Autolla Alpeille, San Bernardino Pass, Sveitsi

Autolla Alpeille, San Bernardino Pass, Sveitsi

toukokuu 17, 2019

Ajamisen riemua Sveitsissä

San Bernardino Pass, (Passo del San Bernardino) on yksi Alppien parhaimmista ja helpoiten saavutettavista ajoreiteistä. Näihin mutkiin tullaan testailemaan ajotaitoa sekä autoja. Reitillä on 37 mutkaa, pituutta 19 kilometriä, nousua 12 prosenttia ja korkein autolla saavutettava kohta on 2066 metrissä.

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

Autolla Alpeille – San Bernardino Pass, kahdesti huiputettu

Jo muinaiset roomalaiset, Mersun S-sarjan testaajat ja Top Gear, ovat menneet tätä reittiä. Kesäkuussa 2014 navigaattorin sisällä asuva nörtti ei kuitenkaan tunnistanut tietä, vaan ruikutti säälittävästi: “Tee U-käännös. Reitti ei laskettavissa. Tee U-käännös.” Myös Google Maps menee tien kohdalla sekaisin, sillä tie on kiinni yleensä joulukuusta toukokuulle.

Ajoimme reitin läpi ensimmäistä kertaa kesäkuussa 2014. Alla oli hieman tehoton Audi. Ilma oli äärimmäisen kolea, kylmä ja roiski välillä vettä. Lämpötila ylhäällä mahtavat +8 C.

Heinäkuussa 2016 alla oli vuokraamon oikusta Limousine S-Mersu. Tuolloin ylhäälläkin asteita oli +24C ja aurinko paistoi nätisti. Mersulla reitin ajamisessa oli oikeaa ajamisen riemua.

Kolmannen kerran kävin kuikkimassa reittiä toukokuun alussa 2019. Tuolloin sola oli tiukasti kiinni, joten huiputus jäi vain haaveeksi.

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino on ollut aina tärkeä kauttakulkureitti

San Bernardino Pass sijaitsee Sveitsissä, Länsi-Alppien itäpuolella. Reitin historia on lähes identtinen Via Malan historian kanssa. Alkujaan polun ottivat käyttöön paikalliset talonpojat, sitten saapuivat roomalaiset, jotka rakensivat reitin vankkureilla kuljettavaksi. Keskiajalla San Bernardino Pass oli jo tärkeä kauppa- ja kulkuväylä.

1770-luvulla lähtien tietä parannettiin merkittävästi. Tien parantamiseen johtaneita syitä vauhdittivat 1600-luvulla alkaneet protestanttien ja katolisten hallitsijoiden ikuisuusriidat kulkureiteistä, tulleista jne. Nykyisen Pohjois-Italian alueelta tarvittiin kauppareitti siihen osaan nykyistä Sveitsiä, jota Itävalta ei hallinnut tuolloin. San Barnardinon tunneli valmistui 1967 ja nykyisin vanhaa tietä käytetään lähinnä vain hupiajeluun.

San Bernardino Pass | Hankala löytää, kiva ajaa

San Bernardino Pass voidaan ajaa kumpaankin suuntaan. Henkilökohtaisesti pidän pohjoisesta etelään ajoa kivempana. Tällöin pääsee huiputuksen jälkeen ajamaan vielä tunnelin liittymäaukon kohdalta jatkuvaa mutkaista tietä alamäkeen. Tällä tiellä on voimassa 100km/h nopeusrajoitus, mutta melko hyvä saa olla auto, jotta sen tuolla nopeudella voi miellyttävästi kurveihin viedä.

Etelästä lähestyttäessä solatien alun löytää helposti. Se erkanee valtatiestä San Bernardinon kylän kohdalla kohti Melsonican laaksoa. Tunnelin suu näkyy valtatielle selkeästi ja sinne ei voi vahingossa eksyä. Tie kapenee nopeasti ja osuudella on ihan asiallisesti jätetty keskiviiva merkitsemättä. Serpentiini on niin tiukkaa, että jopa kaksipyöräiset käyttävät tietä molempien kaistojen leveydeltä.

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass

Pohjoisesta tultaessa San Bernardino Pass voi olla hankalampi löytää. Tie alkaa Hinterrheinin kylän kohdalta ja tässä on mahdollisuus ajautua vahingossa tunneliin. Toki kylttejä on, mutta ei enkäpä niin selkeitä kuin toisella puolella.

Myös tällä puolella on ennen varsinaisen San Bernardinon solan alkamista paljon katseltavaa. Auton ikkunasta voi ihailla linnoja, vesiputouksia, vanhoja siltoja ja kirkkoja.

San Bernardino Pass

San Bernardino Pass on monelle se ensimmäinen mutkatie

San Bernardino Pass on paikka, missä monet autoilijat ja moottoripyöräilijät ottavat ensimmäisen kosketuksensa mutkateihin. Ylämäessä vastaantulevan liikenteen näkyvyys on hyvä, joten kuljettajan on täällä helppo totutella mutkiin. Puolenvälin jälkeen kuski saa vääntää rattia jo ihan tosissaan. Reitin profiili on täysin erilainen kuin esim. Furka Passin tai GrossGlocknerstrassen. Tällä tiellä autoa on oikeasti mahdollisuus ”ajaa”, jos vain kantti kestää ja taidot riittävät. YouTubesta löytää kymmenittäin erilaisia videoita, jossa alla on vähän perus-Pooloa parempi menopeli.

Monet jatkavat täältä matkaansa kohti suosittua ympyräreittiä, jossa ylitetään Passo de San Gottardo (2108m), Furka Pass (2431m), Grimsel Pass (2165m), Susten Pass (2259m) sekä Oberalp Pass (2044m). Tämän jälkeen todellisia haasteita etsivät extreme-autoilijat suuntaavat kohti reittiä, jossa huiputetaan Alppien korkeimmat ajettavissa olevat kohdat Passo di Gavia (2621m), Passo del Stelvio (2757m) ja Passo del Rombo (2474m).

Sveitsin moottoritietarraMuista Sveitsin moottoritietarra (n.36€, max. 14 kuukautta, voimassaolokausi 1.12.2018–31.1.2020), sekä Itävallan tiemaksutarra (1 vuosi n. 88€, 2 kk 27€ ja 10 päivää 9€). Kummatkin voi ostaa rajalta huoltoasemilta. Me hankimme ne Saksan puolelta samalla kertaa. 

  •  
  •  
7 comments

7 comments

Jenni / Unelmatrippi heinäkuu 14, 2016 - 1:47 pm

Hulppeat on näkymät! Kuollaksenikaan en nyt muista, onkohan tämäkin reitti tullut ajettua vai ei – vaatinee vanhojen matkapäiväkirjojen tutkailua… Passo dello Stelvio on ehkä parhaiten muistissa näistä Alppiteistä, ja tietty tuoreimpana Grossglocknerstrasse ihan parin viikon takaa. On aina yhtä hienoa ajella tuollaisissa maisemissa!

Reply
Maarit Johanna elokuu 4, 2014 - 10:01 pm

Vouu! Miten nämä kuvat herättääkään lisää muistoja Alpeilta.. Minua ei sais tuonne auton rattiin, varmaan ajaisin reunalta kun jäisin tuijottelemaan liian pitkäksi aikaa kauniita maisemia. Junalla Alpeilla on ihana matkustaa, roadtrip on kyllä haaveissa mutta pelkään niitä serpentiinejä vain ihan liikaa :p

Reply
Anna Koskela elokuu 5, 2014 - 4:08 pm

En minäkään tulla haluaisi ajaa montaa päivää. Pelkääjä paikalta on niin paljon mukavampaa katsella maisemia, kuin ratin takaa!

Kyllä aina välillä oli paikkoja joissa jännitti tai kieltäydyin katsomasta alas. Mutta ei sitä pitkään jaksa olla silmät kiinni ja katsomatta, niin upeaa tuolla on 🙂

Reply
Jenni / Globe Called Home elokuu 1, 2014 - 8:59 pm

Ihana tuo vuoristojärvi tuolla lopussa! Mä en ennen tajunnut ollenkaan urheiluautoja konseptina, mutta noita tiukkoja vuoristoteitä mennessä on ruvennut ymmärrystä löytymään.

Reply
Anna Koskela elokuu 2, 2014 - 9:52 am

Ei Suomessa mitään millään urheiluautolla kyllä tee. Mutta kuten sanoit, tiukoissa mutkissa ja nousuissa rupeaa kummasti arvostamaan auton tehoja. Mies haaveilee että joskus joku vähän rajumpi peli otettaisiin alle ja lähdettäisiin mutkateille

Ajettiin kerran vuokra-autolla Pohjois-Thaimaassa viikko ja sillä autolla ei meinannut oikeasti päästä mäkiä ylös. Silloin päätettiin, että kiinnitetään aina huomiota myös auton moottorin suuruuteen 🙂

Reply
Elina / Narulelu maailmalla heinäkuu 31, 2014 - 3:36 pm

Makea reitti 🙂 Ajaako suurin osa noista kiihdyttelevistä urheiluautoista reittiä vain toiseen suuntaan vai pysyykö ne varmasti omalla kaistallaan? Ei meinaan jotenkaan kuulosta yhtään houkuttelevalta, että joku tulee kapeassa mutkasta satasta vastaan :O

Reply
Anna Koskela heinäkuu 31, 2014 - 4:55 pm

Ei varmasti pysy omalla kaistallaan ja reittiä ajetaan kumpaankin suuntaan. Mutta onneksi ne rakastaa niitä kalliita menopelejään niin paljon, että ovat aika varovaisia. Ja kyllähän sen kuulee, kun V12 revittää menemään jo aika pitkän matkan päästä 😀

Reply

Leave a Comment