Cuba, Day 2, FITCuba2015 and Playa Pilar
- 07:00 Breakfast .
- 08:00 Technical checkup and journalist location for tape cut up.
- 09:00 Ceremony of Tape Cut up in the Fairground Melia Jardines del Ray Hotel. Main entrance of the Hotel.
- 09:40 Official inauguration on FITCuba 2015 in Theatre of the Melia Jardines del Ray Hotel.
- 09:45 Conference of Manuel Marrero Cruz, Minister of Tourism or the Republic of Cuba.
- 10:20 Lecture of Dr. Francesca Barracciu, State`s Undersecretary of the Ministry of Assets and of the Cultural Activities and Tourism of the Italian Republic.
- 10:55 Lecture about Current International Tourism by Carlos Vogeler, Director-Executive Secretary of Relationships with the Member and Regional Director for the Americas, World Tourism Organization.
- 11:30 Cultural performance of the inaugural gala.
- 12:30 Departure toward Pilar Beach
- 13.15 Greeting by the Palmares staff. Welcome cocktail.
- 13:30 Lunch
- 14:30-16:00 Swimming Time.
- 16:00 Departure toward the Hotel.
- 16:30-17:30 Arrival and time to self disposition.
- 17:30 Departure toward Playa Flamenco for its inauguration.
- 18:30 Continuation of the journey toward the Hotel Iberostar Mojitos.
- 19:00 Arrival and presentation of the Iberostar Cuba Product.
- 20:30 Dinner at El Gallo Restaurant
- 23:00 Return to the Hotel.
Heräsimme aamusta klo 4.30, aah aikaero, mutta toisaalta tuolloin oli ihan hyvä aika siirtyä hotellin aulaan surffaamaan, kun verkko vielä toimi nopeasti. Tässä hotellissa saimme Wi-Fi:n veloituksetta, mutta en vielä tällöin osannut arvostaa tätä etua riittävästi. Myöhemmin veloitus hotelleissa saattoi olla 12 CUC 2 tuntia (n. 12 €). Koska kyseessä oli All inclusive, sai kahvilasta aamuyöstäkin ihanaa vahvaa kahvia avaamaan silmät, ja brändyä vatsan desinfioimiseen.
Osa saksalaisista oli saanut jo vatsataudin. Luulen, että syy ei ollut ruoka, sillä muu osa suuresta ryhmästä oli hyvässä kunnossa. Voin vain kuvitella, kuinka ikävää heillä oli istua bussissa. Myöhemmin kuulin, että osa porukasta ei seuraavana päivänä päässyt eteenpäin lainkaan, vaan he seurasivat meitä myöhemmin taksilla.
FITCuba 2015
Kuuden jälkeen oli aika piipahtaa rannalla auringonnousua tervehtimässä. Aamiaisen jälkeen seuraavat tunnit menivätkin erilaisten seremonioiden ja puheiden seuraamisessa. (Katsokaapa ohjelmasta muuten puhujien erilaisia titteleitä). Kyseessä oli FITCuba 2015, Kuuban suurin matkailutapahtuma, jonka ympärille oli valjastettu vaikka minkälaista tapahtumaa. Piti turismiministeristäkin tietenkin kuva ottaa.
Delfinaario, ei kiitos
Minulla oli varmasti joku etiäinen siitä, että kamerassa ei kaikki ollut hyvin, sillä kävin vaihtamassa muistikortin uuteen ennen lähtöä busseille. Tältä kortilta en saanut purettua kuvia tietokoneelle koskaan. 132 kuvaa ilmoittaa ladattaessa ”tiedostomuoto tuntematon”. Onneksi nämä kuvat olivat kuvia vain hotellialueelta.
Oletimme menevämme lounaalle, mutta yllätykseksemme meidät ajettiin delfinaarion pihaan. Tämä piti olla ohjelmassa vasta seuraavana päivänä. Vastustan delfinaarioita, joten en erityisesti nauttinut tästä.
Monet toimittajat/bloggarit paheksuivat delfinaarioita bussissa, mutta kun heille tarjottiin tilaisuutta hypätä altaaseen delfiinien kanssa uimaan, niin sinne sukellettiin iloisesti heti ja juttu videoitiin. Kaksinaismoralismia? Tuntuikin aika turhauttavalta miettiä suomalaisten bloggareiden yrityksiä kertoa, että delfiinit kuuluvat vapaana valtameriin, kun tuolla oli yksittäisten toimittajien lisäksi mm. italialaisia ja ranskalaisia TV-ryhmiä tekemässä innokkaasti juttua aiheesta.
Itse löysin katseltavaa flamingoista ja ravuista, joita oli alueella reilusti. Flamingot kerääntyvät alueelle huhtikuusta-marraskuulle, ja olisi ollut hieno päästä seuraamaan niitä aikaisin aamusta tai auringon laskiessa.
Delfiinien kanssa touhuamiseen meni yli kolme tuntia. Nälkä oli jo valtava, kun lähtöä vasta tehtiin lounaalle klo 16. Tästä viisastuneena kulki laukussa jatkossa aina banaani ja pussi pähkinöitä. Brittiläiset toimittajat suorastaan kihisivät raivosta viivästymisen takia. Olen aina ajatellut brittien olevat erityisen kohteliaita. Tavallaan he ehkä ovatkin, mutta heidän sarkastiset kommenttinsa kuulostivat ainakin minun korviini hyvin tylyiltä.
Playa Pilar
Lounas oli Playa Pilar:illa, oikealla unelmarannalla, jossa hiekka oli kuin tomusokeria. Paikan erikoisuutena ovat jopa 20 metrin korkeuteen nousevat dyynit. Täällä ei ollut hotelleja, vain autiota hiekkarantaa.
Tuttuun tapaan paikalla oli bändi, ja kookospähkinään tehdyn drinkin sai käteensä heti bussista laskeuduttuaan. Alkupalana äyriäissalaatti pikkuisine mustekaloineen ja pääruokana loistavasti grillattua kalaa ja haudutettua perunaa. En ollut osannut odottaa perunan olevan niin suuressa osassa kuubalaista keittiötä. Ihana yksityiskohta oli tarjoilijamme kohteliaat ja pikkutarkat ilmoitukset: ”Tarjoilen nyt alkuruuan, korjaan nyt astiat pois, tarjoilen nyt pääruuan …”.
Uskoni italialaisten pöytätapoihin kaatui täällä, kun osa makarooneista kävi uimassa meressä, ja löntysteli sitten ruokapöytään jalat hiekassa, paidatta ja shortsit vettä valuen. Ihan kiva, mutta karvaiset selät eivät lisää ruokahaluani! Näin suuri kansainvälinen seurue tarjosi kyllä jokaiselle päivälle uuden yllätyksen.
Koko iltapäivän oli taivasta halkoneet salamat, ja pilvet tippuivat yhä matalammalle myöhäisen lounaan aikana. Kävin nopeasti kuvaamassa rantaa ja ensimmäiset pisarat satoivat silloin. Oli todella harmi, että sää ei suosinut, sillä ranta oli mielettömän upea jopa pilvisenä päivänä. Me lähdimme palaamaan dyynien halki samantien, emmekä kastuneet pahasti. Viimeiset juoksivat busseille kaatosateessa.
Arvatkaa, jaksoinko illalliselle? No niin…Teppo kävi edustamassa meitä.
Cuba, Day 3, Central Patria sugar mill and Laguna Redonda
- 07:00 Breakfast.
- 09:00-09:30 Lecture about the Jardines del Rey Destination, by lyolexis Correa Lorenzo, Delegate of the Minister in the territory.
- 09:35-10:05 Lecture about the Gaviota Group, lecture by Frank Pais Oltuski Rodrigues, Marketing Vice-President of the Group.
- 10:10-10:40 Lecture about the nautical and Marlin Marinas Managerial Group, lecture by its President Domingo M. Cisneros Rodriguez.
- 11:30 Departure toward the Central Patria sugar mill.
- 12:30 Arrival and journey in locomotive to Rancho Palma.
- 13:30 Lunch
- 14:30-16:00 Visit and panoramic journey through Moron City
- 16:00-17:30 Visit to Laguna Redonda and journey in boats.
- 18:15 Return to the Hotel
- 18:15-19:30 Time to self disposition
- 19:30 Departure toward Colonial Hotel
- 20:00 Dinner-Lecture about the Cubanacan Hotel Group
- 23:00 Return to the Hotel
Aamulla reippaasti ylös, eikös niin? Ensin surffailua, sitten aamiainen auringossa ja vakavaa harkintaa asiaohjelmaan osallistumisesta. Kuunneltuamme hetken espanjankielistä luentoa, jalat jotenkin vain kääntyivät viemään merelle päin, ja rentoilimme varjon alla hetkisen. Pitihän sitä aasibaaria käydä vielä rapsuttamassa. Vaikka hotelli ei olekaan täydellinen, niin tänne kyllä palaisin, koska ranta!
Sokeria ja höyryvetureita
Useimmilla Euroopan mailla oli 1600-luvulla siirtomaita eri puolilla maailmaa, ja näissä siirtomaissa viljeltiin mm. sokeriruokoa emämaan tarpeisiin. Raakasokeri kuljetettiin takaisin Eurooppaan, missä se jalostettiin ja myytiin. Brittien valtakaudella Kuuban sokeriruokon viljely kukoisti, ja vuoteen 1820 mennessä Kuubasta oli kehittynyt maailman johtava sokerintuottaja. Vastamuodostunut Yhdysvallat oli sen suurin asiakas. Kuuban metsät katosivat sokeriplantaasien tieltä ja Afrikasta tuotiin satojatuhansia orjia työskentelemään viljelmillä.
Sokeriplantaasit olivat aikansa suurimpia yrityksiä ja plantaaseilla käytettiin hyvin nykyaikaista tekniikkaa: höyryvoimaa ja rautateitä. Sokeriruokoa kiskovat höyryjunat ovat edelleen Kuubassa normaali näky. Maassa on yli sata toimivaa höyryveturia, suurin osa 1920-luvulta.
Sokeritehtaat kansallistettiin vallankumouksen jälkeen 1959. USA:n kauppasaarron alettua 1961 Kuuban sokeritalous romahti. Neuvostoliitto osti sokeria ja antoi Kuuballe halvalla öljyä ja lannoitteita romahtamiseensa asti. Nykyisin Kuuba ei pysty kilpailemaan EU:n juurikassokerin tai Brasilian sokerin kanssa ja monella entisellä sokeriviljelmällä viljellään nykyisin banaaneja tai guavaa.
Kuuba ei enää elä sokerista, vaan turismista. Vuonna 1997 Kuubassa turistien määrä ylitti miljoonan rajan ja ylitti sokerista saatavat tulot. Tämä meidänkin ohjelmassa ollut sokeriplantaasikierros oli turisteille tarkoitettu show. Valokuvaajille tarjoiltiin toinen toistaan kuvauksellisempia kulmia. Kuubalaiset todella osaavat rakentaa erittäin näyttäviä esityksiä.
Kuvaelman jälkeen saimme natustella sokeriruokoa rommin kera ja höyryveturi kiskoi väkeä täynnä olevat vaunut suoraan ruokapaikan eteen. Jos tällaista hupia on tarjolla vieraillessasi Kuubassa, mene ihmeessä katsomaan.
Laguna Redonda, ekoretki?
18 km pohjoiseen Moron:in kaupungista sijaitsee Laguna Redonda jonka erikoisuutena ovat mangrovemetsät. Alueella voi kalastaa, mutta sivujokiin järjestetään myös ekoretkiä. Tämä ekoretki poikkeaa kyllä melkoisesti länsimaisesta mielikuvasta rauhallisesta lintujenkatselusta ja luonnon tarkkailusta.
Turistit lastataan 140 heppaisiin moottoriveneisiin ja vesi vaan räiskyy, kun kapeisiin uomiin ajetaan järjettömällä vauhdilla. Ei ihme, että ainut eläin jonka näimme, oli puusta kyhätty käärme. Valitettavasti en voi sanoa nauttineeni tästä. Tämä meidän kierroksemme oli ehkäpä vain huonosti valittu vaihtoehto, ja haluan uskoa, että todellisella ekomatkailulla on Kuubassa tulevaisuutta.
Kuuban houkuttelevuutta turisti- ja luontokohteena sekä ns. vaihtoehtoturismia kehitetään jatkuvasti. Varsinainen ekoturismi kasvaa Kuubassa vuosittain 15–20%, ja arimmille suojelualueille voi päästä vain virallisen oppaan kanssa. Mangrovevyöhykkeiden (Zapatan niemimaa) ja koralliriuttojen (Playa Santa Lucía, Cayo-saaret) suojelua korostetaan ainakin virallisissa puheissa kovasti. Turistipalveluita rakennetaan kuitenkin myös ennen asuttamattomille, ekologisesti hyvin herkille rannikkoalueille. On myös turistien vastuulla vaatia matkanjärjestäjiltä ympäristön huomioonottavia ja kestävän kehityksen mukaisia majoitusvaihtoehtoja.
Hotellille pääsimme jälleen tunteja myöhässä aikataulusta. Illallinen? No ehkäpä ei tänäänkään, mutta Teppo käväisi sosiaalisoitumassa.
53 comments
Ihanat kuvat! Olen aina halunnut käydä Kuubassa.Venezuelassa asuessa törmäsin usein kuubalaisiin;esim. öljyä vastaan Kuubasta tuli propagandaa jakavia lääkäreitä,mikä ei aina ollut venezuelalaisten lääkäreiden mieleen;D
Lattariaikataulut 😀 Ja vielä noin kunnianhimoisesti täyteen ohjelmaan yhdistettynä. Huh! Parempi vaan just noin ottaa rennosti eikä stressata, koska ei niitä tapoja kuitenkaan bussillinen lehdistövieraita muuta…
Täällä kommenteissa oli mielipiteitä suuntaan ja toiseen tästä päiväkirjamaisesta kerrontatavasta, minä liityn kannattajien joukkoon. Mukavaa, kun on elävää tekstiä!
Niin ja upeita kuvia jälleen kerran. Tuo aasi on ihan paras!
Kiitos.
Niinpä niin : ) Bussi lähtee sitten kun lähtee…
Tästä matkasta on yksinkertaisesti melko mahdotonta kirjoittaa ilman, että ottaa mukaan myös päiväohjelmaa ja ryhmän toimintaa. Tai voisihan sitä kirjoittaa tiukasti vaan jostain kohteesta, mutta kun en ole matkalehdentoimittaja, vaan bloggaaja. Ja blogithan olivat alunperin päiväkirjoja!
Kuuba on mulle ollut maana tuntematon, eikä oikein mitään mielikuvaa ole siitä muodostunut. Nyt alkaa muodostua, kiitos näistä Kuuba aiheisista postauksista! 🙂
Ihanaa, että näistä postauksista on hyvötyä.
Myönnän, että ei Kuuba ollut minullekaan kovin tuttu ennen matkaa : )
Paljon olette kerenneet reissussa tehdä, nähdä ja kokea. Kuuba on kiinnostanut jo pitkään. Ne rytmit, se värikkyys ja se rosoisuus. Saa nähdä, miten maa alkaa pikku hiljaa muuttumaan, toivottavasti ei kuitenkaan aivan täysin. Kauniilta näyttää! Ihana ranta; ei haittaisi loikoilla tuolla tälläkään hetkellä.
Todella paljon ehdimme nähdä.
Kyllä Kuubaan kannattaa nyt lähteä. Veikkaisin, että Suomessakin tarjonta matkojen suhteen paranee pian reippaasti ja rupeaa löytymään paljon eri vaihtoehtoja. Vaikka siis, onnistuuhan tuolla omitoimimatkailukin hyvin : )
Aika hengästyttävä ohjelma teillä tosiaan! Kuuba kiinnostaisi kovasti itseänikin, joten kiva lukea teidän reissusta 🙂
Kiva että Kuuba kiinnostaa ja toivottavasti näistä jutuista on hyötyä : )
Minunkin on pakko todeta, että melkoisen tiukka ohjelma! Kuulostaa mielenkiintoiselta reissulta. En ole käynyt Kuubassa, mutta kovin tutuilta kuulostavat Väli-Amerikan perusteella nuo riisi- ja papujutut. Costa Ricassa niitä oli paljon, ja minusta ne ruuat olivat hyviä. Mausteita ei sielläkään ollut paljoa, mutta aina löytyi onneksi jokin kastike, jota sai laittaa oman maun mukaan. Kiva tietää, että näin on myös Kuubassa.
Luotan itsekin siihen, että amerikkalaiset matkaajat eivät saa ihan heti ”pilattua” Kuubaa, sillä luultavasti heistä suurin osa käy vain Havannassa. Ja toisaalta, kuten mainitsitkin, Kuubassa käy jo nyt paljon turisteja. Tuskinpa maa siis siitä yhtäkkiä mitenkään pilalle menee, että nimenomaan amerikkalaiset alkavat käydä siellä enemmän, kun rajoituksia poistetaan. Pidemmällä tähtäimellä kaiken turismin lisääntyminen toki vaikuttaa oloihin. Kuuban kohdalla tämä voi olla ihan hyvä asia. Onhan siellä monilla ankeat olot, ja turismi kuitenkin tuo vaurautta ja ehkä myös vapauksia.
Itse olen ollut mm. Dominikaanisissa, ja ihan samaa riisi-papu-kana linjaa sielläkin vedettiin. Sisar on ollut Costa Ricassa ja hän muisteli myös, että ei kovasti mausteita ruuassa ollut. Eli taitaa olla yleinen linja tuo varovasti maustaminen tuolla. Teinkin ihan oman jutun Kuuban ruuasta, eli siinä sitten vähän enemmän aiheesta.
Kuubassa on jo nyt rannoilla niin paljon hotelleja, että ei amerikkalaisten tulo niille alueille mitän muuta, paitsi ehkä nostaa hintatasoa. Nuo päiväseltään käyvät risteilyvieraat eivät näy kuin Havannassa, jossa tosiaan muutenkin jo turisteja pyörii paljon.
Turismin lisääntyminen on aivan varmasti hyvä asia, jos samalla pidetään kuitenkin linjauksista kiinni ja kaikkia suojelualuita ja rantoja ei anneta turismiteollisuuden käsiin. Sinällään turismin kanssa tekemisissä olevien ihmisten ansiot varmasti nousevat heidän saadessaan yhä enemmän turistipesoja, joka taas voi jakaa yhteiskuntaa, ainakin niin kauan kun käytössä on tuo kahden valuutan systeemi.Mutta vaikea tietää.
Oli hypättävä pitkien aikataululistojen (mikä järjestelmällisyys) ja vatsatautisten saksalaisten yli, mutta tuo sokerin tuotannon ja Kuuban historiallinen tausta kiinnostaa. Hm, ja tietysti huomasin pienen positiivisen maininnan vahvasta kahvista! En tunne Kuuban ruokakulttuuria kovin hyvin, mutta oletan, että maa on etnisesti hyvin sekoittunut kolonialistisen, orjakauppaan kietoutuneen historiansa vuoksi, mikä tekee varmasti nykypäivän ruoka-annoksista monipuolisia. Tuliko tunne järjestetyillä hotelliaterioilla, että ruokaa oli tehty enemmän perus länsimaalaisen makuun sopivaksi vai tuntuiko kaikki autenttiselta?
Juu, aikataulut ja vatsataudit voi ihan hyvin jättää lukematta : )
Kahvi oli tuolla hyvää, ja vahvaa. Ihan pienimmistä kioskeistakin sai erinomaista kahvia.
Tuosta kuubalaisesta ruuasta teinkin ihan oman postuksen tämän jälkeen. Ruoka Kuubassa on sekoitus espanjalaista ja afrikkalaista perinnettä ja ruoka ei ole tulista, vaikka niin voisi tuolla luulla.
Hotelliaterioilla oli annoksia laidasta laitaan. Osa oli hyvinkin autenttiselta, osa taas hyvin eurooppalaisia. Yleensä silloin, kun oli yritetty tehdä jotain erityisen hienoa, ruoka ei ollut enää kovin hyvää. Mutta niinhän se usein menee.
Mä oon ihastellut näitä sun Kuuba kuvia ihan hulluna, etenkin noita lähikuvia ihmisistä, tunnelma välittyy erinomaisesti 🙂
Kiitos!
Pitkällä putkella on helppo kuvata ihmisiä : )
Tuo Kuuba on kohde jota en ole oikein koskaan ajatellut potentiaalisena kohteena. Jotenkin olen aina ajatellut että siellä on hyvin kontrolloitua ja sinne on hankala mennä ? (Ilmeisesti olettamukseni ovat vääriä?)
Täytyy varmaan matkata piakkoin Kuubaan jos sinne aikoo, eikös USA:sta ala kohta risteilijät sinne viemään tuhansittain ihmisiä. Aidot kokemukset houkuttavat ja aika monessa paikassa niitä saa etsimällä jo etsiä.
Ei Kuubaan ole hankala mennä. Normaali turisti ei tarvitse kuin matkustuskortin, jonka saa helposti. Veikkaan, että valmismatkoja tuehdään ensi vuonna Kuubaan moninkertainen määrrä myös Suomesta.
Kauhukuva että Yhdysvallat ottaisi saaren haltuun turistien muodossa, tuskin tulee toteutumaan. Amerikkalaismatkailijoita on jo nyt yli 100 000 vuodessa. Jatkossa Havannaan tulee 10 000 one-day-visitoria risteilyaluksilla joka päivä, mutta he viipyvät vain yhden päivän. Eli jos suuntaa muualle, löytää varmasti sitä ”aitoa” vähän liikaakin… : )
Huhhu, millä aikataululla te olette painaneet tuolla!
Naureskelen täällä näille sun mahtaville huomioille karvaisista selistä ja ehkä vähän enemmän tragikoomisesti tuosta kaksinaismoralismista. Matkailu avartaa, niin monella tapaa.
Pitää ehkä yrittää ympätä silti Kuuba vielä meidän matkasuunnitelman loppuun, ennen kuin se on kokonaan pilattu.
Juu, vauhtia piisasi.
Matkailu todella avartaa. Siinä on oikeasti se hyvä puoli, että huomaa kuinka erilaisia (käytös)tapoja ja asenteita on ympäri maailmaa. Suomalaiset on usein noissa moraali/eettisissäjutuissa tosi tiukkoja. Tuntuu, että muualla mennään vähän tuulen mukaan.
Suosittelen kyllä Kuubaa. Oli mahtava kokemus.
Biitsi näyttää täydelliseltä, harmi vaan tuo pilvinen taivas! Mä en kestä ryhmässä matkustamista ja sitä toisten odottelua ja säätämistä. Oon suosiolla skipannut kaikki kouluretketkin ulkomaille 😀 Ehkä tuollaiseen bloggareille/toimittajille järjestettyyn reissuun kuitenkin asennoituisi erilailla, kun reissun tarkoituksena ei olekaan rentoutuminen..
Biitsi olisi ollut ihan 110%!!, mutta minkäs sille voi, jos rupeaa satamaan.
Pitää kyllä sanoa, että lapset ovat opettaneet kärsivällisyyttä! Edelleen, vaikka pojat on 11 ja 13, on kyllä niin säätämistä välillä. Ennen olisin kiihtynyt heti, nykyisin vaan tuumailen, että noh kahtellaanpa rauhassa…
Juu, tuo on totta. Toki tiesimme jo lähtiessämme, että ei tämä reissu mikään chillailureissu ole. Silti ihmisten kyvyttömyys totella aikatulauja oli kyllä outoa. En enkäpä voisi koskaan muuttaa Italiaan…
Mielenkiinnolla luen näitä Kuuban raportteja! Ja kuvat ovat upeita 🙂 Voi kun itse Kuubassa ollessani olisin tajunnut kieltäytyä työpaikan järjestämästä delfiiniuinnista… Vaikkakin sitä hetken kokeiltuani hyppäsinkin altaasta pois, koska en tykännyt siitä, mutta nyt en enää edes kokeilisi.
Kiitos!
Itsekin olen yllättynyt, kuinka hyviä kuvia tuli mm. bussin läpi otettua. Varmaan auttoi se, että näpsi vaan menemään, eikä yrittänytkään käsin säätää mitään. Olen edelleen armoton tumpelo käsisäätöjen kanssa : )
Ei sitä kannata itseään syyttää menneistä. Tärkeintä on, että nyt tietää, mikä on oikein.
No kyllä minä ainakin haluan mielummin lukea rehellisiä kertomuksia, kuin jotain raportteja?? Kiinnostaa se bloggaajankin elämä.
Matkalehdet on nykyisin todella huonoja. Jutun viereen on myyty mainos. Ei kovin luotettavaa. Ei ihme, että hiljalleen kuolevat pois. Monikin on mennyt ruokalehdeksi.
Hyvä huomata, että löytyy monenlaista mielipidettä : ) Tämä on tällaista tasapainoilua.
Tarkoitus ei ole tuoda omaa elämää liikaa framille, mutta toisaalta, on itsestään myös jotain annettava, jotta lukija saa käsityksen minkälaisen henkilön blogia hän lukee. Hajuton ja mauton, ei ole hyvä.
Terve Anna. Komppaan ”Pirkko meriharakkaa” . Olen itsekin osallistunut aikoinaan lukuisille turistitoimistojen järjestämille reissulle. Aikataulut ovat yleensä aina tiiviitä. Omaehtoiseen tutkiskeluun ei jää aikaa. Turistitoimisto haluaa esitellä lehdistölle heidän mielestään kiinnostavat kohteet. Tai paikalliskohteet, joita halutaan promota. Onhan se turhauttavaa istua ja odottaa kyytiä/ istua jonninjoutavalla luennolla kun vieressä välkehtii turkoosi meri. Se on kuitenkin osa valitsemaasi ammattia. Eihän se toimittajan työn kurjuus saa näkyä itse artikkelissa? Jos järjestettyjen matkojen ohjelmasta narisee liikaa on uusia Press trip- kutsuja tällöin turha liiemmin odottaa. Yhteistyö päättyy yhtä nopeasti, kun mitä se alkoi.
Tämä nyt yleisesti kaikille, sillä pidän blogistasi , kuvistasi ja kannaotoistasi. Ruokkivaa kättä ei vain kannata purra. Raportit raporttina. Ehkäpä sitten eri postaus työn arjesta. Itse olen kärvistellyt kuumeessa takapenkillä, pinnistellyt ripuloivan vatsan kanssa haastattelutilanteessa, odottanut tunteja sateisella nummella, saapunut rättiväsyneenä hotellille havaitakseni, että vastassa on turistitoimiston päällikkö + paikalliset toimijat ja edessä on pitkä illallinen ja iltakoko tämän poppoon kanssa, ja matkan jatkuminen seuraavana aamuna kello kuusi. Omaa aikaa? Harvoin. Turistitoimisto on suunnitellut aikataulun ja he odottavat vastineeksi juttua ja sen kirjoittaminen on työtämme. Harvoin urheilutoimittajatkaan marisevat näännyttävästä matkustamisesta, odottelusta, huonosta ruoasta, oman ajan puuttumisesta tms. He saapuvat paikalle ,hoitavat työnsä ja raportoivat tapahtumasta. Tapahtuma itsessään kiinnostaa. Matkajutuissa kiinnostukse kohde on tietenkin itse paikka pienine kujineen, muttei niinkään se, että odottelu oli kurjaa tai että olin kuumeessa, kärsin ripulista tms.
Tämä kaikki noin yleisesti kaikille. Itse olet ammattilainen. Ensimmäistä kertaa vain postauksistasi kuultaa läpi hienoinen pettymys siihen, ettet päässytkään toteuttamaan itseäsi ja liikkumaan vapaasti. Tervetuloa matkailun siihen maailmaan, jossa itsekin olen ollut mukana.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi. Sen verran korjaan heti, että en ole toimittaja ammatiltani.
Periaatteeni on, että kerron rehellisesti asioita, niin järjestetyillä matkoista, kuin omistanikin. En muuta mustaa valkoiseksi, tai siloittele. Periaate on ihan sama, kuin jonkun kynsilakkapurkin kohdalla. Jos se lähetetään minulle testattavaksi, se nimenomaan testataan, sitä ei _mainosteta_.
En pelkää ”purra ruokkivaa kättä”. Ja kiinnostuksen perusteella on jo korkea aika tuoda näitä vähän huonommin menneitäkin puolia julkisuuteen. Läpinäkyvyyttä peliin. Kaikki hyötyvät siitä.
Tehtäväni on ensisijaisesti palvella omia lukijoitani, sillä omalla tyylilläni, mikä on heidät jo aikaisemmin saanut lukemaan blogiani. Se mikä on tyyli jossain muualla, on jossain muualla, ei minun blogissani.
Turistitoimisto odottaa vastineeksi juttua. Aivan. Minulta he saavat paljon enemmän kuin yhden jutun!
Tuotan kaikista press-matkoista juttuja reilusti ja kuvaan itse juttuihin erittäin laadukkaat kuvat. Jaan kuvia Instagramiin ja muihin kanaviin niin paljon kuin vain ennätän, sekä lähetän jutut luettavaksi järjestäjälle heti julkaisun jälkeen ja mm. palautteen lukumääristä järjestäjälle.
Tarkoitan tällä sitä, että mediamaailma muuttuu. Bloggari ei ole toimittaja. Bloggarit ovat notkeita, keksivät koko ajan uutta ja tekevät työtänsä intohimolla. Bloggarin blogi on media itse! Siksi bloggarit huomioidaan yhä enemmän toimittajien rinnalla tasavertaisesti näillä medialle tarkoitetuilla matkoilla.
Huh mikä minuuttiaikataulu, ihan hengästyttää jo pelkästään lukea sitä! On tosi sääli aina kun järjestetyillä reissuilla – oli ne sitten pressimatkoja tai ihan vain jotain lyhkäisempiä opastettuja reissuja tai vaelluksia – omaa aikaa harvoin jätetään koskaan. Pressimatkoilla varsinkin se ois musta tosi tärkeetä, jotta kaikki porukan ihmiset voisivat löytää uusia aarteita jaettavaksi muille. Musta kaikista paras konsepti olisi jakaa bloggaajat/toimittajat ryhmiin mielenkiintojen mukaan, antaa vuokra-auto ja pistää ajelemaan itse ympäri maata ja löytämään parhaita paikkoja ihan itse 🙂 Mutta tietty kuinka moni maa luottaisi sitten siihen, että tarpeeksi kiiltävä kuva tällä konseptilla saadaan, se onkin ihan eri juttu.
Tuo sinun ideasi ryhmän jakamisesta toteutui osittain matkan puolivälissä. Italialaiset pakattiin omiin autoihinsa ja heillä oli kokonaan omanlaisensa ohjelma. Osa jätti myös kaksi viimeistä päivää bussimatkailua väliin, ja vietti ne Havannassa. Me emme edes osanneet kysyä tällaisia räätälöityjä vaihtoehtoa, joten tuli kierrettyä reitti sellaisenaan, kun olivat sen suunnitelleet.
Länsimaissa tuollainen oma-auto idea voisi onnistuakin ja olisin sen suuri kannattaja! Kuubassa oppailla oli kamala huoli, jos ryhmä lähti omin päin edes ylittämään katua. Ymmärrän se, sillä mikä voisi olla hirvittävämpää, kuin oppaiden valvonnassa ollut, mutta loukkaantunut tai eksynyt toimittaja.
Mua hengästyttää kun luen noita aikatauluja. Voi miksi pressimatkojen aikataulut aina vaan laaditaan noin tiukoiksi, vaikka ihmisillä on siinä vielä päällä jetlagit kaupanpäälle :O. Olisi itsellä kyllä kärsivällisyys koetuksella. Silti en hyväksy sitä, että jotkut toimittajat ovat todella töykeitä, kuten mainitsit tuossa yhdessä kommentissa. Olen kuullut samaa monelta suunnalta, ja se on vain yksinkertaisesti käsittämätöntä epäkiitollisuutta. Hienoja kuvia ja rannat näyttävät olevan erityisen kauniita. Kelpaisi tuolla kyllä rentoutua, mieluiten tietenkin aurinkoisena päivänä :D. Onneksi teillä sentään oli sitä vapaatakin aikaa sitten lopuksi. Kuulostaa varsin tarpeelliselta tuollaisen aikataulun jälkeen.
Jetlag yhdyistettynä minuuttiaikatauluun, saa hermot kyllä koetukselle. Itse olen onneksi niin lehmänhermoinen, että aika paljon saa tapahtua, ennen kuin räjähdän. Yritän vaan keksiä jotain ajankulua ja mietiskelen omiani, kun toiset meuhaa. Onneksi Teppo on vielä rauhallisempi kuin minä.
Yhdessä vaiheessa eräs brittitoimittaja kysyi, eikö minua häiritse lainkaan aikatauluongelmat. No häiritsihän ne, mutta tuskin minä niille mitään mahdoin. En ainakaan kiukuttelemalla ja osoittamalla mieltä. Enemmän minua häiritsi toimitajien huono käytös. Ei ne nyt sentään mitään maailmannapoja ole, vaikka luulevatkin niin ; – )
Vapaata aikaa sai, kun itse sitä otti. Minulle vapaata oli tavallaan se, että en lähtenyt joka ilalliselle. Sai nostaa jalat ylös, vain lojua sängyssä, mietiskellä päivää ja purkaa kuvia kamerasta rauhassa.
Siis olitteko tuolla työmatkalla, vai… öö… lomalla?
Niin paljon kun itse Kuubasta tykkäsinkin, niin ruoka siellä oli kyllä ihan kamalaa. Niin iso ongelma oli se syöminen, että varmaan sen takia en ihan heti takaisin mene. Tai no, tuskin koskaan, ellei maa avaudu ja ruokatilanne parane. Ja siis itselläkin meni puolet opiskeluajasta riisillä ja pavuilla, mutta kai nekin pitää osata valmistaa. Tai siis maustaa.
Kyseessä oli press-matka, eli matka toimittajille ja bloggareille.
Me söimme koko matkan ajan erittäin hyvin. Mutta täytyy muistaa, että ruokailimme hyvissä hotelleissa ja aina etukäteen järjestettynä. Vain yhden kerran liha jäi lautaselle, silloin kinkkuviipale oli uitettu curry-kastikkessa. Aika omituinen valinta. Mutta siis, jos majoittuu All Inclusive-hotelleissa, ei varmasti kohtaa mitään ongelmia ruuan suhteen.
Ruoka oli kyllä melko mausteetonta. Aika omituista, koska jotenkin ajattelin ruuan olevan vahvemmin maustettua. Erilaisia maustekastikkeita löytyi kyllä sitten lisukkeena.
No on siellä ainakin ollut täyteenahdettuja päiviä. Jos aikataulu on muutenkin jo aamusta iltaan, niin en kyllä kestäisiä tuollaisia usean tunnin viivästyksiä. Ärsyttävää. Mutta maassa maan tavalla? :-p
Mut hienoja kuvia taas! Ootellaan innolla niitä kaupunkijuttuja. 🙂
Juu, hieman ehkä optimistinen aikataulu ; – )
Jotenkin sitä vaipui sellaiseen ” bussilähteekunlähtee”-tunnelmaan, ja ei jaksanut edes kamalasti kerätä kierroksia.
Harmi että tuolla Playa Pilarin alueella on paljon rakennusvaiheessa olevia hotelleja ja asuintaloja,sen verran on jo maisemat muuttuneet matkalla Pilariin.Yksi hienoimpia ranta-alueita Kuubassa ja laajemmaltikin,toivottavasti eivät ihan koko rantaa rakennukset valloita.Samalla myös yksi parhaita kalastuspaikoista Kuubassa on Pilar rocks,niemeke ranta-alueesta eteenpäin.
Seuraan blogia jatkossakin,josko tulee samoja kaupunkeja/kyliä kuin itselläkin oli viime reissulla Kuubassa,vierähti kepeesti 2kk siellä.
Kanadalaisilla tosiaan halvat pakettimatkat mm. Cayo Guillermoon.
Kiitos hienoista kuvista!
Ai on? No voihan harmitus… Me emme nähneet mitään rakennustyömaita, mutta toisaalta emme nähneet rantaa kuin vain pätkän.
Kuubaan kyllä tekisi mieli mennä ominpäin kulkemaan. Jotenkin todella sympaattinen ja ystävällisen oloinen maa. Esim. Dominikaanisista en pitänyt lainkaan. Haluaisin yhdistää Kuuban Panaman matkaan, ja olla alueella kauemmin. Nyt yritimme käydä katsomassa Panamaa paluumatkalla, mutta aikaa oli pysähdyksessä liian vähän.
Kiitos kun pidät kuvista.
Upeat nuo kuvat mangrovemetsästä, mutta todellinen harmi tuollainen päätön kaahailu ja puukäärme. Olet oikeassa, tuski korva kurvailu ainakaan eläimiä esiin houkuttelee :/ Koitko olon kuitenkin turvalliseksi kyydissä? Mutta itse lähtisin katsomaan jo noita metsiä, kertakaikkisen mielenkiintoista. Itseäni kiinnostaa myös sitten kun pääsette ”omillenne” Kuuban hintataso sellaisissa asioissa, mitä tälläinen normimatkailija kohtaa; ruuan ja juoman hintatasot, yllättävän kalliit ja yllättävän halvat jutut yms, millainen ilmapiiri liikkuessa eri paikoissa. Mielenkiinnolla seuraan matkaanne 🙂
Pelkään vettä ja veneilyä, joten en mitenkään nauttinut kyydistä. Lisäksi en oikein luota kuljettajaa, joka aikoo tehdä vaikutuksen kaahailulla! Varmasti tuolta saisi myös kuljettajan, joka ajaisi hiljalleen.
”Omillemme” pääsimme vasta Havannassa, mutta sen voi jo sanoa, että ainakin taksilla liikkuminen ja Wi-Fi on kallista. Ruokailu ei niinkään. Pitää yritää kasata joku kooste hinnoista : )
Mie kyllä tykkään lukea tällaisia matkapäiväkirjojakin välillä pelkkien kohde-esittelyiden tilalta! Ei haitannut lukemista hengästyttävä (olenko jo monesko kommentoija, joka tätä sanaa käyttää :D) päiväohjelma ollenkaan. Pelkästään mielenkiintoista nähdä millä tavalla reissu oli teille suunniteltu, mitä söitte, miten kaikki toimi ja millaiset fiilikset oli. Odotan mielenkiinnolla lisää.
Kiitos Maarit!
Tästä tulee todellakin kyllä enemmän tällainen matkapäiväkirja. Koska ohjelmaan ei ollut mahdollista itse vaikuttaa, tuntuisi jotenkin liioittelulta esitellä kohteita kuin Lonely Planet : )
Päiväohjelma oli kyllä…(tekisi mieleni sanoa uuvuttava), sanon runsas. Ajattelin heti alusta asti kirjoittaa sen virallisenkin ohjelman auki, jotta lukija näkee, mitä kaikkea päivän mahtui.
Lisää tulee.
Ensimmäisestä Cuban päivän postauksestasi käytit itse jossain kanavassa sanaa sekava tms. ja kun joku muukin tästä totesi, että hengästyttävää, niin taidan uskaltautua toteamaan, että vaikkakin nämä teille mukana olleille saattavat olla ihan kivoja matkapäiväkirjoina, niin Kuuban esittelyinä nämä eivät ehkä sittenkään toimi ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta ehkä tekstisi Kuubastakin vielä jatkossa tiivistyy/terävöityy, kun ehditte kaikkea kokemaamme (jota ilmeisesti oli tuohon ohjelmaan pakattu epäinhimillisen paljon) hiukan ajan kanssa jäsentää.
Ja siis sorry, lievä negatiivisuus, mutta ymmärsin, että toivoit palautetta …
Taidan pitää kuitenkin tämän matkan kertomukset tällaisina matkapäiväkirjanomaisina. Kuubasta saa tarkkaa tietoa ja esittelyitä kohteista hyvin opaskirjoista ja netistä. Enemmänkin toivon kuvien kautta inspiroivani ihmisiä matkustamaan Kuubaan. Todella monella se tuntuukin olevan suunnitelmissa.
Toivottavasti nämä kirjoitukset omalla laillaan myös kertovat siitä, mitä on press-matkojen arki.
Minä kiinnitin huomiota tuohon kun kirjoitit noista perunoista ja ihmetyksestäsi siitä, että niitä tarjottiin niin usein! Olisikohan tässä käynyt niin, että vieraille haluttiin tarjoa jotain extrahyvää ja harvinaista herkkua ja siksi saitte perunoita – nimittäin useammasta paikasta olen lukenut, että Kuubassa on hyvin usein pula niistä ja kansalaiset suorastaan jonottavat silloin, kun perunoita on saatavissa. Viimetalvisella omalla Kuuban matkalla kävi muutamaan kertaan niin, että jos listalla luki vaikkapa french fries, niin lautaselle tuli kuitenkin bataattia tai jotain muuta juuresta friteerattuna. Tai ”perunalastut” olivat tosiasiassa tehty jostain (keitto?)banaanista! Muutamaan kertaan meille myös pahoiteltiin, että nyt on perunat päässeet loppumaan. Eipä se meitä suomalaisia suurestikaan haitannut… Minun kokemukseni mukaan ruoan yleisimmät lisukkeet ellei jopa aivan pääraaka-aineet olivat Kuubassa riisi ja pavut.
Kysyit toiveita postauksiin : minä ainakin kuulisin mielelläni lisää vielä ruoka- ja ravintolakokemuksia, varsinkin sitten kun olette ”omillanne” tuon tiukan järjestetyn ohjelman jälkeen.
Varmasti meille tarjotiin parasta, mitä saatavilla oli. Kaikkien hotellien ja lounaspaikkojen pöydät notkuivat herkuista. Se tuntui tavallaan myös pahalta, sillä Kuubassa eletään kuitenkin edelleen tiukan säännöstelyn aikaa ja tavallisella kuubalaisella ei ole mitään mahdollisuuksia syödä, kuten me söimme. Toisaalta, meidät oli tuotu tuonne edistämään Kuuban matkailua, ja se tuskin onnistuisi, jos toimittajat ja bloggarit söisivät huonosti. Osa toimittajista oli todella pilalle hemmoteltuja ja he valittivat ihan kaikesta.
Meille kävi samoin! Tilasimme paistettuja kasviksia, ja saimme keittobanaania ja bataattia friteerattuna. hetken ajan olin, että mitäs nämä ovat?? No ne oli ihan hyviä shipsejä. Itse tykästyin riisien ja tummien papujen yhdistelmään, mikä on ihan arkiruokaa tuolla. Täytyy tehdä kotonakin sitä.
Ruoka- ja ravintolakokemuksia tulossa : ) Tosin ei me kyllä omillamme päästy syömään kuin muutaman kerran.
Olipas hyvä postaus taas kerran! Kuuba on viime aikoina ollut mielessä kovastikin ja olen koettanut tuota komeampaa puoliskoa houkutella sinne, tuloksetta. Nyt kuitenkin, kiitos Obaman, sain valttikortin koska milläs muulla sitä kanadalaisen Kuubaan houkuttelis, kuin sanomalla, että no siellä ei ole amerikkalaisia -vielä 😉
Ja oli muuten hauska sattuma, kun samalla kun luin tätä postausta, sain notifikaation, että olit kommentoinut mun blogissa 😀 Hah, great minds ja sitä rataa.
Nuo mangrovemetsät näyttää tosi upeilta!! En tiennytkään, että Kuubassa tuollaisiakin olisi. Mutta ne tosiaan vaikuttaa enemmän sellaisilta, missä pitäisi lipua hiljalleen soutuveneellä eikä kauheaa kyytiä.
Jos joskus pääset niille illallisille asti, olisi kiva kuulla, mitä muuta kuin meren antimia löytyy Kuuban keittiöstä? Ja Havanna tietysti kiinnostaisi myös, jos olet niille suunnille menossa 🙂
Kiitos!
Kanadalaisia oli tuolla todella paljon. Käsitin, että matkoja saisi hyvinkin edullisesti. Joku puhui saaneensa viikon hintaan 200 CAD. (Voisiko olla noin halpa?) Joten sinne vaan, tosiaan ennen amerikkalaisia. He eivät välttämättä maata heti pilaa, mutta nostavat ainakin hintoja varmasti.
Taitaa olla sunnuntai iltapäivä se aika, kun ainakin Suomessa bloggarit roikkuu koneillaan. Teillä tosin on vähän eri aika siellä…
Kuubassa on paljon suuria mangrovemetsiköitä, idässä, saaren päässä, sekä Zapatan niemimaalla, Karibianmeren puolella. Siellä löytyisi manaatteja, krokotiileja ja jotain ihmeellisiä jättiluuhaukia. Jos joskus vielä mennään Kuubaan, niin haluan tutustua kunnolla mangrovemetsään.
Ruokahuomioita tulossa lisää ja Havannasta tietty : )
Juu uskon, että kanadalaisia oli yksi jos toinenkin! Varmasti jotain äkkilähtöjä voi saada hyvinkin halvalla, tosin tuo 200 dollaria kuulostaa kyllä melko diililtä. Tosin Torontosta varmasti mahdollista. Lennoista voisi äkkilähtönä maksaakin tuon verran, kun ei ne normaalistikaan ole kuin siinä 500 dollarin eli noin 360 euron tienoilla (katsoin varsin syyskuulle hintoja täältä Ottawasta Varaderoon).
Enpä muuten ajatellut edes tuota amerikkalaisten tuomaa hintojen nousua, minä halusin sinne vain siksi ettei siellä vielä ole Mäkkäriä ja Starbucksia joka kulmalla!
Juu, varmaan meille kerrottiin ne kaikista halvimmat hinnat kun kyselimme. Tuskin kukaan lomailija halusi tunnustaa toimittajille, että maksettiin just viikosta tässä einiinhyvässähotellissa 2000 dollaria : )
Siis en minä tiedä, nouseeko hinnat, mutta jos ajattelee, niin mitä muuta se voisi aiheuttaa. Yhtäkkiä paikalle tulee kymmeniätuhansia turisteja lisää joista kukaan ei ole erityisen köyhä ja tottunut omassa kulttuurissaan käyttämään palveluita ja tippaamaan jne. Ihan varmasti ravintolassa pitäjä viilaa ruokalistan uusiksi hinnoiltaan ja taksikuski nostaa entisestään jo kovia hintojaan. Ja tietenkin Kuuban valtio, joka pyörittää hotelleja, yritää hyötyä tilanteesta myös.
Mä taas en ajatellut tuota Mäkkäri-invaasiota. Yäk…
Onpa teillä ollut mielenkiintoinen ja monipuolinen reissu. Ohjelma kuulostaa suorastaan hengästyttävältä sekä hyvässä että vähän pahassakin. Viivästymiset eivät ole koskaan kivoja ja liian täysi ohjelma väsyttää ennemmin tai myöhemmin, vaikka kaikki olisikin mielenkiintoista. Kuuba kiinnostaa kyllä kovasti ja luen mielelläni lisää juttujasi sieltä.
Oli kyllä todella monipuolinen ja vauhdikas tämä matka. Välillä mentiin sellaisella vauhdilla, että nyt kun kotona katselen kuvia, mietin, mistä ihmeestä tämäkin kuva on ….?
Tuo taitaa olla press-matkojen ainainen synti. Järjestäjät lataavat ne liian täyteen ohjelmaa, ja matkan loppua kohden väki kyllästyy yhä enemmän. Jos tulee liikaa uutta koko ajan, mitään ei ehdi sisäistää.
Kiva, kun pidät jutuista!
Ihan hengästyttävä teidän ohjelma siellä! Ei tosiaan ihan ekomatkalta vaikuttanut teidän moottoriveneretki Laguna Redondassa. Kuubaan olen monena vuonna suunnitellut matkaa, mutta aina jokin toinen kohde on vienyt voiton. Kiinnostuneena jäänkin nyt odottamaan kaupunkipostauksiasi.
Ei ollut juu ihan ekoretki : ) Nyt jo naurattaa kokemus. Silloin ei…
Kannattaa mennä melko pian Kuubaan, ihan jo siitäkin syystä, että kun amerikkalaiset ”valtaavat” maan, hinnat nousevat varmasti entisestään. Nytkään tuo ei mikään halpa kohde ole.