Rukalla on jo lunta
Ruka on kuulunut talveeni kaksikymmentä vuotta. Joinakin talvina laskemassa ollaan oltu liki jokainen viikonloppu. Joskus rinteessä on käyty vain kerran tai kaksi kaudessa. Mutta joka talvi Rukalle on menty.
Vaikka Ruka on tuttu juttu, jokainen vuosi se kykenee tarjoamaan myös jotain uutta. Rukakylä on kasvanut valtavasti siitä pienestä keskittymästä, minkä muistan 90-luvulta. Tuntuu, että joka vuosi on kesän aikana saatu valmiksi uusi rakennus. Nyt Rukalta löytyvät kaikki mahdolliset palvelut ja tuotteet mitä laskettelija saattaa tarvita lääkäristä Alkoon.
Vuosselin puolelta on ehtinyt vuosien saatossa palaa yksi rinneravintolakin. RIP Ski Bistro 1988 -2011. Vanhalle Ski Bistrolle on perustettu Faceen jopa oma muistoryhmänsä. Sen verran merkittävästä instituutiosta (afterimuistoista) on kysymys. Uusi rinneravintola saatiin vihdoin auki jouluna 2014, ja onneksi tässä rakennuksessa vessat eivät enää sijaitse alakerrassa!
Hiihtokouluun, mars!
Poikani ovat laskeneet Rukan rinteitä vaahtosammuttimen kokoisesta. Heille lumi on normaali elementti. Nyt taikamatot, Rosa&Rudolf ja Werneri kurssit ovat muisto vain. BatteryPark, Kinoksen FREESTYLE ja ALPPI Campin parkki- ja halfpipe lasku, mustat rinteet, sekä kunnon leikkaavat käännökset radalla kiinnostavat enemmän.
Hiihtokoulun ansiosta laskettelu on turvallista ja nautittavaa. Ihan vinkkinä heittäisinkin, että välittävät vanhemmat laittavat lapsensa hiihtokouluun, eivätkä siirrä omia tekniikkavirheitään jälkikasvulle. Ja wink-wink, voihan sinne hiihtokouluun mennä aikuinenkin.
Hiihtokoulun tietoja löydät täältä.
Poroja tiellä
Lähtiessä Oulussa oli plusasteita, tiet mustana ja rapaa tuulilasi täynnä. Rukalle päin hurutellessa lämpötila tipahti miinukselle, asfaltti kuivui kivasti, mutta toisaalta tie täyttyi parttioista, pienistä porolaumoista. Tokka on muuten sitten sellainen isompi lauma. Elossa taas on jo tuhansia poroja.
Suomessa on talvelle vapaana 200 000 poroa, joista 4000 jää auton alle vuosittain. Valtatiellä 20 välillä Panumanjärvi-Taivalkoski ja valtatiellä 5 välillä Kuusamo-Ruka on erityisen suuri porokolari vaara.
Ei ne nyt sitten mitenkään voisi vaan pysyä mehtässä…Valitettavasti tiet kulkevat porojen laitumien halki. Kesällä porot tulevat syömään tienvarsien kasveja, tai etsivät teiltä ja muilta aukeilta alueilta suojaa sääskiltä. Talvisin porot vaihtavat mielellään vaikeakulkuisen lumihangen aurattuihin teihin ja hakevat tienpinnalta suolaa.
Ruka Village
Tänä vuonna Rukalle mentiin jo heti avajaisten aikaan. Pojat tosin kävivät pyörähtämässä paikalla jo muutamaa viikkoa aikaisemmin. Kyllä. Rukalla pystyi laskettelemaan jo lokakuussa.
Yövyimme Hotelli Ruka Villagessa, joka sijaitsee Rukan kävelykylässä Länsi-Rukalla, 50 metrin päässä päähissistä. Auton sai näpsästi suojaan parkkihalliiin, josta nousu huoneistoon tapahtui hissillä. Sijainti oli keskeinen, joka oli tavallaan hyvä, tavallaan huono. Aamuyöstä meteli aukiolta kuului huoneistoon selvästi, ja klo 6.15 joku hakkasi huoneen ovea pyrkien sisään. Loistava majoituspaikka, jos haluaa olla ns. ytimessä. Jos taas kaipaat rauhaa, niin not. Talviviikot alk 675 €, vrk alk. 125 €. Kesäyöt alk. 85 €/vrk.
Tietoja Rukan majoituksista löydät täältä.
Välineurheilua
Keli oli karmea. Räntää, jäähilettä, alijäähtynyttä vettä. Oikeastaan kaikki mahdolliset veden olomuodot tulivat alas taivaalta. Hetken tuumaustuokion jälkeen päätin jättää mäenlaskun väliin. Teppo oli reippaampi ja painui vuokraamaan kamat.
Talvikauden avajaiset
Itse päädyin kiertelemään kylää, ja bongailemaan eri tapahtumia, mitä oli talvikauden avajaisten takia nyt runsaasti. Mersun koeajoa, Joulupukki, Erä-Suden Huskyja, hiihtokoulun näytöksiä, Poppamiehen BBQ Battle ja tietenkin päiväkaraokea! Onneksi Roope Salminen ja Koirat esiintyivät Tykyn lavalla, jolloin musiikin taso oli hieman korkeampi.
Esillä olivat lähes kaikki mersun nelivetomallit, joista muutamaa kävin pyörittämässä. Hieman haikeaa oli kaivaa autotallista oma pikkuinen Golf esiin näiden jälkeen.
<3 Rakas joulupukki <3 Tuo minulle Mersu.
Miten niin olen jotenkin huvittavan näköinen? Loukkaannuttaa tuollainen asenne.
Villiruokaa ja soihtulaskua
Päivän hämärtyessä kävimme syömässä ravintola Rukan Kuksassa. Ravintola tarjoilee aitoa kuusamolaista ja lappilaista villiruokaa. Heidän teesinsä on: ”Me ei tykätä ostaa valmista vaan pyritään tekemään ruokamme ihan ite alusta loppuun.”
Miltä kuulostaisi annos riekkoa, poronmaksapateeta, hirvisalamia, puolukkaa, jäkälää ja nokkosnäkkäriä tai ehkäpä poronmaksaa, valkosipulimuusia, portersoosia, puolukkaa ja karamellisoitua sipulia.
Rukalta löytyy myös sushia ja tietenkin Alppi-tyyppistä ruokaa. Mihinkään perusmättöihin täällä ei tosiaankaan tarvitse tyytyä. Me herkuttelimme myös ihan omilla kokkauksilla, joihin huoneiston keittiö antoi mahdollisuuden.
Kururinteen alaosassa järjestettiin perinteinen soihtulasku ja ilotulitus.
Kirjoitus yhteistyössä Ruka-Kuusamo
52 comments
[…] muuta päiviini mahtuu. Maakuntamatkailua nyt ainakin. Aina ajoittain kysytään, miten jaksan ajella ympäri Pohjois-Pohjanmaata. Rakastan ajamista (yllätys kenellekään?) ja Pohjois-Pohjanmaa on niin kaunis, mutta se […]
[…] keskelläWith Huge Passion for Life – Laskukauden avajaiset RukallaTämä Matka – Rukalla on jo luntaChic Conservative Chanel – Talvikauden avajaiset […]
No millaiset ne laskettukelit sitten Tepon mielestä olivat, ja oliko rinteitä paljon auki? Täällä nyt ihan kauden alussa on ärsyttänyt, kun rinteistä ehkä 10% on auki ja ne ovat tupaten täynnä ihmisiä, mukaanlukien täysin laskutaidottomia toopeja jotka huitelevat ilman kontrollia aivan liian kovaa törmäillen muihin laskijoihin. Kaksi kaatumista viimeisen kahden viikonlopun aikana, ja kumpikaan ei kyllä johtunut musta!
Rinteitä oli tuolloin auki 2 kpl, nyt 34 rinteestä 5 on auki.
Ei Teppokaan nyt erityisesti ihastunut räntään ja möykkeliköksi laskettuun rinteseen. Vikana päivänä, kun me olimme jo lähteneet, keli parani huomattavasti. Gian blogissa olikin juttua siitä. http://www.matkakuume.net/2015/11/huspois-kaamos-rukan-avulla.html
Laskutaidottomat ovat oikeasti riesa, mutta myös vakavasti otettava uhka etenkin lapsien kohdalla. Viime talvella Akselin päälle törmättiin ihan kunnolla. Pojalla on selkäpanssari aina laskiessa, ja ehkäpä sen takia hän selvisi vähemmillä vaurioilla. Mutta ei todellakaan kiva juttu. Hiihtokouluryhmässä laskiessa lapset ovat enemmän turvassa, koska kukaan hullu ei mene lähellekään opetusryhmää. Pienenä lapsia pystyi paremmin suojelemaan laskemalla itse leveästi takana. Nythän tilanne on se, että ei ole mitään käsitystä missä rinteessäkään pojat menevät.
Rukalla olen käynyt vain kerran, sekin oli syksyllä. Kauniita maisemia, joita voisin lumisenakin katsella. Siellä näin muuten elämäni ensimmäiset porot luonnossa :).
On maa vaan niin paljon kauniimpi valkeana. Tulispa lumi jo tänne etelämpäänkin!
Lapsuuden lomat kuluivat pitkälti Kuusamossa ja Rukalla – isän suku kun on sieltä kotoisin. Kaikenlainen hiihtourheilu on siten auttamattomasti menettänyt hohtonsa minun silmissäni mutta kyllähän tuo lumentulo on jotenkin aina yhtä shokeeraava. Joko oikeasti ollaan tuossa vaiheessa vuotta? Itse katson auringonpaistetta ikkunasta, ihastelen, kun pärjää ilman villapaitoja ja yritän pähkäillä mitä seuraavaa reissua varten pakata…
Aijai, kun näitä maisemia katselee, tekee niin mieli lähteä vain takaisin täältä etelän harmaudesta.
Aivan mahtava keikka, lämmin kiitos seurasta! ♥
Olen käynyt Rukalla ainoastaan kesällä ja siitäkin on jo toistakymmentä vuotta aikaa. Itseasiassa talvella en ole tainnut Vaasaa ylempänä käydä. Talvinen lappi ois mulle tosiaankin eksoottinen kohde. Laskettelu ei ehkä ole mun juttu, mutta murtsikkahiihtoo voisin käydä harrastamassa kauniissa ja kirpeässä säässä. 🙂 Ehkä sitten, kun se alkaa taas päivät piteneen.
Itselle Ruka on ylivoimaisesti tutuin kohde pohjoisesta niin talvi- kuin kesäaikaan. Siellä on tullut käytyä 15 vuotta aina silloin tällöin ja varmasti tulee käytyä tulevaisuudessakin. Huippu mestaPISTE 😉
Moni tuttavapiirissä käy vuosittain Rukalla ja ovat tykänneet paikasta, minua eivät laskettelu & muut mäkilajit liiemmin kiinnosta. Hyvätasoinen rauhallinen mökki ja lumikenkäily lumisessa metsässä sen sijaan menettelisi.
Mäkin rakastin lapsena laskettelua ja sillon onkin viimeksi tultu käytyä Rukalla. Mutta enimmäkseen silloin käytiin kyllä Tahkolla, joka oli lähempänä. Katselin ihan silmät pyöreänä noita talvisia maisemia – lunta! 🙂 Ei olekaan hetkeen tullut nähtyä sitä. Ja husky! Mä rakastan huskyja!
Etelän tytölle kaikki tämä on kamalan eksoottista. Monesti olen miettinyt talvella Alppi-lomaa, vaikken edes laske, mutta voisin hiihdellä jossain laaksossa, jossa on valkoista, puhdasta lunta. Sellaista ei meidän kulmilla oikein ole. Tietenkin Suomessakin voisi. Näkisin ehkä elämäni ekan poron…
Seurasin Levin MC:n tilannetta aktiivisesti netin kautta ja voihan vitsi, että sää teki temput. Ihmettelinkin sitä, että Rukalla taisi olla paljon parempi lumitilanne vaikka onkin etelämpänä? Vähän loskaistahan tuo alkutalvi saattaa olla, mutta pääasia että pääse rinteeseen. Ikävä lunta, Saksan marraskuu on vähän masentava….!
Oon viettänyt viimeiset päivät Levillä ja maanantai-iltana viimein alkoi odottamani lumisade. Levin maailmancup peruttiin huonon lumitilanteen vuoksi ja jäi kyllä itselläkin hiihtäminen tällä kertaa väliin. En ole vuosiin laskenut, mutta nyt syttyi joku pieni kipinä ja teki mieli rinteeseen. Saa nähdä löytääkö itsensä vielä tulevan talven aikana uudestaan pohjosesta… 🙂
Tuo Levin maailmacupin peruuntuminen oli kyllä paha juttu. Mutta minkäs sitä kelille voi.
Kai sitä nyt ainakin yksi laskettelureissu talvessa pitää tehdä ; – )
Heti teki mieli läheä rinteeseen 🙂 Tosin mieluummin ilman räntää ja sohjoa. Viime kerrasta Rukalla on vierähtänyt pian kymmenen vuotta, enkä sen jälkeen ole kunnon laskettelulomalla ollutkaan. Pitäisiköhän tänä vuonna?
Juu, sellainen kirkas aurinko, tasainen rinne, ja pikku pakkanen on kyllä kivempaa…
Nyt vaan reissua varaamaan ja laskettelemaan.
Ihania talvikuvia! Voikun tänne eteläänkiin saataisiin kohta lunta ja pakkasta. Itse en ole koskaan ollut laskettelemassa, kokemusta löytyy ainoastaan tavallisesta hiihdosta.
Kiitos!
Lumi kyllä piristää maiseman ja mielen.
Hiihtokoulussa kyllä oppii helposti perustaidot : )
Tuolla minäkin oon opetellut mäkeä laskemaan 🙂 Nyt on kyllä ollut niin monta vuotta taukoa että taitais olla kertauksen paikka. Ihania muistoja om Rukalta monta, siellä vietettiin monta hiihtolomaa perheen ja serkkujen kanssa.
Ruka on kyllä mahtava paikka!
Ei kun tuonne vaan verestämään taitoja.
”Keli oli karmea. Räntää, jäähilettä, alijäähtynyttä vettä. Oikeastaan kaikki mahdolliset veden olomuodot tulivat alas taivaalta.” Ei taida ihan olla kelit näin alkusyksystä kohdallaan 🙂
Vähemmän mutkamäestä kiinnostuneina olemme käyneet vain Saariselällä ja Luostolla – ja parin kokemuksen jälkeen päätyneet Davosiin, jossa myös oli hyviä maastohiihtolatuja ja paremmat ravintolapalvelut. Tosin noista vuosistakin on jo jonkin aikaa ja nyttemmin olemme hiihdelleet vaan Etelä-Suomessa ja vaan niinä (harvoina) talvina kun täällä on lunta!
Heh, ei olla sokerista jne. tuli kyllä muutaman kerran mieleen. Hankalinta oli varmaan kävelijöillä, kun alijäähtynyt vesi kiillotti kaiken luistinradaksi. Mutta kun hotellihuoneesta katseli valkoista rinnettä ja huurteisia puita, maisema oli kyllä kohdallaan.
Kävin tuolla myös ratsastamassa, ja lumisessa metsässä ei vinkka käynyt lainkaan. Se oli kyllä mukava kokemus.
Murtsikka on kyllä kivaa myös. En vaan muista missä varastossa on mun murtsikkasukset nyt. Pitäisikin etsiä ne jostain…
Kauniin näköistä talvikuvaa, etenkin nuo porot ja huskyt! Itse en ole paljoakaan laskettelua harrastanut, joten mielelläni lähtisin hiihtokoulun kautta rinteeseen tai ladulle
Hiihtokoulu on huippu juttu.
Onneksi tuolla on rinteitä laidasta laitaan, eli ei tarvitse mennä liian jyrkkään heti.
Mahtava toi husky-safarikuva! Jostain syystä omat matkani suuntautuvat aina kotikaupunkiani etelämmäksi. Pohjoinen ei ole koskaan ollut minun juttu, vaikka lumesta toisaalta tykkäänkin. Mutta onhan siellä pohjoisessa sitten kunnon lumien aikaan kaunista, joten ehkä…. joskus…Paitsi että siellä on se pimeyskin, jota en kyllä kestä.
Hyskyt on niin upeita!
Ymmärrän ihan hyvin sua ; – ) Ajoittain sama vika. Mieluiten suunta etelään…
Onneksi on tuo valinnanvapaus. Voi päättää mihin mennä ja mikä tuntuu hyvältä.
Hienolta näyttää tuo soihtulasku 🙂 Kivannäköistä tunnelmaa ja taas minä ruokafiilistelijä kuolaan täällä noiden ruokien perään! Meidän perhe on aina suunnannut muualle kuin laskettelurinteisiin lomailemaan, joten taitaa itsellä olla myös edessä hiihtokoulu, kunhan tuo tenava sen verran kasvaa, että sen voi sellaiseen työntää. Tälle talvelle suunnittelin kuitenkin miehelleni ylläriksi reissun Lappiin, sillä hän on aina rinteessä viihtynyt. Itse taidan kuitenkin vielä viettää suurimman osan ajasta vauvan kanssa takkatulen ääressä ja säiden salliessa myös pulkkamäessä.
Tuo soihtulasku ja ilotulitus oli ihan uusi juttu mulle. Avajaisissa en ole aikaisemmin tuota nähnyt, vaikka perinne onkin tuolla pitkä.
Pulkkamäki on aina hyvä vaihtoehto. Mulla on ollut kummatkin ipanat rinteen juurelle reilusti alle vuoden ikäisinä jo menossa mukana. Ihanaa, kun itse on ihan jäässä, ja vauva vaan köllii lampaantaljoihin ja untuvaan käärittynä tyytyväisenä raikkaassa ulkoilmassa <3
Pohjois-Suomi on jäänyt itselläni pahasti pimentoon yhtä lapsuuden hiihtolomaa lukuunottamatta. Luen kuitenkin todella mielelläni juttuja Kuusamosta tai Lapista, sillä olisi jo korkea aika lähteä noihin maisemiin. Lapsetkin haluaisi kovasti poroja moikkaamaan.
Nyt täti täällä heristää sormea. Pohjois- Suomi kun on melko iso pala Suomea : )
Porot on kivoja – Käristyksenä.
Heh, meillä on kesältä vähän erilainen kokemus Rukasta & Kuusamosta. Yövyttiin Iisakki Villagessa ja käytiin suppailemassa järvellä. Oli kyllä hauskaa ja leirintäalueella riitti tilaa, kun ei siihen aikaan juuri matkailijoita ollut (heinä/elokuun taite). Vaikka talvi taitaakin olla se pääsesonki, oli kiva huomata, että seudulla riittää puuhaa myös kesällä. Niin ja ne porot, niitä oli joka paikassa – olin yllättynyt, että jopa enemmän, kuin Lapissa tuli vastaan.
Onhan Rukalla tosiaankin paljon tekemistä myös kesällä. Ja hyttysiä : D
Itse tykkään just paeta pahimpia inisijöitä järvenselälle soutuveneellä.
Mä en muuten nähnyt viikonloppuna ensimmäistäkään poroa! 😀 Oli kyllä niin antoisa viikonloppu, vaikka jäähileitä ja lunta tulikin roppakaupalla taivaalta. Tuo valkoisen lumen näkeminen piristi kyllä kummasti.
Oli kyllä ihana viikonloppu. Heti kun palasi Ouluun, oli lumi poissa.
Me taisimme nähdä hieman liikaakin poroja, etenkin keskellä tietä. En niin kamalasti arvosta niitä… Elävänä.
Ihana kirjoitus, mukava kuulla että meillä päin viihdytään <3
Sen verran vaan haluan korjata, kun omaan korvaan (tai silmään tässä tilanteessa 😀 )särähti tuo 'lappilaista', Kuusamohan ei tosiaan ole Lapissa 😉
Mutta, tervetuloa Kuusamoon/Rukalle, toivottavasti meistä kaikista jäyhistä paikallisista jää hyvät muistot 🙂
Kiitos!
Tuo ”lappilaista” oli tosiaan tuon ravintolan kertomaa. Eli heillähän taitaa olla listallaan kaikkea pohjoista ruokaa… Mutta tajuan mitä tarkoitat. Itse juuri ihmettelin, miten joku kirjoitti Oulukin olevan Lappia… : )
Ette te mitään jäyhiä ole…
Rukalla olisi tosi kiva käydä talvella – minä kun olen käynyt siellä vain kesäaikaan. Kotimaassa matkailu on kyllä muutenkin ollut aika vähäistä viime vuosina, jos siis sukulointeja ei lasketa. Eli sitä suuremmalla syyllä voisikin olla aihetta alkaa tosissaan suunnitella laskettelulomaa Suomessa, vaikkapa tuolla Rukalla.
Rukan kesämatkailu on ihan oma juttunsa. Aivan upea paikka silloinkin. Ajattelin tehdä siitäkin jutun jossain vaiheessa.
Sulla tosiaan ollut vähän vähäisempää tuo kotimaassa matkailu, mutta en mä olisi siitä mitenkään pettynyt ; – )
Voi että, yhden kauden Pisteellä työskennelleenä tuli kyllä hyviä muistoja mieleen monesta kuvasta vaikka melkoisesti siellä taitaa olla paikat muuttunut siitä, sillä eipä ole tullut käytyä tuolla kymmeneen vuoteen. Itse en ole yhtään talven ystävä, mutta kyllä laskettelureissuissa silti on sitä jotain ja hieman alkoi jo polttelemaan tuo rinteeseen pääsy!
Ai, olet ollut tuolla töissä. Huippua!
Juu, ei koko talvesta tarvitse pitää, pitääkseen laskettelusta ja hiihtokeskusten fiiliksestä.
Hehe, luin postauksen ja laitoin heti poikaystävälle viestiä että mites ois Ruka tossa keväällä kun palaan Suomeen. Monta vuotta sitten viimeksi käynyt, mutta ihana paikka. Kauhea kun mulla iskee Suomi-ikävä kyllä ihan uusiin ulottuvuuksiin täällä Kiinassa, enpä oo tällaistakaan piirrettä ennen itsessäni huomannut. Kuksa-ravintolan ruoat kuulosti sydäntäsärkevän hyviltä.
Miten se menikään… Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
Tuon ravintolan ruuat olivat kyllä erittäin hyviä. Söin siellä savustetusta mustajuuresta tehtyä keittoa, ja se oli järjettömän onnistunut.
Oi että, miten ihanalta Rukan reissu vaikuttaakaan. Ihanaa, että teillä on tuollainen perinne, ja pystyitte toteuttamaan matkan tänäkin vuonna! Itse olen ollut Rukalla viimeksi 2010, joten olisi jo enemmän kuin korkea aika lähteä uudestaan, pakko myöntää, että Rukalla on sitä tunnelmaa <3 Aivan ihana paikka.
Miten muuten on mennyt? Olette olleet paljon mielessäni, hassua, sillä aloin lukea blogiasi vasta muutama kuukausi takaperin mutta silti siitä tullut jotenkin niin tärkeä. Kaikkea hyvää teille!
Kyllä Ruka kuuluu jokaiseen talveen!
Mitäs meille… Tässä päivä kerrallaan eteenpäin. Vähän sekavahan tilanne edelleen on. Tarkoitus on ollut kirjoittaa kuulumisia myös blogin puolelle, ja kirjoitankin, kunhan vain löytyisi aikaa keskittyä kunnolla.
Kiitos että seuraat <3 ja samoin hyvää talvea Sinulle.
Voi vitsit, mun olisi pitänyt viedä tuo tanskalainen kumppanini Suomilomalle Rukalle harmaan ja märän Kuopion sijaan, niin olisi saanut hieman mukavamman ensikosketuksen Suomeen. Tai ainakin minä olisin pitänyt enemmän lumisesta maisemasta 🙂
Juu, onhan tuo vähän erilainen kuin sateinen kaupunki. Mutta kyllä mä luulen, että hän oli tyytyväinen Kuopioonkin!
Talvi ei koskaan ole ollut mun juttu. Kun olen 1v. taaperona nähnyt ensimmäisen kerran lunta, olen alkanut itkemään. Eikä se kaukana ole ollut vanhempanakaan. 😀
Jälkikasvun vuoksi noissa maisemissa voisi joskus käväistä ja onhan tietenkin aina kesä ja ruska-aika.
Ihana tuo husky erivärisine silmineen.
Nuo koirat oli siis niin parhaita!
Kävin tutustumassa myös heppoihin ja ajattelin kirjoittaa niistä ihan oman jutun.
Rakastin laskettelua lapsena yli kaiken, ja kotikaupungissa oli oma pieni laskettelukeskus, jossa käytiin parhaimmillaan useamman kerran viikossa. Joitakin kertoja ollaan käyty perheen kanssa myös Levillä pääsiäishangilla, mutta muuten olen kyllä pitänyt taukoan laskettelusta jo monta monta vuotta. Iso-Syötteellä ja Himoksella olen käynyt myös, mutta Rukalla en koskaan – enkä oikeastaan ole nyt aikuisena enää edes hinkunut laskemaan, lämpimät kohteet ovat kiinnostelleet enemmän. Tosin just pari päivää sitten näin kuvan Levin igluhotellista, ja siitä heräsi ajatus, että mitä jos tänä talvena taas jotain…. 😀
Yllätys, yllätys. Lämmin houkuttelee kyllä aika usein minuakin… ; – )
Peuramaalla, Tahkolla ja Levillä on tullut käytyä Rukan lisäksi paljon. Nyt kun lapset ovat jo isoja, palveluista kaikenlainen itsensä hemmottelu ja muukin kuin laskettelu on ruvennut kiinnostamaan.
Rukalla oli muuten järjettömän hyvä valikoima ulkoiluvaatteita, siis muutakin kuin lasketteluun tarkoitettuja. Tuli ostettua ihanat lämpöiset sormikkaat sieltä.