Cuba, Day 4
- 08:00 Breakfast
- 09:00 Departure toward Cayo Coco Marina
- 09:30 Nautical trip, sailing across the front of the Cayo Coco, Gaviota Village and the International Clinic until arriving at the area of Loma del Puerto
- 12:30 Departure toward La Guira place
- 13:00 Arrival, lunch enjoyment and rural show
- 14:30 Journey through Cayo Coco
- 17.00 Return to the hotel
- 17:00 – 19:00 Time to self disposition
- 19:00 Dinner in the hotel
- 20:00 Departure to Playa Flamenco
- 21:00 Closing ceremony of FITCuba2015 and launching of FITCuba2016
- 23:00 Return to the hotel
Purjehduspäivä
Aamulla reippaasti ylös, paitsi että en muuten noussut mitenkään virkeästi. Oli ihan hirvittävän kylmä, oksetutti ja yskitytti. Se siitä ohjelmassa olevasta purjehtimisesta. Teppo lähti.
Seurasi matkan rennoin osa: Grupo Gaviotan tarjoama katamaraanipurjehdus turkoosilla merellä auringon paisteessa. Grupo Gaviota on valtion turismiin keskittynyt organisaatio, joka vastaa noin 40%:sta turistien majoituksesta ja palveluista. Hallinnassaan yhtiöllä on vajaa 20 000 huonetta, vuosikasvu huikeat 20%. Kuubassa on myös yksityisomistusta, mutta valtio omistaa aina vähintään 51%.
Seilailimme kahdella isolla katamaraanilla rannikkoa pitkin pari tuntia, ja tutustuimme sekä vesiurheilumahdollisuuksiin, että rannikon hotelleihin. Kiinnitin huomiota siihen, että suurin osa hotelleista, myös meidänkin resort, olivat reilusti irti rannasta. Näin rannan puusto ja hiekkarannat jäävät luonnontilaisiksi. Kaavoittajalle pisteet tästä.
Tasainen tuuli, lämmin vesi ja upeat maisemat loivat ihasteelliset purjehduskelit – No kyllä viime kesänä Oulussakin oli muutama päivä +30, ja sai purjehtia ilman paitaa.
Maaseudulla olevat ulkoilmaravintolat olivat aivan parasta. Niissä tarjottiin perinteisiä ruokia, kuten kokonaisena grillattua possua, riisiä ja papuja, papukeittoa, uppopaistettuja maissipalleroita ja tietty tropiikin hedelmiä mangoa, papayaa ja ananasta.
Kuuban valuuttajärjestelmä
Kuuban valuuttajärjestelmä on mielenkiintoinen. Käytössä ovat paikalliset pesot (pesos nacionales), seka turistipesot, eli vaihdettavat pesot (pesos convertibles, CUC). Yksi turistipeso vastaa 25 paikallispesoa, eli turisteille kaikki on 25 kertaa kalliimpaa.
Säästävälle matkailijalle voisi olla hyödyksi vaihtaa osa rahoista paikallispesoihin. Paikallispesoilla voi ostaa valtion tuottamaa tavaraa kaupoista, jos sitä on tarjolla, sekä hankkia kaduilta pientä purtavaa (jos vatsa kestää), juotavaa kioskeista, sekä maksaa kyytejä busseissa ja takseissa. Se, kuinka paljon näitä paikallispesoja kannattaa vaihtaa, on sitten eria asia. Me emme vaihtaneet niitä lainkaan.
Turistit käyttävät Kuubassa pesos convertibles, eli CUC:eja. Yksi CUC on noin euron, joten kurssi oli helppo. Rahaa saa vaihdettua hotelleissa, valuuttapisteistä kaduilla, ja näin kaupungeissa myös ihan pankkiautomaatteja.
Kun bussi pysähtyi paikalliselle linja-autopysäkille yllättäen (tähän ei olisi ollut muuten lupa pysähtyä), karkasivat kaikki matkustajat vessaan. Suurin osa maksoi vessakäynnin seinässä olevan kyltin mukaan, eli 1 peso. Hauskuus oli siinä, että kyseinen pyynti oli paikallispesoja. Kopperon pitäjä sai rahaa siis 25 kertaisesti. Taisi tulla joulu hänelle. Ihan mielelläni minäkin sen ”euron” maksoin, niin leveä oli miehen hymy.
Taksinkuljettaja saa yhdestä turistipesoajosta (Havanssa n. 15 CUC/keikka) lähes normikuubalaisen kuukauden keskiansion. Etua saavat kaikki turismin parissa toimivat. Tarjoilijan todellinen ostovoima voi olla siis suurempi kuin lääkärin.
Kuuban valtio valvoo tietenkin turistihenkilökunnan koulutusta: Koulutuksesta vastaavat Formaturin 20 turistikoulua eri puolilla maata. Turismiin erikoistunut hotelli- ja ravintola-alan korkeakoulu toimii Havannan Sevilla-hotellin tiloissa. Turismi on muuttanut nopeasti ammattien arvostusta. Turistikeskuksessa työskentelevä siivoja ansaitsee helposti enemmän kuin lääkäri, yliopiston opettaja toimii baarimikkona, kulttuurikeskuksen johtaja tarjoilijana, asianajaja autonkuljettajana, ydinfyysikko turistioppaana ja arkkitehti opettaa turisteille mamboa.- Kuuba.org
Cuba, Day 5, Camagüey City
- 07:00 Breakfast in the Hotel
- 08:00 Collection the press in their respective hotels.
- 09:00 Departure toward Camagüey City.
- 12:30-13:30 Greeting the among Cinemas Journey through the new places of interest created in the city, besides those already existent, presented during the 500 anniversary of the Camagüey City like: new pedestrian street areas, Santa Maria Hotel termination, La Sevillana Hotel first stage, Callejon de los Milagros, Casablanca Bar, Coppelia´s Commercial Gallery, among other places.
- 14:00 Lunch in the campana de Toledo Restaurant.
- 15:30 Departure toward Santa Lucia
- 18:00 Greeting in the Brisas Santa Lucia Hotel. Time to self disposition with amusing activities in the swimming pool.
- 20:00 Dinner and show enjoying in the Beach. The dinner will be developed in the area to the beach beginning with a Lecture by the Delegate of the Tourism of the Nautical Product and the new investment in the Santa Lucia destination and next the dinner with the show.
- 23:00 Once the dinner is finished, participants will move to the Commercial Center where they will enjoy the Party in the Beach that is carried out in this place, there will be night nautical exhibitions as part of the activity.
Kohti Camagüey:n kaupunkia
Olo oli kuin uuden ihmisen aamusta. Ei muuta kun aamiaispöydän kimppuun ja reippaana bussiin. Arvatkaa kuinka kauan kesti saada neljä bussia täyteen? Kauan…
Ensimmäinen stoppi oli huoltoasemalla, josta ostin hauskoja valkosipulilla maustettuja leipäpalleroita. Niitä sai kaksi isoa pussia yhdellä pesolla, eli eurolla. Juotavaa kului enemmän, kuin olisi osannut kuvitellakaan, vaikka alla oli ilmastoitu bussi.
Olimme ladanneet kännykkään Kuuban kartat etukäteen, joten Nokia:n Lumialla navigointi sujui helposti offline-tilassa. Oli hauska katsella välillä, missä bussi oli menossa. Karttakuva on tehty Googlessa ja se näyttää reittimme. Tämä neljäs päivä vei siis meidät Jardines del Rayn paratiisirannoilta Camagüey:n kaupunkiin ja siitä vielä 100 km eteenpäin.
Moottoritiellä, autopista:lla oli melkein yhtä paljon hevoskärryjä, kuin autoja, mutta myös pyöräilijöitä ja jalankulkijoita. Matka kesti kaikkineen viitisen tuntia, vaikka saimmekin avuksemme taas poliisisaattueen. Ensimmäisen poliisiauto rikkoontui jo 10 km jälkeen. Sen jälkeen saimme ”tyytyä” moottoripyöräpoliiseihin.
Poliiseja ei olisi saanut kuvata, mutta he itse suhtautuivat oikein positiivisesti kameraan, ja juttelivat mielellään, joten ryhmäläisillä on varmasti paljon kuvia Kuuban poliisivoimista.
Camagüey, suloisen sokkeloinen kaupunki
Camagüey osoittautui varsin viehättäväksi kaupungiksi, jonka sokkeloihin olisi mielellään eksynyt muutamaksi tunniksi. Camagüey on Kuuban kolmanneksi suurin kaupunki. Kaupungin asukasluku on nykyisin noin 300 000. Vuonna 2008 sen hyvin säilyneestä historiallisesta keskuksesta tuli Kuuban yhdeksäs Unescon maailmanperintökohde.
Camagüey vuonna 1528 perustettu vanhakaupunki on tehty kaavaltaa todella sokkeloiseksi. Kapeiden, mutkaisten katujen ja kujien labyrintin tarkoituksena oli aikanaan sekoittaa merirosvojen päät ja antaa kaupunkilaisille aikaa puolustautua. Kaupungin kapein katu Funda del Catre Alley, on vain 2,20m leveä.
Kaapparikapteeni (eli hallitsijan nimissä toisen valtion laivoja ja siirtokuntia ryöstelevä kapteeni) Henry Morgan joukkoineen oli yksi kuuluisimmista, joka piinasi Camagüey:n kaupunkia 1600-luvulla. Herra Morgan oli hurmaava persoona. Hän mm. käytti jesuiittoja ihmiskilpinä hyökätessään kaupunkeihin.
Suurin osa vanhankaupungin rakennuksista kätkee sisäänsä viileitä ja vehreitä terasseja, joilla voi nähdä edelleen suuria saviruukuukkuja (Tinajone). Tämän saviruukkuperinteen toivat aikanaan tänne katalonialaiset maahanmuuttajat, ja niitä on käytetty keräämään sadevettä, mutta myös ihan koristeina.
Täyttävää ruokaa sen olla pitää
Ruokapaikkamme oli juuri tällainen suojaisa sisäpiha, ja tarjolla oli ensin….Hernekeittoa? Tarkemmin tutkien kyseessä taisikin papukeitto, mutta se maistui kyllä ihan kotoisalta hernerokalta. Vieressäni istui Azerbaidzanista, Ukrainasta ja Venäjältä olevia ryhmäläisiä, ja naureskelimme yhdessä sille, kuinka samankaltaisia ruokia syödään kaikkialla maailmassa. Heilläkin oli omat versionsa herne/papusopista.
Pääruokana oli nyt porsaan sijasta haudutettua nautaa oliivien ja luumujen kera. Annos oli käsittämättömän iso. Kuva jäi ottamatta pelkästä äimistyksestä. Lisäkeriisin sekaan oli pilkottu vielä porsaankylkeä varmistamaan, että ei ainakaan jää nälkä.
Eräs kaupungin lukuisista aukioista, Plaza San Juan de Dios oli muita ihastuttavampi. Toria ympäröivät 1700-luvun siirtomaa-ajan rakennukset, punaisine tiilikattoineen ja tummine sorvattuine ikkunaristikkoineen. Istuimme lounaan jälkeen pitkän tovin torin reunalla ja keräsimme voimia paluumatkalle bussille.
Viereisellä joenpenkalla tapahtui. Ukko huusi ja heilutti köyttä. Kauempana hevonen piehtaroi innoissaan nurmella. Heppa oli lähtenyt karkuun! Kun mies yritti juosta hevostaan kiinni, koni päättikin painua läheiseen kahvilan terassille. Kukaan, ei siis kukaan, nostanut takamustaan penkiltä tai ruvennut huutamaan! Ilmeisesti on ihan normaalia, että hevonen oikaisee kahvilan terassin kautta?
Brisas Santa Lucia Hotel
Ajoimme vielä reilu 100 km hotelliimme, joka oli Brisas Santa Lucia Hotel. Nyt hintataso oli tullut jo reippaasti alaspäin, ja All Inclusive-hotellissa perussiistin huoneen sai 36 euron hintaan. Sanoisin, että edullinen. Kaupan päälle tuli kotigekko.
Hipsuttelin ilman silmälaseja kylpyhuoneeseen ja yäk, jotain vilisteli pitkin lattiaa. Inhoan hämähäkkejä . Ei muuta kuin pyyhe otuksen päälle ja hillittyä huutoa Tepolle tulla apuun. Mies astui sen kummempia tutkimatta kasan päälle ja kuului outo rusahdus. Voi eih. Se olikin rapu.
Illallinen oli katettu rannalle ja oli oikein suloista syödä ulkona. Ilma oli juuri sopiva, ei liian kylmä, ei liian kuuma, alustana upottava hiekka ja taustana kahisevat palmut. Suihkun jälkeen märät hiukset kuivuivat kivasti kosteassa yöilmassa kiharalle.
Alkupala tarjoiltiin ananakseen koverretussa kupissa ja sisälsi ihanasti marinoidun ananaksen ja melonin lisäksi pähkinää, pieniä katkarapuja ja lukuisia yrttejä. Ruoka-aineiden yhdistelmä oli minulle aivan outo, mutta älyttömän toimiva. Hapanta, makeaa, suolaista. Pitää yrittää kotonakin tehdä yhtä hyvää.
Väliruokana oli leikkeletarjotin ja pääruokana kolmea eri kalaa, joiden nimet jäivät valitettavasti selvittämättä. Kalan lisänä oli erilaisia pyreitä, yksi ainakin bataatista tehty. Jos mitään, niin hedelmiä ja kasviksia Kuubassa osataan käyttää ja maustaa hyvin.
Tarjolla oli myös musiikkishow, ja se oli kyllä vauhdikasta katsottavaa. Vielä paremmaksi muuttui, kun lavalle saapui neljä laulavaa kitaristia. Taitavia soittajia, ja millä rytmillä. Clave on latinalais-amerikkalaisen musiikin ydin. Paroni Paakkunainen opasti suomalaisia aikoinaan rytmin saloihin lauseella ’SEkahaKU tauko TSA tauko TSA TSA tauko’ – siitä vaan kiinni ja fermaatilla tavataan. Musiikkishow:ta kuunnellessa sai nautiskella niin romanttisista tulkinnoista, kuin maaseudun tanssimusiikista.
Illalla rannalla puhalsi lämmin tuuli ja pikkukävelyn päässä live-bändi soitti salsaa valaistulla rantahiekalle viritetyllä lavalla. Tunnelma oli todella karibialainen.
Aamulla nautimme hiljaisuudesta ja kävimme katsomassa auringonnousua rannalla. Ei voi sanoa, että olisi ollut kylmä, mutta ensimmäistä kertaa tuntui viileältä. Yönaikana meri toi hiekalle paljon merilevää, mutta se puhdistettiin pois ennen uimareiden tuloa.
Varsinaista roskaa en Kuuban rannoilla huomannut, siis muovipulloja, siimoja ja muuta törkyä, mitä Aasiassa usein on paljon. Tuntui, että rantoja siivottiin todella tehokkaasti, sillä niillä ei ollut edes kookospähkinöitä tai palmuista irronneita oksia, mitä usein ajautuu merestä päivänkin aikana rannalle.
10 comments
Kuubaan päästään kuukauden päästä, siksi kaivoin nämä jutut uudelleen luettavaksi – jee, jippii! Aina ollut ’must go’ -listalla. Hernekeitosta tuli mieleen, kun lätkäjunnujen kanssa oltiin Kanadassa ja yksi päivä vietettiin ’metsien miesten kämpällä’ ulkoillen – siellä sitten jätkät ajattelivat yllättää pojat perinneruualla – ihan kotoisalla hernekeitolla! Olivat vähän pettyneitä, kun ei aiheuttanutkaan mitään ’yäk, mitä tää on’ -reaktioita 😉
Kuuba oli kyllä ihana maa. Lähtisin sinne koska tahansa mielelläni uudestaan. Ihanaa lomaa sinulle!
Heh, ei suomalaista hernekeitolla säikäytetä : )
”Jos mitään, niin hedelmiä ja kasviksia Kuubassa osataan käyttää ja maustaa hyvin.” No jes, ei vissiin pitäis olla ongelmaa lihattomalla linjalla! Aivan hauska tuo karkuteillä oleva hevonen, miksei sitä nyt voisi oikaista kahvilan kautta. Niin ihanan rentouttavan näköisiä nuo biitsikuvat <3
Ei tuolla todellakaan ole ongelmaa olla kasvissyöjä.
Tuo hevonen oli ihan ihme juttu. Kaikki otti ihan rauhallisesti sen poukkoilut (paitsi omistaja, joka oli ihan raivona). Muutenkin tuolla kulki eläimiä liikenteen seassa ja pihoilla vapaana koko ajan. Lehmiä ja vuohia tiellä, kanoja ruokapöydän alle ja sika vieressä : )
Mielenkiintoista triviaa noista pesoista! Muistan lukeneeni aikaisemmin tuosta, että esimerkiksi lääkärit vaihtavat matkailualalle, koska siellä on parempi palkka. Mutta että ei tullut tuolloin mieleenkään, että tuon valuutan vuoksi.
Ihania kaupunkikuvia ja IHANIA rantsukuvia. <3
Kiitos : )
Tuo valuuttatilanne tuntuu kyllä todella oudolta. Kuubasta menee muuten lääkäreitä ja sairaanhoitajia mm. Qatariin töihin paljon. Valtio saa siitä oman siivunsa. Miksihän heitä ei tule Suomeen?
Nuo pesot eivät, nimestä huolimatta ole sama asia eli turisti ei maksa 25-kertaista hintaa kaikesta. Nykyään kun 1:25 vaihtokurssi on olemassa niin turistikin voi ostaa paikallispeso-kaupasta tuotteita CUC:eillaan ja päinvastoin. Kun tuo vaihtokurssi määriteltiin niin paikallisten ostovoima romahti eikä paikallispesoilla saa oikein enää mitään kaupoista. Ennenwanhaan turistit eivät saaneet paikallispesoja edes käyttää, nyt se on ihan sama.
Käytännön hintatasoero tulee siitä että turistipaikat (”valuuttabaarit”) ovat paikallisille todella kalliita, ja paikallispesoille on halpoja paikkoja heidän tarpeisiinsa. Käytännössä kuitenkin jos paikallinen haluaa vaikkapa uuden jääkaapin tai saippuaa, niin se ostetaan sieltä ”valuuttakaupasta”. CUP on mikkihiiri-rahaa.
Maahan on siirtymässä hiljalleen yhteen valuuttaan niin ongelma poistuu — eikä turistit maksa vahingossa banaaneista liikaa. 25 sentin kolikkoja kerätään vessarahaksi 🙂
CUC on muuten sidottu 1:1 suhteella dollariin, nyt talven aikana dollarin vahvistuessa Kuubakin on kallistunut 20%.
Huomasinkin, että monessa paikassa oli hinnat merkitty kahdella tavalla, eli tavallisilla pesoilla, ja turistipesoilla. Meidän oppaat ja autonkuljettajat oli tosi kiinnostuneita ”valuuttakauppojen” tavaroista ja osti niistä paljon kotiin viemisiä. Heillä tuntui olevan ainakin jonkin verran rahaa käytettävissä. Samoin jokaisella oli iPhone 6. Olisikohan tuttava lähettänyt ulkomailta, vai miten se muuten on mahdollista? Kysyttäessä he vain vaihtoi puheenaihetta.
Luin jonkun reppureissarin kirjoituksen viiden vuoden takaa, jossa oli vaihdettu jo paikallipesoja omaan käyttöön. Milloinhan tuo on tullut sallituksi? Tuosta yhteen valuuttaan siirtymisestä löytyi netistä myös juttuja, mutta ilmeisesti se ei ole lähelläkään ajankohtaista.
Koko valuutan todellinen arvo jäi minulle jotenkin hämäräksi, koska kaikki tuntui maksavan turistille paljon. Muutaman kerran onnistuimme löytämään hyvän ruokapaikan, jossa 10 euroa riitti syömiseen ja juomiseen kahdelta. Mitään mielenkiintoista ostettavaa tuolla ei ollut. Muutama rannekoru ja yksi CD. Tosin levyä ei ole vielä testattu ; – )
Kuuba on ollut tässä muutaman vuoden joka talvi tapetilla, mutta on jäänyt pari kertaa viime metreillä toiseksi. Tätä blogiasi lukiessa täytyy todeta se, että tulee kyllä lähiaikoina olemaan kohteena. Tosi kiva juttu teille, että olette päässeet näkemään maata laajalla rintamalla 🙂
On se kyllä mielenkiintoinen maa! Ihan erilainen kun jotenkin osasin odottaa. Yllätti siis positiivisesti. Ei kun matkaa varaamaan : )