Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi.
Ovet on tehty avattavaksi | Kenen käsi on kolkuttanut tätä ovea? Keiden kädet kuluttaneet kahvan patinoituneeksi. Onko ovesta kuljettu tuntien odotusta ja iloa, vai menty sisään pelko sydämessä ja raskain mielin? Onko ovi aina avautunut myös toiseen suuntaan halutessasi – Tuskin. Tätä mietin etenkin haaremeissa ja naisille tarkoitetuissa osissa palatseja.
”Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.”
-tuntematon
Ovet ja ikkunat antavat suojaa ja yksityisyyttä
Katsellessani Intian ja Nepalin matkan kuvasaldoa havahduin siihen, että olen kuvannut enemmän ovia ja kulkuaukkoja, kuin itse rakennuksia. Intian palatsit olivat täynnä raskaita massiivipuuovia, joita koristivat mitä upeimmat messinkikoristeet. Nepalin puolella taas oltiin lähempänä tavallista ihmistä ja huomioni kohdistui etenkin porttihoveihin.
Alla olevat ovet on kuvattu Pritam Niwas Chowk -nimisellä sisäpihalla Intian Jaipurissa. Aikanaan pihaa on käytetty kuninkaallisiin tanssiesityksiin. Kuninkaalliset naiset katselivat esitystä porttien yläpuolella olevista jharokhanien, ei kivisten ikkunoiden läpi. Naiset näkivät hyvin pihalle, mutta heitä ei voitu nähdä lankaan.
Osa ovista avautuu vain käskystä
Suurissa linnoituksissa katse kiinnittyy usein jyhkeisiin muureihin ja vartiotorneihin. Ne ovat olleet todistajina taistelujen ryskeille, kun kohtaloita ratkottiin miekoilla. Vanhat ovet seisovat vähintäänkin yhtä arvokkaasti sodan jäljiltä. Usein mietin millainen melu ja aseiden pauke on kuulunut ovien takaa. Miltä on tuntunut sotilaista, kun he ovat astuneet niiden läpi kohti taistelukenttiä.
Jaipurin Amber Fort -linnoituksessa ovet ovat mahtipontisia. Niistä on kulkeneet hallitsijat ja yhteiskunnan yläluokka. Tavallinen ihminen ei ole niihin saanut koskea, vaan ne on avattu vain käskystä hänelle.
Voi kun ovet voisivat puhua!
Nyt nämä Nepalin Kathmandussa kuvatut kulkuaukot ja ovet ovat auki vieraan astua, mutta kiinni ollessaan ne ovat tarjonneet suojaa ja turvaa. Suurin osa näistä ovista on kuvattu erilaisissa luostareissa ja temppeleissä.
Nämä upeat nepalilaiset vanhat ovet seisovat edelleen äänettöminä, kätkien tarinoitaan menneiltä päiviltä. Voi että, kun ne osaisivat puhua. Kuinka monta vierasta onkaan ovista kulkenut, ja miten heidän matkaansa jatkanut.
9 comments
Minäkin olen ”ovihullu”. Tykkään kuvata erilaisia ovia, etenkin ulkomailla reissatessa, joskus toki ”puhuttelevia” ovia tulee kotimaassakin vastaan.
Upeita ovat ja kiva kun olet ikuistanut tänne meidänkin ihailtavaksi. 🙂
Ovet on tehty avattaviksi. Näen usein unta ovista ja taloista. Minullekin ovet ovat merkityksellisiä ja kuvaan niitä, jos ne ovat kauniita tai muuten puhuttelevia. Itse asiassa olen aktiivisempana Instagram aikana seurannut ja postannut #doorsandwindows. Kiitos näistä ovitarinaoista.
Olipas mielenkiintoista huomata, että jollain muullakin on ovimania. Voisin rakentaa valokuvanäyttelyn (tai useamman) pelkästään ottamistani ovikuvista. Ovissa on jotain todella kiehtovaa. Ne kuvaavat kulttuuria, aikaa ja varallisuutta ja usein ne ovat myös rakennusten kauneimpia osia. Hienoja ovia olet kuvannut.
Ovet ovat kyllä kuvauksellisia ja usein rakennuksessa se katseenvangitsija. On tullut ihailtua ja kuvattua ovia, aika monia tietysti avattuakin. Merkittävimmät avatut ovet elämässäni taitavat olla kuitenkin kuvainnolllisia. 🙂
Monessa maassa tuolla suunnalla, siis Aasiassa, Lähi-idässä ja miksei ainakin Pohjois-Afrikassakin, asumukset sisäpihoineen kätkeytyvät juurikin kauniiden ovien taakse. Samalla tavalla kuin vaikka Länsi-Euroopassa pientaloalueillakin pääsee näkemään pihoille ja jossain vaikka Alankomaissa ikkunoista taloihin sisäänkin ihan tarkoituksella, niin tuolla kadut ovat – ovia lukuunottamatta – aika tylsiä 🙂
Sama kuin Mikko, eli otin esille Intian kuvani ja etsin ovia. Useimmiten oli avoimia portteja. Näkemäni ovet eivät olleet kovinkaan kummoisia. Yhden päällä oli pitkä rimpsu tamilinkielistä tekstiä, mikä ei houkutellut avaamaan.
Lapsena katselin omituista norjalaista lastenohjelmaa, missä keskellä maaseutua oli ovi, josta astumalla pääsi erilaisiin paikkoihin, kuten kaupunkiin tai vaikka televisioon jonkun olohuoneeseen. Elämäni merkittävimmät ovet ovat olleet lentokoneen ovia.
Olipas koskettavia nuo alun ajatukset ovista ja niiden merkityksestä! 🙂 Itse en ole mikään ovikuvaaja tai -bongari, mutta jatkossa kiinnitän niihin varmasti enemmän huomiota!
Olipa ihania ajatuksia ja oivalluksia postauksen alussa, mitä oven avaamisen jälkeen elämässä tapahtuukaan… Ovet on kyllä aivan ihania kuvattavia! Malediiveilla innostuin kuvaamaan värikkäitä ovia. Maailman ovista olis mielenkiintoista nähdä joskus jokin näyttely, niin paljon erilaisia ovia maailmassa on.
Kuulostaapa kiinnostavalta, pitääkin tsekata omia kuvia Nepalista, että minkä verran ollaan kuvailtu ovia. Jotenkin ajattelisin, etten kovin paljoa. No, kyllä niitä varmasti joitain on kuvattuna.