Cuba – Ruokaa kortilla ja rannekkeella

Cuba – Ruokaa kortilla ja rannekkeella

toukokuu 23, 2015

Cuba – Ruokaa kaupasta kortilla ja rannekkeelle hotellista

Ennen Kuuban matkaa luin paljon matkailijoiden kokemuksia maan ruuasta ja sen tasosta. Yleisin kommentti oli pettymys ruuan laatuun ja mauttomuuteen. Hampurilaissukupolvi tuntui nettikirjoituksissa olevan täysin hukassa, kun joka kulmalta ei löytynytkään Starbucks:ia.

Kuuba ei vaikuttanut maalta, missä makumatkailu onnistuisi, ja valmistauduin henkisesti juomaan jäävettä ja syömään papuja ja riisiä viikon.

IMG_0980

Kuubalainen ruoka on sekoitus espanjaa ja afrikkaa

Kuubalaisten omia perinteisiä ruoka-aineita ovat riisi, mustat pavut, bataatti, kaali, keittobanaani, maissi ja maniokki. Ruokakulttuuri on sekoitus espanjalaista ja afrikkalaista. Kyllä noista lähtökohdista leivotaan ihan kelpo ruokaa.

Havannassa söin pienessä kotiravintolassa alkuruuaksi todella hyvää kasviskeittoa ja pääruuaksi aivan loistavaa appelsiinilla ja valkosipulilla marinoitua kanaa. Voi kun osaisi itse imeyttää maut yhtä hyvin lihaan. Lisukkeena mustia papuja ja riisiä, okraa sekä paistettuja banaaniviipaleita. Yksinkertaista, maukasta ja konstailematonta.

En allekirjoita kasvissyöjien nurinaa siitä, että he eivät ole löytäneet muuta syötävää kuin riisiä koko matkansa aikana. On selvää, että maassa, jossa ruuasta on pulaa, ei oikein ymmärretä sitä, miksi joku ei halua syödä lihaa. Mutta esim. tuosta meidän Havannassa nauttimasta ateriasta olisi hyvin voinut jättää kanan pois, ja oikein hyvin olisi syönyt edelleen.

Cuba Food

Kuuba ruoka 4

WP_20150507_17_18_58_Pro

Kuubassa maustetaan varovasti

Paikalliset eivät pidä tulisista mausteista, ja joskus ruoka jäikin omaan suuhun mauttomaksi.  Kokemus oli hieman kuin 70-luvun Suomesta. Suolaa, pippuria ja varovasti jotain muuta. Yrttejä sen sijaan käytettiin taidokkaasti. Jokaisessa ravintolassa oli kuitenkin suuri määrä erilaisia maustekastikkeita tarjolla, sekä kokki, jolta löytyi aina valkosipulivoikastiketta ruuan päälle lorautettavaksi.

Kala oli kallista, mutta siitä ei käsitykseni mukaan edes oikein pidetä. Seurailin oppaiden ja bussikuskien ruokailua hotelleissa. Lautaselle ei erinomaista tarjolla ollutta kalaa koskaan valikoitu, vaan aina lihaa. Tosin, jos tarjolla oli hummeria, tai isoja katkarapuja, niitä syötiin valtavia määriä.

IMG_0102

IMG_9593

Kalan sijaan Kuubalaiset rakastavat possua. Kaikkialla missä ruokailimme, grillissä pyöri kokonainen porsas.  Tirisevässä rasvassa uitettiin kasviksia ja leivänpaloja, ja kaikki osat possusta syötiin. Moni pyysi nahkaa, sorkkia tai läskiä lautaselleen.

WP_20150507_17_17_29_Pro

Cuba Food1

IMG_0105

WP_20150507_17_20_32_Pro

WP_20150507_17_21_09_Pro

Kuubassa ruoka on kirjaimellisesti kortilla

Mistä ja miten kuubalaiset itse sitten ruokansa hankkivat. Se onkin surullisen mielenkiintoinen kuvio. Hän, joka on joskun käynyt vanhan kunnon Neuvostoliiton aikaisissa kaupoissa, kokee jonkinlaisen Déjà-vu:n Kuuban ruokakaupoissa.

Kuubassa ruoka on kirjaimellisesti kortilla. Valtion säännöstelykirjalla eli libretalla saa ostaa tietyn määrän ruokaa, hygieniatuotteita ja muita perustarvikkeita hinnoilla, jotka ovat hyvin halpoja myös kuubalaisen mittapuun mukaan. Säännöstelyannokset ovat eräänlainen perustulo kansalaisille, ja niiden tarkoitus on kattaa puolet ruokatarpeesta. Kuubassa myös osalla työpaikoista on käytössä ilmainen työpaikkaruokailu.

Määristä minulla ei ole tarkkaa käsitystä, vaikka asiaa oppailta kysyttiinkin. Heidän vastauksensa olivat tyyliä: riittävästi ja melko paljon, joten se ei mene aivan samoin kuin netistä löytyvät tiedot, joiden mukaan annokset ovat hyvin pieniä ja riittävät vain viikoksi. Kuubalainen sananlasku sanookin: “Vallankumous on epäonnistunut kolmessa asiassa. Aamiaisessa, päivällisessä ja illallisessa.”

Kaikille (myös lapsille) kuuluu kuukausittain ainakin tupakkaa,  kahvia, kuusi kananmunaa kahden viikon välein, suolaa, pastaa, riisiä, papuja, jauhoja, öljyä, leipää, keksejä ja pieniä määriä lihaa. Lapsille taataan myös maitoa ja jugurttia.

Me kävimme kauppojen lisäksi myös kauppahallissa omin päin kääntymässä. Se oli jännä yhdistelmä kauppaa ja ruokalaa. Tarjolla oli kananmunia, joita jonottamassa oli kymmenittäin ihmisiä, oudon näköistä makkaraa, tuoremehua, sekä hyvin pieni määrä vihanneksia. En ottanut näistä paikoista valokuvia, vaikka kaikenkattava kuvauslupa kaulassa roikkuikin. Jokainen osaa itse kuvitella liki tyhjät hyllyt.

IMG_1114

IMG_1116

WP_20150508_16_19_14_Rich

Luomua käytännön pakosta

80-luvulla Neuvostoliiton tuella Kuubassa maahan kylvettiin järjetön määrä lannotteita ja maaperä köyhtyi. Kun Neuvostoliiton tuki loppui 1990,  jäljellä oli vain hakattua metsää ja kuivettunutta puskaa. Nälissään ihmiset ympäri Kuubaa keksivät kaupunkiviljelyn. Kuubassa tuoreita vihanneksia näkee edelleen kaupoissa harvoin. Ne ostetaan suoraan viljelijältä, suoraan kärryistä tai viljellään itse.

Joissain kirjoituksissa ihannoidaan sitä, että Kuubassa viljely on säilynyt puhtaana luomuna. Se ei ole täysin totta, sillä nykyisin valtio sallii viljelijöiden käyttävän voittojaan torjunta-aineiden ja lannoitteiden ostoon. Luomulla on kuitenkin merkittävä osa Kuuban maanviljelyssä ja taloudessa. Syy on yksinkertainen. Koska lannotteita ei Neuvostoliiton romahdettua yksinkertaiseti ollut saatavilla, kehitettiin luonnonmukaisia lannoitteita ja tuholaistorjuntaa, sekä kiertoviljelytekniikoita.

Eläinten osalta Kuuba on vielä liki luomumaa. Ei tietoakaan ahtaista karsinoista tai tehotuotannosta. Kana on kanaa, ei broileria ja sika on varmasti ennen seipääseen joutumista ollut onnellisesti vapaana rypevä.

Kuuban ihanin herkku ovat trooppiset hedelmät.  Papaijaa, mangoa, guavea, ananasta, banaania, kookosta ja melooneita. Ostin hedelmiä kojuista, joita oli tienvarsilla aina maatilojen kohdalla. Kuljettajamme hamstrasivat kasseittain limea ja avokadoa kotiin viemiseksi.

IMG_0356

Entäpä All Inclusive?

Tätä kaikkea kirjoitamaani vasten peilaten tuntuu hieman irvokkaalta kertoa All Inclusive – hotellien lihapadoista. Mutta ne ovat olennainen osa ainakin Kuuban valmismatkoja.

Rannekeasukille aukeaa ruokaöverit hotellin ruokapöytien ääressä. Mietiskelin, voisiko näitä ruokia vertailla jonkun toisen maan All Inclusive vaihtoehtoihin. Viikko ennen tätä matkaa olin mässytellyt Emiraattien yltäkylläisissä buffissa. Emiraatit ovat ”maana” kuitenkin niin eri asia kuin Kuuba, joten jätetään vertailut.

Yritin tähän poimia hieman erilaisia asioita leikkelepöytien, salaattipisteiden ja suklaaputousten lisäksi.

Jardies Del Ray Hotel 1

Smoothie-piste. Näissä valitsit itse mitä hedelmiä juomaasi halusit, ja lisäksi jugurttia, maitojauhetta ym.

Pihvien ja kalojen paistopiste. Lihat eivät ehkäpä olleet parhaimmasta päästä, mutta kaloja oli valittavana aina 4-6 eri laatua. Ja ne olivat todella laadukkaita. Tarjolla oli usein myös valmiita vartaita.

Uppopaistettuja herkkuja. Miltä maistuisi juuri friteerattu jättikatkarapu tai  taskurapukakku?

Räiskälebaari. Kenties flambeerattua mangoa tai ananasta lettusen väliin?

Jäätelöbaari. Eksoottisia jäätelöitä, kuten kookosjäätelöä, tavallisten makujen rinnalla. Päälle hilloa.

Hampurilaispiste. Tietenkin. Pitäähän se oma burgeri saada oikealla kypsyysasteella.

Churros-piste. Tiedättehän se suussa sulavat pienet käppyrät taikinapötkylät, joita kastetaan sulaan suklaaseen.

Viiniä oli, mutta valkoviini oli kaikissa paikoissa makeahkoa. Jokaisessa hotellissa oli kuitenkin hyvää espanjalaista Cavaa tarjolla.

Mojito, Cuba Libre ja Daiquiri

Kuubasta ei voi kirjoittaa mainitsematta rommidrinkkejä. Mojito on drinkki, jossa alun perin minttu, limetti ja sokeri vaimensivat huonolaatuisen rommin makua. Cuba Libre eli Vapaa Kuuba, taas syntyi vuonna 1900 Espanjan ja Yhdysvaltain sodan melskeissä, kun Kuuban puolella taistelleet sotilaat nostelivat kolajuomasta ja rommista sekoitettuja kannustusmaljoja.

Daiquiri on suosikkini. Sen kehitti vuonna 1921 El Floriditan baarimestari Ernest Hemingway kunniaksi. Heinäkuussa 1961 Hemingway tappoi itsensä haulikolla. Ennen kuolemaansa kirjailija valitteli vanhenemistaan: “Minun latinani on hyvin huonossa kunnossa. Samoin kuin minun kreikkani, englantini, pääni ja sydämeni. Minä en osaa enää puhua kuin jääkylmää daiquiría.”

IMG_0980

IMG_0984

IMG_0990

miten sujui?

Yhdynkö tämän kokemuksen jälkeen Kuuban ruuasta nurisijoiden jonoon? No en todellakaan. Suurin syy matkailijoiden pettymykseen löytyy mielestäni matkailijoiden omista valinnoista. Länsimaista ruokaa kun harvoin saa hyvin tehtynä muualta kuin Euroopasta ja Amerikasta. Ei Kuubaan pidä mennä syömään spagetti bolognesea tai pizzapaloja!

Haluaisinko maata tuollaisessa All Inclusive-paikassa kaksi viikkoa kanadalaisten kanssa termospullosta kaljaa kitaten ja syljeskellen vesimeloonin siemeniä mahdollisimman lähelle palmua? Ehkäpä en. Näihin hotelleihin voi kuitenkin mennä vain muutamaksi päiväksikin, mikä usein tuntuu unohtuvan monelta vaihtoehtoja vertaillessa. Muistaa kannattaa myös se, että tietenkin All Inclusive-hotelleista löytyy ruuan suhteen montaa tasoa. Halvalla ei saa hyvää missään maassa.

Jos etsit lomaltasi vuosikertaviinejä ja hanhenmaksapalleroita, Kuuba ei ole paikkasi. Jos sen sijaan olet valmis syömään maukasta perusruokaa ravintoloissa ja herkuttelemaan hyvissä All Inclusive-hotelleissa, mene ihmeessä käymään Kuubassa. Itse lähtisin koska tahansa uudestaan, ihan jo hedelmien ja rommin takia.

  •  
  •  
  •  
  •  
48 comments

48 comments

Veera Bianca toukokuu 30, 2015 - 6:38 pm

Pitkästä aikaa oikein uppouduin lukemaan blogipostausta. Kuuba on kiinnostanut tosi pitkään, mutta en ole vielä koskaan eksynyt tuohon suuntaankaan maailmaa. Uskon , että tällainen kasvissyöjä kyllä nauttisi paikallisesta tuoreesta ruoista, vaikka miten olisi paljon riisiä ja papuja! Toki maassa jossa ei tehotuotantoa vielä juuri tunneta, saattasin maistaa lihaakin:)

Reply
Anna Koskela toukokuu 31, 2015 - 8:23 am

Sun pitää tehdä sellainen Kuuba, Costa Rica, Panama, Dominikaaniset kierros tuolla : ) Jotenkin muuten tietyt suunnat maapallosta jää vähän vähemmälle. Mulla se on Etelä-Amerikka, Jenkit ja Autralia

Tuolla ei tehotuotantoa tunneta. On varmasti vapaita ja pelkkää heinää syönyt ne lampaat ja lehmät. Onnellisuudesta en tiedä.

Reply
Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar toukokuu 28, 2015 - 10:48 pm

Nuo katukuvat saavat Kuuba-kuumeen aikaan. Ja ruokakuvat nälän. 🙂

Reply
Anna Koskela toukokuu 31, 2015 - 8:20 am

: )

Reply
Arja toukokuu 26, 2015 - 10:57 pm

Jotain tämäntyyppistä olisin kuubalaisesta perusruoasta olettanutkin. Tuoreet kasvikset ja hedelmät harvemmin menevät pieleen, vaikkei maustaminen olisikaan se parhaiten hyppysissä oleva taito! Filippiineillä oli jotakuinkin samantyyppistä ruokameininkiä (ehkä vähemmän kasviksia?), ja vaikka vege-keliaakikkona söin aika yksinkertaisesti, ruoka oli kuitenkin erittäin ok. Välillä jopa tuntui, että on kiva vähän yksinkertaistaa ruokavaliota pakon edessä perusasioihin ja antaa vatsan “levätä” kaikenmaailman länsimaalaisilta puolivalmisteaterioilta. Tämän perusteella uskaltaisin lähteä Kuubaan ilman proteiinijauhevarastoa rinkassa.

Reply
Anna Koskela toukokuu 27, 2015 - 11:22 am

Joo. Mitä yksinkertaisempaa, eli hedelmiä ja kasviksia, niin sen vähemmän mahdollisuuksia epäonnistua. Kun lähdetään kikkailemaan, ruoka yleensä epäonnistuu. Ja jos energiavaje uhkaa, niin papuja suuhun : )

Ollaan menossa Filippiineille marraskuussa ja olin jotenkin ajatellut paikan olevan myös kasvisten suhteen paratiisi. Tosin mä olen kyllä niin kaikkiruokainen, että en missään nälkään kuole. Onneksi ei ole mitään allergioita tms. haittaamassa syöntiä. Olisi inhottavaa varoa koko ajan mitä suuhunsa laittaa. Myötätuntoa tulee kyllä heille, jotka joutuu tutkimaan jokaisen suupalan tarkkaan.

Joskus on tosin Aasiassa ruvennut yletön öljyn käyttö tökkimään. Ihan kaikkea ei tarvitsisi uppopaistaa…

Reply
Ansku Bcn toukokuu 25, 2015 - 5:42 pm

Mielenkiintoista! Mä itse asiassa luulen, että söisin varsin hyvin tuolla päin maailmaa, mikäli ruokatarjonta pyörii riisin, papujen, bataatin ja muun ympärillä (niin ja herkkuhedelmien). Vaikeampaa ruoan löytäminen on minulle esimerkiksi Italiassa, jossa kaikki perusruoat ovat vehnäpohjaisia. Keliaakikko ei vaan pysty maistamaan kaikkia paikallisherkkuja ja jää monesti nälkäiseksi. Ja välipalanlöytämisongelma on osa elämääni, taskussa on aina oltava joku hätävara, eli sekään ei olisi ongelma. Hmm, tarkoittaakohan tämä sitä, että meidän pitää lähteäkin Kuubaan! 🙂

Reply
Anna Koskela toukokuu 26, 2015 - 12:28 pm

Gia tuossa alempana jo kyselikin keliaakikon ruuista. Ei tuolla kyllä pitäisi mitään ongelmaa olla, sillä pasta ym. ei ole ruuan perusta, vaan riisi, pavut ja kasvikset. Ja se rommi.

Vaikka ei mitään vehnäongelmaa itsellä olekaan, niin italian pasta&leipä pohjaista ruokaa kun syö viikon, niin olo on tosi ähky. Ollaan nyt lähdössä viikon kuluttua Milanoon. Vaikka pasta ei olekaan suosikki, niin italialaisia jäätelöitä on jo ikävä. Sluprs….

Ei kun Kuubaan lippuja tilailemaan : )

Reply
Terhi / Muru Mou toukokuu 25, 2015 - 1:57 pm

Todella hyvä kirjoitus ja toi mieleen hotellien ravintoloissa suolasirottimia pöytiin paukuttavat turistit: suolaa oli saatava ruokaan tuomaan makua, mutta kosteudessa suola oli paakkuuntunut. Ja tuo on niin totta, että halvalla ei saa hyvää all inclusivea. Itse asuin Kuubassa neljä kuukautta parin tähden all inclusive -hotellissa ja sen illallispöydän sijaan menin mieluummin kadun toiselle puolelle kotiravintolaan, paladariin, syömään riisi-papu-liha-annoksen.

Reply
Anna Koskela toukokuu 26, 2015 - 12:23 pm

Kiitos : )

Minäkin taisin muuten syyllistyä tuohon suolasirottimen paukutteluun.

Halvalla ei oikeastaan voi missään mitään hyvää saada. Niin se vain menee.

Neljä kuukautta? Oho. Saako kysyä miksi?

Reply
Miika ♥ Gia | matkakuume.net toukokuu 25, 2015 - 9:44 am

Näitä postauksia on aina hyvä lukea sillain hieman nälkäisenä. 😀

Todella moni länkkärimatkailija tippuu mieleestäni tuohon samaan ansaan, missä oletetaan syötävän samaa ruokaa matkalla kuin kotonakin. Ja harmittavasti kyllä useimmissa maissa se nykyään onnistu, etenkin jos kyse on mäkkäristä tai kfc:stä. Se vähän niinkun tappaa sitä paikallista ruokakulttuuria, ja samoin osaa siitä minkä takia itse ainakin matkustan.

Osaatkohan muuten sanoa tuosta maasta keliaakikon silmin mitään? Tosin jos keskittyy rommiin, riisiin, kasviksiin ja lihaan, niin yleensä ongelmia ei ole.

Reply
Anna Koskela toukokuu 26, 2015 - 12:21 pm

Kun mietin tätä juttua, niin onhan muuten aasialaisetkin tosi nirsoja ruuan suhteen. Japanilaiset on ihan hukassa ilman miso-keittoa, ja kiinalaiset ryntää heti kinkkipaikkaan ulkomailla, jos sellaisen näkee : ) Eli taitaa ollaa ihan yleismaailmallinen pahe tämä kotoisanruuan vaatiminen matkoilla.

Apua. Keliakia… Ei tullut kiinnitettyä kamalasti huomiota tuohon. Muutamassa isossa hotellissa oli erillinen pöytä keliaakikkojen ruuille. Siis keksiä, leipää, mitä niissä nyt yleensä on. Muuten en yhtään kyllä tiedä. Mutta siis jos rommi, hedelmät ja kasvikset käy, niin niitä löytyy.

Reply
Sukellus Asiaan toukokuu 25, 2015 - 12:27 am

Olisin mieluusti lukenut kommenttejasi myös kauppasaarron vaikutuksista. Kuuba on ehdottomasti yksin niistä kohteista jotka siintävät haaveissa. Rapeaksi paistettu nahka ja suussa sulava ihra ovat possunosina myös meidän makuumme.

Reply
Anna Koskela toukokuu 25, 2015 - 10:22 am

Tuo kauppasaarto aiheuttaa tietenkin ongelmia koko ajan edelleen. Yksi kauppasaarron vaikutuksista ruokaa ajatellen, on nimenomaan ruokatavaroiden puute. Yhdysvaltain kauppasaarron vaikutuksista on vaikea saada selvää kuvaa, sillä kauppasaarron vaikutuksia voidaan myös liioitella.

Kuuban pelloista on puolet kesannolla, maan ainoa mineraalivara, nikkeli, on myyty kauan sitten halvalla kanadalaisille eikä öljylöytöjä ole varaa hyödyntää. Kuuba vie nyt pääasiassa lääkäreitä Venezuelaan ja rikkaisiin arabimaihin. Vastineeksi se saa öljyä. Kuuban muut tärkeät vientituotteet rommi ja sikarit ovat luksusta, joiden kysyntä on laskenut. Vallankumousveljeys Venezuelan kanssa tuo taloudellista turvaa, mutta valuutan puute, ulkoinen velka ja tuontiriippuvuus ovat kroonisia ongelmia.

Kuuba on täysin riippuvainen tuontielintarvikkeista (60 %), joista kolmasosa tulee Yhdysvalloista, jolle Kuuba maksaa käteisvaluutalla. Vuonna 2008 Kuuban ruokatuonti Yhdysvalloista oli 700 miljoonan dollarin arvoinen, minkä arvioidaan vastaavan kolmea neljäsosaa ulkokuubalaisten rahalähetyksistä saarelle. – Lähde Formin.

Kun matkustus nyt vapautuu amerikkalaisille, sen arvioidaan tuottavan Kuuballe jopa 3 miljardin dollarin lisätulot vuodessa.

Reply
Sanna I Siveltimellä toukokuu 25, 2015 - 12:23 am

Olipas kattava postaus ruokatarjonnasta ja sen useasta eri näkökulmasta. Tykkäsin! Eiköhän sen pitäisi mennä niin, että maassa maan tavalla 😉

Reply
Anna Koskela toukokuu 25, 2015 - 10:12 am

Kiitos!

Kyllä sen pitåisi mennä niin, että maassa maan tavalla. Tai sitten pitä ottaa omat ruuat kotimaasta mukaan : )

Reply
Kohteena maailma / Rami toukokuu 24, 2015 - 9:53 pm

Aika paljon samoja elementtejä näyttää olevan kuin Karibian saarilla kreolilaisessa ruuassa, jos ei huomioida kalan puutetta. Mielenkiintoista on tietysti se, että muuttuuko nyt ruokatilanne tavalliselle kansalle ja kuinka nopeasti Kuubassa.

All-Inclusive lomissa on usein se huono puoli, että ei välttämättä tiedä missä maassa on ja mitä kyseisen maan ruokakulttuuriin kuuluu, jos syö kaikki ruuat vaan hotellilla. Toki joskus on vaivaton vaihtoehto ja itsekin vastaavilla lomilla olen ollut, mutta silloinkin on syöty monet ruokailut hotellin ulkopuolella. Tietysti sellaisille matkaajille jotka eivät mielellään mitään erikoisempaa ruokaa halua maistaa, niin sellaisille All-Inclusive on varmasti paras vaihtoehto mitä kauempana kotimaasta on. Sitäkin ryhmää vielä löytyy, jotka vievät metwurstit kotimaasta mukanaan ja syö viikon pelkkiä appelsiinejä ja banaaneja.

Reply
Anna Koskela toukokuu 25, 2015 - 10:10 am

Taitaa olla Karibian saaret aika samanlaisia ruuan suhteen. Itselläni on kokemusta Dominikaanisista ja Haitilta. Toivoisin, että tavallisen kuubalaisen elämä helpottaisi nopeasti.

All Inclusive lomissa on sekä hyviä, että huonoja puolia. Jos pysyy vain hotellin alueella, jää käsitys maasta kyllä hyvin vajaaksi. Tällaista vaihtoehtoa en kyllä voi itse ymmärtää.

Kuuban kaltaisessa maassa All Inclusive-hotellien käyttäminen ainakin osan matkaa taas tekee matkan huomattavasti helpommaksi ja miellyttävämmäksi, koska hotelleista löytyvät ruuan lisäksi myös hyvät uima-altaat, Wi-Fi ym. muuta matkailijan kaipaamaa.

Siinä olen eri mieltä, etteikö All Inclusivessa voisi myös niitä erikoisempia ruokia maistella. Kyllä niitä aina myös maan erikoisuuksia löytyy. Jos ei nyt ihan sisälmysruokien tasolle mennä : )

Reply
Kohteena maailma / Rami toukokuu 25, 2015 - 2:05 pm

Tosiaan monissa mielenkiintoisissa paikoissa All-Inclusive -hotellit jää ainoaksi vaihtoehdoksi, jos haluaa edes vähän laadukkaasempaan majapaikkaan majoittua.

Ruokien taso vaihtelee luonnollisesti melkoisesti eri hotelleissa ja joskun on tullut syötyä koko viikko a la carte -tasoista ruokaa All-Inclusive -hotellissa. Päinvastaisiakin kokemuksia on ollut, mutta näihin tietysti vaikuttaa monet seikat kuten maa, hotellin taso, majoituksen hinta jne. Lähes poikkeuksetta jokaisen All-Inclusive loman jälkeen ollaan todettu että tämä ei ole meidän juttu, mutta välillä tietyissä kohteissa se on vaan parhaaksi osoittautunut. Varsinkin lasten kanssa on usein helppo vaihtoehto, kun voi hakea heille ruokaa silloin kun nälkä yllättää.

Ja tosiaan löytyy niistä All-Inclusive hotelleista myös paikallisia vaihtoehtoja, mitä tietysti kannattaakin maistella. Lähinnä tarkoitin sitä, että kun menee paikallisia ruokia syömään paikalliseen ravintolaan, niin kokemus on silloin tietysti todennäköisesti ainutlaatuisempi.

Reply
Anna Koskela toukokuu 26, 2015 - 12:17 pm

Totta puhut : )

Eivät All inclusive paikat ole se meidänkään “juttu”, mutta kyllä nillä paikkansa on välillä matkoilla!

Reply
Virpi /Täynnä tie on tarinoita toukokuu 24, 2015 - 7:34 pm

Minua harmittaa ihmiset, jotka lomalla (olivat nyt sitten missä hyvänsä maassa) nurisevat heti jos ei sitä tuttua bologneseä ja pizzatarjotinta ole näkyvillä. Maassa maan tavalla, herranen aika!
Nämä ruokapöydät näyttävät aivan hyvältä ja varmasti niistä vatsansa täyteen sai. Mutta nuo porsaat tuolla vartaissa! (huokaus) Noh, semmonen se elämän kiertokulku on.
Tykkäsin postauksestasi, paljon tietoa ja hyvää asiaa.

Reply
Anna Koskela toukokuu 25, 2015 - 10:05 am

Kiitos : )

Niinpä. Maassa maan tavalla!

Jos noissa hotelleissa ja ravintoloissa ei kylläiseksi tule, niin on syy itsessä. Ja kaiken lisäksi tuolla oli niin kuuma, että eihän sitä ruokaa edes jaksanut syödä mahdottomia määriä.

Porsaat vartaissa voi tietty olla vähän ikävän näköistä, mutta ei ne länsimaiset teurastamotkaan kovin kivan näköisiä paikkoja ole.

Reply
Elina | Vaihda vapaalle toukokuu 24, 2015 - 7:05 pm

Ihan herkulliseltahan nuo pöperöt näyttää! Possut vartaassa tosin on irvokkaita, mutta sitten toisaalta taas hyvä muistutus siitä mistä se liha oikeasti tulee. Hyvä juttuhan se on, että kuten mainitsitkin, possut ovat todennäköisesti eläneet 100 kertaa paremman elämän ennen vartaaseen joutumista Kuubassa kuin Suomessa. Pidän vahvasti maustetusta ruoasta ja olenkin kuullut, että Kuubassa on mautonta ruokaa. Jos sinne päin tulee joskus eksyttyä, pitää pitää mielessä, että kyselen kastikkeita 😀

Reply
Anna Koskela toukokuu 25, 2015 - 10:01 am

Porsaat oli kyllä vähän öööh-näköisiä, kun ensimmäisen kerran sellaiseen törmäsi. Hetken mietin laitanko näistä kuvia tähän postaukseen ollenkaan. Toisaalta ihan hyvä nähdä, miten sitä ruokaa tehdään.

Kuuba on täynnä onnellisia luomu eläimiä. Ei todellakaan ole ahtaita karsinoita. Tosin osa lehmistä oli kyllä surullisen laihoja, vaikka nurmikkoa ympärillä oli. Liekö niillä jotain matoja sisuskalut täynnä.

Kasteikkeita vaan ruuan päälle, niin kyllä maistuu. Niitä oli tosi tulisiakin pullossa tarjolla.

Reply
Pirkko / Meriharakka toukokuu 24, 2015 - 4:56 pm

Ei Kuubassa nälkään kuole ja ainakin hotelleista, vaikka eivät All-Inclusive -olisikaan saa hyvänkin aterian. Samoin noista paikallisten nykyisin pitämistä pienistä ravintoloista, kunhan löytää oikean.
Sen sijaan välipalan löytäminen kaupungilla ex tempore oli haasteellista ainakin vielä syksyllä 2013, pariin otteeseen luovutimmekin sitten ja sinnittelimme National-hotellin ravintoloihin asti.

Reply
Anna Koskela toukokuu 25, 2015 - 9:58 am

Ei Kuubassa todellakaan ainakaan turisti nälkään pääse uupumaan. Syy näihin negatiivisiin kommentteihin Kuuban ruuan suhteen löytyy kyllä usein matkailijan pääkopasta.

Sellaisen pienen naposteltavan löytäminen oli kyllä vähän hankalaa. Syötiin sitten hedelmiä, tai sellaisia maustettuja pieniä leipäpalleroita, mitä myytiin vähän joka kadunkulmassa. Hieman kuin isoja krutonkeja. Muutama sellainen, banaani ja vähän vettä, niin taas jaksoi : )

Reply
Heidi toukokuu 24, 2015 - 4:40 pm

Minä olen kuullut aiemmin Kuubassa käyneltä lähinnä vain negatiivista sanottavaa ruoasta, joten oli tosi kiva lukea tämä postauksesi. Ja kuviasi katsoessa todella tuli nälkä. Hyvän vinkin jossain kommentissasi annoit, että kannattaa hotellia valitessa tsekata, mitä arvioita hotellin ruoista on annettu. Kuuba on kiinnostanut pitkään, ja nyt kiinnostaa aina vaan enemmän. Aivan mahtavia oli myös ottamasi katukuvat: ihana Kuuba-fiilis niissä!

Reply
Anna Koskela toukokuu 25, 2015 - 9:54 am

Kiitos!

Voihan yksi syy olla myös se, että maassa ruokatarjonta yksinkertaisesti olisi parantunut. Varmasti on tapahtunut muutoksia viimeisien vuosien aikana.

Juu, monasti kiinnitetään liikaa huomiota vain hotellihuoneeseen. All Inclusive paikoissa se ruokakin kun on aika keskeisessä roolissa : )

Reply
Mirka/ Reason for a Season toukokuu 24, 2015 - 4:22 pm

Mielenkiintoinen postaus. En nimittäin tiennyt oikein mitään näistä asioista, paitsi sen, että yleensä tuolla päin maailmaa ei käytetä niin paljoa mausteita. Tuo säännöstelyjuttu oli minulle ihan uusi tieto, ja siksi tulee vähän ristiriitainen fiilis näistä hienon kuuloisista All Inclusive-meiningeistä. Vaikka niinhän se monissa paikoissa on -me matkustamme syömään hienoja ruokia maihin, joissa monet kärsivät nälkää. Sinänsä ruoka näyttää kyllä hyvältä, vähän hassua jos joku odottaa saavansa jotain standardiruokaa kaikkialla maailmassa. Juuri siksihän ihmiset ainakin aiemmin matkustivat -että pääsivät kokemaan täysin erilaisen kulttuurin. En oikein edes tiedä, mikä ihmisten motivaatio matkailuun on, jos kaivataan vain sitä, mitä on kotona :D. Starbucks-kaipuu on myös hämmentävää. Kuka ylipäätään koskaan kaipaa ylihinnoiteltua, etäisesti kahvia muistuttavaa sokerilitkua, jos tarjolla on paikallista kahvia =D.

Reply
Anna Koskela toukokuu 24, 2015 - 8:51 pm

Tuo ruokatilanne tuolla ja All Inclusive-hotellien ruokaöverit ovat kyllä melkoinen kontrasti. Mutta niinhän se on kaikkialla kehitysmaissa. Valitettavasti. Tuli kieltämättä syyllinen olo. Onneksi kukaan ei tuolla nälkään kuole.

Tuo ruokaongelma oli tällä matkalla briteillä suurin. En voi käsittää saarivaltion ihmisten kapeakatseisuutta. Netistä kun asiaa googletin, niin Jenkeillä oli myös suuria ongelmia sopeutua Kuuban ruokastandardeihin.

Starbucks ei ole minun suosikki koskaan ollut. Itse tykkään juoda paikallista kahvia, vaikkakin joskus se on aika oudon makuista. Välillä niin väkevää, että juuttuu suuhun ja välillä valmiiksi makeutettua.

Reply
Lotta Watia | Unagidon toukokuu 24, 2015 - 1:41 pm

Tulipa vesi kielelle tätä lukiessa! All inclusivet buffetteineen ovat toisinaan ihan mukavia ja todellakin käteviä, mutta vielä mieluummin syön siellä, missä paikallisetkin. Hyvän paikan etsiminen nälkäisenä on tosin kurjaa, ja sitten voi olla helpompi pamauttaa johonkin turistirysään. Mut onneksi intternetti kertoo aika hyvin vinkkejä, missä käydä. Vielä parempi, jos on joku paikallinen messissä. 🙂

Reply
Anna Koskela toukokuu 24, 2015 - 8:41 pm

All Inclusive on helppo ja kätevä tapa varsinkin maissa, joissa ruokaa ei ole ongelmattomasti saatavilla. Itse saatan mennä ihan Espanjassakin muutaman päivän hengailemaan AI-hotelliin ja nollaamaan aivoja.

Ruuan etsiminen nälkäisenä on todella kamalaa. Siinä usein käy kuvaamallasi tavalla, eli sitten vaan menee johonkin, mistä jotain irtoaa suuhun. Silloin kun matkustan lasten kanssa, en todellakaan ota riskiä tuollaisesta, vaan suunnittelen päivän melkeinpä ruuan ympärille. Kaikilla on helpompaa, kun verensokeri pysyy oikealla tasolla : )

Lähdetään viikon kuluttua Italiaan pesueen kanssa ja olen siitä jo ihan täpinöissäni!

Reply
Jepa / Unelmatrippi toukokuu 24, 2015 - 1:04 pm

Nuo ruuat kuulostavat kovin samankaltaisilta kuin vaikkapa Costa Ricassa ja Panamassa (riisiä, papuja, banaania). Kokemukseni mukaan Meksikossakaan ruoka ei välttämättä ole mausteista, vaan mausteisuuden asteen valitsee jokainen itse kastikkeiden avulla. Väli-Amerikassa oli ainakin noita sooseja hyvin tarjolla ja niiden avulla sai sävellettyä ruokansa sopivan mausteiseksi.

Kommunismi on aiheuttanut maailmalla kaikenlaista ja tuo ruuan säännöstely Kuubassa on siitä jälleen yksi esimerkki. Aikamoinen kontrasti noihin notkuviin all inclusive -pöytiin verrattuna. Tuota halvalla ei saa hyvää missään maassa -kohtaa en allekirjoita täysin, sillä esimerkiksi Thaimaassa ruoka ei todellakaan ole kallista perusravintoloissa (en tarkoita katuruokaa vaan ihan ravintoloita), ja esimerkiksi niistä saatavat curryt ovat aivan älyttömän herkullisia ja myös turvallisia syödä. Mutta all inclusivea ei varmaankaan saa hyvää ja halpaa mistään. 🙂

Reply
Anna Koskela toukokuu 24, 2015 - 8:33 pm

Niinhän ne taitavat olla aika lailla samanlaisia.

Itse olen kokenut suurimman ruokashokin Meksikossa. Luulin että kaikki ruoka olisi tex-mex tyyppistä, ja olin aivan järkyttynyt, kun eteen tuotiin suolattomia lättyjä ja papusoossia : )

Kommunismi on omituinen asia. En ole koskaan tuntenut vetoa sen suuntaan, vaikka löytyyhän Suomestakin suuntauksen ihailijoita.

Kontrasti on valtava tavallisen kansalaisen ja turistin välillä. Halusin nostaa siksi tuon kansan ruokatilanteen samaan postaukseen All Inclusive-hotelien kanssa.

En tarkoittanut ruokaa yleensä, vaan nimenomaan All Inclusive-hotelleja tuolla “halvalla ei saa hyvää” kommentillani. Aasiassa onkin helppo syödä hyvin edullisesti. Kuubassa se ei ole mahdolista.

Reply
Erja/ Andalusian auringossa- blogi toukokuu 24, 2015 - 12:43 pm

loistopostaus – eipä ollut itse asiassa mitään käsitystä millaista ruokaa Kuubalta voisi odottaa. Nuo kuvat – dear me… kuola vaan valuu 🙂

Reply
Anna Koskela toukokuu 24, 2015 - 2:32 pm

Jos itse lähtisin tuonne, niin hotellihuonetta enemmän arvostaisin hotellin saamia arvioita ruuasta. Jos All Inclusiveen tuolla menee edes muutamaksi päiväksi, niin kyllästyminen iskee, jos ravintolat eivät osaa asiaansa.

Reply
Jenna toukokuu 24, 2015 - 12:26 pm

Luin tämän postauksen jo aikaisemmin, mutta en ehtinyt kommentoimaan. Perusruokaa, hedelmiä ja rommia. Näin ovat ystäväni kuvanneet kuubalaista ruokaa. Ei mitään ihmeellistä, mutta kaikkea kuitenkin. Maukkaita ovat kuvasi ja tämä postaus tosi hyvä. Komppaan tuota Annikan kommenttia. Kyllähän hedelmillä ja rommilla pärjää 😉

Reply
Anna Koskela toukokuu 24, 2015 - 2:31 pm

Noissa hotelleissa tosiaan oli hummeria, tonnikalaa ja isoja katkarapujakin tarjolla, joten ei nyt ehkäpä ihan perusruokaa : )

Mutta hotellien ulkopuolella nimenomaan perusruokaa ja paljon hedelmiä. Ja sitä rommia!

Reply
Meri / Syö Matkusta Rakasta toukokuu 24, 2015 - 12:25 pm

Luinkin tän postauksen jo aiemmin. Ruoat kyllä näyttivät tosi hyviltä, mutta itseä varmaan harmittaisi mausteiden puute. Tykkään mausteisesta ruoasta. Mutta noiden drinksujen juominen nimenomaan Kuubassa on kyllä mun bucket listillä, VAHVASTI! 😀

Reply
Anna Koskela toukokuu 24, 2015 - 2:28 pm

Mausteiden puuttuminen taitaa olla melko yleistä tuolla alueella. Onneksi niitä maustekastikkeita löytyi. Usein kalaan riitti ihan sitruunan ja öljynkin lisääminen. Mutta totta on, että kyllä mausteisempi ruoka on lähempänä minunkin sydäntä. Siksi Aasialaisesta keittiöstä niin pidänkin!

Reply
Meri / Syö Matkusta Rakasta toukokuu 24, 2015 - 10:43 pm

Joo, vähän sama täällä… Vaikka hyvä kala on kyllä yksi niistä raaka-aineista, jotka ei paljoa tosiaan kaipaa.

Reply
Annika - Tarinoita Maailmalta toukokuu 24, 2015 - 3:11 am

Rommia ja hedelmiä, noilla kyllä pärjäisi vegenäkin 😀

Reply
Anna Koskela toukokuu 24, 2015 - 10:06 am

Todellakin : D

Reply
Rimma - matkablogi toukokuu 24, 2015 - 10:31 pm

Mietin ihan samaa Annika. Avokadot, riisi ja pavut – pärjäisin mainiosti ilman All inclusive rannekkeita.

Reply
Venla toukokuu 23, 2015 - 9:23 pm

Mielenkiintoinen juttu, jotenkin tosi vaikea kuvitella ruuan säännöstelyä. Tohon kasvissyöntijuttuun haluaisin lihaa välttelevänä ja matkoilla oikeastaan vain kanaa ja kasvisruokaa syövänä sanoa, että kyllä kasvisvaihtoehtoja varmasti löytyy, mutta eri asia miten ravitsevia. Usein kasvissyöjille tarjotaan ruokaa, josta on yksinkertaisesti jätetty liha pois, mutta sitä ei ole korvattu millään. Ei kovin täyttävää tai terveellistä, sillä proteiinin saanti jää vähiin. Kerroit kuitenkin, miten Kuubassa käytetään paljon papuja, joten luulisi sieltä tarpeeksi proteiiniakin saavan. 🙂

Reply
Anna Koskela toukokuu 24, 2015 - 10:05 am

Näiden omien markettien lihahyllyjä ja maitotuotekaappeja tuijottaessa aina unohtaa sen , että maailmassa on paljon maita, joissa ruoka ei ole selvyys. Ei Kuubassa nälkään kuolla, ja tilanne siellä on parempi kuin useassa muussa maassa, mutta silti surkea.

Kuubassa ei tofusta tai soijarouheesta kannata haaveilla paikallisissa ravintoloissa. Joissain hienoissa hotelleissa asia on varmasti otettu huomioon. En tosin älynnyt sitä tarkkailla.

Papuja taas tuolla ei voi välttää, eli proteiinia saa niistä ihan varmasti riittävästi. Minä olen papuhullu, ja olin oikein ihastunut niiden runsaaseen käyttöön. Jos taas niistä ei pidä, voi siitäkin tulle pieni ongelma Kuubassa : )

Reply
lena / london and beyond toukokuu 23, 2015 - 12:29 pm

Mielenkiintoinen juttu Kuuban ruokakulttuurista. Ruokahan minua kiinnostaa aina ja tänään voisikin katsoa, josko Cuba Libreä löytyisi Lontoosta. 😉

En muuten ymmärrä tuota ruoasta marmattamista, varsinkaan matkajournalistien (?) suusta. Luulisi että paljon matkustaneet ovat oppineet, että ruokaillessakin maassa maan tavalla. Siksihän sinne mennään, kokeilemaan uutta ja katsomaan / kokemaan paikallista kulttuuria. Yritän itse välttää Starbucksin esimerkiksi täällä Lontoossa ja kokeilla pieniä kahviloita. Toki se Starbucks on kätevin joskus ja on matkan varrella mutta jos minulla on mahdollisuus, on niitä paikallisempia ja pienempiäkin paikkoja olemassa. 🙂

Reply
Anna Koskela toukokuu 24, 2015 - 9:59 am

Sun pitää ottaa sellainen kuubalainen teema yhdeksi illaksi ja juoda kaikki nuo drinkit jossain. Sen jälkeen onnistuu salsakin : )

No sanos muuta! Tuntuu, että mitä enemmän joku toimittaja on matkustanut, sen krantumpi on kyseinen henkilö. Tuolla reissulla oli muutama, joiden asenne oli käsittämätön.( Siis niin asennevammaisia ihmisiä en ole koskaan aikasemmin tavannut). Netistä löysin myös muita toimittajien juttuja Kuubasta (suomalaistenkin), ja niissä käytännössä vain haukuttiin ruokaa ja valitettiin palvelusta ravintolassa.

Kyllä mulle press-matkat kelpaa ihan millaiseen ruokamaahan tahansa! Eli tähän osoitteeseen vaan : )

Sen ymmärrän, että joku kerran vuodessa valmisreissulle menevä ei osaa suhteuttaa asioita, ja voi mennä sormi suuhun, jos juuri oikeanlaisia muroja ei löydy. Mutta jos ei ole valmis kokemaan mitään uutta ruuan suhteen, niin kannattaa pysyä kotona.

Reply

Leave a Comment