Avignonin silta ja Paavien palatsi – Provence hurmaa. Avignon sijaitsee Etelä-Ranskan hurmaavassa Provencessa ja on kuuluisa kahdesta asiasta. Turisteja Avignoniin vetävät Avignonin silta ja Paavien palatsi. Vuonna 2017 yli 650 000 turistia vieraili Paavien palatsissa ja 400 000 innokasta käveli Avignonin sillalla. Kaupungin oma asukasluku on n. 100 000.
Olemme käyneet Avignonissa heinäkuussa 2012 ja aluksi ajatuksemme ei ollut nyt Ranskan reissullamme vierailla enää uudestaan kaupungissa. Idea oli pysyä enemmän Rhône-Alpesin alueella Itä-Ranskassa. Jotenkin mieli kuitenkin muuttui, mitä lähemmäksi Provencea saavuimme, ja lopulta löysimme itsemme Avignonista kuumana kesäkuisena iltana.
Avignonin silta
Sur le pont d’Avignon. L’on y danse, l’on y danse – Avignonin sillalla. Siellä kaikki tanssii, siellä kaikki tanssii
Sur le pont d’Avignon, L’on y danse tous en rond – Avignonin sillalla. Kaikki tanssii piirissä – Melodian voi kuunnella täältä.
Myönnän heti, että en puhu ranskaa. Muutama kohtelias lause toki menee, ja tämä laulu. Se on tarttunut korvaani äitini laulamana. Mutta se, miksi Pont Saint-Bénézet -sillasta, joka tunnetaan paremmin nimellä Avignonin silta on tehty tuollainen laulu, selvisi minulle vasta paikan päällä.
Avignonin silta on silta, josta kerrotaan paljon tarinoita. Yhden mukaan siltaa ruvettiin rakentamaan v. 1177, kun 12-vuotias lammaspaimen Benoît oli kuullut vuoristossa Kristuksen äänen. Kristus oli pyytänyt häntä rakentaman sillan Avignonista Rhône-joen yli. Ihmisten pilkasta ja vaikeakulkuisesta virrasta välittämättä lammaspaimen osoitti uskonsa nostamalla ilmaan jättiläismäisen kiven – ja heitti sen koko virran yli vastarannalle. Paimenta pilkannut väki vakuuttui välittömästi siitä, että silta piti rakentaa.
Avignonin silta valmistui vuonna 1185. Se oli alkujaan 915 metriä pitkä ja siinä oli 22 kaarta. Alun perin vain sillan pylväät olivat kiveä, palkit sen sijaan puuta. Vuoden 1479 tulvissa sillan kaarista kaksi tuhoutui kokonaan, mutta Ranskan kuningas Ludvig XI määräsi tällöin sen jälleenrakennettavaksi tukevammin.
Silta oli kuitenkin varsin epäonninen. Ensin romahti yksi kaari vuonna 1603 ja kolme kaarta lisää vuonna 1605. Edelleen silta kuitenkin rakennettiin uudestaan kuntoon. Vuonna 1633, kun silta oli jälleen kerran saatu auki, kaksi juuri korjattua kaarta romahti veteen. Vuonna 1669 Rhône tulvi sitten oikein kunnolla ja tulvan laskettua sillasta oli jäljellä enää neljä kaarta. Nyt siltaa ei enää lähdetty korjaamaan.
Avignonin silta on siis ollut jo 300 vuotta silta, joka ei johda mihinkään. Sen sijainti Paavien palatsin edessä on tehyt siitä ikonisen osan ranskalaista turismia ja silta kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Siltaa ja koko kaupungin siluettia voi ihailla parhaiten joen toiselta puolelta, île de la Barthelassen puistosta. Paavien palatsin vieressä on suuri Rocher des Domsin puisto, josta avautuvat myös hyvät näkymät sekä kaupunkiin, että sillalle.
Mutta miksi sillalla tanssitaan laulun mukaan? Oikeastaan itse sillalla ei ole koskaan tanssittu, vaan keskellä jokea olevalla suurella saarella, jonka ylitse silta kulki. Siellä sijaitsi 1800-luvulla huvittelupaikka ja tähän viittaavat laulun sanat.
Paavien palatsi
Avignonin historia ulottuu aina Rooman valtakunnan ajalle saakka, jolloin se oli yksi Gallia Narbonensisin provinssin keskuksista. Nykyisin aluetta kutsutaan nimeltään Provence.
Vuoden 1226 ristiretkeläiset valtasivat Avignonin kaupungin. Asukkaat tekivät vastarintaa ja kieltäytyivät avaamasta portteja Ranskan kuningas Ludvig VIII:n, sekä paavin joukoille. Kolmen kuukauden piirityksen jälkeen puolustus oli murrettu. Ristiretkeläisiä riepoi sen verran turha piiritys, että kostoksi he repivät alas kaupungin muurit ja tuhosivat yli 300 taloa.
Avignon olisi saattanut jäädä vain yhdeksi pieneksi kaupungiksi Etelä-Ranskassa, ellei Ranskan kuningas Filip IV Kaunis olisi keksinyt ”taivutella” paavi Klemens V:n vuonna 1309 siirtämään paavinistuimen Roomasta Avignonin kaupunkiin. Kun paavinistuin sijaitsi Rooman Vatikaanin sijasta Avignonissa, oli roomalaiskatolinen kirkko käytännössä alistettu Ranskan kuninkaan alaisuuteen ja päätöksiin. Kuningas halusi selvästi varmistaa, että paavit keskittyivät ns. oikeisiin asioihin.
Avignonin vankeus, tai paavien Baabelin vankeus tarkoittaa ajanjaksoa 1309–1377, jolloin paavit olivat riippuvaisia Ranskan kuninkaasta ja pitivät paavinistuinta Avignonissa pakosta. Paavien alennustilaa verrattiin Raamatun kertomukseen juutalaisten vankeudesta Babylonissa, ns. Baabelin vankeuteen.
Palais des Papes, Paavien palatsi (museon kotisivuille täältä) rakennettiin nopeasti seitsemässätoista vuodessa kahden puuhakkaan paavin, Benedoct XII ja Klement VI johdolla. Palatsin todella massiiviset ja paksut seinät ovat yli viisi metriä paksut ja Paavien palatsi onkin suunniteltu ensisijaisesti puolustuskäyttöön.
Benedict XII rakennutti Paavien palatsin puisen ja askeettisen osan, jota kutsutaan enkelten torniksi. Klement VI:n maku taas oli prameampi. Hän tahtoi kivestä rakennettuun palatsiinsa valoa, sekä koristeellisia veistoksia. Paitsi, että paavit varustelivat palatsia hyökkäyksien varalle, he myös nauttivat normaalista elämästä. Palatsista löytyy mm. 50 metriä pitkä pitosali, sekä puutarha, jossa aikanaan käyskenteli tiikereitä ja kameleita.
Kun paavinistuin oli lopulta saatu jälleen siirrettyä Rooman Vatikaaniin vuonna 1377, alkoi ”suuri skisma”, eli roomalaiskatolisen kirkon hajaannus. Vuosien 1378–1417 aikana hallitsemassa oli yhtä aikaa kaksi paavia. Toinen paavi asui Vatikaanissa, vastapaavi Avignonissa.
Sisätilojen lisäksi myös monet palatsin korkeimmista torneista ovat avoinna vierailijoille, ja palatsin huipulla on myös kahvila.
Rue des Teinturiers
Rue des Teinturiers on ehkäpä Avignonin mukavinta aluetta ja ehdottomasti Avignonin eläväisin ravintolakatu. Paikka on saanut nimensä värjäreiden (teinturier) mukaan, jotka harjoittivat ammattiaan täällä 1400-luvulta lähtien. Katu sijaitsee kaupungin vanhojen muurien juurella ja sen vieressä virtaa pieni joki, jonka vettä värjärit tarvitsivat työhönsä. 1600-luvulla paikalle kehittyi tekstiiliteollisuutta ja jokeen asennettiin vesipyörät tuottamaan voimaa koneisiin. Akselit sijaitsivat kadun alla ja näitä mekanismeja on jätetty esille turistien ihmeteltäväksi.
Katu oli aikoinaan kaupungin ulkoreunalla ja sen varrella on monia vanhoja kirkkoja, luostareita ja hautausmaita. 1200-luvulla hautausmaat eivät ehkäpä olleet niin rauhan tyyssijoja kuin nykyisin, sillä niillä vaelteli niin kaupustelijoita, kuin porttojakin tarjoamassa palveluksiaan. Kaupunkilaisten kerrotaan myös valittaneen sioista, jotka tonkivat ylös juuri haudattuja ruumiita.
Lisää tästä kadusta pääset lukemaan täältä.
Kun vuonna 2012 saavuimme heinäkuussa kaupunkiin, oli turistisesonki täydessä vauhdissa ja Festival d`Avignon teatterifestivaalit juuri alkamassa. Vierailijoita festivaalille odotetaan joka heinäkuu yli satatuhatta. Rue des Teinturiers on yksi festivaalien pääkaduista.
Avignon, muutakin kuin Avignonin silta ja Paavien palatsi
Avignon on paitsi kirkkohistoriallisesti merkittävä, niin myös mukavan pieni ja sopuisa kaupunki. Itse vanhakaupunki ympäröi Paavien palatsia ja sen kujille voi olla mahdollista jopa hetkeksi eksyä. Kaupungin varsinaisen pääkadun puolivälissä on suuri aukio, Place de l’Horloge, jossa sijaitsevat kaikki huonot turistikuppilat. Tämän aukion tunnistaa sen keskellä pyörivästä karusellista.
Kannattaa jatkaa katua eteenpäin, jolloin saapuu torille, jolla sijaitsee mm. Grand Café Barretta niminen ravintola. Tänne paikalliset kokontuvat istumaan iltaa ja syömään. Jos taas haluaa syödä vanhassakaupungissa, suositukseni on Chez Lulu. Mikäli haluaa hieman raffimpaa menoa (rauniobaareja ym.), pitää suunnata tuolle jo mainitulle Rue des Teinturiers -kadulle. Paikat on merkitty karttaan, kuten myös hotelli ja pysäköintipaikka. Klikkaile pinnattuja paikkoja, niin näet tarkemmat tiedot.
Majoitus
Majoituimme La Petite Saunerie nimisessä B&B paikassa, joka sijaitsi aivan Paavien palatsin vieressä. Asunto oli siisti, rauhallinen ja kiva kokemus muutenkin. Ranskan lain mukaan B&B paikoissa kaikkien vieraiden on syötävä aamiaista omistajien kanssa samassa pöydässä. Tämä tuo aina oman hauskuutensa ruokailuun. Meidän lisäksemme vieraina oli brittiläinen pariskunta, joka kierteli ostamassa antiikkia ja joiden poika oli juuri Suomessa vierailulla, sekä aasialainen nainen, joka ei sanonut sanaakaan ja söi puolikkaan limpun hunajan kanssa. Hinta aamiaisineen 115 euroa.
Pysäköinti
Pysäköinti on Ranskassa yleensä harvinaisen epäselvästi merkittyä. Tällä kertaa oli erityisen vaikea päätellä mikä oli sallittua ja mikä ei. Lapuissa ilmeisesti lukee, että puiden leikkaamisen takia pysäköinti on kielletty ja autot hinataan pois (kiitos kaverille suomennoksesta). Koska autoja kuitenkin oli parkkipaikka täynnä, enkä nähnyt yhtään puuta, jätimme mekin oman automme sinne. Näiltä pysäköintipaikkoja on vanhankaupungin ulkopuolella useita ja niiltä pääsee ilmaisilla busseilla vanhaankaupunkiin ja takaisin. Ei ole siis mitään syytä maksaa hotelleille 20 euroa parkkimaksua.
Sellainen huomio, että vaikka se navigaattori ei nyt ihan oikein ohjaisikaan pysäköintipaikalle ja kyltitkin olisivat jotenkin väärissä paikoissa, niin todennäköisesti et ainakaan kesäkuukausina ole todellakaan se ainut pysäköintipaikkaa etsivä autoilija. Joten hätä pois ja vilkkua vaan, jos näyttää väärältä kaistalta. Mikäli edessä oleva autoilija tuntuu hyvin määrätietoiselta ja sulavasti etenevältä, kannattaa peesata.
Lisätietoja Avignonista kaupungin omilta sivuilta
Kiinnostaisivatko muut Provencen kaupungit? Lue postaus täältä:
15 comments
Kiitos! Hieno kirjoitus! Tuli oma Avignonin reissu mieleen. Tosi perusteellisesti oli tietoa jutussasi. Lawrence Durrell kirjoitti aikanaan vähän hämärän Avignon-sarjan, hän oli myös yksi kaupungin ystävistä. Viiden sarjasta ainakin Monsieur ja Livia on suomennettu.
Avignon on kyllä mahtava paikka. Upea historia ja kaupunkina myös todella mielenkiintoinen. Piti googlata tämä kirjailija. On näköjään kirjoittanut myös Aleksandrian kaupungista (siis oletettavasti Egyptin).
Mua kiinnostaa historia ja historialliset paikat ja myös niiden kuvaaminen joten oli ihana lukea sun juttua ja nauttia noista kuvista!!
Ranska ei mua itessään juuri maana kiinnosta, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan (paitsi huono ruoan, pahan viinan ja huonon *** suhteen just kidding), joten en mene vannomaan etten joskus Ranskassa vielä kävisi.
Jos niin pääsee käymään niin ehdottomasti on valinta juurikin nää hurmaavat pikku kylät (jotka näytti ensin kuvista ihanan hiljaisille ja uinuville ja puf yhtäkkiä kaikki kuppilat täynnä)..
Toi töpö silta oli hassu, joskin hieno kuvauksen kohde.
Musta on hauska lukea näítä sun tarinoita ja saada ammenus historiasta, muuten en varmasti Avignonista olisi lukenut! Muistaisin että joskus muinoin on tullut joko televiosarja tai elokuva jostain talosta Avignon (tai vastaavan kuuloisessa paikassa)- vähän samaan tyyliin kun Toscanan auringon alla..?!
PS En ole tiennyt että Paavi ei oo aina ollut Vatikaanissa! Mä oon jotenkin mieltänyt sen hengaa sinne.. Kiitos sivistyksestä 🙂
Tämä paikka oli ihan uusi tuttavuus minulle. Hulppee tuo Paavien palatsi ja kaupunki muutenkin, kun viehätyn aina vanhoista rakennuksista. Tämä kaupunki näytti tosin osittain jo aika rappioromanttiselta 🙂
Ja ei vitsi mikä toi B&B sääntö aamiaisesta onkaan, haha!
Kiitos Sanna
Ranska on matkailumaana suuri. Vaikka siellä kiertelisi vuosittain viikkoja, niin silti varmasti löytyisi joka reissulle aina uusi teema. Me ollaan koluttu Ranskaa viinialueittain. Ja niitähän siellä riittää…
Jep. Hauskoja sääntöjä 🙂
Olipa hauska tarina sillasta. Itselle tuo alue on aika vierasta, niin oli mukava lueskella faktapohjaista tekstiä upeiden kuvien kera.
Kiitos Rami
Moni käväisee Ranskan Rivieralla, mutta sisämaahan meno vaatii jo sitten sne auton, joten siksi varmaan hieman vähemmän tunnettua aluetta suomalaisille.
Onpa jännä tynkäsilta! Tämä alue Ranskaa on minulle ihan tuntematonta, mutta viime Bordeauxin reissulla sain kyllä kipinän tutustua Ranskaan lisää suurkaupunkeja syvemmin. Kiva, että täältä löytyy juttuja tuntemattomammistakin kolkista!
Olimme Avignonissa juurikin noiden festivaalien aikaan, joten kaupunki jäi hieman etäiseksi, toki kävin sillalla tanssahtelemassa ja sen tarina on todellakin mielenkiintoinen Paavin palatsin jätimme suosiolla väliin, helteinen päivä oli jo pitkä, joten jatkoimme takaisin Marseilleen. Varmasti menen Avignoniin uudemman kerran, ehkäpä tuolloin piipahdan myös palatsissa, sen verran upeat kuvat olet saanut sillasta!
Kiitos, olipa kiva lukea kunnon taustat tuolle Avignonin sillalle, jolla kerran ihan vain pyörähdettiin. Silloin meille oli uusi asia jo sekin, että silta oli tynkä, mutta nythän sen historia selvisi. Arvostan tällaisia historiapläjäyksiä – kyllä minä kestän 🙂
Kiitos Aila
Itse tiesin, että silta on tynkä, mutta hieman oli vaikea hahmottaa millainen se alkujaan on ollut. Siis miten se muka olisi voinut olla niin pitkä jne. Sitten tajusin, että sillan kulkusuunta on ollut aikanaan erilainen, eli se on ylittänyt saaren ja ollut ilmeisesti hieman vinossa. Kaikkea sitä oppii, kun vähän historiaa tonkaisee. Itse tykkään katsella vanhoja kuvia ja piirroksia paikoista. Niistä näkee muutokset parhaiten.
Kiitos, tämä kirjoitus pitää laittaa ”talteen”. Kävimme kaupungissa yöpymässä joskus… 2005 ajellessamme Provencesta kohti Suomea. Vain illalla teimme kävelyretken mm. paavien palatsiin. Ja siitä lähtien on mieli tehnyt tuonne. Ehkä vaikka ensi keväänä? Parkkipaikasta muuten tuli mieleen, että tuolloin automme oli hotellimme viereisellä parkkipaikalle, joka osoittauti maksullisten naisten päivystyspaikaksi. Oli joteniin todella hämmentävää, kun naiset istuskelivat konepelleillä ja autot ajelivat kierrosta juuri siitä. Ehkä seuraavaksi valitsemme ennemminkin tuollaisen B % B:n
Kiitos Mari
Kylläpä Avignon on sellainen paikka, että ”ansaitsee” vähän enemmän kuin muutaman tunnin 🙂
Voin kyynel… Nuo Ranskan (ja Espanjan ja Italian ja Puolan ja yms.) parkkipaikat. Koskaan kun ei voi tietää :/ Osalla niillä juopotellaan, sekstaillaan ja myydään varmasti ihan kaikkea mahdollista. Paikat, jotka on lähellä rekkaparkkeja, hedelmäviljelmiä tai Casinoita on pahimpia. Ei se mua häiritse sinällään, sillä olen jo ”kaiken” nähnyt, mutta nyt kun Via Balticaa ajaessa muutama viikko sitten oli matkassa kaksi nuorta teinipoikaa, niin hippasen kuumotti. En välttämättä halunnut, että se ilolintu ihan likelle ikkunaa tulee esittelemään sulojaan…
Ihana matka-/historiapläjäys! Kiitos! Ranska ei ajatuksen tasolla hirveesti houkuta, mutta kyllä nämä yksittäiset kaupungit ja kohteet ovat kiinnostavia.
Kiitos
Olen ehkäpä hieman liiankin historia ”hullu”, joten koittakaa kestää 🙂
Ranska on maa, joka jakaa mielipiteitä. Itselläni on sellainen viha-rakkaussuhde maahan. Välillä ärsyttää, vihastuttaa ja kiukuttaa ihan kamalasti. Sitten on hetkiä, jolloin olen kuin sulaa voita maan historian ja ruokien (viinien) edessä.