Yö kauhunuken kanssa

615

Yö kauhunuken kanssa. Kun luvattu hotelli katosi.

Yö kauhunuken kanssa | Kirjoittaessani tätä olen poikkeuksellisen kiitollinen puhtaista lakanoista ja raikkaasta makuuhuoneesta. Siitä, että ilma liikkuu, ovet menevät kiinni ja mikään ei tuijota pimeässä takaisin.

Kaikki majoituskokemukset eivät nimittäin ole tällaisia – ja tämä teksti syntyi juuri yhden sellaisen jälkeen.

Yö kauhunuken kanssa ei ole sitä mitä halusin

Joskus matkalla tulee hetkiä, jolloin tekee mieli huutaa ääneen: APUAA. Tämä oli yksi niistä. Pikavuoro eteni pitkin Etelä-Afrikkaa kohti Namibiaa ja yöksi pysähdyttiin ilmeisesti bussikuskin tai ”jonkun” varaamaan hotelliin. Saavuttuamme selvisi hyvin nopeasti, ettei majoitus ollutkaan sitä, mitä oli luvattu. Hotelissa ei missään tapauksessa olisi voinut olla tilaa näin suurelle (28 henkeä) ryhmälle. Melkoisen sekoilun jälkeen ryhmä jaettiin kolmeen osaan, niin että onnekkaimmat vietiin erittäin hyvätasoiseen majoitukseen, osa jäi alkuperäiseen paikkaan ja loput sitten jäivät seisomaan ja odottelemaan, että jostain löytyisi petipaikka.

Minut, kaksi muuta naista ja yksi herra kävelytettiin tienpäässä odottavaan omakotitaloon. Matkalla ohitimme poliisiaseman, jonka pihalla poliisit pakottivat nuoria poikia tekemään kyykkyhyppyjä ja muita fyysisiä juttuja. Poliiseilla oli pitkät puiset kepit, joilla he vauhdittivat suoritusta. Poikien naamat olivat itkusta vääristyneinä. Näky oli pysäyttävä ja epämukava seurata. Kysyin hotellin omistajalta, mistä oli kyse. Hän vastasi tyynesti, että pojat olivat kuulemma olleet “naughty”. Selitys lausuttiin niin kevyesti, että tajusin toiminnan olevan hänestä ihan normaalia.

Liian henkilökohtaista

Oli kyllä jännä fiilis, kun meille alettiin esitellä huoneita. Siinä vaiheessa kirkastui, että olimme tulleet jonkun kotiin. Johonkin randomiin omakotitaloon, josta minulle annettiin pienen tytön huone.

Huone oli todella kuuma ja tunkkainen. Hengitys meni saman tien ahtaalle, ja tuli kiire kaivaa allergialääkkeet esiin. Nurkassa oli likapyykkikori, ja päiväpeiton alta löytyi hiusdonitsi ja kyniä – aivan kuin joku olisi noussut sängystä vain hetkeä aiemmin. Kaikki oli aivan liian henkilökohtaista.

Ja kyllä – jouduin jäämään sinne yöksi. Koska vaihtoehtoja ei ollut. Tässä kylässä ei vain ollut mitään muuta tarjolla.

Hikinen luola ja tuuletin

Huoneeni oli kirjaimellisesti hikinen luola kokolattiamatolla. Sellainen, jossa ilma seisoo liikkumattomana. Kun katsoin kattoa, en edes halunnut ajatella mitä siellä ylempänä olisi. Meitä oli kolme suomalaista samassa tilanteessa – jokainen yhtä hiessä ja jokainen epätoivoisesti tuulettimen tarpeessa.

Sain lopulta tuulettimen, tosin virtaa siihen tuli jatkojohdosta käytävältä ja sen takia ovi ei mennyt enää kiinni. Ilma alkoi sentään liikkua, ja se oli tärkeintä. Istuin sängyn reunalla ja mietin mistä alkaisin rakentaa itselleni illallista. Silloin ovi avattiin.

Sisään asteli paikan emäntä, ja hän oli käsi ojossa ottamassa tuuletinta takaisin. Sitä samaa tuuletinta, jonka oli juuri hetkeä aiemmin minulle antanut Tilanne oli absurdi ja tapahtui niin nopeasti, että hetken ehdin vain tuijottaa. Katse, asento ja hiljainen mutta ehdoton ei ilmeisesti riittivät, sillä tuuletin jäi ja daami poistui.

Kaiken kärsimyksen kruunasi käyntini vessassa. Kylpyhuone oli sinällään ihan siisti, jos asukkaisen hammasmukien ja muun hygieniatarvikkeiden ei antanut haitata. Mutta kun avasin oven, isäntä itse istui paskalla. Täällä ei ovia laiteta lukkoon. ”Ollaan kaikki kuin isoa perhettä”. Joo…

Tyhjään tuijottava lasisilmänukke

Makuuhuoneessa oli myös nukke. Sellainen tyhjään tuijottava lasisilmänukke, jonka katse ei kohdistu mihinkään – ja juuri siksi se tuntui erittäin pelottavalta. Kyseessä ei ollut mikään huoleton räsynukke, jonka voisi heittää nurkkaan ja unohtaa, vaan huolellisesti omalle paikalleen aseteltu hahmo, lähes kuin alttarille.

Tämä lasisilmäinen kauhunukke oli jotenkin se huippu tälle yöpymiselle. Ei haju, ei kuumuus, ei epämääräinen järjestely – vaan se ajatus, että joku tuijottaisi minua hiljaa, lakkaamatta, koko yön.

Kotisohvien asiantuntijat

Kuten arvata saattaa, kertoessani tästä tapauksesta somessa, kotisohvalta löytyi se paras asiantuntijuus. ”Miten niin majoitettiin? Miksi olet lähtenyt reissuun jos olet arka erilaisuudelle. Arvostelet kuvien kera toisten kotia joka on heille riittävä ja kelpaa sinun esittelemistä vioista huolimatta. Ehkä muutama lisäyöpyminen maailmalla vaikka savimajassa avartaisi sitä, että moni ei nuku satiinilakanoilla.”

Matkailussa sattuu kaikenlaista. Sen tiedän paremmin kuin moni. Ja on totta, että se mikä jonkun matkailijan mielestä on ala-arvoista, voi paikallisen näkökulmasta olla luksusta. Mutta tässä ei ollut kyse siitä.

Olen varannut elämäni aikana majoituksia Bookingista, Agodasta ja Airbnb:stä lukemattomia kertoja. Vain muutaman kerran olen saanut muuta kuin sen, minkä olen varannut. Tässäkään tapauksessa ongelma ei ollut varaussivusto. Tämä oli hotellin omistajan säätöä. Ihan puhdasta halua maksimoida kate valkonaamojen kohdalla.

Voin nukkua jonkun pikkutytön sängyssä, jos olen varannut sellaisen. Mutta se, että paikallinen toimija kusettaa, ei ole ok. Ei Afrikassa, ei Euroopassa, ei missään.

Ja vielä lopuksi: olen tullut läpi Länsi-Afrikan. Olen majoittunut suurkaupungeissa ja pikkukylissä, rannikolla ja sisämaassa, betonitaloissa ja savitiilestä rakennetuissa majataloissa. Alue ei ole pelkkää mutamajaa, vaan on olemassa täysin asiallisia, siistejä ja hyvin hoidettuja hotelleja – monin paikoin parempia kuin Euroopan keskinkertaiset turistiloukot.

Tämä ei todellakaan ollut mikään “Afrikka nyt vain on tällainen” -tilanne. Kyse ei ollut maasta, kulttuurista tai olosuhteista. Kyse oli yhdestä toimijasta, joka myi huoneita, joita ei ollut, ja sijoitti maksavat asiakkaat minne sattui.

Miksi en mainitse majoituspaikan nimeä

En mainitse tässä majoituspaikan nimeä, koska olen rehellisesti sanottuna kyllästynyt siihen, että yksittäinen majoituskokemus irrotetaan asiayhteydestään ja valjastetaan yleisen moraaliposeerauksen tai iltapaskan klikkiotsikoinnin raaka-aineeksi. Booking.comissa paikan nimi ja varoitukset ovat kyllä nähtävillä heille, joita asia oikeasti koskee.

Tämä ei ole hyökkäys maata, kulttuuria tai ihmisiä kohtaan. Tämä on kuvaus yhdestä konkreettisesta majoitustilanteesta, sellaisena kuin se tapahtui.