Cassis – Ranskan Rivieran pikkuinen hurmuri – Qui a vu Paris et non Cassis, n’a rien vu -“Joka on nähnyt Pariisin, mutta ei Cassista, ei ole nähnyt mitään”, lausui aikoinaan Frédéric Mistral, ranskalainen runoilija ja nobelisti.
Cassis on pieni merenrantakylä Etelä-Ranskassa parinkymmentä kilometriä Marseillesta itään. Kylä on Ranskan Rivieran pikkuinen hurmuri. Se on niin pieni, että jää monelta jopa huomiotta. Hieman samanlainen kuin Eze, joka taas sijaitsee Nicen vieressä.
Olimme kuulleet tästä paikasta niin paljon suosituksia, että huhtikuussa muutama vuosi sitten ajellessamme Ranskan Rivieralla, päätimme pysähtyä Cassisiin yöksi. Cassis oli heti ensimetreiltään asti aivan ihana. Paikka suorastaan huokui välimerellistä elämäntyyliä, joskin oli myös täynnä turisteja. Mutta Ranskan Riviera ei olisi Ranskan Riviera ilman turismia.
Cassis | Valkoviinin lisäksi valkoista kalkkikiveä
Cassis on rakennettu suojaisaan poukamaan, ja kaupungin ympärillä kohoaa korkeita valkoisia vuorenrinteitä. Cassisin vaalea kalkkikivi oli aikanaan himoittua rakennusmateriaalia, ja sitä käytettiin mm. Alexandrian ja Marseillen satamien rakentamiseen. Nykyään Cassis elää turismista ja se tunnetaan myös erinomaisista valkoviineistään. Ennen kuin pääsimme Cassisiin ja tutustumaan sen valkoviineihin, teimme todellakin läheistä tuttavuutta tuon kuuluisan valkoisen kalkkikiven kanssa.
Hieman ennen kaupunkia oli houkuttelevan näköinen kyltti – patikkareitti! Olimme istuneet autossa jo tunteja, joten päätimme käydä hieman jalottelemassa. Evääksi otimme pari jugurttia ja puolikkaan vesipullon. Idea oli ihan vain kurkistaa reittiä ja tulla sitten autolle takaisin. Kengät olivat kevyiden sandaalien tasoa ja muutenkin varustus enemmän rannalle sopivaa, kuin monen tunnin kävelyyn.
Patikkapolku nousi ensin ihan maltillisesti havupuiden reunustaman ja siinä oli oikein kiva verytellä jalkojaan. Sitten nousu rupesi jyrkkenemään ja puusto katosi kokonaan. Pehmeä hiekka muuttui liuskemaiseksi kalkkikiveksi, joka luisti kenkien alla joka suuntaan. Tässä vaiheessa meidän olisi pitänyt tajuta kääntyä takaisin autolle, mutta näytti siltä, että matkaa ei olisi enää pitkälti laelle.
Äkkiä minulle tuli ihan kamala väsy ja pahaolo. Huikkasin Tepolle, että nyt olisi pakko pysähtyä ja saada vähän juotavaa ja energiaa. Meillähän oli ruhtinaallisesti mukana todellakin kaksi jugurttia ja se puolilitraa vettä. Jaoimme kaiken kristillisesti tasan. Hetken harkitsin palaamista yksin autolle, mutta kun se huippu oli jo niin lähellä.
Voi äiti. Tuntui, että se saamarin rinne vain jatkui ja jatkui. Huippu saavutettiin suuren puuskutuksen ja tsemppaamisen jälkeen. Kyllä kannatti, sillä maisemat olivat ihan uskomattomat! Alas tultiinkin sitten todella varovaisesti. Pari kertaa kävin polvillani, kun kivet luistivat alta pois. (Huippu, jolla kävimme, näkyy jutun ensimmäisessä kuvassa talojen takana).
Cassis | Taiteilijoiden suosima
Monet yhdistävät Cassisin ja Virginia Woolfin. Tämä kuuluisa kirjailija on kyllä vieraillut Cassisissa, mutta valitettavasti ei ole olemassa mitään Virginia Woolf-reittiä, jota seurailla. Virginia Woolf asui Cassisissa useana vuonna 1925-1929 muutaman viikon ajan ja kirjoitti Virginia Woolf à Cassis – teoksessa paikan olevan ”pieni paratiisi, jossa vuorottelevat viinireittien kalkkikiviseinäiset talot, sekä majakalle viettävät polut”. Kysymys on kuitenkin teoksen tutkijoiden mielestä enemmän mielentilan kuvaamisesta, kuin todellisista poluista ja kujista, millä kirjailija olisi kulkenut.
Cassis ja sen valo ovat viehättäneet myös taidemaalareita läpi vuosisatojen. Etenkin impressionistit ja kubistit haltioituivat alueen maisemien väreistä. Satama, kylä ja Calanque-kalliot ovat ikuistettu varmasti tuhansiin tauluihin vuosien aikana. Kaupungissa onkin silmiinpistävän paljon erilaisia taidekauppoja.
Cassis | Satamassa herkutellaan kalalla
Cassis houkuttelee päiväretkeläisiä lounastamaan satamansa kalaravintoloihin. Ruokalistoilta löytyy tietenkin kalaa, mutta myös muita perinteisiä provencelaisia ruokia. Jos tänne tulet, kokeile makrillia, turskaa tai hietakampelaa.
Söimme täällä yhden parhaimmista kalakeitoista mitä eteen on tullut. Bouillabaisse poikkesi totutusta hyvin paljon. Jo sen tarjoilutapakin oli mielenkiintoinen. Ensin laitettiin leipää keittolautanen täyteen ja sen päälle kaadettiin liemi. Tuloksena oli enemmänkin sose, kuin keitto, mutta maku oli mahtava. Tässä bouillabaissessa ei siis ollut mitään kalaa tai perunaa ym. erillisinä paloina, pelkästään uskomattoman maistuva kalaliemi, johon pikkukalat ruotoineen olivat saostuneet tuntien keittämisen jälkeen.
Cassis | Tunnetuimmat Calanque-kalliot sijaitsevat täällä
Cassisin satamasta pääsee helposti veneretkille ihailemaan Calanque-kallioita. Calanque eli kalanki on nimitys valkoisille, kalkkikivisille jyrkille kallioille, joita esiintyy Välimeren rannoilla ( ja jollaisen päälle olimme edellisenä päivänä kiivenneet). Tunnetuimmat kalankit sijaitsevat juuri Marseillen ja Cassisin välissä. Teppo käväisi tällaisella veneretkellä, mutta itse jätin sen väliin kovan merenkäynnin takia.
Hotel Le Golfe, 90 eur. yö, osoittautui varsinaiseksi loukuksi. Tutkin petivaatteita pitkään, mutta kyllä ne puhtaat (kai) olivat. Vessa oli pienin näkemäni. Sinne oli pakko peruuttaa sisään, koska kääntymään ei mahtunut. Vettä tuli – jos tuli. Mikäli jotain positiivista haluaa sanoa, niin aamiaisen sai nautittua terassilla, josta avautuivat näkymät suoraan satamaan.
25 comments
Cassis on tullut mua vastaan juuri taiteen kautta. Madridin taidemuseossa oli taulu, joka esitti tuota satamaa. Tekijä ei ole jäänyt mieleen. Se oli niin vaikuttava, että otin taulusta kuvan ja päätin etsiä paikan. Vielä toiveissa, että pääsen sinne!
Toden totta pikku jaloittelun heititte! Ylhäältä otetusta kuvasta huomaa kyllä, että satama on ihan kivenheiton päässä! 😀
Kiitos Anna K
Cassis ympäristöineen on tosissaan ollut aika kuvattu paikka. Ja ei kyllä ole ihmekään, kun maisemia katsoo.
Jep. Ihan kevyt pikku päiväkävely 🙂
Ihana ihana Provence! Cassiksesta tuli ensimmäisenä mieleen mustaherukkalikööri, mutta tämän paikkakunnan kanssa sillä ei liene mitään tekemistä. Jotenkin musta tuntuu, että Provence on sellainen herkku, että ihan sama minne menee, kaikki mestat on ihkuja. Mutta voi noita ranskalaisia hotellihuoneita. Olenpa joskus itse joutunut kulkemaan sängyn kautta ovelle, kun lattiaa pitkin ei mahtunut 🙂
Kiitos AnneMaria
Cassis tosiaan taitaa merkitä mustaherukkaa ranskaksi. Mutta mä luulen, että tämä Cassis on enemmänkin tunnettu viinistä, kuin likööristä.
Ranskalaiset hotellihuoneet. Huoh… No ehkäpä ne kuuluu siihen ”kokemukseen”, jota ilman matka ei olisi matka Ranskaan 😀
Kivan näköinen paikka, jossa voisi vaikka käväistä joskus. Oletan siis että olen menossa vielä useasti Ranskan Rivieralle. 😀 Tuo onkin ärsyttävää, kun silmämääräisesti näyttää että jokin näköala tms. on ihan lyhyen kävelymatkan päässä ja sitten huomaa tarpovansa loputonta polkua. Ylöspäin on raskasta mennä, mutta alas monesti huisin paljon hankalampaa.
Kiitos Virpi
Tuo olettamuksesihan ja asenteesi on vallan mainio. Tietenkin käyt Ranskan Rivieralla joka vuosi 🙂
Hienolta näyttää ja mielellään olisi kuvailemaasi kalakeittoa maistanut. Puhutko muuten sinä tai Teppo ranskaa? Paljon olette Ranskassa reissanneet ja sitä mietin, että miten Pariisin ulkopuolella pärjää pelkällä englannilla. Ainakin ihan jo Pariisissa jouduin kysymään tarjoilijoilta ruokalistan sanojen merkityksiä, sillä en itse ranskaa perusfraaseja enempää osaa. Siellä pärjäsi kyllä ilman ongelmaa, mutta onkohan muissa kaupungeissa sama juttu?
Kitos Sandra
Ei puhuta kumpikaan ranskaa. Tai siis kohteliaisuudet tietty, ruokien nimiä, oikea/vasen, satunnaisia sanoja ja numeroita osataan. Hyvin on pärjätty. Ne puhuu ranskaa, me englantia, suomea ja elekieltä. Jossain osaavat englantia erittäin hyvin (isot hotellit, paremmat ravintolat), yleensä ymmärtävät joitain sanoja, mutta eivät halua puhua sanaakaan. Hauskimpia on ollut ravintola, jossa vanhempi täti kipitti hakemaan pienen pojan jostain (joku 10-v), joka sitten puhui englantia.
Mulla on ruokasanasto sellaisena ohjelmana kännykässä, niin siitä aina tarkastan, että mitähän tämä on tai ihan googlaan. Kuten esim. juoksutusmaha oli hitusen hankala saada selville 😀
Rikosilmoituskin on saatu tehtyä niin, että poliisin kanssa keskusteltiin käännösohjelman kautta!
Oooh, onpa ihanan näköistä! En ollut tällaisesta paikasta kuullutkaan. Me ollaan menossa ensi viikolla päiväksi Marseilleen, nyt mietin ehtisimmeköhän käväistä tuollakin 😀
Eikös olekin. Tosi kiva kylä. Marseillesista tekevät esim. meriretkiä juuri Cassisiin katsomaan niitä kalankeja.
Pariisi on nähty, mutta Cassista ei – mutta eipä sitten mitään muutakaan osaa Ranskasta. Täytyy lähteä joku kerta ajan kanssa kiertämään maata ja nauttimaan rannikon kohteista. 🙂 Yksi ystävistäni on piakkoin muuttamassa väliaikaisesti Monacoon, joten hänen luonaan kyläilemässä käydessä voisi lähteä kauemmaksikin ihmettelemään.
Kiitos Elisa-Maria
Vau! Kaveri Moncossa. Kuulostaa siltä, että majapaikka on hankittu. On muuten melkoinen etu, sillä hotellit ei ole ihan halpoja tuolla etenkään sesonkina.
Näitä pikkukyliä lähtisin itsekin mielelläni tutkimaan uudelleen Rivieran varrelle. Nizza tuli pintapuolisesti jo nähtyä ja on siinä alueessa kieltämättä oma viehätyksensä. Tunnistan olevani just se, joka haluaa kiivetä myös kaikista korkeimmalle kukkulalle näköalojen takia 🙂
Kiitos
Ranskan Rivieralla on ehkäpä stiljoona mielenkiintoista paikkaa. Eli ei kun auto alle ja huristelemaan sinne. Se on melko sama, mihin kylän menee. Ne on kaikki ihania!
Todella söpö pieni kylä. Cassis tuo mieleeni Villefranche-sur-merin, toisen pikkukylän Nizzan lähellä. Teidän patikointi kuulostaa tutulta 🙂 Huippu on aina olevinaan niin lähellä, ettei malta jättää kipuamista kesken. Oikeasti sitä matkaa on vielä vaikka kuinka. Aika korkealla se kieleke näytti olevan.
Kiitos Merja
Villefranche-sur-Mer on vielä meillä tutkimatta, mutta syyskuulle meillä on napattuna edulliset lennon Niceen ja silloin olisi tarkoitus ajella läpi paikkoja, joita ei Ranskan Rivieralla ole vielä ehditty katsoa.
Tuo on niin totta. Sitä uskottelee itselleen, että huippu on ihan varmaan vain 5 min kapuamisen päässä enää, tai että kyllä tää jyrkkyys tästä kohta tasaantuu, tai jotain muuta hyväuskoista 😀
Kieleke näyttää korkelta kuvassa, mutta itse kylään johti sieltä patikkapolun alusta melko jyrkkä alamäki, joten ei me mitään vuorea valloitettu 😀
Yleensä ei kai ole tapana kommentoida juttujen tyyliä jne. mutta tykkäsin tämän jutun rakenteesta ja myös visuaalisesta annista. Ja niin, en ollut koskaan edes kuullut tällaisesta kaupungista, Ranska on niin vieras alue, joten kiitos myös informatiivisuudesta 😊
Kiitos Tanja
Voi kuinka mukava kuulla, että jutun rakenne miellytti. Sitä on vuosien aikana hakenut sellaisen ”oman” tyylin jaotella tekstiä ja kuvia, mutta harvemmin todellakaan siitä palautetta saa.
Cassis on niin pieni paikka, että sitä ei ole edes kaikkiin Ranskan Rivieran karttoihin merkitty. Joten ei ihme että et siitä ole kuullut 🙂
Tiedän niin tuon tunteen, kun innostuu jostain näköalapaikasta tai muuten vain hienoista maisemista ja päätyy ponnistelemaan hulluna ilman asianmukaisia varusteita! Viimeisimpänä tulee mieleen Sardiniassa kipuamani portaat kalliokielekettä pitkin, portaita oli pirusti, eikä vettä tietenkään mukana. Lämpötila huiteli yli kolmessakympissä ja migreeniksihän se meni 😀
Kiitos Jenna
Aina jälkikäteen sitä sitten nauraa omalle innokkuudelle, mutta onhan tuollaisissa väärissä varusteissa ja ilman vettä kapuamisissa aina olemassa ihan oikea vaarakin. Se on jännä, kuinka lapsien kanssa on aina tosi varovainen, mutta sitten kun on yksin tai miehen kanssa, niin ei mitään huolta huomisesta…. .D
Ja tietenkin ”nähnyt” ,eikä nähmyt 👍
Kiitos Marikki!
Tuo suomennoksesi olisi todellakin osuvampi. Pitää heti korjata. Itse kun en osaa kuin baariranskaa 😀
”Joka on nähmyt Pariisin, mutta ei Cassista, ei ole nähnyt mitään” – käännös on näin minusta oikein, myös ajatuksellisesti.
Turisti se olet sinäkin siinä missä ne muutkin. Muut katsovat sinua, kun otat valokuvia ja miettivät, että siinäpä on turisti.
Kiitos Sanna
Tietenkin olen turisti. Missä kohtaa sinulle tuli tunne, että kokisin olevani jotakin muuta?