OYS osasto 3
”Oletko hoitoalalla”?, kysyy sairaanhoitaja minulta. ”Osaat toimia niin varmasti, niin siksi vaan ajattelen…”.
Ei, en ole hoitoalalla. Enkä muuten varmasti tule olemaankaan! Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa hoitaa toista ihmistä, ei mitään motivaatiota olla ihmismyönteinen tai auttaa.
En ole saanut koulutusta sellaisen ihmisen pesemiseen, josta roikkuu katetreja ja piuhoja vähän joka kolosta, jonka kyljessä on 40 cm pitkä haava ja joka kykenee seisomaan vajaan minuutin kerrallaan. Osaan silti viedä mieheni suihkuun, pestä, kuivata ja rasvata hänet, sekä vaihtaa puhtaat vaatteet ylle. Jotkut asiat tulevat selkärangasta. Kutsutaan sitä nyt sitten vaikka maalaisjärjeksi.
Omaa miestäni haluan hoitaa niin paljon kuin pystyn. Kenenkään muun iholle en halua mennä. Minusta ei ole Sari-Mirjami-Susanna-Mari-Päivi-Jouni-Kaisu-Elina-Inkeri-Anna-Laura- sairaanhoitajaksi. Ei tosiaankaan.
OYS osasto 3
OYSin osastolla 3 on 22 potilaspaikkaa, joista 6 on valvontayksikössä. Osasto vastaa ensisijaisesti alueensa aikuispotilaiden, sekä päivystysluonteisten sydämen, keuhkojen ja rintakehän alueen sairauksien tai tapaturmien hoidosta, leikkauksista ja leikkausten jälkeisestä vuodeosastohoidosta.
Jäin miettimään sairaanhoitajan päivää Tepon kulmasta katsottuna. Otteet ovat eri päiviltä hoitosuunnitelmasta.
Aamuvuoroon tullut hoitaja kuuntelee aamuraportin, eli miksi mies täällä on ja miten hän on yöstä suoriutunut. Aamuvuoro on 7-15.
Tehty vasemman puolen pulmektomia sekä lymfadenektomia. Toimenpiteen kulku ongelmitta, pleuraontelo dreenattu paineentasauslaatikkoon ja potilas anestasiaheräämön kautta jatkohoitoon osastolle 3.
Sidoksissa hieman vuotoa. Hapettuminen kunnossa. Diureesi ollut niukkaa, nesteytetty, ja annettu Furesista, mille hyvä vaste. Laskulaatikko hörsii normaaliin tapaan. Eritys vähäistä, laatikossa 350ml. IV-kanyyli siisti, PLK tippumassa hiljalleen. Imovane yöksi saanut. Nukkunut.
Suomeksi: Potilaalta on poistettu vasen keuhko ja kasa imusolmukkeita. Potilaan tila on vakaa ja hän on nukkunut yön.
Pleuradreeni on liitetty paineentasauslaitteeseen, joka estää poistetun keuhkon paikan liian nopean täyttymisen, ja poistaa vuotoa.
Joka päivä uudet ihmiskohtalot
Olisi helppo hoitaa vain yhtä potilasta, mutta sairaanhoitajan vastuullaan ei ole pelkästään Teppo, vaan 4-6 ihmistä, joiden elämänhistoria, tai edes sairaskertomus olisi hyvä yrittää noin pääpiirteittäin omaksua.
Potilaat viipyvät tällä OYSin Sydän-, rintaelin- ja verisuonikirurgisella osastolla 3 noin viikon ajan, eli jokainen työpäivä sairaanhoitajan eteen tulee pino uusia tiedostoja ja liitutaudulle lista sukunimiä, joiden takana on elävä ihminen. Ihmiset eivät varmasti jää niminä hänen mieleensä, mutta kasvoina ehkäpä. Petipaikkoina kyllä. Nelosen ikkuna, tai valvonnan kolmonen.
Aamukierroksella hän annostelee lääkkeet ja koittaa kohdata potilaan ihmisenä, kysellä vähän miten yö sujui ja olla edes näennäisesti kiinnostunut, vaikka oikeasti aikaa millekään ylimääräiselle ei olisi olemassa. Potilaan ei tulisi tajuta tätä.
Lappupesut tehty. Vaimo ollut mukana auttamassa. Kepin juurella ja kalvon alla ollut veristä eritettä. Pirtulla puhdistettu ja vaihdettu uusi kalvo. AE-sukat käytetty pois ja laitettu takaisin. Laskulaatikko hörsinyt ajoittain. Aukko falskaa. Vaihdettu ster.taitokset + kalvo päälle.
Suomeksi: Potilas on pyyhitty kosteilla pesupyyhkeillä. Vaimo putsannut pakarat ym. Selässä kanyylin ympärillä eritettä, joka siivotaan pois. Puristesukat riisuttu, ja laitettu takaisin. Potilas säikähtää kun pleuradreenin kohdalta kuuluu suhinaa. Vaimo pyytää katsomaan aukon heti. Sanottu, että on normaalia, ja voi syödä ruokansa loppuun. Potilas ei usko, että on normaalia, että kyljestä kuuluu suhinaa, ja ei syö ruokaansa loppuun.
Mystinen instituutio, lääkärinkierto
Seuraavaksi sairaanhoitaja pyörii lääkärin ympärillä lääkärikierroksella valmiina palvelukseen kun käsketään. Lääkäri ei katso potilasta tai hoitajaa, vaan tuijottaa edessään olevaa tietokonetta. Muut lääkärit ovat myös ryhmittyneet tietokoneen ympärille ja keskustelevat potilaan tilanteesta, kuin häntä ei koko huoneessa olisi olemassakaan. Joku innokas yrittää kirjoittaa muistiin kaiken.
Potilaan tai omaisen ei näihin lääkärikiertoihin tule osallistua kuin passiivisesti. Rooli on kuunnella vaakatasossa, tai korkeintaan vuoteen reunalla istuen. Hoitajan tehtävänä taas on olla erittäin aktiivinen, kuin huippunsa viritetty tietokone, joka osaa kertoa annetut lääkkeet, niiden muunnokset erilaisina määrinä, potilaan kävelyt, syönnit, vessassakäynnit ja muuta pientä kuin liukuhihnalta. Lääkärien poistuttua, hoitajan tehtäväksi jää vastata potilaan heränneisiin kysymyksiin, ja etenkin toimia lääkärin määräämällä tavalla.
Epiduraalisessa kivunhoidossa potilaalle annostellaan jatkuvana annostuksena lääke ruiskupumpun avulla epiduraalikatetria pitkin potilaan ihon alle epiduraalitilaan.
Auts, nyt sattuu
Epiduraalista kivunhoitoa käytetään suurten leikkausten jälkeisenä kivunlievitys menetelmänä. Tavallisimmin epiduraalikatetria pidetään 1 – 3 vuorokautta leikkauksen jälkeen, tai pidempään jos tilanne sitä vaatii. Epiduraalista kivunhoitoa ei saisi lopettaa äkillisesti, vaan infuusion tiputusnopeutta vähennetään asteittain potilaan kivun sallimissa rajoissa. Potilaan pitää myös tajuta, mitä lääkkeen vähentäminen tarkoittaa.
Tepon kohdalla epäilys siitä, että katetri ei toimisi kunnolla, heräsi jo anestesiavalvomossa. Miehen selässä näkyykin kaksi pistokohtaa, eli katetria on ilmeisesti ensin yritetty laittaa ylemmäs. Epiduraalikatetrin asentaminen tulevan leikkaushaavan tasolle ei aina onnistu täysin. Tässä tapauksessa se oli käsittääkseni hitusen liian alhaalla, joten kipuja ei sillä saatu poistettua täysin.
Tuo toimenpide ei tosiaankaan aina mene ns. putkeen. Itse olen saanut postspinaalisen päänsäryn sektion jälkeen, kun epiduraalineula puhkaisi kovakalvoon reiän. Järkyttävä yökötys ja särky alkoi 24 tunnin kuluttua, ja halusin koko kanyylin pois selästäni. Kärvistelin mielummin suun kautta saatavilla särkylääkkeillä, kuin oksentelin tuore leikkaushaava vatsassa ja näin kaiken kahtena.
Vakaavointinen. Kivut kertoman mukaan hallinnassa. Vaimo ollut vieraana aamupäivästä. Lääkkeet saanut listan mukaan. Laskettu EPI 7 5ml/h klo 8 Ja 3 ml/h 945. Saanut targiniq 10 mg tri Taskisen ohjeen mukaan, ennen kepidin lopetusta. EPI jälleen laskettu 1,5 ml/h klo 11.50. Liikkuu omatoimisesti. Jälleen laskettu 1.0 ml/h klo 13.35. Kepid kiinni klo 14:40.
Suomeksi: Hyvin menee. Vaimo ei ole paikalla lääkärinkierrolla. Tulee kuitenkin aamupäivästä. Potilas liikkuu osastolla. Kipupumppu kiinni.
Aamuvuorossa ollut hoitaja lähtee kotiin klo 15. Nyt tilalle tulee iltavuoroa tekevä hoitaja. Iltavuoro on 12-20 tai 14-22.
Kepid lopetettu, potilas on kovasti kipeä, Oxynorm 6mgx1 + 8 mg im x1 Perfalgan 1g iv x1. -> ei auta-> Soitto thx päiv. Taskiselle-> Aloitetaan kepid uudestaan. Kepid: Chirocain 2,5mg/ml 20 ml + Nacl 20 ml bolustetaan ensin 1 ml+1ml, sen jälkeen aloitetaan infuusia 5ml/h
Suomeksi: Kipupumppu laitettu kiinni. Vaimo palaa iltapäivästä. Mies harmaana kivusta, huohottaa, on jäykistynyt ja hikoilee. Kipupumppu ajettu lääkärin ohjeen mukaan alas kuudessa tunnissa. Potilas ei ole ymmärtänyt lääkärin niin määränneen lääkärinkierrolla. Potilas ei ole myöskään tajunnut kertoa tuntemuksistaan ajoissa.
Vaimo närkästyy, koska kipeä mies ei ole toivottu tila. Annetaan ensin kokeeksi vähän kevyempiä särkylääkkeitä suun kautta ja suoneen, mutta sitten tilanteen huonontuessa, potilaan valittaessa ja vaimon tuskastuessa soitetaan lääkärille. Saadaan lupa laittaa kipupumppu takaisin toimintaan. Tungetaan potilaaseen puudutetta kunnolla ja ihmetellään yhdessä, että mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään.
Epiduraalikatetri kuvattuna ilman suojia. Katetrin ympärillä yleensä oleva läpinäkyvä muovikalvo kestää kosteutta, eli katetrin kanssa voi myös käydä suihkussa. Piuha on kiinni selässä normaalisti vahvalla kalvolla, ja suodatinosa kiinnitetään solisluun lähelle etupuolelle.
Kiirettä riittää
Päivän kuluessa hoitaja käy useiden potilaiden luona. Tuo lääkkeitä ja piikittää, mittaa lämpöä, verenpainetta ja saturaatioarvoja. Säätää kipupumppua, tyhjentää pissapussia, vaihtaa haavalappuja, tarkkailee tiputusletkuja, mittailee eritteiden määriä, kohentaa asentoa, valvoo liikkumista ja konsultoi lääkäriä.
Hän ihmettelee potilaan kotiuttamisen kiemuroita, täyttää potilaspapereita ja lomakkeita, antaa kotihoito-ohjeita ja ohjelehtisiä sekä järjestelee kuljetuksia. Kirjaa kaiken tuhanteen ja yhteen erilaiseen järjestelmään jotka eivät usein toimi, koittaa olla empaattinen, tehokas ja huomioida myös omaiset.
Hankalat omaiset
Jos voisin, nukkuisin Tepon vieressä patjalla, tai vaikka käytävällä. Lähellä kuitenkin. Tällainen ei kuitenkaan käy suomalaisessa sairaalakulttuurissa. Turkissa tai Bangladeshissa kylläkin. Suomessa hoidettava erotetaan hänen läheisistään. Usein lapsikin äidistään. Omaisella on lupa vierailla, mutta ei jäädä.
Onneksi valvontayksikössä ei ole ruuhkaa, joten saan olla siellä melko vapaasti. Silti miehen jättäminen yöksi ja palaaminen yksin kotiin, on hirvittävän vaikeaa.
Yövuoroa tehdään klo 21-7.
Vaimo ollut käymässä. Keskusteltu paljon.
Suomeksi: Vaimo itkenyt silmät päästään edellisenä iltana päiväsalissa. Säntää karkuun tiedusteltaessa, onko kaikki hyvin? On enemmän järjissään seuraavana päivänä, ja saa kerrottua, että tarvitsisi varmaan apua jaksamiseen. Koitettu selvittää onko sairaalassa apua saatavissa, mutta psykiatrinen päivystys on kesäsulun takia kiinni. Selvitetty sielunhoitajan mahdollisuutta, mutta heitäkään ei ole talossa. Tarjotaan vaimolle Oulun kriisikeskuksen puhelinnumeroa, mutta vaimo torjuu avun, koska hänellä huonoja kokemuksia ”Voi voi, kuinkas sulle nyt noin on sattunut. Voi voi, kun on kamalaa” -terapiasta. Heitetty puhelinnumeron sisältävä lappu roskikseen.
Normi päivä
Sairaanhoitajan päivään OYSin osastolla 3 ei kuulu esim. dramaattisia synnytyksiä, joista voi sitten avautua Facessa. Hänen päivänsä ovat tällä osastolla melko samankaltaisia, vaikka potilaat vaihtuvatkin tiuhaan.
Sydänleikkauksesta toipuva oksentaa ruuat lattialle, haluaa pöntön viereensä 15 min välein ja kyselee koiraansa. Dementikkomummo ei tiedä missä on, ei ymmärrä miksi hänen päällään on vieraat vaatteet ja ei halua syödä outoa ruokaa. Monisairas mies, makuuhaavojen takia tasaisesti käänneltävä, ei puhu, mutta valittaa jatkuvasti, että varpaaseen sattuu. Keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheessa oleva mies, jolla ilmarinta, mutta joka ei edelleenkään tajua tilannettaan, ja haluaa tupakalle.
Sairaalasänkyyn mahtuu ihan hyvin kaksi. Näin minä istuin, jalkopäässä, kirjoittelin ja nukuinkin. Teppo halusi koko ajan olla niin, että pystyi koskemaan minuun. Unessakin hänen kätensä piti kiinni jalastani tai kädestäni. Älkää erottako potilasta ja omaista toisistaan. Älkää koskaan aliarvioiko läheisyyden mahtavaa parantavaa voimaa!
Kiitos
OYSin osastolla 3 Tepon kohdalla häntä hoivasivat ainakin Sari-Mirjami-Susanna-Mari-Päivi-Jouni-Kaisu-Elina-Inkeri-Anna-Laura -sairaanhoitajat.
Luet tätä kirjoitusta sitten maanantaina tai sunnuntaina, aamusta tai aamuyöstä, arkena tai juhlapyhänä, joku heistä on varmasti töissä.
Kiitos osasto 3
Anna & Teppo
Tämä kirjoitus ei ota kantaa hallituksen toimintaan tai lakkoiluun, sairaanhoitajien palkkaukseen tai Apotin logoon. Tämä kirjoitus kiittää. Saa tykätä.
15 comments