Moselin laakso. Saksan kaunein viinitie
Jyrkät pengerretyt liuskekivirinteet viiniköynnöksineen nousevat jopa 65 asteen kulmassa kiemurtelevan joen rannasta. Sadonkorjuu on juuri käynnistynyt. Vain pienellä osalla tarhoista voidaan käyttää koneita. Rinteet ovatkin täynnä romanialaisia ja albaanialaisia, jotka kulkevat köysiin tukeutuen viiniköynnösten välissä kartionmallinen keruusäiliö selässään. Naisia ei rinteillä näy, mutta heitä löytää puutarhatöistä linnojen läheisyydestä.
Saksan ehdottomasti mielenkiintoisinta viininviljelyaluetta ovat Moselin ja sen sivuhaarojen, Saarin ja Ruwerin, laaksot.
Täällä viiniä on viljelty roomalaisten ajoilta asti, yli 2000 vuotta. Viininjumala Bacchuksen suojelemana viiniköynnökset nousevat suoraan joen pinnasta jyrkemmin kuin missään muualla Euroopassa. Pengerrettyjen rinteiden maa on kuivaa, kalkkikivistä ja mineraalipitoista. Tämä on Riesling-seutua.
Riesling
Rieslingin tuoksu on parhaimmillaan puhdas, intensiivinen ja lievästi petroolinen. Maku on äärimmäisen tyylikäs, kuiva ja puhdaspiirteisen hedelmäinen. Miellyttävät hapot antavat viinille hyvän rungon ja kantavat makua pitkään.
Ensimmäiset viralliset tiedot Riesling-lajikkeesta löytyvät 1400-luvulta. Rheingaun viinintuotantoalueella sijaitsevasta Rüsselsheimin kaupungista on löytynyt 13.3.1434 päivätty asiakirja, joka todistaa paikallisen kreivin ostaneen 22 shillingillä Riesling-pistokkaita istutettavaksi viinitarhoille – Wikipedia
Viinintuotannon kulta-aikaa Saksassa olivat 1300- ja 1400-luvut, jolloin viini oli väestön ensisijainen juoma. Miehet ja naiset saattoivat juoda viiniä päivän aikana useita mittoja yhden mitan ollessa noin 1,4 litraa. Tärkeitä viinitilojen omistajia olivat luostarit, lääninherrat ja kaupungit. Myös yliopistoilla saattoi olla ”viinivuoria”.
Kasvien alkuperää tutkivat asiantuntijat ovat selvittäneet, että Rieslingin DNA:ssa yhdistyy kaksi vanhaa saksalaista köynnöstä. Rypälelajikkeen tarkkaa syntyhetkeä ei ole pystytty määrittämään, mutta Rieslingin vanhemmiksi ovat vahvistuneet tämän päivän viinintuotannossa harvinaiset Gouais Blanc ja Traminer -lajikkeet.
Mosel-Saar-Ruwer
Mosel-Saar-Ruwer:in tuotantoalue käsittää noin 12 500 hehtaaria. 60% alueen viljelyalasta on rypäleiden kuningattaren, Rieslingin valloittamaa.
Moselin Rieslingeista suuorinosa on puolikuivia (halbtrocken), puolimakeita (lieblich) tai makeita (süß). Matkailija voi hämääntyä viinipullon ääressä, sillä usein viinipulloissa ei lue selkeästi makeusastetta. Asia pitää päätellä viinin laatuluokituksesta, jotka kertovat rypäleen sokeripitoisuuden korjuuhetkellä.
Varhemmin poimitut rypäleet kuuluvat luokkaa Kabinett, sitten tulee Spätlese (kirjaimellisesti myöhäiskorjuu), Auslese, Beerenauslese ja Trockenbeerenauslese. Beerenauslese ja Trockenbeerenauslese ovat aina hyvin makeita. Spätlese ja Auslese puolimakeita. Kabinett-kategoriasta löytyy myös kuivia viinejä, mutta suurin osa on enemmänkin puolikuivia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että parhaimmillaan näissä viineissä on aina ripaus makeutta mukana. Vain trocken merkitty viini on täysin kuiva.
Moselin viineille tunnusomaista on hyvin alhainen alkoholiprosentti. On paljon viineijä, joiden prosentti on 8,5-10%. Viileässä ilmastossa kypsyneet rypäleet eivät kypsy täysin, joten viineissä on usein vähemmän alkoholia, kuin mihin suomalainen on tottunut.
Alueella on noin kuutisentuhatta tuottajaa, mutta vain 1500:llä on viljeltävänään enemmän kuin viisi hehtaaria. Perinnönjaot ovat hiljalleen pienentäneet tilojen koon lähelle selviytymisrajaa. Siksi yli puolet Mosel-Saar-Ruwerin alueen tuotannosta tehdään suurpalstoilla, joista mukana on monia tuottajia. Yksittäisiä, nimettyjä tarhoja on vain viitisensataa.
Mosel-Saar-Ruwerin alueen viiniä tuotetaan 1.100 miljoonaa hehtolitraa. Noin 25% alueen viineistä myydään suoraan tiloilta, toinen 25% jää Saksan vähittäiskauppaan ja loput 50% prosenttia menee vientiin. Kolmannes Saksan vientiviineistä on peräisin Moselin laaksosta.
Miksi vain Rieslingiä?
Punaviinin taival Moselin laaksoon on ollut kivinen, mutta nykyisin sen tuotanto lisääntyy nopeasti. 1700-luvun lopussa Trierin ruhtinas määräsi, että alueelle saa istuttaa ainoastaan Rieslingiä. Toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä Saksa joutui myöntymään punaviinin täydelliseen tuotantokieltoon. Tuotantokielto purettiin vasta vuonna 1986.
Eiswein
Kokonaan oman maininnan ansaitsee alueen Eiswein. Kalliit jälkiruokaviineihin sopivat rusinoituneet tai jalohomeen aateloimat rypäleet voidaan kerätä vasta kun lämpötila laskee kahdeksaan pakkasasteeseen, tai sen alle. Jos 50 asteen kulmassa nousevilta rinteiltä rypäleiden kerääminen on jo muutenkin tavattoman työlästä, miettikää miltä tuntuu tehdä työtä pakkasessa, sormet kohmeessa, liukkailla ja jäätyneillä rinteillä.
Vain harvoilla tarhoilla viljelmiä on mahdollista koneellisesti. Jos viljelmän yllä tai alla kulkee tie, voidaan rinteitä hoitaa koneella, jota hinataan traktori voimalla ylös ja alas rinteitä. Suurin osa tarhoista Moselissa on kuitenkin aivan liian jyrkkiä millekään koneille, joten kaikki köynnösten hoitotoimenpiteet tehdään käsin.
WASSER, WEIN, WEITBLICk – VETTÄ, VIINIÄ JA MAISEMIA
Riesling on parhaimmillaan, kun sillä on ’jalat lämpimässä ja pää kylmänä’. Siksi köynnökset istutetaan rinteisiin, missä liuskekivi sitoo lämpöä itseensä, mutta jossa on viileämpää öisin.
Syksy saa viinialueilla köynnöksien värit loistamaan. Keltaiset lehdet joita vasten myöhään korjattavien lajien tertut hehkuvat viininpunaisina, on aivan ällistyttävän upea näky. Aamuisin, kun sumu vielä leijuu laaksoissa, maisemat ovat satumaiset.
Liki jokaisen kaupungin yläpuolella kohoavat jonkinlaisen linnoituksen tai luostarin rauniot. Ne tarjoavat aina hienon näköalan joelle. Kannattaa katsoa missä sijaitsee se korkein huippu, ja suunnata sinne, vaikka kylttejä turistipaikoista ei olisikaan näkyvissä.
Autolla, pyörällä, risteillen tai kävellen
Kaikkialla on valellusreittejä, mutta viiniviljelmille voi suunnata ihan autollakin. Osa reiteistä kiemurtelee paikallisen asutuksen välissä pitkään, mutta jos suunta on yöspäin, ei pettymisen vaaraa ole. Kävelijä taas voi kivuta ylös viiniviljelmien kautta täysin luvallisesti.
Mosel-joki on padottu useasta kohdasta ja jokilaivat jatkavat matkaansa kanavien kautta. Risteilyaluksia on Moselilla näkyvissä jatkuvasti. Osa tekee päivien mittaisia risteilyjä, osalla voi katsella viiniviljelmiä tunnin verran valitsemaansa suuntaan. Aikataulut kertoivat laivamatkan olevan mahdollista aloittaa ja lopettaa liki jokaisen isomman kylän kohdalla.
Aivan joen tuntumassa kulkee myös hyvä pyöräreitti. Monista hotelleista/pyöränvuokraamoista sai vuokrata pyöriä päiväretkille. Myös pyöräilylomia järjestäviltä matkatoimistoja löytyy netistä lukuisia, jolloin polkupyörän voi noutaa yhdestä kohteesta ja palauttaa toiseen.
34 comments
[…] on varsin kattava määrä viinireittejä Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa, Saksassa ja Itävallassa. Ilahduttavaa on, että Riojan, Bordeaux’n ja Piemonten kaltaisten kuuluisien […]
[…] viiniyhtävän mekka Romania ei vielä ole. Saksan tai Ranskan tyyppisiä viinireittejä ei maahan ole muodostunut ja esim. Brasovin […]
[…] Tämä matka: Moselin laakso – Saksan kaunein viinitie […]
[…] Moselin laakso. Saksan kaunein viinitie […]
Itselle on tuttu Koblenz – Bermkastel-Kues väli. Aivan huikeita maisemia. Kaiken kaikkiaan hyvä postaus, sillä eiköhän tuolle alueelle tule joskus mentyä uudestaan. Silloin voisi tutustua oikeasti noihin viinitiloihin ajan kanssa.
Mua ei erityisemmin kiinnosta viini (mikä melkein loukkasi muutamaa toscanalaista ystävääni Firenzessä asuessani :)) mutta nuo maisemat ja ylipäätään tuo kulttuuri kyllä kiinnostaisi!
Onpa huikean kauniita kuvia ja maisemia!
Saksalaiset viinit ovat itselle tuntemattomampia. Pitäisi kyllä kokeilla, voisin vaikka yllättyä. Olimme eilen ns. viinifestareilla, jossa pääsi maistelemaan viinejä mm. Espanjasta, Ranskasta ja Australiasta, mutta yllättäen me molemmat pidimme parhaimpina itävaltalaisia punaviinejä. Enpä olisi etukäteen arvannut!
Kauniita maisemia on kyllä! Saksa-roadtrip on ollut mielessä pitkään. Ehkä ensi kesänä, jos vauveli suostuu istumaan autossa ilman suurempia ongelmia 😀
Komeat on maisemat ja tuolla kyllä vaeltaisi ilokseen. Vaikka ilman viiniäkin. 🙂
Saksalaisiin viineihin en ole milloinkaan oikein tykästynyt, vaikka niitä on viinikerhon asiantuntijoiden suositustenkin mukaan testattu.
Maisemat seudulla ovat todella kauniit ja viinitiloilla on aina mukava poiketa vierailulla! Jokiristeily näissä maisemissa kiinnostaisi.
Emme ole Saksaa jotenkin koskaan niin viinimaaksi mieltäneet, että olisimme viinitiloille päätyneet 🙂 Hyviä muistoja viinin nauttimisesta Koblenzista kuitenkin on – ja jopa pieni kokoelma vihreäjalkaisia viinilaseja sieltä
Sain viinistä yliannoksen jo lapsena, eikä sen jälkeen viinialueet ole kiinnostaneet. Ihmettelen, miten maku voisi olla petrolinen. No, joka tapauksessa joki ja kaupunki näyttävät idyllisiltä. Varmasti jos tuonne eksyn jossain vaiheessa, en juo lasillistakaan viiniä.
Jostain syystä en ole koskaan innostunut Saksasta, en tiedä miksi, mutta koska viinitilat ihastuttavat, voisi tämä ollakin ihana tapa tutustua Saksaan – pyöräillä viinitiloilla maistelemassa viinejä. Tosi hienoa, että pääsitte tiloille juuri sadonkorjuun aikaan. Me oltiin viikko sitten Riojan viinialueella, mutta sato oli jo korjattu talteen. Haluan kyllä joskus päästä viinitiloille seuraamaan sadonkorjuuta!
Viinitiloista on päässyt lähiaikoina lukemaan useammista eri blogeista. Sen verran kuitenkin on tehnyt tehväänsä, että mielenkiinto on herännyt ja pitäisi varmaan itsekin suunnitella jonkinlainen matka jollekin alueelle.
(Noi maisemat<3)
Aika monet matkatoimistot tarjoaa viinipyöräilyjä nykyään, mutta tuonne olis hauska lähteä ihan omatoimimatkalle. Rieslingit kuuluvat lempiviineihini, mutta en todellakaan ole mikään tietäjä. Hyvähköä tai pahahkoa. 😀
Nuo maisemat kutsuu piknikille! Viinipullo, juustokimpale ja patonki mukaan ja ruudullinen viltti tuonne rinteeseen. ^^
Yksi Riesling Berliinistä ostettu odottaa juojaansa viinihyllyssä. Mielenkiintoista lukea viininviljelyn historiasta, kauniita kuvia.
Ah, ihanaa, viinitiloja. ♥
Mahtavaa kun niitä löytää vähän Uutta-Seelantia, Australiaa ja USA:ta lähempääkin! 🙂 Maisemat viinitiloilla niin mahtavia sadonkorjuuaikaan, en varmasti koskaan unohda mitä oli samoilla siellä köynnösten keskellä Uuden-Seelannin pinot noir -tiloilla samalla kun niitä rypäleitä sieltä kerättiin. Ne värit! Ne tuoksut! Kaikki!
Saksalaiset viinit ovat itselle vielä vähän tuntemattomampia mutta tuollahan sitä itseään saisi sivistettyä.
Saksassa on todella paljon erittäin kauniita viinialueita. Mä ajattelin tehdä juttusarjaa niistä, kun on tullut ne kierrettyä. Jäävät ihan liian vähälle huomiolle Suomessa. Osa ei edes tiedä, että Saksa on hyvä viinimaa. Osin tosin siksikin, että Saksassa riittää matkailijoita niille alueille jo omasta takaa. Ei tarvitse mainostaa.
Niin näen itseni kivoilla pikku päivävaelluksilla tuolla. Ja ihana nähdä, että toinen lempiviineistäni kasvaa näin kauniissa maisemissa. Lisää vielä nautintoa.
Ajattele, voisit syödä viinirypäleitä suoraan käynnöksistä ja heti kun väsyttää, niin istahtaa lasilliselle maisemia ihailemaan . Ei hassumpaa!
Tsaijai – nyt ollaan aika lailla omissa unelmamatkamaisemissani 🙂 Alsace olisi toinen alue, jossa saisin epäilemättä kulumaan hyvinkin paljon aikaa…!
Alsacen alue kuuluu myös suosikkeihini. Kyllähän tuonne voisi vaikka muuttaa hetkeksi…!
Onpa kyllä idyllistä ja samalla niin jylhää. Aika paljon on blogeissa viinitilajuttuja nyt näkynyt. En aikaisemmin oikein ajatellut, että sellaisellakin voisi matkalla käydä, mutta ensi kerralla täytyy pistää ehdottomasi nähtävyyslistalle. Vaikka Uudessa-Seelannissa.
Juurikin tuo kontasti, vuoret ja joki, tekevät paikasta minusta niin upean. Viinitiloja on kaikkialla, mutta tällaiset poikkeukselliset paikat kasvattaa köynnöksiä ovat kiehtovia.
Vau, tulipahan tätä lueskellessa opittua paljon uutta. 🙂 Viinit ovat muutaman viime vuoden aikana alkaneet kiehtomaan ja heti kun jostain löytyy aikaa voisi viineihin alkaa panetumaan syvemminkin, varsinkin kun aina niitä tulee maisteltua reissujen päällä.
Viineistä löytyy kyllä niin paljon mielenkiintoista, että oppiminen ei lopu koskaan. Minua itseäni kiinnostaa kaikista eniten aina historia viinitilojen ympärillä.
Ihanaa, mä olen viimeisen vuoden aikana haaveillut kovasti viinitilamatkailusta, ja kesän road tripillä päästiin jo vähän sitä kokeilemaankin. Jälkiruokaviineihin olen aina suhtautunut vähän nuivasti, mutta nyt syksyllä olen maistanut niin mahtavia tuotoksia että saattaisin ihan vain niistä lisää oppiaksenikin lähteä viinitilalle tutustumismatkalle.
Eivät makeat jälkiruokaviinit minullekaan mitään lempijuomia ole. Mutta kivahan niitä on maistella aina joskus.
Me emme oikeastaan tätä edes ajatelleet viinitilamatkailuna, mutta jotenkin siitä tuli hyvin viini voittoinen.
Saksan viinitilat ovat vielä täysin kokematta ja tämähän olisi mainio alku :). Ja hei, onko nuo kuvat lumisista rypäleistä otettu nyt?? Syksy näyttää olevan pitkällä…
Kuvat on tyynen rauhallisesti kopiotu viinitilan sivuilta. Eli ei siellä lunta vielä ole : )
Tässähän hyvä pyöräilyvinkki, kiitti 🙂 Olen haikaillut Etelä-Saksaan ”Romantische Straße” pyöräreitille, joka kulkee lähinnä Bavariassa. Saksa on sellainen maa, jossa toivoisi asuvansa joskus pidemmän aikaa….Ehkäpä sitten Ranskan jälkeen 😉
Mä luulen, että tämä on paljon helpompi pyörillä kuin Bavaria. Romantische Straßea on ajeltu autolla, ja ei se näytä yhtään pyörän selässä etenemisen kannalta houkuttelevalta. Siirtymät on pitkiä ja hotelleja melko huonosti. Moselilla kaikki on lähellä, ja palveluita on suunnattu pyöräilijöille paljon. On leirintäalueita, paljon kotimajoitusta ym.
Eikös Bavaria ole suomeksi ihan vaan Baijeri ? (saksaksi Bayern) – Bavaria lienee latinaa ja/tai englantia?
Upeita valokuvia , olivatpa sitten omiasi tai kopioitu viinitilojen sivuilta 😉 . Moselin teillä ja rinteillä itsekin liikkuneena samanlaisia maisemia olen ihaillut, mutta eipä ole omaan kameraan tarttunut näin hienoja kuvia.