Napoli, kokemuksia kaupungista, joka on pahamaineinen ja hurmaava samaan aikaan

Napoli, kokemuksia Campania maakunnan pääkaupungista, joka jaksaa ihastuttaa ja vihastuttaa. Kapeat kadut nousevat rinteeseen rakennettujen talojen välissä kovin ahtaan oloisina autolla liikkuvalle turistille, mutta paikallisille skootteristeille kuin kilparatana. Osin talot ovat niin kiinni toisissaan, että väliin mahtuvat vain jalankulkijat. Portaat kiemurtelevat kuin käärmeet talojen väleissä ylös kukkuloille.

Napolin tunnukset, tursuavat roska-astiat ovat osa katukuvaa. Mutta on kaupunki sitten vuoden 2013, jolloin edellisen kerran kiersimme sokkeloisia kujia, siistiytynyt paljon.

Napoli, kokemuksia keväältä  2018

Saavuimme Napoliin tummuvana iltana. Kiersimme pahamaineisen rautatieaseman väistellen perunanmyyjiä, notkuvia tummien miesten laumoja, poliiseja ja muita turisteja. Olimme ajatelleet saavamme auton katuparkkiin, mutta tilanne oli illasta niin kaoottinen, että maksoimme suosiolla hotellille pysäköintipalvelusta. Tosin saattoi olla, että tutkimme pysäköintimahdollisuuksia liian lainkuuliaisesti. Suomessa ei selvästikään olla vielä täysin tajuttu, miten ja mihin auton voi parkkiin laittaa.

Seuraavana aamuna totesimme, että parkkipoika oli käynyt rullailemassa autolla kaupungilla kilometrin jos toisenkin. Poppi lähti raikaamaan heti täysillä kun auton käynnisti ja tupakka haisi. No olihan se varmasti ollut hauska tyypätä uudenkarheaa Bemaria kolhuisien Fiiattien keskellä. Ihan OK palvelua – ei liikaa varastanut parkkikolikoistakaan.

Napoli, kokemuksia liikenteestä

Napolia on tullut lähestyttyä monesta eri suunnasta autolla. Kaupunkiin sisäänajo ei ole mikään kaunis juttu, mutta toisaalta siinä näkee samalla sataman, tehdasalueet, sekä pääsee ”nauttimaan ajosta” moottoritie-silta hässäköissä. Esikaupungissa tiet ovat todella huonossa kunnossa, mutta vauhti ei onneksi päätä huimaa, kun jonossa matelee.

Käytännössä Napolissa on täysin mahdotonta noudattaa liikennesääntöjä. Etuajo-oikeus on röyhkeimmällä.  Kaupungin keskustassa ajaminen on mittavien tietöiden takia jatkuvaa ”kielletty ajosuunta – kiertotie” -reittiä.

Napoli, kokemuksia pahamaineisista varjoisista kujista

Illasta kaupungin pienet kujat heräsivät eloon. Mekin uskaltauduimme hulppeasta hotellistamme Napolin pahamaineisille varjoisille kujille. On hyvin vaikea sanoa, mikä on Napolin oikea turvallisuustilanne. Tilastoissa Napoli pitää sijaa Euroopan rikollisimpana kaupunkina heti Ranskan Marseillen takana. Lisää listauksia kaupungeista voi kurkkia tästä linkistä.

Turistina kaduilla kävellessäni en kokenut minkäänlaista vaaran tunnetta. Kukaan ei lähestynyt himoiten puhelintani tai käsilaukkua ja mikään kuja ei näyttänyt toista uhkaavammalta. Joidenkin katseiden oletin johtuvan ihan siitä, että zoomailin kameralla innokkaasti korkeita rapistuvia taloja, graffiteja, porttikonkeja, roskalaatikoita, kolhittuja autoja ja paikallista pukeutumistyyliä.

Takaisin tullessa ajauduimme liian lähelle keskuaseman kulmia, ja sen kohdan olisi voinut kiertää myös toista kautta, tai jättää kokonaan hortoilematta ihan jo siksikin, että alueella ei ollut mitään kaunista katseltavaa.

Napoli, kokemuksia Napolin vanhastakaupungista

Napolin vanhakaupunki oli varsin viehättävä paikka kierrellä. Maaliskuussa ilma oli suomalaiselle jo lämmin, mutta italialaiset kulkivat tiiviisti toppatakeissa ja talvisaappaissa. Löysimme lukemattoman määrän kirkkoja, patsaita ja muuta mielenkiintoista, sekä tuurilla koko Napolin varmasti kuuluisimman kujan. Via San Gregorio Armenonon varrella sijaitsevat kaupat myyvät vain ja ainoastaan jouluseimien hahmoja.

Kierroksemme ei ollut mitenkään laaja ja päättyi nopeasti. Illallisen jälkeen olimme jo valmiita nukkumaan ja löntystelimme takaisin tiukasti vartioituun hotelliimme hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Palazzo Caracciolo Napoli – MGallery by Sofitellin jääkaapin kokoiset vartijat, erilliset ovimiehet ja lähellä partioivat puhumattomat tummat nahkatakkiset herrat päästivät meidät armollisesti pizzalaatikkomme (jämiä ei jätetä) kanssa sisään porteista. Hetkeen ei ole tullut vastaan hotellin edessä yhtä suurta ”tarkastuskomiteaa”.

Napoli, kokemuksia heräävästä kaupungista

Aamulla kohtasimme Napolin todelliset vaarat. Touhukkaat olomekkoihin pukeutuneet kotirouvat olivat heränneet ja parvekkeita pestiin innolla. Aina välillä kujalle losahti iloisesti puoliämpäriä pesuvettä!

Oli jotenkin uskomatonta huomata, että jonkun talon kellarissa todellakin toimi leipomo, johon rahdattiin jauhoja. Toisessa kohtaa tietä taas jalkakäytävän täyttivät altaat, joihin myyntiin heiteltiin eläviä mustekaloja ja muuta turistille ah niin jännää. Pienet lava-autot kulkivat, torvet soivat ja miehet huusivat.

”Nähdä Napoli ja kuolla” -lauseelle on monta selitystä

Nähdä Napoli ja kuolla -lausahdus ei välttämättä tarkoita sitä, että kaupunki olisi kuolemanvaarallinen. 1700-luvun kirjallisuudesta juontavalla toteamuksella yritetään viestiä, että kun on nähnyt Napolin kauneuden, on nähnyt kaiken ja voi kuolla onnellisena

Toinen tulkinta lausahduksesta selvittää, että Napolin seudulla oli joskus aikoinaan näköalojen katselua varten torni, josta näki sekä Napolin, että paikan nimeltä Morire. Koska morire merkitsee ”kuolla”, Vedere Napoli e Morire on ilmeisesti ihmisten mielissä iskostunut lausahdukseksi Vedere Napoli e (ne) morire, eli nähdä Napoli ja kuolla (siihen).

Eräs blogini lukija taas kertoi taannoin seuraavan selityksen ”Nähdä Napoli ja kuolla” – sanonnalle. Keisari Tiberiuksen aikana vuosina 25- 37 jaa. hän asui Caprin saaren päässä Villa Jovis nimisessä palatsissa. Huvila sijaitsi tontilla, josta oli korkea pudotus suoraan mereen. Vainoharhainen keisari Tiberius heitätti vihollisiaan kuolemaan tuolta paikalta ilmeisen monta. Jyrkänteen reunalla seisoessaan teloitettava näki viimeisenä näkymänään Napolin Caprilta käsin, ja sitten se oli menoa…

Äitini isä taas oli kuulemma sanonut jo 60-luvulla (merimiehenä kierteli satamia ahkerasti) ”Nähdä Napoli ja kuolla paskaan”, eli jäteongelma on ollut melkoinen jo silloin.

Napolin likainen todellisuus – Terra dei Fuochi – Tulen maa

Napolin kirjaimellisesti likaisen todellisuuden tajuaa saavuttaessa Campanian maakuntaan. Lailliset ja laittomat kaatopaikat ovat ankeaa arkea joka puolella. Roskavuoret pilaavat maisemaa, eikä osalla alueesta voi enää viljellä mitään myrkkyjen takia. Kaikki juontaa juurensa parinkymmenen vuoden taakse, jolloin camorra tajusi, että jätteet tuottaisivat sille monikertaisesti sen, minkä kokaiinikauppa tuotti.

Kun isot teollisuuslaitokset ympäri Pohjois-Italiaa ja osittain muualtakin Euroopasta halusivat säästää jätteidenhuoltokuluissaan, ne antoivat jätteensä camorran huoleksi. Osa jätteestä oli yhdyskuntajätettä, mutta osa paljon vaarallisempaa, kuten teollisuuskemikaaleja, lietteitä, maaleja, asbestia, lyijyä, lämpövoimaloista ja jätteenpolttolaitoksista peräsin olevaa vaarallista lentotuhkaa, liuotinaineita, sairaalajätettä ja bitumia. Napoliin on kuljetettu jopa ydinjätettä Saksasta. Läheinen meri syvänteineen oli monen jäte-erän lopullinen sijoituspaikka.

Camorran myrkkyjätetoiminta nousi kaikkien tietoisuuteen viimeistään vuonna 2013, kun paljastui, että viranomaiset ja poliitikot olivat tienneet toiminnasta jo vuonna 1997, mutta eivät olleet tehneet mitään. Toiminta kuitenkin jatkuu edelleen. Ympäristöjärjestö Legambienten mukaan camorra tienasi vuonna 2016 13 miljardia euroa jätebisneksellään.

Erityisesti noin tuhannen neliökilometrin kokoinen alue Napolin lähiseudulla on ollut otsikoissa viime aikoina. 1076 neliökilometrin suuruista aluetta Napolin ja Casertan provinsseissa kutsutaan nimellä Terra dei Fuochi – Tulen maa. Nimi tulee palavista roskarovioista, joissa poltetaan mm. autonrenkaita, jäteöljyä ja bitumia.  Rovioita polttavat romanit, joille camorra maksaa jätteen hävittämisestä. Laittamalla kuvahakuun ”Terra dei Fuochi” saa nopeasti käsityksen mistä on kyse.

Koska ihmisten tietoisuus jätebisneksestä on lisääntynyt ja kaikki eivät enää hyväksy takapihalleen laitonta kaatopaikkaa, on camorra kehittänyt uusia tapoja päästä jätteestä nopeasti eroon. Yksi tapa on haudata kokonaisia myrkkyrekkoja maan alle. Auto ajetaan valmiiseen kuoppaan ja peitetään maalla. Helppoa, nopeaa ja herättää vähän huomiota.

Napoli, kokemuksia kahdesta hotellista

Vuonna 2013 yövyimme La Medusa Hotel & Boutique Spa nimisessä valtavassa keltaisessa kartanossa, jonka terasseilta aukesivat näköalat Napolinlahdelle ja Vesuvius-vuorelle. Kun valkotukkainen huoliteltu omistajaherra suuteli minua kädelle, tarkastelin asteen verran epäluuloisempana huoneen laskua, ja mietin missä kohtaa meitä huijattiin. Amerikkalainen rouva taas oli kuin sulaa vahaa italialaisen charmin edessä.

La Medusa Hotel & Boutique Spa henki ainakin tuolloin mafiameininkiä, ts. siis sitä, millaiseksi minä sen kuvittelin. Näin mielikuvissani kummisedän saattamassa tytärtään avioon hotellin puutarhassa, samalla kun veljenpoika kantaa sanomalehteen käärittyä kalaa toisen suvun päämiehelle. Näin vannottiin ennen uskollisuutta suvulle.

Keväällä 2018 yövyimme aivan Napolin vanhankaupungin vieressä lähellä keskuasemaa. Palazzo Caracciolo Napoli – MGallery by Sofitel on nimensä mukaisesti vanha palatsi, joka on remontoitu loistohotelliksi. Sijainti oli aivan täydellinen, mutta erittäin kalliiseen hintaan (reilut 200 euroa yö + parkki) huoneeseen toki olisi toivonut mm. ilmastointia. Myös sen Valet parkingin pojan voisi kouluttaa jättämään asiakkaiden autot rauhaan.

Napolin nähtävyydet ja se pizza

Kastel Sant’Elmon keskiaikaisesta linnoituksesta löytyy kirjoitus Ja sitten matkaan -blogista. Samassa blogissa on esitelty myös Gesù Nuovo -kirkko, sekä Kuninkaallinen palatsi.

Lähdetaan taas -blogissa taas keskitytään etsimään Napolin parasta pizzaa.

Napolista on helppo tehdä reissuja mm. Pompeijin rauniokaupunkiin, josta löydät jutun alta:

Pompeijin eroottiset päivät