Azerbaidzan – Baku. Maa numero 78

1,1K

Azerbaidzan – Baku. Liian isoja ja erikoisia rakennuksia hajasijoitettuina sinne tänne.

Azerbaidzan – Baku. Toisin kuin kuvassa sanotaan, en nyt rakastunut tähän paikkaan. Baku on hajasijoiteltu täyteen liian isoja ja erikoisia rakennuksia, jotka eivät mitenkään sovi tänne. Tätä on vaikea selittää, mutta yritetään. Esim. Dubaissa on ihan järjettömiä rakennuksia, mutta ne peilipinnat, suihkulähteet ja neonvalot istuvat siihen paikkaan, koska niitä on niin paljon. Yhä korkeampaa ja erikoisempaa rakennusta toisensa jälkeen ja vierivieressä. Kaikki ovat suurin piirtein samalta ajalta ja kokonaisuus on jokseenkin ihan tyylikäs.

Bakussa on yksi pilvenpiirtäjä siellä ja toinen täällä ja kolmannessa kulmassa joku omituinen museorakennus tai pikku-Venetsia. Välissä on kaikenlaista sälää eri aikakausilta ja isoja teitä, liikennekaaosta ja osin ei kurjuutta kummempaa. Veikkaan, että pääarkkitehti ei ole ollut noh… arkkitehti, vaan joku suuruudenhullu tirehtööri.

Arvioitu lukuaika: 16 minuuttia

Saapuminen ja hotelli

Azerbaidzan – Baku. Lähdin Azerbaidzaniin hieman tiukalla aikataululla ja e-Visa ei saapunut luvatussa 72 tunnissa. Monenmoista ajatusta kävi mielessä kun lento lähestyi, mutta sähköpostissa ei ollut toivottua viestiä. Lopulta ”Your e-Visa is ready” -viesti saapui viisi päivää ennen matkan alkua. Kyseessä oli Azerbaidzan – Georgia – Armenia -kierros, jonka kuluista voit lukea tältä.

Lensin Turkin Istanbulin kautta Bakuun. Istanbulin mukavalla kentällä vietin kolme tuntia, ennen kuin seuraava lento lähti. Saavuin Azerbaidzanin pääkaupunkiin Bakuun paikallista aikaa klo 5:35. Aikaisen aamun pimeydessä keskustelu taksikuskin kanssa oikeasta hintatasosta sujui jotenkin näin: 30€ no, 25€ no, 20€ no,15€ OK

Hotellin olin ottanut jo kuluneelle vuorokaudelle, jotta pääsisin heti nukkumaan. Kuulosti vaivattomalta suunnitelmalta. Mutta eihän hotellin lähellekään päässyt autolla. Tai siis olisi päässyt, mikäli alla olisi ollut iso BMW tai joku muu ökyauto, jolla vanhan kaupungin portit avautuisivat. Kuski ja minä kävelimme kiltisti matkalaukkua raahaten noppakiviä pitkin paljon pitempään kuin hotellin ohjeen mukainen ”only 2 minute walk”.

Hotelli oli oikein hyvä, mutta henkilökunta ei. Vaikka erityisesti mainitsin, että minua ei saa häiritä ja että en syö aamiaista, niin pölvästi henkilökunta soitti minulle silti huoneeseen haluanko aamiaista ja herätti kesken mitä ihanimman unen. Kun lopulta heräsin, menin suihkuun, joka aiheutti hieman säätöä. Kaadot ja koko suihkunurkkaus oli onnistuttu rakentamaan niin, että vesi meni kaikkialle muualle, kuin toivottuun suuntaan. Oikeasti sain kontata ja vetää pyyhkeellä vesiä viemäriin.

Seven Rooms Boutique Hotel 3 yötä aamiaisella 123 euroa. Sijainti oli mitä mainioin aivan keskellä vanhaa kaupunkia.

Azerbaidzanissa osataan kokata lammasta

Olin jo etukäteen himoinnut lammasta ruuaksi, sillä olinhan pääsiäisenä reissussa ja lammas kuuluu pääsiäiseen. No lammasta Azerbaidzenissa osataan tehdä. Kävin kauppahallissa ja lihaosastolla minulle kerrottiin, että täällä kokonaisena grillattavien lampaiden paino on 20-30 kiloa, ei sen suurempi. Suomessa tuo olisi vielä keskenkasvuinen, mutta täällä tajutaan syödä lammas nuorena, ei ikäloppuna villasukanmakuisena 10-vuotiaana.

Koska Baku sijaitsee ikiaikaisen Silkkitien risteyksessä, ovat ”kaikkien maiden maut” kulkeutuneet tänne. Kuvassa rapeaa munakoisosalaattia, tomaattia, basilikaa, kirsikkapilafriisiä, lammasta, karamellisoitua sipulia, kirsikoita ja granaattiomenaa.

Baku-kaviaaria olisi voinut hankkia 100g hintaan 75 euroa. Valitettavasti en pystynyt ostamaan tätä herkkua mukaan, mutta ihanat maistiaiset sain mustasta kaviaarista. Olikin jo ollut ikävä tuota makua. Ei nyt ihan Belugaa, mutta niin hyvää silti.

Ramadanin takia viinit olivat lukkojen takana ja jostain syystä ruokakaupoissa ei saanut valokuvata, joten tuli huitaistua vain muutama huonotasoinen kuva muistoksi. Leipäosastoilta löytyivät aina perinteiset uunit, missä leipä paistettiin. Pakkohan se oli kuuma vehnäinen ostaa välipalaksi.

Neitsyttorni on Bakun vanhan kaupungin kuvatuin kohde.

Bakun neitsyttorni, paikallisesti tunnettu nimellä ”Qız Qalası”, on yksi Bakun kaupungin tunnetuimmista ja symbolisimmista maamerkeistä. Neitsyttornin ensimmäinen versio on vuosilta 600-500 EAA, mutta nykyinen siis moneen kertaan uudelleen rakennettu. Torni sijaitsi alkujaan Kaspianmeren rannassa, mutta maannousun jälkeen tornia erottaa merestä vilkas päätie ja monta puistoa. Torni on kahdeksankulmainen ja nousee noin 29 metrin korkeuteen. Se on toiminut historiansa aikana mm. linnoituksena, vankilana ja palotornina. Tornin sisätiloissa on museo, joka esittelee Bakun historiaa ja neitsyttornin tarinaa.

Tornin nimeen ”neitsyttorni”, liittyy useita tarinoita ja legendoja, mutta yksi tunnetuimmista kertoo tornin olleen paikka, johon aatelisperheet sijoittivat tyttärensä turvaan sotien aikana. Toisen legendan mukaan sen rakennutti insestinen kuningas joka halusi naida oman tyttärensä. Tytär oli kuitenkin rakastunut nuoreen prinssiin ja vaati rakennettavaksi itselleen tornin ennen häitä oman isänsä kanssa. Kun torni oli valmis, hyppäsi tytär tornista alas Kaspianmeren aaltoihin. Hirmustunut prinssi surmasi silloin mielipuoli kuninkaan ja oli valmis tappamaan myös itsensä, mutta yllätys: merenneidot olivatkin pelastaneet tytön merestä. Nuoret saivat toisensa ja elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.

Flame Towers symboloivat Azerbaidzanin öljyteollisuutta.

Bakun Flame Towers on pilvenpiirtäjäkompleksi, jonka kolme pilvenpiirtäjää muodostavat yhden kaupungin tunnetuimmista ja näkyvimmistä maamerkeistä. Ne ovat ensisijaisesti kansallinen ja kulttuurinen symboli, ja edustavat Azerbaidzanin laajaa öljyteollisuutta, sekä symboloi Bakun modernisoitumista.

Toreista voi lukea enemmän Baku Night Tour -kirjoituksesta.

Heydar Aliyev -keskus

Heydar Aliyev Center on futuristinen vuonna 2012 valmistunut rakennus, jonka suunnitteli Zaha Hadid, irakilaissyntyinen brittiläinen arkkitehti (1960-2016). Rakennuksella on virtaava, kaareva muoto, joka tekee siitä erottuvan näyn Bakun kaupunkikuvassa. Heydar Aliyev Centerin ulkopinta on pehmeä ja orgaaninen, ilman perinteisiä kulmia tai teräviä reunoja. Se on valmistettu valkoisesta betonista ja lasista, mikä luo vaikutelman, että rakennus ikään kuin leijuisi ilmassa.

Heydar Aliyev Centerin sisätilat ovat on suunniteltu ilman perinteisiä tukirakenteita, mikä mahdollistaa suuret avarat tilat ilman häiritseviä pylväitä tai seiniä. Rakennus on omistettu Azerbaidzanin entiselle presidentille Heydar Aliyeville, ja se toimii kulttuurikeskuksena, jossa järjestetään näyttelyitä, konsertteja, seminaareja ja muita tapahtumia. Pytinki maksoi aikoinaan 250 miljoonaa dollaria.

Yanar Dağ on jatkuvasti palava vuori Azerbaidzanissa. Palaminen johtuu maakaasusta

Yanar Dağ, joka tunnetaan myös nimellä ”Palava vuori”, on melko erikoinen luonnonihme Azerbaidzanissa. Tämä tuliperäinen vuori sijaitsee lähellä Bakun kaupunkia ja on kuuluisa siitä, että sen rinteet palavat ikiliekillä. Ilmiö johtuu maakaasusta, joka vuotaa maan pinnalta. Ilmiö on jatkunut tuhansia vuosia ja jatkuu ympäri vuodenkierron. Vesisateet, lumi tai tuuli eivät pysty sitä sammuttamaan.

Vaikka ajomatka paikanpäälle olikin osittain puuduttava ja lopun aikaa vaarallinen, kannatti paikalla silti vierailla. Tällaisia luonnonihmeitä ei muualla pääse yhtä helposti katsomaan.

Yanar Dağista voi lukea enemmän Baku Night Tour -kirjoituksesta.

Järkevästi käyttäytyvälle turistille Azerbaidzan on verrattain turvallinen. 

Azerbaidzan – Baku turvallisuustilanne. Azerbaitdzenin turvallisuus on hieman ongelmallinen Vuoristo-Karabahin tilanteen takia ja Azerbaidzanin ja Armenian väliselle raja-alueelle välit ovat kiristyneet. Järkevästi käyttäytyvälle turistille maa on verrattain turvallinen. 

Bakussa turvallisuus oli ehkäpä jo hieman ylikorostettua. Poliiseja ja vartioita oli joka paikassa ja todistin, kuinka hieman epämääräinen kaupustelija siivottiin nopeasti ja melko rajusti poliisin toimesta pois. Kun joku ”avulias aatu” tuli vanhassa kaupungissa selittämään jotain minulle, ilmestyi vartija välittömästi huitomaan miehen pois. Kukaan ei huijannut ja vaihtorahat tulivat oikein takaisin. Ihmiset olivat pidättyväisiä, mutta sehän sopi suomalaiselle. Puhdastakin on. Metroasemien käytävät ja alikulut olivat marmoria, eivät mitään pissalta haisevaa betonia, kuten Suomessa.

Formulat näkyivät Bakun katukuvassa jo kuukautta ennen kisaa.

Azerbaidžanin Grand Prix järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2016. Kilpailu ajetaan huhtikuun lopulla kuusi kilometriä pitkällä Bakun katuradalla. 

Vierailin pääsiäisenä (sijoittui 2023 huhtikuun alkuun) Bakussa ja tuolloin formula katsomot olivat jo paikoillaan, vaikka itse kisa ajettiin vasta huhtikuun lopussa. Suoja-aidat haittasivat maksimaalisesti jalankulkijoiden kävelyä. En tiedä miten paikalliset suhtautuvat tähän jokavuotiseen formulasirkukseen.