Matera | Sassi di Matera – Jumalan selän takana

Matera sijaitsee Jumalan selän takana, mutta paikka kannattaa laittaa listalle, jos Italian eteläosan Basilicatan alueella vierailee.

Italian kengänkannassa sijaitseva Matera ja erityisesti sen vanhankaupunki Sassi di Matera on harvinaisen valokuvauksellinen ja niin ”instagrammaava”, kuin kohde vain voi olla.

Matera on listattu kolmen maailman vanhimmat kaupungin joukkoon, se on UNESCON maailmanperintökohde ja Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2019. Ei ole vaikea ennustaa, että kaupunki on nouseva turistikohde.

Matera – Sassi di Matera

Sassi di Matera on osa Materan vanhaa kaupunkia. Sassi tarkoittaa luola-asuntoja tai kiviä, eli Sassi di Matera, on siis käännettynä Materan kivet. Viimeiset kymmenentuhatta vuotta ihmiset ovat kaivertaneet huokoiseen tuhkakiveen itselleen asuntoja.

Sassi di Matera on rakennettu Gravinan jokirotkon kummallekin puolelle, sen huokoisiin seinämiin. Sassi di Materan vanhempi puoli käsittää pelkästään luola-asumuksia. Uudemman Materan puolelle rotkoa sijoittuvat luola-asunnot, jotka eivät enää ole aukkoja kalliossa, vaan muistuttavat ihan kunnollisia taloja julkisivultaan.

Matera – Vanha, mutta ei maailman vanhin

Materan sanotaan usein olevan yksi kolmesta maailman vanhimmasta kaupungista 10 000 vuoden iällään. Näihin erilaisiin listauksiin ei ehkäpä aina kannata suhtautua kovin vakavasti. 10 000 vuotta sitten tuskin kukaan oli kirjaamassa, milloin kaupunki perustettiin.

Materaa ei listoilla kovasti näkynyt, ennen kuin se päätti hakea Euroopan kultturipääkaupunki-statusta. Yleensä maailman vanhimmat kaupungit listataan seuraavastit: Jeriko Palestiinassa, Byblo Libanonissa, Damaskos Syyriassa, Aleppo Syyriassa ja Šuš Iranissa.

Kaikki vanhankaupungin asunnot eivät tietenkään ole louhittu kallioon, vaan suurin osa rakennuksista on rakennettu, joko kalliota osittain hyödyntäen, tai sitten ihan ”tavallisesti”. Vaikutelma on hyvin erikoinen. Talot polveilevat monessa kerroksessa ja porrastetut kujat kiemurtelevat niiden välissä.

Värimaailma on päivällä auringossa lämpimän kultainen, mutta tummenee iltaa kohden, ja talot sekä kadut muuttuvat hopeanharmaiksi.

Miksi Materaan liitetään niin voimakkaasti kurjuus?

Italialaisen kansantarinan mukaan Jeesuskaan ei halunnut jatkaa matkaansa Ebolin-kylään (sijaitsee Salernon maakunnassa), vaan kääntyi takaisin. Siksi alueiden Ebolin alapuolella Etelä-Italiassa sanotaan sijaitsevan ”Jumalan selän takana”.

Luola-asumuksissa ei sinällään ole mitään kummaa. Materassakin luola-asumuksissa oli jo 1600-luvulla kehittynyt kanavajärjestelmä, joka hoiti viemäröinnin ja luolien vesihuollon. Luolastojen keskellä oli maatilkkuja, joissa pystyttiin viljelemään hyötykasveja. Kuumassa ilmastossa luolien tasainen +15 C astetta oli kesäisin helpotus.

Ongelmat alkoivat, kun väestö kasvoi ja asuinkäyttöön sopivat luolat loppuivat. Tällöin perheitä muutti eläinsuojina käytettyihin tiloihin, joissa viemäröintiä ja vesihuoltoa ei ollut.

Yli 20 000 ihmistä oli 1900-luvun alussa pakkautunut asumaan Materan luolastoihin. Syntyvyys oli  korkea, mutta lapsikuolleisuus 50%. Viemäröinnin puutteellisuuden takia malariaa ja koleraa esiintyi laajasti. Alueella ei ollut töitä, eikä mahdollisuutta viljellä kunnolla ruokaa. Ihmiset asuivat luola-asumuksissa yhdessä kotieläimiensä kanssa. Kyseessä oli siis pahemman luokan slummi.

Matera ja Carlo Levi

Vuonna 1935 Alianon-kylään Materan alueella karkoitettiin sisäiseen maanpakoon mies nimeltä Carlo Levi. (Benito Mussolinin fasistinen hallitus oli silloin vallassa Italiassa.) Carlo Levi oli paitsi juutalainen antifasisti, kirjailija ja kuvataiteilija, myös lääkäri.

Carlo Levi kirjoitti näkemästään kurjuudesta vuonna 1945 teoksen nimeltä Cristo si è fermato a Eboli, Jumalan selän takana. Otteet sivuilta 95-96; 98-101.

Ohi kulkiessani näin, millaisia nuo luolat olivat sisältä, luolat, joihin ei tule valoa eikä ilmaa muualta kuin oviaukosta. On sellaisiakin, joissa ei ole edes ovea: luolaan päästään kattoluukusta pieniä tikkaita myöten. Näissä mustissa, maaseinäisissä onkaloissa näin vuoteita, kehnoja talousesineitä, kuivumaan levitettyjä ryysyjä. Permannolla makaili koiria, lampaita, vuohia ja sikoja.

Tukahduttavassa kuumuudessa työntyi joka suunnalta pölyn ja kärpäsparvien keskeltä esiin apposen alastomia tai kurjien vaateriekaleiden verhoamia pienokaisia. En ole eläissäni nähnyt moista viheliäisyyttä, vaikka jo ammattini vuoksi olen joka päivä tottunut näkemään kymmenittäin köyhiä, sairaita tai huonosti hoidettuja lapsia. Mutta mitään eilisen kaltaista en olisi voinut edes kuvitella.

Asumusten ovilla istuskeli lapsia, joiden silmät olivat puoliksi ummessa ja luomet punaisiksi pöhöttyneet. He eivät hievahtaneetkaan, vaikka kärpäset tunkeutuivat suoraan heidän silmiinsä, eivät edes nostaneet kättään häätääkseen niitä luotaan. Aivan niin, kärpäset kävelivät lapsiraukkojen silmissä, mutta nämä eivät näyttäneet sitä edes tuntevan. Heissä oli trakooma. Tiesin kyllä, että se on etelän vitsaus, mutta on kokonaan eri asia tutustua siihen omakohtaisesti lian ja kurjuuden keskellä.

Vastaani tuli toisia lapsia, joiden pienet kasvot olivat uurteiset kuin vanhuksilla ja jotka nälkä oli kuihduttanut pelkiksi luurangoiksi. Hiukset olivat täitten ja rupien vallassa. Mutta suurimmalla osalla pikkuväkeä oli luonnottoman suureksi turvonnut vatsa ja keltaiset, malarian riuduttamat kasvot.

Huomatessaan, että koetin kurkistella ovista asumuksiin, naiset pyysivät minua käymään sisään: pimeissä, löyhkäävissä luolissa tapasin lapsia, jotka lojuivat maassa repaleisten peittojen alla, hampaat kuumeesta kalisten. Jotkut pienokaiset taas, jotka punataudin jäljiltä olivat pelkkää luuta ja nahkaa, pääsivät vaivoin laahautumaan eteenpäin. Ja näin myös vahamaisiksi muuttuneita pikkukasvoja. Näytti siltä, että nämä raukat sairastivat jotakin vielä pahempaa kuin malaria, mahdollisesti jotakin tropiikin tautia. Ehkäpä kala azar’ia, mustaa kuumetta.

Laihat naiseläjät, jotka kuihtuneilla rinnoillaan imettivät nälkiintyneitä ja likaisia pikkuvauvojaan, tervehtivät minua ystävällisesti, mutta lohduttoman näköisinä: häikäisevän kirkkaasta päivänpaisteesta huolimatta tunsin joutuneeni kuin ruton saastuttamaan kaupunkiin. Jatkoin kulkuani kohti kuilun pohjaa ja kirkkoa, ja aivan kannoillani seurasi vähä vähältä kasvava lapsilauma.  He huutelivat minulle jotakin, mutta en parhaalla tahdollanikaan ymmärtänyt heidän käsittämättömiä murresanojaan.

Kuljin ja kuljin alaspäin saattueenani nuo lapset, jotka eivät lakanneet puhuttelemasta minua. Tuumin, että he mahdollisesti pyysivät almua, ja pysähdyin. Vasta nyt korvani erottivat sanat, joita he kirkuivat nyt jo kuorona:”Neiti, antakaa minulle u chini!” (Neiti, antakaa minulle kiniiniä!)

Matera – Etelän ongelma

Kirja nostatti ”Etelän ongelman” päättäjien tietoisuuteen ja 1950-luvulla kansallinen häpeätahra päätettiin siivota pois. Noin 2/3 asukkaista, eli n. 15 000 ihmistä pakotettiin muuttamaan terveydellisistä syistä valtion rakentamiin vuokra-asuntoihin. Luolissa asuminen julistettiin kielletyksi.

Materan luolakaupunki ei kuitenkaan autioitunut täysin. Alueelle asettui asumaan monenlaista yhteiskunnan ulkopuolelle pyrkivää hihhulia ja hiipparia. Nuoriso kerääntyi kaupunkiin bailaamaan viikonloppuisin ja lomien aikana. Edelleen kaupungissa näkee paljon vaihtoehtoasukkeja, jotka tekevät omaa ”kaupunkikulttuuriaan”.

Vuonna 1986 astui voimaan uusi laki. Siinä kaupunki antoi mahdollisuuden lunastaa luola-asunnon itselleen maksutta, kunhan oli valmis hoitamaan viemäröinnin, vesijohdot sekä sähköistyksen kuntoon. Rakennuksien tyyliin ei kuitenkaan saanut koskea, vaan esim. kattojen muodon oli säilyttävä entisellään.

Järkevästi hyötykäytettäviä luola-asuntoja oli vuonna 1986 noin 130 kappaletta. Yksityistäminen ei ollut silloin mikään suuri hitti. Vain 30 kappaletta luolista sai uuden omistajan.

Sassi di Matera valittiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1993 ja tämä yhdessä Materan Euroopan kulttuuripääkaupunki 2019 -tittelin kanssa on vauhdittanut sekä luola-asuntojen, että muiden kiinteistöjen entisöintiä. Osittain kaupunki näyttää yhdeltä suurelta työmaalta.

Matera turistille

Moni kuvaa Sassi di Materaa henkiseksi paikaksi. Sassi di Materassa onkin kuvattu mm. raamattuun pohjautuvat Pier Paolo Pasolinin Matteuksen Evankeliumi (1964), sekä Mel Gibsonin The Passion of the Christ (2004). Matera ei kuitenkaan ole itse mikään ”pyhä” kaupunki, kuten esim. Assisi on ja Mel Gibsonin nimi nyt tuhoaa henkisyyden mistä tahansa paikasta.

Kaupungissa on ns. turistireitti, jota seuraamalla näkee kaikki ”merkittävimmät” paikat. Reittiin on tunnollisesti merkitty kaikki kirkot, museon tyngät ja elokuvien kuvauspaikat. Museoissa emme käyneet, kirkot ovat varsin tavanomaisia, mutta portaiden ramppaaminen ylös ja alas, sekä kattonäkymien ihastelu oli kivaa.

Materan merkittävin nähtävyys ovat luola-asunnot laakson kummallakin puolella ja siellä suurin osa turisteista tungeksiikin. Luoliin pääsee kurkistelemaan verkkojen välistä, mutta sisälle ei pääse kuin muutamaan – tietenkin maksua vastaan.

Luola-asuntojen alueelle ovat myös keskittyneet kaikki turistikrääsän kauppaajat, jotka yrittävät uskotella oliiviöljyn ja paikallisen leivän olevan juuri sitä parhainta. Vieraillessamme ei ollut tungosta, mutta voisin kuvitella, että elokuussa tilanne on aivan toinen.

Matera – Patikoimaan Danten helvettiin?

Jalkansa saa käveltyä Sassi di Materan liukkailla ja epätasaisilla kaduillakin väsyneeksi, mutta jos Materassa viettää useampia päiviä, myyvät matkatoimistot myös patikointiretkiä laaksoon ja sitä ympäröiville kallioille. Nyt maaliskuussa maisema oli vielä melko vihreä. Kesällä kallioilla ei varmasti kasva mikään. Carlo Levi kuvaileekin kirjassaan ympäröivää maisemaa Danten helvetiksi.

Edessäni kohosi karu ja alaston vuori, synkän harmaa – ei pienintäkään viljelyksen merkkiä – ja täysin puuton: vain maata ja kiviä auringon korvennettavana. Sen tyveä halkoi vuoripuro, Gravina, jonka rantakivien välissä virtasi niukalti likaista, rämettyvää vettä. Sekä joen että vuoren ilmeestä uhosi niin karmaiseva kolkkous ja pahansuopaisuus, että sydän kiertyi sykkyrälle… Noita nurinniskoin seisovia kartioita tai suppiloita kutsuttiin Kallioiksi: Caveoson kallioksi ja Barisanon kallioksi. Niiden muoto oli juuri sellainen, millaiseksi kouluaikana kuvittelimme Danten helvetin.

Matera – Hieman hankala tulla

Matera on kauniisti sanoen hieman syrjässä valtaväyliltä, mutta junayhteys Barista, sekä linja-autoyhteys ainakin Barista, Napolista ja Salernosta löytyvät. Helpoin tapa tulla Materaan on ajaa itse vuokra-autolla.

Sassi di Materan keskusta on autoton. Tämä tarkoittaa, että autolla ajo on sallittu siestan aikana, mutta pysäköinti ei koskaan. Vuokra-autolla saapuvalle hotellit tarjoavat 20 euron hintaista pysäköintipalvelua, mutta maksuttoman parkkipaikan löytää kyllä itsekin vanhankaupungin ulkopuolelta, jos vain hermot kestävät sen metsästämisen todella ahtailla kaduilla.

Matera – Hotelli- ja ravintolasuositus

Jos Materaan eksyy yöksi, majapaikka kannattaa tietenkin ottaa Sassi di Materasta. Ei ole mitään järkeä lähteä ns. pelipaikoilta kauemmas, sillä öinen vanhakaupunki on upea näky ja harvoin sitä pääsee ”luolaan” yöymään.

La Dimora Di Metello sijaitsee aivan keskellä Sassi de Materaa. Vanhankaupungin keskipiste, iso katedraali on 300 metrin päässä. Varasimme hotellin lukijamme suosituksesta ja emme pettyneet. Hotelli oli tyylikäs ja se oli osittain louhittu kallion sisälle. Huone oli hiljainen sekä erittäin siisti. Hinta nyt ei-sesonkina oli 100 euroa yö aamiaisineen.

Tasan 20 portaan ja 80 askeleen päässä hotellista löytyy erinomainen Osteria al Casale. Bongasin tämän ravintolan Marimente -blogista, jossa hän taas oli löytänyt paikan italialaisten ystäviensä avulla.

Söimme tryffelipastaa paahdetuilla pinjansiemenillä, sekä pizzaa norcialaisella makkaralla, gorgonzolalla ja tryffelikermalla. Kummatkin annokset olivat täydellisiä. Pullo viiniä, alkupalat, pasta, pizza ja jälkiruoka tasan 40 euroa. Pöytävaraus välttämätön.