Gran Canarian vuoristo – Hyvillä teillä on kiva kurvailla
Gran Canarian vuoristo | Gran Canarian vuoristo pienine kylineen ja terassiviljelmineen on upea ja sitä ei kannata jättää välistä, vaikka eteneminen rantareittiä pitkin onkin tietenkin nopeampaa. Ja mikä parasta – tiestö on erittäin hyvässä kunnossa. Kannattaa siis vuokrata auto ja lähteä ajelulle. Matkanteko on hidasta, mutta palkitsevaa.
Pico de Las Nieves lienee kuuluisin saaren näköalapaikoista. Se sijaitsee saaren keskiosassa ja on Gran Canarian korkein kohta, 1949 metriä. Jos ollaan aivan tarkkoja, niin näköalatasanteen vieressä oleva Morro de la Agujereada sijaitsee muutaman metrin korkeammalla (1956 metriä).
Roque Nublo on yksi Gran Canarian vuoriston, ja ehkäpä koko saaren symboleista. Kyseinen luonnon monumentti sijaitsee saaren keskiosassa Tejedassa. Monumentin huippu kohoaa 1813 metrin korkeuteen.
Gran Canarian vuoristo on päätynyt myös blogin kansikuvaan
Roque Bentayga on upea luonnon monumentti, jonka huippu on 1414 m korkeudessa. Laelle pääsee kävelemään patikointipolkua pitkin. Itse en ole tuonne kiivennyt, mutta kuulemma jokaisen hikipisaran arvoinen kokemus. Jyrkimmissä kohdissa auttaa kallioon kiinnitetty köydestä tehty kaide. Tosin se ei auta korkeanpaikankammoon. Kyseessä on myös arkeologinen kohde, koska Roque Bentayga on toiminut saaren alkuperäisväestön asuinpaikkana.
Täällä sijaitsee myös Parador de Cruz de Tejeda -hotelli, jonka parvekkeelta on vuonna 2013 otettu, blogin Facebookin- kansikuvaksi ja käyntikorttiinkin aikanaan päätynyt otos. Muistan vieläkin, kun viltti harteilla napsin kuvia kylmässä ilmassa. Upeiden maisemien lisäksi, myös hotelli on ihan suositeltava yöpymispaikka.
Tejeda ja mantelipuut
Jos tähän suuntaan vuoristoa päädyt ajelemaan, kannattaa samalla poiketa Tejedan kylässä. Kylä on tunnettu manteleista ja mantelipuut kukkivatkin sen ympäristössä runsaasti. Sellainen varoituksen sana, että mikäli olet allerginen, niin ainakin itselläni mantelipuiden kukinta sai aikaan massiivisen aivastelukohtauksen. Mutta ovathan ne mielettömän kauniita.
Gran Canarian vuoristo tarjoaa vuoden alusta maaliskuun loppuun varsin hienon kukkaloiston juuri mantelipuiden ansioista. Mantelipuiden kukat muistuttavat kirsikankukkia ja väriltään kukat ovat valkoisia ja vaaleanpunaisia. Toinen mieleen jäänyt kukka on Kanariansaarten kultalakka (Erysimum scoparium), joka on saaren korkeimmilla alueilla vaaleanpunaisin kukin kukkiva tuuhea pensas.
Gran Canarian vuoristo – La Fortalezan historiallinen linnoitus
La Fortaleza tupsahti eteen oikeastaan hieman yllättäen, kun vuonna 2022 ajelin vuorten yli kohti pohjoisosaa. Katselin, että nyt on niin paljon autoja parkissa, jotta minunkin lienee syytä pysähtyä.
Tirajanan rotkossa sijaitseva basalttimuodostelma koostuu kolmesta erillisestä huipusta. La Fortalezan kallioihin ja luoliin liittyy ehkäpä yksi saaren legendaarisimmista myyteistä.
Vuoden 1483 ensimmäisinä kuukausina Gran Canarian saaren eri osissa käytiin taisteluita. Kastilialaiset, (Kastilia on muinainen Espanjan kuningaskunta. Se käsitti kaksi aluetta, Vanhan-Kastilian Iberian niemimaan luoteisosassa ja Uuden-Kastilian niemimaan keskiosassa.) valloittajat uhkasivat alkuperäisasukkaita. Gran Canarian vuoristo tarjosi luonnostaan hyviä paikkoja puolustukseen ja joidenkin kallioiden päälle olikin rakennettu linnoituksia. Viimeiset vastarinnan jäsenet linnoittautuivat Bentejuin ja Faycán Tazarten johdolla Ansiitin linnoitukseen, mihin heidät saarrettiin.
Osa piiritetyistä sotilaista antautui, mutta kyseiset kaksi sotilasta kiipesivät linnoituksen korkeimmalle paikalle. Huutaen ”Atis Tirma – Sinulle maa” he heittäytyivät tyhjyyteen ja päättivät Gran Canarian valloituksen 29. päivänä. huhtikuuta 1483. Pääkaupunki Las Palmasissa on heille omistettu patsas.
Kuten kuvasta näkyy, kyseessä on valtavan jyrkkä kallio. Vaikka tästä ei olekaan nähtävissä, seinämät ovat täynnä lukuisia luolia, jotka ovat toimineen menneinä vuosina asuintiloina, viljasäilöinä ja hautakammioina.
Mirador del Balcón
Mirador del Balcón näköalapaikka on lähellä Gran Canarian länsipäätä. Käytännössä kallio putoaa pystysuoraan Atlantin aaltoihin. Mielikuvitukseltaan rikas voi nähdä täydellisesti ”lohikäärmeen hännän”, joka muodostuu rannikkokallioiden seinämistä. Paikka löytyy GC-200-tien varrelta ja on hyvä pysähdyspaikka saaren ympäri kulkevalla reitillä.
Kävin tällä vuonna 2013 ja en todellakaan lähtenyt kokeilemaan miltä tuntuisi seistä lasisella näköalatasanteella, jonka alla velloo meri.
Gran Canarian vuoristo – Moya:n kaunis pikku kylä ja Los Tilos de Moya
Los Tilos de Moya on subtrooppinen laurisilva- eli laakerimetsä vuoristossa Gran Canarian pohjoisosassa. Alueella on useita vaellusreittejä ja viikonloppuisin paikalliset kylät täyttyvät patikoijista. Metsässä kasvaa esim. erilaisia laakeripuita ja kanarianmyrttiä. Mieleen tulee heti La Gomera. Paikka on yleensä hyvin hiljainen, turisteja ei juurikaan ole.
Gran Canarian vuoristo tarjoilee myös edustavan kattauksen kivoja pikkukyliä. Los Tilos de Moya metsän lähellä sijaitseva pieni Moyan kylä on käymisen arvoinen. Itse onnistuin vuonna 2022 Google Mapsin avulla ottamaan sen 100 metriä lyhyemmän reitin ja päädyin laakson väärälle puolelle. En valita, sillä maisemat olivat kyllä käymisen arvoiset. Takaisin tullessa eksyin jälleen oikopolulle. Ajaessani kanojen ja kaktusten keskellä, ainut toiveeni oli: Älä tulee vastaan auto, älä tule vastaan… Mutta voi mitä maisematykitystä se olikaan. Auringon luodessa pitkiä varjoja heittämällä hienoimmat kuvat reissusta tuli napattua täällä.
11 comments
[…] Veguetan kaupunginosan sydämessä on kaksitorninen Santa Ana katedraali. Se on ensimmäinen kirkko Kanariansaarilla ja rakennettiin Kastilian kuningatar Isabella ja Aragonin kuningas Ferdinand määräyksestä, sen jälkeen kun Gran Canaria vallattiin vuonna 1478. […]
Mukava postaus kaikin puolin faktoilla höystettynä, niin kuin blogissani aina. Tuttuja maisemia aika pitkälti, lähtisin tuonne koska vain kurvailemaan hyväkuntoisille teille. Mukava oli lukea myöskin blogin kansikuvan kuvauspaikka.
Gran Canarialla pitää kyllä ehdottomasti ottaa vuokra-auto alle ja lähteä tutkimaan saaren keskiosan vuoristoja ja vehreitä maisemia. Oon aina ollut jotenkin Gran Canariaa vastaan ja oon jopa ehkä hivenen vieläkin, mutta oon alkanut lämmetä sille sen verran, että jopa harkittiin sitä matkakohteeksi tänä talvena. Pitää kyllä joku vuosi mennä, kun kotikentältä pääsee suoraan.
Ai kiitos. Kun asuin Kaliforniassa, siellä oli tien varrella sellaisia paikkoja kuin Manteca ja Escalon ja kasvoivat tuollaisia puita. Valkoinen kukka, mikähän mahtaisi olla, kirsikka, manteli, appelsiini. Joka tapauksessa, aivan valtava allergiakohtaus. Jos jotain hyvää halusi löytää, niin lähimmät koivut kasvoivat Kanadassa.
Syy sille, miksi en aja autoa, tai no, on monta syytä, mutta pääasiallinen syy on se, että auto ei oikein mahdu minnekään ja joutuu toivomaan, ettei tulisi toista autoa vastaan. Polkupyörän kanssa ei ole sitä ongelmaa.
Global Triathlon Network, muuten, teki kilpailun, että jollekin vuorelle Kanarialla lähti etenemään fillaristi ja juoksija. Kumpi saapui nopeammin perille. Tässä se on, Teneriffa: https://www.youtube.com/watch?v=CKsDLMUZFnA
Tuskin päädymme ajamaan noille vuoristoteille – ja tuskin päädymme toiseen Parador-hotelliinkaan. Ihan yhtä varmaksi en uskalla sanoa, että tuskin päädymme Kanariallekaan, sillä toinen lyhyt vierailu joitakin vuosia sitten Las Palmasissa oli yhden kauan sitten jossain Puerto Ricossa vietetyn viikon jälkeen ihan positiivinen kokemus. Parador Malagaa kävimme muuten katsomassa kun nyt linnoitukselle siellä kiipesimme, ovathan nuo kaikki rakennuksina ihan vaikuttavia, mutta tosiaan tuosta ensimmäisestä kokemuksesta jäi vähän sellainen olo, että vanhassa rakennuksessa pitää sitten hyväksyä myös jotkut haasteet vaikka putkien osalta ja tuohon hintaan, mitä noista joutuu maksamaan, toivoisi jo saavansa melko laadukkaan kokemuksen ilman ylimääräistä säätämistä.
Wow, upeat on maisemat tuolla ihan huipulla! Mun roadtrip-kokemukset Gran Canarialta rajoittuu paikallisbussimatkaan vuonna 2006. Lähdin esikoisen kanssa (joka oli tuolloin vajaan vuoden ja rintarepussa kulki mukana) suutuspäissäni Puerto El Moganista Puerto Ricoon bussilla kun tuli hirveä riita ykskaks silloisen puolison kanssa. 😂 Mut onneks lähdin, koska maisemat tuollakin kiemuraisella vuoristoreitillä oli upeat ja lauttamatka toiseen suuntaan oli jo koettu.
Myös muuten La Gomeralla oli huikeet maisemat ja muutenkin ihana Kanariansaari, vuosi sitten maaliskuussa oltiin siellä. Tykkäisit varmasti.
Me teimme noin kymmenen vuotta sitten parin viikon kodinvaihdon Kanarialle ja kun meillä silloin oli käytössä myös vaihtokumppanimme auto, pääsimme kiertelemään sisämaassa ja vuoristossa. Se oli tosi hieno kokemus ja yhdyn todella suositukseesi auton vuokraamisesta. Tulee Gran Kanariasta ihan eri kokemus kuin pelkällä rantalomalla turistikohteissa. Aila
Näköjään upea roadtrip kohde!!!
Komeita maisemia! Ehdottomasti omassakin matkaohjelmassa olisi autoilua ympäriinsä ja vuoriston patikkareittien koluamista, jos tuonne päädyttäisiin. Ja pitäisi kyllä mennä, omat kokemukset Kanariansaarista kun rajoittuu tähän mennessä yhteen ainoaan pakettimatkaan Lanzarotelle pieni ikuisuus sitten.
Tuolla on tullut joskus lapsena matkustettua äidin ja isän kyydissä 😀 Ei oikeastaan muita muistikuvia kuin että jännitin joka kurvissa, mahdetaanko pysyä tiellä. Kaunistahan siellä oli (ja on näköjään edelleen)!
Gran Canarian vuoristo näyttää hienolta. Ilman muuta tulee valittua reitille, jos Gran Canarialle tulee lähdettyä. On upeita maisemia, vuoroin todella vehreää, vuoroin karua. Onko tuo ”pääkuva” auringonnoususta- vai laskusta? Varsin onnistunut otos!