La Habana Vieja, Vanha Havanna – Rappiossaankin sosialistivaltion helmi
La Habana Viejassa, vanhassa Havannassa romahtaa talo lähes päivittäin. Varjoisat, kaarevat pylväskäytävät ja menneiden siirtomaaisäntien palatsit nitisevät, natisevat ja tekevät kuolemaa pitkään ennen sortumistaan. Rappioromantiikan melankolinen estetiikka on läsnä kaikkialla.
Kaupunki elää köyhää arkipäiväänsä katoavan kauneuden keskellä. Turistien ihailema rappion estetiikka on arkea kaupunkilaisille. ”Elämä on lyhyt, mutta hymy vie vain sekunnin” – tuntuu olevan monen kohtaamani kuubalaisen mottona. He puskevat päivän ongelmissa eteenpäin, sinnittelevät seuraavaan ja odottavat, niin mitä? Parempaa huomista, aikaa Castron jälkeen, amerikkalaisia tuotteita… Ainakaan he eivät luovuta.
Osa rakennuksistakin näyttää sinnittelevän seuraavaan päivään pystyssä pelkällä tahdonvoimalla. Nekään eivät ole valmiita luovuttamaan. Mitä ne odottavat? Maan uutta kukoistusta, loistoa ja rikkautta porttikäytäville ja parvekkeille, ulkomaalaista pääomaa? Luovuttamisesta ei ole kyse, mutta aika käy vähiin.
Sokeriparonien kaupunkihasiendat rapistuvat
1900-luvun rakennusten Art decon loisteliaat pinnat, ala-aulojen kalliit marmorit ja ovien kukan muotoiset intarsia-koristeet ovat kadonneet jo ajat sitten. Jos kurkistaa sisäpihalle, voi nähdä kuinka rakennus kiertää neliömäisenä sisäpihaa, johon avautuivat myös pylväskäytävät ja parvekkeet. Palmut ja suihkulähteet kuitenkin puuttuvat, ja hevoskärryjen mukaan mitoitetusta portista on nyt saatu ajettua Lada sisäpihalle.
1700-luvun sokeriparonien kaupunkihasiendojen ajasta eivät muistuta kuin ulkoseinät, ja paksut rautarenkaat, joihin orjia kahlittiin. Rakennusten kimppuun käyvät vuosittaiset rankkasateet ja hurrikaanit säälimättä. Ja jälleen muutama rakennus antaa periksi ja romahtaa.
3370 kapitalistista rakennusta
1700-1800-luvun sokerin ja kahvin tuoman taloudellisen hyvinvoinnin päivinä rakennetut 3370 taloa ovat nykysin ”kapitalistisia rakennuksia”, joissa asuu lähes 70 000 ihmistä noin 240 hehtaarin alueella. Marxilais-leniniläis-castrolaisessa kaupungissa rikkaan kahvikeisarin entinen palatsi voi nyt olla kymmenien perheiden koti.
Rappiostaan huolimatta vanha Havanna on edelleen kaunis. Itse asiassa sitä sanotaan monissa lähteissä ”maailman kauneimmaksi ränsistyneeksi kaupungiksi”.
Vanha Havanna on hidas korjattava
Vallankumouksen jälkeen ihmiset saivat pitää ne asunnot, joissa asuivat. Vanha Havanna on ollut vuodesta 1982 lähtien Unescon maailmanperintölistalla. Korjaamiseen on käytetty satojamiljoonia dollareita. Unescon suora rahoitus on nyt kuitenkin päättynyt, ja tämän vuoksi Kuuba muutti vanhan Havannan omaksi omavaraiseksi erikoistalousalueekseen. Se on osa matkailun kehittämisen politiikkaa, ja takaa toivottavasti korjauksien jatkumisen.
Yli puolet korjattavista rakennuksista on asumiskäytössä. Rakennuksissa asuvat on ensin siirrettävä muualle, mikä hidastuttaa työn etenemistä entisestään. Korjauksen jälkeen asukkaat voivat muuttaa taloonsa takaisin.
La Habana Viejan kauneus on sivukujilla
Plaza de la Catedral eli Katedraaliaukio on ainut keskeinen nähtävyys jonka kuvasin. 1700-luvulla jesuiittojen rakennuttama barokkijulkisivuinen katedraali, sekä sen kaksi epäsymmetristä tornia, yhdessä kaarikäytävällisten palatsien kanssa muodostavat joidekin mielestä koko vanhan Havannan kauneimman rakennuskokonaisuuden. Aukio on kaunis, mutta La Habana Viejan todellinen kauneus löytyy muualta.
Näe Castron Kuuba pian
Tieto Yhdysvaltojen ja Kuuban suhteiden lähentymisestä vuosikymmenten vihanpidon jälkeen kuumentaa nykyisin Havannan kiinteistömarkkinoita.
En usko amerikkalaisten turistien pilaavan maata. Uskon kuitenkin, että maa muuttuu. Jos haluat kokea vanhan Havannan, tuon rappiossaankin ylpeän kaupungin, jonka joka kulmalla on muistoja loistosta, mene Kuubaan nyt. Pian voi olla myöhäistä nähdä, mitä Castron Kuuba teki tälle kaupungille.
Siitä lähtien kun hallitus salli yli puolen vuosisadan tauon jälkeen asuntokaupat vuonna 2011, Havannan kiinteistömarkkinat ovat kasvaneet nopeasti. Iso osa rahavirrasta peräisin ulkomailta, joko muualla asuvilta kuubalaisilta tai Kuuban mahdollisuuksien houkuttelemilta ulkomaalaisilta.
”Odotukset ovat nyt aivan hullut. Minulle tarjottiin äskettäin 300 neliön asunnostani 300 000 dollaria. Uutisen jälkeen sanoin, että en myy alle 450 000 dollarin. Haluan katsoa, paljonko hinnat voivat nousta”,
”Yksi slovakialainen halusi äskettäin ostaa viisi asuntoa. Hän oli juuri käynyt katsomassa asuntoja. Kun hän yritti ostaa ne Obama-uutisen jälkeen, kaikki olivat kuulemma juuri menneet”
Ulkomaalaiset eivät voi lain mukaan yleensä ostaa asuntoja Kuubasta, elleivät he asu pysyvästi maassa. Asunto voidaan kuitenkin ostaa maksua vastaan muodollisesti kuubalaisen nimiin, vaikka oikea ostaja on ulkomaalainen. Osa kiinteistövälittäjistä auttaa myös järjestämään paperilla avioliittoja kuubalaisten kanssa, jolloin heltiää pysyvä oleskelulupa. -HS 21.12.2014
53 comments
[…] La Habana Viejassa, vanhassa Havannassa romahtaa talo lähes päivittäin. Varjoisat, kaarevat pylväskäytävät ja menneiden siirtomaaisäntien palatsit nitisevät, natisevat ja tekevät kuolemaa pitkään ennen sortumistaan. Rappioromantiikan melankolinen estetiikka on läsnä kaikkialla. […]
Ihania kuvia, olimme vuosi sitten Kuuban kiertomatkalla; Havanna, Cayo Santa Maria ja Varadero. Harmittaa, kun Havannan osuus oli vain neljä vrk, en oikein ehtinyt tunnelmaan. Tosi mielenkiintoinen maa ja olisi kiinnostavaa päästä sisälle paikallisten tapoihin selviytyä ! Liftaaminen tosi jännä juttu, meillä siitä omakohtainen kokemus, koska pikkubussi hajosi ja kuljettaja hommasi meille kyydin, käsimerkillä ilmoitettiin määränpää. Meillä se oli entinen teurastajien kaupunki, joten liftaaja näytti ”kaula poikki# merkin. All inclusive paikat mukavia, mutta täynnä kanadalaisia turisteja. Paluulennolla tapasin reppureissaajia, jotka olivat majoittuneet yksityiskodeissa ! Olis mielenkiintoista !
kiitos matkakertomuksesta !
t. Tuitu
Oi, olen jo pitkaan halunnut kayda Kuubassa, ja tallaiset postaukset vain lisaavat matkakuumetta! Omatoimimatkailu siella on vaan aina tuntunut vahan hankalalta, kun tietoa ei ole saatavilla yhta paljon kuin monesta muusta kohteesta. Viime aikoina moni on tosiaan sanonut, etta jos saarella haluaa kayda, niin kannattaa kayda nyt, ennen muutoksen tuulia – toisaalta en usko, etta muutama katukuvaan rajojen avautumisen jalkeen potentiaalisesti ilmestyva Starbucks pystyisi tunnelmaa pilaamaan, ja kuten joku ylla jo sanoikin, on hienoa jos ulkomaisista investoinneista on hyotya paikallisille asukkaille.
Heh, jos näin on, että matkakuume lisääntyy kirjoituksiani lukemalla, niin silloin olen tyytyväinen : )
Omatoimimatkailijalle kohde on haastava, mutta ei suinkaan mahdoton. Me jäimme miettimään mahdollisuutta päästä ns. lomalentojen suorilla lennoilla tuonne, ja vuokrata sitten auto, vaikka sitä ei suositellakaan.
Onhan tuo aika pitkä maa, eli ei koko maa ”pilaannu” hetkeessä, vaikka amerikkaisia sinne rahdattaisiinkiin aluksilla. Eivät ne Havannasta ulos liiku kuitenkaan.
Minäkään en usko, että amerikkalaisten turistien saapuminen tuhoaisi maata – päin vastoin, ulkomaisella rahalla nämäkin rakennukset voidaan joku päivä korjata. Mutta se on minustakin ihan varmaa, että muutosten tuulet puhaltavat, joten vähän käynyt omassakin mielessä, että Kuubaan pitäisi lähteä ASAP, ennen sitä jenkkituristien rysähdystä.
Ei se raha pahasta ole, jos se suuntautuu juurikin talojen kunnostamiseen jne. Jos joku kiinteistön ostaa, niin varmasti hän haluaa myös, että ympäristö siistiytyy talon alueella, löytyy palveluita jne. Eli uskon ulkomaalaisten sijoituksien auttavan maata eteenpäin. Niin paljon riippuu Castron jälkeisen Kuuban päätöksistä, mihin suuntaan maa kehittyy. Ei niinkään turistien rahoista, vaikka nekin tärkeitä ovat.
Oho, aikamoisia järjestelyjä, ja hupsista vaan miten markkinat reagoi uutisiin!
Meillä olisi tarkoitus selvitä tuonne asti vielä loppureissusta. Toivottavasti päästään, ja toivottavasti se ei ole jo ”ihan pilalla”. 🙂
On tosiaan nuo järjestelyt aika melkoisia. Ja varmasti on paljon muitakin järjestelyitä, joista ei vaan puhuta julkisesti.
Mahtavaa, että otitte tuon listalle. Tykkäätte varmasti!
Kauniita kuvia. Jotenkin sydäntäsärkevää, että se mikä meille näyttää kuvien kautta rosoisen kauniilta, on toisille todella karua ja jopa pelottavaakin arkea. En osaa edes kuvitella, miltä tuntuisi asua rakennuksessa, jonka romahtamista joutuisi pelkäämään. Olisihan tuo paikka kyllä kiehtovaa päästä omin silmin näkemään. Herättää taatusti monenlaisia tunteita samaan aikaan. Melankolia ja toiveikkuus ovat läsnä yhtä aikaa.
Kiitos!
Samaa mietin minä. Miltä kuulostaisi kuunnella nitinöitä ja natinoita, ja miettiä koska rupeaa tulemaan laastia niskaan. Kyllähän noita taloja myös tutkitaan, ja kaipa ne ihmiset vaaralllisimmista myös siirretään vaikka pakolla pois.
Upeasti olet saanut Havanan hengen kahlittua! Ihan kuin olisi palannut hetkeksi takaisin 🙂 Noita taloja katsellessa mietti välillä, että miten ne edes pysyy pystyssä. Eikä ne ilmeisesti siis aina pysykään, onneksi saavat pikku hiljaa niitä korjattua. Vähän arveluttaa tuo asuntomarkkinoiden avautuminen ulkomaalaisille, oli jotenkin niin mukavaa, kun vanhankin keskustan talot oli ihan normaalissa asumiskäytössä. Tai olihan siellä niitä pikku majapaikkojakin, muttei vielä häiritsevästi. Ymmärrän tietysti, että vaikea sitä on kieltäytyäkään noin suurista summista, varsinkaan sen niukkuuden keskellä.
Kiitos!
Kyllä se kieltämättä ihmetytti, miten nuo pystyssä pysyivät.
Ei tosiaan ole kiva, jos vanha keskusta muuttuu niin, että 10 vuoden kuluttua se on täynnä vain hotelleja ja ravintoloita, eikä mitään normaalia asumista ole. Kyllä vanhaan kaupunkiin kuuluu minusta myös aina paikallisasutus. Toisaalta vaikea se on sormella osoitella, että et saa myydä ja saada itselesi parempaa elämää.
Tekee pahaa katsoa noita rakennuksia, niin upeita ja niissä on aivan ääretön potentiaali. Toivottavasti joku rientää apuun ja edes osa noista saataisiin ”pelastettua”, niistä tulisi aivan varmasti upeita jos edes vähän löytyisi rahaa jostain. Kuubaan pitäisi ehdottomasti mennä nyt, näkisi vielä kaiken mahdollisimman aitona.
Nuo palatsit ovat todellakin niin kauniita edelleenkin. Voi vain kuvitella kuinka upeita ne ovat olleet aikanaan.
Hieman kaupungin ulkopuolella on suurempia palatseja ja ne ovat säilyneet paremmin. Niistä selvästi on pidetty huolta koko ajan. Kuvia en valitettavasti niistä saanut. Hieman jäi mietityttämään, miksi ne ovat kunnossa, ja nuo eivät…Olisikohan talot sosialisoitu aikanaan hallinnon isoille herroille kodeiksi.
Rappioromantiikkaa parhaillaan. Tykkään! Ihanat kuvat ja informatiivinen teksti.
Siis parhaimmillaan, tietenkin.
Kiitos Meri!
Aijai, valokuvaajalle kyllä unelmakohde 🙂 Kuten sanoit, tuonne tarvitsee päästä piakkoin. Puolison mielestä ensi talvena…
Kyllähän tietysti tuollaisia parhaat päivänsä nähneitä kaupunkeja löytyy paljon muualtakin, mutta varmasti ei toista ehkä noin uniikkia. Euroopassa ehkä itseä yllätti se, että Lissabonin rakennusten kunto on kohtalaisen heikko monessakin paikassa. Sinänsä se ei ole mikään ihme kun Portugalin taloudellinen tilanne ei nyt paras mahdollinen ole, mutta eihän nyt sentään rakennukset ihan vuodessa kahdessa rapistu. Kapkaupungissa ja Mombassa oli myös oma ränsistynyt ja siten viehättävä tunnelma vanhojen kauniiden talojen nähtyä parhaat päivänsä. Tosin tuolla Havannassa saattaa olla eläväisempi tunnelma, mikä tekee sitten kaupungista vieläkin viehättävämmän. Näin kuvista päättelin.
Kannattaa kuunnella puolisoa. Vaikka jouluksi tuonne! Valokuvaajan unelmapaikka.
Portugal mainittiin tuossa aikaisemminkin. Itse en muista tuollaista, mutta tosin olin Lissabonissa vain hyvin pienen aikaa, ennen lähtöä eteenpäin. Kapkaupunki ja Mombasa ovat kokonaan käymättä.
Havannassa todellakin on hyvin eläväinen tunnelma. Hieman liiankin eläväinen jossain paikoissa. Sai siellä silti ihan rauhassa olla ja kuvata. Ihmiset tuntuivat oikeasti suhtautuvan hyvin suopeasti kuvaamiseen. Kukaan ei ollut käsi ojossa rahaa vailla tai muuten naama rutussä.
Aivan kuten Annika sanoi, Havannassa ei voi olla miettimättä sitä, miltä siellä on näyttänyt loistovuosina. Kuinka kaunista siellä on täytynyt silloin olla! Mutta onhan nämä ränsistyneet talotkin näkemisen arvoisia… olisi mielenkiintoista päästä sisällekin kurkkimaan, vaikka sieltä rappioromantiikaan sijaan saattaisi löytyä vain rappiota…
Olisi todellakin ollut mielenkiintoista päästä näihin huoneistoihin kunnolla sisälle katsomaan. Nythän se meillä jäi ihan vain nopean kurkkimisen tasolle. Jos ulkopinnat ovat noin surkeassa jamassa, eivät ne sisäpinnatkaan ole kummoisessa kunnossa. Osa näytti jopa niin vastenmielisiltä, että en edes sisälle olisi halunnut…
Hienoja ovat kuvat, kivoja katsella, mutta tässä tulee tietysti vähän mieleen Rauli Virtasen ihmetys siitä, että haluamme käydä katsomassa ”raunioromanttisia” näkymiä ja jopa toivomme ehkä niiden säilyvän, jotta ”mekin” ehtisimme ne nähdä – ajattelematta, että ihmiset niissä luultavasti toivoisivat parempia elinolosuhteita.
Onhan se ajatuksena väärin, että hyväosainen käy tuijottelemassa köyhiä ihmisiä ulkoilmamuseossa. Ja sekin on itsekästä, että toisten elinolosuhteita parantavia muutoksia ei haluttaisi tehtäväksi, jotta autenttisuus säilyisi.
Kuubassa meidän mietteillämme ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Hallitus korjaa taloja sillä aikataululla minkä on päättänyt. Luulisin, että näin on suurimmassa osassa maista, mihin tätä Virtasen ajatusta voisi käyttää. Eli tuo on sellainen moraalinen kaunis ajatus, ei sellainen millä olisi mitään todellista käytännön merkitystä.
Mulle tulee heti kauhee tarve päästä korjaamaan näitä talo-parkoja. Onhan se rappio tietenkin tässä tapauksessa myös kaunista ja uniikkia historiansa vuoksi, mutta sekään ei voi kestää ikuisuuksiin. Toivottavasti nämä talot saadaan pysymään. Viereisellä saarella, Santo Domingon vanhassa kaupungissa on ollut vähän samaa vikaa vaikka dollari ja euro maassa haiseekin. Onneksi sentään viime vuosina sielläkin ollaan tehty mssiivisempia kunnostustöitä. Restaurointia ihan oikeasti osaavia ihmisiä vaan löytyy niin harmittavan vähän ja rahat menevät niin herkästi muihin pusseihin… mutta takaisin Kuubaan: vitsit kun oikeasti tulee kiire käydä! Saa nähdä ehdinkö ikinä… olisi kyllä mahtavaa.
Kyllä tuolla rupeaa jo olemaan kiire saada korjaus kunnnolla tehtyä. Ei mikään loputtomiin kestä hoitamattomana.
Tuo on muuten totta, eli varmasti osittainen hitaus johtuu siitä, että hyviä tekijöitä ei ole saatavilla. Jostain luin juttua siitä, että restaurointi olisi suurin työllistäjä Havannassa heti turismin jälkeen, ja sen kyllä uskoo. On hyvä, että nuori voi kouluttautua työhön, jossa on varma työllistyminen.
Santo Domingossa olen käynyt, mutta ei minulla mitään mielikuvaa siitä ole. Aikaa on kulunut liikaa. Pitäisi mennä takaisin!
No niin, rappioromantiikka osuu ja uppoaa meikäläiseen! Tuo puoli taitaakin olla yksi niistä, jotka Kuubassa kiinnostavat. Hienoja yksityiskohtia. Tulee jopa paikoitellen Istanbul mieleen, tai Marokko.
Oi, Marokko.
En ole käynyt, mutta ehdottomasti haluaisin käydä, ja pian. Ja Istanbulistakin on jo liikaa aikaa.
Oikeastaan kaikkia paikat, joista löytyy tätä rappioromantiikkaa uppoavat myös minuun
Ei turhaan sanota ”maailman kauneimmaksi ränsistyneeksi kaupungiksi”. Siltä se tosiaankin näyttää! Vaikka värit ovat haalentuneet, silti kuvat näyttävät hyvinkin värikkäiltä. Ränsistyneet talot siltä, että ne ovat täynnä elämää. Ehkä nuo monella parvekkeella olevat elinvoimaiset kukat saavat sen aikaan. Ja toki noi puhtaat pyykit. 🙂
Niinpä, tonne pitäis mennä NYT. Äh, niin monta matkaa jo tulossa… Vaikeita valintoja! #firstworldproblems
Juu, kyllä Havanna on lempinimensä ”ansainnut”.
Tuolla valo on jotenkin armollinen taloille. Vaikka maalit ovat haalistuneet, niin kirkas auringonpaiste tekee kaikesta kauniimpaa. Ja todellakin nuo pyykit ja kukat ovat jotenkin erityisen suloisia kaiken rännistyneisyyden keskellä.
#firstworldproblems : ) Vähän sama vika. Niin monta ihanaa paikkaa maailmassa.
Siis vau! Olen ihan mykistynyt tuosta kauneudesta. Rappioromantiikkaa parhaimmillaan. Miten mikään noin ränsistynyt voi olla noin kaunista, vai johtuuko se kuvaajan ilmiömäisistä taidoista tallentaa kaikesta se oleellinen juuri oikeasta kulmasta? Ehkäpä molemmista. 🙂 Upeita kuvia, en voi muuta sanoa. Mä varmaan sekoaisin tuolla kun jo Helsingin Kruunuvuoren hylätyt huvilatkin saa aikaan sellaisia väristyksiä ja kylmiä väreitä ettei tosikaan. Rakastan rappioromantiikkaa! Vielä kerran: Ihana kuvapläjäys! 🙂 Haha, lähtiköhän tämä kehuminen vähän lapasesta.. 😀
Heh, kiitos kehuista. Kuvaaja kiittää jakumartaa : )
Täytyy tunnustaa että minulle Helsingin Kruunuvuoren hylätyt huvilat ovat ihan tuntemattomia. Pitäisi ottaa kohdelistalle, sillä olen nähnyt niistä kuvia ja kuullut alueen fiiliksestä paljon.Oulussa olen kuvaillut vanhoja tehdasrakennuksia, jotka sitten ovat jo paljon rosoisempia kuvattavia.
Jotain tuossa vanhassa ja rapistuneessa on sellaista, mikä saa palan nousemaan kurkkuun ja ihokarvat pystyyn.
Mietin vaan, että miten ihmeessä noin ränsistynyt ja rappiollinen voi samaan aikaan näyttää kauniilta ja melkeinpä idylliseltä? 😀 Upeita kuvia!
Kiitos.
Siinäpä se onkin, ääripäät viehättävät. Suloinen, tai todella ruma. Aivan uusi, tai juuri rappiolle päässyt. Sitten on se keskiosa, joka on hajutonta ja mautonta.
On kyllä niin huikeita kuvia! Pakko sinne Kuubaan on varmasti lähteä valokuvaamaan. Portugalissakin oli hieman tätä rappioromantiikkaa, mutta ei sentään näin rappiota. Ystäväni oli vähän aikaa sitten Kuubassa ja sanoi nähneensä vieressä olevan talon sortuvan. Että huh.
Kiitos!
Portugalissa en olekaan vuosiin käynyt. Pitäisi sinne mennä uudestaan ajan kanssa.
Ihan _noin_ rapiota en onneksi nähnyt, kuin ystäväsi. Huh!
Aivan upeita kuvia! Tosiaan harmistuttavaa, kun kauniita vanhoja (hieman ränsistyneitä) rakennuksia puretaan uuden tieltä.
Kiitos!
Mukava että pidit.
Kaunista on, ei kai tuohon muuta sanomista ole 🙂 En tiedä mikä ränsistyneissä taloissa oikein kiehtoo!
Mutta rupesi ärsyttämään, että ulkomaalaiset menee heti apajille, kun vähän ovea raotetaan.. Toki paikallinen varmasti myy, jos maksetaan hyvä hinta, mutta pitääkö aina joka paikkaan tunkea 🙂
Niin on. Kaunista!
Tuolla oli hankala saada tietoa kiinteistömarkkinoista, mutta luulisin, että Hesarin tiedot pitänevät paikkansa kohtuu hyvin. Voi olla, että ulkomaalaisia on omistajina paljon enemmänkin, kuin mitä tiedetään. Juuri noiden kiemuraisten omistusjärjestelyiden takia.
Ihania rakennuksia, harmi että ne päästetään tuohon kuntoon.. Mua aina harmittaa nähdä vanhojen, huolella tehtyjen ja kauniiden rakennusten joutuvan purettavaksi. Yksi juttu muuten, mikä mua vähän häiritsi näiden kuvien katselussa oli se, että ne on ihan kiinni toisissaan. Aluksi jotenkin silmä vierasti eikä erottanut, mistä uusi kuva alkaa. En tiedä onko muillakin tätä ongelmaa, voi olla ihan oma ongelma 😀
Hei Venla!
Näin kommenttisi jo viikko sitten, mutta en uskaltanut ruveta korjaamaan kuvien asettelua Italiasta käsin. Edelleen olen huonossa verkossa.
Olet ehdottomasti oikeassa siinä, että kuvat joissa ei ole selkeitä eroja, eivät erotu näin aseteltuna. Omituisinta on se, että puhelimella selaten kuvat ovat erilliset, läppärillä eivät. Täytyy tutkia ja korjata kuntoon, kun pääsee kotiin. Kiitos huomiosta.
Hui-kei-ta kuvia ja tunnelmia! Itse olen ihan hurahtanut tuohon ränsistyneeseen estetiikkaan ja (ei niin) saalaa haaveilen oman rappiounelmani hankkimisesta. Hermothan mulla toki kaiken toimimattomuuten menisi, mutta… <3
Kiitos.
Oma rappiounelma… Kyllä. Meillä hieman sitä sivuava onkin ; – ).Kyllähän sitä hieman toimimattomuuttakin sietää, (mutta rajansa kaikessa) …
Olisin niin halunnut olla tuolla pidempään, mutta jäihän syy mennä uudestaan.
Meillä on ollut puheissa ja ajatuksissa Kuuba pitkään. Havanna kiinnostaa todella paljon. Kuvasi ovat upeat ja rappioromantiikka kyllä puhuttelee. Nähtäväksi jää, miten jenkkituristit vaikuttavat Kuubaan.
Kiitos!
Todella moni tuntuu suunnittelevan Kuubaan matkaamista lähiaikoina. Havannaan varaisin kunnolla aikaa, vaikka se onkin pois ”ranta”ajasta. Tuolla vanhassa Havannassa olisi kulunut päivä jos toinenkin helposti.
Rappioromantiikka puhuttelee. Esimerkiksi Sisiliassa on tietyllä tavalla vastaavaa, mutta rappio ei ole päässyt tuolle tasolle. Väsytystaistelu alkaa tuottaa tulosta ja mahdolisesti lokakuussa pääsisin minäkin tuonne. Mies jo ollut, siksi ei ole niin innoissaan.
Onhan Euroopassakin näitä kohteita, juurikin Italiassa ja Ranskassa, ja ne ovat todella viehättäviä. Mutta missään en ole nähnyt tuollaista rappiota. Lähimmäksi omissa näkemissäni pääsee Jakartan Batavian hollannin siirtomaa-aikaiset vanhat rakennukset.
Äh…Tilaat vaan liput ja sanot miehelle: ”Me lähdemme nyt Kuubaan” : )
Vau, ei voi olle miettimättä, että millaiselta paikalta tuo on näyttänyt loistovuosinaan! Tosi upeita rakennuksia, tosin harmillista jos ne myydään ja muutetaan hotelleiksi.. Taas uusi syy mennä Kuubaan ’kun vielä ehtii’!
Mulla laukkaa mielikuvitus aina tällaisissa paikoissa ylikierroksilla.Voin helposti nähdä noillakin parvekkeilla ihmisiä vanhanaikaisissa puvuissa ja kaduilla palvelusväkeä sekä hevosvaunuja.
Juu, Kuubaan vaan. Oli se mainio paikka!
Ai että, mä niin haluan tuonne ja laittaa kameran laulamaan!
Tuli muuten mieleen siitä aiemmasta postauksesta, jossa puhuttiin rahasta: ovatko paikallisten pesot ja turistipesot ihan erilaisia keskenään, vai onko olemassa mahdollisuus että ”hölmöä turistia” höynäytetään antamalla turistpesoista vaihtorahana takaisin paikallispesoja, joiden arvo on paljon pienempi?
Valokuvauksesta pitävä todellakin viihtyy tuolla : )
Ei voi saada vahingossa vääriä pesoja, jos tarkastaa mitä niissä lukee. Toisessa lukee banco nacional ja toisessa banco central. Nacional on kansanpeso ja central =peso convertiblen, on turistipeso. Kyllä ne erottaa helpolla. Harmi kun en ottanut kuin yhden kuvan rahoista.
Juu, no mutta sepä hyvä. Jotenkin sitä ajattelisi, että tuossa olisi helppo tapa höynäyttää turistia. 🙂
Perussa vaihdettiin 50 solen setelit uusiin muutamia vuosia sitten, ja siirtymäajan jälkeen vanhat viiskymppiset eivät enää olleet käypää valuuttaa. Kyllä niitä silti näki, ja jos joku yritti vaihtorahana sellaista tarjota niin piti tiukasti kieltäytyä sitä hyväksymästä. Voin vain kuvitella miten moni turisti on noita vanhoja rahoja saanut vaihdossa ja sitten ihmetellyt kun eivät muualla kelpaakaan. Muutenkin Perussa piti opetella tunnistamaan aidot setelit tosi tarkasti, koska väärennettyä rahaa on niin paljon.
Olen mä kuullut, että niitä kansanpesoja yritetään kaupata turisteille kalliilla, koska niissä on Che Guevaran kuva : ) Mutta tuo ei taida olla varsinainen huijaus.
Kyllä me vaihtorahoja ravintoloissa katseltiin aika tarkkaan, mutta ne tuli oikein/oikeina rahoina takaisin. Eli ei ole onneksi tuon kuvaamasi kaltaista yritystä liikenteessä.