CUBA – Day 6&7 Omituinen santeria-uskonto ja tumbatanssi

CUBA – Day 6&7 Omituinen santeria-uskonto ja tumbatanssi

toukokuu 26, 2015

Cuba, Day 6

Annetaan lauantain vain kadota muistoista.

IMG_0618

Cuba, Day 7

  • 07:00 Breakfast in the hotel and check out
  • 08:00 Departure toward Santiago de Cuba. Entrance by carretera central
  • 12:30 Arrival and greeting. Journey through the El Cobre Sanctuary
  • 13:30 Lunch in El Morro
  • 15:30 Greeting in the Cespedes Park. Performance of the Patrimony of the humanity ‘La Caridada de Oriente’ French Tumba folk band
  • 16:00 City tour (visit to the Bodega Don Pancho is subject to authorization from the National Direction of Cuba Rum, it is under negotiation)
  • 17:30 Visit to the Santa Ifigenia cemetary with Honor Guard’s change ceremony in the Jose Marti’s mausoleum
  • 18:00 Lecture by the Minister’s delegate in the territory about the main attractiveness of the Pole
  • 19:00 Check in the hotel
  • 20:00 Dinner in Tropicana’s Pavo Real restaurant
  • 21:30 Enjoyment of the cultural show
  • 23:30 Return to hotel

Nyt alkoi tapahtua. Huolimatta siitä, että lähtö myöhästyi jälleen tunnilla ja ajoa oli aamusta viisi tuntia, ryhmä pääsi kohtuullisen virkeänä El Cobre:n kylään. Maisemat olivat matkalla maaseutua ja pieniä taloja siellä täällä.

IMG_0406

IMG_0380

IMG_0379

Uskonnosta eivät oppaamme puhuneet sanaakaan koko matkan aikana. Siksi otin asiasta hieman selvää kun pääsin kotiin.

Kommunistinen kuuba ja uskonto

Uskonnon harjoittaminen ei ole ollut kiellettyä Kuubassa vallankumouksesta lähtien, vaikka niin voisi luulla. Fidel Castron kommunistinen hallinto vain määritteli valtion ja kirkon suhteen uudelleen vallankumouksen ideologian mukaisesti. Kristinuskolla on valtauskonnon ja katolisella kirkolla enemmistökirkon asema. Käytännössä hallitus oli hyvin rajoittava ja epäluuloinen kirkon toimintaa kohtaan ja uskonnollinen vakaumus nähtiin taantumuksellisena toimintana. Nykyisin tilanne on helpottanut.

Kommunistisen Kuuban väestöstä noin 10% on uskonnoltaan roomalaiskatolisia, mutta vain noin 2 % jäsenistöstä osallistuu säännöllisesti messuun. Kuubalaisia kiinnostaakin enemmän santeria, afrokaribialainen kansanuskonto, johon sekoittuu katolisuuden piirteitä.

Nimi santeria tulee katolisista pyhimyksistä (sainta tai santa). Kuubassa orjat pitivät 1500-luvulta alkaen huoneissaan pieniä veistoksia, jotka esittivät heidän omia jumaluuksia. Vuonna 1755 määrättiin orjien kokoontumispaikkoihin pakolliseksi Neitsyt Marian kuvan. Ei aikaakaan, kun orjat sulauttivat omat jumalansa osaksi katolilaisuutta ja moni pyhimys sai uuden nimen.

Santeriassa uskotaan jumalaan, joka on nimeltään Olorun.  Lisäksi henkiä, orishoita on noin parisenkymmentä ja jokaiseen liittyy oma luonne, väri, viikonpäivä, ja jopa ruoka. Jokaisella uskovaiselle on oma orisha ja usein ihmiset myös pukeutuvat hengen värin mukaan. Henkiä kuvataan pieninä nukkeina, joita voi nähdä kodeissa tai hautausmailla aseteltuina haudoille. Henkien kuvaksi käy myös ihan kivi, jonka päälle on kiedottu hengen mielivärinen kangas.

Santeria on voodoo-sukuinen uskonto ja onkin vaikea tietää, mistä suuntauksesta milloinkin on kyse. Voodoolle ei ole olemassa mitään rekistereitä tai tiukkoja sääntöjä. Jopa samassa maassa riitit voivat olla hyvinkin erilaisia. Olen osallistunut jonkinlaiseen voodoo-rituaaliin Haitilla. En tietenkään voi olla varma autenttisuudesta, mutta tässä tapauksessa elävältä kanalta purtiin pää irti. Ei siitä sen enempää.

Eläinten – kana, vuohi, kyyhkynen ja kilpikonna (myös koirat käyvät) – uhraaminen onkin kiinteä osa santeriaa. Uhraamisen jälkeen eläin syödään, mutta sen veri jätetään orishalle. Koska uskonto on levinnyt maihin, jossa eläinten teurastus kotioloissa ei ole sallittua, löytyy santeriasta myös veretön suuntaus.

Santeriaan liittyy myös kiihkeä rummutus, jossa jokaista henkeä kutsutaan omalla rytmikuviolla. Osa osallistujista tanssii, ja tarkoitus on vajota transsiin ja päästä näin kontaktiin henkien kanssa.

Jäsenet rakentavat palvontaa varten alttareita kotiinsa ja asettavat sille kukkia, rommia, kakkua ja savukkeita pitääkseen jumalat onnellisina ja avuliaina. Usein saattaa nähdä myös patsaita, joille on laitettu tupakka huulien väliin ja ryyppylasi viereen. Henget ovat osittain hyvin inhimillisiä.

SanteriaSanteria 1

Cobren Laupeuden Pyhä Neitsyt

Santerian sijaan ryhmämme tutustui, Cobren Laupeuden Pyhä Neitsyt -patsaaseen ja kirkkoon. En ole kovin innostunut pyhimyksistä, vaikka historia niiden takana usein onkin mielenkiintoinen. Seurueen katolisille jäsenille ja oppaille kirkko ja patsas olivat kuitenkin hyvin merkittävä tapaus, ja kirkkaan keltaisia kukkaseppeleitä vietiin kirkkoon kymmenittäin.

Täällä ei kuvauslupa painanut mitään. Minut ja muut kamera kaulassa kirkkoon tulevat paimennettiin topakan muorin toimesta ulos. Vain rukoilijoille, kiitos!

Vuonna 1612, Cobren kylän kalastajat joutuivat merihätään. Kalastajat löysivät vedessä ajelehtimassa pienen neitsytpatsaan, jolla oli sylissään musta Kristus-lapsi ja johon oli kaiverrettu sanat “Minä olen Laupeuden Neitsyt”. Ihmeitä tekevä patsas sai meren tyyntymän ja kalastajat pelastuivat. Patsas vietiin El Cobren kuparikaivoksille, johon rakennettiin ensimmäinen pyhäkkö vuonna 1684. Nykyinen kirkko valmistui vuonna 1927. Vuonna 1916 paavi Benedictus XV julisti Laupeuden Neitsyt Marian Kuuban suojelupyhimykseksi.

Cobren Laupeuden Pyhä Neitsyt -patsas on tärkeä sekä katolisille että santeria-uskonnolle. Katolisten Pyhä Neitsyt on santeriassa Ochun, rakkauden jumalatar.

IMG_0436

IMG_0463

IMG_0456

Katsokaapa mitä muuten on pojankoltiaisilla kädessä.

IMG_0450

Castillo de Morro

Lounasta söimme Castillo de Morron linnakkeen lähellä. Ensimmäiset minuutit seurue vain huokaili ihastuksesta. Karibianmeri näkyi ensimmäistä kertaa. Vaikka sadepilvet roikkuivat päällä, oli tunnelma jotenkin erityinen.

De Morron linnake rakennettiin 1633 merirosvojen torjumiseksi ja se on nykyisin UNESCO:n World Heritagen listalla. Linnake on korjattu nyt hyvin kauniiseen ja kuvaukselliseen kuntoon. Jos lukee linnakkeen historiaa, huomaa, että rakennus parka on jyrätty maantasalle välillä maanjäristysten, välillä kaapparikapteeni Henry Morgan toimesta. Tämä herra Morgan rupeaa muuten tuntumaan yhä mielenkiintoisemmalta persoonalta, sillä törmään häneen koko ajan Kuuban historiassa.

IMG_0639

IMG_0642

IMG_0618

IMG_0634

IMG_0629

Santiago de Cuba

Santiago de Cuba on Kuuban toiseksi suurin kaupunki. Se sijaitsee Karibianmeren rannikolla ja asukkaita on n. 500 000. Vuorien ympäröimä Santiago de Cuba on perustettu vuonna 1511 ja se toimi Kuuban ensimmäisenä pääkaupunkina.

Fidel Castro opiskeli kaupungissa nuorena ja myöhemmin vuonna 1953 aloitti vallankumouksen täälta iskemällä Moncadan kasarmeille. Aika oli valittu huolella, kaupungissa oli silloin karnevaalit. Isku kuitenkin epäonnistui, ja 60 kapinallista 135:stä sai surmansa. Osa kidutettiin kuoliaaksi. Varuskunnan tiloissa toimii nykyisin koulu.

IMG_0828

IMG_0825

IMG_0374

IMG_0367

IMG_9615

IMG_9620

Lounaan jälkeen kuuntelimme jälleen muutaman puheen kaupungintalolla. Salissa missä puhe pidettiin, oli itse Fidel istunut pöydän takana ja pitänyt maratonpuheitaan. Pöytä ja tuolit oli eristetty punaisella köydellä, joka on minusta melko kansainvälinen merkki siitä, että sinne ei ole asiaa. Mitä teki venäläinen toimittajapariskunta? Nainen meni istumaan pöydän taakse ja näytteli Castroa miehen kuvatessa. Voi että nautin, kun vartijat vahtivat vieressä miehen poistaessa kuvia kamerastaan. Joku raja nyt typeryydelläkin pitää olla.

Aikataulu oli aamusta alkaen pettänyt jälleen niin paljon, että loppuillan ohjelma (rommitehdas, harmi…) jäi suorittamatta. Ennen hotellille menoa katsoimme kuitenkin ehkäpä yhden erikoisimmista tanssiesityksistä, mitä olen koskaan nähnyt.

Santiago de Cuba

Tumbatanssi

Tumbatanssi on varsin omituinen tanssi, jossa kiihkeä rummutus yhdistyy Versailles’n hovitansseihin.

Tumba francesa – kappaleet alkavat espanjan tai ranskan murteella lauletulla soololla, joka on varsin lempeä alku sille, mitä on tulossa. Sooloa seuraa vielä tässä vaiheessa hiljainen kolmen tumbarummun rytmi ja yleensä vain naisista koostuva kuoro yhtyy lauluun enemmänkin puhuen, kuin laulaen. Tanssijat lähtevät liikkeelle verkalleen, mukaellen vanhojen hovitansseja askeleissaan.

IMG_9613

Kun hiljaisempaa soolon ja kuoron vuoropuhelua on kestänyt hetki, alkaa varoittamatta täysi meteli. Rumpuja aletaan takoa nyt täysillä ja kuoro yrittää saada lauluaan kuulumaan rumpujen yli. Tanssijoiden rytmi ei kuitenkaan muutu, vaan pysyy samana, jopa hieman laahaavana ja verkkaisena hovitanssikuviona huumaavasta rummutuksesta ja metelistä huolimatta. Komennot kuvioiden ja parinvaihtoon annetaan puhaltamalla pilliin. Äänimaailma on täysi sirkus.

Tanssijat käyttävät pitkiä siirtomaa-ajan pukuja ja heillä on usein kirkkaita huiveja harteillaan. Yksi kappale kestää noin puoli tuntia. Perinne on tullut Kuubaan  haitilaisorjien ja heidän isäntiensä mukana 1790-luvulla.

Tumbatanssin suosio oli huipussaan 1800-luvun lopussa, mutta nykyisin vain kolme muusikkoryhmää on erikoistunut tumbatanssiesityksiin. Kouluissa opetetaan tumbatanssia ja -lauluja, jotta kaksisataavuotinen perinne ei painuisi unohduksiin. Ihmisillä ei kuitenkaan ole varaa kalliisiin, pitseistä ja silkeistä ommeltuihin tumbatanssivaatteisiin, eivätkä monet kuubalaiset halua, että heidät sekoitetaan nykyisiin Haitista saapuviin siirtolaisiin.

 

* Santeria-kuvat hankittu rekisteröitymällä kuubalaiseen kuvapalveluun (leimattu), muu Wikimedia Commons

* Santeria tieto: Wikimedia, Vartiotornin verkkokirjasto, sekä http://www.lehto-ry.org/voodoo.html, josta erittäin hyvää uskontotietoa yleisesti saatavilla.

*Tumbatannissa lähteenä käytetty apuna YLE Kiehtova maailma: Tumbatanssin mestarit. Tanssin tunnelman kuvaukset kuitenkin omia.

  •  
  •  
  •  
  •  
1 comment

1 comment

Leave a Comment