“Två ice cream, bitte!” | EF Education First

“Två ice cream, bitte!” | EF Education First

elokuu 24, 2017

Kaupallinen yhteistyö EF Education First

Kommunikointi paikallisten ihmisten kanssa heidän omalla kielellään on usein matkan parasta antia. Jo muutama sana paikallista kieltä, vaikka vain tervehtiminen ja kiittäminen, saa hymyn kasvoille ja kertoo toiselle osapuolelle, että olet halunnut ottaa maasta selvää ja tutustua siihen jo ennen sinne saapumistasi.

”Rukiver tavarits”, ”Jedno pivo” ja ”Hakuna matata” kaltaiset sanat taas ovat käyttöarvoltaan suppeampia, mutta voihan niilläkin koittaa jäätä murtaa.

Mitä kieltä kannattaisi opiskella?

Maailman puhutuimpia kieliä ovat*

  • Mandariinikiina, puhujia: 1,2 miljardia
  • Englanti, puhujia: Vähintään 765 miljoonaa
  • Espanja, puhujia: 466 miljoonaa
  • Hindi, puhujia: 380 miljoonaa
  • Arabia, puhujia: 450 miljoonaa

Näiden jälkeen tulevat portugali, bengali, venäjä, japani, panjabi, saksa, jaava ja wu-kiina. Vaikka ihan ensimmäisenä ei tulisikaan mieleen lähteä opiskelemaan kiinaa, kannattaa muistaa, että Kiina on nouseva talousjätti ja kiinan kielen taidot ovat tarpeen monissa yrityksissä.

Allekirjoittanutkin on juuri aloittanut kiinan opiskelun, jotta lokakuinen kiinanmatkani sujuisi helpommin. Osaan jo sanoa Xièxiè (Kiitos) Nǐ hǎo (Päivää) ja Xǐshǒujiān zài nǎlǐ? (Missä on vessa). Lisäksi osaan kirjoittaa kiinaksi sanan Suomi 芬兰

Matkabloggaajat ovat kielitaitoisia

Matkabloggaajien oletetaan usein osaavan kieliä monipuolisesti. Matkabloggaajissa onkin monia todellisia kielineroja, mutta ehkäpä enemmän kuin kielellisestä osaamisesta, kyse on kuitenkin kyvystä luoda tarinoita ja kirjoittaa kokemuksistaan omaan kohderyhmää puhuttelevalla tavalla.

Katsotaanpa mitä kieliä minä puhun:

  • Suomee ja savvoo, hiljoo ja kovvoo. Tämän lisäksi tsadia tai mikä sen nyt olikaan. Jotain etelän vetelän kieltä kuitenkin. Kato ku mä bunkkasin aikanani stadissa. Mutsi duunas mulle aina pari smörgarii, ennen ku mä lähin suhaa kuusfemmalla Ogelista Lauttikseen soittaa skittaa. 
  • Ruotsia: Osaan tilata IKEA:n kottbullarnat oikein hyvin Haaparannassa.
  • Espanja: Heti Epsanjan lentokentällä silmissä kiiltää Un café con leche y un Veterano, por favor.
  • Saksa: Haben sie Zimmer frei?, solahtaa suusta hyvin. Pakotettuna saksalaiseen kohteliaisuuteen osaan myös kajauttaa guten Morgen ja auf Wiedersehen, sitä mukaa kun ihmisiä lappaa aamiaishuoneeseen tai poistuu sieltä.
  • Ranska: Piilevä, mutta ajoittain aktivoituva kieli. Kun ranskalaisen leipomon oviaukosta nenääni kulkeutuu tuore Baguetten, Flan parisienin tai Pain au chocolatin tuoksu, muistuvat mieleeni välittömästi sanat Bonjour, S’il vous plaît, Merci ja Au revoir.
  • Gastromia: Veau (vasikanliha), Oie (hanhi), Sauce-Chantilly (piparjuurta, majoneesia ja vatkattua kermaa) tai Crustacés (äyriäiset). Siis nämähän ovat sanoja, jotka jokaisen tulisi osata!

Ja sitten se englanti

Se mitä nyt kirjoitan, voi todellakin tuntua oudolta etenkin Helsingissä asuvan silmissä. Varsinkin pääkaupunkiseudulla kun englanninkieli on noussut muutamassa vuodessa toiseksi kotimaiseksi. Englannin kieli on nykyisin liki välttämätön perustaito.

Tällä hetkellä englanninkielentaitoni on heikompi kuin 7-luokkalaisella pojallani. Vaikka sanavarastoni onkin laajempi, kyse on kyvystä ilmaista itseään ja ajatella englanniksi. Siinä missä minä mietin lausetta etukäteen, poikani puhuu spontaanisti täysin ilman pelkoa mahdollisista kielivirheistä.

En osaa heitellä huolettomasti läppää, pitää yllä small talkia tai kertoa vitsejä englanniksi. Pyrin pysymään tiukasti asiassa ja käytän aina mahdollisimman selkeitä ja lyhyitä lauseita. Tästä seuraa luonnollisesti se, että kuulostan varsin ynseältä, jopa tylyltä kommunikoidessani englanniksi.

Kuitenkin on niin, että erilaisten testien ja kurssien tulokset kertovat minun puhuvan ja ymmärtävän kirjoitettua englantia tasolla ”edistynyt”. Olen siis aloittelijasta kaukana, joten mistä tämä epävarmuus kumpuaa?

Osa syy tähän häpeään on iskostettu päähän jo koulussa. Kun opettaja pakottaa lukemaan tekstiä ääneen ja korjaa ääntämystä jatkuvasti, syö se lapsen itsetuntoa tavattomasti. Osan häpeästä on aiheuttanut edellinen matkakumppanini, joka riensi korjaamaan ääntämystäni tai jatkoi puhumista puolestani. Näinä hetkinä olisin ollut valmis maksamaan mitä tahansa siitä taidosta, että suustani tulisi ulos täydellistä Oxford-englantia.

Suomessa on tuhansittain kaltaisiani 70-luvun koulun kasvatteja, jotka periaatteessa osaavat englantia, mutta eivät halua sitä mielellään puhua virheiden pelossa. Mitä enemmän maailma ympärillä kansainvälistyy ja englanti ottaa jalansijaa palvelukielenä, sitä hankalammaksi tilanne käy. Mutta eipä hätiä. Tilanne on aina korjattavissa. Kielimatkoja tarjotaan myös aikuisille.

Miksi kieltä kannattaa opiskella ulkomailla?

Yksi syy miksi kieliä kannattaa opiskella mahdollisuuksiensa mukaan ulkomailla, on ääntäminen. Intonaatiolla ja sanojen painotuksella on suuri merkitys. Vaikka puhuisit täydellistä englantia, mutta sanojesi painotus on väärä, ei vastaanottaaja ymmärrä sinua alkuunkaan.

Muistan edelleen, kuinka Israelissa bussissamme oli 16 matkustajaa eri kansalaisuuksista. Ainoat, joilla oli selkeitä vaikeuksia ymmärtää opastamme, olivat amerikkalaiset. He eivät selkeästi olleet tottuneet kuuntelemaan kuin natiivi amerikanenglantia.

Olen itse töpännyt pahoin keskustelussa, jossa puhuttiin siitä, mitä vanhempamme tekevät työkseen. Yritin kertoa, että äitini on eläkkeellä ja sanoin: My mother is retired. Ääntämykseni takia muut kuitenkin kuulivat/luulivat minun sanovat: My mother is retarded. Jep-jep, sehän meni hyvin.

Tähän loppuun on pakko kertoa vielä yksi tarina, jonka olen lukenut Pallontallaajien sivuilta ajat sitten. Se jäi mieleeni siksi, että tässä tulee ilmi hyvin se kuinka tärkeää on, että joku opettaa myös sanojen oikean merkityksen:

“Vaarallinen sana Jenkeissä opittuna oli “whatever”. Se kun nyt vaan tarkoittaa yleensä aina välinpitämättömyyttä ja minä ihan vilpittömästi ajattelin sen päässäni suomennettuna ikäänkuin “mikäs se nyt olikaan” tai “mikä tahansa” siis sillä tavoin että minulla ei kuitenkaan ollut mitään tarkoitusta käyttää sitä sanaa siinä asenteellisessa mielessä “ei kiinnosta minua”. Joten arvata saattaa että taas tuli noloja tapauksia muutamia koettua. Ei sentään käynyt niin surkeasti kun eräälle tutulleni joka erään muslimin läsnäollessa kertoi “muslims believe in Allah, or whatever his name was”.

EF Education First sivuilla on laajan kurssitarjonnan lisäksi muutama kiva testi. Ensimmäisessä voi kokeilla oman englannin kielen sujuvuutta ja toinen testi kertoo kuinka kansainvälinen oikeasti olet.

Sain arvottavaksi kaksi EF:n logolla varustettua mustaa Fjällrävenin Kånken-reppua.

Pääset osallistumaan arvontaan seuraavasti:

  1. Kerro kommenttikenttään mikä on sinun hauskin tai noloin tai muuten vain mieleenpainuvin kielimokasi.
  2. Muista antaa toimiva sähköpostiosoitteesi. Sitä ei julkaista, mutta se on minulle ainut keino saada voittajaan yhteys. EF Education First postittaa palkinnon sinulle.
  3. Arvontaan voi osallistua 3.9.2017 klo 24.00 asti.

 

*http://tieku.fi/kulttuuri/kielet/maailman-13-puhutuinta-kielta

EF Education First

 

  •  
  •  
  •  
  •  
49 comments

49 comments

benkku syyskuu 3, 2017 - 10:02 pm

Äidinkieleltäni ruotsinkielisenä kömmin jatkuvasti suomenkielisten sanojen kanssa, erityisesti u ja o menee helposti vinksalleen.

Reply
Minna syyskuu 3, 2017 - 7:59 pm

Mulla on aina ollut ihan mielettömän huono kielipää! “Mokista” on jäänyt mieleen yläasteen enkun tunnit, kun piti lukea ääneen tekstejä ja en osannut lausua kunnolla. Noista tunneista tuli aika painajaista jossain vaiheessa ja myöhemmin kielien opiskelu jäi täysin. En edelleenkään mielelläni puhu sanaakaan mitään, jos ei ole ihan pakko 😀

Reply
vintagentti syyskuu 3, 2017 - 5:59 pm

En muistanut sähköpostiani englanniksi kertoessani yht´äkkiä millään mitä piste on englanniksi ja hädissäni taisin käyttää sanaa slash.

Reply
Hiisukas syyskuu 2, 2017 - 10:27 pm

Ei ehkä ihan suoraan sitä mitä haetaan, mutta ainoa mitä asiaan liittyen tulee mieleen. Brasiliassa puhuimme ravintolassa viereisessä pöydässä olevista ruokailijoista ehkä vähän turhan kovaan ääneen. Epäilimme heitä englantilaisiksi. Onneksi emme mitään kovin pahaa puhuneet, koska paluulennolla kotimaahan he istuivat samassa koneessa viistosti edessämme. Vähän nolotti kyllä! Koskaan ei kannattaisi ulkomaillakaan puhua edes suomeksi turhan kovaan ääneen mitä tahansa.

Reply
minttu47 syyskuu 2, 2017 - 9:24 pm

Ei onneksi kovin vakavaa tulee mieleen. Panamassa tilasin pikaruokapaikassa ateriat espanjan kielellä ja vastasin, että syödään paikan päällä. Kuitenkin annokset tulivat pussissa. Joku väärinkäsitys tuli. Menimme peränurkkaan hiljaa availemaan pussia ja söimme :).

Reply
Johanna / Fin Nomads syyskuu 1, 2017 - 12:01 pm

Mulla oli koulussa aina asenneongelma englantia kohtaan vaikka arvosanoissa ei ollutkaan valittamista. Huono englanninopettaja vaikuttaa motivaatioon kummasti! Asenne muuttui vasta siinä vaiheessa, kun aloin hakea töitä ulkomailta ja tajusin, että nyt sitä englantia on pakko vain alkaa puhua. Lähdin myös ujona 15-vuotiaana kesävaihtoon Saksaan silloin vielä hyvin heikolla kielitaidollani. Välillä oli aika raskasta, kun ei ymmärtänyt välillä ollenkaan, mitä isäntäperhe yritti sanoa minulle. Myös oppitunneille osallistuminen oli aika tylsää, kun puolet opetuksesta meni ohi. Onneksi niistä ajoista on tultu pitkälle ja nykyään molemmat kielet taittuvat yleensä ongelmitta 🙂

Reply
Jenni elokuu 31, 2017 - 11:05 pm

Oltiin vähän alle parikymppisinä Kreikan Kosilla lomalla eli bilettämässä. Samassa hotellissa oli pohjoismaisten lisäksi muutama tummempi kaveri, ja totesin yhdelle että “You look like a turkey” vaikka ajatuksena oli epäillä miestä turkkilaiseksi. Turkey on sitten kalkkuna englanniksi, Turkish olisi ollut turkkilainen.

Samalla reissulla ystävälleni nousi kuume, ja yritettiin apteekista ostaa kuumemittaria. “We need a fever meter. Our friend is very hot!”

Reply
tiiu elokuu 31, 2017 - 10:31 pm

Ei oma moka mutta nauratti kun kaveri aikoinaan kirjoitti au pair-hakemukseensa osaavansa laittaa ruokaa. Oli kirjoittanut sanan food muotoon foot. Korjasin sen kyllä ennen kuin hakemus lähti matkaan.

Reply
NannaS elokuu 31, 2017 - 1:14 am

Lasken sen mokaksi, etten uskalla puhua ulkomailla vieraalla kielellä lähes ollenkaan…

Reply
Halejo elokuu 31, 2017 - 12:30 am

On todella tarmokkaasti koko ikäni vältellyt enkun puhumista. Siinä ainakin tuollainen selvin moka. Muita en nyt tähän hätään muista, vaikka tuntuu, että hassuja sanojen sekoittamisia olisi kyllä ollut ainakin ajatuksissa… Ehkä ovat olleet niin noloja, että oon pyyhkinyt pois mielestä! 😀

Reply
Merja / Merjan matkassa elokuu 30, 2017 - 8:39 pm

Mulla menee englanti ja espanja sekaisin just otsikossa olevalla tyylillä. En itse sitä edes huomaa, mutta Mallorcalla tyttäreni huomautti useamman kerran, että puhuin mitä sattuu. Mulla on myös tapana keksiä ihan omia sanoja 🙂

Reply
Pirkko / Meriharakka elokuu 30, 2017 - 10:23 am

Eipä tule nyt millään mieleen mokia 🙂 – sen sijaan pari itselleni saavutukseksi laskemaani tilannetta. EU-hommista aikoinaan kilpaillessani päädyin Luxemburgissa silmälääkärin tarkastukseen. Vastaan tuli myös se punavihreätesti ja vastailin vähän hitaaseen tahtiin. Piti sitten (ranskankieliselle) lääkärille selittää, että pitää hetki miettiä miten näitä 88 -tyyppisiä numeroita nyt taas ranskaksi muodostetaankaan: 4 kertaa 20 + 8 🙂
Tiukoin kielitesti on varmaan ollut jossain työhönottohaastattelussa, jossa olin kertonut osaavani englantia, ruotsia ja ranskaa – ja haastattelijatiimi halusi sitten testata tätä siten, että yksi kyseli englanniksi, toinen ruotsiksi ja kolmas ranskaksi. Kielen vaihtaminen nopeaan tahtiin oli todella vaikeaa!

Reply
Marina/ Dioriina elokuu 28, 2017 - 9:22 pm

Näin äkkiseltään tulee mieleen se, kun olin ekaa viikkoa töissä ja minun piti tai olisi pitänyt selostaa asiakkaalle miten toimii aurinkosta virtansan ottava kello. Vuosi oli silloin 2001 ja kaikki oli suht uutta ja hienoa. Tuurillani se asiakas oli usalainen, mikä jo itsessään aiheutti suuria paineita. Loppujen lopuksi menin niin lukkoon selostuksissani, että kaupat hoidin loppuun käsillä puhuen enkä vieläkään tiedä mitä se mies oikeastaan ymmärsi vai ostiko sen kellon ihan vain säälistä. 😀

Reply
Ne Tammelat elokuu 28, 2017 - 1:35 pm

Mun mieleenpainuvin moka sijoittuu varmaan kolmannelle tai neljännelle luokalle, kun ensin intoa puhkuen luulin tietäväni oikean vastauksen opettajan kysymykseen ja kun kirjoitin sen taululle, sain isot naurut päälle, että eipä voisi olla enempää pieleen kirjoitettu, kun puun sijaan (tree) kirjoitinkin numero kolme (three) ja merkityskin täysin eri. Tämä harmiton kohtaus sai minut lannistumaan niin, ettei kielten opiskelu jaksanut kiinnostaa koulussa.

Onneksi nyt viimeisen kuuden vuoden aikana englanti on palannut elämääni niin työn kuin harrastustenkin kautta, eikä suun avaaminen tuota enää ongelmia vaikka tiedän, että matkaa täydellisen englannin suoltamiseen on pitkästi. Tsemppiä kaikille puhumisen kanssa takelteleville. Se on valtava epämukavuusalue aluksi, mutta sitten kun sen kuumimman perunan saa ulos suusta, niin homma alkaa sujumaan huomattavasti paremmin 🙂

Reply
Terhi | VAGABONDA elokuu 28, 2017 - 11:55 am

Hauska lukea näitä kielimokia! 🙂 Vaikka itse olen asunut ulkomailla jo kymmenisen vuotta ja viimeiset kolme vuotta olen puhunut kotona vain englantia, tulee kielimokia edelleen koko ajan. Kun englantia puhuu jatkuvasti ja vauhdilla, ei siinä ole aikaa jäädä miettimään oikeita sanoja jos ne ei heti tule mieleen. Sitten sitä vaan sanoo sanan kiertoteitä. Viimeksi pari päivää sitten käytin termiä “smart people” ja poikaystävä kysäisi, että “do you mean scientists?”. Juu kyllä, just sitä!

Kiitos koulun englannintuntien, alkuun sitä jännitti englannin puhumista ihan hirveästi, koska jokainen lause piti hioa päässä täydelliseksi ennen kuin sen uskalsi sanoa ääneen. Eihän sitä sillä tavalla voi keskustella, joten oli pakko relata. Paremmin kieltä oppii puhumaan kun puhuu paljon ja toisinaan väärin, kuin vähän ja täydellisiä lauseita.

Reply
anumorchy elokuu 28, 2017 - 10:27 am

Olenkohan mina turhan ujo puhumaan kielilla joita en osaa kunnolla, kun ei tule nyt mieleen mitaan hirveeta mokaa. Pahin virheeni on se ujostelu.

Reply
Sallikka elokuu 28, 2017 - 2:31 am

Mukana. Noloin ehkä ollut kun yritin selittää skotlantilaiselle, että Suomessa on eri murteita. No se kääntyi aksentiksi. En tiedä menikö viesti perille…

Reply
Ulla elokuu 27, 2017 - 5:20 pm

Näitä “noloja” tilanteita sattuu yhtenään, sillä osaan espanjan kielestä alkeet ja siis todellakin alkeet..kuuntelen kuitenkin kieltä sujuvasti ja ymmärränkin asiakkaiden puhetta, sanan sieltä, toisen täältä..työskentelen matkalualalla. No, nää asiakkaat sit käsittää ja luulee, et osaan kieltä enemmänkin ja sit se pojotus alkaa 😀 Mä meen siitä sanatulvasta ihan lukkoon ja selitän vaan et “no no, solo un poco…” 😀 no mut, otettuja ovat olleet ihan siitä pocostakin 🙂

Reply
Jonna elokuu 27, 2017 - 12:07 pm

Mä oon niin kans tuon ajan koululainen ja pelkään puhua vieraita kieliä. Pahimmasta pelosta pääsin muuttamalla ummikkona Saksaan. Sitä oppii, kun on pakko, sitä puhuu, kun on pakko. Ja samalla huomaa, ettei niihin virheisiin kuole ja ymmärretyksi tulee, vaikka ei taydellinen olisikaan. Mokia on tullut tehtyä vaikka kuinka. Yksi mieleen tuleva on, että kerran puhuin saksaksi vahingissa kirsikoista, vaikka tarkoitin kirkkoa. ( Kirsche vs Kirche) Saksan erilaiset äänteet ovat minulle vaikeita, ei tahdo kieli niihin taipua.

Reply
Riiti elokuu 26, 2017 - 3:25 pm

Noloin hetki on ollut työhaastattelussa, jossa en kyennyt muodostamaan alkeellisintakaan järkevää englanninkielistä lausetta, vaikka mielestäni osaan englantia kohtuullisen hyvin.

Reply
Sirkkuli elokuu 26, 2017 - 1:50 pm

Useamman kerran ulkomailla sanat menneet sekaisin… Kahvin olen tilannut lusikalla, vaikka piti sanoa maidolla. Ruotsissa puhun monesti englantia ja ruotsia sekaisin.

Reply
pimassou elokuu 26, 2017 - 9:15 am

Yritin Englannissa ostaa kioskilta Magnum-jäätelöä, ja tietenkin lausuin sen juuri niin kuin se kirjoitetaan eli mag-num. Myyjä ei ymmärtänyt ollenkaan mitä halusin. Hetken aikaa hoettuani, osoitin kuvasta sormellani mitä haluan, ja silloin myyjä vasta ymmärsi: “ouh määääääägnam”. “Jees, van määäääägnam pliis.” Kyllä nauratti molempia. 😀

Reply
Johanna elokuu 26, 2017 - 8:52 am

Joskus nuorempana sanoin vanhemmalle herralle “you have good language head”; eihän englannissa ole tapana noin asiaa ilmaista – tarkoitukseni oli kehua hänen hyvää kielten osaamista 🙂
Kivassa arvonnassa mukana!

Reply
Terhi/ Fammo matkalla elokuu 25, 2017 - 9:04 pm

Olimme Ranskassa ystäväperheen luona vieraisilla. Lähdimme emännän kanssa tavarataloon ja tarvitsin 1-vuotiaalle vaippoja. Minun ranskani nyt on sitä ja tätä, tuttavaperheen emäntä puhui ranskaa auttavasti, mutta hänen lapsensa olivat jo koulussa joten vaippa-sana oli hänelle vieras. Myyjä oli nuori, sorea poika ja yritimme kysyä englanniksi sanoilla nappy ja diaper, ne olivat hänelle täysin vieraita. Siirryimme elekieleen. Koska lapsi ei ollut mukana tuttavaperheen emäntä näytti itseltään minne vaippa laitetaan. Myyjäpoika tuli tulipunaiseksi kasvoiltaan. Vihdoin hän kuitenkin oivalsi ja huudahti riemuissaan PAMPERS! Niin helppoa se olisi ollut.

Reply
Jenna elokuu 25, 2017 - 7:03 pm

Espanjassa muutamavuosi sitten jäi rantapyyhkeet Suomeen, joten tottakai sellaiset täytyi käydä ostamassa. Päädyin kysymään myyjältä espanjaksi onko heillä pyyhkeitä. Lause alkoi hyvin, mutta sitten se kuuluisa blackout iski ja ei muistunut mieleen mikä pyyhe oli espanjaksi, joten eikun pantomiimi käyttöön. Myyjä kuitenkin ymmärsi mitä tarkoitin ja naurun seasta selitti ettei heillä ollut. Ilmeisesti mun huitominen oli tarpeeksi hupaisan näköistä, kun takana olevat turistit alkoivat nauramaan mukana. Ainakin yritys oli kova, ja jatkossa kaupassa käydessä myyjä muistikin meidät ja moikkasi tuttavallisesti.

Reply
Tanja elokuu 25, 2017 - 5:01 pm

Meillä kotona puhutaan suomea ja ruotsia. Itse olen täysin suomenkielinen. Sitten kun pitää ulkomailla esim.ravintolassa tilata, niin menee helposti ruotsit ja englannit sekaisin ja käytän molempia kieliä samassa lauseessa. Tämä on oikeasti ärsyttävä ongelma. Varsinkin maissa, missä ei puhuta ruotsia, en tule ymmärrätetyksi. Vaatii hurjasti skarppausta pysytellä julkisella paikalla pelkässä englannissa.

Reply
P elokuu 25, 2017 - 4:35 pm

Voi, jatkuvasti tahtoo unohtua englannin, ruotsin ja venäjän sanoja ja menee viittomiseksi. Hassuimpia ovat olleet tilanteet, joissa lausun sanoja väärin ja niiden merkitys muuttuu. Yritin sanoa eräälle miehelle, että hänellä on kiva parta (beard) ja sanoinkin ‘beer’. Parta muuttui olueksi.

Reply
Sanna P elokuu 25, 2017 - 4:31 pm

Mulla ehkä suurin “moka” on vaan se perussuomalainen arkuus puhua ulkomaan kieltä livetilanteessa, koska koen olevani hunompi kuin oikesti olenkaan.

Reply
nellis elokuu 25, 2017 - 1:04 pm

Olen käyttänyt desert-sanaa sujuvasti, kun olis pitänut saada jälkiruokaa(dessert). Mukaan arvontaan.

Reply
Jenni elokuu 25, 2017 - 12:06 pm

Olen ollut englanninkäyttäjänä aina todella arka. En muista, puhuttiinko koulussa 90-lopulla hirveästi englantia tunneilla, mutta ne kerrat kun suu piti avata, oli ihan kamalia, koska ei tiennyt miten ääntää tai sanoa jotain ja se oli NOLOA. Koskaan en oikein tykännyt englantia opiskella, koska silloin sille ei ollut mitään käyttöä. Jälkeenpäin olen harmitellut sitä monesti! Sillä aikuisena (jo 18 v alkaen) sanat eivät jääneet päähän. Jossain yo-kirjoituksia edeltävässä testissä pystyin kertomaan opettajalle, millä sivulla ja millä kohdalla palstaa jokin hänen kysymänsä sana oli, mutta ei mitään hajua mikä se oli englanniksi…

5 vuotta sitten kyllästyin osaamattomuuteen ja menin kansalaisopiston englanninkurssille ja siellä tuli varmuutta puhumiseen. Kurssin jälken lähdin myös kansalaisopiston järjestämälle viikon kielimatkalle Brightoniin. Se oli jännittävää, mutta selvisin. Mahtava kokemus! (Eka ulkomaanreissunikin.) Viime vuonna olin Chesterissä vastaavasti viikon. Kielikurssilla ollaan 4 tuntia päivässä ja muuten turistina. Suurin vika näissä reissuissa on ollut se, että keski-ikä on ollut eläkeikä, ja mä olen 35. Viime reissun hengasinkin koulusta löytyneiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa pääosin, koska eläkeläisseura ei innostanut. Rankkoja nuo kielikurssireissut ovat, koska joudut koko valveillaoloajan keskittymään siihen kieleen, kun suomella ei tee mitään jos ei noiden eläkeläisten kanssa ole.

Mutta ne noloimmat jutut. Olen onnellinen, etten muista niitä näistä reissuista yhtään! Kyllä niitä sanoja sai hakea ja varmaan tuli puhuttua monesti mitä sattuu, mutta kielikurssireissuilla huomaa, ettei se ole niin justiinsa. Host-vanhemmat korjaavat välillä, mutta se on juuri hyvä. Suomessa edelleen vältän esim. työkaverien kuullen puhumista, koska nolottaa ääntäminen ja osaaminen koska se on kaukana sujuvasta. Mutta kahdella reissulla olen huomannut, että pärjään kielellä ja se on hienoa. Sanastoa vain pitäisi saada kartutettua.

Tää ei ehkä mene noloimpiin juttuihin, mutta muistan aina, ekä siksi että löysin paperin jossain vaiheessa myöhemmin: ensimmäisessä englanninkielen sanakokeessa 3. luokalla oli kysytty koiraa ja kissaa. Koira oli mulle “a dog”, mutta kissa “ö kät”. 😀

Reply
anna s. elokuu 25, 2017 - 11:59 am

Mukana arvonnassa 🙂 Muistan kun nuorena olimme ulkomailla ravintolassa, ja tarjoilija kysyi mitä haluaisimme juoda. Tarkoitukseni oli tietenkin sanoa, että “coke”, mutta jostain syystä se kuulosti aivan eriltä kun sen sanoin (cock) 😀 Olin hieman nolona, ja tarjoilijaakin nauratti 😀

Reply
Marja-Liisa elokuu 25, 2017 - 7:42 am

Kielet ovat aina olleet enemmän tai vähemmän intohimoni, joten yritän kyllä puhua kieliä aina kuin mahdollisa. Monia kiusallisia tilanteita on vuosien varrelle mahtunut, mutta olen enemmän keskittynyt yrittämiseen kuin nolosteluun… Espanjaa en ole koskaan varsinaisesti opiskellut, mutta ennen loamreissua opettelin olennaisimpia fraaseja, joilla hoitaa tilaaminen ym. No sehän menikin kyllä ihan putkeen, mutta avasi myös espanjalaisen tarjoilijan puhehanat ja tekstiä tuli niin, että voi vain pyöritellä hämmästyneenä päätään ja vaihtaa kiireesti englanniksi. No juu, olen kyllä onnistunut toivottamaan saksalaiselle hyvää ruokahalua sanomalla Gute Heimat 🙂

Reply
Emma elokuu 25, 2017 - 2:42 am

Suutuin ranskalaiselle tutulle, kun hän hämmästeli huoneessani “oh, quel bordel” bordel kun muistuttaa aivan jotakin muuta sanaa kuin sotkua suomeksi

Reply
Elise H. elokuu 25, 2017 - 1:17 am

Kerran ulkomailla puhuin hotellin työntekijälle vaivalloisesti paikallista kieltä, mutta seuraavana päivänä minulle selvisi, että kyseinen henkilö puhuu oikein hyvää suomea! Jotenkin pisti hävettämään 😀 Mukana arvonnassa!

Reply
Teemu elokuu 25, 2017 - 12:39 am

Lapsena perheen kanssa Marokossa lomamatkalla ostoksia tehdessä kolikoita tippui tiskille tavaroiden sekaan, eikä myyjä ensin nähnyt niitä. (Kukaan meistä ei osaa kunnolla ranskaa.) Elehdimme ja hoimme “alla, alla”, kuten kunnon suomalaiset kielipuolit turistit.

Reply
SannaMi elokuu 24, 2017 - 10:53 pm

Se, kun mulle on aina jostain syystä hankala ääntää oikein two. En tiedä mistä johtuu, vältän aina ulkomailla sen sanomista. Noin yksinkertainen sana 😀

Reply
Annika.J elokuu 24, 2017 - 10:36 pm

Muistan kun kolmannella luokalla opettelimme Englantia rehtorin opastuksella. Rehtori käski kuvailla häntä yhdellä sanalla ja minä sanoin pig vaikka piti sanoa Big. Kun tajusin virheeni pikkaisen nolotti. Sanoin myös yhdelle pojalle shit down vaikka piti sanoa sit down. Yksi kirjain voi muuttaa lauseen merkityksen täysin.

Reply
Mummo ja koira elokuu 24, 2017 - 9:27 pm

Olen niitä ensimmäisiä ylioppilaita jotka eivät pelkäästään joutuneet kirjoituksissa kääntämään suomi-englanti-suomi vaan oli jopa kuuntelut. Mankka luokan edessä kun ei ollut “kielistudioita”. Joten vaikka ymmärrän englantia, en sitä suostu puhumaan. Tulisi liian monta mokaa.

Reply
Satu elokuu 24, 2017 - 8:32 pm

Mulla on aina menneet helposti sekaisin sanat apple ja orange. Ehkä siksi, kun miellän mielessäni applen A:lla alkavana tarkoittavan appelsiinia, koska sekin alkaa A:lla. Tai näin olen sen itselleni selittänyt. Niinpä tähän liittyy nyt mieleen tuleva kielimokakin. Olimme New Yorkissa, jossa hotellin aamupalaan kuului orangejuice maksutta. Hotelli oli vähän fiinimpi ja aamiaistilaukset otti tarjoilija vastaan. Tilasin sujuvasti aamiaiseni ja lisäksi applejuicen (koska mielessäni A=appelsiini). Tarjoilija kohotteli kulmiaan ja kyseli vielä, että otatte siis applejuicen? Tajusin mokani vasta siinä vaiheessa, kun mehu tuli pöytään. Kyllä ärsytti! Oma moka, ei ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta tämän apple- tai orangeasian kanssa.

Reply
Maiju elokuu 24, 2017 - 8:24 pm

Ruotsalainen kollega saapui työpaikallemme ja esittelin erästä osastoa, jonne hänen oli tarkoitus mennä seuraamaan työntekoa. Saatesanani kuuluivat: “… and you can just take a SHIT where you please”. Tämän jälkeen harjoittelin itsekseni useita kertoja sanomaan “take a seat.”

Toisaalta, opetin ystävälleni vitsinomaisen heiton “up yours” jonka merkitys kuitenkin oli “up to you”. En vaan muistanut terottaa, että ne tarkoittavat eri asioita. Joten noin puoli vuotta myöhemmin kävi ilmi, että hän oli työpalavereissa useampaankin otteeseen antanut vaihtoehtoja, todeten kollegoille “well, up yours”.

Reply
Hanneli /duunireissaaja elokuu 24, 2017 - 8:04 pm

Vaikka käytän koko ajan englantia työssäni, ei se lausuminen ole mulle mikään vahvuus. Hauskinta on viime aikoina ollut, kun alkuvuodesta Irlannissa tilasin aavikkolistalta sitruunahiiren. Tarkoitus oli saada jälkiruuaksi sitruunamoussea. Ja nolointa, kun luulin kiittäväni etukäteen “in advance” ja todellisuudessa kirjoitin “in advantage”.

Reply
Kati Suomalainen im Allgäu elokuu 24, 2017 - 7:42 pm

Onhan noita noloja tilanteita tullut täällä Saksassa vaikka kuinka paljon. Yhtenä tulee mieleen kun kysyin että missä on se pallorata eli kugelbahn enkä kegelbahn niin kuin se oikeasti on keilarata. Omassa blogissakin oli yksi postaus jossa kävin läpi näitä mogia. Toisten mielestä ihan tyhmiä virheitä, niinhän ne yleensä onkin. Mutta kun aina sattuu kun tapahtuu!!

Reply
Suv1 elokuu 24, 2017 - 7:38 pm

Kuule, vielä 90-luvullakin oli kielenopiskelu koulussa inhaa, jos et osannut ääntää. Ei sentään haukuttu, mutta ei sekään ole kiva, että kommentti opettajalta ääneen lukemiseen oli ‘nojoo–öh–seuraava’ ja se joka osasi ääntää sai runsaat kehut. Enpä ole uskaltanut sen jälkeen oikein puhua englantia kovin vapautuneesti, nakitan aina jollekin muulle puhumisen, vaikka osaan englantia todella hyvin. Tukholmassa taas ruotsiani ymmärsi vain maahanmuuttaja, paikallisilta sain ivallista naurua, kun yritin puhua ruotsia 😀

Reply
Salli elokuu 24, 2017 - 7:30 pm

Kyllä niitä mokia on tullut englannin kielen kanssakin kun ulkomailla ei oikein ole sanat menny putkeen

Reply
Fiia elokuu 24, 2017 - 7:21 pm

IB-lukiossa aikanaan keskusteltiin ilmastonmuutoksesta ja vuoroni tullessa olin päättänyt mainita jääkarhut, joilta sulaa kotipaikat alta. Pitkään pyörittelin päässäni, että se on polar bear, ei polar beer. No, vuoroni tuli ja aukaisin suuni ja sujuvasti kuulutin, että jääkaljat kärsivät… ei siinä muuten olisi ollut mitään noloa, mutta parin englanniksi opiskellun vuoden jälkeen luulin olevani parempi kyseisessä kielessä 😀

Reply
Aila elokuu 24, 2017 - 7:02 pm

Onnistuin kertomaan espanjaksi, että minulla on kyllä munaa kotona, kun tarkoitukseni oli vain sanoa, että minulla on munia jääkaapissa. Espanjalainen ystäväni nauroi säälimättä ja pitkään, enkä uskalla vieläkään käyttää sanaa huevo, kun en tiedä, mitä sanoin väärin.

Reply
Päivi elokuu 24, 2017 - 6:26 pm

mukana – vaikkakaan en yhtä yksittäistä noloa hetkeä osaa kertoa.
Kielitaito on totisesti arvokas lahja ja 70-80 luvuilla kouluni käyneenä muistan ne nolot ääneenluku hetket kun lausunta ei ollut aivan oikein ja opettaja oikoi ääntämisvirheitä.
Muistan myös opetusmetodina käytetyn suklaapalan – sen sai jos osasi lausua virheettä sanan suklaa englanniksi.
Onneksi vanhemmiten on lakannut nolostumasta (tai ainakin nolostuminen on vähentynyt) – tulkoon sitten suusta miten outoa rallienglantia niin pääasia että puhuu ja yrittää ja jos ei riitä niin otetaan sitten kädet avuksi.

Reply
Stacy elokuu 24, 2017 - 5:57 pm

Vahvasti tökkii venäjä, koska aloitin tämän toisen kotimaisen opiskelun niin myöhään, eikä vanhempani olleet asian suhteen valveutuneita. He olivat kyllä ankkainvälisyyden suhteen valveutuneita. Venäjäksi tulee mokailtua jatkuvasti. Muistanpa kerran, kun Aunuksessa minua läksytettiin siitä, että muovipussi on “paket” eikä “sumka”. Sitten Hesassa oli Alkon jonossa venäläisiä turakaisia, niin ne sanoivat “sumka”. Absurdia sekin, että venäläiset ovat alkon jonossa, ikään kuin myisi jääpalakonetta eskimoille.
Englanniksi minulla on useita outoja kalifornialaisuuksia, joihin kanssa toi “whatever” kuuluu.

Reply
Hannnnna elokuu 24, 2017 - 5:35 pm

Mukana ollaan. Nolointa oli kun en puhelimessa osannut lausua “kolmaskymmenes (30th)”. Ensin jäädyin ja sitten keksin sanoa jotain, että kesäkuun viimeinen päivä. 😀

Reply

Leave a Comment