Pikavuoro Gambiaan matkan kulut. Mitä maksoi 16 päivää Afrikassa?
Pikavuoro Gambiaan matkan kulut I Pikavuoro Gambiaan käsitti kohdallani suomalaisen matkanjärjestäjän, suomalaisen bussin ja suomalaisen matkaseuran. Lähtö oli Marokon Tangerista 17.02.2024 ja matka päättyi Gambiaan 08.03.2024. Itse matkustin Pikavuoro bussin kyydissä Marokon Marrakeshin Länsi-Saharan ja Mauritanian kautta Senegalin Dakariin. Dakarissa jatkoin omatoimisesti Kap Verdelle (21.2. -7.3.2024). Matkan hinta olisi luonnollisesti ollut edullisempi, mikäli olisin lentänyt suoraan Suomeen. Lasken tähän kuitenkin nyt kaikki kulut mukaan, mitä 16 päivää kestävästä matkasta koitui.
Arvioitu lukuaika: 20 minuuttia
Edessä on myös kilometrin levyinen No-man’s land miinakenttineen. Nämä maat eivät ole ystäviä keskenään.
Pikavuoro Gambiaan matkan kulut
Tuttuun tapaan ruokia ja juomia ei ole laskettu mukaan kuluihin, sillä pitäähän ihmisen kotonakin syödä. Tuliaisia ei myöskään lasketa mukaan matkakuluihin, tosin niitä ei tältä matkalta edes tarttunut mukaan. Toki tuliaiseksi voisi lukea Marokosta ostamani djellaban, 45 euroa. Kyseessä on ehkäpä pitkään aikaan paras tekemäni vaatehankinta. Ilman tuota olisin ollut pulassa kuumassa ilmastossa, muissa ei paljasta pintaa tykätä katsella. Asu oli viileä pitää, kun sen alle puki vain alusvaatteet. Toisaalta djellaba lämmitti vaatteiden päälle vedettynä alkumatkasta bussissa aamuisin, jolloin lämpötilat olivat vielä hyvin alhaisia. Etenkin se suojasi auringolta sekä uteliailta katseilta, joita kyllä riitti.
Ostaminen oli mielenkiintoinen prosessi. Ensin piti päättää mihin käyttöön asu tulee. Tarjolla oli kylmään ilmaan tarkoitettuja villaisia tai samettisia kaapuja. Villa on djellaban perinteinen materiaali. Seuraava versio oli välikuukausille tarkoitettu paksummasta viskoosista tai puuvillasta tehty versio. Kesäksi olisi voinut valita liki läpinäkyvän djellaban. Omani on viskoosinen, ei paksu, mutta ei ohuinkaan. Aivan täydellinen, jos siinä vielä olisi taskut. Sellaista mallia ei valitettavasti ollut. Djellaban mukana tuleva liukas huivi oli melko mahdoton sitoa kiinni ilman nuppineuloja. Se olisi saanut olla myös hieman pidempi, mutta kyllä tuollakin pärjäsi.
Länsi-Saharan rikkaudet ovat fosfaattimineraaleissa, joista koko maailman ruokatuotanto on riippuvainen. Tällä alueella sijaitsee Bou Craan kaivos, josta louhittua fosfaattia siirretään sadan kilometrin päähän El Marsan satamakaupunkiin maailman pisimmällä kuljetushihnalla. Hihna kuljettaa joka tunti 2 000 tonnia fosfaattikiveä lastattavaksi laivoihin ja näkyy avaruuteen saakka.
Mauritanian valtiollinen kaivosyhtiö SNIM tuottaa 15 prosenttia maan bruttokansantuotteesta louhimalla Zouérat’n alueelta rautamalmia, joka kuljetetaan junalla Nouâdhibouhun ja laivataan sieltä edelleen maailmalle.
Kerran päivässä suuntaansa kulkeva rautamalmijuna on maailman pisin juna. Sen pituudesta ei oikein löydy selvää tietoa. Välillä junan sanotaan olevan 2,5 kilometriä pitkä, välillä 7 kilometriä. Joka tapauksessa junan malmivaunuissa on matkustanut myös suomalaisia seikkailijoita.
Pikavuoro Gambiaan matkan kulut – Lennot, bussikulut ja taksit
Pikavuoro Gambiaan oli maaosuudeltaan edullista liikkumista. Bussimatkan hinta oli minun osuudella Marokosta Senegaliin 400 euroa. Lennot nostivat matkan hintaa sitten olennaisesti. Halvemmallakin olisi päässyt, mikäli Kap Verden olisi pudottanut pois matkasta. Kohde oli kuitenkin niin lähellä, että päätin koukata sen kautta ennen lentoa Eurooppaan ja Suomeen.
- Oulu – Saksan München – Marokon Marrakesch lento Lufthansa 340 euroa.
- Bussikulut Marokon Marrakesh – Senegalin Dakar 400 euroa.
- Senegalin Dakar – Kap Verden Praia lento Transair 176 euroa.
- Kap Verden Praia – Portugalin Lissabon lento Capo Verde Airlines 224 euroa.
- Portugalin Lissabon – Suomen Helsinki – Oulu lento Finnair 294 euroa.
Taksimatkojen osuus Marokossa, Mauritiuksella ja muualla oli minimaalinen. Puhutaan noin 5 eurosta yhteensä. Kap Verdellä takseihin meni noin 35 euroa.
Yhteensä 1474 euroa.
Pikavuoro Gambiaan matkan kulut – Hotellit
Hotellikuluja olisi saanut alaspäin yöpymällä kauempana lentokentästä, tinkimällä tasosta tai jakamalla huoneen. Lentokenttähotellit olivat ikävän kalliita, vaikkakin kummatkin olivat sijainniltaan ja palveluiltaan aivan huippuja. Kap Verdellä en halunnut enää matkani lopuksi yöpyä missään heikkotasoisessa loukossa, vaan mielummin paikassa missä pystyi hieman rentoutumaan.
- München Hilton Munich Airport 154 euroa.
- Hotel Relax Marrakech kaksi yötä 82 euroa.
- Ibis Ouarzazate 50 euroa
- Joku nimeltä mainitsematon hotelli jossa olis kimppamajoitus. Minun osuus 12 euroa.
- Sahara Line Hotelli 45 euroa.
- Hotel Dakhla Ville 50 euroa
- Sitten joku hotelli, jonka nimeä en muista ja jossa tosin en yöpynyt vaan sen naapuri hotellissamme, koska hallituksen ihmiset olivat ottaneet meidän huoneemme. Lopulta vietin yön sohvalla 25 euroa.
- Valencia Hotel & Appartements 56 euroa.
- Casablu Hotel kaksi yötä 139 euroa.
- Kap Verde Praia, Pestana Tropico kolme yötä 470 euroa.
- Lissabon Star inn Lissabon 133 euroa.
Hotellit yhteensä 1216 euroa.
Hotellilla ilmeni että valtion väki oli tullut kaupunkiin ja ottanut meidän huoneemme. Seuraavasta hotellissa oli pakko jakaa huoneita, jotta ihmiset mahtuivat. Saimme kämppiksen kanssa huoneen, jossa oli parivuode. Kivikova ja lakanan alla muovisuojat. Tein nopean ratkaisun ja valtasin aulan sohvan.
Pikavuoro Gambiaan matkan kulut – Viisumit ym. kulut.
Pikavuoro Gambiaan oli helppo viisumien osalta. Mauritanian ja Senegalin viisumit ja maahantulomaksut pystyi hoitamaan maarajalla. Marokko, Länsi-Sahara, Senegal, Gambia ovat viisumivapaita maita.. On mahdollista, että bussi jatkaa myöhemmin Gambiasta kohti Nigeriaa, ja silloin vastassa on valtioita jotka vaativat viisumit etukäteen. Suurimman osan saa nykyisin e-Visana, mutta on myös maita, joiden lähetystöön passi pitää toimittaa fyysisesti.
- Mauritania viisumi 50 euroa.
- Senegalin maahantulomaksu 10 euroa.
- Kap Verden lentokenttämaksu 31 euroa.
Yhteensä 91 euroa.
Pikavuoro Gambiaan matkan kulut – eSIMit ja SIM-kortit
Ostin Airalon ja Ubigin eSimmit etukäteen. Rahaa niihin kului yhteensä 45 euroa. Senegalin SIM-kortti maksoi 5 euroa.
Tässä mietitään, miten bussin saa lauttaan ilman, että puskuri irtoaa. Tai siis puskuria sai kyllä nostettua, mutta kulmia ei. Kuvassa ei näy, mutta rampin ja maan väliin jäi jäätävä monttu. Aikaa miettiä tosin oli, sillä välissä rukoiltiin 1,5 tuntia.
Kun oli lauttaan ajon aika ainakin kahdeksan paikallista ukkoa huusi ja huitoi jokainen eri suuntaan yrittäen samalla estää ”pölkkyjengiä”, eli suomalaisia miehiä asettamasta pölkkyjä bussin pyörien alle. Ei se nyt varsinaisesti kuljettajan työtä helpottanut. Onneksi vastaavista paikoista on ajettu aikaisemminkin.
Matkan turvallisuus.
Pikavuoro Gambiaan ei ole suinkaan ainut reissu, minkä Jani on tehnyt. En tiedä matkojen tarkkaa lukumäärää, mutta ensimmäinen reissu oli vuonna 2010, jolloin Jani ajoi bussilla Suomesta Bangkokiin. Tämän jälkeen Pikavuoro mailman ympäri on seikkaillut ainakin Pohjois-Amerikassa, Australiassa, Kaukasiassa ja Kiinassa. Kyseessä ei siis ole mikään wannabe trävelleri, vaan seikkailuhenkistä omatoimimatkailua tarjoava suomalainen matkailuyritys. Matkustuskokemus joka bussissa istui, oli käsittämätön. Todella monella matkustajalla käytyjen maiden lukumäärä oli pitkälle yli sata.
Mutta mitään reissuahan ei voi tehdä ilman, että se ei olisi jonkun sohvalla istujan mielestä ”väärin matkustettu”. Osan mielestä koko ajatus bussilla Länsi-Afrikassa liikkumisesta oli täysin vastuuton. ”Oikeesti, ootte daijuja, kun lähdette sinne ilman asemiehiä”. Totean tähän vain, että asemies bussissa ei ole koskaan hyvä idea.
Erilaisissa viesteissä kyseltiin myös paljon, miksi bussi ei liiku saattueen mukana. ”Suoraan sanottuna (eikä suurin piirtein) niin sinne en kyllä ”turistibussilla” viitsisi matkustaa. Aika hyvä ”target” mutta (toivotaan toivotaan) ettei mitään häslinkiä tapahdu.” Saattueessa matkustaminen olisikin ollut yksi vaihtoehto, mutta yhdyn matkanjohtajan käsitykseen siitä, että saattueeseen liittymisen syy on usein pikemminkin halu matkustaa pitkiä pätkiä aavikolla muiden kanssa esim. rengasrikon varalta, kuin varsinainen turvautuminen aavikkorosvoilta.
Pientä pohdintaa.
Kun bussin ikkunasta tarkkailin saparopäistä pientä tyttöä tai naista, josta en nähnyt huivien takaa edes silmiä, mietin väkisinkin naisen asemaa. Valitettavasti se on Saharan alueella erittäin huono. Naiset kohtaavat silpomista, pakkosyöttöä (naimaikäisen tytön tulee olla lihava), orjuutta (Mauritanian väestöstä 10–20 prosentin arvioidaan elävän orjuudessa), lapsiavioliittoja, koulunkäymättömyyttä, taikauskoa, raipparangaistuksia, rasismia (maurit sortavat mustia) jne.
Kun katsoin tyttöä tai naista tuolla, katsoin ihmistä jolla ei välttämättä ollut mitään valinnanvapautta tai vaihtoehtoa. Meidän mittapuillamme. Toisaalta hän ei välttämättä koskaan tule tietämään edes muusta.
Mutta yksi asia on varma. Afrikassa on enemmän Eurooppaan tulijoita, kuin koskaan voidaan ottaa vastaan.
Marokossa kymmenen teinin joukko kulki bussin vierellä rullaluistimilla ja piti kiinni peileistä ja kahvoista. Bussin rakenteisiin piiloutui myös Eurooppaan pyrkijöitä ja ainoastaan kuljettajamme valppaus pelasti heidän hengen. Piilopaikka vaihdelaatikon hidastimen päällä olisi bussin liikkeelle lähtiessä ollut tappava. HS:n artikkelista voi asiasta lukea lisää.
On myös selvää, että vieraissa maissa ja kulttuureissa on meille vieraita tapoja. Kamelimarkkinoilta kuvaamani video (alla), jossa kamelia lastataan lava-auton kyytiin, sai osan ihmisistä järkyttymään. On totta, että eläin tuskin nautti kohtalostaan. Maailmassa on paljon epäkohtia sekä julmuutta, oli kyseessä sitten eläin tai ihminen. Tervemenoa parantamaan ja muuttamaan tilannetta.
Istuin varmasti yhteensä sen sata tuntia bussissa ja rajoilla hiki valuen pitkin selkää ja rintoja. Kulutin aikaa lentokoneissa ja lentokentillä. Näin ja koin enemmän kuin moni koskaan – ja entäpä sitten. Ei näitä kokemuksia mitata numeroissa, vaan siitä mitä oppii ja minkä muistaa.
Matkustakaa ihmiset omien mahdollisuuksienne mukaan ja käykää katsomassa miltä Suomen rajojen ulkopuolella näyttää. Katsokaa, arvioikaa, kokekaa ja miettikää näkemäänne. Jo pelkästään se, että maapallon näkymä Googlessa sekä kuun muoto muuttuu erilaiseksi, on ainakin minulle koskettavaa.
Kuinka suuri onkaan maailma.
Matkan kulut yhteensä 2831 euroa.
22 comments
No nyt oli jännä juttu – etenkin tämä Pikavuoro maailman ympäri -konsepti. Enpä ole kuullutkaan moisesta, pitää googlettaa lisää. Hienon matkan pääsit tekemään!
Kiitos Marja
Nämä pikavuoron matkat ovat kyllä huikeita. Olisipa rahaa ja vapaa-aikaa vaan osallistua niille enemmän.
[…] Pikavuoro Gambiaan matkan kulut […]
[…] Pikavuoro Gambiaan matkan kulut Linja-autoMarokkoPikavuoro AfrikkaanPikavuoro GambiaanPikavuoro maailmallePohjois-Afrikka 0 comment previous post […]
Luulin ensin, että olet lähtenyt Afrikkaan bussilla suomesta asti 🙂 mutta kuljettajanne on kyllä tehnyt hurjan pitkän maailmanvalloituksen. Tämä on joka tapauksessa ihan erilainen ja mieleenpainuva matkakokemus! Aika hurjaa tuokin, että teidänkin bussiin yritti tulla salamatkustajia, se kertoo paljon epätoivosta päästä parempaan paikkaan.
Tervehdys Elina,
itse asiassa sekin olisi ollut mahdollista, eli Jani ajoi bussin Euroopan läpi Espanjaan.
Euroopan kilvissä oleva bussi oli todella houkuttava monille ja kyytiin pyrittiin tosissaan. Olisi siinä ollut salamatkustajalla ihmeteltävää, kun olisivat päätyneetkin syvemmälle Afrikkaan.
Nyt kyllä alkoi kiinnostaa todella paljon! Eipä ollut pahan hintainen reissu, ja etenkin jos matkakuluissa saa hieman säästettyä jakamalla huoneen, niin menee kyllä harkintaan jossain vaiheessa. Luultavasti en ole kovin innokkaana lähdössä tutkimaan Afrikan maita omatoimisesti, joten tällanen suht helppo reissu kiinnostaa. Muutamasta tyypistä kuullut, jotka on olleet tuon rautamalmijunan kyydissä. Olishan sekin kokemus, mutta taidan olla nykyään liian mukavuudenhaluinen.. 🙂
Kiitos Cilla,
minusta hinta oli varsin kohtuullinen.
Tuo rautamalmijuna on kyllä jo aika raju matkustusmuoto. Ei myöskään mun juttu ollenkaan.
Huikea reissu ja varmasti ikimuistoinen! Aika hurjia nuo rajanylitysajat. Siinä voisi monelta mennä hermot. 🙂 Jatkaako Jani Afrikassa vielä bussin kanssa vai onko hänellä muita maanosia suunnitelmissa? Toisaalta tuollainen reissu voisi olla hauska, kun ottaisi sen asenteen, että kaikki kestää eikä ole niin justiinsa.
Kiitos Merja,
Jani jatkaa bussilla joulunalla kohti Nigeriaa, mikäli suunnitelmat pitävät. Siitä tulee vielä hurjempi seikkailu.
Nostan kyllä aurinkohattuani tälle suoritukselle! Itse kiemurtelin jo pahasti Pakistanissa parin pitemmän bussimatkapäivän jälkeen! Rajanylitykset Afrikassa ovat kyllä joskus työläitä – aikoinaan Gambian ja Senegalin rajalla odottelimme jomman kumman maan puolella vielä sitäkin, että rajavartijoiden juuri alkanut rukoushetki päättyy.
Tulevalla Nigeria – Sierra Leone – Liberia reissullamme väli Freetown – Monrovia on autolla, matkaa tosin ”vain” alle 500 km, mutta kyllähän siinä se maaraja pitää ylittää, eli katsotaan nyt sitten kauanko siinä menee!
Kiitos Pirkko,
itse lähdin täysin uteliaana tähän koettelemukseen. Päättelin, että koska tykkään istua autossa, niin bussikin voisi toimia. Ja niin se tekikin.
Ainut haitta on matkapahoinvointi, mutta kyllä sekin lääkkeillä pysyy hallinnassa.
On tämä varmasti ollut oikein reissu! Mistä sait idean lähteä matkaan?
Kiitos Sari,
olen halunnut lähteä näille reissuille jo vuosia. Nyt vihdoin se oli mahdollista.
Tämä on ollut varmasti ihan mieletön ja ikimuistoinen reissu. Toisaalta kiinnostaisi ihan kauheasti ja toisaalta sitten taas silmien eteen tulee paljon sellaista, jota ei niin välittäisi nähdä mm. eläinten ja tyttöjen kaltoinkohtelun osalta. Kyllä sitä Afrikkaa täytyy lähteä tavalla tai toisella valloittamaan, joten mielenkiintoista lukea erilaisia tapoja siihen.
Kiitos,
jos ja toivottavasti Jani jatkaa bussilla kohti Nigeriaa, niin yritän kyllä päästä edelleen mukaan. Tämä matkustustapa sopii niin hyvin Afrikkaan, jossa usein ne parhaimmat katsottavat kohteet ovat ihan paikallisen menon ihmetteleminen.
Todella mielenkiintoinen ja erilainen matka sinulla.Olisi todellakin mielenkiintoista matkustaa tuolla tavalla,ehkä eri kohteissa ,tosin.P.S.Tiistaina&keskiviikkona täällä odotettavissa kevään ensimmäiset kuumat aavikkotuulet,jotka kaupungeissa tuntuvat lähinnä kuumuutena,mutta aavikolka sitten eri tavalla Kiitos mielenkiintoisesta matkakertomuksesta Anna.
Kiitos Jael,
En kyllä yhtään kaipaisi kuumia aavikkotuulia. Tuolla kun tuuli, niin tuli samalla hiekkakuorinta ihoon. Keuhkoissakin varmaan kasa hiekkaa.
Mieletön matkakertomus! Tätä olisi lukenut vielä paaaaaljon lisää! Tämä kuulostaa juuri sellaiselta ”bussimatkalta”, johon haluaisin itsekin osallistua! 🙂
Myös videot ja kuvat olivat mielenkiintoisia (tosin tuota kamelinlastausvideota en edes aloittanut, sillä menettäisin kuitenkin yöuneni).
Kiitos Eveliina
Yrittelen kirjoittaa vielä maakohtaisia postauksia.
Onpa hienoja maisemia! Karuja, mutta tavattoman kauniita. Muutenkin Saharan alue kiinnostaisi itseäni kovasti. Tuo juna olisi hauskaa päästä myös joskus itse näkemään. En muista itsekään hiekkamyrskyä ikinä kokeneeni, mutta tuolla päin ne taitavat olla jopa varsin yleisiä. En ollut tällaisesta matkanjärjestäjästä kuullutkaan, mutta tämä kuulosti ainakin erittäin mielenkiintoiselta reissulta!
Kiitos Mikko
Hiekkamyrsky oli kyllä melkoinen kokemus. Kävin ulkona bussista vain pienen hetken ja vaikka oli huivit ja kaikki, niin hiekkaa oli korvakäytävissä ja hiuspohjassa ja ihan kaikkialla.