Irlannin road trip reitti: Dublin | Belfast | Athlone | Galway | Sligo | Dublin.
Irlannin road trip – Se oli täynnä harmaita kiviaitoja, joiden takana lehmät tuijottivat keskeltä nummimaisemaa. Se oli lampaita, jotka hyppivät tummanoranssissa turvehetteikössä selät siniseksi värjättyinä ja maisema, josta löytyivät kaikki värit apilanvihreästä Guinnessin ruskehtavanmustaan.
Irlannin road trip – Se oli Irish coffee fariinisokerin, kuohukerman, kahvin ja Bushmillsin pyhä liitto. Se oli aamiaiseksi nautittu Black pudding vahvan teen, pekonin ja papujen kera. Se oli tuoreen Atlantin tuoksuiset osterit marinoidun sipulin kera ja fish & chips- annos voipaperi-sanomalehtikääröstä nautittuna.
Irlannin road trip | Irlannista Pohjois-Irlantiin
Ajoimme ensimmäiseksi Pohjois-Irlantiin. Rajan ylitys muuttaa kilometrit maileiksi ja eurot punniksi, mutta mikään muu ei muutu.
Muotoilisin niin, että Belfastissa kannattaa käydä, mutta kovin paljon siltä ei kannata odottaa. Kaupungin keskusta on pieni, ja siellä ei oikeasti ole kovin paljoa nähtävää. Hintataso ei ole erityisen edullinen, joten shoppailijan on turha Belfastiin asti tulla.
Belfast on edelleen yhtä kuin muurit ja muraalit. Niiden tarkoitusta on kuitenkin mahdotonta ymmärtää, jos ei ole edes hieman perillä Belfastin lähihistoriasta ja Pohjois-Irlannin konfliktista. Koko sotku on niin sekava, että tuskin kaikki paikallisetkaan tarkalleen tietävät, mikä teko mihinkin lopulta johti.
Irlannin road trip | Athlone
Irlannissahan kuuluisi sataa, mutta Athlonessa paistoi aurinko kyllä varsin kauniisti. Täällä sijaitsi myös Sean’s Bar, joka on Guinness World Recordsin listaama Irlannin vanhin pubi. Paikan juuret juontavat 900-luvulle, tosin siltä ajalta ei ole jäljellä kuin lasilevyn taakse suojattu pala saviseinää.
Athlone oli sellainen pieni paikka keskellä ei mitään. Tämä kylä sopi oikein hyvin nukkumapaikaksi yhdeksi yöksi. Mitään kovin erikoista ei Athlonessa Sean’s Barin lisäksi kuitenkaan ole.
Pieniä lieveilmiöitäkin on melko neitseelliseen Athloneen jostain rantautunut. Kirkon luona kaksi romaaniakkaa (siis Romanian romaaneja, ei saaren omia mustalaisia) liimautui kiinni kylkeen ja pyyteli puhelinta lainaksi, kun pitäisi soittaa lapsille/miehelle. Kohtuullisen kovaa suomeksi sanottu: ”mitä jos perkele häipyisitte helvettiin”, oli ilmeisesti ääntämykseltään täydellinen. Noita-akat keräsivät hameensa ja katosivat.
Irlannin road trip | Galway
Galwaystä minulle tuli mieleen heti Jack Taylor. Vaikka kuinka tähyilin, ei rähjäistä, mutta ah niin komeaa antisankaria näkynyt.
Irlannin länsirannikolla sijaitseva Galway oli ilman Jack Tayloriakin varsin hauska tapaus. Kaupunki on vilkas yliopistokaupunki ja selvä iiriläisen kulttuurin sydän, ainakin myytävien haltijakorujen ja tienviittojen perusteella. Galway valittiin äskettäin Euroopan vuoden 2020 kulttuuripääkaupungiksi, ja tuollainen valinta ei ainakaan tee pahaa paikalle.
Kävelykatu High Streetin varrelle on kertynyt kymmenittäin pubeja. Ensimmäisenä silmään osui Tigh Neachtain, jonka sinikeltaisessa värityksessä oli jotain tuttua. Sitten muistin, että Kohteena Maailma -blogin Rami oli kirjoittanut laajan esittelyn Galwayn pubeista ja sieltä tuo pubi oli tuttu. Lukaiskaa ihmeessä, jos pubit ja oluet kiinnostavat.
Me kokeilimme Tigh Neachtainin lisäksi Tig Cóilí nimistä paikkaa, joka on yksi Galwayn tunnetuimmista pubeista musiikin takia. Teppo kävi siellä illallakin vielä kuuntelemassa live-musiikkia. Tosin ei musiikin takia tarvitse edes pubiin mennä. Illasta katusoittajien taso on huikea. Aivan jotain muuta kuin väsynyt perulainen panhuilisti.
Irlannin road trip | Connemaran alue
Emme lähteneet ajamaan Connemaran rannikkoa, vaan suuntasimme Galwaystä kohti Sligoa Westportin kautta. Galwaysta Westportiin olisi mahdollista ajaa kokonaan myös Wild Atlantic Way -reitin kautta, mutta tämä reitti olisi vaatinut paljon enemmän aikaa kuin meillä oli. Sinällään sisämaassa ei ole mitään vikaa.
Tarkoitus oli ennen Westportia vierailla Kylemore Abbeyn benediktiiniläisnunnien luostarissa ja sen puutarhassa. Tämä 1800-luvulla rakennettu linna on taatusti Connemaran vierailluimpia paikkoja. Löysimme pienen harhailun jälkeen 10 kilometrin mittaisen Sky Road – maisemareitin, jonka varrella, Pollacapall-järven rannalla, luostari sijaitsee. Koska Irlanti, saimme niskaamme sellaisen kaatosateen, että vierailu muuttui vain kahvitteluksi vierailukeskuksessa.
Irlannin road trip | Sligo
Sligon aluetta kuvataan usein Nobel-kirjailija Yates sanoin: ”Land of Hearts desire”. Irlannin ja Euroopan oman ”pöytävuoren”, eli Benbulben laki hallitsee maisemaa. Täällä näkee turvesoita ja turve”palikka” kasoja, joihin turvetta on nostettu viskitislaamoihin toimitettavaksi.
Itse Sligo on pieni kaupunki Luoteis-Irlannissa. Sen lähellä on Strandhillin hiekkaranta-alue, jossa hyvällä säällä avautuvat mahtavat maisemat. Runoilija Yeatsin hauta löytyy myös täältä, jos sellainen kulttuuri kiinnostaa.
Sligo on kuuluisa aivan omasta musiikkityylistään ja Sligoon tullaankin paljon oppimaan tämän heille ominaisen tyylin lisäksi ihan ”perus” irlantilaista kansanmusiikkia. Kaupungissa on poikkeuksellisen paljon musiikkiin liittyvää koulutusta ja tietenkin lukemattomia pubeja, joissa pääsee kuuntelemaan kansanmusiikkia livenä.
Sligossa sijaitsee myös Eala Bhán Restaurant, jota mainostetaan alueen ja jopa koko Läntisen-Irlannin parhaimmaksi ravintolaksi. Ruokahan on Irlannissa nätisti sanoen vähän mautonta ja usein kovin tukevaa. Tässä ravintolassa oli jo hieman yritystä, mutta en minä tänne pelkälle ruokamatkalle lähtisi.
Irlannin road trip | Dublin
Hotellit Dublinissa ovat todella kalliita verrattuna huoneen kokoon ja laatuun. Halusin kuitenkin ehdottomasti keskustaan, enkä mihinkään laitakaupungilla. Trinity Lodge, joka on ihan suositeltava hotelli, maksoi 134 €/yö aamiaisen kera. Auton saimme parkkiin läheiseen parkkihalliin.
Viskitislaamot tai villakaupat eivät kiinnostaneet. Trinity college ja Book of Kells olivat lähellä hotelliamme, mutta jono sai päättämään, että voimme elää edelleen näkemättä vanhaa kirjastoa ja 500-700-luvulla kirjoitettua kirjaa, joka sisältää neljä evankeliumia latinaksi ja jonka sivut on tehty vasikannahkasta.
Taisinkin viettää kaksi päivää kävellen Pokéstoppien viitoittamaa virtuaalireittiä: Temple Bar – The Cathedral of the Holy Trinity – Grafton Streetin ostosalue, koukaten aina myös Liffey-joen toiselle puolelle, Northsiden alueelle Ha’penny Bridge -sillan kautta.
Irlannin road trip | Muutama huomio
Me (lue minä) halusimme valloittaa koko Irlannin kerralla. Vaadin ehdottomasti, että viikon reissulla olisi käytävä myös Belfastissa. Tepon hienoisesta vastustelusta huolimatta pidin pääni, sillä olisihan se nyt ollut hullua vierailla pienellä saarella ja jättää sen toinen pääkaupunki kokonaan katsomatta.
Nyt jälkiviisaana ehkäpä a) kuuntelisin miestäni b) varaisin lisää aikaa esim. 3 viikkoa tai c) jakaisin road tripin 2-10 eri matkalle. Yksistään Pohjois-Irlannissa on upea Causeway Coastal road, joka kulkee Pohjois-Irlannin pohjoisrannikkoa. Reitti on yksi hehkutetuimpia maisemareittejä Pohjois-Irlannissa, mutta me emme nähneet siitä metriäkään. Wild Atlantic Way taas kulkee länsirannikkoa 2500km matkan. Kun viikossa ajoimme n.1000 km on selvää, että ”pieni” osa tästäkin reitistä saattoi jäädä näkemättä.
Ajallisesti road trip ajoittui syystalveen, jolloin Irlannin vihreydestä on jäljellä vain muisto. Ja vaikka lämpötila ei laskenutkaan alle +10C, niin villahousut, pipo ja hanskat olivat ahkerasti käytössä.
Irlannissa myös satoi. Se nyt ei ole mikään yllätys, mutta yllätyksenä tuli, miten paljon sitä vettä tulee kerralla. Sateenvarjolla ei kyllä mitään tehnyt, vaan parempi olisi ollut pakata mukaan kunnon vedenkestävät päälivaatteet ja kengät. Nyt kuivattelin housujani liki päivittäin hotellin rättipatterilla.
Ja se adapteri. Sellainenhan tarvitaan, ja mieluiten kaksikin, kun pariskunta matkustaa. En osaa sanoa, miksi adaptereita on kotona kuutisen kappaletta, mutta matkalaukussa ei koskaan yhtään kappaletta.
19 comments