Col de l’Iseran, Ranska 2764 metriä – Alppien kuningas
Col de l’Iseran | Alppien kuninkaana ja monien moottoripyörä- ja pyörämatkailijoiden pyhänä ”graalin maljana” tunnettu sola on kaikkea lumoavasta kauneudesta pelottavaan karkeuteen. Col de l’Iseranin eeppinen mutkatie jättää sinut hengästyneeksi yhä uusista neulansilmistä ja mykistävistä maisemista.
Col de l’Iseran sijaitsee lähellä Italian rajaa Savonien hallintoalueella Ranskassa. Reitti kuuluu Grandes Alpes -tiestöön. Kyseessä on epäilemättä yksi Alppien upeimmista solateistä, jossa on mahdollista nauttia avarista maisemista hyväkuntoisella tiellä. Sen ajoprofiili on täysin erilainen kuin esimerkiksi Italian puolella sijaitseva Gavia Pass, joka on brutaali 2621 metriin korkeuteen nouseva osin vaarallinen solatie.
Arvioitu lukuaika: 11 minuuttia
Col de l’Iseran pohjoisesta päin ajettuna
Lähestyin reittiä pohjoisesta aloittaen päivän ajourakan Saksan puolelta. Etenin nopeasti läpi Sveitsin ja kiersin Mt. Blanckin alittavan tunneliruuhkan ajaen vanhan kiertotien kautta eteenpäin. Aivan huippu pätkä tuokin lehmineen ja vanhoine kivisiltoineen.
Bourg-Saint-Mauricesta alkavalla nousulla on pituutta 48 km. Tie D 902 etenee 1 955 metriin saakka 4,1 % keskimääräisellä nousulla. Tignesin padolla saakka tie ei tarjoa mitään erityisen erikoista. Kyseisellä padolla on korkeutta 180 metriä ja pituutta 296 metriä.
Tähän asti tiellä voi olla paljon liikennettä. Autot, moottoripyörät, linja-autot, traktorit, asuntoautot, raskas tavaraliikenne (perävaunujen kanssa) sekä pyöräilijät ovat kaikki yhdessä mäkisellä osuudella. Etenkin tunneleissa on hyvä muistaa, että vaikka pyöräilijöille takavalo olisi pakollinen, osalla sitä ei ole.
Pont Saint Charles kivisilta on merkki alkavasta ratin väännöstä.
Pont Saint Charlesin kivisillan jälkeen maisema ja ajotuntuma muuttuu. Col de l’Iseranin ensimmäiset todelliset rampit alkavat heti tuon sillan jälkeen. Jo ensimmäiseen neulansilmäkäännökseen mennessä aistii hyvin lähes pystysuorien vuorenrinteiden läsnäolon.
Col de l’Iseran on Euroopan toiseksi korkein autolla ajettava Alppitie. Reittiä noustessa ei jäänyt epäselväksi, miksi omalla autolla Alpeille suuntaaminen on ihan parasta. Onhan se nyt aivan eri asia ajaa omalla tutulla autolla, kun polkea jotain tehotonta vuokra-autoa.
Audi jaksoi vääntää ja jarruttaa hyvin, mutta kuuma ja korkeus sai valittamaan rengaspaineista. Kävin mittaamassa ne ja Suomessa laitettu 2,8 oli muuttunut lukuun 3,1. Hämmästykseni oli myös suuri, kun auto sammahti muutaman kerran huolimattomassa liikkeellelähdössä. Normaalistihan tuota ei saa sammumaan mitenkään. Sitten tajusin, että korkeus vaikutti myös tähän.
Col de l’Iseranin viimeiset 16 km ovat pyöräilijöiden Via dolorosa.
Tien noustessa taivas muuttuu hiljalleen sinisestä harmaansävyiseksi. Kun noustaan puurajan yläpuolelle, saavutetaan kivinen maisema. Matka huipulle voi olla miellyttävästä lähtölämpötilasta huolimatta kylmä ja erittäin tuulinen. Tien vieressä pyöräilijät lisäilivät sukkia kenkiensä päälle ja etsivät lämpimämpiä käsineitä sormiensa suojaksi.
Viimeiset 16 kilometriä alkavat Val-d’Isèrestä josta noustaan 895 metriä 6 %:n kaltevuudella. Tämä osuus on pyöräilijöille jo erittäin raskas. Pyöräilijät kuvaavat usein, kuinka viimeiset kaksi kilometriä vain katoavat mielestä ja heillä on tunne, ettei matka edennyt lainkaan.
Etelästä Col de l’Iseranille nousu alkaa Lanslebourg-Mont Cenisistä ja on 33 km:n pituinen. 1 371 metriin saakka noustaan 4,2 % keskiarvolla. Viimeiset 13,4 kilometriä alkavat Bonneval-sur-Arcista jolloin noustaan 977 metriä keskimääräisellä 7,3 %:n kaltevuudella, useiden osien ollessa yli 10 %.
Huipulla sijaitsee Notre Dame de All Prudencen kappeli vuodelta 1937. Kyseessä oli aikanaan alueen piispan projekti, jota tuki vuosikiipeilyä harrastava paavi Pius XI.
Col de l’Iseran toimi aikoinaan muulisolana.
Reitti on ollut olemassa satoja vuosia muulisolana, mutta virallinen tie siitä tuli 1920-luvun alussa. Tietä rakennettiin lopulliseen pituuteensa ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä 34 vuoden ajan.
Col de l’Iseran on ylitetty Tour de Francessa yhteensä vain 8 kertaa 85 vuoden aikana (vuosien 1938 – 2023.välillä). 2000-luvulla kisa on ajettu Col de l’Iseranilla vuosina 2007 ja 2019. Yleisin syy jättää tämä pätkä pois kisasta ovat haastavat keliolosuhteet.
8 comments
Kiitos ideasta, tuonnehan sitä täytyy lähteä rattia vääntämään heti Grossglocknerin alppitien jälkeen. On tuo Grossglockner ollut jo parina kesänä listalla, mutta ei ikinä tunnu kerkeävän. Josko ensi kesänä se ja sitten perään Col de L’Isera 🙂
[…] monia muita huimia mutkateitä, kuten: Col du Glandon, Col de la Croix de Fer, Col de la Madeleine, Col de l’Iseran ja Cormet de […]
On kyllä upeat maisemat ja tiet. Varmasti mukavaa ajella omalla autolla, jos siinä on kunnolla tehoja verrattuna vuokra-autoon. Mielenkiintoista oli tuo tieto myöskin, kuinka ohut ilma oli reagoinut autoon. Toisaalta aika harva kovilla pakkasilla Suomessa alkaa laittamaan enemmän painetta renkaisiin, kun ehkä hyvä olisi.
Kerrassaan kyllä upeita maisemia, mitä Alpeilta sopii odottaakin. Joskaan en ole käynyt koskaan siellä, mutta mielikuvat vastaavat juuri näitä kuvia. Tällaisia vuoristoteitä ajellessa saa olla kyllä aina tarkkana pyöräilijöiden ja toisinaan myös eläintenkin suhteen.
On kyllä ihan käsittämättömän hienot maisemat! Tulisi kyllä itsekin pysähdyttyä kuvaamaan monta kertaa. Katselimme Andorrassa myös pyöräilijöitä ja ei voi kun hattua nostaa, minkä urakan tekevät, kun polkevat noita vuoristoteitä ylös.
Autolla ajelu ei ole oma juttuni, mutta nuo upeat maisemat kyllä houkuttavat. Hienoja kuvia!
Kyllä on upeat maisemat! Melkoinen reitti. Tuolla saa totaalisedti auton rattia vääntää.Tulipa mieleen, että millä tiedolla renkaan paineita pääsee korjaamaan?
Näyttääpä upealta! Me ei olla tuolla ajeltu, ja muutenkaan ei Alppiteistä ole kovin paljoa kokemusta. Enemmän keskitytään aina patikointiin. Mutta hienoahan noita olisi ajella, pitää jatkossa ottaa ohjelmaan enemmän.