. Ei vaatteita tai kenkiä, ei astioita tai kukkaruukkuja, ei sohvatyynyjä tai pyyhkeitä, ei kirjoja, koruja tai käsilaukkuja. Ei ylipäätänsä mitään tavaraa.

Ostolakossa tarkoitus ei siis ole erityisesti säästää rahaa, vaan pyrkiä rajoittamaan turhaa shoppailua ja tavaroiden kertymistä nurkkiin.

Huhtikuussa 2019 päätin olla ostamatta mitään ylimääräistä kotiin tai itselleni. Säännöt olivat selkeät. Ruokaa, hammastahnaa, vessapaperia ym. saa toki ostaa. Pojille vaatehankinnat on tehtävä, vaikka äiti ostolakkoilee. Myös sellaisen tarpeellisen esineen, joka menee rikki ja jota ei voi korjata, voi korvata uudella. Lentoliput eivät ole turhia tai ylimääräisiä! Ne eivät jää pyörimään nurkkiin.

Miten sujuu? – Lokakuu

Lokakuusta on jo niin kauan aikaa, että minun piti oikein tarkistaa tililtä, onko tullut tehtyä ostoksia. Matkalta on näköjään ostettu ruokatarvikkeita kotiin, mutta ei muuta. Auton talvirenkaiden vaihto ja säilytys maksoi 105 euroa.

Tämän näyteikkunan bongasin Italiassa. Ihan hyvä neuvo.

Marraskuu

Marraskuussa olimme Aasiassa käymässä ja muistan kuinka kääntelin ja vääntelin montaakin kivaa kippoa ja kuppia käsissäni. Sinne ne kuitenkin jäivät odottamaan tosiostajia.

Yhdestä paikasta en kuitenkaan selvinnyt ulos ilman ostoksia ja se oli Raffles-hotellin Gift shop. Mukaan tarttui patakinnas ja keittiöpyyhe ( 28 euroa). Patakinnas on vähän erilainen kuin tuo kuvassa oleva, eli siinä on silikoninen vahvike kämmenenpuolella. En vain viitsinyt kuvaa jo hieman likaantuneesta patakintaasta ottaa. Vanha rikkoontunut kinnas meni roskiin.

Joulukuu

Joulukuussa tulikin sitten osteltua vähän enemmän. Kallein ostos oli uusi puhelin. Uusi iPhone 11 Pro ja siihen suojakuori maksoi 1200 euroa. Myin näppärästi vanhan kapulan pois 400 eurolla, joten ihan konkurssia tästä ei tullut ja etenkin ei jäänyt mitään makaamaan piironginlaatikkoon. Samalla piti ostaa uusi pitkä laturinjohto (29 euroa), kun vanha unohtui johonkin hotelliin.”Tietotekniikka” osastoon ostoksissa menee myös uusi ulkoinen kovalevy 89 euroa.

Ostoskoriin päätyivät myös uudet rintaliivit ja parit alushousut (yht. noin 50 euroa).

Joulukuussa minua haastateltiin myös sanomalehteen. Tuo juttu on julkaistu aika monessa lehdessä ympäri Suomea, mutta laitetaan se nyt tähänkin vielä.

Tammikuu

Tammikuussa matkustin niinkin kauas kuin Helsinkiin Matkamessuille ja vanha matkalaukku otti ja hajosi. Helsingistä löytyi liki vastaava Delsey. Olen laukun yksityiskohdista aika tarkka (pitää olla neljä pyörää, pohjassa myös kahva, vyöt sisällä ylä- ja alaosassa, laajennettava), joten olin ihan tyytyväinen, kun löysin laukun ilman sen suurempaa etsintää. Mukana tuli kaksi tukevaa kenkäpussia, pyykkipussi ja pehmustettu vetoketjulla keskeltä avautuva ja tarroilla suljettava pussi, jonka käyttötarkoitus ei ole vielä selvinnyt minulle. Uusi juttu on tuplavetoketju, joka kuulemma on turvallisempi, mutta myös jäykempi avata ja sulkea.

Uuden leivänpaahtimenkin menin ja ostin (49 euroa). Vanha menee mökille. Se vanha oli hankala käyttää, koska leivät paahtuvat siinä toispuoleisesti. Tämä uusi on vähän isompi, mutta paahtaa todella tasaisesti. Lisäksi tässä on joku sulatusmoodi ja uudelleen lämmitykselle oma nappula.

Talouteen tuli myös uusi televisio (Samsung 55 QLED 4K UHD smart), mutta sen hankinnasta sanoudun täysin irti. Minulle kymmenen vuotta vanha televisiomme olisi kelvannut edelleen aivan hyvin, mutta perheen kolme miestä huusivat kuorossa, että siinä on sitä ja tätä vikaa, ja että se ei toimi enää yhtään minkään kanssa yhteen. Vaivihkaa television koko myös suureni, mistä en ole mitenkään iloinen. Jotta television sai toimimaan, piti ladata joku appsi kännykkään. Tällä appsilla voisi sitten ohjailla telkkaria ja kaikkia muitakin Samsungin kodinkoneita. Tässä vaiheessa totesin, että en todellakaan aio imuroida mitään appseja netistä voidakseni katsoa televisiota. Onneksi tuo toimii ihan kaukosäätimelläkin.

Viinalakko 100 päivää

Aloitin tipattoman jo hieman etuajassa joulukuussa. Olen tätä viinin lipittämisen tarpeellisuutta miettinyt jo aiemmin. Kaikenlaisilla kekkereillä ja matkoilla (lentokenttien ja hotellien lounget ym.) viinaa ja viiniä on aika lailla rajattomasti tarjolla. Toki niiden ohi voisi kävellä, mutta usein se lasi tai kaksi (tai enemmänkin) on tullut nautittua. Kotona taas ruuan kanssa on ollut liiankin helppo avata viinipullo.

Päätin kokeilla miten hankalaksi elämä menee, jos ne lasilliset jättää ottamatta. Vaikein pala on ollut jättää yömyssy pois. Pelkäsin, että uni ei tulisikaan, mutta kyllä se väsymys on ihan samalla tavalla iltaisin tullut. Kysymys on siis ollut vain tavasta.

Ongelma, mikä on vielä osin ratkaisematta, on korvaava tuote. Olen selvästi ns. lipittäjä. Eli kädessä pitää olla lasillinen “jotain”. Lähi-idässä alkuvuodesta ollessani ongelmaa ei ollut, koska siellä oli mielettömän hyvä mehu ja alkoholittomien juomien valikoima kaikkialla. Mutta nyt Suomessa alkaa ahdistus hiipiä mieleen. Missä on minun minttu-lime -juomani?

Koska hankaluudet tähän mennessä ovat olleet kuitenkin melko pieniä, ajattelinkin jatkaa alkoholittomasti sata päivää. Katsotaan nyt, miten tämä sujuu. Voi olla, että lopetan aikaisemmin. Tai toisaalta, voihan se olla, että jatkan pidempäänkin.

Henkilökohtaisesti en ole vielä kokenut mitään ihmelaihtumisia tai muita hyötyjä, mitä alkoholin pois jättämiseen usein liitetään. Olisiko unenlaatu hieman parantunut, vaikea sanoa, sillä olen aina ollut hyvä nukkumaan.

Haasteita on aivan varmasti tulossa, sillä esim. kahden viikon kuluttua lähden 10 päivän ruoka- ja viinimatkalle Etelä-Afrikkaan. Mielenkiintoista nähdä miten hyvin viinitiloilla on varauduttu maisteluihin. Usein kun olen autolla ollut viinitiloilla esim. Italiassa tai Espanjassa, on pitänyt erikseen pyytää astiaa sylkemistä varten. Toki muutenkin viinejä joutuisi tuolla reissulla sylkemään pois, sillä viinitiloja voi olla kolme per päivä ohjelmassa + ruokailut päälle. Eli jos kaiken eteen tuodun viinin joisi, olisi kyllä ympärivuorokautisessa humalassa.

2 comments

2 comments

Reissu-Jani tammikuu 26, 2020 - 4:49 pm

Kun olin omalla rahalla Etelä-Afrikassa niin eipä ne viinien maistelut paljon maksaneet — joko olivat täysin iLMAISIA tai 1€-3€/lasi. Ajoimme vielä kuuluisan Wine Routen, niin viinitiloja on todella paljon ja tosiaan ILMAISIA käyntejä mainostettiin joka käänteessä. No mä ajoin — ja päätin ohittaa ne. Stellenboschisssa oli sitten aika pysähtyä, ja siellä niitä viinitiloja sitten riitti. Erässä paikassa oli jopa raitiovaunu, joka kiersi paikkoja – ja itse raitiovaunussa olisi ollut myös tarjoilua. Tälle en ehtinyt… Cape Townista lähti muuten neljälle viinitilalle “Hop-on-Hop-off” bussi — se oli näppärä taita käydä viinitiloilla. Eräässä paikassa olisi ollut 10€ maistelupaketti, mutta kun keskusteltiin hieman pidempään niin saatiin se ilmaiseksi.. kun mä sanoin vielä ostavani viiniä mukaan. .. Eli mitä mä yritän nyt sanoa, niin jos menet menet Etelä-Afrikkaan niin ämpäriin ei kannata sylkeä viiniä.. tai jos viinalakko jatkuu niin jätä väliin ne viinitilat, muuten tulee paha mieli.

Reply
Anna tammikuu 27, 2020 - 9:42 am

Täytyy nyt katsoa miten viininmaisteluiden käy. Kyseessä on press-reissu, joten viininmaistelutilaisuuksia ei voi jättää välistä 😀

Reply

Leave a Comment