Pikavuoro Gambiaan – Mauritania, orjien maa. Maa numero 86.

1,3K

Pikavuoro Gambiaan – Mauritania, orjien maa. Maa numero 86, jossa orjuus on julkinen salaisuus.

Pikavuoro Gambiaan – Mauritania, orjien maa. Maa numero 86. Taustaa: Pikavuoro Gambiaan oli suomalaisen matkanjärjestäjän matka Suomen kilvissä olevalla bussilla Marokon Tangerista Gambiaan. Itse matkustin Pikavuoron kyydissä Marokon Marrakeshista Länsi-Saharan ja Mauritanian kautta Senegalin Dakariin.

Jani, meidän huippukuljettaja on ajanut linja-autolla maailman ympäri. Pikavuoro Gambiaan ei ole suinkaan ainut reissu, minkä hän on tehnyt. En tiedä matkojen tarkkaa lukumäärää, mutta ensimmäinen reissu oli vuonna 2010, jolloin Jani ajoi bussilla Suomesta Bangkokiin. Tämän jälkeen Pikavuoro mailman ympäri on seikkaillut ainakin Pohjois-Amerikassa, Australiassa, Kaukasiassa ja Kiinassa. Kyseessä ei siis ole mikään wannabe trävelleri, vaan seikkailuhenkistä omatoimimatkailua tarjoava suomalainen matkailuyritys. Matkustuskokemus joka bussissa istui, oli käsittämätön. Todella monella matkustajalla käytyjen maiden lukumäärä oli pitkälle yli sata.

Arvioitu lukuaika: 18 minuuttia

Pikavuoro Gambiaan – Mauritania, orjien maa. Mauritaniasta on edelleen 100 000 orjaa.

Mauritania on kastiyhteiskunta. 4,7 miljoonan ihmisen valtiossa valtaa pitää ”valkoinen” yläluokka., eli valkoiset maurit. Valkoiset maurit ovat arabi- ja berberitaustainen vähemmistö, jolla on suurin vaikutusvalta valtionhallinnossa ja politiikassa. He myös käytännössä toimivat paremmissa työpaikoissa, saavat paremman koulutuksen, terveydenhuollon jne. Valkoiset maurit ovat nimensä mukaan ihonväriltään vaaleampia, kuin paimentaustaiset tummaihoiset maurit. Tummat maurit elävät valkoisten maurien alapuolella osin orjuudessa.

Mauritania lakkautti orjuuden virallisesti viimeisenä valtiona maailmassa. Se tapahtui presidentin asetuksella vuonna 1981. Käytännössä lakkauttamisella ei kuitenkaan ollut oikeudellisia seuraamuksia ennen vuotta 2007, kun hallitus hyväksyi kansainvälisen painostuksen seurauksena lain, joka teki orjien omistamisesta rangaistavaa. Valtio on kuitenkin liian heikko valvomaan lakia, eikä käytännössä ketään ole tuomittu orjien pitämisestä. Viranomaiset kieltävät nykyisin orjuuden olemassaolon, ja orjuuden vastustajia pidätetään syytettyinä valtion turvallisuuden vaarantamisesta.

Vaikka orjuus on nykyään virallisesti kielletty, arvioidaan orjia olevan edelleen 90 000-150 000. Luku kannattaa suhteuttaa väkilukuun, joka on Suomea pienempi. Suurin osa orjista kuuluu haratin-kansaan, eli entisten orjien jälkeläisiin. Haratineilla ei käytännössä ole oikeuksia, he eivät saa koulutusta tai palkkaa, eivätkä he voi periä omaisuutta tai todistaa tuomioistuimessa.

Mauritanian orjuus on perinteistä, feodaalista orjuutta. Ihminen syntyy orjasukuun ja siten orjuus siirtyy perintönä. Orjana olet isännän täyden vallan alla aivan samalla tavoin kuin karja tai mikä tahansa muukin omaisuus. Isännän kuollessa orjat siirtyvät perintönä hänen jälkeläisilleen.

Muuta nippelitietoa Mauritaniasta

Mauritania on tiukasti islamilainen. Lähes kaikki mauritanialaiset ovat sunnimuslimeja. Kristittyjä vainotaan ja muun muassa Raamattujen ja sianlihatuotteiden maahantuonti on kielletty. Tästä nyt ei aiheutunut ongelmaa ainakaan minulle . Enemmänkin haittasi maan tiukka alkoholipolitiikkaa. Maa on nimittäin täysin kuiva. Huhu kertoi, että Ranskan suurlähetystön kampuksella olisi ollut salakapakka. Ryhmämme ei sitä koskaan onnistunut löytämään, eli oli todella salainen.

Vaikka esim. Yhdysvallat, Kanada, Saksa, Australia ja Intia myöntävät passeja, joissa on X-sukupuolitunnus, on Mauritaniaan asiaa ainoastaan miehillä ja naisilla.

Mauritanian noin 4,7 miljoonasta asukkaasta vain 1 miljoonalla on pääsy Internetiin. Mauritania sijoittuu internetin nopeudessa 204:ksi 207 maasta. Maassa on myös maailman kallein internet, ainakin mikäli luotetaan netistä löytyviin aihetta sivuaviin julkaisuihin.

Mauritanian pääkaupunki Nouakchotti on vain osin vesijärjestelmän piirissä. Vesijohdot on rakennettu EU:n tuella. Noin 80% kaupungista on ilman vesiputkistoa, jätevesijärjestelmää tai viemäriveden ohjausta. Ihmiset hankkivat veden katukärryistä, joita on liikkeellä joka puolelle kaupunkia. 20 litraa vesijohtovettä maksaa noin 6 senttiä.  

Hallitus vaihtuu vapaissa vaaleissa, mutta sotilailla on edelleen suuri vaikutusvalta Mauritanian politiikassa.

Tyttöjen koulutie katkeaa usein lapsiavioliittoon. Noin 16 prosenttia tytöistä avioituu alle 15-vuotiaana, ja yli kolmannes tytöistä on naimisissa jo ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä.

Vuonna 2020 vain 94 prosenttia alakouluikäisistä lapsista ilmoitettiin kouluun. Silti vain vähän yli 60 prosenttia lapsista saa alakoulun suoritettua, ja heistäkin moni lopettaa opinnot siihen.

28.2 Dhaka, Länsi-Sahara – Nouâdhibou, Mauritania

Mauritanian islamilainen tasavalta eli الجمهورية الإسلامية الموريتانية oli minulla maa numero 86. Ihan helpolla maa ei minua vastaanottanut.

Marokon ja Mauritanian raja oli vaikea. Kahdessa tunnissa emme ole vielä päässeet edes ulos Marokosta. Arvio rajamuodollisuuksista nettitietojen perusteella pahimmillaan ~6-7 tuntia kokonaisuudessaan.

Tämän jälkeen edessä oli kilometrin levyinen No-man’s land miinakenttineen.

Mauritanian maahan pääsy vei 2:40h. Google Mapsin aikajana oli tallentanut tämän seisahduksen tarkasti. Käytännössä rajamuodollisuuksiin meni meillä siis reilu 5 tuntia.

---

Kaikella kunnioituksella Mauritaniaa kohtaan, mutta yksi kerta riittää. Maahan, jossa pidetään edelleen orjia ja lehmät sekä tyttäret hyväksytään rinnakkaisvaluuttana, ei tarvitse lähteä uudelleen maleksimaan.

Nouâdhibou, Mauritania.

Rajamuodollisuuksien jälkeen jäljellä oli vielä noin puolitoistatuntia Nouâdhiboun kaupunkiin. Hotellille saavuimme klo 22 pienen kolarin ja monien check pointien jälkeen. ”Fiche”, eli matkustajaluettelo lukuisine tietoineen printattuna paperina pyydettiin erittäin usein.

Hotellilla ilmeni, että valtion väki oli tullut kaupunkiin ja ottanut meidän huoneet. Seuraavasta hotellissa oli pakko jakaa huoneita, jotta ihmiset mahtuivat. Saimme huoneen, jossa oli parivuode. Kivikova ja lakanan alla muovisuojat. Tein nopean ratkaisun ja valtasin aulan sohvan. Hyvin nukutti.

29.2 Nouâdhibou, Mauritania – Nouakchotti, Mauritania. 480km ilman yhtään järkevää pysähdyspaikkaa.

Aamu alkoi puolentunnin rukouskutsulla klo 0618. Sinnikkäinkin nukkuja herää kyllä rukoilemaan. Sen verran kovaa ja pitkään kutsut soivat. Itse nousin ja suuntasin kaupungin kalleimpaan aamiaispaikkaan. Koko setti 6,80€.

Kävellessä kaupungilla näimme pyörällä matkaa tekevän länkkärin. Mies ilahtui kovasti, kun näki valkoisia rouvia liikenteessä. Näimme hänet myöhemmin vielä kaupungista ulos vievällä tiellä.

Aamiaisen jälkeen alkoi pitkä ja puuduttava ajo kohti pääkaupunkia. Voi kuulostaa epäuskottavalta, mutta koko 480 kilometrin matkalla päätiellä N2 ei ollut yhtään järjellistä pysähdyspaikkaa. Söimme sitten bussissa omia eväitämme noodeleita, taateleita, pähkinöitä ym.

Turvallisuus Mauritaniassa.

Vaikka ajoimme käytännössä koko matkan keskellä ei mitään, oli tarkastuspisteitä tasaisin välein. Mauritania on yksi harvoja Sahelin alueen maita, joka on saanut radikaali-islamistien ja ääriaineisten iskut kuriin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ääriryhmät ja aseelliset salakuljettajat toimivat kuitenkin edelleen Mauritanian pohjois- ja itäosissa, jossa ryöstöjen ja sieppausten riski on suuri. Länsimaalaiset ovat luonnollisesti suosittu kohde.

Kaduilla sai kulkea täysin rauhassa. ihmiset katsoivat uteliaina ja minä vastaavasti tuijotin yhtä uteliaan takaisin. Turisteja on niin vähän, että valkoisen naaman näkeminen kiinnostaa ja ryhmämme miehiä tultiin kättelemään ja kyselemään kuulumisia. Minua naisena ei luonnollisesti lähestytty, mitä nyt lapset huutelivat tervehdyksiä. Koko aikana vain yksi avulias aatu halusi myydä minulle jonkun puisen pienen laatikon. Ihan oli kaunis, mutta ei nyt ollut laatikon tarvetta.

1.3 Nouakchotti, Mauritanian pääkaupunki

Kun Ranskan Länsi-Afrikka vuonna 1960 itsenäistyi, piirreltiin viivottimella ja harpilla rajoja maille. Hallintokaupungit St. Louis ja Dakar jäivät molemmat Senegalin puolelle. Mauritaniaan piti siis rakentaa uusi pääkaupunki. Nouakchott valittiin uudeksi pääkaupungiksi 1957. Kaupunki sijaitsee viitisen kilometriä rannikolta ja se suunniteltiin alun perin 15 000 ihmisen kaupungiksi. Nyt kaupungissa ja sen ympäristössä elää 1,5 miljoonaa ihmistä.

Loputtoman aavikon ja hökkelikylien jälkeen Nouakchott oli hauska piristys. Paikassahan oli jopa liikennevaloja. Niitä ei tosin kukaan noudattanut. Autokanta oli lähinnä ensin Euroopasta loppuunajettuja, Marokkoon rahdattuja ja lopulta Mauritaniaan kuolemaan päätyneitä Mersuja. Osin autot olivat niin kamalassa kunnossa, että en ymmärrä miten ne kulkivat edelleen eteenpäin.

Nouakchottin majoitus.

Nouakchottissa majoitumme kahdessa eri hotellissa. Itse bookkasin Casablu Hotellin hintaan 139 euroa kaksi yötä. Kun saavuimme, oli hotelli selvästi ollut tyhjillään pitkään. Muun muassa vedet oli katkaistu. Mutta ongelma hoitui muutamassa tunnissa. Huone oli hieno, mutta ilmastointi ei toiminut huoneessani. Kylpyhuoneen lattia oli niin järkyttävän liukas, että päädyin pitämään sandaaleita siellä.

Hyvin kuvaavaa koko maalle, oli yritykseni saada ruokaa. Hotellissa oli kyllä ravintola, mutta ruuat sinne tulivat paikallisella Woltilla ja se tietenkin kesti tuhottoman kauan. Tarjoilija tyttönen oli ihan pihalla tilauksista, kikatteli ja katseli TikTokkia puhelimestaan En koskaan saanut tilaamaani kanaa ja päädyin takaisin huoneeseeni syömään (jälleen) noodeleita ja taateleita. Kun olin jo nukkumassa, huoneeni oveen koputettiin ja tarjoilija tuli kyselemään maksun perään. No chicken, no money.

Aamulla oli aivan samanlainen pelleily aamiaisen kanssa. Totesin tilanteen mahdottomuuden kun iso ryhmä odottaa paistettuja kananmunia, kahvia ym. ja tekemässä on vain yksi tyttö. Nappasin itselleni veden, croissantin ja jugurtin. Kyllä niilläkin eli hieman eteenpäin.

Illasta pelasin varman päälle ruuan kanssa ja söin Ranskan suurlähetystön kampuksella.

Kalasatama Port de Pêche tai kansan suussa Port Poisson.

Kalastus on edelleen yksi Mauritanian tärkeimmistä elinkeinoista. Maalla on eräs maailman rikkaimmista kalastusalueista sen 720 kilometrin pituisella Atlantin rannikolla. 

Kuten kuvasta huomaa, en nauttinut hiekkaan poljetuista kalanperkeistä, hajusta ja kärpäsistä. Nilkat syötiin vesikelloille jonkun polttiaisen toimesta ja jouduin niitä käsidesillä hölväämään päiväkausia. 25 vuotta sitten kävin Gambiassa vastaavilla kalamarkkinoilla. Kolmatta kertaa ei tarvitse mennä.

Kalastajat ovat kaikki mustia. Autiomaaelämään kuivaan tottuneet maurit eivät kalastajina työskentele, eivätkä usein edes syö kalaa.