Koli – Kansallismaisemamme

Koli – Kansallismaisemamme

Jos pyytää suomalaista kuvaamaan suomalaisuuden sielunmaisemaa, se on usein korkealta avautuva näkymä yli järvien, saarien ja metsien pilvipoudan tai auringonlaskun aikaan. Se on maisema Kolilta. Kansallismaisemamme.

Ma tunnen sun vaaras ja vuoristovyös
ja kaskien sauhut ja uinuvat yös
ja synkkien metsien aarniopuut
ja siintävät salmes ja vuonojen suut.

Kaunista. Niin kaunista.

Koe-Koli

Ja moni on kokenut.

Koli vetää jatkuvasti taiteilijoita ja kulttuurimatkailijoita puoleensa kuin magneetti. Tämän kulkijavirran Kolille avasivat karelianismin suuret nimet Albert Edelfelt, Eero Järnefelt, Pekka Halonen ja Akseli Gallén-Kallela.

Eero Järnefelt ihastui ensi käynnillään Koliin ja tuotti Kolin maisemien inspiroimana kansallisen maalaustaiteemme tunnetuimpia töitä. Yksi niistä on Syysmaisema Pielisjärveltä 1899. Hän myös oli aikansa vandaali, ja kaiversi Pirunkirkon velhonseinään mystiset sanat ”Yksi salaisuus, yks henki….”

Jean Sibelius taas vieraili lankonsa Eero Järnefeltin kanssa Kolilla syyskuussa 1909. Käynti vaikutti Sibeliukseen voimakkaasti ja käynnisti stressaantuneessa säveltäjässä uuden luomisen kauden. Hän kykeni jatkamaan keskeneräisen 4. sinfonian säveltämistä ja saattamaan sen loppuun.

karjala laulattaa

Jostain syystä Karjala laulattaa. Tässä kaksi pätkää, jotka jokainen tuntee. En nopeasti keksinyt toista maakuntaa, josta yhtä helpolla löytäisi ikonia lauluja, joiden sanat jokainen osaa.

Minä halusin tavata Annelin, sillä tiesin sen minua vielä etsivän
eihän elämä paljoa antanut, sateenkaari päättyi nakkikioskille
ravintolapöytään oksentaville naurettiin

Minä lähden Pohjois-Karjalaan,vaihdan farkut verkkarihousuun
kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, juon kaljaa auringon nousuun.

–

Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa,kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa! Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa, säveleitä salot huokuu, ikihongat humajaa.

Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee,silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee. Ja kun onnen päivän koitto Suomellen taas sarastaa, silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa!

Ukko-Koli

Suomen vanhin merkitty luontopolku avattiin 12.7.1896 Kolilla. Ukko-Kolille on kuitenkin vaellettu aina. Nykyisin sinne pääsee helposti (pelottavalla) hissillä. Tai oikeastaan hissillä pääsee liki laelle, tasanteelle, jossa sijaitsee  Sokos-hotelli ja Luontokeskus Ukko. Auto jätetään alas parkkipaikalle. Ukko-Kolin laelle voi kiivetä joko portaita, tai sitten nousta polkua pitkin. Matka ei ole pitkä, vain noin 300 metriä.

Koli on vakain paikka koko maapallolla

Noin 1800 miljoonaa vuotta sitten mannerlaattojen törmäyksessä vanha laatta painui alaspäin kohti maapallon ydintä ja nuorempi laatta työntyi ylöspäin. Nuoresta laatasta muodostui nykyisten Kolin vaarojen edeltäjä, karjalaiset poimuvuoristot eli Karelidit. Silloinen maisema oli kuin nykyiset Alpit. Terävähuippuisia, yli viisi kilometriä korkeita vuoria, joiden välissä laaksoja ja järviä.

Korkeat vuoret kuluivat kuitenkin vuosimiljoonien aikana hitaasti nykyiselleen. Valitettavasti. Olisi nimittäin aika hienoa, jos Pielisen ympärillä edelleen kohoaisi lumihuippuisia vuoria.

Kolin erikoisuus on siinä, että edellä kuvatun tapahtumasarjan seurauksena täällä mannerlaatan paksuus on yli 70 km. Menetpä Kolilta mihin suuntaan tahansa, laatan paksuus ohenee. Tästä syystä täällä on vakaimmat olot koko maapallolla. – Koli info

Sulkavuoren suuret herrat, Mustarinnan murhat miehet, Kolin korkeat isännät

1500-luvulla Kolin huipulla asuivat haltiavoimat, joita käytiin Ilomantsista saakka lyylittelemässä ja suostuttelemassa. Varmaan moni pohjoiskarjalainen erämies nousi Kolin huipulle anomaan, että ”Kolin korkeat isännät, Mustarinnan murhat miehet” tulisivat osallisiksi hänen valmistamastaan uhriateriasta ja antaisivat hänelle saalisonnea.

Näillä haltiaolennoilla oli sen aikaisten pielisläisten mielestä hyvin suuri vaikutus heidän asioihinsa. Mustarintaisen olentoja ja heidän asuinsijojaan pelättiin niin, ettei vielä 1600-luvullakaan sinne asetuttu vakinaisesti asumaan. Vain yksi uskallikko rakensi mökkinsä Mustarintaisen alle, mutta monta vuotta ei hänkään siellä viihtynyt. Vasta 1700-luvun puolivälissä, kun Korpi-Jaakko (Jakob Stenius vanhempi, 1700-luvun kirkkoherra) voimallinen opetus juuritti pois taikauskon rahvaan mielistä, taloja alkoi ilmestyä vaarojen liepeille… – Pielisjärven historia I, 1954, Kilpeläinen, Hintikka ja Saloheimo .

Tarinoiden mukaan Kolilla oli käräjäpaikkoja ja rikolliset heitettiin alas Paha-Kolin jyrkänteeltä. Joka selvisi pudotuksesta, oli syytön. Etkö uso, etkö uso, jotta totta sanon mie?

Koli Spa loma-asunnot

Majoitus yhteistyössä Koli Spa Lotus & Cottages

Koli Spa loma-asunnot sijaitsevat Purnuniemessä, josta Kolin kylään on 1,5 km. Alueella on 7 paritaloa ja yksi VIP-huvila. Loma-asunnot on rakennettu vuonna 2009 ja kulumisen jälkiä ei vielä näy käytännössä ollenkaan. Me yövyimme VIP-huvilassa, ja jos olisin tajunnut kuinka suuresta huoneistosta oli kyse, olisin pyytänyt kaveripariskunnan mukaan viikonlopun viettoon.

Huoneisto käsitti kolme makuuhuonetta vessoineen, oleskelutilan avokeittiöineen, pukeutumistilan ja ison saunallisen kylpyhuoneen. Tekniikkaa löytyi kuivauskaapista ja pesukoneesta vedenkeittimeen. Hyvää tasoa oleva tilava mökki.

Kokkailimme päivällä keittiössä, mutta illalla kävimme paistamassa nuotiomakkarat pihalla. Kanttarelleja vähän haeskelimme käydessämme muutamalla kävelyretkellä, mutta niitä ei osunut silmiin.

Lisätietoja mökeistä täältä.

Ihana Pielinen

Pielinen on suuri ja puhdas erämainenjärvi ja sitä sirpaloivat harjusaaret. Järven keskiosan länsirannalla sijaitsee Kolin vaarajakso, jonka kansallispuistossa, 250 metriä Pielisen pinnan yläpuolella, kohoaa Kolin laki.

Joku voisi ajatelle, että mökin terassilta tulisi aueta esteetön näköala Pieliselle. Jos asiaa ajatellaan kansallismaiseman kulmasta, eivät näkyvät mökit rannassa palvelisi ketään. Asian tulee olla juuri näin. Suojaava puusto erotamassa vesistöä ja mökkejä toisistaan.

Pielinen on karu järvi, joten järviruoko ei ole ottanut siellä ylivaltaa, kuten niin monella muulla järvellä. Meille järvi näyttäytyi täysin tyynenä. Pielinen voi kuitenkin olla myös raivokas. Monen muistissa on murhenäytelmä vuodelta 1959, jolloin Paalasmaan saaren koululaisia kuljettanut vene kaatui ja 15 nuorta hukkui.

Menoa ja meininkiä kaipaavan kannattaa suunnata kiinnostuksensa Kolin sijaan  Lappiin, Tahkovuorelle tai Vuokattiin. Kolilla ei nimittäin ole kuin hiljaisuutta ja rauhaa.

Nämä kaksi asiaa, Pielinen ja hiljaisuus olivatkin tämän reissun parasta antia. En ole käynyt soutelemassa varmasti viiteentoistavuoteen, mutta olihan se jälleen hauskaa. Etenkin heti sen jälkeen, kun on muistanut laittaa tapin paikoilleen.

Koli Spa Lotus-kylpylä

Ihan lomakylän vieressä on Koli Spa Lotus -kylpylä, joka on avattu heinäkuussa 2015, eli se on aivan uusi. Olen todella tarkka uimahallien ja kylpylöiden tason suhteen. Pienikin epäilys siitä, että puhdistuksessa ja siivouksessa laiskotellaan, tekee kokomuksesta heti epämiellyttävän. Täällä ei tosiaankaan ollut nuhraantumista, ei likaa eikä epäsiisteyttä. Koli Spa Lotus -kylpylä oli puhtain kylpylä missä olen koskaan vieraillut.

Kylpylä ei ole suuren suuri, mutta katon alle on saatu mahtumaan 200 m2:n kokoinen virkistysallas, kaksi 25 metrin kuntouintirataa, poreallas, useita vesihierontapisteitä, lastenallas, höyrysauna, aromisauna, suolahuone ja aurinkohuone.

Kylpylässä on erityisesti huomioitu lapsiperheet sekä esteettömyys. Itse kylpylärakennus lämpiää bioenergialla, viereen on rakennettu pelleteillä toimiva lämpölaitos.

Kolin Ryynänen

Ryynäsen tilana tunnetussa talossa on toiminut sekatavarakauppa lähes 1900-luvun alusta lähtien. Toisen maailmansodan aikoihin, kauppias Kallen lähtiessä rintamalle, keksi vaimo Sanni perustaa tilaan myös Ryynäsen Kuppila -kahvilan. Ajan hengen mukaisesti kahvin sijasta tarjoitiin korviketta.

Kokoaikainen sekatavarakauppatoiminta loppui 1961, ja tilalle tuli erilaisten käsityöyrittäjien toimintaa. 1990-luvu alussa rapistunut kiinteistö siirtyi valtion haltuun. Onneksi, koska muuten talo olisi lahonut paikoilleen, niin huonokuntoinen se oli. Rakennus peruskorjattiin täysin, ja nyt tiloissa toimii hauska Kolin Ryynänen, Blues-Cafe, jota pyörittää venäläis-ranskalainen pariskunta. Aivan huippupaikka!

Suosikaa ihmiset tällaisia paikkoja mielummin kuin hotelleiden kivijalkoihin keskittyneitä ketjusafka-ravintoloita tai ABC-potaskaa.

Paikka muuten tarjoaa myös majoitusta.

Satama ja kalastus

Pielisen ranta-asukkaille kalastus on aina ollut tärkeää. Kun verot tavallisesti koottiin viljana, saatiin Pielisjärvellä 1600-luvulla lupa suorittaa ne viljan sijasta kapakaloina.

Kalastus oli sen verran vakavaa työtä, että kylän miehet muistelevat kirkonkellojen soitonkin ollee vielä 1960-luvulla kiellettyä Lieksassa lahnankudun aikaan.

Aikanaan Kolin satama Pielisen länsirannalla ei ollut aluksi kuin muutama lankkulaituri. Se oli kuitenkin  pitkään alueen tärkein yhteys muuhun maailmaan. Ensimmäiset retkeilijät 1900-luvun alussa saapuivat Vuonislahdesta Kolille juuri sataman kautta. Huipulle piti jatkaa jalkaisin tai hevosen vetämänä.

Nyt satama uinui alkuillan hämärässä. Seuraavan päivän Venetsialaisia valmisteltiin verkkaiseen tahtiin. Venetsialaisista ja niiden eroista maakunnittain on muuten hyvin tietoa ja keskustelua tässä blogissa.

Kolin kylän Sadonkorjuujuhlat

Kolin kylän sadonkorjuujuhla Seuraintalolla sattuivat näppärästi vierailupäiväksemme. Tarjolla oli perinneillallinen, jossa pääsi maistelemaan savumuikkuja, ruishuttua, sekä kaskiruisleipää. Jälkiruuaksi sai nuotiokahvit ja kotipullaa.

Nyt päästiin asiaan. Muikkuja!

#muuten. Muikut tulee valmistaa juuri näin, savustamalla. Mausteeksi vain kevyt suola. Se on siinä.