Dharavi slummikaupunki Mumbain sisällä
Dharavi, yksi maailman suurimmista slummeista, sijaitsee Intian finanssipääkaupungin Mumbain sydämessä. Kyseessä ei ole perinteinen aaltopellistä kasattu avoviemäreitä täynnä oleva slummi, vaan kaupunki kaupungin sisällä.
Dharavin slummin 535 hehtaarin pinta-ala on valtion omistuksessa, mutta talot ovat yksityishenkilöiden ylläpidon varassa. Slummi tarjoaa halpaa majoitusta heille, jotka muuttavat Mumbaihin ansaitakseen elantonsa. Kyseessä ei ole pelkkä ”köyhällistön” alue, vaan Dharavissa asuu esim. lääkäreitä tai insinöörejä, joiden varsinainen koti saattaa olla kaukana esikaupunkialueella. Pitkän kotimatkan ja halvan vuokran vuoksi he asuvat työviikkonsa ajan slummissa.
Arvioitu lukuaika: 12 minuuttia
Dharavin slummivierailu on raskas, muttei pahimmasta päästä.
Slummimatkailu eettisyydestä on jauhettu vuosien saatossa loputtomiin. Onko se nyt oikein mennä pällistelemään toisten kurjuutta tai kärsimystä? Puhutaan ns. pimeästä turismista tai tuskaturismista. Slummimatkailu kuuluneen alalajiin ”poorism”, eli vierailua surkeilla alueilla.
Olen vieraillut erilaissa slummeissa Aasiassa ja Afrikassa aikaisemmin. Mumbain Dharavi on toki slummi, mutta ei lähellekään sieltä pahimmasta päästä. Yksin tuonne ei kuitenkaan kannata mennä. Turistilla on mahdollisuus valita lukemattomista vaihtoehdoista mieleisensä slummikierros. Itselläni oli Get Your Guide -palvelu kautta ostettu opastus.
Kokemus on minulle aivan riittävän autenttinen ja en kokenut mitenkään riistäväni ketään. Olen 100% varma siitä, että kyseiseltä kierrokselta oppaan palkkiosta joku ropo siirtyi myös käytyyn kohteeseen. Sen verran leveästi hymyiltiin, kun minut saatiin paikalle raahattua. Kyllä, sanon ”raahattua”, sillä osa kohteista oli niin karmeita, että oppaan oikeasti piti maanitella minua sinne menemään. Kiipeäminen esimerkiksi kolme kerrosta lähes pystysuoria tikkaita ylöspäin johonkin hikipajaan ei lähtökohdallisesti kuulunut minun suunnitelmaani. Kannattaakin varmistaa, että oppaalla ja opastettavalla on sama käsitys siitä, kuinka vaikeisiin paikkoihin mennään ja sen jälkeen vielä itse miettiä, millaisia riskejä haluaa ottaa.
Entäpä sitten valokuvaus. Kuvata saa. Mutta miettiä pitää missä ja miten kuvaa. Niissä paikoissa, mihin minut vietiin, kuvaus oli tietenkin OK. Kadulla taas voi esittää itselleen kysymyksen, onko kaiken kärsimyksen ikuistaminen tarpeen? Loukkaantuneista eläimistä tai rammoista ihmisistä saisi tietenkin lukijoita shokeeraavia kuvia, mutta mikä sen kuvan tarkoitus oikeasti olisi ja missä yhteydessä sitä käyttäisin? Riittää, kun itse sen on nähnyt ja näky on jäänyt ikuisesti muistiin.
Dharavin alueella on tehty ja tehdään elokuvia.
Dharavi kiinnostaa myös matkaohjelmia tekeviä. Itse aluehan nousi suuren yleisön tietoisuuteen Slummien miljonääri -elokuvasta ja slummiin tehdään erityisiä teemakierroksia elokuvan kuvauspaikoille. Top Gearin James May oli kierrokseni aikaan kuvaamassa omaa matkaohjelmaansa alueella, missä tehdään paljon nahkatuotteita. Kovasti yritin muutaman muun turistin kanssa päästä filmille mukaan, mutta kameramies vaan naureskeli. Otoksessa hän oli tinkimässä lompakkoa itselleen.
Dharavi ja junarata liittyvät yhteen
Dharavi sijaitse Mumbain kahden suurimman pääkaupunkijunalinjan vieressä, mikä tekee työmatkan moneen suuntaan erittäin käteväksi muuten täysin tukossa olevassa kaupungissa.
Dharavissa vierailu alkaakin lähes poikkeuksetta junaradan ylityksellä. Koska Dharavissa on paljon pienteollisuutta, ihmiset kärräävät junaan tai junasta pois jos jonkinlaista nyssäkkää. Tyypillistä on, että täältä käydään ostamassa tavaraa, jota sitten myydään muualla hyvän katteen kanssa.
Kukaan ei tiedä tarkkaa asukasmäärää.
Dharavin slummi syntyi vuonna 1800-luvun lopulla, kun kalastajat ja muualta tulevat siirtotyöläiset alkoivat asuttaa aluetta. Kyseessä oli alkujaan suo, joka hiljalleen kuivui ja täyttyi. Dharavin asukaslukua on vaikea laskea tarkasti, koska tuhannet ihmiset muuttavat Mumbaihin päivittäin, joista monet slummiin. Arvioiden mukaan asukkaita olisi kolmesta viiteen miljoonaa. Nykyisin alue on jakautunut kortteleihin asukkaiden kotipaikkakuntien, kielen ja uskonnon mukaa
Dharavin yritykset pyörittävät yli miljardin euron liikevaihtoa vuodessa.
Dharavissa on todella runsaasti pienteollisuutta ja tekstiiliyrittäjiä. Hyvin paljolti toiminta pyörii erilaisen kierrättämisen ympärillä. Yrittäjä ei välttämättä osaa edes kirjoittaa kunnolla, mutta hänellä voi olla tietokonepaja, jossa hän korjaa vanhoja tietokoneita. Alueella valmistetaan mm. ilmastointilaitteiden filttereitä, erilaisia värjäysaineita, pahvilaatikoita, matkalaukkuja, muovipakkauksia, T-paitoja, muovihelmiä, korjataan autonrenkaiden sisäkumeja, poltetaan keramiikkaa ja värjätään design-nahkoja. WHO:n arvioiden mukaan Dharavin yritykset pyörittävät yli miljardin euron liikevaihtoa vuodessa.
Mumbain slummi sijaitsee erittäin kalliilla maa-alueella.
Marraskuussa 2022 energia- ja infrastruktuurijätti Adani-konserni voitti tarjouskilpailun ja Dharavin yli 20 vuotta jumissa ollut kunnostusprojekti saattoi kenties nytkähtää eteenpäin. Kyseessä olisi 180 hehtaarin kokoinen kunnostettava alue jonka vaikutuspiiriin pääsisi tai joutuisi noin 60 000 slummilaista. Hallitus haluaa edes jotakin edistystä alueelle ennen vuoden 2024 vaaleja. Ihmiset tulisi kuitenkin siirtää pois alueelta, jotta uusia maksuttomia asuntoja voitaisiin rakentaa. Moni ei ole lainkaan halukas poistumaan slummista ja yleisesti näissä projekteissa nähdään takana halua saada erittäin arvokasta rakennusmaata rakennusliikkeille, jotka sitten rakentaisivat asuntoja aivan muille kuin slummilaisille. Yksi ongelma on myös määritellä se, kuka edes on uuteen maksuttomaan asuntoon oikeutettu Dharavin slummilainen.
Eivätkä kunnostusprojektit ole koskaan muutenkaan ongelmattomia. Tilastot nimittäin osoittavat, että kun ihmiset muuttavat pois slummeista ja saavat asuntoja kunnostusprojekteissa, he myyvät tai vuokraavat kotinsa muuttaakseen takaisin slummeihin ansaittuaan rahaa.
Monet Dharavin perheistä ovat asuneet alueella jo useamman sukupolven ajan. Toisin kuin usein luullaan, slummi ei ole vain huojuvia kerrostaloja, jotka ovat täynnä kymmenen neliön koppeja, vaan alueelta löytyy myös suurehkoja ”hyväkuntoisia” taloja. Asukkailla on kodin lisäksi Dharavissa usein myös tehdas ja myymälä jotka tarvitsevat myös jatkossa paikan. Toisin kuin länsimaissa, samassa talossa voi asua eri kerroksissa koko suku. On selvää, ettei valtio kykene tarjoamaan samanlaista yhteisöllisyyttä uusissa taloissa. Uudet asunnot ovat myös entisiä huomattavasti pienempiä.
Jos katsoo Dharavin rajoja huomaa, kuinka lähellä sitä on finanssikompleksi Bandra Kurla. Dharavin toisella puolella taas on vilkas ja arvostettu Dadarin asuinalue. Alueella on tulevaisuudessa kaupungin parhaat yhteydet, sillä myös metro on ulottumassa slummin alueelle. Veikkaanpa, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua Dharavia ei enää nykymuodossaan ole.
11 comments
Aloitin matkabloggaamisen Mumbaista ennen kuin Slummien miljonääri elokuvaa oli edes tehty. Hyvästä elokuvasta huolimatta Dharavin slummialueet eivät ole koskaan mahtuneet matkasuunnitelmiini. Olen nähnyt Mumbaissa pilvenpiirtäjiä, jotka on slummien asukeille rakennettu, mutta asukit itse eivät halua lähteä pois synnyinsijoiltaan eli slummeista. Liekö jokin inhimillinen piirre. Vaiko vain halu tienata vuokraamalla eteenpäin.
Mitä taasen valokuvaamiseen tulee, niin mielestäni kurjuudenkin kuvaaminen on ok, sillä en menisi luottamaan siihen, että näkemänsä muistaa enää vuosikymmenenkään päästä kovinkaan hyvin. Mutta pitää nähdä ja kuvata myös kauniitakin asioita. Kurjuuden keskeltäkin niitä löytyy.
Goassa olen nähnyt slummiasunnon sisältäpäin ja se vaikutti paremmalta kuin yhden tai kahden tähden hotellihuone Intiassa.
Mielenkiintoinen tieto tuo, että tuolla saattavat asua myös ihan kelpo ammatin ja tulot omaavat ihmiset pendelöinnin raskauden takia!
Tosi mielenkiintoinen postaus. Olen parhaillaan kirjoittamassa opinnäytetyötä pimeästä turismista. Itsekin haluaisin kyllä nähdä matkakohteen tuonkin puolen, jos Mumbaihin päätyisin.
Mielenkiintoinen kohde. Itsellä nuo koirat ja niiden huonot olot tekevät usein eniten pahaa ja tietysti myös ihmiskohtalot mietityttävät. Kapkaupungissa opas kertoi meille, että kun kodittomille on rakennettu asuntoja slummeissa, niin he ovat vuokranneet ne eteenpäin ja jatkaneet itse asumista heikommissa oloissa. Vähän samaa siis ilmeisesti tuollakin ilmoilla, ettei ihan helppoja keissejä ratkaistaviksi nämäkään ongelmat.
Intialaiset näköjään vihaavat tuolla valokuvatuksi tulemista yhtä paljon kuin Tamil Nadussa, jossa sentään näytti kutakuinkin hyvinvoivalta. En tiennyt, mitä odottaa tältä blogipostaukselta, mutta kuitenkin oli sellainen tunne, että oli toivoa paremmasta ja ihmiset rakensivat tulevaisuutta, toisin kuin esimerkiksi amerikkalaisessa slummissa. Olen avuton tuollaisen edessä. Tiruvannamalaissa ostin itselleni vaatteita ja olisin voinut antaa tippinä helposti myyjälle kuukausipalkan verran lisää, mutta tiedän myös, että sellainesta summasta rahaa saattaa tulla tapetuksi. Amazoniassa retkeilin usein köyhillä alueilla, mutta ne samat veneet, mitkä kuljettivat meitä, toivat asukkaille puhdasta juomavettä.
Kiva, että olet back! On varmasti ollut melkoinen kokemus tuo slummivierailu! Olet kyllä rohkea soolomatkustaja.
Paljon oli nyrkkipajayrityksiä kuvissa. Olitko kuvakulmilla valinnut niin, että ei ollut tavara/roskakasoja yms vai oliko suht koht ”siistiä”?
Oi tuo ensimmäinen koirakuva on kyllä paljon puhuva, mielenkiintoisia paikkoja ja itse voisin kyllä osallistua (ilman lapsia) tällaiselle opastetulle kierrokselle. Maailman näkeminen avartaa? Aika hurja tuo liikevaihdon määräkin tuolla vuodessa.
Varmasti ollut mieleenpainuva kierros! Ei varmasti pahimmasta päästä, mutta kyllä varsinkin nuo koirakuvat herkistivät 🙁
Tosi mielenkiintoinen kierros. Venezuelassa asuessa slummit tuli tutuiksi, sillä eräs niistä sijaitsi vuokra-asuntoa vastapäätä, ja Etelä-Amerikan suurimmassa slummissa Petaressa tuli käytyä pari kertaa, sillä metro pysähtyy sielläkin. Hieman toi Petaren mieleen tuo kierroksesi. Tel Avivissakin on ollut pieniä slummeja, joissa laittomasti sinne aikoinaan asettuneet ihmiset asuneet hökkellimäisellä alueella.. Koska ne ovat sijainneet kalliilla alueilla, joihin on haluttu rakentaa uusia rakennuksia, hökkelialueiden asukkaat ovat yleensä tehneet paljon vastarinraa, ja useasti kuitenkin saaneet korvauksen jonka avulla nuuttaa muualle kuin keskustan alueelle.. Nyt niiden tilalla tornitaloja…
Dharavi näyttää tosiaan varsin hyväkuntoiselta asuinalueelta, kun vertaa joihinkin Afrikassa, Etelä-Amerikassa tai Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltojen eteläpuolella. Mielestäni kiinnostavia kohteita enkä itse koe tuollaisissa vierailua lainkaan ettisesti arveluttavana. Ja usein tosiaan on niin, että käynnin pystyy järjestämään niin, että paikkaan jää käynnistä myös rahaa.