CUBA AND OLD CARS – Maailman suurin pyörillä kulkeva museo
Cadillaceja, Fordeja, Dodgeja, Mercuryja, De Sotoja, Chryslereita, Plymoutheja, Packardeja, Buickeja, Chevroletteja, Studebakereita ja Oldsmobileita. You name it!
Kuuban kadut ovat täynnä ihastuttavia autovanhuksia. Ne ovat selvinneet niin kylmästä sodasta, Neuvostoliiton romahduksesta kuin vallankumouksestakin. Kunnioitus ja kumarus kuuluu mekaanikoille, jotka ovat pitäneet autot tiellä, sillä mitä ovat käsiinsä saaneet. Koska Yhdysvaltojen kauppasaarto estää varaosien saannin, voi amerikkalaisessa korissa olla Peugeotin, Kian tai Mitsubishin moottori.
Kuubalaiset kutsuvat itse noin 70 000:tta autovanhustaan lempinimellä ”almendrone” eli iso manteli niiden pehmeiden ja pyöreiden muotojen takia.
Minä itse hullaannuin näistä autoista ja olisin seisonut risteyksissä kuvaamassa niitä loputtomiin. Kuubalaiset tuntuivat olevan hyvin ylpeitä autoistaan ja tietoisia niiden arvosta. He myös esittelivät niitä mielellään ja kuvaamisesta ei yritetty pyytää rahaa. Kaupunkikierros avoautolla maksaa Havannassa n.50 dollaria/tunti.
Koko matkamme kestoaihe oli spekulointi Kuuban vanhojen autojen kohtalosta. Mikäli Yhdysvallat poistaa kauppasaarron, voivat vanhat amerikanraudat päätyä takaisin valmistusmaahansa keräilijöiden kokoelmiin. Tai sitten ei. Unelmointi harvinaisista aarteista ainakin elää.
Kuubaa kiertänyt valokuvaaja löysi hiljattain banaanipuun alta surkeaan kuntoon romuttuneen Mercedes-Benz 300SL Gullwingin, jollaisesta on maksettu huutokaupassa yli miljoona dollaria.
Suolainen meri-ilma ja ahkera käyttö ovat jättäneet menopeleihin jälkensä. Asiantuntijoiden mukaan saman auton saakin korjaus- ja muut kustannukset huomioon ottaen useimmiten halvemmalla Yhdysvalloista. Kuuban vanhoista autoista kiinnostuneet antavat luultavasti arvoa niiden omalaatuiselle historialle. – HS 3.1.2015
Mitä itse arvelet?
Ostavatko amerikkalaiset Kuuban kaduilta nämä kaunokaiset pois?
30 comments
Raha ratkaisee aina ja kaikessa – kyllä nuokin jossain vaiheessa jonnekin muualle päätyvät ja omistajat tyytyväisenä myhäilevät sestelitukko kädessään. Ja onko siinä loppupeleissä mitään vikaakaan. Voi olla että uudet omistajat pitävät näistä harvinaisuuksista jopa parempaa huolta.
Olen muuten yllättynyt että sinulla on näistä näin paljon kuvia. Ystävä, joka taannoin kävi Kuubassa lomalla, sanoi ettei tuolla olisi sitä aitoa menoa ollut kuin muutaman korttelin verran, vaikka oli kovasti odottanut juuri tämän vanhan hengen fiilistelyä.
Sitä vaan mietin, että mistähän ne saa sitten uuden auton tilalle. Siis kun valtio valvoo autokauppaa, ja hinnat ovat käsittämättömän korkeita. Syyskuuhun 2011 saakka vain ennen vuoden 1959 vallankumousta Kuubassa olleita autoja sai ostaa ja myydä vapaasti. Tammikuusta 2014 lähtien kuubalaisilla on ollut lupa ostaa uusia autoja vapaasti.
Peugeot-autokaupassa Havannassa, uusien autojen hinnat vaihtelevat välillä 91 000 – 262 000 USD. Käytetyn vuoden 2005 Renaultin hinta oli 25 000 USD. Valtion mukaan automyynnin voitot menevät julkisen liikenteen kehittämiseen. Hymm…
Missähän ystäväsi on kävellyt?
Hyvä kysymys, yleisesti ottaen kai ”vaan Havannassa”.
Voi olla että tuo hinta rajoittaa myyntiä, tosin instant gratification taitaa olla se mikä maailmaa ohjaa, eli kun tarjouksen laittaa kohdilleen nopeiden kauppojen toivossa, varmaan auto jos toinenkin lähtee ja mietitään muita tapoja liikkua. 🙂
: ) Näinhän se tosiaan voi olla.
Amerikka sekaantuu kaikkeen tässä maailmassa, joten eiköhän se nuo autotkin jossain vaiheessa hoida itselleen :D. En ole normaalisti autoista yhtään fiiliksissä, mutta voi että, miten hienoja. Alan vihdoin oikeasti lämmentä sille ajatukselle, että Kuubassa voisi joskus lähteä käymään :P. Olisin itsekin todennäköisesti kuvaillut tuollaisia autoja ihan loputtomiin. Avoautokyytikin olisi ihan jees.
Ei minuakaan autojen katseleminen kamalasti innosta, mutta nämä oli kyllä makeita. Tai noh tietty joku tosi hieno urheiluauto saa huokailemaan.
Vähän nyt harmittaa, että avoautokyyti jäi kokematta. Mutta raja se on rahastuksellakin : )
Upeita kuvia! Varaderossa asuessani hurautimme toimistolle avoauton kyydissä aina silloin tällöin, vaikka olikin kävelymatkan päässä. Mutta työpäivä alkoi mukavasti! 🙂
Kiitos : )
Juu, kyllä työpaikalle on avoautolla päästävä!
Vaikka autot ei niin kummoisesti kiinnostakaan noin yleensä ottaen, niin onhan noi vanhat todella hienon näköisiä!
Niin ovat !
Huh miten siistin näköisiä nuo avoautot! Tuollaisella voisin ottaa pienen ajelun ihan milloin vain. Muutenkin tosi hauskan näköistä värien sekamelskaa, tulee tosiaankin fiilis, että Kuuba on tosi erilainen. Sitä tosin en edes halua miettiäkään, miten ekologisia tuollaiset vanhat autot ovat…
No todellakin ovat siistin näköisiä !
Juu, ei kannata miettiä paljonko nuo vievät bensaa tai muutenkaan saastutusjuttuja. Onneksi maa on aika luomu ruuantuotannossa. Ehkäpä se vähän kompensoi.
Mun iskä olis tuolla varmaan onnesta soikeana! Sillä on oma Volga vuodelta -66 ja se sopis kyllä tuon joukon jatkoksi aivan hyvin vaikka neuvostoauto onkin 😀
Saattaisin jopa maksaa sen viiskymppiä kierroksesta tuollaisella manteliautolla. Suloisia ja värikkäitä kerrassaan!
Volga <3
Nyt jälkikäteen ajatellen, taisin sniiduilla väärässä paikassa. Vähän kaduttaa että en ajellut.
Kauniita autoja! Kyllä ne Kuubassakin osaa matkailijoita oikeasta narusta vetää, kun pääsee 50 dollarilla tunniksi nauttimaan amerikanraudan kyydistä kommunismin kehdossa.
Juu, ei se, että maa on köyhä, tee ihmisistä typeriä. Nuo osaavat rahastaa : D
Vau mitä värejä! Niin hienoja kuvia. Mulle ois käyny varmaan ihan samoin, että olisin liimautunut tienposkeen kuvaamaan noita kärryjä. Kyllä mun on ihan pakko päästä tonne.
Kiitos!
Minä kuvasin ja kuvasin ja jossain vaiheessa Teppo vaan sanoi, että nyt riittää : )
Enpä ole ehtinyt pohtia miten autojen käy,mutta varmasti katukuva Havannassa muuttuu vähitellen ihan toiseksi, myös autojen osalta.
Tämä kuva on muuten meidän toissavuotisen Kuuban reissumme jäljiltä ollut yksi katsotuimpia kuviamme Picassa!
Autot ovat niin ihania kuvattavia! Ei ihme, että niiden kuvat ovat suosittuja.
Voi että, tuolla kaikki on niin värikästä! Jopa autot! Autoista en mitään ymmärrä, mutta noi ovat kyllä mageita. Mun isälläni oli nuoruudessaan upee amerikanrauta, mutta myi sen pois, koska bensankulutus oli jotain ihan jäätävää nuoren miehen kukkarolle. Yhdysvalloissa tosin bensa on sen verran halvempaa, että siellä toi kulutus ei liene niin ongelma (siis kukkarolle, ympäristölle onkin sit eri asia…). Mitenhän on bensan hinta Kuubassa?
En minäkään mitään noista ymmärrä.
Bensaa nuo varmasti vievät litra kaupalla. Ei ole minulle mitään käsitystä mitä bensa tuolla maksaa. Olimme huoltoasemilla monasti, mutta ei tullut katsottua polttoaineen hintoja. Oli niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista ympärillä. Aika jännää, sillä Euroopassa aina katson mitä bensa maksaa missäkin maassa.
Nuo autot on kyllä varmasti ihana väripilkku Kuuban kaupunkien katukuvissa. Toivotaan, että siellä pysyvätkin!
Minäkin toivon niin.
Olisi sääli, jos tämä ikoninen näky poistuisi maasta.
Ei Kuubaa ilman autoja. 🙂 Hienojahan nuo on, ja tuossa miljöössä varmaan ihan huikea näky. Kyllä näistä useampikin kelpaisi mulle työmatka-autoksi. ;D
Kesäauto Kuubasta!
55 Chevy Bel-Air 4 door Sedan, Oldsmobile, Lada, 57 Chevy Bel-Air vaihdetulla maskilla, 57 Ford… (Autohullu mieheni heittelee kommentteja olkani yli :D. Hän ruukasi osallistua TM:n autontunnistuskisaan ihan hyvällä menestyksellä ennen internetiä, nyt se ei ole enää kuulemma niin kivaa, kun netistä voi hakea tietoa :). Meillä on kakkosautona klassikkomersu, ja jos olisi tilaa niin meillä olisi varmaan tallit täynnä hellästi hoivattuja autoja!)
Tosiaan se on nykyään liian helppoa kuvahaun myötä. Kaikki kivat kuvakisat pilataan ; – )
Meillä on vähän sama juttu. Mökillä on kaikenlaisia menopelejä (autoja ja moottoripyriä), joita sitten välillä myydään pois ja sitten taas ostellaan uusia.
Itse en noista tunnistanut yhtään. Tai no Lada:n tietty. Muutaman kuvan poistin postauksesta, kun Teppo sanoi, että a) ei ole amerikkalainen, b) ei ole kamalan vanha
Psst! Seuraan blogia RSS-lukijalla ja saan uusimmat postaukset heti.
Eikä ole vakoilukirjan orjana ja analysoitavana, saan lukea millä alustalla huvittaa, millä lukijalla huvittaa tai vaikka ilmankin.
Aiheellinen huomio. RSS unohtui. Minulle käyvät kaikki seuraustavat : )