Col du Galibier, Ranska 2642 metriä on Tour de Francessa useimmiten noustu Alppien sola.
Col du Galibier, Ranska 2642 metriä – Autolla Alpeille. Euroopan korkeimpien solateiden joukossa vain yksi voi olla legendaarisin. Jos asiaa lähestytään pyöräilijän vinkkelistä voittajaa ei ole vaikea löytää. Se on Col du Galibier. Col du Galibier on Tour de Francessa useiten noustu Alppien sola. Nousu on ollut Tourissa mukana peräti 60 kertaa. Tämä on paikka, jossa Ranskan ympäriajo nousee korkeimmilleen, mikäli Col de l’Iseran (2 764 metriä) ei ole ohjelmassa.
Arvioitu lukuaika: 7 minuuttia
Solan korkeimmalla kohdalla tien etelälaidalla on Tour de Francen perustajan Henri Desgrangen muistomerkki. Ranskan ympäriajossa kohdan ensimmäisenä saavuttaneelle kilpailijalle luovutetaan Henri Desgrangen palkinto. Muistomerkki näkyy kuvassa oikealla ylhäällä.
Vuoristo on osa Ranskan kolmen laakson aluetta.
Col du Galibier yhdistää Ranskan Savoien ja Hautes-Alpesin hallinnolliset alueet. Savoien alueella sijaitsee maailman suurin yhtenäinen hiihtoalue Les Trois Vallées, eli kolme laaksoa. Pyöräilijöille alue tarjoilee Col du Galibierin lisäksi myös monia muita huimia mutkateitä, kuten: Col du Glandon, Col de la Croix de Fer, Col de la Madeleine, Col de l’Iseran ja Cormet de Roselend.
Hautes-Alpesin alueella sijaitsee taas Italian ja Ranskan rajaa hallitsevan Mont Blancin vuorijonon jälkeen Ranskan korkein vuoristo. Täältä löytyvät sellaiset solatiet kuten: Col d’Izoard, Col Agnel, Col du Lautaret ja Col de Vars.
Col du Galibier tulee valloittaa pohjoisesta käsin
Matkalla kohti solatietä kohtasin aivan liikaa ihania vuoristojokia, linnoja, siltoja jne. Pää vain pyöri koko ajan ja oli pakko pysähdellä alati. Muistan eräänkin pysähdyksen kun mietin pitäisikö nipistää itseään. Mussutin eväitä ja ihailin vuoristopuroa, jostain kuului lehmänkellojen kalkatus ja jokaisen näkyvän mäennyppylän päälle joku oli vuosisatojen saatossa rakentanut linnan tai luostarin. Minä ja mun auto. Täällä.
Tunnetuin ja ylivoimaisesti kaunein nousu on pohjoisen puolelta. Se alkaa Saint-Michel de Mauriennesta Col du Télégraphen yli. Col du Télégraph on helppo ja mukavasti ajettava solatie, jonka käsittää noin 12 km nousuosuuden. Vallée de la Valloirettesta alkaa varsinainen nousu Col du Galibierille. Maisema on karua. Viimeiset 8 km ovat pyörällä eteneville vaikeita. Nousukulma ei käytännössä putoa alle 10 % ollen maksimissa 11,8%. Täällä kärsitään.
Huippua voi lähestyä myös kaakosta tai lounaispuolelta. Nämä nousut eivät kuitenkaan ole yhtä kiinnostavia kuin pohjoispuoli ja suositus onkin huiputtaa tämä solatie aina pohjoisesta käsin.
Käytettävä tie D902 on suljettuna yleensä lokakuu-kesäkuu välisen ajan.
Ranskan ympäriajo oli suuntaamassa Col du Galibierin huipulle seuraavana päivänä ja pyöriä riitti reitillä. Alaspäin tullessa minulla oli 60-70 km/h lasissa ja pyöräilijät vain pyyhkivät ohi. Kisakatsomot olivat valmiina.
10 comments
[…] PASS, ITALIA 2621 METRIÄ – AUTOLLA ALPEILLEAUTOLLA ALPEILLE, SAN BERNARDINO PASS, SVEITSICOL DU GALIBIER, RANSKA 2642 METRIÄ – AUTOLLA ALPEILLECOL DE L’ISERAN, RANSKA 2764 METRIÄ – AUTOLLA […]
Omistaapa linna tosiaan noissa maisemissa, wau! Ja huh heijaa, miten hurjan kova vauhti noilla pyöräilijöillä alamäkeen!
Minäkään en ilmoittaudu vapaaehtoisten pyöräilijöiden joukkoon, jos vuoristoon pitäisi lähteä 😀 Autolla ollaan ajeltu jonkin verran Alppimaissa, mutta Ranskan puolen Alpeilla olen käynyt vain bussilla Sveitsistä käsin. Ranska on kyllä aivan ihana maa! Etenkin rannikko-Riviera on omaa suosikkia, mutta myös tuo koko Provence-Alpes-Côte d’Azurin ja lisäks Auvergne-Rhône-Alpesin alueet ihastuttaa maisemillaan. Mikon tavoin tykkään kans tuosta vehreydestä.
Aika hurjan tuntuista! Kun vuoristoteitä en erityisesti harrasta, niin mieleeni on jäänyt matka Nizzasta Valbonneen joskus kauan sitten. Navigaattoreita ei silloin vielä ollut ja päädyin jotenkin kiertämään Grassen suunnalta, jossa tiet olivat aika kapeita, mutkaisia ja korkealla. Pimeässä kaikki meni kuitenkin ihan ok, mutta kun sitten jonain päivänä suuntasin samoille suunnille päivänvalossa niin monessa mutkassa meinasi hirvittää niin paljon, että olin löydä jarrut pohjaan! Yöllä pimeässä ei vaan nähnyt kaikkea samalla tavalla, joten ei samalla tavalla hirvittänytkään 🙂
Mahtavia maisemia! Muutamaan kertaan on lähistöltä menty, mutta nämä vuoristosolatiet noilla kulmilla on ajamatta, ehkäpä seuraavan kerran sitten kun joskus Etelä-Ranskassa pyöritään. Pyörällä mahtaisi jäädä kyllä nousematta vaikka polkemistaustaa jonkin verran onkin 😀 Hieman tiukille saattaisi kyllä joutua myös meidän pieni retkipaku, kivointa varmasti olisi huristella sellaisella autolla, jossa riittää vääntöä. Ja tietysti niin, että on aikaa pysähdellä ihailemaan maisemia.
En voisi kuvitellakaan pyöräileväni – en edes sähköllä. Haluan nauttia maisemista, en pelätä😅
Ranskan Alppiteitä en ole ajanut, vain Itävalta-Sveitsi-Italia suunnalla, mutta varsin upeita nämäkin ovat. Kun vaan muistaa että auto on riittävän tehokas ja vääntävä kun tuonne lähtee eikä yritä vuokra VW Polon 1.0 bensakoneella nuita mäkiä lähteä ajamaan. MAMIS (Middle-Age-Man-In-Spandex) ryhmään en myöskään kuulu.
Upeita maisemia ja kuvista voi suorastaan ”hengittää” vuoristoilmaa!
Vuosi vuodelta itsellä nuo vuoristojen serpenttiinitiet ovat alkaneet muuttua epämieluisiksi koska tulee huono olo. Nuorempana ei sellaisia tuntemuksia tullut. Toisaalta sitten on hyvä syy pysähtyä useammin. 😉 Puolensa kullakin.
Ihanaa serpentiinitietä! Ja muutenkin upeat kuvat! Kuten Mikko ylempänä kommentoi, niin aurinkoinen ilma tekee kyllä paljon 🙂 En itse ole pyöräilyn ystävä (todellakaan), mutta nämä maisemat on kyllä upeat!
Onpa upeat maisemat, taas! Aurinkoinen ilma tekee paljon. Tykkään erityisesti tuosta, että mukana on noinkin paljon vihreyttä tuomassa kontrastia vuorille. Tämä muuten kiinnostaa itseäni erityisen paljon myös sen takia, että olen suuri pyöräilyn ystävä.