Viisi parasta paikkaa Pariisissa

Viisi parasta paikkaa Pariisissa

helmikuu 23, 2015

Eräs keväinen viikonloppu Pariisissa ja ne viisi mielestäni parasta paikkaa kaipaavat tulla kerrotuksi. Louvre ja Eiffel-torni jäivät väliin. Sen sijaan viikonloppumme sisälsi paljon kävelyä ja pyöräilyä. Monta croissantia ja maitokahvia. Kirpputoreja, kirkkoja ja hautausmaita. Ihania sisäpihoja, meluisia opiskelijajuottoloita ja katusoittajia.

En puhu sanaakaan ranskaa, mutta voin vinkata kuinka Pariisissa tullaan toimeen.

  • Sano Bonjour. Sano AINA Bonjour…kun menet kahvilaan, leipomoon, porraskäytävään jossa on siivooja, kauppaan, suuressa liikkessä joka tiskillä.
  • Sano Pardon tai Excusez-moi… jos sinusta edes tuntuu, että olet liian lähellä jotakuta, kun toinen on tielläsi tai kun ryntäät pois metrosta.
  • Sano  S’il vous plaît, Merci. Kohteliaasti pyytäminen ja kiittäminen ei ole hankalaa, mutta jos jätät sen tekemättä, sinulla voi olla hankalaa.
  • Sano Au revoir, kun poistut vaikka olisit vain kääntynyt  liikkeen sisällä. Itse en osaa tuota ääntää oikein, mutta sinnepäinkin riittää ranskalaisille.

Pariisi kevät01Pariisi kevät02

Viisi parasta paikkaa Pariisissa

1. Piknik Seinen rannalla

Galeries Lafayetten hulppeassa miljöössä ei muuten ole varaa shoppailla, mutta piknik-eväät ja pullollisen kylmää valkoviinia sieltä aina on varaa ostaa. Kassiin nosteltiin ananasta ja mangoa, erilaisia juustoja ja patongin päälle ihanaa tapenadea ja maalaismaksapasteijaa.

Pariisi kevät08

Lähes 800 kilometriä pitkä Seine-joki virtaa halki Pariisin. Parhaimmat istuskelupaikat löytyivät Pont des Arts ja Pont Neuf -siltojen väliseltä alueelta Louvren puolella. Live-bändejä saapui paikalla auringon laskiessa ja meno vain kiihtyi illan pimetessä. Jos ilmat vain sallivat, kannattaa miettiä viettäisikö illan Seinen penkereellä rentojen pariisilaisten kanssa.

Pont des Arts -kävelysillan kaiteeseen on kiinnitetty kymmeniätuhansia rakkauslukkoja. Oli ihana seurailla, kun pariskunnat kiinnittivät lukkojaan muiden sekaan ja suutelivat kiihkeästi.

Lukkoja alkoi ilmestyä pariisilaisiin siltoihin vuonna 2008. Arvioidaan, että pariisilaisiin siltoihin on viime vuosien aikana kiinnitetty jopa 700 000 rakkauslukkoa. Kesäkuussa 2014 pieni osa sillan kaiteesta romahti lukkojen painosta, mutta insinöörit ovat laskeneet, että siltojen turvallisuutta ei rakkaus silti uhkaa.

Pariisi kevät14Pariisi kevät13Pariisi kevät09Pariisi kevät10Pariisi kevät12

2. Père Lachaise, hautausmaista tunnetuin

Père Lachaisen hautausmaa on Pariisin hautausmaista kaikista tunnetuin. Halusimme käydä katsomassa täällä kuuluisuuksien hautoja ja ihailemassa vanhoja hautakiviä, mutta myös nauttimassa tunnelmasta millaisen voi tavoittaa vain vanhalla hautausmaalla. Hautausmaa sijaitsee suurella puistoalueella Kaakkois-Pariisissa. Napoleon perusti sen vuonna 1804 ja sinne on haudattu mm. Molière, Frédéric Chopin, Jean de la Fontaine ja Edith Piaf.

Pariisin hautausmaat eivät erottele vainajia uskonnon perusteella, niinpä täällä lepää vieretysten kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, buddhalaisia ja ateisteja.

Kuuluisuuksien haudat löytyvät helpommalla jos panostaa kartan hankkimiseen. Alue on jaettu selkeästi numeroituihin osiin, mutta niiden sisällä haudat eivät suinkaan ole mitenkään säntillisesti rivissä.

Mäen päältä löytyy Oscar Älä ikinä anna naiselle neuvoa; naiselle ei pitäisi antaa ikinä sellaista mitä hän ei voi pukea illalla Wilden hautakivi, jonka alla uinuvaa kirjailijaa on muistettu kautta aikain suudelmin. Naisilla on ollut tapana punata huulensa ja suudella harmaata hautakiveä. Nykyisin hautakivi on kuitenkin suojattu läpinäkyvällä lasiseinällä.

Jim Morrisonin hautakivi on uusi, koska vuonna 1990 alkuperäinen hautakivi varastettiin. Oppaiden mukaan paikalla olisi ollut sen jälkeen aina poliisivartio, mutta emme kyllä mitään vartijoita nähneet. Huumeruiskuja ja muistorunoja kylläkin. Hänen hautansa on joidenkin tutkimusten mukaan Pariisin neljänneksi suosituin nähtävyys.

Pariisi kevät07Pariisi kevät05Pariisi kevät06Pariisi kevät04

3. Sacré-Coeur ja Montmartre

Pariisin kuuluisimman katolisen kirkon, Sacré-Coeurin eli Pyhän Sydämen basilikan, valkoiset kupolitornit näkyvät hyvin ympäri kaupunkia, sillä kirkko on rakennettu Pariisin korkeimmalla kukkulalla Montmartrelle. Sacré-Coeur itsessään ei ole mikään kovin erityinen nähtävyys. Se on melko uusi (1875-1914) kirkko ja sen maalaukset eivät oikeasti ole mitenkään ihmeellisiä. Suosion salaisuus onkin sen sijainti ja sinne johtavan puiston tunnelma.

Kirkon rinne on myös hyvä paikka ilta-auringon ihailuun ja paikalliset tummat pojat olivat keksineet hyvän ansaintatavan. Olutta löytyi ogelmitta. Olisi voinut ostaa koko mäyräkoirankin, mutta pullollinen riitti meille.

Pariisi kevät22Pariisi kevät19

Jos paikan romanttisuus hukkuu väkijoukkoon, niin ihan lähellä on yksi paikka, jossa todellakin rakastetaan. Abbesses-metron takana pienessä puistossa on 40 neliömetriä tummaa seinää, jossa lukee 311 kertaa “Rakastan sinua” 250 eri kielellä.

 Pariisi kevät1

Montmartre:lla on aina pidetty juhlimisesta. 1400-luvulla benediktiininunnat viettivät paikalla olleessa luostarissaan niin turmeltunutta elämää, että sen rappio oli yleisenä pilapuheiden kohteena. Kukkuloiden muut viihteenharrastajat kunnioittivatkin menoa nimeämällä kapakoitaan ja ilotalojaan hurskaasti tyyliin  “Pyhä Anna” tai “Lothringenin risti ”.

1700-luvulla rinteen alaosan korttelit muodostivat ns. “nautintojen alueen”. 1800-luvun alkupuolella Montmartrella toimi 16 luvan hakenutta tanssipaikkaa. Tanssipaikoissa oli asiakkaiden suhteen jo tiukka linja, ja pahasti humalaiset, parittajat ja maksulliset naiset käännytettiin ovelta. Mutta ei ongelmaa,  prostituoidut vuokrasivat juhlamekon sunnuntaiksi, etsivät asiakkaan tansseista ja palauttivat puvun seuraavana päivänä. 1889 tulikin sitten Moulin Rouge Pigallen alueelle ja on siellä edelleen.

Sisu muutamilla piisaa, kun ne jotain Mona Liisaa, meni Louvreen katsomaan. Mä en mennyt kuitenkaan. Hämy yön kun kadut peitti, mulle alkoi tuttu reitti: Oli siinä Mulan Ruus, tämä poika jälleen huus’: ”Pigalle ja Montmartti, se on minun Pariisi.” – Reino Helismaa

Harmittavana yksityiskohtana pitää mainita asia, minkä huomasimme vasta kotona. Siellä kukkulalla olisi ollut ihan oikea vuodelta 1622 peräisin oleva tuulimylly Moulin de la galette. No se jäi sitten seuraavaan kertaan.

Pariisi kevät23

4. Pariisin kirkot

Pariisissa on n. 250 kirkkoa. Niitä on oikeastaan joka puolella, mutta niiden ohi kävelee helposti. Ei kannattaisi. Sisältä löytyy aivan toinen maailma. Me vierailemme kirkoissa aina kun mahdollista. Ostan usein kynttilän muistoksi vierailusta.

Useimmat kirkot ovat rakennettu 1000- ja 1800-lukujen välillä, mutta Pariisista löytyy myös vanhempia kirkkoja. Suuren vallankumouksen aikana kirkkojen sisätiloja tuhottiin paljon, mutta useimmat on nyt kunnostettu ja palautettu entiseen loistoonsa. Varsinkin upeita goottilaistyylisiä kirkkoja on paljon, mutta myös uusklassisen, romaanisen sekä roomalais-bysanttilaisen rakennustyylin edustajia.

Pariisi kevät16Pariisi kevät15Pariisi kevät17

4. Sainte-Chapelle ja Conciergerie

Sainte-Chapellen goottilaistyylinen kappeli sijaitsee Notre Damen tavoin Île de la Citén saarella Pariisin keskustassa. Se on Pariisin kirkoista kaunein, jos minulta kysytään. Kuningas Ludvig IX rakennutti kirkon kuninkaalliseksi kappeliksi 1248 ja siihen oli suora kulkuyhteys saarella sijainneesta palatsista. Kappeli rakennettiin ensisijaisesti pyhäinjäännösten säilytyspaikaksi joista kuuluisimpana ja arvokkaimpana niistä oli Jeesuksen orjantappurakruunu. Suurin osa pyhäinjäännöksistä tuhoutui vallankumouksen aikana, mutta sanotaan, että rakennus itsessään on edelleen jättiläismäinen lasinen relikvaario eli pyhäinjäännöslipas.

Sainte-Chapellen valo on uskomattoman kaunis. Konsertti illalla täällä on itkettävän upea kokemus. Liput voivat olla myös itkettävän kalliita, mutta suosittelen jos yhtään pidät klassisesta musiikista.

Pariisi kevät2

Sainte-Chapellen vierestä  löytyy myös Conciergerien linna. Vuonna 1391 Conciergerie muutettiin vankilakäyttöön. Tuona aikana vankien kohtalo riippui pitkälti vangitun asemasta yhteiskunnasta, yhteyksistä, ja varallisuudesta.

Conciergerien vankilassa varakkaimpia varten oli usein oma sellinsä jossa oli työpöytä, sänky ja pöytä kirjoitustarpeineen, sillä varakkailla oli usein tapana kirjoittaa muistelmansa ennen kuolemaansa. Vähemmän rikkailla oli usein varaa yksinkertaisesti kalustettuun selliin, joissa oli tyypillisesti karkea peti ja pöytä. Köyhimmät nukkuivat heinäpaaleilla ”unohdettujen paikaksi” nimetyissä selleissä. Vangit kuolivat usein näissä epähygieenisissä oloissa tauteihin ennen tuomiota.

Rakennuksesta löytyi Suuri Halli, joka oli yksi suurimmista halleista  Euroopassa. Tämä Suuri Halli oli paikka missä Vallankumoustuomioistuin lähetti vuosina 1793-1795  2278 vankia giljotiin. Ranskan vallankumouksen kuuluisimpiin Conciergerien vankeihin ja uhreihin kuului kuningatar Marie Antoinette. Kuningattarelle kuulunut selli on nykyisin muutettu hänen muistolleen omistetuksi kappeliksi.

1800-luvulla Conciergerieta uudistettiin rankalla kädellä. Tuolloin hävitettiin muun muassa Suuri halli, joka muistutti ranskalaisia liikaa vallankumouksen varjopuolista. Suuren hallin alempi kerros, Asemiesten sali on edelleen jäljellä ja se on 64 m pitkä, 27,5 m leveä ja 8,5 m korkea. Sitä käytettiin palatsissa työskentelevien 2 000 hengen ruokasalina. Tilaa lämmitettiin neljällä suurella takall,a jotka ovat vieläkin jäljellä ja valaistiin monella ikkunalla, jotka on nyt tukittu.

Tila ei ole mitenkään koristeellinen tai erityisen hieno. Mutta sen mittasuhteet tekevät vaikutuksen. Paikka ei ole kovin turistisoitunut ja siellä pääsee kulkemaan melko rauhassa. Täällä voi edelleen aistia kauhun ja vihan. Tuntea suuren unelman jokaisen kansalaisen oikeudesta toimeentuloon, terveyteen ja tasa-arvoon, joka hiljalleen katosi kaaokseen ja pettymykseen.

Pariisi kevät3

5. Kaupunkipyörä Vélib

Pariisissa julkinen kaupunkipyöräsysteemi toimii hyvin. Vélib-asemia on tiheästi joka puolella kaupunkia. Yhden päivän lippu maksaa alle kaksi euroa ja ensimmäinen puolituntia on ilmainen. Näppärä pyöräilijä käyttää pyörää puolentunnin välein pyörätelineessä ja pyöräilee koko päivän ilmaiseksi. Ongelmaksi voi tosin tulla, että asemat ovat täynnä, jolloin matkaa pitää kiltistä jatkaa sellaiselle asemalle jossa on tilaa. Pyörät on myös muistettava palauttaa niille tarkoitetuille asemille, mikäli ei halua maksaa 200 euron sakkoa

Jopa minä, en niin innokas pyöräilijä, nautin kun sain viilettää pariisin katuja aikaisin aamulla, liikenteen ollessa vielä hiljaista.

Pariisi kevät24

Pariisi on kaupunki joka sykkii kovalla vauhdilla ja lataa myös vierailijoihin tietynlaisen kiihkon. Monesti tulee tunne, että kaikki mahdolliset nähtävyydet tulisi nähdä yhden viikonlopun aikana. Silti sieltä löytyy paljon rauhallisia katuja, hiljaisia puistoja ja vapaita penkkejä. Kaupunginosissa on paljon eroa ja itse koen, että opiskelijoiden ja siirtolaisten kansoittamat kaupunginosat, kuten Montparnasse tai Marais ovat niitä miellyttävimpiä. Ne ovat myös muita kaupunginosia selkeästi edullisempia paikkoja majoittua.

.

  •  
  •  
  •  
6 comments

6 comments

Jenni / Globe Called Home helmikuu 27, 2015 - 3:00 am

Nuo alun neuvot ovat niin totta! Ranskalaisille nämä käyttäytymissäännöt ovat tärkeitä ärsyttävyyksiin saakka.

Père Lachaisen hautausmaa todellakin on käynnin arvoinen! Me aloitimme syömällä siellä aamiaisen, koska lähistöltä valmiiksi katsomamme aamiaispaikat olivat kiinni, ja kaverini keliakia tarkoitti, ettei mille tahansa ranskalaiselle aamiaiselle oikein ollut menemistä. Edith Piafin ja erään egyptologin haudat ovat erityisesti jääneet muistiin.

Sainte-Chapellessa minun on pitänyt käydä jo useaan otteeseen Pariisissa ollessani, mutta aina se on ollut remontissa, mennyt juuri kiinni, tai jotain. Nyt otan sen todellakin projektiksi seuraavalle käynnille!

Reply
Anna Koskela helmikuu 28, 2015 - 12:32 pm

Ranskassa huomaa hyvin nopeasti jos käyttäytyy toisen mielestä moukkamaisesti. Voisi olla hyvä juttu Suomessakin, että ihmiset enemmän antaisivat palautetta käyttäytymissääntöjen unohtamisesta. Nyt toisen moukkamaisuutta vain hiljaa siedetään ja mietitään, että olisihan se voinut sanoa kiitos…

Too hautausmaa oli kyllä ihana. Tuntuu vähän oudolta kehua hautausmaata, mutta toivottavasti moni kävisi siellä. Se tunnelma on kyllä niin omanlaisensa.

Reply
lena / london and beyond helmikuu 23, 2015 - 9:06 pm

Pariisi, mun yksi lemppareista. Siellä on nyt vaan niin omalaatuinen tunnelma, tiedät varmaan. 😉 Tosi kiva lukea tällaisia postauksia!

Harmi vaan nuo italialaiset ja ranskalaiset eivät ole parhaita ystäviä keskenään ja meidän riessut yleensä suuntautuu siten muualle kuin Ranskaan….

Reply
Anna Koskela helmikuu 23, 2015 - 9:27 pm

Juu 🙂 Pariisista joka tykkää tai sitten ei…

Mielenkiintoista tuo italialaisten ja ranskalaisten “kyräily”. Ehkäpä teillä ajan kanssa mielipide muuttuu…jatka vaan hienovaraista vihjailua ja pikku painostusta!

Reply
lena / london and beyond helmikuu 23, 2015 - 10:00 pm

Mua huvittaa tuo “kyräily” suurimman osan ajasta, muttei silloin kun pitäisi matkoja varata. 😀
Mutta kyllä Matteo Ranskaan suostuu lähtemään vielä, on hän siellä ollutkin, mutta pitää nyt vielä vähän suostutella 🙂 Lillessä oltiin hänen työmatkalla ja viihdyttiin hyvin, Pariisiin haluaisin seuraavaksi.

Reply

Leave a Comment